Kellareiden aarteita vol. 4

Kellareiden aarteita - nimeä kantava nyyttikestiteemainen olutmaistelu on muodostunut Olutkulttuuriseuran Helsingin aluejaoston perinnetapahtumaksi, joka järjestettiin nyt neljättä kertaa (aiempien aarreaittojen raportteja löytyy täältä ja täältä). Osanotto ja olutlista jäi tällä kertaa vähän aiempaa laihemmaksi, itsekin kaivoin kaapista ihan aitoja kellarien aarteita sillä mitään oluentuontimatkaa ei ollut viime aikoina tullut tehtyä. Pieni maistelu sopi tähän väliin kuitenkin mainiosti. Jäsenistöllä on sen verran paljon ulkomaanmatkoja tiedossa kesällä että syksyllä vääjäämättä odottava vol. 5 tuleekin sitten olemaan astetta kovempi. Kuusihenkinen raatimme maisteli tällä kertaa seitsemän (+1) olutta. Raadin arviot kerätty Untappdista. Untappdin ulkopuolelta jäsen Jere (nimi ei muutettu) antoi sanalliset arviot.

Maistelun aloitti Ruotsista tuotu Coloradosta peräisin oleva Crazy Mountain Snowcat Coffee Stout. Parasta ennen - päiväykseen oli vielä aikaa, mutta silti tämä maistui jotenkin ylikypsyneen soijaiselta, mutta samalla kuitenkin kuivan kahviselta. Ihan OK, mutta odotin paljon enemmän.

Raadin arvio: 3 (2- - 3½)
Jeren arvio: En ostaisi / 5.

"Tämähän on joku tuttu" mietin kun näin tölkin. Eikä ole, Amundsenin tölkit vain näyttävät vähän samalta kaikki. Kyseessä oli Apocalyptic Thunder Juice - NEIPA, ja hyvä NEIPA olikin. Ei ihan tuoreimmillaan enää noin 4 kk iässä, mutta ei vielä liian vanhakaan. Erittäin maukasta. Ja kun Amundsen käyttää 360 - tölkkejä, aivan loistava tuote mukaan esim. puistoon. Harmillisesti Ruotsista asti oli tämäkin roudattu.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4)
Jeren arvio: Hyvää / 5.

Seuraavaksi vuorossa oli pubiketjustaan tutun Greene Kingin Double Hop Monster IPA. Pitkästä aikaa päästiin hutiosastolle tässä maistelusarjassa. Tuoksu oli lähinnä tinneriä ja makukin enemmän alkoholista liuotinta kuin luvattua humalaa ja mallasta. No myönnetään, kyllä tätä mieluummin joi kuin kotimaisen panimon tuplapukkia, mutta haistaa ei kyllä kovin montaa kertaa halunnut.

Raadin arvio: 3 (2 - 3½)

Jeren arvio: Pettymys / 5.

Sitten isompien oluiden pariin, monellakin tapaa. To Øl Same Procedure as Last Year on vehnästä ja rypälemehusta samppanjahiivalla ja "pikabrettalla" tehty saison. Omaan makuuni tässä oli vähän liikaa sitä rypälemehua, mutta muuten kerrassaan erinomainen olut. Saisonilta toivottavaa tallista hiiva-aromia reilusti ja katkero juuri kohdallaan.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Jeren arvio: Kolmanneks paras / 5.

Seuraava iso olut oli pari vuotta kypsynyt Brooklyn - yhteistyö Nya Carnegiebryggeriet Krakatau. Ainesosalistassa oli mm. neljää eri sokeria, ja melkoinen sokericocktail tämä kyllä oli, tosin ihan hyvällä tavalla. Sopisi ehkä paremmin vähän talvisempaan säähän, mutta ei tämän tuhoaminen vaikeuksia tuottanut nytkään.

Raadin arvio: 4 (4- - 4)

Jeren arvio: Liian sokerinen / 5.

