One Pintin joulumaistelu 2021

Joka joulun perinne on One Pint Pubin jouluolutmaistelu. Näistä kinkereistä ei perinteisesti ole vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Listaa ei koskaan ole saatu etukäteen, eikä siihen koskaan ole tarvinnut pettyä. Tällä kertaa listan oli kasannut ja maistelun piti Kyde "Markku" Kykkänen, joka oli konsultoinut myös ex-ravintolapäällikköä ja nykyistä panimopäällikkö Allu Montinia. Oli siis syytä odottaa vain parasta. Kyde antoi meidän arvuutella jokaista olutta hetken ennen kuin paljasti mitä laseista löytyy. Otimme käyttöön myös edellisistä kellarien aarteista tutun menetelmän, jossa joka oluelle äänestettiin sen maistamisen jälkeen paikka paremmuusjärjestykessä olevasta jonosta.

Ensimmäinen olut tuoksui kuin tripel. Selvästi ollaan Belgiassa, vähintään henkisesti. Makuakin oli melko vahvasti. Äärimmäisen miellyttävä ja tasapainoinen tuote. Jossain tämä panimo kuulemma on edelläkävijä, mitä sen jälkeen Chouffekin on tehnyt, mutta mitä se on?

Se erikoisuus oli jenkkihumalat belgioluessa, ja panimo La Rulles. Olut ei kuitenkaan ollut tripel, vaan "pelkästään" Blonde (UT ka 3,51). Hyvää kamaa, josta ei kovin pahaa sanottavaa löytynyt.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3,9), 0,03 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/1

Sitten punertavampaan ja funkymman tuoksuiseen suuntaan. Tästä minulla olikin jo hyvä arvaus vaikka ei varmaa tietoa ollutkaan, sillä olin nähnyt erään kiinnostavan belgipullon kaapissa ja hiljaa toivonutkin sitä maisteluun.

Arvaukseni osui oikeaan, ja lasissa oli Rodenbachin Red Tripel (UT ka 3,50), panimon 200-vuotis juhlaolut. Siinä missä normaalisti Rodenbachiin laitetaan 25 % vanhaa ja 75 % nuorta olutta, tässä oli nuori hapanolut korvattu panimon omalla tripelillä, jota ei tiettävästi ole vielä myyty sellaisenaan missään. Varsin mielenkiintoinen ja täysin omanlaisensa maku, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Mutta niinhän Rodenbach on aina tehnyt muutenkin. Itse olisin jättänyt tämän Rullesin taakse jonossa, mutta enemmistö oli eri mieltä.

Raadin arvio: 4- (3,7 - 4), 0,28 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/2

"Kukas Belgiassa on NEIPAa tehnyt?". Ei kukaan tietenkään, vaan välijuomana tarjolla vähän hypekaljaa rapakon takaa. Minusta tätä ei kovista mainospuheista huolimatta mitenkään selvällä erolla erottanut parhaista kotimaisista genren tuotoksista, mutta ei tästä tietysti suurta vikaakaan löytynyt.

Ja lasissahan oli erittäin arvostetun Other Half - panimon Double Dry Hopped Space Diamonds (UT ka 4,35). Hyvää kaljaa, mutta mielestäni ei kuitenkaan hintansa (15+ €) arvoista. Mutta mieluusti toki otin tällaisessa maistelutilanteessa jakotölkiksi. Ei mielestäni ansainnut kärkipaikkaa jonossa, mutta melko selvin äänin sen kuitenkin sai.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4+), 0,28 alle keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/3

Väristä oli helppo päätellä tyylin muuttuneen, mutta lasissa ei kuitenkaan ollut Helsinki Long Drinkiä, vaan tuoksusta päätellen lambicia. Ihan en saanut kiinni millä maustettua, mutta pahuksen hyvää kuitenkin.

Kyseessähän oli uudehko lambicsekoittamo Tilquin, ja heidän luumuilla maustettu Oude Quetsche - oluensa vuosilta 2019-20 (UT ka 4,07). Todellinen helmi jonka olin maistanut kerran aiemminkin, mutta maistoin varsin mieluusti uudestaan. Aina löytyy kuitenkin joukosta se yksi lambic-vihaaja, jonka äänellä jonon kärkipaikka jäi saavuttamatta. Vihaaja ei kuitenkaan osallistunut Untappd-raatiin, joten sieltä pisteitä tuli paremmin.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,23 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 2/4

Viimeisenä mentiin perinteisen belgioluen ja -tyylin modernimpaan versioon. Tunnusomainen vaahto ja väri, mutta tuoksussa aivan selkeää bourbonin makeutta. Ihan en osannut kuitenkaan panimoa tunnistaa vaikka olisi vaahdon perusteella melkein pitänyt.

