Alkon marraskuun erikoiserä - sokkona tietysti

Alkon pruuveja tuntuu olevan nykyään jatkuvalla syötöllä. Sokkomaistelu on kuitenkin mukavaa puuhaa, joten tähänkin piti hankkiutua mukaan. Viime perjantaina maisteltiin siis marraskuun erikoiserä, jonka pitäisi käsittääkseni tulla hyllyihin huomenna, mutta voin olla väärässäkin. Tarjolla oli tällä kertaa seitsemän olutta, jotka on kaikki maistettu ilman mitään ennakkotietoa siitä mitä tuleman pitää.

Olut 1:

Samea meripihkainen, vaahdoton. Erittäin hapan, monipuolinen sellainen. Ei mikään kattilasour. Väri ei täsmää Rodenbachiin, mutta happamuudessa on paljon samaa. Tosi hyvä tämä ainakin on. Ostaisin, mutta en osaa tunnistaa.

Tämä oli BFM Abbaye de Saint Bon-Chien, vuosikerta on vielä tätä kirjoittaessa minulla hämärän peitossa, mutta epäilen sen olevan 2017. Korjaan tähän sitten kun ilmestyy Alkon sivuille jos vain sieltä selviää. Mainion panimon mainio tuote joka tapauksessa. Hinta on kyllä jokseenkin suolainen, 15,58 € / 0,375 l.

Olut 2:

Punaviinimäinen, vaahdoton. Tuoksu hieman hapan, mausteinen, ehkä sherryinen. Tai olisiko kuitenkin bourbon. Maku vahvan viskinen, eli bourboniahan se oli. Flätti, mutta silti hyvä. Paahdetta, humalaa. Ostaisin tämänkin. Eikä minulla ole sen parempaa arvausta juomasta kuin äsken.

Tämä oli Mallaskosken Nemesis 3 ja tynnyri oli konjakki- ei bourbon. Muistan pitäneeni myös edellisestä Nemesiksestä ja hyvä oli tämäkin. 6,98 € / 0,33 l ei ole yli 10 % - oluesta mikään paha hinta.

Olut 3:

Kirkas tumma ruskea. Ei vaahtoa. Tuoksu makean marjainen ja jälleen hapan. Maku samoilla linjoilla. Happamampi. Kevyt, eleganttikin. Tämä on tuolle ensimmäiselle sitä mitä Rodenbachin Classic on Alexanderille, mutta värin puolesta ei tämäkään ole Rodenbach. Ostaisin.

Tämä oli Wild Beerin Modus Operandi, jonka olinkin jo aiemmin maistanut ja hyväksi todennut. 7,67 € / 0,33 l on hieman tyyris, mutta Wild Beerille tyypillisessä isossa pullossa tämä olisi ollut vielä kalliimpi.

Olut 4:

Kirkas tumman ruskea matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta ja mausteita. Maku paahdettua mallasta, kahvia, mausteita, viskiä, ehkä tammeakin. Erittäin hyvä imperial stout, todennäköisesti tynnyröity. Olisikohan tynnyri myös erikoiserän teemana? Ostaisin.

Tämä oli Sorin Dark Humor Club Heaven Hill BA. Jo viides maistamani versio kyseisestä oluesta ja omaan makuuni paras, vaikka hyviä ovat olleet muutkin. 8,28 € / 0,33 l on jokseenkin linjassa muiden kanssa, sillä on tämäkin yli 10 % ja vielä tynnyröity.

Ja toisena erikoiserien kahdesta teemasta oli tosiaankin "Olutta tynnyreistä", johon kuuluivat neljä ensimmäistä olutta.

Olut 5:

Kirkas oranssi. Miedosti hapan. Makea, hedelmäinen, humaloitu. Maussa ei enää happamuutta, mutta makeutta liiaksi asti. Ei tämä oikein toimi. En ostaisi. Enkä osaa arvata.

Tämä oli melkoinen yllätys, nimittäin La Trappe Quadrupel. Maistoin uudestaan vielä listan lukemisen jälkeen eikä siltikään toiminut. En tiedä mitä tälle on tapahtunut. En muuta vielä Ratebeer-arviota, mutta tämä oli nyt kaukana siitä. 9,96 € / 0,75 l on kyllä naurettavan halpa hinta tälle.

Olut 6:

Samea keltainen. Tuoksu mehuisan hedelmäistä mallasta. NEIPA-osastolla siis. Maku samaa mehuisaa hedelmämallasta, peräkärryä unohtamatta. Varsin hyvähän tämä on. Epäilen kotimaiseksi. Ostaisin kuitenkin.

Tämä oli Collective Artsin Radio the Mothership, eli tupla-IPA Kanadasta. Ei aivan kotimaista. Hyvää siitä huolimatta. 6,58 € / 0,473 l on aivan käypä hinta tölkistä.

Olut 7:

Hailakka tumma ruskea. Ohut tuoksu, hieman paahteista mallasta lähinnä. Maku paahteista makeaa mallasta, alkoholia ja humalaa. Ei tämäkään nyt oikein iske. Ohutkin on. En ostaisi.

Ja mitähän nyt taas. Listan mukaan tämä on St. Bernarduksen Abt 12. Eli käytännön Westy 12. Tunnetaan myös ehkä parhaan hinta-laatusuhteen belgiquadina. Mutta ei nyt vain kolahtanut, edes listan lukemisen jälkeen. Perin kummallinen tapaus siis tämäkin. 6,31 € / 0,33 l on aivan hyvä hinta, tai siis olisi jos tämä maistuisi siltä kuin pitää. En tiedä onko näitä belgiquadeja ostettava vielä testipullot varmuuden vuoksi, sen verran suuresti tämä nyt hämmentää.

Kolme viimeistä kuuluivat epämääräiseen "Vahvat alet" teemaan. Ehkä niitä tynnyröityjä ei sitten löydetty neljää enempää? No, kyllähän nämä kaikki paikkansa Alkon hyllystä ansaitsevat.

OlutExpo 2018 - saisinko lisää?

OlutExpolla on aina ollut tärkeä paikka kalenterissani, vaikka viime vuonna ensi kertaa tapahtuman missasinkin. Eikä pelkästään siksi että loppusyksystä ei oikeastaan ole muita oluttapahtumia. Tänä vuonna avauspäivä jäi Garrett Oliver - tapahtuman takia väliin, mutta lauantaina ja sunnuntaina olin paikalla. Lauantaina pääasiassa Olutliiton jäsentapaamisen vuoksi, sillä silloinkin oli illalle muuta menoa, mutta sunnuntaina ehdin edes hieman paremmin paikalle.

Viime vuonna aloitetut Dietan ruokastudiot olivat itselleni uusi tuttavuus ja erittäin positiivinen sellainen. Mukavaa juttua, ruokamaistiaisia, olutparituksia. Ehdottomasti vierailun arvoisia. Kuvassa jälkiruoka-annos kuvattuna heti kun maltoin, eli ei kovin ajoissa. Visun Villisika - studion jälkeen olikin pakko kiiruhtaa yläkertaan ostamaan hieman isompi annos. Ruokatarjonta tuli todettua tänä vuonna kautta linjan loistavaksi. 

