Alkon lokakuun erikoiserä sokkona

Jälleen oli aika Alkon sokkopruuvin. Lokakuun erikoiserän aiheeksi oli tällä kertaa spoilattu IPA, ja olikin mielenkiintoista nähdä minkä verran mielikuvitusta aiheen kanssa oli käytetty. Odotukset eivät siltä osin olleet järin korkealla. Arviot sokkona ilman sen enempiä tietoja.

Olut 1

Lähes väritön, hieman samea. Tuoksuu hedelmällä maustetulle, on kai siellä mallastakin jossain. Maku kuivakkaa mallasta, vähän hedelmää, reippaasti humalaa. Alkoholia vähän jos ollenkaan. 

En ostaisi... paitsi jos paljastuu halvaksi alkoholittomaksi

Oli: Lervig Johnny Low, 2.4/5 / 2,5 % / 3,22 € / 0,33 l

Matala-alkoholinen, mutta ei edes erityisen halpa. Tähän tyyliin löytyisi kyllä kotimaastakin aika paljon parempia yrityksiä, mutta nyt on sitten menty tällä.

Olut 2

Vähän enemmän väriä, mutta ei vielä kovin paljoa. Hieman samea tämäkin. Tuoksu vähän hedelmäinen. Maku erittäin katkera, on siellä vähän hedelmääkin. Humalaa reippaasti. Pieni parannus edelliseen, mutta melko pieni.

En ostaisi.

Oli: Axiom Foam Climb West Coast IPA, 2.8/5 / 6,5 % / 4,77 € / 0,33 l

Perinteisen west coast IPAn virkaa toimittamaan on sitten haettu kehno yritys Tsekistä. Kalliskin on, joten ei jatkoon oikein millään mittarilla.

Olut 3

Nyt on sitten väriä ja sameutta. Kullanoranssi, täysin samea. Tuoksussa ihan mukavasti hedelmää, ananasta ja persikkaa. Ei tosin ihan raikkaimmasta päästä. Maku on samoilla linjoilla, mutta löytyi sieltä se raikkauskin. Oikein mukava tasapaino, kun peräkärrikin on otettu mukaan. Olisiko Cool Headia jopa?

Ostaisin.

Oli: Amager / Trillium SigteBroad, 3.7/5 / 6,8 % / 5,99 € / 0,44 l

Amageria alkaa näkyä Suomessa taas yhä enemmän, mikä on varsin tervetullut ilmiö. Kyllä siellä olutta osataan tehdä.

Olut 4

Tummempi oranssi, päästää vähän valoa läpi mutta ei kauheasti tämäkään. Tuoksu hieman katkerampi ja jopa vähän yrttinen, vaikka on siellä sitä hedelmääkin. Maku jatkaa samalla katkeralla linjalla. Muistuttaa oikeastaan italialaista katkeraa appelsiinilimonadia. Selvästi edellistä karumpi, mutta oikeastaan ihan kiva. Jotenkin etäisen tutun oloinen, mutta en nyt osaa yhdistää mihinkään tiettyyn olueen.

Ostaisin.

Oli: Nøgne Ø Two Captains Double IPA, 3.3/5 / 8,5 % / 4,99 € / 0,33 l

Tämä olikin tuttu jo ennestään. Ei nyt yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta ihan hyvä silti.

Olut 5

Kirkas kullankeltainen. Näyttää siis oluelta. Tuoksu lähinnä makeaa hedelmää, vaikka on siellä mallastakin. Maku myös erittäin makea, hedelmäinen. Mutta mallasta on rungossa riittävästi ja humalaakin loppuun sopivasti. Oikeastaan ihan hyvä tämäkin.

Ostaisin.

Oli: Big Belly Liquid Desserts 04 Juicy White Peach Cheesecake IPA, 3.2/5 / 8,5 % / 5,96 € / 0,33 l

Sellainen nimihirvitys, eikä edes Flying Dutchmanilta tai Omnipollolta. Kyllähän tämä vahvuutensa ainakin peittää, vaikka onkin sinänsä aika kaukana IPAsta.

No jaa. Ihan kiva satsi, mutta kyllä kai tällä aiheella olisi pitänyt vähän parempaan kuitenkin pystyä. 3/5 kuitenkin ihan ostettavia.

Lokakuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 6
Sisältö: 7
Mielikuvitus: 6½
Kokonaisarvosana: 6½

Erikoiserien kouluarvosanat:

Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Lokakuu 2020: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Syyskuun ruokaretki: Pien Brewpub

 

Erkki laittoi panimoravintolan pystyyn ja palkkasi pätevän kokin vetämään keittiötä. Korona oli hellittänyt sen verran että uskalsimme lähteä Olutkulttuuriseuran kanssa jo ravintolaan. Ei ollut muuta optiota kuin ruokaretki, kohteena hiljattain avattu Pien Brewpub. Paikallispamppu Koskenniemi sai neuvoteltua meille täysin uniikin kokeilumenun olutsuosituksilla, ja tartuimme luonnollisesti tarjoukseen. Näitä annoksia ei siis lähtökohtaisesti ole ruokalistalla, mutta ne antavat suuntaa siitä minkä tyylistä ja tasoista ruokaa talosta saa.

Alkuruokana tarjoiltiin perunalettua, jonka päällä hapankermaa, vegaanikaviaaria, pikkelöityä punasipulia ja tilliä. Luulen että tämä on aika lähellä ruokalistan Loaded flatbread annosta. Juomaparituksena toimi Gaffel Kölsch. Annos oli todella hyvää ja olut lähes yhtä helposti ruoalle kuin ruoalle sopiva kuin Saison Dupont. Mainio alku.

Osa seurueestamme, tai ainakin minä, alkoi olla jo nälkäisiä, kun pöytään kannettiin leipää. En tiedä miten tämän koko vertautuu ruokalistan Bread & Butter - snackiin, mutta sen voin sanoa että leipä levitteineen oli ihan törkeän hyvää ja olisin helposti voinut syödä koko lautasen. Onneksi muut ehtivät väliin.

Toisena ruokalajina saimme kanttarellirisoton paahdetulla persiljalla. En nyt muista enää mitä muuta risoton päällä oli, mutta jotain makeaa ja hapokasta joka toimi mainiosti. Listan risotto on tällä hetkellä sahrami-fenkoli. Ruokajuomana oli hieman yllättävä Salama Equilibrium 003 Hazy Kveik Pale Ale. Yllättävä sekä siksi koska itse olisin parittanut kanttarellirisoton jonkun tummemman oluen kanssa, että siksi koska tilatessani odotteluolutta ennen ateriaa baarimikko sanoi ettei tämä ole menumme suosituksissa... Tällainen virhe heille sallittakoon, sillä paritushan toimi, ja risotto oli hyvää. Lusikka olisi ehkä ollut tälle haarukkaa parempi väline, kuten kunnon risotolle yleensäkin, mutta onneksi oli pehmeää leipää.

Viimeisenä suolaisena annoksena saimme paahdettua varsiparsakaalia vuohenjuustokreemillä ja chiliöljyllä. Listalla on tällä hetkellä varsiparsakaali hollandaisella. Mielenkiintoisena juomaparituksena toimi Paranormal Hello?, erittäin makea ja hedelmäinen sour. Annos oli mainio, joskin chiliöljy oli vähän mauton, ja kyllähän tuo juomaparituskin toimi. Vuohenjuusto ja hedelmä ovat luontainen yhdistelmä, mutta myös muu annos pelasi hyvin yhteen oluen kanssa.

Paras oli säästetty viimeiseksi, kun pääsimme jälkiruokana maistamaan paikan itse tehtyä jäätelöä. Listalle asti näitä ei ole vielä selvinnyt. Ruskistettu voi - vaahterasiirappi jäätelön päällä oli mustikkahilloa ja uppopaistettua maa-artisokkaa, kyljessä vähän keksicrumblea. Ruokajuomaksi tarjoiltiin Pienthusiast-exclusive Bourbon BA Speedway Stout. Olut valitettavasti toteutti vanhaa viidakon sanontaa, jonka mukaan jokainen klassikkostout heikkenee tynnyröinnillä tai ylipäätään millä tahansa kikkailulla. Perusversio olisi ollut parempi, mutta totuuden nimissä ei tämäkään kovin huono ollut. Yhteispeli ruoan kanssa oli saumatonta.