Kyseessähän oli erittäin laadukkaan Huyghen Delirium Blonde Barrel Aged (UT ka 4,06). Olen viime vuosina alkanut pitämään tynnyrikypsyteyistä oluista vähemmän ja vähemmän, mutta tästä saatiin taas osoitus siitä miten kypsytyksen voi tehdä oikein. Bourbon, tammi ja vaalea mutta vahva belgiale ovat aivan älyttömässä tasapainossa, eikä lopputuloksesta tahdo löytyä muuta kuin ylisanoja. Erinomainen olut johon maistelu on mukava päättää. Harmi vain että Untappd-raadin ulkopuolelta löytyi jälleen yksi naysayer jonka äänellä kärkipaikka lopullisessa jonossa jäi saavuttamatta.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,27 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 2/5 

Erinomainen maistelu Pintiltä jälleen kerran, ja tällä kertaa ei jonoon tarvinut "hajurakoja" jättää, sillä jokainen tuote oli todella hyvä. Jonon järjestykseen ei tainnut olla tyytyväinen kukaan paikallaolijoista, mutta niin se demokratia toimii.

Maistelun paras arvosana: Delirium Blonde Barrel Aged

Maistelun jonon kärki: Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds

Oma suosikki: Delirium Blonde Barrel Aged

Raadin yliarvostama: Rodenbach Red Tripel

Raadin aliarvostama: Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds

Olafin tölkit - uhka vai mahdollisuus?

 

Sain hiljattain ilmaisnäytteenä kasan Olafin ruokakauppavahvuisia tölkkituotteita. Mukana tuli itse asiassa myös muutama Mikkeller, he kun ovat löytäneet Savonlinnasta itselleen maahantuojan, mutta niistä on oikeastaan vielä vähemmän sanottavaa kuin näistä. Riittänee todeta että Mikkellerin alkoholittomat ovat nykyään erinomaisia mutta jostain se panostus on ollut selvästi pois.

Sitten asiaan. Olaf, joka tunnettiin alkuvuodet nimellä Mustan Virran panimo, on ollut minulle aina sympaattinen pieni panimo. Syynä on ehkä osittain mukava visuaalinen ilme, osittain sijainti Savonlinnassa, joka on "kiva kesäkaupunki" lähellä kotikaupunkiani Mikkeliä. Valitettavasti vain oluet eivät ole kovinkaan säännöllisesti olleet tikissä, ja ilman noita sympatiapisteitä mahdollisuuksien antaminen olisi loppunut jo kauan sitten. Toki Northern Comfort oli kaiken hyvän maineensa arvoinen ja on niitä osumia muutenkin välillä tullut, mutta useammin on menty edelleen ohi kuin maaliin. Mutta olisiko tölkkeihin siirtymisessä jonkinlainen pelastus?

No, ei oikeastaan. Laadussa ei valitettavasti huomaa minkäänlaista eroa. Lager, Pale Ale ja IPA olivat kaikki kohtalaisen heikkoja ja vihannessopan sävyttämiä. Lisäksi ulkoasu jossa jätetään alumiinin värinen tölkki sellaisenaan näkyville tuo ainoastaan halvan ja laiskan vaikutelman. Kaksi tölkiltään paremman näköistä olutta olivat sentään myös juomina parempia. Nahkamies on nimeltään yksi parhaita kotimaisia NEIPA-oluita, mutta juomana kuitenkin alempaa keskitasoa. Silti, ei suuria virheitäkään. Pils Holgersson on myös hyvällä nimellä varusteltu, ja lisäksi varsin kelvollinen ja suht puhdas pils. Kyllähän näitä joisi, jos vain voisi luottaa siihen että taso pysyy lähempänä näitä kuin kolmea ensin mainittua.

Sitten aloin miettiä, olisiko tämä kuitenkin vain harrastajatason ongelma? Huomaako peruskuluttaja näitä laatuvirheitä? Jokuhan Olafia edelleen ostaa, kun panimo on pystyssä ja tekee jopa laajennuksia ja investointeja. Päätin juottaa näistä paria, Lageria ja Pale Alea, tutuille jotka eivät harrasta oluita eivätkä ainakaan osaisi nimetä mitään tyypillisiä virhemakuja. Ja aivan kuten arvelin, heidän mielestään molemmat olivat "ihan hyvää kaljaa". Lager oli kuulemma "vähän liian IPAmainen", mutta en sentään laske rapeaa humalointia virheeksi. Makuasioita. Hyvällä brändillä ilmeisesti tosiaan voi päästä pitkälle, vaikka tuote ei sitä aina edellyttäisi.

Toivon kuitenkin että Savonlinnassa saadaan prosessit kuntoon ennen kuin tämän maan oluenjuojat oppivat maistamaan edes ilmeisimmät virheet. Jälkimmäisessä voi tosin kestää.

Kellareiden aarteita vol. 7

Edellinen nyytikestihenkinen kellarien aarteet - maistelu saatiin pidettyä pandemiatilanteen hieman helpottaessa viime vuoden kesällä, silloin seitsemän rohkean raatilaisen voimin. Nyt meitä kerääntyi Helsingin puolelle Casa Urbanan hulppeaan penthouseen jopa yhdeksän, joista tosin yksi joutui jättämään leikin kesken ennen puolta väliä. Tarjolla oli jälleen kerran erittäin laaja skaala juotavaa niin kellareista kuin Alkon hyllyiltäkin.

