30.9.19

Rööperin Hopstop avajaiset


Annankadun tuulisella liikepaikalla oli William K:n jälkeen jonkin aikaa Oluthuone Lehto, mutta konsepti laitettiin jälleen uusiksi. Tällä kertaa paikalle aukesi Rööperin Hopstop, jossa fokusta on käännetty pubin lisäksi myös olut- sekä oluttuotekaupan suuntaan. Kunnon diipadaapa-korruptiobloggarin tavoin sain kutsun avajaisiin, jossa tarjottiin oluen lisäksi myös ruokaa.






Ruoka oli hyvää ja vaikutelma paikasta varsin positiivinen. Tilan perältä löytyviä kaappeja täytti pääosin kotimaisista tuotteista koostunut nykystandardien mukaisesti kylmässä säilötty olutvalikoima. Samoilta kulmilta löytyi myös panimoiden paitoja, snapbackeja ja mm. tarroja. Pahviset kantopackit ovat myös varmasti monelle shoppailijalle tervetullut optio.


Koska kyseessä on kuitenkin pubi, hanalistan on tärkeä olla kunnossa. Ja sitä se myös oli. Oikein mukava sekoitus kotimaista ja tuontitavaraa, lageria ja erikoisempaa. Itse olin vakuuttunein Keesin Coconut Macaroonista ja Sonnisaaren Käpylehmästä. Ainoa hutin puolelle mennyt oli Thornbridgen Mango Smash. Harmi että Hopstop ei oikein ole itselleni matkan varrella millään vakioreitillä, mutta ehkä sinne osuu joskus vaikka joku pubirundi.

27.9.19

Beerytales Pubirundi #3

Beerytales instagramtiliä pyörittävät ystäväni ovat järjestäneet jo pari kertaa pubikierroksen, jolle en ole perinteisesti viikonloppuisin täynnä olevan kalenterini takia päässyt. Tällä kertaa kohdalle osui kuitenkin vapaa viikonloppu, joten päätin lyöttäytyä mukaan soveltuvilta osin.

#1: Pullman's Bar


Kierros alkoi rautatieaseman real ale - keitaasta, Pullmanista. Josta tietenkin alkuviikossa tapitettu real ale oli päässyt taas loppumaan. Lähes koko seurue kyllä yksitellen asiaa kysyi. No, Fuller's ESB on aivan pätevä juoma kierroksen alkuun. Kierroksilla on ilmeisesti perinteisesti ollut mukana bissebingo, josta suoritushenkinen pubikiertäjä löytää apuja olutvalintaan. Ensimmäinen rasti tuli luonnollisesti jo ensimmäisestä oluesta. Seurueemme kerääntyi paikalle tipoittain ja tuoppien tyhjennyttyä jatkoimme matkaa kohti Kalevankatua.

#2: Mikkeller Helsinki


Kierroksilla on pyritty välttämään aiemmilla kierroksilla kohteina olleita pubeja, joten mikäpä sen parempi kohde kuin baari jota ei vielä edellisen kierroksen aikaan edes ollut. Pieni Mikkeller on myös oikein sopiva kohde kierroksen alkupäähän, kun koko porukan mahtuminen sisään on todennäköisempää. Suurin osa seurueesta nautti täyskokoisia mukeja, ammattilaiset tiesivät että pienempiä ehtii maistella enemmän.

#3: One Pint Pub


Lähes rikollista ettei Pint ollut vielä osunut kierrokselle, mutta kaikilla on heikkoutensa. Tämä kuuluu niin ikään niihin paikkoihin joihin on hyvä mennä alkuiltapäivästä jos mielii isolla porukalla varmasti istumaan. Pyysin bissebingoon mahdollisimman monta rastia täyttävää suositusta, mutta lopulta tiskin takaa saatu suositus täytti vain vaatimuksen "baarimikon suositus". Oh well. Juomalla pienen ehtii jälleen nauttia toisen, joten valitsin kaapista keltaisen tölkin bingorastia varten. Olihan se toki myös hyvä olut.

#4 Panema


Pintistä tiemme vei ensimmäisellä julkisen liikenteen etapilla Kallion craftimmalle puolelle, Panemaan. Ammattimaisilla juomavalinnoilla sain itse tässä vaiheessa joukon ensimmäisenä bingon täyteen, mutta palkintona oli valitettavasti vain kunniaa ja kyseenalaista mainetta. Väki pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja tunnelma kohosi entisestään.


