One Pintin joulumaistelu 2021

Joka joulun perinne on One Pint Pubin jouluolutmaistelu. Näistä kinkereistä ei perinteisesti ole vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Listaa ei koskaan ole saatu etukäteen, eikä siihen koskaan ole tarvinnut pettyä. Tällä kertaa listan oli kasannut ja maistelun piti Kyde "Markku" Kykkänen, joka oli konsultoinut myös ex-ravintolapäällikköä ja nykyistä panimopäällikkö Allu Montinia. Oli siis syytä odottaa vain parasta. Kyde antoi meidän arvuutella jokaista olutta hetken ennen kuin paljasti mitä laseista löytyy. Otimme käyttöön myös edellisistä kellarien aarteista tutun menetelmän, jossa joka oluelle äänestettiin sen maistamisen jälkeen paikka paremmuusjärjestykessä olevasta jonosta.

Ensimmäinen olut tuoksui kuin tripel. Selvästi ollaan Belgiassa, vähintään henkisesti. Makuakin oli melko vahvasti. Äärimmäisen miellyttävä ja tasapainoinen tuote. Jossain tämä panimo kuulemma on edelläkävijä, mitä sen jälkeen Chouffekin on tehnyt, mutta mitä se on?

Se erikoisuus oli jenkkihumalat belgioluessa, ja panimo La Rulles. Olut ei kuitenkaan ollut tripel, vaan "pelkästään" Blonde (UT ka 3,51). Hyvää kamaa, josta ei kovin pahaa sanottavaa löytynyt.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3,9), 0,03 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/1

Sitten punertavampaan ja funkymman tuoksuiseen suuntaan. Tästä minulla olikin jo hyvä arvaus vaikka ei varmaa tietoa ollutkaan, sillä olin nähnyt erään kiinnostavan belgipullon kaapissa ja hiljaa toivonutkin sitä maisteluun.

Arvaukseni osui oikeaan, ja lasissa oli Rodenbachin Red Tripel (UT ka 3,50), panimon 200-vuotis juhlaolut. Siinä missä normaalisti Rodenbachiin laitetaan 25 % vanhaa ja 75 % nuorta olutta, tässä oli nuori hapanolut korvattu panimon omalla tripelillä, jota ei tiettävästi ole vielä myyty sellaisenaan missään. Varsin mielenkiintoinen ja täysin omanlaisensa maku, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Mutta niinhän Rodenbach on aina tehnyt muutenkin. Itse olisin jättänyt tämän Rullesin taakse jonossa, mutta enemmistö oli eri mieltä.

Raadin arvio: 4- (3,7 - 4), 0,28 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/2

"Kukas Belgiassa on NEIPAa tehnyt?". Ei kukaan tietenkään, vaan välijuomana tarjolla vähän hypekaljaa rapakon takaa. Minusta tätä ei kovista mainospuheista huolimatta mitenkään selvällä erolla erottanut parhaista kotimaisista genren tuotoksista, mutta ei tästä tietysti suurta vikaakaan löytynyt.

Ja lasissahan oli erittäin arvostetun Other Half - panimon Double Dry Hopped Space Diamonds (UT ka 4,35). Hyvää kaljaa, mutta mielestäni ei kuitenkaan hintansa (15+ €) arvoista. Mutta mieluusti toki otin tällaisessa maistelutilanteessa jakotölkiksi. Ei mielestäni ansainnut kärkipaikkaa jonossa, mutta melko selvin äänin sen kuitenkin sai.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4+), 0,28 alle keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/3

Väristä oli helppo päätellä tyylin muuttuneen, mutta lasissa ei kuitenkaan ollut Helsinki Long Drinkiä, vaan tuoksusta päätellen lambicia. Ihan en saanut kiinni millä maustettua, mutta pahuksen hyvää kuitenkin.

Kyseessähän oli uudehko lambicsekoittamo Tilquin, ja heidän luumuilla maustettu Oude Quetsche - oluensa vuosilta 2019-20 (UT ka 4,07). Todellinen helmi jonka olin maistanut kerran aiemminkin, mutta maistoin varsin mieluusti uudestaan. Aina löytyy kuitenkin joukosta se yksi lambic-vihaaja, jonka äänellä jonon kärkipaikka jäi saavuttamatta. Vihaaja ei kuitenkaan osallistunut Untappd-raatiin, joten sieltä pisteitä tuli paremmin.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,23 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 2/4

Viimeisenä mentiin perinteisen belgioluen ja -tyylin modernimpaan versioon. Tunnusomainen vaahto ja väri, mutta tuoksussa aivan selkeää bourbonin makeutta. Ihan en osannut kuitenkaan panimoa tunnistaa vaikka olisi vaahdon perusteella melkein pitänyt.