Olin jonkin aikaa sitten ostanut myös teemaolueksi Põhjalan kellarisarjaa, tällä kertaa Ülon, joka on "chardonnay barrel aged imperial saison with gooseberries". Ja siltähän se maistui. Chardonnay tulee vahvasti esille ja sopii mainiosti saisoniin, peittäen myös korkeaa alkoholipitoisuutta. Erittäin hyvä "kikkailusaison" siis tämäkin.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-)

Jeren arvio: Paras / 5.

Päätöspulloa arvoin omasta "kellarista" vuoden 2014 sinisen Chimayn ja vuoden 2016 sinisen Cuvee van de Keizerin välillä, päätyen jälkimmäiseen. Olisin odottanut makeuden hieman enemmän kolmessa vuodessa taittuneen, mutta aika lailla sitä oli vielä jäljellä. Tämähän ei ollut huono asia, sillä tämä olut on jo tuoreenakin erittäin hyvää, eikä aika ollut sitä ainakaan vahingoittanut.

Raadin arvio: 4 (4 - 4½)

Jeren arvio: Hyvää yhä / 5.

Epävirallisena tastingin ulkopuolisena oluena osa maisteli vielä 71 Brewingin ja Lumi Brewingin kollabon Musta Lumi, joka oli ihan kiva dry stout hienossa tölkissä, mutta jostain syystä nimetty Black IPAksi. Ei raadin arviota, koska raati oli jo vaihtanut vapaalle.

Voittajaksi tällä kertaa selvisi siis se joukon pisimpään kellaroitu olut, Cuvee van de Keizer Blauw vuosimallia 2016. Ensi kerralta tuskin voi odottaa vastaavaa tulosta, kun lähdetään revittelemään matkatuomisilla.

Sour Spring Break 2019

Cool Head aloitti omat vähän pienemmän mittakaavan festarinsa viime kesänä ja itse pääsin konseptiin sisään viime talvena. Jatkoa seurasi nyt keväällä Sour Spring Breakin merkeissä. Tällä kertaa luvassa siis hapokasta niin että kola-Olliakin hirvittää.

Johtuneeko viime festarin kokemuksista vai jostain muusta, mutta tilana oli tällä kertaa toinen puoli Korjaamosta. Ratkaisu toimi hyvin, eikä mikään osa tapahtuma-aluetta ollut erityisen ruuhkainen. Toivottavasti yleisöä oli kuitenkin järjestäjän kannalta tarpeeksi, sillä festari oli tälläkin kertaa erinomainen.

Lauantain päiväsession tyhjennys vähän venähti kun eivät kehdanneet alkaa jääkiekkokisastudiota tyhjentämään. Hyvä niin. Tämä auttoi myös itseäni saamaan käytettyä työvuorosta saadut juomaliput, mitä pidin mahdottomana tehtävänä saapuessani tunti ennen session loppua paikalle. Lippujen käytössä auttoi toki myös kaksi kalliimpaa panimoa, Penyllan ja Ca del Brado. Hyviä oluita, mutta vain 50 % myynnissä olleista oli mielestäni hintalapun (6 € / 10 cl) arvoisia, jos nekään.

Iltasession alkaessa siirryin taas tiskin taakse. Siitähän ne bileet vasta alkavat. Työpisteenä toimi tällä kertaa Örebro, jonka tuotteet olivat onneksi mainioita. Mukavampihan sellaista on ihmisille myydä ja suositella.

Pallomeri viihdytti lapsia lapsenmielisiä ja happamat nektarit virtasivat. Kaikilla tuntui olevan mukavaa, ylilyöntejä ei näkynyt. Musiikki oli vähän turhan kovalla juomatoiveiden kuulemista ja yleistä mukavuutta ajatellen, mutta korvatulppia ei sentään tullut ikävä. Ruokapuolesta en oikein voi kommentoida, kun en ehtinyt asiakkaana ollessani sitä kokeilemaan. Bileet paranivat loppuiltaa kohden, kuten tavallista, ja ainakin kuulutusten perusteella ne vielä jatkuivat Pienessä. Itse en sinne enää uskaltanut lähteä, vaan poistuin puolilta öin kotiin ennen kuin humala yllättää.