Tässä vaiheessa pääjoukko lähti kohti ruokailuetappia Viidessä Pennissä, jonka jätin itse väliin vaikka kokemukseni Pennistä ovatkin olleet yksinomaan positiivisia. En toki myöskään "säästänyt syömällä", kuten yllä oleva matkalle osunut mainoslause kehotti.

#6: St. Urho's Pub




Liityimme takaisin hilpeään seurueeseen Urkissa, johon mukaan tuli myös vaimo, koira ja ystävä. Näistä keskimmäinen saa tulla valitettavasti vain terassille, joten suuntasimme sinne. Lämmintä oli ihan riittävästi, mutta vesisade haittasi hieman menoa. Laadukas real ale kuitenkin kesti pienen laimennuksen luonnettaan menettämättä, samoin kuin laadukas terassin puolelle seuraamme liittynyt osa pubirundiporukasta.

Tässä välissä lähdimme viemään koiraa kotiin. Olimme alkuperäisen suunnitelman vastaisesti päättäneet liittyä seurueen mukaan vielä päätösetapillekin, mutta livemusiikkia ks. iltana tarjonneen Black Doorin jätimme väliin.

#8: Pikkulintu Ruttopuisto


Kierroksen päätti Ruttopuiston kulmille hiljattain auennut Pikkulinnun haarakonttori, jossa tunnelma oli kohonnut entisestään, eikä edelleen hieman kliinisen karu sisustus päässyt sitä haittaamaan. Huomasin myös ilokseni että hanalistan kirjoittajan käsiala oli parantunut luettavalle tasolle, mikä helpotti hieman juomavalintaa. Poistuimme puolilta öin muun seurueen jäädessä jatkamaan iltaa.

Kokonaisuutena kierros oli, ainakin näin parilla tauolla varustettuna, erittäin onnistunut ja tahdiltaan sellainen ettei kenenkään kisakunto ollut koetuksella. Kaikki valitut paikat olivat, ja ovat edelleen, erinomaisia ja ansaitsevat suosituksen. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä käymättömiä paikkoja ensi kerralle löytyy.

Beerytales pubirundi #3 top 5:

1. Spike Fantasma 4.1/5 (hana @ Pikkulintu Ruttopuisto)
2. Cloudwater Human Meanings 3.9/5 (tölkki @ One Pint Pub)
3. Mikkeller Scour Scandinavia 3.9/5 (hana @ Mikkeller Helsinki)
4. Paloaseman Panimo Haze Windu 3.7/5 (hana @ One Pint Pub)
5. Alefarm Nogenlunde Afklaret of Fuldt ud til Stede 3.7/5 (hana @ Panema)

26.9.19

Olutkulttuuripäivä Paloaseman Panimolla


Olutkulttuuriseura on ollut jo pidemmän aikaa yhteistyössä One Pint Pubin kanssa, ja sitä kautta myös Paloaseman Panimo nykyisine taustavoimineen on tullut erittäin tutuksi. Olimme kypsytelleet ajatusta vierailusta panimolle jo pitkään, ja nyt alkukesästä vihdoin saimme sovittua, että kesän festarikiireiden jälkeen menisimme porukalla käymään. Tapahtuman oli myös tarkoitus toimia Helsingin aluejaoston tämän vuoden olutkulttuuri-iltana, tosin päiväversiona. Kulttuuripuoli jäi kevytversioksi, kun puhujia ei paikalle hankittu Paloaseman panimomestaria Allua enempää, joten sinänsä lienee mielekkäämpää puhua vain panimovierailusta.




Panimovierailuna tämä oli kuitenkin, kuten useimmat tämän väen järjestämät tapahtumat, ensiluokkainen. Saimme tutustua mm. panimorakennuksen "suojeltuun ikkunaan", "puoliautomaattiseen" pullotuskoneeseen, sekä käymistankkien sisältöön.


Vanha viisaus siitä miten Nummella sataa aina, piti myös paikkansa. Lähdimme aurinkoisesta Helsingistä ja sinne myös aikanaan palasimme, mutta Nummella saimme nauttia lähinnä sateesta.


Pääsimme myös käymään Paloaseman Panimon kaupassa, jossa moni ei ole tainnut vierailla. Oluita ei nimittäin vielä kertaakaan ole riittänyt omaan kauppaan asti myytäväksi. Hyllyssä oli kuitenkin rivissä kaikki siihen asti julkaistut pullot.


Loppuilta kului turhankin nopeasti saunan, paljun ja grillauksen merkeissä. Sitten pitikin jo kiiruhtaa takaisin Helsinkiin, sillä kyytimme kuljettajalla oli toinen keikka vielä ajettavana. Ja sitä paitsi One Pintissä esiintyi illalla Sky Dee and the Demons, jota ei tietenkään sopinut missata. Paloasemalle pitänee vielä palata joskus ajan kanssa.

