Väkevä joulu - tasting

Joulu lähenee, ja silloin on tietenkin aika Olutkulttuuriseuran klassikoksi muodostuneen One Pintissä pidettävän joulumaistelun. Nämä maistelut ovat kuin itsestään muodostuneet OKS:n ja Pintin yhteistyön kulminaatiopisteiksi, jossa pubin väki tarjoilee naurettavan halpaan hintaan räävittömän kattauksen toinen toistaan parempia oluita. Perinteeksi on myös muodostunut ettei tastingin olutlistaa enää edes yritetä saada tietoon etukäteen. Luotto järjestävään tahoon on vahva.

Tällä kertaa Allu oli kertonut teeman olevan "Väkevä joulu", mutta valitteli juomien keskivahvuuden jäävän niukasti 10 % alle. 11 paikalle päässeestä jäsenestä suurin osa toimitti arvosanan raatiin joko Untappdin tai IRCin / sähköpostin välityksellä.

Tastingin aloitti Troubadourin Magma - klassikko-oluen Maris Otter maltaasta valmistettu versio. Troubadour teki ilmeisesti tätä versiota ensi kerran 2016, mutta meillä oli maistossa 2018 versio, josa oli harmillisesti ehtinyt päiväys mennä umpeen. Voltteja löytyi 9 %, mutta kuten Belgiassa on tapana, ne eivät juurikaan maistuneet. Untappdin yleisimpien kuvailusanojen joukosta löytyi "light", jota pidän tässä tapauksessa kohteliaisuutena. Tyylikäs ja maistuva olut.

Keskivahvuus tähän asti: 9 %

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Tastingin toinen olut oli Pintin historiaan sopivasti Markku Korhosen HBF - matkoillaan Sloveniasta maahantuoma HumanFish Russian Imperial Stout. Voltteja vain 8,4 % ja Allu kutsuikin tätä sessiovahvuisimmaksi russian imperial stoutiksi jonka on ikinä nähnyt. Olut ei valitettavasti ollut ihan täysosuma, sillä tämä oli jopa vetinen. Ihan mukava paahde ja kahvisuus, mutta syvyyttä jäimme kaipaamaan.

Keskivahvuus tähän asti: 8,7 %

Raadin arvio: 3+ (2 - 4)

Sitten olikin taas luvassa takuuvarma tuote, De Struise Tsjeeses Reserva, tarkalleen ottaen vuoden 2014 (!) Knob Creek - bourbontynnyrissä kypsynyt versio. Luultavasti jokainen Struisen oluita maistanut pystyy jossain määrin kuvittelemaan millaisesta tuotteesta on kyse, ja haluaisi tätä myös maistaa. Erinomaista. Voltteja tasan 10 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,13 %

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)

Tokihan tähänkin tastingiin yksi hapanolut saatiin, nimittäin Alvinnen Cuvée Freddy. Olin maistanut aiemmin vadelmaversion, mutta tämä oli rehellinen maustamaton dark sour ale. Voltteja kuitenkin 8 %. Alvinne käyttää oluensa omalla morpheus - hiivakannallaan, joka on jonkinlainen yhdistelmä perinteistä saccharomyces - hiivaa ja villimpää brettanomycestä, antaen melko hallitun mutta kompleksin happamuuden. On toiminut mainiosti ennen ja toimi mainiosti myös nyt.

Keskivahvuus tähän asti: 8,85 %

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Belgiasta palattiin Espoon (suur-)Olariin, josta oli mukaan tarttunut vasta julkaistu tuplatynnyröity versio heidän imperial stoutistaan, eli DBA Dibs on the Cacao Nibs, joka oli kypsynyt sekä akvavit- että bourbontynnyreissä. Kirosin sitä kun satuin samana päivänä ostamaan panimolta pullon itselleni, mutta onneksi oli ainakin hyvää. Todella hyvää. Voltteja 11 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,28 %

Raadin arvio: 4½ (4 - 5, yksi 6/5 joka laskettiin 5/5:nä)

Jossain tastingissa tämä voisi olla jopa johtotähti, mutta tällä kertaa Gulden Draak Bremaster's Edition jäi välioluen rooliin. Hyväähän tämä toki on, ja voltteja muhkeat 10,5 %, mutta koska tämä oli useille jo tuttu edellisistä Kellareiden aarteista, ei erityistä sävähtämistä tapahtunut.