Tälläkin kertaa maistelun avasi kotiolut, ja vaikka Sonicus ei nyt tominut isäntänä, sieltä se kotiolut oli kuitenkin tullut. Meillä ei ollut edes mitään tietoa mistä oluesta on kyse, jotain kellarista löytynyttä vanha. Todellinen "aarre" siis. Ikä ei tätä jonkinlaista IPA-tekelettä ollut kohdellut kovin hyvin. Funkkia, pahvia, vähän ehkä vihannestakin. Ei arvosanaa, mutta ei jatkoon.

Viime vuoden tapaan maistettiin yksi vuoden 2008 Schlaflyn Bière de Garde (UT ka vuosikerrattomalle 3,63). Säilytysvuosia tullut yks lisää, eikä se tätä ainakaan parantanut ole. Lisäkseni vain yksi raatilainen antoi tälle arvosanan.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½), 0,26 alle keskiarvon.

Maistelua jatkettiin kevyestä päästä, kun Lehen Väike Punane Draakon (UT ka 3,09) oli ehtinyt jäähtyä tarpeeksi. Yrtti-chili sour ei varsinaisesti kuulostanut kaikkein houkuttelevimmalta vaihtoehdolta, mutta ei tämä oikeastaan huonokaan ollut. Kelpo suunpuhdistaja tuollaisen alun jälkeen. Raadista lisäkseni vain kaksi antoi pisteitä.

Raadin arvio: 2+ (2- - 2,9), 0,87 alle keskiarvon

Hiljalleen oli aika siirtyä parempiin oluisiin. Saksasta tuotu Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock (UT ka 3,61) oli juuri mitä saksalaiselta suklaabockilta sopii odottaakin. Hillitty, tasapainoinen, maukas. Tähän saatiin jo 1+4 arviota.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,17 yli keskiarvon

Ja sitten asiaan. Yksi jäsen, joka joutui turvautumaan Alkon kellariin oman ammottaessa tyhjyyttään, toi juotavaksi Schlenkerlan Eichea (UT ka 3,72). Schlenkerlalla ei voi mennä vikaan, eikä niin käynyt tälläkään kertaa.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,3), 0,13 yli keskiarvon

Belgialainen Het Anker on myös yleensä melko varma valinta. Gouden Carolus Classic (UT ka 3,75) on juuri sitä: klassikko. Lämmittävän alkoholinen, maltaisen täyteläinen ja hiivaesterien monitahoiseksi tekemä olut on juuri sellainen, mitä viileään syysiltaan kaipaakin.

Raadin arvio: 4 (4- - 4), 0,14 yli keskiarvon

Maistelun pienin pullo oli aitoa "craft beeriä" Japanista, huomaamattoman näköisestä tokiolaisesta olutkaupasta. Daisen G Beerin Barley Wine 2018 (UT ka vuosikerrattomalle 3,50) johon panimomestari oli laittanut "omakätisen" allekirjoituksensa. Olut oli barley wine, eli se oli hyvää. Joskin ehkä parhaat päivänsä nähnyttä.

Raadin arvio: 3½ (3,3 - 4-), 0,01 yli keskiarvon

Illan ensimmäisen vahakorkkihaasteen tarjosi Mast Landingin ja Van Mollin yhteistyö Treacle Treat (UT ka 4,13). Kyseessä olikin kohtalaisen siirappinen tapaus, mutta ihan hyvällä tavalla. Maistui raadillemme mainiosti.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,07 yli keskiarvon

Melko takuuvarma panimo on ollut myös Sierra Nevada, jolta maisteltiin tällä kertaa mainion Narwhalin tynnyröity versio (UT ka 4,21). Tämän kanssa saatiin jo vähän enemmän arvioihin hajontaa, kun osa olisi laittanut oluen koko maistelun kärkeen ja osa kaksi tai kolmekin sijaa alemmas. Itselleni viskisyys ja kuiva paahteisuus ei aivan osunut maaliin, mutta hyvähän tämä silti oli.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,32 alle keskiarvon

Cool Headin Bourbontynnyröity Masked Wrestler (UT ka 3,92) olikin jännittävä tapaus, sillä Cool Headin todella isot oluet eivät ole juuri osuneet maaliin viime aikoina, enkä koskaan edes maistanut perusversiota luchadorista. Tässä pelot olivat kuitenkin turhia, sillä kyseessä oli varsin mainio olut, jossa mieto chilin polte pelasi hienosti yhteen viskistoutin kanssa. Ei tässä ehkä kolmesta eri chililajikkeesta saatu irti muuta kuin hienoja sanoja pulloon, mutta lopputulos on joka tapauksessa onnistunut.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,07 yli keskiarvon