17.9.19

Down Under tasting

Kuten aiemmasta postauksesta voi päätellä, kävin tänä kesänä myös kiertämässä Australiaa. Tuliaisia tuli laukuissa sen verran paljon, ettei niitä viitsinyt yksin tuhota. Täytyi pitää tasting! Keräsimme siis kourallisen 'seuratovereita asunnollemme maistelemaan Australian ja pieneltä osin Uuden-Seelannin herkkuja, sekä kenguru- emu- ja vegaanijerkyä, joista viimeinen oli selvästi lihaisin ja muutenkin maukkain. Huomautan tässä vaiheessa ettei tämä ollut, eikä voinutkaan olla, mikään Australian oluiden creme de la creme, sillä mitään näistä ei luonnnollisesti oltu maistettu vielä Australiassa, eikä kaikkien osalta edes panimo ollut tuttu. Raadissa oli aluksi viisi henkeä, ja kuudes saapui loppuillasta paikalle maistamaan mitä oli jäljellä.


Illan avasi Perthistä ostettu "mitä halpaa bulkkia teillä on", eli Swan Draught. Tuote pullossa oli jokseenkin sitä mitä olutkaupassa esitetyllä kysymyksellä odottaa sopii. Oli se parempaa kuin Bud.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)


Eagle Bay - panimoa kohtaan oli sentään jo jotain odotuksia, mutta Kölsch ei niitä kyllä täyttänyt. Melko vaisu ja vetinen tuote kaiken kaikkiaan.

Raadin arvio: 2+ (2+ - 2½)


Hetkeksi pääkaupunkiseudulle, siihen Canberran kahdesta panimosta heikompaan. Se parempi tosin on sen verran hyvä että Capital Brewingin Rock Hopper IPA oli myös varsin kelpo olut. Tuore ja tasapainoinen.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4)


Takaisin länteen ja Eagle Bayn Cacao Stout. Kuiva kaakaostout ei varmasti ole sitä mitä nimen perusteella Young's Double Chocolateen tykästynyt olutharrastaja odottaa, mutta minulle tämä kyllä toimi. Jakoi mielipiteitä, kuten kuivilla stouteilla ja raakakaakaolla on tapana.

Raadin arvio: 3 (1 - 3½)


Soureja Australiasta löytyi vähemmän kuin esim. Suomesta, mutta tässä nyt yksi sellainen. Beerfarmin ja Smith Street Tapsin kollabo Asam Boi oli luumugose. Yksi raadistamme maistoi gosea ensi kertaa, vaikka joskus vuosia sitten oli se henkilö joka kertoi minulle koko tyylin olemassaolosta. Hyvähän tämä kuitenkin oli. Erään raatilaisen mielestä "mangochili gose meets sokeriton Jaffa"

Raadin arvio: 3+ (3- - 4-)


Sitten lisää tuoretuotteita. Näitähän mieluiten mukaansa otti, mutta hyväksi todettua onkin sitten aika mahdoton Suomessa saada vastaavan laatuisena. Feral Biggie Juicen tölkissä on alunperin ollut Notorious B.I.G.:n kuva, mutta jostain syystä ei enää. Lähes kaikille maistui.

Raadin arvio: 3½ (2 - 4)


Tämä oli sitten se Canberran parempi panimo. BentSpoke Big Nut, jonka tyylitieto on sivustosta riippuen stout tai black IPA. BentSpokelta olisimme tuoneet jo maistetun ja erinomaiseksi todetun Descent '19:n, mutta neljän tölkin minimi tuntui silloin kovalta. Tässä vaiheessa tietysti kaduttaa ettei siihen tullut tartuttua. No mutta asiaan. Big Nut oli jokseenkin sitä mitä lupaa. Pähkinäinen, paahteinen ja raskaasti humaloitu. Black IPAa tästä ei kyllä saa millään. Jakoi mielipiteitä.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-)


Pidän siitä että panimo nimeltään Boston Brewing Co. sijaitsee Australiassa Denmark - nimisellä paikkakunnalla. Pidän myös heidän oluistaan. Eikä The Right ollut poikkeus. Aika hyvin tällainen hyvin tehty pähkinäinen brown ale toimi myös muulle raadille.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4)