Keskivahvuus tähän asti: 9,48 %

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Loppuun saatiin vielä rehellistä pastry stoutia, ja vaikka olinkin tämän jo alkuvuonna Craft Beer Winter Wonderlandissa maistanut, Af Brew'n Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! on silti olut jota maistaa mielellään. Överimakea toki, mutta se ei ole häirinnyt näissä enää vuosiin. Voltteja pyöreät 10,0 %.

Keskivahvuus lopussa: 9,55 %

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-)

Melko tiukka kattaus, joka olisi vaatinut aika raskasta syötävää jos olisi meinannut seitinohuen humalatilan välttää. Voiton vei yksimielistä ylistystä kerännyt Olarin Panimon tuotos, mutta jos raadin heikoin keskiarvo on 3+ ja muut vähintään 4-, kilpailu oli vähintäänkin kova. Suurkiitos Pintille ja Allulle jälleen yhdestä eeppisestä tastingista. Kaikki oluet oli haettu ympäri kaupunkia varta vasten tätä maistelua varten ja illalla luotiinkin kaksivuotissuunnitelma jonka mukaan ensi vuonna joka olut haetaan varta vasten eri Euroopan maasta ja 2021 joulutastingin joka olut on haettu itse eri mantereelta. Antarktiksen olut pitänee Allun käydä tekemässä paikan päällä itse. Sitä odotellessa.

Alkon joulukuun erikoiserä sokkona

Alkon joulukuun erikoiserässä on mukana neljä olutta, joita ennätin taas maistelemaan sokkona. Arviot perinteisesti kirjoitettu tietämättä itse oluesta tai erän teemasta mitään.

Olut 1

Vähän samea kultainen, kevyt vaahto. Tuoksu makeahko ja hedelmäinen, vähän vaniljaa. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Vanilja tuo mieleen jonkun milkshake IPAn, mutta ei ole riittävän makea ollakseen mikään Omnipollo.

Ostaisin

Oli: Mufloni Loral Brut 3.5/5 / 6,0 % / 3,98 € / 0,33 l

En tätä jotenkin kyllä brut IPAksi tunnistanut, mutta kun panimotkaan eivät tunnu tietävän miten tätä tyyliä tehdään niin sama kai tuo. Hyvä juoma kuitenkin.

Olut 2

Sameampi, keltaisempi, makeampi, mehuisampi, vaniljaisempi, hedelmäisempi. Tämä jos mikä nyt on ainakin milkshake IPA. Voisi olla jopa Omnipollo, mutta en osaa sen tarkemmin veikata.

Ostaisin

Oli: Lervig Orange Velvet 3.9/5 / 5,5 % / 4,88 € / 0,33 l

Kyllä, milkshake IPA. Ja reilusti hedelmää. Hyvä tuote.

Olut 3

Sitten synkälle osastolle. Tuoksusta lähtien makeaa paahteista mallasta, rusinaa, rommia, mausteita jotka korostuvat maun puolella vielä enemmän. Humalaakin mukavasti. Lienee tynnyröity, mutta erikoiserän teemaksi epäilen tässä vaiheessa jotain maustettuja oluita.

Ostaisin

Oli: Sori Blind Harlequin XO Cognac BA 4.1/5 / 11,2 % / 8,70 € / 0,33 l

Rommi, konjakki, mitä näitä nyt on. Suositus edelleen myös tälle.

Olut 4

Synkkänä jatkuu, mutta tässä on hyvin omanlaisensa maku äskeiseen verrattuna. Makea on tämäkin, mutta ei niinkään sitä konjakkia, vaan enemmän jotain... kahvia? Mausteita löytyy tästäkin ja alkoholi tulee vähän edellistä enemmän pinnalle, mikä ei kuitenkaan haittaa liiemmin. Hyväähän tämäkin on.

Ostaisin

Oli: Lervig Toasted Maple Stout 4.3/5 / 12,0 % / 6,58 € / 0,33 l

Se mitään kahvia ollut vaan vaahterasiirappia. Reilulla kädellä. Tämä olikin jo ennestään tuttu, mutta toimii edelleen. Pesee Sorin hinnassa.

Ja sitten se teema. Uniikit löydöt. Ja juttelu henkilökunnan kanssa vahvisti epäilyni. Tämä oli siis keräilyerä oluista joita oli saatu muihin eriin mutta ei ollut riittänyt eräksi asti. Alko se löytää uusia tapoja alittaa rima tässä erikoiserätouhussa. Hyviä oluita, ei siinä, mutta kuitenkin. Joku roti.