Maistelun päätti kellarin pohjalta kaivettu BrewDogin Abstrakt AB:20 (UT ka 4,06) eli Abstrakt ajalta kun ne kaikki olivat vielä sekä hyviä että päräyttäviä. Kyseessä vieläpä barley winen ja imperial stoutin sekoitus! Pidin tästä hurjasti kun tämä oli tuore, mutta aika oli kyllä nyt karulla tavalla tehnyt tehtävänsä, koska jäljellä oli vain siirappisen makeaa mallaslientä ilman hiilihappoja tai minkäänlaista tasapainoa. Pettymys, vaikka ei tämä aktiivisen pahaa sentään ollut.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4), 0,50 alle keskiarvon

Oluet laitettiin maistelun aikana paremmuusjärjestykseen siten, että maistetulle oluelle päätettiin aina demokraattisesti paikka rivistössä kun se oli maistettu. Tällä menetelmällä saatu lopputulos on nähtävissä yllä, ja voittajaksi selvisi siis Schlenkerla, vaikka se hävisikin yhteispisteissä (huom osin vajaa raati) monelle muulle. Yhteispisteissä voiton vei itse asiassa Treacle Treat, jonka oli tyytyminen vasta neljänteen sijaan jonossa.

Maistelun paras: Mast Landing / Van Moll Treacle Treat

Oma Suosikki: Aecht Schlenkerla Eiche

Raadin yliarvostama: Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock

Raadin aliarvostama: Lehe Väike Punane Draakon

Alkon lokakuun erikoiserä sokkona

 Alkon pruuvit alkavat palaamaan normaaliin. Nyt oltiin ensi kertaa pandemian alun jälkeen taas yläkerran tiloissa, jossa tarjolla oli myös pientä purtavaa ja oluet piti itse kaataa lasiin. Luvassa tällä kertaa lokakuun erikoiserä, joka maisteltu täysin sokkona ja vailla tietoa edes erikoiserän teemasta. Tiesin vain että Ruosniemen Imperial Stout Rye Malt Barrel oli "jäänyt matkalle", mutta sen olinkin onneksi maistanut jo aiemmin. Yksi olut myös kuohui niin paljon ettei sitä voinut laittaa vielä esille. Kuulosti siis "lupaavalta".

Tuopillinen ehti taas julkaista oman maistelunsa ensin, katsotaan missä osuttiin yksiin.

Olut 1.

Kirkas tumma ruskea. Tuoksu makeahkoa paahteista mallasta. Maku kuivempi, paahteinen, hieman kahvinen, reiluhkosti humaloitu. Aika miellyttävä startti. Joku bock tämä lienee. Hyvä.

Ostaisin

Oli: Hiisi Pirunpelto Doppelbock, 3.7/5 / 7,5 % / 4,89 € / 0,33 l

Bock mikä bock, muutaman vuoden takaa tuttu Pirunpelto on nyt prosenttiyksikköä vahvempi ja hieman katkerampi kuin aiemmin. Pidin myös aiempaa versiota hieman enemmän. Hieman joskus ärsyttää tämä Hiisin tapa julkaista oluita samalla nimellä vaikka olut on eri, mutta hyväähän tämä silti on.

Olut 2

Hieman samea keltainen. Pitkä vaahto. Tuoksu melko makea, hedelmäinen. Mehukaljaa. Maku jatkaa samoilla linjoilla, mutta suutuntuma on oikein miellyttävän kevyt, mikä on ehkä hieman poikkeuksellista tällä tyylillä. Peräkärrikin löytyy. NEIPA tämä varmaan on, olisiko kaikki nyt kotimaisia?

Ostaisin

Oli: Kakola Atelier 12, 3.9/5 / 5,9 % / 4,95 € / 0,33 l

Kotimaisiahan nämä tosiaan tällä kertaa ovat. Kakolassa on ollut jo pitkään hyvä ote oluen tekemiseen, eikä Hiitolan mukaan tulon jälkeen taso ole ainakaan laskenut.

Olut 3

Hieman samea oranssi. Tuoksussa jotain hedelmäisiä vivahteita. Kuivahko. Ehkä jopa hieman hapan. Maku hälventää epäilykset hapanoluesta. Hieman hedelmää, reilusti katkeroa. Tupla-IPA?

Ostaisin

Oli: Olaf Hydra Triple IPA, 3.5/5 / 10,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Maistuihan tämä vahvalta, mutta ei aivan noin vahvalta. Selittää toki sen miksi katkero tuntui reilusti. Minusta tämä on edelleen ihan hyvä, vaikka moni muu onkin kritisoinut.

Olut 4

Samea keltainen. Tuoksussa mehukaljaa, ananasta, ehkä vähän kookosta. Maku melko hyvässä tasapainossa makeuden suhteen, mehua, ananasta, peräkärri. Oikein mainio NEIPA tämäkin. Voisiko olla jopa Runaway Alko-edition?

Ostaisin

Oli: Mallassepät Double or Nothing, 4.1/5 / 7,5 % / 5,49 € / 0,33 l

Ei se Olarin Panimo niin kauhean kauaksi mennyt, osui siihen seuraavaksi kovimpaan NEIPA-pajaan. Tämä oli tuttu jo ennestään, mutta nyt pisteet paranivat vielä sokkomaistossa hieman aiemmasta.

