Alkon elokuun sokkopruuvi

 Innokkaan lukijapalautteen myötä piti raahautua taas Alkon pruuville. En muistanut pruuviin mennessä yhtään mitä siellä oli edes tarjolla, joten oluet on maistettu oikein ekstrasokkona. Jälkikäteisinfona sanottakoon että kutsussa oli erikseen mainittu Oktoberfest-oluet, vakiovalikoiman uutuudet ja syyskuun erikoiserät. Näillä eväillä 11 oluen maistoon. Kuten tavallista on, Tuopillinen julkaisi omansa ensin.

Olut 1

Melko kalpea keltainen. Tuoksu puhdasta mallasta, maku katkerahkoa mallasta peräkärryn kera. Puhdas, tyylikäs, humaloitu. Ehkä pils? Saksasta?

En ostaisi

Oli: Spaten Oktoberfestbier 3.3/5 / 5,9 % / 3,98 € / 0,5 l

Niin tosiaan, Oktoberfest. Viime vuonna nämä olivat pruuvissa vasta kuukautta myöhemmin. Nyt menee sitten aika monta arvausta ohi. Arviot kyllä pätevät silti.

Olut 2

Kalpea on tämäkin. Kuin ensimmäisen peilikuva. En löydä juurikaan eroa.

En ostaisi

Oli: Löwenbrau Oktoberfestbier 3.3/5 / 6,1 % / 3,99 € / 0,5 l

Ja aika hankala sitä eroa on vieläkään löytää.

Olut 3

Hieman syvempi kultainen väri kuin edellisissä, myös kevyesti samea. Tuoksu vähän makeampi, mutta maku myös hieman vetisempi. Hyvin olemattomasit humaloitu. Lagerlinjalla edelleen?

En ostaisi

Oli: Erdinger Oktoberfest Weissbier 3.0/5 / 5,7 % / 3,99 € / 0,5 l

No ei ollut ihan lager enää, mutta sen verran mitättömiä nämä festweisset tuppaavat olemaan, että en kritisoisi itseäni kovin pahasti tästä, vaikka Tuopillinen tunnistikin paremmin.

Olut 4

Aivan kirkas, syvä kultainen. Mallastahan tämäkin pääasiassa on. Vähän makea, hyvin hento humalointi. Perusjees. Veikkaan kotimaista lageria.

En ostaisi

Oli: Paulaner Oktoberfestbier 2.9/5 / 6,0 % / 4,19 € / 0,5 l

Lagerin puolelle palattiin, vaikka ei kotimaahan.

Olut 5

Kalpeamman puoleista taas. Tässä tulee vähän katkeruutta jo tuoksuun. Maku myös katkeran puoleinen kohtalaisella peräkärryllä. Veikkaan pilssiä, jostain muualta kuin Tsekistä.

En ostaisi

Oli: Zoller-Hof Export-Festbier 2.8/5 / 5,6 % / 4,19 € / 0,5 l

Olut 6

Tässä vaiheessa veikkaan että jos tässä joku teemaerä on kyseessä niin lager lienee teemana. No, tavallaanhan siinä olin oikeassa. Kirkas kultainen, puhdasta mallasta. Vähän katkeroa, vähän vetisyyttä. Ihan ok tämäkin.

En ostaisi

Oli: Benediktiner Festbier 3.0/5 / 5,8 % / 4,34 € / 0,5 l

Olut 7

Kirkas kultainen. Erittäin mieto maltainen tuoksu. Maku katkerahko, peräkärryllä. Joku pils kai tämäkin, mutta ei oikein iske.

En ostaisi

Oli: Hofbräu Oktoberfestbier 2.6/5 / 6,3 % / 4,38 € / 0,5 l

Sellaiset festioluet tänä vuonna. Melko tasaisen mitäänsanomattomdokattavia kaikki. Tuopillinen diggasi Paulanerista ja Zoller-Hofista eniten, itselle upposi parhaiten Spaten ja Löwenbrau, mutta johtuneeko siitä että olivat ensimmäisenä jonossa. Kaikki olivat muuten selvästi halvempia kuin mikään festiolut itse festeillä, eli jos kotoa löytyy Mass - tuoppi valmiina, halvat festit luvassa. Vieläpä ilman ruuhkia!