Kyseessähän oli erittäin laadukkaan Huyghen Delirium Blonde Barrel Aged (UT ka 4,06). Olen viime vuosina alkanut pitämään tynnyrikypsyteyistä oluista vähemmän ja vähemmän, mutta tästä saatiin taas osoitus siitä miten kypsytyksen voi tehdä oikein. Bourbon, tammi ja vaalea mutta vahva belgiale ovat aivan älyttömässä tasapainossa, eikä lopputuloksesta tahdo löytyä muuta kuin ylisanoja. Erinomainen olut johon maistelu on mukava päättää. Harmi vain että Untappd-raadin ulkopuolelta löytyi jälleen yksi naysayer jonka äänellä kärkipaikka lopullisessa jonossa jäi saavuttamatta.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,27 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 2/5 

Erinomainen maistelu Pintiltä jälleen kerran, ja tällä kertaa ei jonoon tarvinut "hajurakoja" jättää, sillä jokainen tuote oli todella hyvä. Jonon järjestykseen ei tainnut olla tyytyväinen kukaan paikallaolijoista, mutta niin se demokratia toimii.

Maistelun paras arvosana: Delirium Blonde Barrel Aged

Maistelun jonon kärki: Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds

Oma suosikki: Delirium Blonde Barrel Aged

Raadin yliarvostama: Rodenbach Red Tripel

Raadin aliarvostama: Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds

Olafin tölkit - uhka vai mahdollisuus?

 

Sain hiljattain ilmaisnäytteenä kasan Olafin ruokakauppavahvuisia tölkkituotteita. Mukana tuli itse asiassa myös muutama Mikkeller, he kun ovat löytäneet Savonlinnasta itselleen maahantuojan, mutta niistä on oikeastaan vielä vähemmän sanottavaa kuin näistä. Riittänee todeta että Mikkellerin alkoholittomat ovat nykyään erinomaisia mutta jostain se panostus on ollut selvästi pois.

Sitten asiaan. Olaf, joka tunnettiin alkuvuodet nimellä Mustan Virran panimo, on ollut minulle aina sympaattinen pieni panimo. Syynä on ehkä osittain mukava visuaalinen ilme, osittain sijainti Savonlinnassa, joka on "kiva kesäkaupunki" lähellä kotikaupunkiani Mikkeliä. Valitettavasti vain oluet eivät ole kovinkaan säännöllisesti olleet tikissä, ja ilman noita sympatiapisteitä mahdollisuuksien antaminen olisi loppunut jo kauan sitten. Toki Northern Comfort oli kaiken hyvän maineensa arvoinen ja on niitä osumia muutenkin välillä tullut, mutta useammin on menty edelleen ohi kuin maaliin. Mutta olisiko tölkkeihin siirtymisessä jonkinlainen pelastus?

No, ei oikeastaan. Laadussa ei valitettavasti huomaa minkäänlaista eroa. Lager, Pale Ale ja IPA olivat kaikki kohtalaisen heikkoja ja vihannessopan sävyttämiä. Lisäksi ulkoasu jossa jätetään alumiinin värinen tölkki sellaisenaan näkyville tuo ainoastaan halvan ja laiskan vaikutelman. Kaksi tölkiltään paremman näköistä olutta olivat sentään myös juomina parempia. Nahkamies on nimeltään yksi parhaita kotimaisia NEIPA-oluita, mutta juomana kuitenkin alempaa keskitasoa. Silti, ei suuria virheitäkään. Pils Holgersson on myös hyvällä nimellä varusteltu, ja lisäksi varsin kelvollinen ja suht puhdas pils. Kyllähän näitä joisi, jos vain voisi luottaa siihen että taso pysyy lähempänä näitä kuin kolmea ensin mainittua.

Sitten aloin miettiä, olisiko tämä kuitenkin vain harrastajatason ongelma? Huomaako peruskuluttaja näitä laatuvirheitä? Jokuhan Olafia edelleen ostaa, kun panimo on pystyssä ja tekee jopa laajennuksia ja investointeja. Päätin juottaa näistä paria, Lageria ja Pale Alea, tutuille jotka eivät harrasta oluita eivätkä ainakaan osaisi nimetä mitään tyypillisiä virhemakuja. Ja aivan kuten arvelin, heidän mielestään molemmat olivat "ihan hyvää kaljaa". Lager oli kuulemma "vähän liian IPAmainen", mutta en sentään laske rapeaa humalointia virheeksi. Makuasioita. Hyvällä brändillä ilmeisesti tosiaan voi päästä pitkälle, vaikka tuote ei sitä aina edellyttäisi.

Toivon kuitenkin että Savonlinnassa saadaan prosessit kuntoon ennen kuin tämän maan oluenjuojat oppivat maistamaan edes ilmeisimmät virheet. Jälkimmäisessä voi tosin kestää.