Olut 5

Kirkas kultainen. Vaahtoa hieman enemmän kuin pruuvioluissa yleensä. Tuoksussa hieman hedelmää, hieman makeutta. Tuoksuu vahvalta. Maussa katkerot hyökkäävät päälle heti kun olut saapuu kielelle. Paljon muuta tästä ei oikein löydykään. Näitä pruuvissa ylikatkerilta maistuvia tulee silloin tällöin vastaan, ja yleensä ovat sitten jotain sellaista jonka olen toisissa olosuhteissa todennut aivan maistuvaksi ja tyylikin yllättää. En vain tähän hätään taas muista mistä on yleisimmin silloin kyse.

En ostaisi.

Oli: 8-Bit Brewing Hoptimus Prime IPA, 2.7/5 / 6,1 % / 4,97 € / 0,33 l

Ei tämä ihan 8-bitin suosikkeja ole itselleni ollut ennenkään, mutta nyt oli jotenkin poikkeuksellisen kehno. Syytä en osaa sanoa.

Olut 6

Samea keltainen taas kerran. Tuoksu tällä kertaa melkein pelkkää appelsiinitäysmehua. On siellä mallastakin jossain piilossa. Maku myös hieman hapanta appelsiinimehua, mutta nyt se mallaskin tulee happamana kaveriksi. Olisiko hieman porkkanaa mukana? Ihan kiva hedelmäsour joka tapauksessa.

Ostaisin.

Oli: RPS Finished Symphony Berliner Weisse 2021, 3.7/5 / 5,7 % / 4,92 € / 0,44 l

Olut 7

Samea, hailakan oranssi. Erittäin säilyvä vaahto, koska karahvissa näkyy edelleen sentin vaahtokukka. Tuoksu hapan, ehkä ruusunmarjainen. Maustakin tulee lähinnä ruusunmarja mieleen. Ehkä muitakin marjoja. Ihan ok sour, ehkä kuitenkin

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Wild Rhubarb Sour, 3.0/5 / 5,6 % / 4,99 € / 0,33 l

Aivan, raparperi eikä ruusunmarja. Joku "tuttu ja kotimainen" kuten Tuopillinenkin asian ilmaisi. Ihan OK.

Olut 8

Kirkas tummahko ruskea. Tuoksu on mieto, lähinnä kuivakkaa paahdettua mallasta ja vähän kahvia. Maku onkin sitten yllättäen todella makea. Reilusti kahvia, vähän melassia, siirappia, humalaakin. Joku kahvinen jälkkäriolut, jossa tasapaino pielessä.

En ostaisi.

Oli: United Gypsies Ryyskä Quadryepel 2021, 3.1/5 / 11,0 % / 5,49 € / 0,33 l

Ei ollut aikaa jäädä maistamaan uusiksi ja kokeilemaan olisiko maistunut samalta vielä kun tiesin että kahvia siinä ei ollut, mutta ruista sitäkin reilummin. No, en pitänyt kuitenkaan.

Olut 9

Tässä sitten se vaahdollaan viivästyttänyt. Tumma kirkas ruskea, erittäin korkea hailakanruskea vaahto. Tuoksussa paahteista mallasta, kahvia, suklaata, vähän pähkinää. Maussa makeaa paahteista mallasta, kahvia, katkeran tummaa suklaata, edelleen vähän pähkinää, alkoholia ja katkeran humaloitu jälkimaku. Oikein hyvä melko perinteinen imppi, jossa ollaan tasapainon kanssa vähän siinä rajoilla, mutta pysytään paremmalla puolella.

Ostaisin.

Oli: Kimito Chateau Izabel Imperial Milk Stout, 4.1/5 / 10,0 % / 7,88 € / 0,33 l

Vaihteeksi onnistuminen Kimitoltakin tähän sarjaan, vaikka siitäkin on kai oltu montaa mieltä. Minun suuhuni sopi kuitenkin hyvin, enkä mainittuja virheitä oikein löytänyt, vaikka kuohunnan vuoksi osasin jotain häikkää jopa odottaa. Tätä on pullo ollut jo hetken aikaa kaapissa, täytyy katsoa muuttuuko mieli kun sen joskus avaa.

Tämähän oli sitten taas merkittävä tasonnosto viime kuulta. 67 % sellaisia jotka mielellään ottaisi Alkosta mukaan, ja tämä osuus paranisi vielä hieman jos Ruosniemen mainio viski-IS olisi mukana. Sopivan vaihteleva tyylikirjo. Ei juuri valittamista.

Lokakuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8

Sisältö: 9

Mielikuvitus: 8

Kokonaisarvosana: 8+

Erikoiserien kouluarvosanat:

Marraskuu 2020: 8½

Lokakuu 2021: 8+
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Alkon sokkopruuvien paluu

Alkon sokkomaistelut ehtivät olla lähes vuoden tauolla, mutta tänään sellainen oli taas tarjolla. Kuten arvata saattaa, maisteltavien oluiden määrä oli sen mukainen. Tai no, ei siinä ihan koko vuoden oluet tietysti olleet, mutta kohtalainen urakka kuitenkin. Oluet on maistettu ilman mitään tietoa edes erikoiserän teemasta.