Olut 8

No tämä on ainakin jotain muuta. Samea keltainen. Tuoksu on makea ja korostetun hedelmäinen. Persikkaa, ananasta. Maku on melko kevyt, makeahko mallas. Hedelmää vähän vähemmän, humalaakin aika vähän. Veikkaan jotain Mattssonin juicy pale alea, koska juicy pale alena tämä ei olisi kovin hyvä. 

En ostaisi

Oli: Kronenbourg 1664 Blanc 3.2/5 / 5,0 % / 2,86 € / 0,33 l

Jaa, minkähän takia tämä kesäterassiklassikko kannatti tuoda kesän jälkeen Alkon vakiovalikoimaan? No, hinta on ainakin kohtalaisen dokattava, jos ei muuta.

Olut 9

Kirkas meripihka, vaahtokin vähän valkeasta sivussa. Tuoksussa mallasta ja karamellia, maussa katkeraa, kuivaa mallasta, karamellia, pihkaa, mukavasti humalaa. Tämähän on oikein jees. Joku amber/red IPA lienee. Hiisiin osuu jostain syystä arvaukseni, vaikkei heiltä kai tällaista pitäisikään olla tulossa.

Ehkä ostaisin

Oli: Suomenlinnan Hoppe IPA 3.5/5 / 6,0 % / 3,98 € / 0,5 l

No tässä on sentään vähän enemmän järkeä. Tyylikäs brittityylinen IPA, joka sopii alkusyksyn valikoimaan mainiosti. Sanotaan että ostaisin.

Olut 10

Kirkas kultainen. Tuoksu vähän pahvista mallasta, häivähdys lantaa. Maku yllättäen hieman makeaa mallasta, humalaa, puskee sieltä alkoholikin läpi. Joku strong bock tästä tulee eniten mieleen, kun ei ole tarjota juuri muuta kuin potkua. Mallaskoski? Porukan heikoin joka tapauksessa.

En ostaisi

Oli: Abbaye D'Aulne Premier Cru 2.3/5 / 9,0 % / 4,15 € / 0,33 l

No ei ole tosiaan kummoinen tämä.

Olut 11

Hieman samea keltainen. Tuoksu ensin hieman hapan, sitten salmiakkia tai lakritsia maltaan seassa. Maussa samaa lakritsisuutta niin paljon etten juuri muuta löydä. Ehkä alkoholia, humalaa. Mikähän lienee? Joku lakritsilager tästä tulee mieleen.

En ostaisi

Oli: St. Feuillien Triple 3.0/5 / 8,5 % / 4,99 € / 0,33 l

Tulihan se perinteinen "väärin maistettu" olut. Tuopillinen huomasi saman aniksisuuden mitä itse pidin lakritsina. Tosin toisin kuin hänellä, minulle tämä ei toiminut nimen lukemisen jälkeenkään. Olisin normaalisti hairahtanut ostamaan, mutta en tämän maistelun jälkeen tätä erää kyllä osta.

Kaiken lisäksi luin tässä vaiheessa että tässä maistelussa oli kuin olikin erikoiserä, johon kuuluivat kaksi viimeistä olutta. "Luostarityyliset oluet" on kyllä hyvä erikoiserä näin alkusyksyyn, mutta toteutuksesta ei tällä kertaa pisteitä heru. Kuusi tuotetta, joista maisteluun saatiin kaksi. Lopuissa (Maredsous Brune 3.0/5 / 8,0 % / 3,99 € / 0,33 l, Chimay Red 3.1/5 / 7,0 % / 4,39 € / 0,33 l, Weltenburger Kloster Asam Bock 4.1/5 / 6,9 % / 4,98 € / 0,5 l, Andechs Bergbock Hell 3.0/5 / 7,0 % / 4,74 € / 0,5 l) on kyllä ihan klassisia oluita, mutta aivan valtavan yksipuolinen dubbelien näytöshän tästä mainiosta teemasta saatiin aikaan, ja saatavuusfarssi siihen päälle. Ei nyt kauhean hyvin lähtenyt tämä paluu pruuveihin. Ja koko pruuvin saldo 1/11 ostaisin. Toivottavasti ensi kerralla paranee.

Syyskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8½

Sisältö: 7-

Mielikuvitus: 5-

Kokonaisarvosana: 7-

Erikoiserien kouluarvosanat:

Marraskuu 2020: 8½

Lokakuu 2021: 8+
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7

Syyskuu 2022: 7-
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Makujen Tapiola Gallows Birdillä ja Ota Olut 2022 - käynnistymisvaikeuksia

Espoossa järjestettiin samana päivänä samaan aikaan kaksi jotakuinkin kaupungin ainoaa oluttapahtumaa. Makujen Tapiolan yhteydessä oli Gallows Bird Tapiolan terassilla pienpanimotapahtuma ja samalla Ota Olut teki paluun Tietotien parkkipaikalle. Herää kysymys eikö näitä olisi voinut aikatauluttaa fiksummin, ja Ota Olut herätti monia muitakin kysymyksiä joista lisää hieman tuonnempana. Päätin kuitenkin käydä tutustumassa molempiin tapahtumiin.

Makujen Tapiola Gallows Birdillä

 

Saavuin paikalle noin 14:45, kun tapahtuma oli ilmoitettu aukeavaksi kello 15. Melko keskeneräiseltä näytti, joten sisältä hakemaan odotusjuomaa.

Uutuuslätkä hanassa houkutteli, joten pöytään mukaan pieninä annoksina Gallowsin oman panimon Schäferhund German IPA ja real-hanasta jo pidempään tarjolla ollut mutta minulle uusi Captain Citrus. Vanhan koulukunnan menoa, toimii. Oluita juodessa paikalle ilmestyi pari kaveria, kello kävi, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan hanoja kiinni, tai osalla edes kegejä paikalla.

Ihmetellessäni tätä baarin puolella sain vastaukseksi että edellisenä iltana oli tullut ilmi jotain minkä takia aloitusaikaa piti siirtää tunnilla. Tästä oli kuulemma tiedotettu. Näytin puhelimestani Facebook-tapahtumaa joka edelleen ilmoitti alkavansa kello 15, kun kello oli noin 15:40. Sain vastaukseksi pahoittelut. Vielä hetkeä myöhemmin näytti siltä että myös 16 olisi optimistinen arvio, joten lähdimme vaeltamaan kohti Ota Olutta.

Ota Olut 2022 1/2

Ota Olut teki aikanaan vaikutuksen olemalla hyvällä tavalla kotikutoisen oloinen ja opiskelijahenkinen. Nyt kahteen eri viikonloppuun jaetun tapahtuman yllä oli useita kysymysmerkkejä. Lippujen hinnoittelu oli omituinen ja epäselvästi tiedotettu - päivälippuja ei myyty ollenkaan ja 15 € viikonloppulippu oli melko kallis yhdestä sisäänpääsystä ja yhdestä lasista mikä piti säilyttää lauantaihin tai jättää "lasiparkkiin". 18 € kahdesta viikonlopusta on jo ihan ok, mutta suosii vain tosiammattilaisia. Käytännössä hinnoittelulla voitaisiin karkoittaa iso joukko vähemmän ammattimaista kävijäkuntaa joilla ei ole mitään tietoa onko paikalle tarkoitus tulla yli yhtenä iltana. Itselleni sain lopulta ilmaisen sisäänpääsyn kun kävin tästä rakentavaa palautekeskustelua, mutta hinnoittelu ei luonnollisesti lyhyellä varoitusajalla muuttunut. Verkkokauppa todettiin myös melko onnettomaksi, kun maksun jälkeen ostajat olivat saaneet 2000-luvun alkua huokuvan "lippu saapuu samaan sähköpostiin lähipäivinä" viestin. Ei näin.