Mainio ruokaretki kaiken kaikkiaan. Hyvää ruokaa ja mainiosti kylkeen sopivaa olutta. Hinnat eivät ole halvimmasta päästä, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan. Vessamusiikki sen sijaan on parhaasta päästä. Kunhan Hämeentie muuttuu vähän helppokulkuisemmaksi, täytyy tulla uudestaan.

Olvi Rye Mild NEIPA

 

Olvi lähestyi pitkästä aikaa bloggarinretkua tuotenäytteellä. Tällä kertaa tarjolla oli Olvi Rye Mild NEIPA, joka vastaa terveyden ja hyvinvoinnin megatrendeihin. Markkinointimateriaalissa sanotaan suoraan että Hi-Hopin hyvä vastaanotto on huomattu ja ykkösvahvuisissa on vielä tilaa uudelle tuotteelle, joten parempi takoa kun rauta on kuumaa. Paketissa tuli mukana myös kaksi juuri tällaiselle oluelle sopivan isoa IPA-lasia, ja kaksi jykevää puista coasteria.

Ja mikäpä tällaisella on takoessa. Olvi on ollut aina hyvä näissä craft-ulostuloissaan, eikä Rye Mild NEIPA tee poikkeusta. Erittäin hedelmäinen jo lasiin kaadosta alkaen, ruis tuo runkoa miedosta vahvuudesta huolimatta ja leikkaa vähän kuivahumaloinnin makeutta. Tämä ei ole mikään Northern Lights - henkinen mehupommi, vaan ihan rehti suomalainen versio NEIPAsta. Sopii ainakin omaan suuhun niin hyvin että tulee korvaamaan Hi-Hopin go to kevyempänä oluena. Harmi vain että kesä ehti jo mennä, sillä puistobisseksi tämä olisi ollut huikea. Mutta eiköhän tätä viitsi kotonakin juoda.

Olutkulttuuria maakunnista: Rovaniemi

Päädyin hiljattain hautajaismatkalle Rovaniemelle. Aikaa oli vain viikonloppu, mutta koska itse pääohjelmanumero ei ulottunut myöhään iltaan minään päivänä, tarjoutui oiva tilaisuus tutustua lappilaiseen olutkulttuuriin. Lapin panimo on toki tullut jo aiemmin tutuksi ja vaikkei se tuotteillaan ole erityisesti vakuuttanut, ei niissä mitään suurta vikaakaan ole. Siksi yksi oleellinen mittari paikallisia olutravintoloita arvioitaessa oli paikallisen oluen saatavuus.

Oliver's Corner

Olutharrastajaryhmässä kyseltiin kesällä Rovaniemen käymisen arvoisia olutpaikkoja ja useimpien mielestä ainoa käymisen arvoinen paikka on Oliver's Corner, aivan ydinkeskustassa. Yllätyin hieman siitä että kadun toisella puolella oli Hemingway's. Ilmeisesti irkkubaarit ovat sen verran suosittuja täällä päin että niitä mahtuu näinkin tiheään niin että molemmille riittää asiakkaita. Viikonloppuiltana ainakin väkeä oli molemmissa.

Oliver's Corner lunasti pääosin lupaukset. Valikoima oli laaja, myös hanojen puolella. Thornbridgeltä löytyi jotain itsellekin uutta. TV:ssä pyöri Viasatin urheilukanava, eli ei tarvinnut miettiä missä näkisi lauantaina Valioliigaa. Sisustuskin viihtyisä ja tarjoaa paljon erilaisia istumapaikkoja. Ainoa pieni miinus paikallisen oluen vähyydestä, sillä Lapin panimoa oli vain yksi tuote tarjolla, pullossa.

Rovaniemen oluthuone

Oliver's Cornerin lisäksi ainoa toinen minkäänlaisen maininnan Suomen Olutharrastajat - ryhmän kyselyissä saanut paikka oli Rovaniemen oluthuone, jota kuulemma kannatti nimestään huolimatta välttää. Tätä väitettä en kuitenkaan itse allekirjoita. Asiakaskunta ei ehkä ollut ihan sitä tyypillisintä olutharrastajaväkeä, mutta mitä sitten? Lapin panimon osalta valikoima oli ylivoimaisesti kaupungin paras ja olipa heillä kesäterassilla ollut paria Lapin panimon tuotetta hanassakin. Oikein mielellään täällä yhden paikallisen oluen nautti ennen unille suuntaamista. Voin suositella siis tätäkin.