Olut 1

Eurolagerilla lähdetään. Tuoksu karkean viljainen ja maltainen. Maku hieman pehmeämpi, joskin alkoholi tulee vähän läpi ja humalaa reiluhkosti. A-vahvuinen lager Euroopasta.

En ostaisi.

Oli: Spaten Oktoberfestbier, 3.0/5 / 5,9 % / 3,98 € / 0,5 l

Niinpä tietysti. Nythän ollaan vielä Oktoberfest-kaudella. Ei sen vertaa sitten leikannut. No eihän tuo sinänsä väärinkään mennyt tuo arvaus.

Olut 2

Väri lähes sama, tuoksu miedompi. Maussa kuitenkin ihan mukavasti runkoa ja humalaa ihan olan takaa. Tässä lienee jo pils etiketissä, mutta sen tarkemmin en osaa veikata. Ennemmin Saksa kuin Tsekki, mutta todennäköisemmin joku modernimpi olutmaa.

En ostaisi.

Oli: Löwenbrau Oktoberfestbier, 2.9/5 / 6,1 % / 3,99 € / 0,5 l

Hieman edellistä heikompi ja sentin kalliimpi. Hinta-laatu-suhteessa jää siis täysin jalkoihin.

Olut 3

Punertavampaan suuntaan, mutta hedelmää tästä ei odotuksista huolimatta löydy. Tuoksu on katkeran maltainen. Maussakin katkerot ovat pääosassa alusta asti ja peräkärrykin löytyy perästä. Tuo mieleen jonkun Camparin, mutta ei huonolla tavalla. Reilusti humaloitu vienna lager?

En ostaisi

Oli: RPS Oktoberfest Vienna Lager 2021, 3.5/5 / 5,9 % / 4,35 € / 0,44 l

Olut 4

Takaisin eurolagermaailmaan. Maku puhdasta mallasta ja humalaa perässä reiluhkosti. Joku pils tämäkin varmaan on. Näin tullessa Carlsbergin tölkin pöydällä vahingossa, onko niiltä tullut joku pils ulos?

En ostaisi

Oli: Lederer Pils, 3.1/5 / 5,1 % / 3,90 € / 0,5 l

Melko turhanpäiväinen tuote Alkoon, mutta onhan tämä halvahko.

Olut 5

Peruskauraa edelleen. Virheetön, juotava ja melko tylsä eurolager. Tämä voisi ennemmin olla se Carslberg, koska humalaakin vähemmän kuin edellisessä.

En ostaisi

En ylipäätään kovin helposti lähde Alkosta perustason lagereita ostamaan, tuen niiden tarpeessa mieluummin jotain muuta kotimaista tahoa.

Oli: Carlsberg Pilsner, 3.0/5 / 5,0 % / 2,79 € / 0,5 l

Hinta-laadussa pärjää, mutta ei juuri muussa.

Olut 6

Lupaavan näköinen. Kevyesti samea, vaahto on pysyvämpi kuin muissa. Tuoksu kuitenkin palauttaa odotukset maan tasalle, sillä se on lähinnä mallasta ja häivähdys liuotinta. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Voltit työntävät läpi ja reipas humalointi vielä korostaa olemusta. Hieman sellainen fiilis että tämä saattaa ollakin joku tuttu arvostamani olut, mutta tällaisenaan ei kovin miellyttävä.

En ostaisi

Oli: RPS Hard Rock Lager, 2.2/5 / 7,0 % / 3,30 € / 0,33l

No, ei ainakaan ollut vanha tuttu.

Olut 7

Miellyttävään tummempaan kultaan mennään värissä. Tuoksusta aistittavissa sen verran makeutta ja pientä hedelmää, että taidettiin sentään siirtyä lagereista sivuun ainakin hetkeksi. Maussa samoja vivahteita. Joku pale ale tästä ehkä mieleen tulee, tai erittäin kesy IPA. Elementit sinänsä siellä, mutta turhan varovasti.

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Oktoberrye, 3.3/5 / 6,0 % / 3,98 € / 0,33 l

Aivan pätevästi toimii Oktoberissa tämäkin, voisin juoda yhden Massin jos sikseen olisi.

Olut 8

Nyt mennään jo johonkin meripihkan ja hasselpähkinän välimaastoon. Tuoksussa voimakasta, hieman parfyymistä, tummaa hedelmää, vähän alkoholia, makeutta. Luostariolut? Maku palauttaa maan pinnalle. Liuotinta se olikin kaikki. Melko viinainen, humaloitu, karkea. Ei tämä ainakaan missään kunnollisessa luostarissa ole pantu. Epämiellyttävän puolelle kääntyy.