Kaikesta tästä huolimatta olimme menossa kiinnostuneina paikalle. Tyhjältä pari tuntia aukeamisen jälkeen näyttänyt alue ei valitettavasti yllättänyt. Nimeäni ei luonnollisesti ollut millään listalla, mutta pääsin sisään kun paikalle osui sattumalta henkilö joka sattui tietämään että nimen piti olla listalla. Lasia pitäisi kuitenkin säilyttää myös seuraavaan viikonloppuun (tai jättää lasiparkkiin). Olisikohan lasipantti kuitenkin parempi ratkaisu? Käsittämättömin käänne näkyi tämän jälkeen, kun repun vieminen alueelle sisään osoittautui mahdottomaksi, vaikka se oli lähes tyhjä ja helposti läpi katsottavissa, samalla kun kaksi edellistä sisään menijää olivat vieneet hyvinkin täydet olkalaukut mukanaan. "Johonkin se raja on pakko vetää". Mitähän helvettiä? Kannetaan sitten järjestelmäkameraa kädessä.

Sama kotikutoisuus, tällä kertaa huonolla tavalla, oli myös järjestelyjen kantava teema. Ruokaa täältä sentään sai ja Sangan juustoleipä oli erinomainen. Muutenkaan itse tarjonnassa ei ollut valittamista. Hinnat olivat kalliimmat kuin esim. Cool Headin festareilla, mikä tuntui kalliin sisäänpääsyn päälle vähän törkeältä, mutta pääosin 3,5 € / 1,5 dl hintaan myydyt juomat kyllä tuntuivat hintansa arvoisilta. Olut oli hyvää ja ihmiset tiskien takana mukavia. Panimoja oli paikalla yksi ylimääräinen suhteessa listaan (Husky) ja CoolHeadin luulimme puuttuvan kokonaan, kunnes huomasimme että heidän oluitaan sai Bräugierin teltan ja Paloaseman välistä. Alla kuvassa järjestyksessä Bräugier, CoolHead, Paloasema.

En tiedä miksi CoolHeadille matka Viikistä Otaniemeen oli liian pitkä, mutta on jokseenkin käsittämätöntä että maan värikkäimmän pienpanimon tiskillä ei edes kunnolla lue panimon nimeä. Eikä viereinen teltta juuri tehnyt kunniaa festarin ainoalle ulkomaalaispanimolle. Vielä kun tiskeillä päivysti ihmisiä festarin omissa paidoissa ja olutlistat olivat vain printatuilla A4:silla pöydillä, vaikutelma oli selvästi lähempänä infotiskiä kuin panimon myyntipistettä. 

Kuitenkin jopa umpisurkeasti järjestetty tapahtuma, jollaiseksi tämä on nyt pakko laskea, voi olla miellyttävä kun seura on oikea ja olut hyvää, joten ilta oli lopulta oikein mukava. Ehkä käyn myös ensi viikonloppuna pyörähtämässä, katsomassa tekeekö järjestäjä edelleen kaikkensa pilatakseen illan. Sää tulee silloin olemaan huomattavasti kylmempi. Mitenhän tyhjää sitten on? 

Molemmat tapahtumat jatkuvat tänään. Kokeilkaa omalla vastuulla.

Ota Olut 2022 1/2 Top 5:

1. Etko Peanut Butter Hazelnut Chocolate Caramel Sad Cake 4.4/5

2. Etko Boo-Boo 4.3/5 
3. Bräugier God-Damn-Zilla! 3.9/5
4. Salama Coconut Carneval 3.9/5
5. Fat Lizard Fat Lab 49: South African Double NEIPA 3.7/5

SOS sahdin siunatkoon

Suomen Olutseura on keskittynyt tänä vuonna sahtiin. Pari viikkoa sitten käytiin katsastamassa maan terävin kärki, ja nyt vihdoin päästiin itse tekemisen makuun. Sää suosi kun aurinkoisena lauantaina pieni mutta tehokas joukkomme saapui sahdinvalmistuksen suomenmestarin ja suurmestarin, Sahti-Kaisan, oppiin Kirkkonummen Veikkolaan.

Sahdinvalmistuksen yhteydessä laitettiin myös porukalla paellaa, koko ajan tietenkin myös sahtia nauttien ja välillä erinäisiä sahtiin liittyviä esineitä ihmetellen.

Kun mäskäys oli siinä vaiheessa että sokerit oli sopivasti irrotettu maltaista, oli kuurnauksen vuoro. Katajat haettiin maanomistajan luvan kanssa lähistöltä.