Joulukuun erikoiserän kouluarvosana

Aihe: 4+

Sisältö: 9

Mielikuvitus: 4

Kokonaisarvosana: 6-

Kippis 2019

 

Onhan noita festaritalkoita tullut ennenkin tehtyä, mutta Kippis oli osaltani hieman erilainen. Missasin avauspäivän kokonaan muiden menojen takia ja lauantaille olin mielenhäiriössä lupautunut koko päiväksi talkootöihin Suomen Paras Olut - osastolle, josta Hiisi ei lopulta apua tarvinut, joten Suomen Olutseuran talkoo-osastomme työskenteli Cool Headin ja Stadin Panimon tiskien takana. Itselleni valikoitui koko päiväksi StaPan hanamiehen pesti.

Siitä onkin aikaa kun on viimeksi päässyt maistamaan StaPalta jotain mielenkiintoista, sillä yleensä kaupassa tulee vastaan vain ne hinta-laatusuhteeltaan ylivertaiset, mutta moneen kertaan maistetut tölkkituotteet. Festareilla panimo on usein kuitenkin tuonut vähän kunnianhimoisempia tuotteita harrastajien syyniin ja niin tälläkin kertaa, kun jokseenkin koko hanalista oli uusia tuotteita, palkintoja kahminutta NEIPAa lukuunottamatta.

Itse festarin uudistuksesta tunnelma oli hieman kaksijakoinen. Hankalakäyttöisen yläkerran pois jättäminen oli ehdottomasti hyvä ratkaisu, samoin näytteillepanijoiden tiivistäminen niin että asiakkaille on enemmän tilaa. Toisaalta viestintä mm. lavaohjelmasta (ja se itse lava) jäi vähän puolitiehen ja tilan sisustuksella ja valaistuksella ei oikein onnistuttu tavoittamaan toivottua pikkujouluhenkeä. Markkinointikaan ei tainnut olla aivan riittävää pikkujouluväen tavoittamiseen, mutta lauantain väkimäärä ainakin tuntui runsaammalta kuin viime vuoden OlutExpo (sama tapahtuma, jos joku ei tiennyt), eikä pääjärjestäjänä jatkuvasti ympäri Kaapelitehdasta touhunnut Mikki Nyman ainakaan vaikuttanut itse pettyneeltä, joten jatkoa varmasti seuraa. Muutoksia on myös vielä pari seuraavaa vuotta tulossa.

Talkoovuoro sujui hyvissä tunnelmissa, etenkin kun myös StaPan Joonas paljastui Liverpoolfaniksi. Valioliigalähetys pyöri tiskillä koko päivän ja toimimme samalla Kippiksen virallisena tulospalveluna. Taukojen aikana ehti hakea muiltakin tiskeiltä maisteltavaa, joten saldoksi kertyi varsin mukavat 24 maistettua olutta, sekä muutama uudelleen maistettu StaPa/Cool Head, joista etenkin Cool Headin erinomaisessa tikissä ollut Raspberry Liquorice Sour ansaitsee maininnan, samoin kuin alla kuvattu nimeltä mainitsemattoman 'seuralaisen klassinen stoutin lämmittämiseen tarkoitettu kengurupussi.

Kippis 2019 Top 5:

1. Brewski Strawberry Pie 4.3/5

2. Amager Big Black Pikachu 4.2/5
3. Buxton / Omnipollo Original Chocolate Ice Cream Brown Ale 4.1/5

4. Stadin Panimo Katariina Whiskey Barreled 4.1/5
5. BrewDog Overworks Brain-Dead Biscotti 4.1/5

Kellareiden aarteita vol. 5

Koska edellinen perinteinen kellarien aarteita - tasting jäi pienehköksi ja seuran väellä oli matkoja kesällä tiedossa, päätimme pitää jo samana syksynä toisen vastaavan. Aiempien raportteja löyty myös täältä ja täältä. Tällä kertaa maistelijoita saapui paikalle seitsemän ja kahdeksaskin liittyi vielä illan aikana seuraan. Maisteltavien oluiden määrä nousi melkoiseksi ja taso pysyi korkealla läpi illan. Raadin arviot on kerätty Untappdista vaihtelevalta määrältä maistelijoita.

Maistelun avasi Kosovosta työmatkalla haettu Peja. Ei mikään kummoinen olut, mutta useimmille varmasti uusi maa maisteltujen listalle. Ei herättänyt suuria tunteita mihinkään suuntaan.

Raadin arvio: 2½ (2 - 3)

Seuraavassakin oli ajatus enemmän uudessa maassa kuin itse oluessa. Insider Craft Hub kollektiivin West Coast IPA UA oli useimmille varmasti se ensimmäinen ukrainalainen olut. Tuoksu toi monelle mieleen urinal caken, maku ei onneksi niinkään. Mutta eihän tämä kovin kummoinen ollut, paljon parempia tuli Ukrainassa kesällä maistettua.