Kahden päivän käynneistä huolimatta tuntui siltä että mainiosta olutkattauksesta jäi kiinnostavia tuotteita maistamatta vaikka kuinka. Siitä myös postauksen otsikon nimi. Nimellä on toinenkin tarkoitus. Toivon nimittäin todella että OlutExpoja tulee vielä lisää, mutta kovin luottavainen en asian suhteen ole. Tapahtuma on itsepintaisesti järjestetty vuodesta toiseen Viini ja Ruoka - messujen kanssa yhtä aikaa ja tänä vuonna rasitteeksi päätettiin ottaa vielä näennäisen kalliit liput. Eiväthän ne liput erityisen kalliit oikeasti olleet, mutta 25 saldoeuron pakkonaittamisen takia ne näyttivät siltä. Lisäksi tapahtuman näkyvyys jäi melko vajaaksi, joskin sosiaalisessa mediassa markkinoitiin ihan kiitettävästi. Kuitenkaan esim. Kaapelitehtaan ulkopuolelta ei voinut mitenkään päätellä että sisällä on mikään tapahtuma käynnissä. Tähän liittyvään palautteeseen vastattiin lyhyesti ja nihkeästi jos ollenkaan. Viestintä ei ylipäätään ole koskaan kuulunut muuten pätevän järjestäjän vahvuuksiin. Kaiken tämän yhteisvaikutuksesta paikalla ei minään päivänä ollut kovin kummoisesti väkeä. Miten hyvin järjestäjän budjetti ja kärsivällisyys tämän kestää, jää nähtäväksi. Jos Expo selviää ensi vuoteen, itse aion tulla paikalle ja kerätä myös mahdollisimman monta kaveria mukaan.

OlutExpo 2018 Top 5:

1. Firestone Walker Parabola (2016) - 4.3
2. Pühaste Tumeaine - Kenya Amakui Coffee - 4.2
3. Thornbridge Cavern County Coconut - 4.1
4. Brooklyn Cuvee Noire - 4.1
5. Post Scriptum Quatre Quarts - 3.9

OlutExpo 2018 kunniamaininnat:

Brooklyn Ghost Bottle Anomaly - 3.7

Brooklyn Dark Matter - 3.7

Timmermans / Guinness Lambic & Stout - 3.5

Fuller's Vintage Ale 2018 Cask - 3.7

Sori / Pracownia / Hiisi Lost Bison - 3.3

Cool Head Brew Bourbon Mornings - 3.9

Fat Lizard Fat Lab 07: Imperial Stout - 3.9

Iltapäivä Garrett Oliverin kanssa

Brooklyn Breweryn maahantuojan ominaisuudessa OlutExpoon osallistuva Sinebrychoff lennätti tänä vuonna itsensä Garrett Oliverin Expoon ja järjesti medialle myös "Afternoon with Garrett Oliver" nimellä kulkevan illanvieton, jossa Garrett jutteli mukavia ja tarjolla oli Brooklynin perusvalikoiman lisäksi hieman harvinaisempia isoja pulloja sekä Ravintola Yes Yes Yesin ruokaa. 

Kun sain tilaisuuden osallistua tähän tapahtumaan, päätin jättää Expo-vierailuni lauantaille ja sunnuntaille. Halukkailla oli mahdollisuus myös "10 minuutin" (kukaan ei tainnut pysyä ajassa) kahdenkeskeiseen juttutuokioon Garrettin kanssa. Sen verran teki mieli leikkiä oikeaa toimittajaa että ilmoittauduin itsekin tähän joukkoon.

Garrett piti aluksi pitkähkön puheenvuoron. Hänen mielestään Brooklyn on aina ollut "craftimpi" kuin viisi vuotta aiemmin, kun panimon historiaa tarkastelee viiden vuoden sykleissä. Hän toivoo että viiden vuoden päästä panimo tekee oluita joita he eivät nyt osaa vielä edes tehdä. Hapanolut oli puheessa esillä paljon. Garrettin mielestä ainoat ihmiset jotka epäilevät hapanoluen suosiota ovat olutharrastajat. Lapsetkin pitävät happamista mauista. Katkerasta pitäminen on epätavallisempaa. Garrettin aloittaessa Brooklynillä 1994 IPA oli vielä lähinnä vanha brittien oluttyyli. Kun hän toi panimomestareille maistettavaksi railakkaasti humaloitua IPAansa, he totesivat oluen olevan ihan mielenkiintoinen mutta "ei tuollaista tule kukaan koskaan juomaan". Mies myös naureskeli pullokokoelmalle ajatuksena. "I don't have a bottle collection, I drink stuff.". Tosin silti kuulemma joitakin barley winejä 80-luvun puolesta välistä löytyy ja muutama 100-vuotias olut on tullut maistettua... Kaikki on suhteellista.

Tässä vielä hieman lyhenneltynä ja vapaasti käännettynä haastatteluni sisältö.

Minä: [Jäädyn, mietin mistä meinasinkaan aloittaa, Garrett odottaa kärsivällisesti]. Mitä minun piti kysyä? Kävin ensi kertaa New Yorkissa 2010. Olutbuumi ei ollut silloin aivan näin kova, mutta olin kuitenkin hyvin kiinnostunut oluesta. Meillä oli selkeä suunnitelma mennä viimeisenä New Yorkin päivänä Brooklynin panimolle, mutta olimme väsyneitä nähtävyyksillä kävelystä emmekä menneet. Oliko se iso virhe?

Garrett: Mielestäni kyllä, mutta se on onneksi virhe jonka voi vielä korjata. Ensi kerralla kun tulet New Yorkiin, sinun pitää ehdottomasti tulla käymään.

Minä: Sinä olet tehnyt olutta jo kauan. Miten koet kilpailun uusien pienpanimotulokkaiden kanssa? Olin pari vuotta sitten Bostonissa ja siellä ihmiset puhuivat ettei jotain panimoa voi enää juoda kun heidän hetkensä meni jo. Oluen tasolla ei ollut merkitystä.

Garrett: Jos yrität olla koko ajan se uusi nuori juttu, tulet pettymään. Et voi olla uusi nuori juttu ikuisesti. Et tule olemaan 25-vuotias ikuisesti. Jokainen 25-vuotias luulee olevansa 25 ikuisesti mutta arvaa mitä, minulla on huonoja uutisia sinulle. Me emme yritä olla jotain mitä emme ole. Olemme aina olleet innovatiivinen panimo. Olemme tehneet monia asioita ensimmäisenä. Me keksimme kollabo-oluet. Me teimme ensimmäisenä cocktaileihin perustuvia oluita. Me teimme "pastry stoutteja" jo 10 vuotta sitten. 15 vuotta sitten. Pitkän uran kauneus on siinä että olemme nähneet trendien tulevan ja menevän. Uskomme siihen että luovuus ja laatu pysyvät muodissa. Meillä on uusia juttuja kuten Bel Air Sour jotka kiinnostavat ihmisiä, mutta Brooklyn Lageriakin juodaan edelleen päivittäin. Se on hyvänmakuinen olut ja tulee olemaan sitä vielä kauan. Se, että pystyy luomaan klassikon, on vahvuus. Jos yrität tehdä uuden IPAn joka päivä, kyllästyt pian. Ja asiakkaat kyllästyvät. On hienoa pystyä luomaan brändi johon ihmiset luottavat. Voit olla uusi suosikki vain hetken aikaa ja silloin ihmiset ovat kiinnostuneita koska olet uusi, eikä välttämättä siksi että teet hyvää olutta.

Minä: Sam Adamsin Jim Koch vaikuttaa katkeralta kun pienpanimot vievät markkinoita, mutta teiltä en havaitse vastaavaa, vaikka asemanne on melko samanlainen.

Garrett: Mehän olemme tehneet kollabo-oluita useimpien uusien panimoiden kanssa. He ovat kavereitamme. Käyn heidän panimoillaan viikonloppuisin. En sano ettei välillämme olisi kilpailua. Aina on kilpailua. Mutta craft beerin toverillisuus on yksi asia joka tekee siitä erityisen ja tekee siitä hauskan meille ja asiakkaille. En koe oloani uhatuksi vaikka uusia pienpanimoita on paljon. Kilpailun määrä pitää sinut varpaillasi. Jos istut miettimässä kultaista menneisyyttä, se ei ole kovin mielenkiintoista. Jos joku haluaa koko ajan päihittää sinut, se on mielenkiintoista. Tärkeintä on että uusia asioita tapahtuu. Yksi asia mikä minua häiritsee on USAn IPA-kulttuurin tylsistyminen. Kaikki tuntuvat tekevän samanlaista olutta. Sitä ei ole tapahtunut aiemmin. Ihmiset ovat kiinnostuneita vain tietyn tyyppisistä oluista. Mutta he tulevat kasvamaan ulos siitä.