Työn päätyttyä luonnollisesti nautittiin vähän lisää sahtia, oluttakin, saunottiin, uitiin Lamminjärvessä. Kävipä osa osastostamme myös tutustumassa Veikkolan Kyläpiknikin menoon, joka kuului kylältä varsin äänekkäänä myös meidän juhlapaikallemme.

Lopuksi tietenkin putsattiin kaikki tekovälineet seuraavaa sahdinvalmistusta varten, jota ei varsinkaan kesäaikaan näillä kulmilla tarvitse pitkään odotella. Osa joukosta jäi vielä istumaan iltaa kun poistuin nipin napin saman vuorokauden puolella kun olin saapunut.

Kiitokset Sahti-Kaisalle ja muulle talkooväelle! Maistiaisia tiedossa vielä syyskuussa sahtipiknikin merkeissä ja seuraava SOS:n sahdinvalmistusreissu toivottavasti heti ensi kesänä. Janoisimmille suosittelen liittymistä Sahtipäihin ja joulusahtitapahtumaa pari viikkoa ennen joulua...

Pienet kellarit, isot prosentit

Olutkulttuuriseuran kanssa on järjestetty säännöllisesti "kellarien aarteita" - nimisiä nyyttikestimaisteluja. Tällä kertaa oli tarkoitus maistella hieman pienemmällä porukalla ja hillitymmin, lähinnä koska itse toin Ranskan reissulta Piggy brewingin kolme vain hieman toisistaan eroavaa imperial saisonia, jotka ajattelin sitten jakaa pienen porukan kesken. No, tämähän sitten hieman eskaloitui. Raati oli aluksi neli- ja vähän alun jälkeen viisihenkinen.

Aloitettiin kevyesti kotiolut/kiertolaispanimo Kurvin panimon Vappu on - marjasourilla (ei UT keskiarvoa). Raatimme piti tätä varsin kelvollisena ja asetti sen itseoikeutetusti jonon kärkeen.

Raadin arvio: 4- (kaikilla sama) 

 

Kurvin panimolla jatkettiin, tällä kertaa vuorossa Porkkana (ei UT keskiarvoa) joka nimestään huolimatta ei ollut sour vaan belgian blonde. Tämähän sitten olikin aika kauheaa. Ylikarbottunut minkä myötä karkasi pullosta, ylimakea, ja porkkanan myötä vielä vähän makeampi. Saatiinpa ainakin hyvä peränpitäjä jonolle.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)

Väliin sitten pari kaupallista tuotetta. Ensin erinomaisen Oedipuksen Studio Oedipus no. 23 (UT ka 3,59), grisetteä ja berliner weissea jotka molemmat ovat viihtyneet punaviinitynnyrissä nappaamatta sieltä kuitenkaan väriä mukaansa. Kuvaustaan yksinkertaisempi ja maukkaan tasapainoinen olut. Kyllä tämä panimo nämä hanskaa. Sijoitus melko helposti kahden aiemman väliin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,21 yli keskiarvon

Mielenkiintoisemmasta päästä oli sitten ranskalaisen Iron Breweryn Sour IPA Citron / Aneth (UT ka 3,80) josta Aneth todettiin pienellä googlauksella, ennen haistamista, tilliksi. Tämän olisi kyllä voinut myös haistaa tai esim. vilkaista etikettiä ajatuksella. Tuoksu oli melko epämiellyttävä, mutta maku erittäin mukava. Sitruuna oli sopivan hapan ja tilli kylkeen sopiva, joskin intensiivinen. Oli tämä ainakin paras tilliolut mitä kukaan meistä on toistaiseksi juonut, terveisiä vain Nokian panimolle. Sijoittui Porkkanan edelle ja muiden taakse.

Raadin arvio: 3+ (3,1 - 3½), 0,43 alle keskiarvon

Välissä käytiin saunassa, sitten jatkettiin Aamukahvilla (ei UT keskiarvoa). Tämä Kurvin panimon tuotos on kuulemma joskus ollut aivan erinomainen. Nyt oli pullokäymisen tuoma ylikarbo pilannut tämänkin, joskin jäljellä oli vielä myös jonkin verran mukavaa kahvisuutta ja kuivaa paahteista maltaisuutta. Sijoitus oli tässä vaiheessa juuri tilli-IPAn edelle.