Raadin arvio: 2½ (2 - 3+)

Sitten päästiin lämmittelyjen jälkeen asiaan. Puolasta tuotu Fortuna Komes Porter Malinowy vadelmaportteri olisi varmaan hyötynyt pidemmästäkin kypsyttämisestä, mutta hyvää se oli nytkin. Alkupuraisu toimi lähes kaikilla, mutta makeus alkoi useimmilla vähän tökkiä loppua kohden. Plussan puolelle jäätiin kuitenkin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4+)

Tsekistä maisteltavaksi oli tuotu Lobec Wild Berry hedelmäsour. Aika makea, ei överihapan, hyvin rapealla karbolla. Tällekin voisi ehkä kypsytys tehdä hyvää.

Raadin arvio: 3+ (2 - 4-)

Sitten päästiin kypsyteltyjen pariin. Fuller's 170th Anniversary Celebration Ale oli ehtinyt kypsyä vuodesta 2015 asti eli nelisen vuotta. Taattua Fuller's laatua, vähintäänkin. Kypsytys oli tehnyt tälle myös hyvää. Erinomainen, mielettömän tasapainoinen, makea ja tuhti.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4+)

Ja mielenkiintoisempaan suuntaan jatkettiin. Tanker Must Kapten BA, mutta koska pullosta puuttui etiketti, varmuudella ei osattu sanoa onko tämä kypsynyt Bourbon- vai punaviinitynnyrissä. Maistelu toki vahvisti tynnyrin olleen punaviiniä. Olut oli ensimmäistä Must Kapten - erää, eli jotakuinkin vuodelta 2015 tämäkin. Ja hyvin kypsynyt.

Raadin arvio: 4 (4 - 4+)

Tämä Tanker Love Will Tear Us Apart oli sen sijaan kypsynyt vasta vuodesta 2016. Aiemmalla maistolla totesin tämän turhan karkeaksi, ja vaikka kypsytys oli hyvin pyöristänyt kulmia, oli niitä jäänytkin. Alkoholi, yrtit ja humala olivat vähän turhan pinnalla vieläkin.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Epävirallisena välioluena juotiin New Belgium Fat Tire, worker owned. Ei arvioitu.

Takaisin asiaan. Lervig Barley Wine oli kypsynyt jo vuodesta 2014. Kuten tarra osoittaa, tämän on aikanaan Põhjala tuonut maahan (Viroon). Minusta tästä oli lähtenyt paras terä jo katoamaan. Vähän tunkkaiseksi oli kypsynyt.

Raadin arvio: 4- (3 - 4+)

Virallisena välioluena vuorossa oli Lost Abbeyn Farmhouse Lager, joka oli kuulemma "niin tuore kuin tilaamalla saa", eli parasta ennen - päivä mennyt jo kesällä. Tätähän tämä Amerikan ihmeiden tilailu on. Ihan hyvä olut kuitenkin.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Hof Ten Dormaal Blond Beer Armagnac BA oli olut joka oli aikanaan ollut melkoista rulettia avata, sisältö kun saattoi parhaimmillaan lentää Kaapelitehtaan kattoon asti. Tälläkin kertaa olut halusi oma-aloitteisesti ulos pullosta, mutta melko maltillista vauhtia. Ja kyllähän se mieluusti pullosta ulos otettiin, sen verran hyvää tavaraa tämä oli. Vuosikerta tässäkin 2016. 

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Seuraavana Japanin tuliaisia, Yama-Bushi Grand Rouge. Brewed with homegrown and handpicked blueberries and raspberries. Marjaisaa tavaraa, sopivalla happamuudella. Erittäin juotava, jos nyt vähän tylsä.

Raadin arvio: 3 (2- - 4-)

Pahaenteisen kuuloinen Zichovec Orange Milk Power ei tainnut kuitenkaan sisältää mitään erityisen epäilyttäviä ainesosia. Sameaa, sitruksista, makeaa ja vähän hapanta. Vahvat karbot. 

Raadin arvio: 3+ (3- - 4-)

Seuraavaksi tutumpaa tavaraa, Gulden Draak, tosin viskitynnyröity Brewmaster's edition. Ennen pidin Gulden Draakia jotenkin liian viinaisena, mutta nykyään on alkanut toimimaan. Etenkin tämä viskitynnyröity versio on aivan erinomainen. 2018 vuosikertaa.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Jälleen puolalaista, tappelunhaluisen porsaan kuvalla varustettu Kingpin Full Contact Port Wine BA barley wine. Ei tämä ihan kauhean hyvin toiminut. Tynnyröinti meni hukkaan ja perusasiat tehtiin keskinkertaisesti.