Minä: Tunnistan tuon. Olin hiljattain länsirannikolla ja oluet olivat loistavia, mutta kieltämättä ne muistuttivat todella paljon toisiaan.

Garrett: Jep. Pidän niistä oluista jos ne tehdään hyvin. Pidän sameista oluista jos ne tehdään hyvin. Mutta en halua juoda vain sitä koko päivää. Haluan että craft oluessa on muitakin juttuja, niinkuin aina on ollut.

Minä: Menestyttekö te vielä myös USAssa?

Garrett: Kyllä, emme kasva 20 % vuositahtia, niinkuin ennen, mutta ei käytännössä kukaan muukaan kasva. Se ei ole kestävää. Emme oikeastaan koskaan yrittäneet kasvaa sellaista vauhtia. Se ei ollut koskaan tavoitteemme. Mutta on melkoinen saavutus kasvaa joka vuonna 30 vuoden ajan. Kasvamme tänä vuonna ja tulemme kasvamaan ensi vuonna. Bel Air tuli markkinoille jossa on jo todella paljon hapanoluita ja siitä tuli USAn toiseksi myydyin hapanolut, vaikka sitä ei edes myydä vielä koko maassa. Se oli melkoinen saavutus meille ja olemme tehneet sen eteen paljon töitä.

Minä: Mikä on myydyin?

Garrett: Seaquench Dogfishiltä. Se tuli ulos pari vuotta sitten, joten heillä oli etumatka. Se on hyvä olut, mutta pidän meidän oluestamme enemmän [naurahtaa perään].

Minä: Pidän siitä itsekin. Minulla oli jotain mielessä asiaan liittyen mutta unohdin sen. Foundersin viimeaikaiset kohut saivat minut miettimään, oliko sinulla koskaan hankaluuksia edetä urallasi ihonvärisi vuoksi?

Garrett: Riippuu mitä tarkoitat hankalalla. Sitä tapahtui paljon että ihmiset tulivat käymään panimolla tapaamassa Garrett Oliveria ja he kävelivät suoraan ohitseni assistenttini luo ja sanoivat "Hei Garrett!" ja hän sanoi "Garrett on tuossa." Kun he näkivät minut, heidän suunsa aukesivat. Enää sitä ei tapahdu, koska olutalan ihmiset tietävät miltä näytän. Joten olen tavallaan jo suojassa niiltä vaikutuksilta. Mutta tällä hetkellä naiset, tummahoiset ja eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset kokevat haasteita ja odotuksia siitä että on vain yksi ihmistyyppi joka sopii panimomestariksi. Mutta tulemme näkemään enemmän erilaisia ihmisiä panimomestareina ja se on hyvä asia.

Minä: Rannikoilla on varmaan ollut aina helpompaa kuin sisämaassa. Etenkin 90-luvulla. Eli yhtiön sisällä kaikki on aina sujunut hyvin?

Garrett: Yhtiö on ollut aina erittäin ystävällinen. 1994 nuori tummaihoinen panimomestari oli radikaali juttu. Oli varmasti yhtiöitä jotka eivät olisi lähteneet siihen. Annan paljon tunnustusta Brooklynille siitä. Ei pelkästään että se ei härinnyt, vaan että he näkivät sen voimavarana. Vaikka joillain ihmisillä olisi ollut negatiivisia asenteita tummaihoisia kohtaan, ainakin he muistivat minut. Jos pystyn tekemään hyvän vaikutuksen, se jää ihmisten mieleen. Sitä voi siis käyttää myös edukseen.

Minä: Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla on vielä yksi kysymys. Millaisena näet olutblogien vaikutuksen USAssa tällä hetkellä verrattuna perinteisempiin medioihin. Suomessa tilanne on jonkinlaisessa murroksessa nyt. Osa toimittajista ylenkatsoo bloggareita, osa näkee heidät tasa-arvoisena mutta erillisenä osana mediakenttää.

Garrett: Me emme oikeastaan välitä niin paljon siitä mistä taustoista ihmiset tulevat. Kenelle maksetaan kirjoittamisesta ja kenelle ei. Nykyään on todella vaikea saada rahaa kirjoittamisesta.

Minä: Hyvä bloggarikin voi tienata kirjoittamisella.

Garrett: Aivan. Minulla on paljon interaktiota sosiaalisen median kautta. Jos joku kirjoittaa ja hänellä on yleisö, minusta ei ole väliä onko hän toimittaja vai bloggari. On kuitenkin tärkeää olla avoin siitä miten sinuun vaikutetaan ja mitä sinulle kustannetaan. Jos sinua esim. lennätetään ympäri maailmaa, sinun pitää kertoa kuka sen maksaa. Tämä koskee sekä toimittajia että bloggareita. Bloggarien ongelma on joskus se, ettet tiedä missä heidän lojaaliutensa on. En itse kirjoita koskaan ammattimaisesti mitään ilman editoria.

Minä: Olen nähnyt muutaman bloggarin saavan töitä panimolta viime aikoina. He ovat lopettaneet kirjoittamisen koska tiedostavat että se vaikuttaa heidän neutraaliuteensa.

Garrett: Nimenomaan. On tärkeä olla avoin näissä asioissa. Yhtiöt ovat pyytäneet minua vaikuttajakseen. En aio olla vaikuttajanne. En kerää rahaa siitä että seison tuotteenne edessä. Ei tule tapahtumaan. [nauraa]

Pyydän lopuksi vielä nimikirjoituksen Brewmaster's Table - kirjaan Olutkulttuuriseuralle ja kiitän haastattelusta. Mukava tyyppi jonka toivon tapaavani vielä uudestaankin.

Kuvat: Akifoto / Sinebrychoff

Olutblogisessiot #9 - Yhteenveto

Tämän kertaisen olutblogisession aiheeksi valitsin odottamattoman olutmatkan. Aihe osoittautui monelle vaikeaksi ja osallistujamäärä jäi hieman normaalia vähäisemmäksi, mutta osallistuneilta saatiin kuitenkin mukavan erilaisia lähestymisiä aiheeseen.

Arde arvioi kertoi lyhyestä mutta antoisasta työmatkastaan Istanbuliin. Sen jälkeen ei ilmeisesti olutmatkoissa ole mikään päässyt yllättämään.

Brewniverse luetteli olutmatkojen yllättäviä sattumia ympäri maailmaa.

Helppoa juotavaa, eli tämä blogi, kertoi Juva-Rantakylä baarikierroksesta, jossa yhden juottolan laatu yllätti positiivisesti.

Humalablogissa kerrottiin yllättävästä kohtaamisesta Panamassa, jossa vastaan tuli niin bluesmuusikkoja kuin olutfestarikin. Jälkimmäisessä oli tarjolla vaaleaa JA tummaa olutta.

Olutkoira kirjoitti Taybehista, Länsirannan ensimmäisestä panimosta. Luin panimosta sattumalta itsekin ensi kertaa tänä vuonna.

Seuraavana keskitytään viikonlopun OlutExpoon, josta epäilemättä sikiää blogiteksti jos toinenkin. Sen jälkeen sitten joku avannee uuden session.