Pub Uitto

Ketjupaikka pahimmasta päästä. Mainokset Sokos-hotellin hississä ja erikoisempana hanana Hartwallin "panimomestarin vaihtuva hana", jossa tarjolla oli Mattssonin mitäänsanomaton Hillbilly. Lisäksi käynnissä oli darts-kisat, jonka kisaajat lähinnä huusivat täyttä kurkkua. Onneksi eivät meidän suuntaamme, mutta pieni olut hävisi lasista nopeasti, ja me sitä mukaa ovesta ulos. Tällä paikalla on varmaan hetkensä, mutta tämä ei ollut se.

Iloinen Ilves

Suoraan hotelliamme vastapäätä oli kaksikko Iloinen Ilves ja Paha Kurki, joista oikeasti kävin ensin jälkimmäisessä, mutta niin myös myöhemmin. Välissä kävin testaamassa Iloisen Ilveksen, joka on kuulemma "klassinen vanhan liiton pystäri". Ei missään nimessä räkälä, vaikka sitä nimitystä kyllä itse voisin käyttää. Toimi kuulemma pitkään ilman istuimia, mutta nykyinen omistaja "pelasti paikan" ja toi baarijakkarat sisään. Tiskiltä löytyi Urquell-hana, mutta siinä ei kuulemma ollut Urquellia. Muu valikoima oli lähinnä Karhua, joten join yhden sellaisen ja kuuntelin naapuripöydän Trivial Pursuitin pelaamista. Olisin voittanut sen pelin.

Paha Kurki

Näistä kahdesta Paha Kurki olikin se selvästi parempi, ja itse asiassa kaupungin kolmas suosituksen arvoinen paikka. Pienihän se on, joten näin korona-aikoina sisälle ei mahdu kovin montaa asiakasta ennen kuin tunnelma on jo turhan ahdas. Nyt se ei onneksi kuitenkaan ollut. Hyvää musiikkia, mukava henkilökunta, hieno rivi Amagerin oluita kaapissa ja paikallisten julkimoiden soittimia seinällä. Rockhouse olikin myös beerhouse.

Kokonaisuutena Rovaniemi oli positiivinen yllätys. Sehän ei yllättänyt että tiskin takana on mukavaa väkeä, ollaan sentään Lapissa, mutta olutvalikoima oli monessa paikassa varsin kelvollinen ja tietoa tuotteista löytyi myös tiskin takaa. Paikallinen panimokin näkyi lähes jokaisen vähänkin tasokkaamman paikan (mainituista kaikki paitsi Ilves ja myös mm. hotellimme baari) kaapissa. Hanatuotteiden vähyys tältä osin oli vähän sääli, mutta syy voi olla myös panimossa tältä osin. Kuitenkin jos Lapin matkallasi kaipaat iltaa hyvän oluen parissa, jo vain kannattaa Rovaniemellä käydä pyörähtämässä.

Sarjan aiemmat osat: Nurmijärvi, Mikkeli, Hämeenlinna, Iisalmi, matka Iisalmeen, Forssa, Loviisa, Oulu

Alkon syyskuun erikoiserä sokkona

Alkon pruuveissa on kesä- ja koronatauon jälkeen päästy normaaliin kahdesti kuussa tahtiin, ja tällä kertaa maisteltavana oli syyskuun erikoiserä. Teemaksi valitettavasti spoilattiin sähköpostissa jo luostarioluet. Erän koko oli ihan passeli kuusi olutta.

Olut 1

Hieman samea kullankeltainen. Tuoksu makeahko, hiivan estereitä, alkoholia. Maku on makea, mutta myös katkera. Alkoholi tuntuu. Hiivan estereitä, reiluhkosti humalaa. Tripel. Vähän ronskimpi sellainen, mutta hyvä.

Ostaisin.