Jos matkalta pitäisi valita paras panimo, se olisi luultavasti Bridge Road. Sen verran kovia pastry stoutteja ainakin näiltä löytyi. Robust Porter on volteiltaan erittäin mieto, mutta maussa tuota mietoutta ei huomaa. Todella laadukas porter kaikin puolin, eikä siis ihme että olinkin tätä joskus aiemmin Suomeen tuotuna jo maistanut. Nyt pidin vielä hieman enemmän kuin silloin. Muillekin toimi.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)


Uuden-Seelannin vahvistuksista ensimmäisenä maistettiin Garage Projectin Pernicious Yuzu Weed, yuzuversio jossain määrin kuuluisasta. Pernicious Weedistä. Oak Barrelin myyjä kehui tätä vieläpä varsin tuoreeksi tapaukseksi, mutta jotenkin mausta ei sellaista kuvaa saanut. Hyvähän tämä oli, mutta vähän ehkä tunkkainen.

Raadin arvio: 3- (1- - 4-)


Ainoana New South Walesin edustajana maistettiin Batchin Pash the Magic Dragon, passionhedelmä-dragonfruit sour. Ja hyvinhän se yleisöön upposi. Loistavan tuoksun jälkeen odotin ehkä vähän enemmän, mutta hyvää silti.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4+)


Yksi odotetumpia oluita maistelussa oli Wolf of the Willowsin Lark Barrel Aged Imperial JSP, vaikka JSP:n merkitys ei ollut, eikä ehkä vieläkään ole, täysin itselleni selvä. Hyväähän tämä oli, ja intensiivistä. Kumman punaviinistä, vaikka punaviinin kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä. Muille ei jostain syystä maistunut.

Raadin arvio: 3- (2 - 4+)


Toisena Uuden-Seelannin vieraana maisteltiin Garage Projectin Yuzukosho yuzugose. Se oli suunnilleen niin hyvää kuin odottaa sopii. Eli erittäin.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 5)

Viimeisenä maistettiin tastingin odotetuin olut, josta tuli myös se suurin pettymys. Ehkä siksi kuva jäi ottamatta. Kehutun La Sirènen Belgian Praline oli nimittäin päässyt happanemaan. Tyylikkäästi, ei siinä, mutta tuskin sen tällaista piti olla. 

Raadin arvio: 2½ (1½ - 4-)

Raatimme voittajaksi selvisi siisi Yuzukosho, perässään tiukasti Boston Brewingin The Right ja Feralin Biggie Juice. Oma suosikkilistani oli hieman erilainen.

Down Under tasting Top 5:

- No okei, kärki oli sama. Olihan se hyvää.
2. Wolf of the Willows Lark Barrel Aged Imperial JSP 4.1/5
- Intensiivinen ja maukas. En ymmärrä miksi tästä nyt ei pitäisi.
- Loistava runko ja tasapaino, eikä voltteja juuri mitään.
- Tuoretta aussi-IPAa ei monesti Suomessa saa.
- Ei BentSpoken parhaimmistoa, mutta silti erittäin hyvä.

16.9.19

Olvi Winter Ale



Olvilta on aina muistettu ystävällisesti kutsua minut uusien tuotteiden lanseeraustilaisuuksiin, niin myös nyt. Tällä kertaa luvassa oli jatkoa Olvin erikoisoluiden "värisuoralle", kansanäänestyksellä valitun Winter Alen muodossa.


Rento ja epämuodollinen tilaisuus pidettiin Olvin enemmistöomistuksessa olevan Helsinki Distilling Co.:n tislaamoravintolassa, jossa kerrottiin oluen synnystä ja itse oluesta. Paikalla oli luonnollisesti kotimaisen olutmedian kerma (Olutposti, Shaker), sekä pohjasakka (diipadaapabloggarit). Molempiin ryhmiin kuuluville en nyt löydä sopivaa juomavertausta.




Muistan itse äänestäneeni ESB:tä, mutta olisihan se kieltämättä ollut "tylsä" valinta verrattuna Scottish Exportiin. Vajaan neljän tuhannen äänestäjän määrää kehuttiin vuolaasti, ja onhan se hyvä luku, mutta jos samassa yhteydessä Pint Pleasella kerrotaan olevan "kymmeniä tuhansia" käyttäjiä, mitä vähän epäilen, äänestäjämäärä näyttäytyy hieman eri valossa. No, kansan valitsema olut joka tapauksessa, eikä minulla ole lopputuloksesta valittamista.