Edelliset olutblogisessiot:
#9: Helppoa juotavaa - Odottamaton olutmatka Alustus
#8: Olutkoira - Pubit ja muut olutravintolat: Alustus Yhteenveto
#7: Tuopin ääressä - Olutcocktail: Alustus Yhteenveto
#6: Loppasuut - Bändit ja brändit: Alustus Yhteenveto
#5: Arde arvioi - Olutmatkailu: Alustus Yhteenveto
#4: Ölmönger - Kotimaiset vs ulkomaiset oluet: Alustus Yhteenveto
#3: Helppoa juotavaa - Joulu ja olut: Alustus Yhteenveto
#2: Olutkellari - Olut ja penkkiurheilu: Alustus Yhteenveto
#1: Tuopillinen - Keskiolut: Alustus Yhteenveto

Festariennakko: OlutExpo 2018

Kielletyn maltaista tislattavan väkevän alkoholijuoman nimellä jokunen vuosi sitten otsikoihin noussut OlutExpo valtaa taas Kaapelitehtaan tulevana viikonloppuna. Järjestäjätaho sai kesällä hieman kyseenalaista julkisuutta Kippis-festivaaleillaan, mutta nyt palataan sinne menestyksen alkulähteille, tapahtumaan jolla on kaikki edellytykset onnistua tänäkin vuonna. OlutExpon kanssa ei ole jääty lepäämään laakereilla, vaan eteenpäin on menty monella saralla. Ruokapuolella Bar Laurean ja Visun Villisian luoma Craft Food Bistro tarjoaa monipuolisen ruokakattauksen joka huomioi useimmat ruokavaliot ja tasting-listalla on pitkästä aikaa hinta-laatusuhteeltaan niin hyviä paketteja että joudun itsekin vakavasti harkitsemaan.

Hieman ihmetyttää ettei tislaamolistaa ole vieläkään saatu kotisivuille, vaikka tapahtumaan on enää kaksi päivää, mutta olutlista sen sijaan löytyy. Käyn tässä vielä lyhyesti omia tärppejäni tapahtumaan. Tapahtumaan tulee kymmenkunta minulle uutta panimoa, mm. kolme Portugalista, kaksi Espanjasta ja yksi Unkarista. Näistä pitänee testata mahdollisimman moni. Vanhoista tutuista festarivieraista Brooklyn Breweryltä on tulossa pari mielenkiintoisen oloista vahvempaa, Cool Head tuo paikalle sekä mainiota hapanta deep double - sarjaansa, että bourbontynnyrikypsytetyn kahvi-imperial stoutin, Fat Lizard tarjoaa Fat Lab 07:n ja 08:n lisäksi rajatusti saatavilla olleita ja haluttuja Glimsiä ja Kustom IPAa, Olu Bryki Raum tuo aina erinomaisten sahtiensa lisäksi festareille myös stoutin ja brown alen ja Sori Brewingin tiski on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisemman oloisia makupommeja. Suosittelen käymään myös aina mainion Ohranan tiskillä, jossa on myös tavallista kokeilevampia tuotteita perinteisten herkkujen kaverina. Pari tylsempää, massoihin vetoavaa tiskiäkin on paikalle raahattu, mikä toki yrittäjälle sallittakoon. Itse kierrän kuitenkin Hartwallin tiskin totutusti kaukaa. 8-Bitin Jasonin tiskillä kannattaa käydä riippumatta mukaan tulevista oluista. Maahantuojista mukana ovat Brew Seeker ja Uniq. Brew Seekeriltä maininnan ansaitsevat Thornbridgen ja Struisen tuotteet, Uniqilta lähes koko valikoima, mutta erityisesti Fullersin uusimman Vintage Alen cask-versio.

Itse yritän ehtiä paikalle ainakin lauantaille Olutliiton jäsentapaamiseen, sekä sunnuntaille. Hypeoluet lienevät silloin jo loppu, mutta onpahan tilaa maistella mitä on jäljellä. Olutlistan perusteella mielenkiintoista testattavaa löytyy aivan viime hetkille asti.

Olutblogisessiot #9 - Odottamaton olutmatka

Otin toista kertaa haltuun olutblogisessiot ja alustin aiheesta "odottamaton olutmatka". Valitsin aiheen koska olen käynyt viime aikoina paljon tutustumassa oluttarjontaan paikoissa joissa ei ihan heti ajattelisi olevan minkäänlaista oluttarjontaa. Esimerkkejä löytyy "olutmatka" - tagilla aika lailla. Tajusin kuitenkin hieman alustuksen lähettämisen jälkeen etten tietenkään voisi käyttää mitään noista viimeaikaisista postauksistani, vaan minun pitäisi keksiä jotain uutta. Tämähän on vaikeaa. Vaan olisiko kuitenkin joku odottamaton olutmatka josta en vielä ole kirjoittanut?

Sellainen oli, tosin kuvia en silloin ottanut joten joudun lainaamaan niitä muualta. Nimittäin talvella 2011 päätimme toimittajakaverini* kanssa järjestää baarikierrokset samana viikonloppuna sekä Juvalla, jossa hän asui, että Mikkelin Rantakylässä, josta itse olen kotoisin ja jossa vanhempani edelleen asuvat. Muistan vuoden vain siitä, että kyseisenä lauantaina oli myös Jukurien ottelu Kiekko-Vantaata vastaan ja KiVan riveissä pelasi eräs pelaaja joka on pelannut siellä vain yhdellä kaudella. Meillä oli tuolloin VIP-liput otteluun, mutta eipä mennä sen enempää sivuraiteille.

Kuvat: Tuhannen kapakan kautta

Jälkimmäinen osa baarikierrostamme oli lauantain Rantakylä, jossa luotettavat Pelimanni ja Droppi/Kivijalka eivät tarjonneet yllätyksiä. Molemmista sai yllätyksetöntä olutta, yllätyksettömän tasoista seuraa sekä Kivijalasta hyvää pizzaa. Kolmanneksi kohteeksi tuolloin suunniteltu Kylis oli lauantai-iltana kymmeneltä jo kiinni. Kylis on sittemin remontoitu totaalisesti Bar Sokkalaksi, joka pitääkin käydä pikimmiten testaamassa.

Ylempi kuva: TripAdvisor

Alempi kuva: Bar Ala

Yllätyksellinen osuus kierrosta löytyi perjantaina Juvalta, jossa vierailimme paikkakunnan kaikissa kahdessa baarissa. Jälkimmäisenä vierailtu Ala, kuvassa uutuuttaan kiiltävänä mutta silti ennen remonttia, ei jättänyt juuri jälkipolville kerrottavaa. Mutta Ajolähdössä pääsin yllättymään positiivisesti. Kylmäkaappi, jonka toinen puoli oli täynnä tällaiselle lähiökuppilalle tyypillisempiä juomia, oli puolillaan punaista Chimayta. Kun tiedustelin mitä ihmettä tuo olut tekee tuossa kaapissa (vuonna 2011 tämä oli hyvin poikkeuksellista), sain kuulla että omistaja pitää siitä ja oli siksi sitä ostanut. Ostin luonnollisesti Chimayn ja kävelin takahuoneeseen jossa omistaja istuikin pöydässä punainen Chimay edessään. Televisiosta tuli snookeria, sillä omistaja oli luonnollisesti ostanut Eurosportin tätä tarkoitusta varten käyttöön. Istuin samaan pöytään katsomaan samaa televisiota ja olin kuin kotonani. Jos tällaista voi löytää Juvalta, voi positiivisiin olutyllätyksiin totisesti törmätä missä tahansa.

* Jos basisti** on tyyppi joka hengaa muusikoiden kanssa, onko bloggari tyyppi joka hengaa toimittajien kanssa?