Oli: La Chouffe 3.5/5 / 8,0 % / 3,69 € / 0,33 l

Ainoa valittamisen aihe tässä oikeastaan on, miksi tämä on osa erikoiserää? Chouffe on kuitenkin ollut ihan Alkon perusvalikoimaa, ja syystä, sillä onhan tämä klassikko. 

Olut 2

Täysin kirkas kultainen. Ei juuri vaahtoa. Tuoksu makeahkoa mallasta. Aika kevyt. Maku seuraa samoja linjoja. Makea, kevyt, hieman tylsän puoleinen. Joku golden ale. Toivottavasti ei ole kallis, muuten

Ostaisin.

Oli: Andechser Bergbock Hell 3.0/5 / 6,9 % / 4,79 € / 0,5 l

Eihän tämä tosiaan kallis ollut. Andechsin oluet ovat hieman "tylsiä", mutta erittäin takuulaadukkaita. Niin tämäkin. En muuten yhtään tajunnut ottaa saksalaisluostarin mahdollisuutta huomioon kun luostarityylejä mietin.

Olut 3

Kovin on kalpea keltainen, lähes väritön. Vaahtoakaan ei juuri löydy. Tuoksu tässäkin kevyttä makeaa mallasta. Vähän hedelmää. Maku mitäänsanomattoman ohut, hieman makea ja hedelmäinen. Golden ale varmaan on tämäkin, mutta selvästi edellistä heikompi.

En ostaisi.

Oli: Karmeliten Kloster Weizen Hell 2.3/5 / 5,4 % / 3,88 € / 0,5 l

Edullinen, mutta ei tästä juuri muuta hyvää sanottavaa ole. Vehnäoluena siellä jossain kristallweizenin tuolla puolen. Uusintamaistolla vehnäisyyden kyllä erottaa, mutta aika tarpeeton olut silti.

Olut 4

Kaunis kullankeltainen. Vaahtoakin on vielä. Tuoksu hyvin parfyyminen, vähän liiankin. Maussa samaa parfyymiä, mutta vähemmän häiritsevästi. Erinomainen pehmeä suutuntuma. Vähän sääli että parfyymi pilaa tämän osin.

En ostaisi.

Oli: Het Anker Gouden Carolus Tripel 2.9/5 / 9,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Kummallinen parfyymisyys tosiaan. Näistä Het Ankerin tuotteista olen yleensä pitänyt, ja tässäkin oli todella paljon hyvää. Saanee joskus uuden mahdollisuuden kuitenkin.

Olut 5

Kirkas meripihkainen, vaahtoa on vielä tässäkin. Tuoksu hieman pähkinäinen ja karamellinen. Aika kevyt. Maku myös yllättävän kevyt. Mallasta, pähkinää, karamellia, humalaa. Veikkaan että tämä on jonkin paljon parempana pitämäni panimon dubbel.

En ostaisi.

Oli: Chimay Red 3.1/5 / 7,0 % / 3,98 € / 0,33 l

Niinhän siinä sitten tosiaan kävi. Kauas on kestosuosikki Chimaykin tullut. Ei tämä uusintamaistollakaan vakuuttanut. Lisäksi, erikoiserä? 

Olut 6

Intensiivinen, tumma meripihkainen. Tukeva beige vaahto. Tuoksu kevyehkö, mutta muuten miellyttävä. Makeaa mallasta, tummaa hedelmää, melassia. Maku jatkaa samoilla linjoilla, mutta on tässäkin kovin kevyt. Maut tuovat mieleen hyvän quadin, mutta runkoa on tuskin dubbeliksi asti. Vähän samat fiilikset kuin edellisestä, että nimen nähtyäni yllätyn tämän huonoudesta.

En ostaisi.

Oli: Mc Chouffe 3.3/5 / 8,0 % / 3,98 € / 0,33 l

No tämä ei ollut ihan yhtä suuri yllätys, mutta yllätys kuitenkin. Eihän tämä huono ole, mutta jotenkin potentiaalia olisi ollut enempään.

Tässä koko erikoiserässä oli oikeastaan potentiaalia parempaan, mutta vähän jäi piippuun. Ei surkea suoritus, mutta ei ihan paraskaan.

Syyskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8-
Sisältö: 7-
Mielikuvitus: 7
Kokonaisarvosana: 7+

Erikoiserien kouluarvosanat:

Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-