Raadin arvio: 3+ (3 - 4-)

Allun tuoma olut olikin melkoinen mysteeri. Ikää useita vuosia, joku Vaatin pilottiolut joka ei koskaan edes päätynyt kaupalliseen tuotantoon. Pienellä Untappd-etsinnällä todettiin että todennäköisesti tämä oli San of A Birch - koivunmahlaolutta. Uskotaan siihen. Siltä se ainakin maistui. Hyvää ja erikoista.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3.6)

Viime vuoden BrewDog joulukalenterista oli säästynyt Paradox Uncle Duke's, jonka olinkin ehtinyt jo BrewDog Helsingin hanasta maistaa. Ei se mitään, on tämä sen verran hyvää että viitsii maistaa uudestaankin.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4+)

Allun pölyisestä kellarista löytyi myös Lagunitas GnarlyWine vuodelta 2015, jota Allu muisti vieneensä aikanaan Fat Lizardin omistajille panimon aloittaessa. Erinomainen barleywine joka ei ainakaan ollut huonommaksi iän myötä muuttunut.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½)

Maistingin lopetti viime kesän Australian matkalta tuotu Moon Dog Captain Raisin Beard. Makeaa, vaniljaista, rusinaista. Hyvää. Ehkä tällekin olisi tosin kypsytys voinut toimia.

Raadin arvio: 4+ (4.2 - 4½)

Ja rusinaparta kiilasi lopussa koko tastingin voittoon! Melkoinen kattaus, ei voi muuta sanoa. En lähde enää omaa top - listaa kasaamaan, hyvä kun sain tämän postauksen kirjoitettua!

Alkon jouluoluet sokkona

Oli jälleen aika Alkon jouluoluttastingin. Jos pitkin vuotta on välillä tastingien tarjonta vähän kapeaa, niin käsityöläissarjan ja jouluoluiden tastingissa saa tehdä töitä tosissaan. Sokkomaisteltavana oli tällä kertaa 19 olutta. Ennakkoon tiesin sisällöstä lähinnä sen että pakko siellä joku Schlenkerla on taas olla.

Olut 1:

Hieman samean ruskea. Tuoksuu kevyesti paahdetuille maltaille, hieman makeasti. Makukin on makea, kepeän paahteinen, vähän ehkä hunajaa ennen lopun katkeroja. Ihan hyvä, mutta en kyllä arvaa mikä tämä on. Ehkä joku bock Saksasta?

Siinä rajoilla mennään, mutta en ostaisi.

Oli: Mikkeller Drink'in the Snow 3.3/5 / 0,3 % / 3,35 € / 0,33 l

Usein olen veikannut jopa keskiolutta vahvempaakin tavaraa alkoholittomaksi, mutta näin päin ei ole juuri päässyt käymään että alkoholiton olisi mennyt täydestä "oikeana oluena". Jos sen joku pystyy tekemään niin tietysti Mikkeller, sillä Drink'in the Sun on myös erinomainen. Täytyy siis korjata että kuitenkin ostaisin.

Olut 2:

Kirkkaan kultainen, vähän purukumimaista makeaa mallasta. Hieman väljähtäneen katkera maku. Ei tästä paljon kerrottavaa jää. Tai arvattavaa.

En ostaisi

Oli: Aldersbacher Ursprung Export Hell 2.3/5 / 5,6 % / 3,74 € / 0,5 l

Tämähän oli jo edellisessä pruuvissa mukana. Nyt arvosana nihkeytyi entisestään. Mikähän tässäkin nyt on niin joulua olevinaan?

Olut 3:

Kirkkaan kultainen, puhdas, vähän makea. Keski-Euroopasta tämä varmaan on kun ei ole mitään sanottavaa suuntaan eikä toiseen.

En ostaisi

Oli: Irlbacher Weihnachts Festbier 3.0/5 / 5,6 % / 3,98 € / 0,5 l
Samaa sarjaa kuin edellinen, joskin hieman parempi. Hieman.

Olut 4:

Vähän tummempaan suuntaan tällä kertaa. Tuoksu aika perus hieman pähkinäinen paahteinen mallas. Maku myös suht yllätyksetöntä paahteista mallasta. Vähän humalaa. Joku bulkkipanimon jouluolut tästä tulee ekana mieleen.

