Kellareiden aarteita vol. 8

Jo kahdeksatta kertaa Olutkulttuuriseuran Helsingin jaosto kokoontui maistelemaan olutaarteita jotka oli löydetty omasta tai Alkon kellarista. Maistelu pidettiin erään kotimaisen peliyhtiön tiloissa Espoossa ja matkalla piti tietenkin jotain syödä, joten pysähdyin espoolaisessa idyllissä - pizzeriassa jossa ei tarvitse maksaa työntekijöille palkkaa.

 

Kun ruoka oli poimittu mukaan, oli aika siirtyä aarteiden pariin. Kattaus näytti ensi näkemältä varsin hyvältä. Tyylejä laidasta laitaan ja hyvin vähän kotimaisten kauppojen tai Alkon hyllyiltä tuttuja tuotteita. Raadin arvio on katsottu jälleen Untappdista ja arvosanoja verrattu kaikkien käyttäjien keskiarvoon, sekä äänestetty oluet paremmuusjärjestykseen maistelun aikana. Uutena konseptina kysyttiin vielä kaikilta lopuksi, mitä tilaisit toisen jos olisit juuri baarissa vetänyt tämän tastingin läpi?

 

Maistelun avasi eksoottinen, mutta Alkosta noudettu Gallia Paris Piton Noir (UT ka 3,8), punaviinirypäleillä maustettu hapan grape ale. Makeahko mutta kuitenkin tasapainoinen, maukas, juotava. Maistui kaikille, vaikka Ranska ei harhaoppisen raatimme suosiossa olutmaana ole yleensä ollut. Jopa pieni karkumatka pullosta avatessa annettiin anteeksi.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4-), 0,18 alle keskiarvon

Eteläinen paikallisjaostomme vierailee joidenkin jäsenten osalta aktiivisesti myös Etelä-Helsingissä, ja sieltä he olivat matkoiltaan tuoneet Malduguns Baltais Kubs - oluen kehuttua vuoden 2020 vuosikertaa (UT ka 3,96). Raadin reaktio oli paljon puhuva "tää nyt on tällanen perus". 16 kk kypsynyt karpaloilla maustettu hapanolut. Tähän on tultu. Jäi ranskalaisen viinioluen taakse. Omaan makuuni tämä oli liian puinen ja jopa tokajimaisen minttuinen.

Raadin arvio: 3 ½ (2,7 - 4), 0,66 alle keskiarvon

Osa jaostosta oli ehtinyt vähän kauemmas, sillä tämä jostain syystä ilmettyä Bob Odenkirkiä etiketissään esittelevä Vandenbroek Brut Olasz oli tuotu Amsterdamista. Vuosikerta oli 2019 (UT ka 4,03). Varsin mainio kuiva mutta kompleksi hapanolut. Omaan makuuni selvästi aiempaa kahta parempi. Erinomainen suorastaan. Kärkipaikka jonossa.

Raadin arvio: 4- (4- - 4), 0,27 alle keskiarvon

Alun hapanoluiden sarjan päätti Puolasta halpamaisesti tilattu Land & Labour Spon: 2 Year Blend. (UT ka 4,09). Pidin tästä vielä edellistäkin enemmän. Tammea, tallia, kompleksia happamuutta. Jakoi kuitenkin mielipiteitä tähän asti eniten kun paikkaa jonossa arvottiin. Sijoitus oli tässä vaiheessa lopulta kolmas.

Raadin arvio: 4- (3 - 4+), 0,32 alle keskiarvon

Sitten hieman uutta merkitystä kellaroinnille, kun Abstract Brewingin The Verhulst (UT ka 3,73) oli ostettu pari viikkoa vanhana ja ikä oli sen jälkeen ehtinyt tuplaantua. Tuoreehkoa länsirannikon IPAa Amsterdamista siis. Aivan hyvä on. Hyvä olut. Osa oli sitä mieltä että tämän voi äänestää vain ensimmäiseksi tai viimeiseksi jonossa, koska "kaikki aiemmat oli sama olut". Lopputulos oli sitten päinvastainen, eli jonon keskelle kolmanneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4), 0,20 alle keskiarvon

Väliin rehtiä saksalaista luostaridunkelia, jonka isäntämme oli saanut tuliaisena Baijerista. Scheyern-Kloster Export-Dunkel. (UT ka 3,36). Perinteisillä saksalaisilla on perinteisesti näissäkin karkeloissa pärjätty, mutta jostain syystä juuri dunkel ei nauti keskuudessamme kovin suurta kansansuosiota. Minusta tämä oli aivan hyvä, mutta muu raati laittoi armottomasti jonon hännille. 

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½), 0,15 alle keskiarvon

Sitten ns. asiaan!?! Barley wine on tietenkin joka maistelun kohokohta, mutta rusina ja taateli tässä Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792):ssa (UT ka 4,12) hieman epäilyttivät. Epäilykset myös paljastuivat siinä määrin aiheellisiksi, että vaikka tämä ei missään nimessä ollut huono, todettiin tämä silti illan pahimmaksi pettymykseksi. Runko oli minusta ohuehko ja lisätyt hedelmät tarpeettomia. Olihan siinä hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus ei soinut. Jonossa kuitenkin tässä vaiheessa kolmanneksi.

Raadin arvio: 4 (3,4 - 4½), 0,22 alle keskiarvon

Kahden viimeisen vahvan väliin otettiin "palate cleanserina" vähän imperial gosea. Põhjala Belle Bulle, punaherukoilla maustettu ja samppanja- ja Sauternestynnyreissä kypsynyt hapanolut. (UT ka 3,91). Lähteenä ilmeisesti joku alkuaikojen Etelä-Helsingin kaljaklubin paketti. Aivan kuten edellinen, vähän piippuun jäi minulla tämäkin. Kivasti punaherukkaa, mutta yksiulotteinen happamuus ja yllättävän ohut runko näillä volteilla. Raatikin sijoitti puolen välin alapuolelle, viidenneksi.