Iltavierailun aikana ehdin maistaa 20 olutta. Täyshuteja ei kohdalle oikeastaan osunut, vaikka punajuurimehu ei ihan omaan makuuni ollutkaan. Ennemmin ehkä vähän liikaa toisiaan muistuttavia vaaleita soureja muutama, mutta se heille sallittakoon.

Sour Spring Break 2019 Top 5:

1. Penyllan Freya 4.1/5
- Todella mielenkiintoinen trappist-stout sekoitus tynnyrihapatuksella.

2. Ca' del Brado Cuvée de Zrisa 4.1/5
- Mainio kirsikkasour, jonka persikkaversio oli todettu mainioksi jo ennen festaria.

3. Penyllan Roxy Coganc & Bordeaux 4.1/5
- Lähimpänä sitä perinteistä festarilistoilta löytyvää barley winea / imperial stoutia.

4. Örebro Brygghus / Fermenterarna Play Date 3.9/5
- Hedelmäpommijogurtti.
5. Brekeriet Sourbon 3.9/5
- Onko tämä se whisky sour mistä kaikki puhuu?

Seuraava festari tässä sarjassa lienee luvassa kesällä, mutta itseltäni se jää valitettavasti väliin. Menkää te nyt kuitenkin, nää on kivoja.

Tallinn Craft Beer Weekend 2019

Kirjoittelin alkuviikosta Tallinnan päätapahtumasta, mutta olihan siellä toinenkin olutfestari. Siellä vain joutui juomaan pieniä annoksia pienistä laseista, niin meinasi unohtua koko karkelot. Pikkujuttuja.

Viime vuonna jätimme tapahtuman Eevan kanssa väliin, koska tiesimme palaavamme kohtalaisen olutvoittoiselta matkalta saman viikon alussa. En siis osaa sanoa mihin suuntaan juomavalikoima oli vuodessa muuttunut, mutta tämän vuoden osalta arviota voi tehdä. Perjantai oli kuulemma ollut varsin imperial stout - voittoinen jo ensimmäisestä sessiosta asti, mutta lauantaina ilahduttavan monella tiskillä oli hyvin tehtyä peruskamaa tarjolla. Kernel on tietysti tässä eliittiä, mutta muiltakin homma sujui mallikkaasti. Kovin montaa hutia ei tullut vastaan.

Puolalaisella Rockmill - panimolla oli nähdäkseni ensimmäisenä idea laittaa tarjolla olevista oluista näytekappaleet hanojen päälle. Hyväksyn parin lasillisen hävikin tässä tapauksessa.

Vaikka Omnipollon kaltaista hypepanimoa ei tänä vuonna ollut paikalla, suositut panimot olivat todella suosittuja. Stamm tuntui myyvän loppuun hetkessä, Other Halfille oli jatkuva jono, ja varsinkin naiset tuntuivat käyvän pettyneenä AF Brewn tyhjiä tankkeja ihmettelemässä. Hedelmäiset hapanoluet ovat löytäneet kohteensa tältä osin.

Sanoinko ettei Omnipollo ollut paikalla? Olihan se, yhdellä kollabolla ainakin. Kaiken maineensa ansainnutta Yellow Bellyä tarjoiltiin lauantain toisessa sessiossa ja jono (lue: epämääräinen häröpallo) oli sen mukainen. Ja olihan se jonotettava, vaikka olut olikin jo tuttu.

Eihän tällainen hipsterifestari olisi mitään ilman olutarvioita. Untappd - integraatio oli jälleen käytössä ja perinteisesti listaa hallitsivat imperial stoutit, yleensä useana eri versiona arvioituna vaikka tarjolla oli vain yhtä. Itse maistoin tapahtuman aikana kokonaista 64 olutta, joista kaksi oli ennestään tuttuja. Ratebeer - arviot ovat tällä kertaa huonosti kirjattujen muistiinpanojen ja huonon muistin varassa, mutta jotain suuntaa niistä ainakin saa.

TCBW 2019 Top 5:

1. Buxton / Omnipollo Yellow Belly Ceased & Desisted Final Batch 4.7
- Edelleen huikea olut. Kyllähän tätä jonotti.

2. AF Brew Do You Know the Blueberry Man? 4.5
- AF osaa happamien lisäksi tehdä myös tummia. Tätä avattiin yllättäen muutama tölkki ja onneksi olimme silloin lähes tiskin vieressä.

3. Brewski / Spike Creamy Carousel 4.3
- Paras monesta loistavasta happamasta.

4. Other Half Observations from Orbit V1 4.3
- Kookosta, vaniljaa, kanelia. Joulun ihme.

5. AF Brew / XP Brew Million Minutes on Raspberry 4.3
- Miljoona minuuttia kypsynyt vadelmasour näytti AF:n kykyjä tehdä muutakin kuin kattilahappamia.

TCBW 2019 kunniamaininnat:

Põhjala / Collective Arts Tuk Tuk Drama 3.5
- Päivän eka.

BrewDog OverWorks Cosmic Crush Raspberry 3.9

- BrewDogin hapanprojekti jatkaa hyvää menoa.

The Kernel Imperial Brown Stout London 1856 4.1

- Kunnon imperial stout ilman yhtäkään kikkaa. Näin se tehdään.

Jing-A (京A) Suan La Tang 3.7

- Soppagose inkiväärillä ja chilillä. Toimii.

De Molen Hangen & Wurgen IJsbock 4.3
- Lauantain täpätyin olut, eikä syyttä.

Lehe Sigtuna Strikes Back 2.8
- Lehe on aina vähintään mielenkiintoinen. Tämä maistui Jägermeisterilta.

Purtse Eksperimentaal XI - Plaadimeri 3.2
- Parempi Bloody Mary gose kuin latvialaisten.

Cigar City Hunahpu's Imperial Stout 4.3
- Tämä klassikko taisi tulla vähän yllättäen hanaan. Status on ansaittu.

AF Brew / Wild Lab Ol' Filthy Popcorn Pimp 4.3
- Ruskistettua voita.
Stamm Beer Urals Black Desert Edition 4.3
- Hyvää mustaa.
Lehe Ice Queen 3.3
- Melko Leheä jäätislata berliner weissea.
Pühaste Black Blood 4.0
- Festarin kaunein olut:

Käbliku Definitely Not Port Side Piss Water 3.7
- Tässä oli hyvää muutakin kuin nimi, mutta se vasta olikin.
O/O Arctos Imperial Stout 4.1
- Illan vika

Olutfestarit Tallinnassa

Liput oli ostettu jo kuukausia sitten. Lauantaiaamuna vihdoin matka Tallinnaan alkoi. Sää oli aurinkoinen.

AirBnB asunnon vastaanottamisen ja pienen juhlajuomashoppailun jälkeen kävimme vielä Washoku Storyssä ramenilla. Keitto oli erittäin maittavaa ja tarjolla oli peräti kolmea japanilaista craft - olutta, joista maistoimme kahta. Hyviä olivat.

Sitten olikin sen olutfestarin aika. Pöytään oli katettu vaikka minkälaista herkkua! Ehdimme juuri ja juuri ennen kuin kehutun City Breweryn tuotteet "Peach" ja "Apple" olivat loppuneet. Nämä maustetut happamat oluet ovat kuulemma trendikkäitä nykyään.

Muita vahvoja suorituksia nähtiin mm. Glubczyceltä, jonka Romper Strong kilpaili vahvasti festarin parhaan oluen palkinnosta, kahdella laatuoluella vakuuttaneelta Sulimarilta, sekä AnHeuser Buschilta, joka osaa tehdä malt liquoristakin vetisen.

Näiden jälkeen maisteltiin pari muutakin olutta, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa. Aamulla lähikahvilan Eggs Royale maistui melko hyvältä.

Matkan viimeinen olut tuli juotua vielä paluumatkalla, kun yllä olevaan lasiin tarjoiltiin, arvasitte oikein, american lager. Laivalla oli muuten jotkut pienpanimoviikot käynnissä. Olisi varmaan ollut ihan kiva jollekin olutharrastajalle. Merkkilasit ja kaikkea.