13.9.18

Craft Beer Weekend, Mikkeli

Oluttapahtumien määrän kasvu lienee saavuttanut jonkinlaisen lakipisteen, kun jopa kotikaupungissani Mikkelissä järjestettiin oluttapahtuma. Craft Beer Weekend Mikkeli valtasi konserttisali Mikaelin kahdeksi syyskuun päiväksi. Tapahtuman taustalla vaikutti vahvasti kaupungin olutkenttää jo jonkin aikaa piristänyt Bar Dom "setineen". 

Paikkana Mikaeli oli minusta oikein toimiva, joskin hieman kaukana keskustasta. Jotkut valittelivat myös pitkää matkaa toisen kerroksen oluttiskeiltä kolmannen kerroksen istuttaviin pöytiin, mutta seisottavia pöytäpaikkoja oli onneksi myös toisessa kerroksessa. Panimoita ei ollut valtavan montaa, mutta kuitenkin riittävästi tällaiselle tapahtumalle. Paikallisempaa otetta tarjosivat Saimaan lisäksi mm. Mäntyharjulla sijaitseva Nilkko ja Savonlinnasta saapunut Waahto. Maksujärjestelmänä toimi hyväksi havaittu Seamchip, josta myös elintärkeä mobiiliappsi oli käytössä. Alakerrassa oli myös nykytrendin mukaisesti pullokauppa, jossa kävi Seamchipin lisäksi kortti ja käteinen. Konserttisalissa ei ilmeisesti haluttu ihmisten pesevän itse lasejaan, joten lasin sai vaihtaa vaihtopisteellä aina puhtaaseen. Ainakin hiljaisempaan aikaan tämä toimi hyvin, en tiedä miten kiireisempänä aikana.

Pääsin itse paikalle vain tunniksi, mutta sinä aikana tapahtumasta jäi positiivinen vaikutelma. Oheisohjelmaksi oli järjestetty tastingia ja dinneriä ja Domin tiskiltä sai myös väkeviä. Olipa viskimaistelujakin ohjelmassa. Suurimpana miinuksena esille nostettakoon ainakin lauantaina paljon äänessä ollut asiantuntijavieras Heikki Kekkonen (sic). Itselleni negatiivista lisäarvoa joka tapahtumassa, mutta toisaalta varmaan tavan tallaajalle aivan pätevä juontaja ja maistattaja.

Toivon että tämä tapahtuma saadaan myös ensi vuonna pystyyn, silloin voisin tulla pidemmäksikin aikaa. Tänä vuonna ehdin lyhyen visiitin aikana juoda vain viisi olutta, mutta se on juuri tarpeeksi top 5 - listaa varten!

Craft Beer Weekend, Mikkeli 2018 - Top 5

5. Waahto iAMBEeR 3.0

PS. Tätä kirjoittaessa on jo julkaistu vähintäänkin vahva aikomus järjestää tapahtuma myös ensi vuonna. Hyvä, hyvä!

9.9.18

Cantillon Tyrnilambic Baie d'Argousier

En yleensä vaivaudu kirjoittamaan yksittäisistä oluista blogiin arviota, sillä sitä tekee niin moni muu niin paljon paremmin. Eikä sellaiseen olisi edes aikaa. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen olut.

Cantillonin tyrnilambic oli pitkään One Pint Pubin erikoisuus, olut jota tultiin satojenkin kilometrien päästä juomaan hinnoilla jotka nousivat varaston huvetessa tähtitieteellisiin lukuihin. Muistan itse käyneeni ensi kertaa One Pint Pubissa vuonna 2014, jolloin viimeistä Pintin teettämää erää oli pari pulloa vielä kaapissa. Hinta oli kolminumeroinen, joten maistamatta jäi. 

Muutaman vuoden tauon jälkeen tämä perinne on kuitenkin saanut jatkoa. Tällä kertaa Stadin panimon toimesta. StaPan oman baarin ja Pien - olutkaupan lisäksi tätä herkkua saatiin tietysti myös Pinttiin. Koska Ota Olut kiinnosti enemmän, en jaksanut vaivautua lauantaina jonottamaan tuotetta lähibaariini, mutta sen verran vaivaa jaksoin nähdä että laitoin ravintolapäällikkö Gretalle viestin, "Jos sitä Cantillonia sais yhden pullon jemmaan..." Ja näin yksi pullo päätyi odottamaan nimelläni tiistaista Olutkulttuuriseuran kuukausikokoontumista.

Jaoimme pullon muutaman kiinnostuneen kanssa kokoontumisessa. Valveutuneimmat jäsenemme olivat tietysti maistaneet oluen jo lauantaina. Tiskin takana päivystänyt nuorempi Montin sanoi ettei uskalla maistaa koko olutta, niin hyvät muistot oli jääneet edellisistä vuosikerroista. Itseänikin hieman jännitti vaikken edellisiä ollutkaan maistanut.

Hyväähän se kuitenkin oli. Erinomaista. Jokseenkin odotetulla tavalla. Sameahko keltainen, vähän ehkä perus gueuzea oranssimpi. Tuoksussa jo Cantillonin normaaliin lambic-aromiin sekoittuu vieno tyrnin happamuus. Maussa tyrni ja bretta soittavat yhteen kuin kymmeniä vuosia yhdessä keikkaillut yhtye, toisiaan loistavasti täydentäen. Erinomainen kompleksi happamuus, tyrnin makua juuri sopivasti. Ei tästä helppo ole valittamisen aihetta löytää.

Tätä erää ei enää mistään saa, ellet sitä ole etukäteen varannut tai päädy johonkin tastingiin jota varten pulloja on laitettu sivuun, mutta ole sitten ensi kerralla hereillä. Yllätyn jos ei ensi kertaa tule.