** Olen myös basisti.

Alkon lokakuun uutuusoluet ja -gögit

Tällä kertaa Alkon pruuvissa luvattiin sokkopuolella olevan 10 olutta. No, numero 9 ei ehtinyt pruuviin ja lopulta selvisi ettei se olisi ollut edes olut, kuten ei myöskään numero 10. 8 on kuitenkin aivan hyvä määrä. Lisäksi avoimella puolella oli tarjolla peräti 16 glögiä, jotka piti tietenkin käydä maistamassa. Tässä siis sokkoarviot oluista ja perään avoimet arviot glögeistä.

Olut 1:

Varsin vaisu ja mauton tapaus heti alkuun. Kalpean keltainen. Ei oikein hajua eikä makua. Vähän viljaa vain. Tämän on pakko olla joku alkoholiton.

Lähestulkoon, sillä tämä oli Lapin Kulta I. Ei kovin vahva suoritus.

Olut 2:

Tuoksu lupailee jo vähän parempaa, mutta maku ei juurikaan. Kovin ohueksi ja mitäänsanomattomaksi tämäkin jää, vaikka onkin edellistä parempi.

Tämä oli San Miguel Fresca, rima ei siis vieläkään noussut järin korkealle. Mikä järki tällaisia on tuoda uutuksiinsa sisään syksyllä?

Olut 3:

Tämä on tumma, mutta muuten ei juuri askelta ylöspäin ole huomattavissa. Makea, viljainen, hieman maltainen. Pakkohan tämän on olla alkoholiton kun mitään puhtia ei löydy?

Vaan ei ollut. Oli Erdinger Dunkel. Yllättävän huono.

Olut 4:

Edelleen mennään ohuella linjalla. Tässä makeus toimii edellistä paremmin, muistuttaa laktoosia. Mukana myös hieman kahvin ja suklaan aromia. Ihan toimiva. Voisi olla Big Drop Stout jos alkoholiton, mutta ehkä tässä joku voltti on?

Poppels Mörk Lager oli kyllä odotettua parempi, vaikka meinasikin sekoittua alkoholittomaan.

Olut 5:

Tämäkin tuoksuu mallasmehulle, mutta maku vihjaa että ei ainakaan enää olla alkoholittomissa. Kevyt on tämäkin, mutta ei huono, joskaan ei hyväkään. Voisi olla Olvin Hi-Hop, mutta muistelen sen kyllä paremmaksi.

Aura Bock. Enpä ihan heti bockiksi arvannut. Jää hyllyyn jatkossa.

Olut 6:

No nyt päästiin asiaan! Tuoksussa tummaa hedelmää, makeaa mallasta, alkoholiakin. Paitsi että maku vetää maton alta. Mitä ihmettä tämä on? Makeaa mallasta ja mausteita. Kuin julmustia joisi. Ei sinänsä huono, muttei yhtään niin hyvä kuin tuoksu lupaili. Outo.

Green's Dubbel Ale on täysin ohraton olut, joka selittää outouden. En kyllä näe tälle käyttötarkoitusta, kun jotkut panimot tekevät nykyään hyviäkin gluteenittomia.

Olut 7:

No vihdoin, toiseksi viimeisen oluen kohdalla, oikeasti asiaan. Tummaa hedelmää, makeaa mallasta, alkoholia. Maussa näiden lisäksi myös mukavasti mausteita. Kanelia ja neilikkaa puskee. Piparinen. Ihan sellainen fiilis että olen juonut tämän ennenkin, mutta en vain osaa paikallistaa. Veikkaan jotain Muflonia.

Sitähän tämä ei kuitenkaan ole, vaan Sori Vinum Secale, joka on kypsytetty Kyrön Koskue-ginin tynnyreissä. Ginisyys sekoittui piparisuudeksi minulla tällä kertaa. Varsin mainio olut joka tapauksessa.

Olut 8:

Viimeinen olut herättää lupauksia jo kaataessa. Erittäin paksu pikimusta olut, jossa vaahto on kermaisen ruskea ja olutta jää lasin reunoihin roikkumaan pyörittäessä. Tuoksu on huumaava yhdistelmä makeaa paahteista mallasta, suklaata, kahvia, alkoholia. Maussa samoja elementtejä, joiden seuraksi lyöttäytyy myös sopivasti polttava chili. Ajatukset vievät taas Xocovezan suuntaan, vaikkei se näin tulinen olekaan.

Tuttuhan tämä kyllä oli, vaan ei Xocoveza. Westbrookin Mexican Caken olin maistanut nimittäin alle kaksi viikkoa sitten Konttorissa Tampereella. Edelleen aivan erinomainen jälkkäripommi, vaikka hintaa onkin melkoisesti.

Lokakuun uutuudet top 3:

1. Westbrook Mexican Cake Imperial Stout - 4.3 / 27,90 € / 0,65 l / 0,10 p/€/l
2. Sori Vinum Secale (Kyrö Distillery Gin BA) - 3.7 / 7,98 € / 0,33 l / 0,15 p/€/l
3. Green's Dubbel Ale - 3.3 / 4,59 € / 0,33 l / 0,30 p/€/l

Lokakuu uutuudet top 3 hinta-laatu:

1. Lapin Kulta I - 2.1 / 0,98 € / 0,33 l / 0,70 p/€/l

2. Aura Bock - 2.7 / 2,98 € / 0,5 l / 0,45 p/€/l

3. San Miguel Fresca - 2.7 / 1,98 € / 0,33 l / 0,45 p/€/l

Mitähän tästä tasosta nyt sitten sanoisi. En sano mitään.

Alkon gögit vm. 2018

Sitten jotain aivan muuta, nimittäin 16 glögiä. Valitettavasti nämä oli maisteltava kylmänä, mutta kyllä siitäkin jonkinlaisen käsityksen tuotteista sai.

Blossa Alkoholfri Glögg 0,0 % / 0,75 l / 3,98 €

Tuoksu aivan hyvä, mutta maistuu lähinnä mehulta, kuten alkoholittomat glögit tapaavat tehdä. En ostaisi.

Tuike Rosé Glögi Luomu 8,0 % / 0,75 l / 8,29 €

Aivan kuin mausteinen rosé-viini. Tai oikeastaan mausteinen rosé-kotiviini. En ostaisi.

Tuike Punaviiniglögi Luomu 11,0 % / 0,375 l / 5,20 €

Ei ollenkaan hassumpi. Kuin hyvä punaviini jossa on sopivan hillitysti mausteita. Pienestä pullokoosta myös plussaa. Ostaisin.

Jouluhetki 8,0 % / 0,75 l / 6,99 €

Lähes täysin väritön. Tuoksuu omenamehulle. Maistuu... omenamehulle. Tuo mieleen USAn warm cider touhun. Eli toimii jos pitää sellaisesta. Glögi tämä ei oikein ole. Silti ostaisin.

Blossa Vinglögg 10,0 % / 0,75 l / 8,79 €

Ei siis vuosikertaversio vaan se perustuote. Blossa on Blossa. Ehkä Alkon klassisin glögi. Hyväähän tämä on, joskin yllätyksetöntä. Ostaisin.

Dufvenkrooks Vitvinsglögg Ekologisk 10,0 % / 0,75 l / 8,85 €

Vaalea glögi jossa on selvästi valkoviinin pohja. En erityisesti pidä makeista valkoviineistä, mutta tämä kyllä toimii. Sopivasti mausteita ja potkua. Makean valkkarin ystävälle. Ostaisin.

Talvitori Organic Glühwein 10,0 % / 0,75 l / 8,98 €

Hauskan nimen ovat Saksassa keksineet. Itse tuote ei oikein vakuuta. Liian kirsikkainen minun makuuni. Toiminee jos haluaa kirsikkaa glögiinsä. En ostaisi.