Raadin arvio: 3+ (3,2 - 3½)

Sitten päästiin itse asiaan, eli Piggy Brewingin vahvojen saisonien pariin. Kaikki 12,5 %, kaikki calvadostynnyrissä kypsyneitä.

Tältä osin pelin avasi Sanctus (UT ka 3,92), joka on siis "vain" edellä mainittu 12,5 % saison calvadostynnyristä. Jotenkin tämä alkoholisuus onnistui yllättämään vaikka ei olisi pitänyt, mutta mukana myös reilusti yrttisyyttä, tallisuutta, mausteisuutta. Ylipäätään kaikkea mitä hyvältä saisonilta kaipaa. Tammea vähän, omenaa tai calvadosta en juuri löytänyt. Sijoitus yhden raatilaisen epärehellisen äänestyskäyttäytymisen vuoksi toinen.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,27 alle keskiarvon

Toisena vuoroon otettiin Zestus (UT ka 3,63), joka on ehkä nimensäkin hieman vihjaillen appelsiininkuorella viimeistelty. Appelsiininkuori oli tässä tyylikkään hentona niin tuoksussa kuin maussakin, mutta se toimi niin hyvin että sitä olisi voinut olla vähän enemmänkin. Toiseksi päätyi tämäkin, taas saman raatilaisen kiukutellessa. Vaikka tämä oli kaikkien mielestä vähän parempi kuin Sanctus, pisteet olivat silti tasan samat.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,02 yli keskiarvon

Kolmikosta viimeiseksi jätettiin Esperitus (UT ka 3,90), lähinnä siksi että tonkapapu yleensä jyrää kaiken muun alleen. Tuoksuhan tässä sitten olikin pelkkää tonkaa, eikä siten kauhean miellyttävä, mutta maku oli paljon paremmin tasapainossa ja ehkä jopa kolmikon paras. Keskiarvolta kuitenkin laitoin itse muiden tasalle. Sijoitus tuttu kiukuttelukakkonen. 

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-), 0,33 alle keskiarvon

Maisteluhan ei silti ollut lähimainkaan ohi, koska sitten lähdettiin syvään päähän. Suurimmasta osasta näistä ei ole kovin tarkkaa vuosilukua tiedossa, mutta oli näitä enemmän tai vähemmän kaapissa hillottu. Ensin loppusuoralla vuoroon Põhjala Cocobänger BA (UT ka 4,20). Vahvaa, hyvää, kookoksista. Vappu on on lyöty. Kärkeen meni.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4+), 0,07 alle keskiarvon 

Ja heti perään lisää kellarisarjaa, Põhjala Cowboy Breakfast (UT ka 4,15). Ei ollut minusta yhtä hyvä kuin edellinen, vaikka melko hyvä olikin. Tuntuvasti bourbonia. Muille maistui minua paremmin, ja kärkeen meni.

Raadin arvio: 4+ (3,7 - 5-), 0,08 yli keskiarvon

Lisää vahakorkkeja. Põhjala Sajand (UT ka 4,34). Tämä olikin minulle tuttu Alkon hyllystä jo muutaman vuoden takaa, mutta oikein mieluisa tuttavuus edelleen, eikä ollut juuri ajan hammas heikentänyt. Kolmanneksi, Cocobängerin perään.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4), 0,42 alle keskiarvon

Mistä näitä oikein tulee? Kellarista tietenkin. Täytynee purra luotia. Põhjala Porridge Bullet (UT ka 4,20) oli myös vanha tuttu, vuoden 2017 TCBW:stä. Siellä en pitänyt yhtä paljoa kuin Cocobängeristä, mutta nyt oli oikeastaan paras näistä kellarinpohjista. Raati sijoitti hieman taemmas, Cocobängerin ja Sajandin väliin kolmanneksi.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+), 0,20 alle keskiarvon

Tähän väliin piti katsoa YouTubesta opetusvideo, olihan tarjolla mustaa kultaa. Ola Dubh 18 (UT ka 4,08) oli itse asiassa itseltä vielä juomatta, vaikka useampaa Ola Dubhia pääsinkin aikanaan Vihreässä maistamaan. Tuoksu oli jotakuinkin täydellinen, mutta aika oli vienyt mausta parhaan terän. Harmi. Hyvää, mutta oli varmasti joskus ollut parempaa. Raadin tuomio vei kaikkien kellarisarjalaisten taakse.