En ostaisi

Oli: Koff Jouluolut 6,0 % 2.9/5 / 6,0 % / 2,58 € / 0,33 l
En yllättynyt.

Olut 5:

Tumman ruskea, kirkas. Makeaa paahdettua mallasta niin tuoksussa kuin maussakin. Vähän kahvia, vähän mausteita. Perusjees. Ei yhtä bulkkia kuin edellinen, mutta ei erityisesti säväytä.

En ostaisi

Oli: Ayinger Winterbock 3.3/5 / 6,7 % / 4,58 € / 0,5 l

Välillä aina nämä kestosuosikit pääsevät tutkan alta iskemään. Kyllä tätä varmaan tulee kuitenkin se pullo tai pari ostettua tänäkin jouluna. Helppo perusjuoma.

Olut 6:

Tumman meripihkan värinen, kirkas. Makeaa mallasta ja vähän alkoholikin puskee tuoksussa läpi. Maussa vähän mausteisuutta, vähän alkoholia, humalaa. Pitkälti samat vibat kuin edellisestä, mutta voltit tuntuvat enemmän.

En ostaisi

Oli: Mufloni Doppelbock 3.3/5 / 7,0 % / 3,78 € / 0,33 l
Ei tästä oikein ole sanottavaa tässäkään vaiheessa.

Olut 7:

Tämä taas on kuin edellinen mutta miedompi. Ei näistä oikein sanottavaa löydy.

En ostaisi

Oli: Mönchshof Bockbier 2.9/5 / 6,9 % / 4,68 € / 0,5 l
Bockiparty jatkuu, enteili hyvää saman illan jalkapallo-otteluun.

Olut 8:

Väriä viilattu astetta tummempaan edellisistä. Tuoksussa joku hyvin epämiellyttävä sivuvivahde, jotain liuotinta. Sama liuotin jatkuu myös maussa ja tekee oluen jokseenkin juomakelvottomaksi. Muuten liikutaan samoilla poluilla kuin edelliset kolme.

En ostaisi

Oli: La Trappe Bockbier 1.8/5 / 7,0 % / 3,20 € / 0,33 l
Ei voi La Trappeenkaan enää luottaa. En kyllä etiketin nähtyänikään tähän ropojani tuhlaisi.

Olut 9: 

Samea keltainen paksulla vaahdolla. Banaani ja mausteet tulevat sen verran vahvasti tuoksuun että nyt ollaan vehnäoluen äärellä. Maku samoilla linjoilla. Ei mitenkään erityisen jouluinen, mutta muuten kyllä maistuva. Saksasta mitä todennäköisimmin.

Ostaisin

Oli: Autenrieder Weizenbock 3.7/5 / 7,2 % / 4,70 € / 0,5 l

Jouluvehnä oli mielessä, mutta sehän olikin jouluvehnäbock. Aina parempi, vehnäbockit tuppaavat itselle kyllä maistumaan.

Olut 10:

Lähes kirkas kultainen. Aika makea ja hedelmäinen tuoksu, samoin  maku. En oikein saa hedelmästä kiinni. Kepeä, ei kovin jouluinen, mutta varsin juotava.

Ostaisin

Oli: Erdinger Schneeweisse 3.4/5 / 5,6 % / 3,90 € / 0,5 l

Tätä oikeastaan vähän hain tuon edellisen arvauksessa, kun muistin että joku tällainen on useana vuonna ollut mukana. Maku ei ole sitä mitä etiketin perusteella odottaisi, mutta ei se siitä huonoa tee.

Olut 11:

Kirkkaan kultainen. Tuoksuu väljähtyneelle maltaalle. Maku on sekä väljähtänyt että hieman hapan. Nyt en kyllä tajua mitä tämä tekee tässä maistelussa. Heikko suoritus.

En ostaisi

Oli: Wieninger Winter Festbier 1.7/5 / 5,8 % / 3,98 € / 0,5 l

Olkoon tämä opetuksena että ihan jokaista juhlateemaista olutta ei saksanmaalta kannata Alkon hyllyyn hakea.

Olut 12:

Kirkas kultainen. Alkoholi tulee vähän läpi tuoksussa, samoin kuin maussa. Mausta löytyy myös vähän hedelmää, mutta aika vähän. Maistelun taso ei kyllä päätä huimaa, kun tätä ennen kaksi kahdestatoista on mennyt edes jollain mittarilla jatkoon, ja tästä ei kyllä kolmatta siihen jonoon saa.