Tähti Glögi Luomu 15,0 % / 0,75 l / 9,48 €

Aika paljon on kirsikkaa tässäkin, mutta ei niin dominoivassa roolissa. Runsas alkoholi ei vielä tuoksu, mutta maistuu kyllä. Tämähän on aivan hyvä. Vahvan glögin ystävälle. Ostaisin.

Jouluglögi Vadelma 15,0 % / 0,75 l / 9,48 €

Vadelma tulee päälle jo tuoksussa ja jatkaa dominanssiaan maun puolella. Mutta jotenkin tämä toimii. Mainiosti. Erilainen, toimiva glögi. Makea. Ostaisin. 

Unser Haus Glühwein 10,0 % / 1,0 l / 10,90 €

Tämä on enemmän glühwein minun makuuni. Karpalo ja mustikka toimivat paremmin kuin kirsikka. Tasapainoinen. Ei erityisen mausteinen, enemmän marjainen. Ostaisin.

Hehkuviini 22,0 % / 0,75 l / 10,99 €

Alkon klassikko tämäkin. Ja itse asiassa tosi samanlainen kuin Blossa. Tosin voltteja on tässä hyvin reilusti, mikä tuntuu maussa. Vahva perusglögi jossa ei ole oikeastaan mitään vikaa. Ostaisin tätäkin.

Rocky Road Glögg 15,0 % / 0,75 l / 11,48 €

Eikö kukaan ajattele lapsia? Miten Valvira on päästänyt tämän läpi? Henkilökohtaisesti minua ei tietenkään haittaa, mutta onhan tämä pullo melkoista karkkia ja voltteja on 15. Itse juoma on hyvin hämmentävä ja nimensä mukainen. Glögiä johon on sekoitettu pähkinää ja vaahtokarkkia. Hemmetti, hyvää. Ostaisin. Olisin itse asiassa hieman rapeasta hinnasta huolimatta ostanut heti pruuvin jälkeen, mutta ei ollut vielä hyllyssä.

Dufvenkrooks Mocca & Choklad 15,0 % / 0,75 l / 11,98 €

Tuoksu hämmentävän kahvinen. Maussa glögiä, kahvia, vähän suklaatakin. Perin kummallinen tapaus. Ehkä jää posin puolelle tämäkin, vaikka en pidä yhtä paljon kuin edellisestä. Ostaisin. Ehkä. 

Juhla Glögi 20,0 % / 0,75 l / 12,69 €

Yhdyssanojen juhlaa. Klassinen konjakkiglögi. Tai Stroh rommi tästä lähinnä tulee mieleen. Eli sellaisen ystäville sopii. Joisin jos tarjottaisiin, mutta en ostaisi.

Loimu 2018 15,0 % / 0,75 l / 13,99 €

Lignell & Piispasen vastine Blossalle. Pullo on kiva, eikä juomakaan huono. Vähän marjamehun puolelle lipsuu, mutta aivan hyvä kuitenkin. Makeasta päästä. Ostaisin vaikka hinta koetteleekin hieman.

Blossa 2018 15,0 % / 0,75 l / 14,98 €

Tätähän moni aina odottaa. Ilmeisesti Blossa on odotusten vanki eikä voi tyytyä glögimäisiin glögeihin. Tämäkin on jotain ihan muuta. Appelsiiniä, kanelia, yrttejä, olen inkiväärinkin maistavinani vaikka sitä ei makuluonnehdintaan ole listattu. Näyttää warm ciderilta, maistuu mausteiselta appelsiinimehulta. Toimii jos olet kokeileva luonne, ei jos haluat glögin makuista glögiä. Eli kuitenkin, ostaisin.

Rima ei kohdallani ole järin korkealla gögien suhteen. 12/16 tarttuisi tilaisuuden tullen mukaan. Tuskin tulee kaikkia kuitenkaan kokeiltua. Rocky Roadia nappaan kyllä pullon jostain.

Sokkomaistelussa Olarin uusia ja vanhoja

Tähän asti olen käynyt Olarin panimon kaupassa sen jokaisena aukiolopäivänä, mutta huomenna olen etätöissä enkä ehdi paikalle. Tietysti juuri silloin ollaan julkistamassa jotain uutuuksia! Ei hätää, viestiä salaisille korruptiokontakteille (moi Bisseguru!) ja näin hallussani onkin pari pulloa molempia uutuustuotteita. Koska kaapista löytyi jo valmiiksi kaksi aiemmin ostamaani maistamatonta Olarin tuotetta, päätimme pitää kotona lyhyen sokkomaistelun. Hyvää harjoitusta tämän viikon sokkopruuville Alkossa? Maisteltavana olivat siis aiemmin ostetut SMaSH Cashmere ja Hopz N the Hoods, sekä tänään hankitut 21 Minutes IPA ja Imported Goods.

Olut 1:

Hieman samea, tumman kultainen. Reiluhkosti vaahtoa. Vahva tuoksu viittaa ehkä jopa DIPAn suuntaan, mutta maku on miedompi. Ei tämä DIPA ainakaan ole. Hieman mansikkaakin löytyy. Itse veikkaan SMaSHia ja Eeva aluksi Hopz N the Hoodsia, mutta vaihtaa myöhemmin veikkauksensa samaan kuin minulla.

Raadin arvio: 3+ (J 3+, E 3+)

Olut 2:

Selvästi edellistä vaaleampi ja myös tuoksultaan miedompi. Viljainen, kevyt. Eeva löytää jälkimausta banaania. Aitoa banaania, ei vehnäolut-banaania. Kevyt ja helppo juotava, molemmat veikkaavat Hopz N the Hoodsia, Eevan vaihtaessa tässä vaiheessa ykkösoluen veikkaustaan.

Raadin arvio: 3+ (J 3+, E 3+)

Olut 3:

Tuoksu on selvästi edellisiä voimakkaampi ja syy selviää pian. Tänään noudetut oluet eivät ole ehtineet jäähtyä yhtä kylmiksi kuin aiemmin kaapissa olleet. Helpottaa turhan paljon tätä sokkomaistelua. Aiemmat arvaukset osuivat siis ainakin oikeaan kaksikkoon. Tämän oluen tuoksussa on reilusti tuoretta humalaa. Eevan mielestä ei ainakaan DIPA, mutta minusta voisi ollakin. Alan kuitenkin nojaamaan enemmän 21 Minutesin puolelle, sillä sen verran suoraviivaista tämä on. Hyvää kuitenkin. Tuoretta ja tasapainoista. Molemmat veikkaavat 21 Minutes IPAa.

Raadin arvio: 4- (J 4-, E 3½)

Olut 4:

Viimeisen oluen tuoksun hedelmäisyys tulee nenään heti kun sen kaataa laseihin. Tämän täytyy olla se DIPA. Hyvää se on ainakin. Ananasta ja guavaa löydämme molemmat. Ja molempien veikkaus on Imported Goods.

Raadin arvio: 4 (J 4-, E 4)

Poistamme oluet pusseista ja itsevarmuus vaihtuu hämmennykseen. Molemmilla 0/4 oikein. Oluet olivat siis järjestyksessä Hopz N the Hoods, SMaSH Cashmere, Imported Goods ja 21 Minutes IPA. Jälkikäteen ajateltuna SMaSH olisi pitänyt tunnistaa vain Golden Promise mallasta sisältäväksi väristään ja minun olisi pitänyt uskoa nenääni Imported Goodsin kanssa, sillä tuoksu oli selvästi nelikon voimakkain. Metsään mentiin, mutta vain arvauksissa. Itse oluet olivat kaikki oikein kelvollisia, eikä niiden kanssa voi metsään mennä. Eeva nosti vielä jälkikäteen kaikkien paitsi 21 Minutesin arvosanaansa neljänneksellä.

