6.12.18

Kahdet pienet olutjoulut


Itsenäisyyspäivän aattona päädyin kaksiin olutaiheisiin pikkujouluihin, kun samaan aikaan Helsinki Beer Festivalin organisaatio vietti pikkujouluja Jätkäsaareen hiljattain auenneessa Uudessa Saunassa ja olohuoneeni One Pint Pub vietti perinteisiä pikkujouluja. HBF:n pikkujouluissa kovin vetonaula oli 11 vuotta vanha Schlafly Reserve, jota oli tarjolla avokätisinä maisteluannoksina.



Pääsimme liikkeelle vasta samoihin aikoihin kun Schlaflyt oli määrä avata tarjolle, joten suuntasimme ensin Uuteen Saunaan. Ruokaa ja juomaa oli vielä reilusti jäljellä, samoin t-paitoja. Ainoastaan ilmaiseksi hanasta jaeltu märzen oli päässyt loppumaan. Saunan "baarin puoli" vaikutti oikein mukavalta ja siellä voisi jatkossa pistäytyä vaikkei olisi saunaan menossakaan. Hanavalikoima oli hyvä ja HBF:n väki oli tuonut melko muhkean pullovalikoiman paikalle. Saa nähdä mihin tilaan pullokaappi stabiloituu normaalisti.



Seuraavaksi suuntasimme Pinttiin, joka oli odotetusti aivan julmetun täynnä. Missasimme pikkujoulujen tarjoushinnat muutamalla minuutilla, mutta hyvät välit omistajaan auttoivat asiaa sen verran että yhdet tarjoustuopit meille vielä kaadettiin. Sen pidempään emme aivan täyteen ahdetussa pubissa viihtyneetkään, vaan vietimme loppuillan juuri sopivalla täyttöoasteella operoidussa Uudessa Saunassa. Ilmaiset oluet ja tarjoushintaiset Hof Ten Dormaalin pullot tekivät tehtävänsä ja ilta päättyi hilpeissä merkeissä. Onneksi kotimatka ovelta ovelle oli vain noin 200 metriä, josta selvisimme kunnialla.

5.12.18

OKS joulutasting

Olutkulttuuriseuran joulukuun kuukausikokoontumisessa oli taas vuorossa yksi vuoden kohokohdista - jouluolutmaistelu One Pint Pubissa. Pintin joulumaisteluissa on perinteisesti operoitu erittäin hyvällä hinta-laatu-suhteella Allun hellässä huomassa. Tälläkin kertaa maestro oli saanut erittäin vapaat kädet budjetin suhteen ja hyödynsi valtaansa esimerkillisesti. Teemana oli "härski hipsteri" ja esipuheessa Allu totesi jättäneensä varsinaiset jouluoluet kokonaan pois tastingista. Luvassa olisi sen sijaan joulutunnelmaan sopivia mausteisia ja teeman mukaisia oluita.


Pöytään kannettiin ensin naposteltavia kuin ruoka-annoksia kiinalaisen ravintolan illallisella. Sipsiä, kurkkua, kahta eri tummaa suklaata, kahta eri homejuustoa, kovaa juustoa, voileipäkeksejä. Tunnelma oli innostuneen odottava.


Allu avasi maistelun "mysteerioluella", koska "jos tietäisitte mitä tämä on, se vaikuttaisi arvioon". Ainoa vihje oli oluen "belgihenkisyys" sekä "parin vuoden" kypsytys. Sokkomaistelujen suurena ystävänä ilahduin tästä, mutta myös tuo pohjustus vaikutti arviooni. Olisiko kyseessä erittäin arvostettu olut vai päinvastoin? Jälkiviisaana olisi pitänyt arvata että tietysti se ensimmäinen optio, mutta arviot ja arvaukset vaihtelivat laidasta laitaan. "Liikaa belgivehjettä", "Hyvää, mutta onko belgiä?" "Tsekki pils? Ei ole tarpeeksi pyöreä siihen. Paloaseman panimon ensimmäinen koekeitto tai joku kotimainen bulkkilager." Arviot lukittiin ennen mysteerin paljastusta. Allu toi pöytään muutaman vihreän korkin, koska etikettiä pulloissa ei ollut. Tämähän oli siis Westvleteren Blonde. Belgian arvostetuimman luostaripanimon harvinaisin tuote. Olin itse asiassa maistanut tämän pari vuotta sitten Pintissä ja antanut lähestulkoon numerolleen samat arviot kuin nyt, melko samalla luonnehdinnalla. "Ihan hyvä, mutta pieni pettymys." Juntin makuaisti ei ole siis juuri päässyt kehittymään.


Raadin arvio:


Loput oluet maisteltiin avoimin kortein. Toisena tuotteena pöytään kannettiin perinteikkään gosepanimo Rittergutsin Bärentöter Sour Gose Bock, hyvin mielenkiintoinen mallastwist perinteiseen tyyliin. Appelsiininkuori ja kaneli tulivat tässä myös vahvasti esille. Kaiken kaikkiaan oikein toimiva jouluolut.

