Olutblogisessiot #10 - Laatu, renki vai isäntä?

Anikó alusti viimeisimmän blogisession ja tyhjensi alustuksessa pajatson melko totaalisesti. Epäreilua, sanoisin. Laatu-sana ymmärretään monella tavalla, mutta minusta useimmat niistä ovat yksiselitteisesti väärin. Laatu ei kerro mitään oluen monipuolisuudesta tai edes maukkaudesta. Se kertoo siitä että on tehty juuri sitä mitä on yritetty ja pystytään toistamaan sama mielivaltaisen usein. Ehkä mielenkiintoisempi kysymys onkin, onko tämä itseisarvo? 

Halutaanko siis aina tavoitella maksimaalista laatua? On totta, että vahingossa saavutettua makuelämystä ei arvosta samalla tavalla kuin tarkoituksella tehtyä, ja maun merkittävä vaihtelu samanlaisen etiketin takana laskee nopeasti luottamusta ks. etikettiä kohtaan. Mutta jos pyritään maksimoimaan laatu, tehdään todennäköisesti melko tylsiä tuotteita. Suuret teolliset panimot ovat ilmiselvästi kaikkein laadukkaimpia. Valtavia määriä täysin tasalaatuista ja virheetöntä olutta tuotetaan jatkuvasti, vaikka reseptiä pitäisi kesän kiireissä vähän muokatakin. Maksimaaliseen laatuun päästäisiin myymällä vettä.

Karkeasti yleistäen voidaankin sanoa että mitä monipuolisempiin makuelämyksiin pyritään, sitä suurempia riskejä on otettava. Makupommeissa toki monet virhemaut jäävät piiloon, mutta etenkin reseptiä kehitellessä lopputulos on epävarma. Laatua ei tietysti silloinkaan kannata unohtaa, päinvastoin, mutta se on tukemassa prosessia, ei ohjaamassa sitä. Perinteiset lambicpanimot ovat todennäköisesti päätyneet lopputuloksiinsa alunperin vahingossa, laadusta välittämättä. Mutta lopputuloksen osoittauduttua hyväksi toiminta on ollut äärimmäisen laadukasta eikä mitään ole muutettu. Jopa hämähäkinseitit ovat pyhiä, ettei laatu kärsi.

Mihin tällä kaikella nyt sitten pyrittiin? En oikeastaan tiedä. Oleellista olisi ehkä ymmärtää mitä laatu on ja milloin oluen kohdalla on kyse laadun puutteesta ja milloin panimomestarin olutmaku on vain erilainen kuin sinulla. Ja samalla pitää mielessä että laatu, kuten mikään muukaan yksittäinen asia, ei ole kokonaisuutta tärkeämpi.