Huomenna perjantaina näitä saa myös Olarin panimon kaupasta, joka on auki 14-18. 21 Minutes IPAn hinta on nelisen euroa, Imported Goodsin noin euron verran enemmän. Kannattaa käydä noutamassa, ommuute tuoretta!

Olutmaistelu USAn tuomisista

Toimittajakaverini (siis oikea toimittaja, ei tällainen diipadaapabloggari) kävi hiljattain New Yorkissa ja mukaan tarttui tietysti useampi olut. Koska yksin maistelu on tylsää, hän tuli puolisonsa kanssa meille jakamaan osan tuliaisista. Minä siis vuorostani jaan maistelun tuloksia tässä teille. Kuvassa näkyvä etiketitön pullo jonka nokkelimmat jo tunnistavatkin oli jokusen vuoden takaa Alkosta.

Maistelu aloitettiin Industrial Artsin Wrenchillä, joka on tölkin mukaan "southeast IPA" mutta sekä raadin että esim. Ratebeerin mukaan ihan rehellinen NEIPA. Olut oli ehtinyt vanhentua tölkissä alle kuukauden ja maku oli sen mukainen. Erinomaisen raikas ja tasapainoinen NEIPA, jossa hedelmämehua on vielä varsin runsaasti, mutta peräkärry kulkee mukana. Raadin NEIPA-vastainen siipi laski hieman pisteitä, mutta heidänkin oli myönnettävä tämä varsin kelvolliseksi tyylinsä edustajaksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4+)

Toinen samantyylinen olut perään, Omnipollon Sphloing!!. Panimo itse tietysti kuvailee oluttaan sanoin "mango s’mores IPA brewed with mango, vanilla, marshmallow fluff, graham crackers, rock salt, lactose sugar and an abundance of our favorite hops". Jep jep, suolaa ei juuri maistanut, joten milkshake IPAn verran ehkä olen valmis myöntämään. Niin ja Omnipolloa USAsta? Tämä olut on pantu Massachusettsissa ja olikin luultavasti halvempaa kuin mikään saman kokoinen Omnipollo Euroopassa. Hieno tölkki ja maistuva olut kuitenkin, joskaan ei yhtä mainio kuin edellinen, simppelimpi yksilö. Maistui toki sitten NEIPAn vihaajille edellistä paremmin.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-)

Seuraavaksi otettiin maistelun viimeinen vaalea, Bruery Terreuxin Orchard Wit. Atlantin takana ei tunnuta tekevän hapanoluita niin yleisesti kuin vaikka Suomessa, mutta ne panimot jotka niihin keskittyvät, ovat erinomaisia. Cascaden osalta tämä tuli todettua omalla reissulla ja Terreuxin osalta nyt. Ainakin mikäli tämä yksi olut on yhtään suuntaa antava. Erinomaisen kompleksi happamuus ja mainio tasapaino maltaan, happamuuden ja hedelmäisyyden välillä. Yksi parhaista oluista jonka olen maistanut koko vuonna. Tuntui tämä muillekin uppoavan.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Tummaan päähän siirtyessä vastaan tuli Industrial Artsin ja 2SP:n kollabo-stout Nailed It!. Jos vierekkäin on tämä tölkki ja tastingin aloittanut Wrench, veikkaus siitä kumpi on stout ja kumpi NEIPA ei ihan helposti osuisi oikeaan. 2SP:ltä oli ilmeisesti haettu nimenomaan stout-osaamista, lopputuloksessa sitä ainakin jommalta kummalta on löytynyt. Erinomaisen tasapainoinen dry stout suhteellisen maltillisella määrällä alkoholia, mutta toimivalla rungolla.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Ennen siirtymistä grande finaleen otettiin omasta kaapistani yksi maistamaton matkatuliainen, tämä tosin vain Kastrupin lentokentältä. Viimeinen maistamatta ollut osa Theodor Schiøtz - panimon Tivoli - sarjaa, Black IPA. Odotukset eivät olleet järin korkealla, mutta aivan kelvolliseksi tämäkin paljastui. Erittäin lakritsinen ja hieman tuhkakuppinen, mutta samalla myös hedelmäinen olut.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 3½)

Maistelun päätti ensimmäisen kuvan etiketitön pullo, josta en malttanut ottaa edes kuvaa. Kyseessähän oli tietysti oluiden Shawshank Redemption, eli Westvleteren 12. Piti kuulemma juoda pois vanhenemasta. Tämähän passaa. Pari vuottaa kaapin pohjalla maannut Westy ei joutunut juuri tässä seurassa häpeämään. Kolmella raatilaisella arvosana oli maistelun paras tai jaettu paras, yhdellä alkoholi ja makeus tökki hieman liikaa, mutta hänkin joutui myöntämään ettei lasissa olevaa nestettä kovin paljoa voinut haukkua.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½)

Voittajaksi selviytyi niukalla erolla Terreuxin Orchard Wit, maailman (kolmanneksi) parhaan seuratessa kannoilla. Pettymään emme tälläkään kertaa päässeet yhteenkään olueen. Parempaa onnea ensi kerralla.

Olari ja Oktoberfest

Olutkulttuuriseuran Oktoberfestiä vietettiin perinteiseen tapaan Tampereella. Samalle viikonlopulle osui kuitenkin myös Olarin panimon kaupan avajaiset, joten matkani alkoi sieltä. Myymälä oli tyylikäs ja näkymä panimoon pleksiseinän läpi plussaa. Hinnat olivat yksikköhinnoiltaan samaa luokkaa naapurin liskokaupan kanssa, eli litrahinnaltaan hieman kovemmat. Kyllä täälläkin silti mielellään tulee käymään lähes joka perjantai kotimatkalla.

Tampereelle päästyäni suuntana oli perinteinen Plevna, johon mentiin seuran perinteistä poiketen jo perjantaina. Valinta osoittautui oikeaksi, sillä Tuulensuussa olisi jälleen tullut ahdasta. Niin meinasi tulla Plevnassakin kun varauksemme oli ripoteltu hieman ikävästi pikkupöytiin, mutta tunnelmaa se ei liikaa haitannut.

Plevnasta edettiin Pyynikin Brewhouseen, jossa sielläkin oli möhlitty varauksemme. Sekä meidän että ravintolan onneksi tilaa kuitenkin oli ja virhe paikattiin esimerkillisesti. Meille järjestettiin yksi pitkä pöytä ja pöytään tuli muutama tapaslautanen talon puolesta. Panimon oma festiolut oli maistuvaa, samoin tapakset. Oma iltani loppuikin tähän väsymyksen iskiessä, enkä jatkanut enää kovakuntoisimpien mukana Tillikkaan.

Lauantain avasi perinteisesti jyvät akanoista erottava legendaarinen Pispalan Pulteri. Via Dolorosaa muistuttava matka Pispalan harjun päälle puolilta päivin jää useimmilta suorittamatta, mutta paikalle raahautuneet palkitaan aina maistuvalla ruoalla ja raikkaalla oluella - niin tälläkin kertaa.

Tuulensuuta ei toki voi väliin jättää, joten sinne suunnattiin seuraavaksi. Lauantai-iltapäivän perinteisesti pienemmälle joukolle Tuulensuun kabinetti sopi loistavasti, ja täytettä vatsoihin saatiin niin kiinteässä kuin nestemäisessäkin muodossa.

Välipysähdyksenä ennen illan päättävää Konttoria oli osalle porukasta Taproom United, jossa on varsin mukava hanakattaus kotimaista pienpanimo-olutta. Oli myös ilahduttavaa huomatata Pyynikin "katulätkän" yleistyminen Tampereen katukuvassa. Lisää näitä paikallisia valomainoksia Sandelsien ja ulkomaalaisten isojen merkkien sijaan. Konttorissa oli niin täyttä ettei mahtunut kuvia ottamaan. Kaksissa Kasvoissa, johon väki vielä suuntasi jatkoille, en enää jaksanut.