Raadin arvio: 4- (3,4 - 4), 0,24 alle keskiarvon

Oma tuliaiseni jäi maistelun päätökseen. Alkosta ostettu tällä kertaa, mutta sentään lippulaivasta ja ennen pandemiaa. The Bruery Mash & Coconut vuosikertaa 2017. (UT ka 4,03). Pelkkä The Mash kiinnostaisi varmasti enemmän ja sekin on maistamatta, mutta tällä kertaa tällaista. Moni valitti että 13 % alkoholia puskee liikaa läpi ja pitivät minua trollina kun äänestin omaa tuontiani jonon kärkeen, mutta tämä oli vain erinomaista. Koko raati ei ollut kanssani samaa mieltä, ja sijoitukseksi jonossa jäi tasan puoliväli, eli viides.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4,1), 0,26 alle keskiarvon

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kaikki oluet arvotettiin alle keskiarvon armottoman raatimme kourissa. Jonodemokratialla kolmen kärjen muodostivat Brut Olasz, Piton Noir ja Shadows Settle, kun keskiarvoilla kolmen kärjessä olivat Shadows Settle, Brut Olasz ja jaetulla kolmossijalla Mash & Coconut ja Spon. Maistelun aikana esitetty spekulaatio siitä, että Piton Noir hyötyi maisteluajankohdastaan jonodemokratiassa osoittautui oikeaksi, mutta muuten näillä menetelmillä päästiin hyvin samankaltaisiin lopputuloksiin. Tärkeintä että oli hauskaa.

Mitä tilaisit uudestaan: Abstract The Verhulst (57 % äänistä)

Maistelun paras: Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792)

Oma suosikki: The Bruery Mash & Coconut 2017

Raadin "yliarvostama": Scheyern Kloster Export Dunkel

Raadin aliarvostama: Malduguns Baltais Kubs 2020

Pahin pettymys: Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792)

Haze Oddity Fat Batch *3

Se Otaniemen panimoista vähemmän kokeellinen on toki ehtinyt Fat Lab - protosarjassaan jo aika pitkälle, mutta sen lisäksi viime aikoina on alettu julkaista "Fat Batch" - versioita vakiovalikoiman oluista. Ajatuksena on, että olut on (kuiva)humaloitu eri lajikkeilla kuin normaalisti. Paatuneena tapatikkerinä olen kaikki vastaan tulleet Fat Batchit maistanut, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla miten suuria eroja niistä nyt sitten oikeasti maistaa, kun en itse ainakaan yksittäistä Fat Batchia maistaessa pysty muistamaan miten lähellä tai kaukana alkuperäistä sillä kertaa ollaan. Hyvän mahdollisuuden testiin antoivat uusimmat Haze Oddityn Fat Batchit, joita julkaistiin kolme lyhyen ajan sisään.

Peitin edellisenä päivänä oluiden erätiedot tarroilla ja pyyhin onnistuneesti mielestäni tiedon siitä, mitä tarroja meni mihinkin tölkkiin. Maisteluseuraksi otin vaimoni, ja sitten vain oluet laseihin. Haze Oddityssä, ja myös kaikissa Fat Batcheissa, perushumaloina toimivat Mosaic ja Citra. Näiden lisäksi American Hops erässä oli Azaccaa, European Hops erässä Harlequin ja Most.

Jo ulkonäössä oli havaittavissa pieniä eroja, vaikka oluet oli säilötty ja kaadettu mahdollisimman identtisesti. Väri on luonnollisesti sama mallaspohjan ollessa identtinen, mutta sameudessa ja vaahdossa oli jonkin verran eroja. Myös tuoksusta pystyi heti sanomaan vähintään sen että maisteltavana tosiaan on kolmea eri olutta. Siitä oli kuitenkin vaikeampi saada kiinni mikä oli mitäkin, vaikka yritimmekin tukeutua erikoiserien humalalajikkeiden kuvauksiin. Vasemmalla ehkä eniten sitrusta, eli Pacific? Keskimmäinen oli minusta katkerin, joten päätin sen olevan American ja oikealla ainakin oli sotkuisimman oluinen maku, niin olkoon se sitten European, kun Harlequinista piti purukumiakin profiilissa olla. Tästä olimme varmimpia, joten paljastimme oikean vastauksen: Pacific Hops! Suunnitelmat uusiksi siis. Nyt piti päättää pidetäänkö American paikallaan ja korvataan Pacific Europeanilla, vai vaihetaanko. Eeva piti oman järjestyksensä (sama kuin itse yllä päättelemäni), mutta minä maistoin uudestaan ja vaihdoin Americanin vasemmalle, lähinnä koska joimme sitä aiemmin samana päivänä ja jotain tuttua maussa kuitenkin oli. Sen kummemmin en osannut perustella.

Ja niinhän siinä kävi, että makumuistini tunnisti edes jotain, ja vasemmalla oli American Hops. Eurohumalat toivat keskelle eniten katkeroa, missä sinänsä on myös oikein paljon järkeä jos asiaa ei ajattele googlesta löydettyjen makuprofiilikuvausten kautta. Vaikeaa tämä oli kuten arvata saattoi, mutta oli näissä ainakin eroja. Ehkä nämä jollain tapaa sitten auttavat panimoa kehittämään vakiovalikoiman tuotteista vielä parempia. Toivotaan näin!