Olutkohde: Madrid

 

Hiljattain (okei, jo kuukausi sitten) työt veivät minut Madridiin. Yritin viimeiseen asti saada jotain muuta projektiryhmästämme lähtemään, mutta lopulta tämä raskas vastuu lankesi projektipäällikölle. No ehkä maaliskuinen Madrid on ihan kiva ja kai siellä oluttakin myydään? Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin (10-15 astetta), mutta sateinen (ks. kuva päivältä kun olin eniten ulkona). No olutravintoloissahan ei sada? Liikkuminen onnistui mainiosti sähköisillä kaupunkipyörillä, joskin loppuun ajettujen renkaiden ja sateen yhdistelmä sai minut kerran tekemään lähempää tuttavuutta katukiveyksen kanssa.

Ensimmäisen vapaan illan kohde oli Taproom Madrid, joka oli erittäin laadukas ensikosketus olutskeneen kaupungista jonka oluista olutseuratoverilla ei ollut mitään hyvää sanottavaa. Kattava hanalista, myös paikan päällä pantuja, flighteja tarjolla, automaattisesti kaupan päälle tulevat snacksit (stoutille suklaata) ja naurettavan halvat happy hour hinnat. Ei jäänyt pahaa sanottavaa.

Toisena iltana juomat ja ruoat tulivat työn puolesta kun oli luvassa tapas-henkistä illanviettoa yliopiston huvimajalla. Mahou ja sangria virtasivat pöytään yhtä nopeaan tahtiin kuin ruokalautaset. Ei jäänyt nälkä, jano, tai jälkipolville kerrottavaa oluen laadusta.

Tokihan tuliaisia pitää ostaa, miksi muuten olisin ottanut lyhyelle työmatkalle ruumalaukun? Olutkauppojen kirjo näytti olevan melkoinen ja niistä kohteeksi valikoitui "Enemmän ku kaliaa" josta tulikin laukkuun mukavasti täytettä asiantuntevan myyjän avustamana. Tuolta löytyi jopa todella mielenkiintoista tavaraa vaikkei ajattelisi edes "tylsää olutmaata" Espanjaa, eikä ne kaikki valitettavasti mahtuneet mukaan.

Viimeisen illan aikana tuli käytyä vielä La Buena Cerveza, jossa bulkkioluet teljetään häkkeihin, Beerhouse Madrid, jossa näin reissun toista kertaa äärimmäisen hämmentävää tv-urheilulajia, ski mountaineeringia (tulossa olympialaisiin!), sekä Cuatro Gatos Cervezeria, joka oli keskittynyt belgialaisiin oluisiin, mutta löytyipä sieltä myös paikallisten tulkinta tripelistä. Ei ehkä fiksuin valinta viimeisen illan viimeisenä oluena, mutta niillä korteilla mennään mitä on jaettu. Ja niin, St. Patrick's Dayn läheisyys lienee nähtävissä kuvissa.

Kaiken kaikkiaan Madrid jätti erittäin positiivisen kuvan, mistä en itse ollut lainkaan yllättynyt. Ennemmin yllättyisin nykyään jos modernista eurooppalaisesta suurkaupungista ei saisi hyvää olutta. Toki vahva paikallisuusaste oli positiivinen säväys. Englannilla pärjää kohtalaisesti, mutta kyllä alkeistason espanjankielestä oli iso apu tälläkin matkalla. Valitettavasti yksikään reitilleni osunut baari ei tarjonnut varsinaisesti ruokaa, mutta snackseja tuli jotakuinkin kaikissa pyytämättä pöytään, mikä tietysti auttoi pysymään toisenkin hetken paikalla. Liikkuminen on helppoa kaupunkipyörillä ja varsin kattavalla julkisella liikenteellä. Jos siis mietit Madridia olutkohteena - mikä jottei!

Hagström New Zealand NEIPA

 

Hagströmin kiertolaiskollektiivi on tullut ryminällä kotimaiseen olutskeneen. Tuntuu että riippumatta siitä mitä tyyliä ja millä panimolla herrat tekevät, aina tulee priimaa. Tällä kertaa olutta oli pantu Klondyke-talon NEIPA-pyhätössä Saviolla, Etkon tiloissa, ja tyylihän oli tietysti sumuinen. Sain kutsun julkaisutilaisuuteen (josta on jo reilusti aikaa) ja olihan sinne mentävä kun kalenteriin osui.

Paikalla oli paljon tuttuja naamoja, ja laseissa paljon sumuista kaljaa. Ja olihan se Hagström taas loistavaa. Tämä on ehkä Bandwagonin kanssa Hagströmin katkerin NEIPA, ja se on paljon jos tietää miltä panimon oluet yleensä maistuvat. Tasapaino tässäkin erinomainen, ja tuoreus toki tällä maistolla aivan priimaa. Paljon hyvää sumukaljaa tuli nautittua myös Factoryn ja Etkon brändien alla, mutta ehkä Hagström jäi kuitenkin päivän parhaaksi.

Kaikkien ehdittyä paikalle, eli itselleni juuri ennen lähtöä, illan tähdet nousivat vielä lavalle kertomaan oluesta. En saanut kunnolla jutuista selvää enkä muista enää sitä mistä sain, sen verran petollisia nuo Klondyken IPAt ovat kerta toisensa jälkeen, mutta aplodit puheelle piti tietysti antaa. Hagström on edelleen laadun ja peräkärryn tae.

Ruokaretki Mad Finnille

 

Pitkästä aikaa oli tarjolla Olutkulttuuriseuran ruokaretkeä, johon pääsin itsekin mukaan. Matkalla kävin maistelemassa Olarin pienimuotoisen cask beer festin tuotokset, jotka kaikki joutui toteamaan oikein päteväksi. Bitter oli omaan silmääni vähän kalpea, mutta maussa ei senkään osalta ollut valittamista. Kuvassa vasemmalta oikealle Critter Bitter, Ain't That Ryed, ja cask-paluun tehnyt Hepialus Humuli.

Loppuilta vietettiinkin Mad Finnin Sompasaaren taproomilla. Tampereen tila tuli viime vuonna kokeiltua, ja todettua hieman kolkoksi, jos nyt oluet olivatkin "ihan ok". Sompasaaren tila oli selvästi miellyttävämpi. Pizza maistui, bingossa oli tunnelmaa, telkkarissa oli jalkapalloa ilman ääniä, ja oluetkin toimivat aiempaa paremmin. Tämähän on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos Kalasataman kulmilla janottaa ja/tai nälättää!

Panimoretki Makulle ja Etkolle

Maku brewing mainosti pimeitä panimopäiviä ja samalla keksin että vielä on Etkon uudessa Klondyke-talon taproomissa käymättä. Nehän on melkein vierekkäin, eli pyörä alle ja menoksi!

Ensimmäiset puolitoista tuntia idea tuntui oikein hyvältä kun hieman plussan puolella ollut syyssää pysyi kuivana ja tietkin olivat lumesta ja jäästä vapaat. Viimeiset puoli tuntia ennen Makulle saapumista alkoi sataa ja perille tullessa varpaita palelsi jo sen verran, että päätin jäädä ilmaiselle makkaralle ja glögille juuri alkavan panimokierroksen sijaan.

Makkara oli maistuvaa, glögi lämmitti, ja panimokaupasta tuli ostettua reiluhkosti tuotteita mukaan, kohokohtina kaikkien perus ipojen ja imppistouttien lisäksi itsenäisyyspäivänä nautittu pussillinen Työmiehen mustaa sahtia ja jouluaattoa odottava Julmust-lonkero. En jäänyt juomaan mitään Makulle kun se ei sisätiloissa ollut sallittua, ja käänsin pyörän kohti Saviota.

Matka tuntui varpaat jäässä vesisateessa yllättävän pitkältä, mutta loppui kuitenkin aikanaan. Tässä vaiheessa sitten oikeasti tajusin että tämähän ei tosiaan ole Keravan keskustassa vaan Saviolla, joten rohkea ajatukseni "kyllä sieltä jotain ruokaa varmaan löytyy" alkoi vaikuttaa aiempaa rohkeammalta. No, Makulta oli vinkattu että Etkolta voisi saada pizzaa ja jos ei saa, läheltä pitäisi löytyä ihan kelvollinen pizzeria. Ensimmäinen optio oli minulle huomattavasti mieluisampi, joten Diavola tilaukseen ja iso West Coast Pils kyytipojaksi.

Kun pizza, olut ja lämpimät sisätilat olivat palauttaneet minut elävien kirjoihin, tilasin "yhden jokaista Factorya". Tosin vain desin annoksissa, kun niitä optioita oli hanassa kymmenen.

Mainioitahan ne pääosin olivat, joskin sumukaljat erottuivat toisistaan pääosin aika heikosti ja stoutit olivat makeammasta päästä, mikä sopi tähän lämpötilaan ja olotilaan täydellisesti, mutta ei ehkä ihan joka kerta toimisi. Lopuksi vielä muutama maistamaton tölkki niin Makua kuin Etkoakin kaapista mukaan ja pikainen kurkkaus panimon puolelle.

Meininki näyttää täällä oikein mainiolta ja vaikka nyt olikin tyhjää, illaksi oli luvassa elävää musiikkia, joten eiköhän tuolla joskus ole ihan ruuhkaakin. Otin Saviosta junan takaisin kotiin ja matka Savion juna-asemalta ei tosiaan ole matka eikä mikään, joten varsin helppo vierailukohde kenelle tahansa lähijunaverkon varressa sijaitsevalle. 

 

Kellareiden aarteita vol. 11

Oli taas se aika vuodesta kun Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun jaosto kokoontui nauttimaan kellareista tai viime hetkellä ruokakaupasta löydettyjä oluita nyyttäriperiaattella. Paikalle saapui kymmenhenkinen raati, joista hieman yli puolet tuli paikalle yhden ison pullon kanssa, loput kahden pienemmän astian. Oluet laitettiin maistelujärjestyksessä riviin ja alettiin töihin.

 

Ensimmäisenä vuorossa oli epäonnisen kellarimaistelijan tuote. Kun Alko oli pyhäinpäivän vuoksi kiinni, piti käydä ruokakaupassa, josta löytyi Lahden Erikois NEDIPA (UT ka 3,18). No itsehän en tätä ollut aiemmin maistanut että ei ihan täysi huti! Enkä onneksi itse ostanut, koska Hartwall on edelleen boikotissa. Eikä tämä oikeastaan huono ollut. Paljon puhdasverisempi NEIPA kuin iso osa näiden isojen panimoiden yrityksistä. Alkoholi puski vähän läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Jonossa kärkeen!

Raadin arvio: 3 (3- - 3½), 0,07 alle keskiarvon

Seuraavan oluen ostajalla oli ollut joululeffeä valmiina, mutta kun huomasi että minä olin sitä jo maistanut, päätti mennä lähimarkettiin ostamaan kalleinta tölkkiolutta mitä löytyy. Ja löytyihän sitä, Pulfer Little Green Man (UT ka 4,14) oli maksanut kympin luokkaa per tölkki. En kyllä tuohon hintaan ostaisi, etenkin kun olut oli susiruma ja tuoksussa aivan liikaa kookosta. Maku oli itse asiassa ihan kohtalaisen hyvin tasapainossa, mutta ei tämä suuria hurraahuutoja nostattanut. Jonossa kärkeen kuitenkin.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½), 0,04 alle keskiarvon

Yksi jäsenistä oli hiljattain käynyt Japanissa ja sieltä jostain baarista oli tarttunut tuomisiksi Songbird Biere de Garde (UT ka 3,43). Japanissa tehdään paljon hyvää (ja paljon huonoa) olutta, mutta välillä on sitten panimoita joilla ei tunnu olevan oikein hallussa mitä yleiset oluttyylit oikeastaan tarkoittavat. Tämä menee ehkä siihen kategoriaan, vaikka kai tämän jonkinlaiseen biere de garden muottiin saa istumaan. Varsin siiderimäinen, hieman hapan, tallinenkin. Ihan kiva, mutta parempaa olisi toivottu. Jonossa kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3,3), 0,91 alle keskiarvon

Näitähän tarttuu kuulemma joka Tallinnan reissulla mukaan, kun hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ilmeisesti näin, sillä osa kertoi maistaneensa täsmälleen samaa tuotetta myös edellisessä (epävirallisessa) kellarimaistelussa jossa sama henkilö oli mukana. No, minulle tämä Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (UT ka 3,97) oli kuitenkin uusi tuttavuus. Ja oikein hyvä sellainen. Happamuus, viinisyys ja katkerot ovat mainiossa tasapainossa. Jäi kuitenkin vihreän miehen taakse, eli jonossa toiseksi. Tämä oli muuten ensimmäinen olut maistelussa kun kaikkien raatilaisten arviota ei enää Untappdista löytynyt. Ainahan nämä jossain vaiheessa alkavat unohtua.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4+), 0,2 alle keskiarvon

Sitten toinen meidän tiimimme tuomisista, vaimon nimissä mukana. Kävimme syksyllä Lapissa ja vaikka Paihalaksen panimo jäi näkemättä, K-Supermarket Pohjantähdestä tarttui mukaan Paihalas Dead Water (UT ka 4,09). Paihalas ei oikein ole pettymyksiä tuottanut, eikä sellaista saatu tälläkään kertaa. Villiyrttien, brettan ja tynnyrikypsytyksen yhdistelmä oli aivan loistava, kuten odotettua. Jonossakin kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½), 0,09 alle keskiarvon