Jos lauantaiaamun Pulteri karsii jyvät akanoista, en tiedä miten tätä sunnuntain Ohranjyvää kuvailisin. Heikot sortuu elon tiellä, joten uutena ohjelmanumerona mukaan tullut vapaaehtoinen sunnuntaibrunssi (kaikki muut tapahtumat ovat luonnollisesti pakollisia) keräsi paikalle vain kolme osallistujaa. Ruoka oli kuitenkin tälläkin kertaa hyvää, samoin olut. Festit oli festailtu.

Litran festioluet 2018

Plevnan oktoberfest @ Plevna

(Pyynikin tumma ja vaalea festbier @ Pyynikin Brewhouse (0,5 + 0,5, eri tuoppeihin))

Hacker-Pschorr Märzen @ Tuulensuu

Mass päivässä pitää tohtorin loitolla, mutta aika vähäiseksihän tämä itse asiaan keskittyminen jäi.

Olutta ja diplomatiaa - syksyn vierailu suurlähetystöön

Oli jälleen puolivuosittaisen suurlähetystövierailun aika. Teemana jälleen olut ja juusto, ja tällä kertaa kutsu sisälsi avecin. Otin siis avecin mukaan ja lähdin edustamaan. Mikko Salmi vastasi onneksi esiintymisestä, joten itse muiden bloggarinretkujen kanssa keskityin olennaiseen eli pöytien antimiin. Stadin Panimon tiskillä oli runsaasti himoittua tyrnilambiccia, joka oli edelleen hyvää. Samoin oli Brewseekeriltä löytynyt Rodenbachin Alexanderin uusi vuosikerta, joka loppui kesken jo melko alkuillasta. Toki myös uudelleenbrändätty Rodenbach Classic oli hyvää. Juustoista löytyi maistuvia makupareja belgioluiden, erityisesti Chimayn kanssa, ja paikalle saapuneet kotimaiset panimotkin edustivat varsin onnistuneesti. En muista oliko kutsu ensimmäistä kertaa avecin kanssa, mutta jotenkin hieman täydemmältä suurlähetystö nyt vaikutti kuin ennen. Ei kuitenkaan vielä liian täydeltä, joten en valita. Mukavaa oli ja myös sympaattinen suurlähettiläs tuntui viihtyvän. Näitä voinee siis edelleen odottaa lisää.

Sokkomaistelu: Saimaan uutuudet

Saimaalta tuli taas isompi paketti testiin. Uusiahan näistä oli oikeastaan vain jouluolut, mutta uudehkoja sen lisäksi myös Yakima ja Utah. Länsirannikon IPAtkin olivat saaneet uudet etiketit jokseenkin tyylittömien alkuperäisten tilalle. Koska tämänkään kokoista näytepakkausta ei viitsi nauttia yksin, päätin pitää sokkomaistelun. Mukana maistamassa olivat minun lisäkseni avopuolisoni ja isäni. Joka olutta oli kaadettu lasiin kertomatta meille mistä oluesta on kyse, ja näistä laseista oluet maistettiin.

Olut 1 (Utah Rye IPA):

Arvaukset: 3*Utah Rye IPA

Raadin arvio: 2+ (1½ - 3)

Aika helposti bongattava, vaikka olikin ensimmäisenä. Raati tuomitsi pliisuksi, vaikka minusta onkin edelleen varsin juotava alkoholittomaksi. Hajuakin moitittiin.

Olut 2 (Valkiajärvi jouluolut):

Arvaukset: 2*Valkiajärvi, 1*American IPA

Raadin arvio: 3- (2½ - 3+)

Makea, "pliisu jouluolueksi", mutta kuitenkin melko tunnistettava. Väristä jos ei muuten, sillä viidestä oluesta yksi (Utah) oli muita vaaleampi ja tämä muita tummempi. Muut kolme jokseenkin identtisiä.

Olut 3 (Yakima Valley Double Hopped IPA)
Arvaukset: 1*Yakima, 1*American IPA, 1*California IPA
Raadin arvio: 3- (2 - 3½)
Itse tunnistin tämän muita vahvemmasta havuisuudesta. Muuten arvio oli lähinnä "ihan hyvä IPA". Yhden raatilaisen mielestä kaikki kolme IPAa maistuivat samalta. Vaikka en tätä allekirjoita, niin ei eroja helposti löytynyt.

Olut 4 (California IPA)
Arvaukset: 1*California IPA, 1*American IPA, 1*Yakima
Raadin arvio: 3+ (3 - 3½)
Yakimaa kevyempi humalointi toi pisteitä myös vähemmän humalahakuiselta jäseneltä raadissa. Arvaukset muuten mitä sattuu, kuten koko IPA-kolmikolla.

Olut 5 (American IPA)
Arvaukset: 1*California IPA, 1*Yakima, 1*Valkiajärvi
Raadin arvio: 3+ (3 - 3½)
Tähän ei sitten kenelläkään osunut edes arvaus, kun jouluoluen ohi laittanut raatilainen veikkasi sitä tähän. Tämän ja California IPAn erottaminen oli koko maistelun hankalin osa eikä se itseltäkään onnistunut.

Ihan hauska setti jossa ei varsinaista heikkoa lenkkiä ollut, jos nyt ei riemunkiljahduksiakaan aiheuttanut.

Olutblogisessio #9 - Alustus

Olutblogisessiot palasivat viime kuussa kesätauolta ja päätin itse ottaa vetovastuun juuri parahiksi ennen juhlanumeroa. Kyseessä on siis sessio numero 9. Koska olen matkaillut tänä kesänä melko paljon erityisesti kotimaassa, päätin ammentaa aihetta sieltä. Olutmatkailuhan on melko hiljattain sessioiden aiheena ollut, mutta tällä kertaa lähestytään aihetta hieman eri kantilta. Kuka tahansa osaa lähteä oluen perässä Brewskivalille, Portlandiin tai Brysseliin. Mutta entäpä Loviisaan?

Odottamaton olutmatka

Aiheena siis olutmatkailu, mutta ei minne tahansa, vaan johonkin yllättävään, odottamattomaan paikkaan. Mikä on kummallisin paikka mihin olet matkannut oluen perässä? Tai odottamattomin mainioksi olutpaikkakunnaksi osoittautunut kohde? Sattuiko matkalla jotain muuta täysin odottamatonta? Hyväksyn, mukaan vaan. Espanjalainen inkvisitio? En usko.

Aikataulu on tällä kertaa hieman tiukempi kuin aiemmin ettei mennä OlutExpon päälle. Julkaise siis juttusi 22.-24.10. niin ne ehtivät yhteenvetoon joka tulee ulos 25.10. Kirjoituksesta on myös suotava ilmoittaa allekirjoittaneelle esim. blogin kommenteissa tai muuten sopivaksi katsomallaan tavalla. Saatan innostua myös Olutpostin blogisyötteen vilkaisemaan läpi ennen yhteenvedon julkaisua.

Edelliset olutblogisessiot:
#8: Olutkoira - Pubit ja muut olutravintolat: Alustus Yhteenveto
#7: Tuopin ääressä - Olutcocktail: Alustus Yhteenveto
#6: Loppasuut - Bändit ja brändit: Alustus Yhteenveto
#5: Arde arvioi - Olutmatkailu: Alustus Yhteenveto
#4: Ölmönger - Kotimaiset vs ulkomaiset oluet: Alustus Yhteenveto
#3: Helppoa juotavaa - Joulu ja olut: Alustus Yhteenveto
#2: Olutkellari - Olut ja penkkiurheilu: Alustus Yhteenveto
#1: Tuopillinen - Keskiolut: Alustus Yhteenveto