En ostaisi

Oli: Wychwood King Goblin, 3.3/5 / 6,6 % / 4,39 € / 0,5 l

Olisin odottanut että tämä on vahvempi.

Olut 9

Sameaa keltaista, paksuhko vaahto. Tuoksu vahvistaa epäilykset – nyt on mehukaljaa. Tuoksu on 

hyvinkin miellyttävää mehuista hedelmää. Maku taas hieman latistaa tunnelmaa, sillä se on odotettua vetisempi, mutta makeus on hyvässä tasapainossa ja pieni peräkärrykin perässä. Ei valioluokan NEIPA, mutta aivan hyvä olut kuitenkin. 

Ostaisin

Oli: Ruosniemi Sabro NEIPA (erikoiserä: IPA), 3.7/5 / 5,6 % / 4,30 € / 0,33 l

Olut 10

Kirkkaan kultainen. Tuoksu hyvin mieto, maltaan mukana jostain syystä tuhkakuppia. Maussa sama katkera tuhkakuppisuus toistuu, muuten lähinnä mallasta ja humalaa. Mitähän tässä on haettu? Ihan sama, tätä en hae.

En ostaisi.

Oli: Hiisi Jumi Juicy IPA (erikoiserä: IPA), 2.2/5 / 6,2 % / 4,90 € / 0,33 l

Tämä on ollut pettymys ennenkin, ja oli sitä myös nyt.

Olut 11

Samea keltainen taas. Tuoksu on kuitenkin mehukaljan sijaan hikisukkaa jossa hieman hedelmäistä mallasta sivussa. Maussa hikisukka jää sivuosaan mutta ei häviä. Makeahko hedelmäinen mallas tulee niukasti yli. Humalaakin on. Nyt on taas paha sanoa mitä on haettu, tuskin ainakaan NEIPAa. Ei kovin maistuva tuotos.

En ostaisi

Oli: Maryensztadt Nevermind Vol. 6 Imperial Hazy IPA (erikoiserä: IPA), 2.5/5 / 7,6 % / 5,73 € / 0,44 l

Olut 12

Kirkas kultainen, vaahtoa vähänlaisesti, tuoksu kevyen hedelmäistä mallasta. Maussa katkerot jyräävät kaiken alleen ja mallas ja hedelmä vähän kurkkaavat taustalta. Sellainen.

En ostaisi.

Oli: Rooster's Baby Faced Assassin IPA (erikoiserä: IPA), 3.0/5 / 6,1 % / 4,91 € / 0,33 l

Sellainen erikoiserä sitten tällä kertaa. Mielikuvitukseton teema, mielikuvituksellisella tavalla kehno toteutus.

Olut 13

Kirkas kultainen, tuoksuu makealta maltaalta ja vähän hedelmältä. Maussa ensin samaa makeutta, mutta katkerot tulevat kyllä tässäkin kaiken yli, eikä jää paljoa jälkipolville kerrottavaa.

En ostaisi

Oli: Saimaa Vahva IPA, 3.3/5 / 7,0 % / 4,23 € / 0,5 l

Olut 14

Loppusuoralla päästään tummempiin sävyihin. Hieman punaiseen taittava tumma ruskea. Tuoksussa paahteisten maltaiden kaverina reilusti kahvia. Kahvi dominoi myös makua, mutta ei liikaa. Yhteispeli maltaiden ja humalan kanssa toimii. Hyvä aamujuoma.

Ostaisin.

Oli: Hiisi Tahva Baltic Porter, 3.7/5 / 7,5 % / 4,79 € / 0,33 l

Tätä olinkin halunnut päästä maistamaan, joten sopi mainiosti tähän saumaan.

Olut 15

Toinen tumma tuote on makeampi, mukana myös suklaata ja vaniljaa. Mausta löytyy mainittujen lisäksi myös jotain laktoosin tapaista ja tietysti alkoholi lämmittämässä. Humalaa tasapainoa tuomassa. Oikein kelvollinen pastry stout.

Ostaisin.

Oli: BrewDog Layer Cake Stout, 3.9/5 / 7,0 % / 5,28 € / 0,44 l

Vanha tuttu, edelleen mainio tuote.

Joku 1

En tiedä onko tämä siideri vai alkoholiton, kun molempia on yksi setissä. Tuoksuu hieman parfyymiselle omenalle, eli siideri se on. Kai tuo punertava värikin omenaan viittaa. Melko makea, helppo, omenainen. Ehkä myös jollain maustettu. Olen tästä kyllä alkoholin runkoa löytävinäni, mutta en aivan tuolilta putoa jos tämä olikin se alkoholiton. Ihan juotava, mutta en tätä kyllä valitsisi.

2,75/5

En ostaisi

Oli: Guilty Joe Dry Rose Apple-Fig, 5,4 % / 2,65 € / 0,275 l

Eli "kuiva" rose-siideri jossa viikunaa. Eipä tarvitse kaupasta valita.