En ostaisi

Oli: Shepherd Neame Christmas Ale 2.6/5 / 7,0 % / 4,99 € / 0,5 l

Ei tämä oikeastaan yllättänyt. Joka joulu valikoimissa koska perinteet, mutta ansiot ovat nykyään aika vähäiset.

Olut 13: 

Kirkas tumma ruskea. Tuoksussa paahteista mallasta ja alkoholia. Maussa paahteista mallasta, banaania, mausteita, alkoholia, rapsakka humalointi. Tuoksu ei vakuuttanut mutta sen jälkeen tästä kuoriutui oikein maistuva tapaus. Veikkailin vehnäbockia.

Ostaisin

Oli: N'Ice Chouffe 3.3/5 / 10,0 % / 4,49 € / 0,33 l
Vanha tuttu. Ei kuulu koskaan joululistan suosikkeihin, mutta kelpaa kyllä.

Olut 14:

Kirkas, tumma meripihkainen. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, anista, muitakin mausteita. Maku jatkaa samoilla linjoilla, bändiin liittyy hedelmiä ja humalaa, sekä vähän alkoholia. Erittäin hyvä, juuri sitä mitä vahvalta jouluoluelta kaipaakin. Takkatulen ääreen. Tästä tulee mieleen Chouffen tai Kasteelin jouluolut.

Ostaisin

Oli: Gouden Carolus Christmas 3.7/5 / 10,5 % / 9,48 € / 0,75 l

Niin, tai sitten se Carolus. Chouffehan meni juuri äsken, eli sivuosuma?

Olut 15:

Lähes pikimusta, vaahtokin on tummahko ruskea. Tuoksu paahteista mallasta pienellä vihannesvivahteella. Maussa sama teema. Pettymys komean ulkonäön jälkeen.

En ostaisi

Oli: Pühaste Vaikus Oatmeal Milk Stout 3.2/5 / 6,0 % / 4,10 € / 0,33 l

Ehkä se vihannesviba tuli laktoosista, tiedä häntä. Ei tämä kuitenkaan niin hyvä ollut miltä nimi kuulostaa.

Olut 16:

Erittäin tumma ruskea. Paahteista mallasta, alkoholia ja karamellia tuoksussa. Maussa näiden lisäksi pähkinää, alkoholia, mausteita, suklaata. Erinomainen olut. Paahteinen barleywine tästä tulee enemmän mieleen kuin imperial stout. Toisaalta vähän kuin Xocoveza, mutta ei yhtä makea.

Ostaisin

Oli: Põhjala Jõuluöö 4.1/5 / 8,0 % / 4,98 € / 0,33 l

Maustepaletti onkin varmaan lähellä Xocovezaa. Imperial stout tämä kyllä on eikä mikään barley wine.

Olut 17:

Samea kultainen korkealla vaahdolla. Tuoksussa makeaa mallasta ja hiivaestereitä. Maussa näiden lisäksi mausteita, alkoholia, humalaa. Erittäin hyvä tripel. Ehkei kuitenkaan Chimay?

Ostaisin

Oli: Chimay White 3.7/5 / 8,0 % / 3,99 € / 0,33 l

Miksi ei Chimay? En tiedä.

Olut 18:

Hieman samea punainen. Tuoksu on hedelmäinen ja hieman hapan. Maku makea ja erittäin hapan, hedelmää, marjaa, mausteita. Erittäin hyvä sour. En kyllä keksi kuka tällaista jouluksi tekee.

Ostaisin

Oli: Põhjala Leevike Spiced Winter Sour 4.1/5 / 6,5 % / 4,98 € / 0,33 l

Tätä olen maistanut ennenkin, ja pidin silloinkin. Tästäpä siideriväelle olut joulupöytään.

Olut 19:

Ehdin jo miettiä edellisen jälkeen että mihin se Schlenkerla jäi. Tuoksu jo paljastaa että tässähän se. Savukinkkua reilusti. Maussa sen lisäksi vähän alkoholia ja humalaakin. Olin sen verran tahtomattani nähnyt listaa että tiesin Schlenkerlan olevan Eiche, joten en päässyt sitäkään vähää tämän kanssa arvailemaan. 

Ostaisin, ostan, joka joulu.

Oli: Aecht Schlenkerla Eiche 4.3/5 / 8,0 % / 4,98 € / 0,5 l
Joulun pelastaja, jolle ei tänäkään jouluna löydy Alkon listoilta selättäjää.

Hyvästä loppukiristä huolimatta melko vaisuksi jää tämän vuoden kattaus. Jouluoluet pitää siis enenevissä määrin hankkia muualta, valitettavasti.