4.2/5.0

3.9.18

Alkon syyskuun erikoiserä

Alkon syyskuun erikoiserää maisteltiin elokuun lopulla. Kerrankin pääsin itsekin kiireettömästi paikalle... ja erikoiserässä oli nolla olutta. Ei siis yhtään. Ei tämä ainakaan maailman olutvalikoimasta jää kiinni, niin syyn on pakko olla kiinnostuksen puute. Sääli. Alko on viime aikoina parantanut valikoimaansa valtavasti, mutta silti olut vaikuttaa olevan pelkkä sivulause, johon paneudutaan sitten jos ehditään viinitiloilta ajoissa takaisin. Neljä siideriä sentään oli, joista pari sanaa lisää alempana. Painotus oli kuitenkin jälleen viineissä, eikä maisteltavasta viinipaketista kyllä löytynyt puoliakaan keskimääräisen oluiden erikoiserän monipuolisuudesta. Täytynee toivoa että muiden toimijoiden mahdollisuuksia parantaa olutvalikoimaansa lisätään jatkossa, Alko kun profiloituu yhä vahvemmin viinikaupaksi.

Niin, entä ne siiderit? Ensimmäinen näyte oli melko makea, omenainen, maultaan kuitenkin hieman kuivan puoleinen. Toi mieleen Iberian niemimaan. Baskiksi veikkailin. Yllätys olikin suuri kun kyseessä oli alkoholiton siideri. Galipetten alkoholiton saa siis täältä suosituksen. 2,58 € / 0,33 l. 

Toisena näytteenä oli hieman kuivempi, ei niin tamminen, mutta edelleen voimakkaan omenainen siideri. Veikkasin Ranskaa, ja sieltähän tämä olikin. Aval on siideri suoraan Bretagnen sydämestä. 4,28 € / 0,33 l on hintavan puoleinen, mutta varsin juotava tuote kuitenkin. 

Kolmas oli näistä paras. Lähes väritön, kuivakka, viinimäinen, elegantti. Saattaisi olla jopa kotimaista omenaa? No ei aivan, mutta annan itselleni anteeksi ettei Luxemburg ollut siiderimaana erityisen tuttu. Ramborn oli itselleni ensimmäinen kosketus sinne suuntaan, eikä ollenkaan hassumpi sellainen. 4,74 € / 0,33 l on myös kova hinta, mutta juoma on parempi kuin Aval.

Viimeisenä maistossa oli pruuvin tylsin siideri. Voimakkaan omenainen, mutta hieman tylppä. Muistutti lähinnä Alkon siiderivalikoiman hinta-laatusuhdetaulukkoa aikanaan hallinnutta Ecussonia, mutta voisi tämä brittein saariltakin olla. Ja olikin. Dunkerton's Original Vintage. 9,24 € / 0,66 l on jotakuinkin edellisten tasoa, mutta ison pullon takia suurempi panostus. Itse ottaisin mieluummin Rambornin.

Jospa ensi kuussa saataisiin taas oluttakin Alkon erikoiserään? Jooko?

2.9.18

Ota Olut 2018

Mainio Ota Olut viettää jo kolmatta vuottaan ja tällä kertaa paikaksi oli vaihtunut aiempaa isompi ja saavutettavampi ravintola Fat Lizardin parkkipaikka aivan metroaseman kupeessa. Kolmatta päivää ei onneksi kuitenkaan vielä lisätty ohjelmaan. Missasin itse avauspäivän akateemisten juhlallisuuksien takia, mutta toisena päivänä oli paikalle tietysti tultava. 

Ota Olut - lauantain kaava alkaa itselläni asettumaan rituaalinomaisiin uomiin. Paikalle heti klo 12 alueen vielä kumistessa tyhjyyttään, lasiin joku kevyt ja helppo (tai "helppo") olut (tällä kertaa tämä) ja lángos viereen. Oli krapulaa tai ei, tästä se päivä käynnistyy.

Alue oli aika pitkään aika hiljainen, vaikka aamulla pelotellut sade kaikkosikin ennen ovien aukeamista eikä tullut koko päivänä takaisin. Cool Headillekin pääsi ilman jonoa. Laurean opiskelijavetoista ruokatiskiä johtanut Anikó tarjosi vegaaniruokaa arvioon ja kyllähän aina sen verran vatsasta tilaa löytyy. Vegewokki oli erinomainen, BBQ-wrap ja "oluen 3 kaveria" - niminen snacksilautanen varsin kehityskelpoisia annoksia. Hinta-kokosuhde oli kaikissa mainio ja runsaista lisämausteista plussaa. Toivottavasti vastaavanlainen tiski nähdään jossain tulevassakin oluttapahtumassa.

Aloitin päivän yksin mutta seurue kasvoi hiljalleen isommaksi ja isommaksi, joten lopulta maisteltujen oluiden määräkin nousi ihan kelvolliseen 27:ään, etenkin kun poistuimme jo vähän ennen kuutta kotona odottanutta koiranpentua hoitamaan. Kattaus oli mielenkiintoinen, hinnat kohtalaiset, meininki parasta. Onneksi iltaa kohden myös yleisömäärä oli jälleen hieman lisääntynyt, sillä Ota Olut kuuluu kiinteästi olutharrastajan syksyyn. Tämä tapahtuma tarvitaan myös ensi vuodelle.

Ota Olut 2018 Top 5:


Ota Olut 2018 kunniamaininnat:

Sakiškių Imperial Kvass 3.7
-
Kvassi ilman makeutta ja sopivalla rungolla.
- Punajuurikeittoa festarin kovimmalla markkinoinnilla.
- YUP - nimestä. Ja olutkin oli hyvä.
- Hedelmäpommijugurttia.