Virallisen osuuden lopuksi kaikki Olvin erikoisoluet IPAa lukuunottamatta tehnyt panimomestari Silja Hylkinen kertoi itse oluesta. Olvin mukavuusalueen kerrottiin olevan USA:ssa, mutta tällä kertaa lähdettiin muualle ja "jouduttiin" tekemään olut mallas edellä. Täytyy sanoa, että pidän tästäkin lopputuloksesta. Ei niin ylimakea kuin monet skotit tuppaavat olemaan, humalaa on sopivasti mutta se on selvästi sivuosassa, makeaa pähkinäistä mallasta sitäkin enemmän. Hiilihapotkin sopivan alhaalla tällaiseen juomaan, kuten Arde paikan päällä oivalsi huomauttaa.

Hinta tulee epäilemättä olemaan hyvin kilpailukykyinen, ja siksi olenkin varma että tämä olut tarttuu kaupasta mukaan vielä monesti tänä syksynä ja tulevana talvena. Suosittelen samaa myös muille. Cheers!

13.9.19

Olutkohde: Poznan


Päädyin vähän aikaa sitten työmatkalle Poznaniin, Puolaan. Työn osalta reissu ei ollut kovin antoisa, sillä tuli ehkä valittua vähän väärä konferenssi, mutta Puola on onneksi myös erinomainen olutmaa. Hotellin vieressä sijainnut Stare Browar (yllä) ei valitettavasti ollut panimo vaan ostoskeskus, mutta kyllä Poznanista myös olutmatkailijalle löytyi kohteita.


Ensimmäisen illan pikaisen vanha kaupunki - lenkin kohteeksi valikoitui pääaukion laidalla sijaitseva Brovaria. Leipätikuilla oli kokoa ja pils oli varsin kelvollinen. Tarttuipa myöhemmin sieltä mukaan myös hyväksi todettu Vermont IPA. Hieman turistinen paikka erittäin turistisella sijainnilla, mutta olut ei silti ollut kovin kallista eikä laadussa tosiaan ollut valittamista. Ruoka on kuulemma vain "ihan OK", mutta se jäikin minulta onneksi itseltä testaamatta.





Seuraavana iltana löysinkin sitten sen verran hyvän paikan ettei muita juuri tarvinnut etsiä. Hieman hämäävällä kyltillä asiakkaita houkutteleva ja "Good Beer Pub" - rokkibaarin kanssa terassin jakava Piwna Stopa on voittanut useampana vuonna Puolan parhaan olutravintolan Ratebeer - pystin, eikä syyttä. Hanavalikoima on erinomainen, samoin kuin jääkaappi, josta myydään tuotteita myös mukaan. Taster flightejakin sai. Ruoka, kuten kaikki muukin, oli halpaa ja hyvää. Hodari ei ollut niinkään hodari, vaan valtavan iso makkara sämpylällä josta sen pystyi hädin tuskin käsin syömään. Makkaran liha tietysti riistaa lähituottajilta. Yhden illan aikana tuli myös juteltua omistajan ja hänen kaverinsa kanssa, sekä maisteltua tämän tarjoamana erinäisiä puolalaisia tisleitä. Muutaman päivän reissulla ei olisi juuri tarvetta muissa pubeissa käydä kuin tässä.


Yhdessä silti kävin, sen verran houkuttelevalta vaikutti ulospäin myös Ministerstwo Browar, aivan ydinkeskustassa. Eikä se toki huono paikka ollutkaan, vaikkakin taster flightiin valitut oluet, joista kaksi paikan omia, eivät tällä kertaa olleet aivan maukkaimmasta päästä. Paikka vaikutti kuitenkin viihtyisältä, joten ehdoton suositus myös tälle jos osuu kohdalle.

Lyhyehköllä reissulla ehdin maistaa 23 olutta, joista parhaat olivat jotakuinkin:

Poznan Top 5:

1. Golem / Piwna Stopa Fetyszysta Blackcurrant (hana @ Piwna Stopa) 3.9/5
- Vasta julkaistu kollabo oli varsin maistuva.
2. Kopyra / Widawa Shark (hana @ Piwna Stopa) 3.9/5
- Erinomainen session IPA. Kollabo tämäkin.
3. Salamander Blackcurrant Milkshake IPA (hana @ Piwna Stopa) 3.9/5
- Suunnilleen yhtä perverssi miltä kuulostaa. Eli toimii.
4. Funky Fluid Blueberry³ (hana @ Piwna Stopa) 3.9/5
- Hyvää mustikkamehua
5. Widawa Liberty Stout (hana @ Piwna Stopa) 3.7/5
- Onnistunut dry stout.

En tiedä kannattaako Poznaniin ihan oluen perässä matkustaa, tuskin, mutta jos sinne päätyy, kannattaa nyt vähintään Piwna Stopassa käydä.