Far East - tasting

Pidin hiljattain Australian tuliaisista oman tastingin, ettei joutunut juomaan kaikkia itse. Seuratoveri oli erehtynyt tuomaan Japanin matkaltaan myös paljon tuliaisia, joten joukkovoimaa tarvittiin taas. Maistelijoita kertyi kasaan neljä, joista kolme osallistui Untappd-raatiin.

Ensimmäisenä laseihin kaatui Yo-Ho Yona Yona Ale, jota saa melko laajalti kaupoista Japanissa. Aivan hyvä ja tyylipuhdas pale alehan tämä oli. Hedelmää mukavasti.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3½)

Seuraavana saman panimon Tokyo Black Porter, jota ei kannata sekoittaa BrewDogin Tokyoon, Mikkellerin Blackiin tai näistä tehtyihin sekoituksiin. Soijaisuus häiritsi ainakin itseäni vähän liikaa. Ehkä tähän voisi dipata sushia?

Raadin arvio: 3- (2+ - 3)

Viimeinen Yo-Ho:n olut oli Aooni (tai Ao Oni), joka Japanin kävijöiden mukaan on yksi parhaita yleisesti kaupoista löytyviä oluita sieltä päin. Ja hyvähän tämä olikin. IPA jossa reilusti makua.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Sitten vähän harvinaisempaan tavaraan. Songbird Wheat. Aika kevyt, ehkä hieman vetinenkin, mutta muuten miellyttävän kesäinen ehkä enemmän Belgiaan kuin Saksaan kumartava vehnäolut. Jotain sitruunaruohon tapaista tässä oli.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Harvinaisempaa sekä erikoisempaa päätä oli Daisen G:n Yago, sakeriisiä sisältävä olut. Melko saisonmainen kokonaisuus, josta saken elementtejä löytää ainakin kun tietää etsiä. Ei kuitenkaan mikään säväyttävä.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-)

Ainakin tässä oli komea tölkki. Echigo Flying IPA ei myöskään ollut mitenkään huono olut. Tasapaino reilusti katkeron puolella, hedelmää vähän siinä sivussa. Mutkatonta menoa.

Raadin arvio: 3 (3- - 3.3)

Tässä oli ainakin tastingin paras panimon nimi, olut kaikessa komeudessaan oli Kamikatz Rise & Win BBQ & General Store Vanilla Sky, etiketin Zero Waste Organic Life olivat vain buzzwordeja. PirtelöIPA taittui hieman liikaa makean vaniljaesanssin puolelle, mutta Omnipollon etiketillä olisi varmaan saanut kehut kaikilta.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Tyylikkään informatiivisella etiketillä varustettu Y Marketin Hop Bazooka!! oli nimensä veroinen humalapommi, jossa humalan aromipuoli oli erittäin pätevästi edustettuna. Hyvää kamaa.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

IPA-linjalla jatkettiin, vuorossa tyylikäs Ise Kadoya Kurenai no Keyaki IPA. Vahva, hedelmäinen, hyvä humalan potku. Tässä oli jokseenkin kaikki kohdallaan. Kyllä Japanissa selvästi IPAa osataan tehdä.

Raadin arvio: 4- (3½ - 3.9)

Viimeisenä vakavasti otettavana juomana maisteltiin Hidejin Kuri Kuro kastanja - imperial stout. Tämähän oli sitten jokseenkin yhtä hyvää miltä kuulostaakin. Ei niinkään sitä soijaa tällä kertaa, vaan jälkiruokaherkkua. Omilla listoillani maistelun paras olut, jota kaksi edellistä seurasivat lähellä perässä.

Raadin arvio: 4- (3 - 4½)

Kuri Kuro selvisi niukasti tastingin voittajaksi hieman Kurenai no Keyakia paremmalla keskiarvolla. Yksi jokeri oli vielä kuitenkin jäljellä. Pesäpallotermein tämä lienee sellainen lyöjäjokeri.

Casa del Solin Knox 19 %. Ei tämä tainnut olla edes Japanissa tehtyä, tai jos oli niin lisenssillä. Casa del Sol on niin laadukas jenkkipanimo ettei sitä Ratebeeristäkään löydy. En vaivautunut lisäämään. Melko kauheaa tavaraa. Taattu hitti lähitulevaisuudessa Tallinn Crap Beer Festivalilla, kunhan saan haettua omalta Japanin reissulta yhden talteen.

Tässä vielä koko tastingin valikoima, itämaisen haamun esittelemänä.