Raadin arvio: 4 (4- - 4,1), 0,13 alle keskiarvon 

Tujun Pyöveli (UT ka 3,71) oli jonkin aikaa kypsynyt, mutta edelleen erinomaisessa tikissä. Tasapainoinen ja konstailematon imppi, jota itse arvotin hyvinkin korkealle, mutta muu nihkeä raati pudotti tämän Ola Dubhinkin taakse. Vappu on jäi sentään taakse kuitenkin. 

Raadin arvio: 4 (kaikilla sama), 0,29 yli keskiarvon

Tässä välissä juotiin myös Tujun Lesoilu Pullakahvi stout (UT ka 3,68), josta en muistanut ottaa kuvaa. Yllättävää tässä on vain se että se oli ainoa minkä unohdin kuvata! Mainio keitos nousi tässä vaiheessa jopa kolmanneksi. 

Raadin arvio: 4- (4- - 3,9), 0,12 yli keskiarvon

Tynnyröity Iku-Turso oli vuosiluvullinen, ja se vuosiluku oli 2017 (UT ka 3,79). Hyvvee, ei pahhoo, totesimme. Cocobängerin taakse neljänneksi.

Raadin arvio: 4- (3,75 - 3,9), 0,01 yli keskiarvon

Entäpä sitten velipuolensa Ikiiurso, 2017 Oloroso - tynnyrissä kypsyneenä versiona (UT ka 4,17)? Vielä parempaa, ettemme sanoisi. Ja sanoimmekin. Toiseksi jäi kuitenkin jollain ihmeellä, Cowboy Breakfastin pitäessä edelleen kärkipaikkaa. 

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,10 yli keskiarvon

Lopun lähestyessä niin maistelussa kuin maistelijoiden kunnossa, oli arvosanaksi saatava Laudatur XVI (2016) (UT ka 4,05). Tämä meni tietenkin vähän ohi kun oli jo 18. olut tässä maistelussa. Hyväähän tämäkin oli, tässäkin vaiheessa iltaa. Sijoitus vasta 8. mutta sillä oltiin silti Ola Dubhin edellä.

Raadin arvio: 4- (4- - 3,9), 0,22 alle keskiarvon

Ja lopuksi juotiin jo puusta verta. Mikkeller San Diego Træblod (UT ka 4,09) oli melkoinen tuote. Itse olin nostamassa tätä kärkeen, sen verran hyvin tämä kokonaisuus ja tasapaino makuhermoon kolahti, mutta muut väittivät arvion johtuvan humalatilastani (varmaan totta) ja himmasivat sen verran että sijoitus jonossa oli lopulta kolmas. Tässä vaiheessa kieltämättä puhuin käsilläni sen verran että desin verran päätyi keittiön liinaa koristamaan. Sori siitä.

Raadin arvio: 4,3 (olin ainoa joka arvioi), 0,21 yli keskiarvon

Täytyy sanoa että olipahan tarpeettoman hurja maistelu. Pitänee ensi kerralla kutsua enemmän porukkaa että kävisi vähemmän kunnon päälle tämä meininki. Edellisessä kellarimaistelussa lanseerattu "mitä tilaisit uudestaan" äänestys unohdettiin myös kokonaan pitää.

Mitä tilaisit uudestaan: En tässä vaiheessa iltaa mitään

Maistelun paras: Mikkeller San Diego Træblod

Jonon kärki: Põhjala Cellar Series Cowboy Breakfast

Oma suosikki: Mikkeller San Diego Træblod

Raadin yliarvostama: Tuju Pyöveli

Raadin aliarvostama: Iron Brewery Sour IPA Citron/Aneth

Pahin pettymys: Harviestoun Ola Dubh 18 Years Old