Juoma ilman numeroa

Kirkas, väritön. Kuplaa tässä kuitenkin on. Tuoksu on omituinen yrttinen hajuvesi. Tämän on pakko olla se alkoholiton. Maku myös joku kummallinen hiilihapotettu parfyymi, jossa häivähdys makeutta ja loppu on jostain yrttiliköörien makupaletista. Aika karmiva tuotos.

1/5

En ostaisi

Oli: Crazy Coco Sparkling Rose Kombucha, 0,5 % / 9,74 € / 0,75 l

Kallista ja pahaa kombuchaa isossa pullossa. Ei kiitos.

Maistelun kokonaistaso ei kyllä päätä huimannut, ja erikoiserä erottui silti siitä negatiivisesti. Ehkä nämä taas hiljalleen paranevat kun vauhtiin päästään?

Syyskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 6-
Sisältö: 5½
Mielikuvitus: 8
Kokonaisarvosana: 6½

Erikoiserien kouluarvosanat:

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2020: 8½
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Lokakuu 2020: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

One Pint comeback tasting

Pitkän tauon jälkeen Olutkulttuuriseura on päässyt taas (ainakin hetkeksi) palaamaan Helsingin jaoston henkiseen kotiin, One Pint Pubiin, virallisestikin. Tämän kunniaksi järjestettiin tietenkin comeback-tasting, jonka sisältöön legendaarinen Kyde sai vapaat kädet. Maistelun alkupää vedettiin osin sokkona ja lopussa Kyde paljasti jo turhankin nopeasti mitä laseista löytyy.

Maistelun aloitti itseoikeutetusti Paloaseman / Teddy Bay N.E.W.B., onhan Paloasema "talon panimo" ja Teddy Bayn Janne Pintin vakioasiakkaita. New England WitBier on ihan mielenkiintoinen muotityyli, ja tämä tuotos varsin pätevä esimerkki siitä.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)

Suolapalaksi Kyde oli hakenut itseäänkin legendaarisemmasta Tanskalaisesta voileivästä leipiä, jotka jaettiin maistelijoille. Makuina paahtopaisti, katkarapu, brie ja peruna. En valitettavasti tehnyt muistiinpanoja makupareista, mutta leivät olivat ainakin hyviä ja oluen kylkeen sopivia.

Sitten siirryttiin Tanskaan. Sokkona veikkasin että tämä olisi voinut olla Bad Seedin Post Cologne, mutta kyseessä oli kuitenkin saman panimon Neu Pilsner. Oikein maistuva pils josta ei suuria vikoja löytynyt. Osa raadista arvotti puhtautta enemmän, osa vähemmän. Tomi oli väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4-)

Matka jatkui saman panimon lagereilla, tällä kertaa vuorossa Bad Seed Vienna Lager. Hyvähän tämäkin oli, jokseenkin samoilla saatteilla kuin edellinen. Tomi oli taas väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 3.6)

One Pint on viime aikoina tuonut Bad Seediä maahan, joten panimo pysyi samana. Tällä kertaa NEIPA nimeltään Lazarus IPA. Panimolle tyypillisesti tämäkin on tehty puhtaus ja juotavuus edellä, eli mistään mehupommista ei ollut kyse. Hyvää kaljaa tämäkin oli.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4-)

Sitten palattiinkin takaisin Suomeen, ainakin teknisesti. Ahvenanmaalle nimittäin, ja tarjolla Paloaseman Panimon helposti suussa soljuva Kökar - Öar & Skär, Kökarin kyläkauppaan valmistettu katajasaison. Tätä maistellessa voi kieltämättä kuvitella itsensä kesäiseen meren rantaan ulapalle tuijottamaan. Lähes meren rannassa me olimmekin, mutta ei se ole sama asia. Maistui.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3.9)

Viimeiseen olueen asti saimme odottaa "sitä pakollista imperial stoutia". Maistelu oli tähän asti ollut hieman kevyempi kuin mihin seurueemme on Pintissä yleensä tottunut, mikä ei mielestäni ollut kuitenkaan huono asia. Tastingin päätti siis Bad Seed Good Morning, Vietnam (Kyde ei esittänyt Robin Williams - versiota nimestä). Vietnamilaisella kahvilla maustettu imperial stout, jossa luonnollisesti on kaikki kohdillaan.

Raadin arvio: 4 (4- - 4½)

Hieman "tavallisesta" poikkeava mutta kuitenkin varsin laadukas maistelu, jonka voittajaksi selviytyi tietenkin se vahvin ja intensiivisin olut, kuinkas muutenkaan. Miedommista löytyi kuitenkin hyviä kirittäjiä, ja etenkin witbierillä päästiin melko lähelle kärkeä. Koska palvelu tunnetusti pelaa, meille oli varattu kourallinen molempia Paloaseman tuotteita tölkissä "special reserve only for you" meiningillä. Tämän tarjouksen tietenkin käytimme, joten etenkin Kökar-oluen käsiinsä saaminen voi valitettavasti olla jo hieman hankalaa. Käykää nyt kuitenkin Bad Seedit maistamassa ja ehkä Pintin kaapista löytyy muita Paloaseman tuotteita!