Vanha vs nuori - pikatasting

Menin käymään viikonlopuksi kotona ja päätin pitää pääasiassa vaaleista lagereista ja belgioluista pitävän ja kaikkea IPAan päin nojaavaa inhoavan isäni kanssa pienen olutmaistelun. Olin tuonut Helsingistä mukanani muotioluita viimeisen päälle, Hesarin testissä pärjänneet Olarin Hepialus Humulin sekä Hiisi Nurin, joista jälkimmäinen oli itsellänikin maistamatta. Stellan Alkosta nappasin modernien hömpötysten vastapainoksi Fuller's ESB:n ja Sierra Nevadan Pale Alen. Tasting suoritettiin kronologisessa järjestyksessä, eli kuvassa näkuvän mukaan.

Olut 1: Fuller's ESB

Tiedän, eihän tämä ole IPA, mutta brittibittereitä voinee kuitenkin pitää eräänlaisena esi-IPAna. Joten miksipä ei aloittaisi yleispätevästä pioneerista. Ainakaan vielä Asahi ei ole tätä voinut ehtiä pilata. Itselleni tämä on sellainen jokseenkin joka paikkaan sopiva tuote. Maussa mennään vahvasti maltaat edellä ja katkeroa on lopulta aika maltillisesti, joten uskoin tämän saavan varsin suopean vastaanoton.

Tuomio: "Tää on hyvä." 3½ / 5.

Oma arvosanani on tilanteesta ja tuotteen kunnosta riippuen 4 / 5  molemmin puolin, tällä kertaa taas tasan 4. Odotin vähän lämpimämpää vastaanottoa, mutta kelpo aloitus.

Olut 2: Sierra Nevada Pale Ale

Ei aivan IPA tämäkään, mutta kelvollinen esiaste ja omalta osaltaan vastuussa koko nykyisestä IPA-buumista. Varoittelin siis että tätä kohtaan voi olla antipatioita jo ihan siitä syystä. Tässäkin kuitenkin maltaat ja aromihumala ovat paljon vahvemmin esillä kuin paljon pelätty ja vihattu katkero, joten toivoa on.

Tuomio: "Eihän tämäkään ole paha. Ei saa ykköstä eikä kakkosta ainakaan." 3 / 5

Omissakin papereissa tämä on ESB:tä huonompi, tällä kertaa 4- / 5. Tästä on hyvä jatkaa suoraan moderniin päähän.

Olut 3: Olarin Hepialus Humuli

Hesarin sameiden testin voittaja, Olarin Hannan DDH Pale Ale. Katkeroahan tässä lopulta on enemmän kuin trendikkäimmissä NEIPA-mehuissa, mutta aromiakin todella reilusti. Hedelmät tuoksuivat nenään jo heti korkin avattua. Ikää pullolla oli alle kaksi viikkoa.

Tuomio: "En minä tätäkään pahana pidä. En voi ihan niin paljon antaa kuin edellisille." 2½ / 5. 

Trendiolut ei uponnut, sillä katkeroa oli kuitenkin enemmän kuin edellisissä. Itselleni tämä toimi mainiosti ja arvosanaksi löytyi 4 / 5.

Olut 4: Hiisi Nuri

Samaisen Hesarin testin "paras brut IPA" voittaja oli itsellenikin vielä tuntematon Nuri. Eli NEIPA josta on vielä hedelmät ja runkokin viety pois.

Tuomio: "Ei tarvi onneksi jokaisen muotivillityksen mukana kaikkien mennä. Pliisumpi kuin edelliset." 2+ / 5.

Päädyin olemaan melko samaa mieltä. Yllättävän mitäänsanomaton, etenkin tuoksunsa, mutta myös makunsa osalta. Kyllä tämä 3 / 5 minulta sai, mutta päätyi siis omissa listoissanikin joukon hännille. Ehkä joku vielä keksii jossain vaiheessa mitä tällä tyylillä olisi tarkoitus tehdä.

Olu Bryki Raum sahtikokemus

Seuramme päätyi erinäisten sattumien kautta Eerikinkadulla sijaitsevaan Pub Peräkammariin maistelemaan sahteja. Paikalle oli kutsuttu pubiin sahteja toimittavan Olu Bryki Raum - muinaispanimon Jouko Ylijoki.

Jouko piti meille muinaisen rummun säestämän esitelmän muinaisoluista, jota kuunnellessa maisteltiin viittä eri sahtia.

Tai tarkalleen ottaen kaikki eivät olleet sahteja. Keskimmäisenä juotu juoma oli vielä nimetön tuote, jota Jouko kutsui "välikaljaksi". Lähellä kaupallista "tylsäolutta", mutta kuitenkin äärimmäisen paksu ja luonnollisen makuinen olut. Yhteisömme hyväksyi.

Maisteluun osallistui seuramme jäsenien lisäksi myös Malmgårdin panimolta tuttu Markku Pulliainen, jonka nykyisenä tehtävänä on "pitää Helsinki sahdissa". Markulla oli omat erimielisyytensä Joukon kanssa, mutta näistä syntyi lähinnä hedelmällistä keskustelua sen kummemman eripuran sijaan. Kaiken kaikkiaan Joukon historiakatsaus paksuine sahteineen oli vertaansa vailla, ja sitä voikin varauksetta suositella jokaiselle muinaisoluesta kiinnostuneelle, ja olutharrastajille muutenkin.

Pub Peräkammarin valikoimasta löytyy Olu Bryki Raumin sahtien lisäksi poikkeuksellisen laaja valikoima mm. Mallaskuun tuotteita, vaikka hanavalikoima onkin melko tylsää Carlsberg - tasoa.

Runebergin päivän olutparitukset

Olutkulttuuriseuran helmikuun kuukausikokoontuminen osui Helsingissä Runebergin päivälle, joten teemallinen  yhteys oli ilmiselvä. Pidin lyhyen alustuksen oluen ja Runebergin yhteydestä ja toin syötäväksi torttuja - sekä itse tehtyjä että kaupasta ostettuja - ja kehotin jäsenistöä testaamaan makupareja.

Makuparitustestauksen vierailumme aikana saivat ainakin Himabisse Aprisour, Thornbridge Monyash, Vibrant Forest / Unity Symbiosis, Hanssens Framboos, Struise Black Damnation XXVI Froggy, sekä Prairie Paradise. Yhtään varsinaisesti surkeaa makuparia joukosta ei löytynyt, joskin intensiivisimmät eli Froggy ja Paradise hieman hukuttivat tortun alleen. Aprisour toimi hyvin, vadelmainen Framboos vielä paremmin. Hieman yllättäen myös Monyash - savuoluen makuparia tortun kanssa kehuttiin. Minusta maustebelgi Symbiosis oli toimiva, mutta kaikki eivät mielipidettä jakaneet.

Koska itse tehtyjä torttuja oli vielä kotona odottamassa, ostimme matkalta pari potentiaalista makupariolutta mukaan ja jatkoimme testausta. Aiempien blogitekstien ja illan testailujen perusteella päädyin ottamaan kevyehkön porterin, Fat Lizard Backdropin, ja vadelmaisen sourin, Cool Head / Orava Raznillan. Molemmat toimivat loistavasti. Backdrop toimi kahvimaisesti tortun vastapainona, kun taas makean vadelmainen Raznilla komppasi vadelmahilloa juuri niin hyvin kuin odotinkin. Kumpaa tahansa voin varauksetta suositella kansallisrunoilijaleivoksen kylkeen. Tai sellaista vastinetta jota nyt sattuu vuoden päästä kaupasta löytymään.

Kokeilkaa oluita myös leivosten kanssa, se kannattaa!