Yksi osallistuja oli löytänyt Alkosta belgialaista jouluolutta. De Dolle Stille Nacht (UT ka 3,91) oli tutun panimon vähemmän tuttu olut. Mausteinen, esterinen, alkoholinen, makea. Jokseenkin kaikkea mitä vahvalta vaalealta belgialelta toivoo. Jakoi siis myös mielipiteitä, koska eihän tällainen ihan helpoin juotava ole, mutta itselleni iski vielä aiempia kovempaa. Jonossa oli tyytyminen kolmanteen sijaan heti vihreän miehen takana.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,35 alle keskiarvon

Toisena meidän tiimin tuomisista oli omalta Etelä-Afrikan matkaltani mukaan tarttunut Aegir Project Bad Rainbows Go to Prism (UT ka 3,67). Panimo oli varsin erinomaiseksi paikan päällä todettu, mutta tämä oli kieltämättä pieni pettymys. Olut vaahtosi valtavasti ja ylikarbottuminen heikensi myös makuelämystä, vaikka mukana olikin mukavasti punaviinin ja tammen sävyjä muuten kuivahkossa imperial stoutissa. Kai tämän äärelle olisi pitänyt sitten kuitenkin päästä tuoreempana. Tässä vaiheessa jonossa puolen välin paikkeille, neljänneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Tähänkin juomaan liittyi tarina, kun Saksan reissulla oli kuulemma ollut joku mielenosoitus käynnissä ja poliisi sulkenut juuri sen tien mitä pitkin piti mennä olutkauppaan, joten tie vei vaihtoehtoiseen kauppaan josta tarttui mukaan tämä vaihtoehtoinen olut, Braugier Der Anfang is Das Ende 2022 (UT ka 3,97). Varsin konstailematon mutta erittäin maukas kuivahko imperial stout, jossa kahvi ja paahdettu mallas jyrää ja muut tulee perässä. Jonossa irtosi kolmas sija vihreän miehen takaa.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+), 0,18 alle keskiarvon

Sitten vuorossa vahvemman pään Alkon tuliainen, jonka ostaja kuulemma tiesi olevan minulle tuttu, mutta halusi kuitenkin "flexaa" ja olla ottamatta toiveitani huomioon. Kuinka ystävällistä! No, Lough Gill Torc (UT ka 4,24) on erinomainen olut, joten oppiipahan! Ehkä. Makea, melkein liian mutta ei kuitenkaan. Pähkinäinen, suklainen, alkoholinen. Aivan erinomainen kylmän kelin lämmittäjä, ja ulkona oli muuten perhanan kylmä. Jonossa jäi kuitenkin niukasti Paihalaksen taakse, eli Lapin kylmä keli vei tässä osiossa voiton.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,02 yli keskiarvon

Ja tässä vaiheessa kävi sitten se toinen pitkien kellarimaisteluiden välttämättömyys, eli unohdin kuvata oluen. Viimeisenä maisteltiin nimittäin vielä Marble Birthday Beer No. 2 (UT ka 3,88), eli bourbontynnyrissä kypsynyt ananas-kaakao-acai-imperial stout. Vähän liian hedelmäsalaatiksi meni omaan makuun. Mielenkiintoinen toki, mutta ei oikein päivän huippujen tasoa. Jonossakin kohtalona oli jäädä MadX:n taakse häntäpäähän. 

Raadin arvio: 3- (2 - 3½), 1,13 alle keskiarvon

Ja näin saatiin taas oluet järjestykseen joka ei ollut kenellekään hyvä, eläköön demokratia! Kaiken lisäksi vielä jostain syystä jono päätettiin laittaa väärin päin kaiken inhimillisen logiikan osalta ja sijoittaa paras olut oikealle. Jos tästä jotain hyvää kuitenkin löytää niin meidän tiimin Paihalas voitti! Virallisen osion jälkeen juotiin vielä ekstroina Lehe Singularity ja Olutkulttuuriseuran Leka-sahdin poika, jotka veivät jonosta sijat neljä ja viisi.

Mitä tilaisit uudestaan: Paihalas Dead Water (30 % äänistä)

2. Lough Gill Torc (20 % äänistä)

2. Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (20 % äänistä)

Hienoin etiketti: Ei muistettu äänestää, eli selvästi Paihalas ja Aegir Project tasapelillä!

Raadin suosikki: Lough Gill Torc (4,26/5)

Oma suosikki: De Dolle Stille Nacht (4,1/5)

Raadin yliarvostama: Lough Gill Torc (0,02 yli keskiarvon)

Raadin aliarvostama: Marble Birthday Beer No. 2 (1,13 alle keskiarvon)

Pahin pettymys: Japani (koska viimeksikin, ja Japanin olut oli toiseksi pahimmin aliarvostettu)