Raadin arvio: 3½


Tässä vaiheessa pyydettiin osallistujien mielipidettä siihen, otetaanko "raikas välijuoma" nyt vai myöhemmin. Päätettiin juoda raikkaat pois alta. Olut oli Alefarmin Deer Heart, erittäin tuore NEIPA tanskanmaalta (tölkitetty 1.11.). Joulumaisteluun tämä tuli mukaan graafisella aasinsillalla, koska etiketin peura muistuttaa etäisesti poroa. Molemmilla sarvet. Erittäin hedelmäisen tuoksun jälkeen oluesta löytyikin yllättävän ryhdikkäästi katkeroa ja vähän mehumaisuutta. Ei siis mehuisten versioiden ystävälle, mutta tuoreen ja tasapainoisen peräkärrillä varustetun version ystäville kyllä. Joku ehdotti tämän juomista heti hampaiden pesun jälkeen, mikä kirvoitti varsin äänekkäät reaktiot muusta pöytäseurueesta.


Raadin arvio: 4-


Yksi Pintin joulumaisteluiden perinne alkaa olla yhden oluen tarjoilu kuumana kahvipannusta. Tällä kertaa tämän kunnian sai melkoinen harvinaisuus, BFM La Dragonne. Tätä olutta tuli aikanaan vuonna 2015 kolme pulloa Suomeen. Yksi myytiin Helsinki Beer Festivalilla johon pullot tuotiin, yksi meni samana kesänä maistelussa ja nyt nautittiin se kolmas. Valmistaja on määritellyt optimaaliseksi tarjoilulämpötilaksi 42,333 astetta, joten olut tarjoiltiin luonnollisesti noin 60-asteisena. Erittäin maistuva glögiolut ei kaikille uponnut, mutta itselleni oikein hyvin. Makeaa, mausteista, marjaista, vähän maltaistakin. Hyvää.


Raadin arvio: 3+


Seuraavaksi hieman vähemmän harvinaisen, muttei millään tapaa huonomman oluen pariin. De Struisen Dark Horse Reserva on Flanders redin ja brown alen välimuoto, joka on istunut neljä vuotta punaviinitynnyreissä. Ja oluthan oli jokseenkin sitä mitä kuvailu lupasi. Kompleksisen hapan, hieman piimäinen, maltainen, paahteinen, punaviinin tanniinit vienosti taustalla. Aivan mahtava tuote. Jos joku ei kerta kaikkiaan voi sietää punaviinejä, voi tämä olutkin tuottaa ongelmia. Muuten vahva suositus.

Raadin arvio: 4+


Punaviiniin pettyneille oli luvassa lisää pettymyksiä, muille ei. Alechemyn Bring Out the Imp - imperial stoutista oli nimittäin tarjolla Côtes du Rhône - tynnyrissä kypsynyt versio. Olueen on käytetty melassia, lakritsaa ja kauraa, sekä belgihiivaa. Aivan erinomainen oluthan sieltä lopputuloksena syntyi. Maku nojaa hieman jopa viskitynnyröinnin suuntaan, vaikkei tässä sellaista olekaan.

Raadin arvio: 4+


Tässä vaiheessa otettiin pieni sivuaskel olutmaistelusta, sillä pöytään tuli B. Nektar Meaderyn siideri, The Dude's Rug. Joulumausteilla täytetty makeahko siideri toimi erinomaisesti. Tämänkin olisi voinut lämmittää, mutta maistui kyllä kylmänäkin. Tässä vaiheessa Janne kertoi B. Nektarin tyyppien olevan melko huonoja ottamaan kehuja vastaan. Oli käynyt kehumassa heidän tuotteitaan ja vastaus oli ollut "eipä meadist". 
Raadin arvio: 4-


Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, maistettiin vehnäviiniä. Italialaisen Baladinin helposti lausuttava Xyauyù Barrel oli myös tuote jota oli Allun mukaan tullut Suomeen kuusi (tai max 12) pulloa, joista kaksi oli armeliaasti annettu Oljenkorteen ja loput säilötty Pinttiin. Ks. pullo oli vuoden 2013 vuosikertaa, eli jo hetken aikaa nauttimistaan odottanut. Wheat wine sanan varsinaisssa merkityksessä. Hiilihapoton ja hienostuneen kompleksi. Erittäin maukas lopetus iltaan. Olut todettiin erinomaiseksi makupariksi appelsiinikrokanttisuklaan kanssa. "Kun suklaa loppuu, kenen kro-kantti kestää?" kysyi Janne.
Raadin arvio: 4½

Tastingin voittajaksi kiri siis lopulta Baladinin vehnäviini, punaviinitynnyröityjen oluiden seuratessa perässä. Olihan tämä taas melkoinen makumatka kahdeksan eri juoman kautta. Allu sai ansaitut aplodit ja väitti ettei tällaista tastingia voisi mille tahansa porukalle pitää niin että kaikki saavat jotain irti kaikista juomista. Oli varmaan oikeassa. Erittäin härskin hipsteriä tavaraa oli tarjolla, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Tämä tasting vahvisti myös edelleen mielipidettäni siitä, että mitä vähemmän Pintissä pidettävän tastingin listasta tiedetään etukäteen, sitä parempaa settiä on luvassa. Olisi hölmöä jättää ensi joulun vastaava tapahtuma väliin.

One Pint Pubin joulutasting 2018 (omassa) järjestyksessä: