Kotioluttasting / bottleshare

Kotiolutharrastus on levinnyt jo siinä määrin myös Olutkulttuuriseuran Helsingin jaoston jäsenistöön että päätimme pitää maistelutilaisuuden jotta panomiehet pääsevät eroon tuotteistaan. Panotaidottomat toivat muuta maisteltavaa. Maistelun odotetuin panomies sekä varasi maistelun päälle itselleen työvuoron että unohti kertoa paikalle saapuvalle kollegalleen mistä oluitaan voisi löytää tuotavaksi. No, onneksi juotavaa silti riitti.

Pääosan maistelluista oluista oli tehnyt Teddy Bay Homebrewing nimeä käyttävä jäsenemme. Ensin saimme maisteltavaksi Kestiolut - nimeä kantavan pale alen sekä kuivahumaloidun version samasta tuotteesta. Toimeksiantona oli kuulemma ollut "olut joka ei maistu miltään". Onnistuminen on hieman kyseenalaista, hyvä dokabiliteetti näissä ainakin oli.

Raadin arvio: 3 (3- - 3+)

Raadin arvio (kuivahumaloitu): 3+ (3- - 3½)

Pale ale - sarja jatkoi Sonicus - kotipanimon Dead Pony Club - kloonin toisella erällä. Selvästi aiempaa hedelmäisempi. Myös oikein helppo juotava.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½)

Tummien oluiden pariin siirryttiin kahvi-milkstoutilla, josta jäi kahvi pois. Kahvin tilalla satsiin tuli bourbon - tammilastuja ja kauran virkaa toimitti Nalle - pikapuurohiutaleet. Lopputuotos on nimeltään Fakemeal Bourbon BA. Tasapainoinen ja onnistunut tuotos.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3½)

Sonicuksen yritys samaan genreen oli omien sanojensa mukaan epäonnistuminen joka opetti mitä ei kannata tehdä. Kaikkien yllätykseksi Koodinimi Turbulenssi olikin kehittynyt pullossa erinomaisesti ja maistui oikein mainiolta, jos vain pitää vahvoista milk stouteista.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Väliin vähän skottilaista. Versionumerointi meni allekirjoittaneen takia pieleen. Tämän piti olla 0.2, mutta virallinen nimi on nyt sitten Wee Heavy 2.0. Sieltä tyylin raskaammasta päästä 9.5 - volttisena.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4-)

Himabissekisassakin kuulemma hyvät arviot saanut Kaamos - stout olikin vielä parempi. 9.5 - volttinen stout joka ei ole makea eikä vahvasti humaloitu vaan pelkästään tasapainoisen roteva, on harvinaisuus ihan kaupallisten oluidenkin piireissä. Tykkäsin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Tämäkin olut oli kuulemma aikanaan pärjännyt kotiolutkilpailussa... etikettikategoriassa. Panijansa ensimmäinen tuotos koskaan, ja sen viimeinen jäljellä oleva pullo. Ikä ei ollut kohdellut vanhaa nallea pelkästään hyvin ja Mustana, kiitos olikin aika epätasapainoinen, joskin edelleen aivan juotava tapaus.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3½)

Illan viimeisenä hitaana juotiin Fakemealin "tynnyröimätön versio". Hyväksi todettiin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)

Kotiolutraadin voittajaksi selvisi siis Teddy Bayn erinomainen Kaamos.

Loppuilta saunottiin ja juotiin muutama erinomainen jakopullo (Oud Beersel Green Walnut 4- (3-4½), Breakside Wanderlust 4 (4--4+) ja Wild Beer Tepache 3½ (3-4)) sekä muutama vähän vähemmän erinomainen olutcocktail.

Syksyllä luvassa vielä tasokkaampi bottlesharing kun perinteikäs Kellarien aarteita - tasting järjestetään jossain päin pääkaupunkiseutua. Ja huomenna luvassa luultavasti Alkon erikoiserän sokkoarviot. USAn reissun osa 2 sitten joskus loppuviikosta tai jotain.

Beercation USA osa 1 - Kalifornia

Kävimme avopuolisoni kanssa roadtripillä USAn länsiosissa huhtikuun lopulla 2018. Kilometrejä kertyi ~5500 ja maistettuja oluita ~150. Vaikka olut ei ollut tälläkään kertaa matkan päätarkoitus, vierailtavia kohteita tuli valikoitua aika paljon myös oluttarjonnan mukaan. Jos tunkisin koko reissun yhteen postaukseen, en jaksaisi lukea sitä edes itse, yritetään siis hieman jaotella osiin. Aloitetaan siitä vaikeimmasta, eli Kaliforniasta.

Beer 39

Bay Area

Koska pelkkä Kalifornia jopa meidän reissumme mittakaavassa on turhan iso kokonaisuus, jaan sen vielä kahteen osaan - San Franciscon välittömään läheisyyteen eli Bay Areaan ja sen pohjoispuoliseen Kaliforniaan.

Heti matkan alkajaisiksi suuntasimme tietysti Friscon turistirysiin, koska matkakumppani ei siellä ollut vielä käynyt. Pier 39 on ehkä Chinatownin ohella se turistein paikka koko kylässä, mutta onnistuu silti olemaan melko viihtyisä. Laiturilta löytyi myös baari nimeltä Beer 39, joka osoittautui varsin kelvolliseksi pikkupubiksi. Yllä kuva Beer 39:n tippiseinästä.

 

Liquid Gold

Liquid Gold

Yleisenä kommenttina todettakoon että Friscon olutbaareissa valikoima on juuri niin hyvä kuin voisit sen kuvitella olevan. Hapanoluita on vähemmän kuin Suomessa, mutta laadukasta West Coast IPAa Mietaalle yllättäen senkin edestä. Pullovalikoima oli sekin massiivinen, mutta kertaakaan ei ehditty hanalistasta kokeilla kaikkea kiinnostavaa ennen kuin paikan vaihto tuli eteen. Frisco on kuitenkin myös erittäin hintava kaupunki maistella oluita. Helsingin hintatasoon tottuneelle ei niin paha, mutta muuhun maahan tai edes muuhun Kaliforniaan tai edes muuhun Bay Areaan verrattuna kallis.

Epidemic Ales

Epidemic Ales

Epidemic Ales

Five Suns Brewing

Five Suns Brewing

Triple Rock Brewing

Jos uskaltautuu Friscosta vähän syrjempään kuten Concordiin, Martineziin tai vaikka Berkeleyn idylliseen yliopistokaupunkiin, hintataso putoaa hieman ja panimoita on silti joka puolella. Taster flightit ovat erittäin yleisiä ja monesta paikasta saa tilattua myös yksittäisiä taster-kokoluokan annoksia halutessaan. 4-5 paunaa (1.2-1.5 dl) oli yleisin maisteluannoksen koko. Taso vaihtelee tietysti hieman, mutta pettymyksetkin olivat tällä reissulla vähintään kelvollisia.

Monument Wine & Spirits

Huomasin jo Bostonin matkallani muutama vuosi sitten että tämän maan parhaat olutkaupat on usein nimeltään piilotettu viinakaupoiksi. Tälläkin kertaa tolkuttomin valikoima pulloja mukaan ostettavaksi löytyi Concordin Monument Wine & Spiritsistä. Friscon puolella emme ehtineet edes pullokauppoja kiertää ja Monumentissakin kävimme vasta juuri ennen kotiin lähtöä kun matkalaukkupaikat oli jo jaettu. Täältä ostetut tuotteet oli siis tuhottava samana iltana, mikä kyllä onnistui.

Friscosta pohjoiseen

Russian River

 Russian River

Jos katsoo kartasta Friscon pohjoispuolta, tietoisen olutfanin silmä löytää heti Santa Rosan, koska sieltä löytyy Russian River Brewing Companyn panimo, sekä samalta kylältä myös panimobaari. Emme onneksi olleet liikkeellä Pliny the Youngerin julkaisun aikaan, koska silloin sisäänpääsy olisi ollut turhan vaikeaa. Pliny the Elderiä hanassa kuitenkin oli, kuten tavallista. Myös ruoka maistui erinomaiselta.

North Coast Brewing

North Coast Brewing

Ensimmäinen majapaikkamme Friscon ulkopuolella oli Fort Bragg, koska sinne oli sopiva matka. Motelliksi valittiin kylän halvin vaihtoehto. Ja kuinka ollakaan, lähimpänä motellia sijaitseva pubi oli parin korttelin päässä, Suomessakin tunnettu North Coast Brewing. Sama kaava toistui lähes koko matkan ajan. Vapaavalintaisen motellin / hotellin läheltä löytyy hyvällä todennäköisyydellä edes jonkinlainen panimo. Tällä kertaa jopa hieman tunnetumpi. Olut oli täälläkin hyvää, ruokaa emme ehtineet maistaa koska keittiö oli mennyt varttia aiemmin kiinni.

Fort Braggin jälkeen emme enää ehtineetkään olutpaikoissa pysähtyä ennen kuin osavaltio vaihtui Oregoniin, josta lisää seuraavassa postauksessa.

Kalifornia Top 5 (juotu & peräisin):

1. Prairie Pe-Kan 4.5 (from Monument Wine & Spirits)
2. Epidemic Ales Nutty but Nice 4.5 (@ Epidemic Ales)
3. Prairie Funky Gold Citra 4.4 (from Monument Wine & Spirits)
4. Triple Rock Her Majesty's Crush with Figs 4.3 (@ Triple Rock)
5. Prairie Birthday Bomb! 4.3 (from Monument Wine & Spirits)

Tämä oli siis IPAn sijaan vahvojen ja pähkinäisten oluiden juhlaa. Tästä syystä perään vielä muut 4.0 haamurajan rikkoneet oluet arvosanajärjestyksessä:

Russian River Pliny the Elder 4.2 (@ Russian River)
Epidemic Ales Affliction Amber 4.1 (@ Epidemic Ales)
Epidemic Ales Cosmic Meltdown 4.1 (@ Epidemic Ales)
Track 7 Everything Wrong (and Right) 4.1 (@ Liquid Gold)
North Coast Old No. 38 Stout 4.0 (@ North Coast)

Näiden lisäksi vielä saman rajan ylittäneet muiden osavaltioiden oluet, jotka juotiin Kaliforniassa:

Epic Big Bad Baptist 4.3 (Utah, @ Liquid Gold)
Dogfish Head 90 Minute Imperial IPA 4.1 (Delaware, @ Gott's Roadside)
Epic Spiral Jetty IPA 4.1 (Utah, from Epic)
Hop Valley Alpha Centauri Binary IPA 4.1 (Oregon, from Safeway)

Seuraava juttu kertonee Olutkulttuuriseuran kotiolutmaistelusta, mutta seuraava tämän postaussarjan juttu sijoittuu Oregoniin. Pysykää kanavalla.

Osa 2: Oregon
Osa 3: Utah
Osa 4: Loput

Mestarien Saimaa-liiga

Mestarien liigan finaali. Saimaan jättimäinen tasting-boksi. Mikä voisi mennä vikaan? Raportti jokseenkin tajunnanvirtaisena sitä mukaa kun tapahtuu.

 Alkustudiossa oli tiivistetty hyvyyttä jättämällä pelkästään Pasi Rautiainen studioon ja lähettämällä muut statistit Kiovaan. Itse ottelun aluksi sen sijaan jouduttiin kuuntelemaan Dua Lipaa. Pitäisikö tämä tietää jostain ja miksi tästä on tullut toinen Superbowl? Tällehän sopi siis juomaksi parhaiten olutcocktail. Liian makea. Ei jatkoon.

Ottelun alettua päästiin oluiden pariin. Liverpool painostaa ja punatölkkinen Pils on varsin maistuva. Utula Pale ja Sun Lager saivat studiovierailta hyväksynnän.

Sergio Ramosin käsittämätön käsivarsiheitto Mo Salahiin järkytti niin että hetkeksi unohtui oluen juonti! Vahva luotto Liverpooliin siitä huolimatta.

Taukotulokseen 0-0 voi olla ihan tyytyväinen. Carvajalin loukkaantuminen tasasi vähän puntteja, mutta tehtävää riittää. Juotavaa samoin. Otanpa siis seuraavan oluen.

Ukonlahti Red Ale ei punaisuudestaan huolimatta vakuuttanut, kuten ei myöskään punaisen joukkueen aloitus toisella jaksolla. Isco osuu jo ylärimaan. Benzema vie Realin johtoon naurettavalla maalilla. Edes mikään olut ei ole tänään ollut yhtä iso pettymys. Mutta kun studiovieraat vaihtavat Blondesta Red Aleen, Sadio Mane tuo Liverpoolin tasoihin!

Real-fani Allu tuli sotkemaan studion dynamiikkaa ja juomaan huonoa olutcocktailia (musta white lie). Ja heti Karri Kalpea pistää saksipotkulla Realin johtoon. Rankkaa, rankkaa. Pitikö minunkin sitä Blonde Alea maistaa?

Peli jatkuu tiukkana, oluista ei oikein kohokohtaa löydy. Ei sinänsä kovin selvästi heikompaakaan.

Ottelun jälkeen nieleskeltiin pettymystä ja yritettiin myös selvitä Liverpoolin tappiosta. Kehuttu Sun Lager oli aivan eri maailmasta kuin aiemmat arviot antoivat odottaa. Väriä oli kuin Bud Lightissa, maku sinänsä virheetön mutta ei se oikein mitään elämyksiä tarjonnut. Yövesi sen sijaan tarjosi lisäajalla positiivisen yllätyksen. Tämähän oli hyvää. Savua on kuin Bambergissa vaikka maltaat ovat Saimaan omaa luomutuotantoa. Ehdottomasti jatkoon, jos nyt finaalista voi mennä jatkoon.

Illan viimeisenä hitaana maisteltiin Kaito Lager, joka itse asiassa oli aivan kelvollinen. Ainakin kehuttua Sun Lageria parempi. Tässähän maistuu jopa mallas. Katkeran pettymyksen jälkeen maistuu maltainen pehmeys. Viimeisen studiovieraan kanssa pohdittiin että jos tässä on päästy kotimaisen bulkkilagerin tasoon, mitä seuraavaksi? Eikö pienen panimon olisi pitänyt olla tämän pisteen edellä jo lähtökohtaisesti? Kompakysymys, ei tietenkään. Mutta ehkä tästä voidaan vetää johtopäätöksiä siitä että Saimaalla aletaan päästä ongelmien ohi. Odotukset seuraavaa mestarien liigan kautt... uutuuserää kohtaan ovat kovat.

Studiovieraiden poistuttua tasting päätyi kuitenkin lisäajan lisäajalle, kun huomasin että massiivisesta boksista on vain yksi olut maistamatta. Sundog Lagerin totesin itse asiassa selvästi parhaaksi olutcoctailiksi, mutta Utula Pale oli vielä maistamatta. Illan ihan oikeasti viimeisenä juomana se tarjosi, niin, ei juuri mitään. Humalaahan tässä on, kuten pale alessa pitääkin, mutta muuten ei jää juuri jälkipolville kerrottavaa. Suuria virheitä ei minusta tässäkään ole, joten ehkä jatkossa kaikki on paremmin?

Saimaan boksi herätti lopulta lähinnä kysymyksen, miksi näin monta uutuutta kun erot ovat niin pieniä? No, he jatkavat valitsemallaan strategialla ja voihan tuo toimiakin. Ainakin tölkkien ulkoasu on komea eikä maussakaan suurta valittamisen aihetta ole.

Saimaan boksi top 5:

1. Saimaa Brewer's Organic Yövesi Dark Lager 3.5
2. Saimaa Brewer's Organic Ukonlahti Red Ale 3.1
3. Saimaa Brewer's Organic Utula Pale Ale 3.0
4. Saimaa Brewer's Classic Weißbier 2.9
5. Saimaa Brewer's Organic Kaito Lager 2.6

Uuden ajan alku - One Pintin Belgian omatuonnit 2018

Hieman hämäävä otsikko, sillä nämä kaksi asiaa eivät liity toisiinsa. Itse postaus kertoo belgitastingista, ihan hetken kuluttua. Sitä ennen pieni käytännön asia. Nokkelimmat huomasivatkin jo että blogin osoite on vaihtunut. Tumblr tuli todettua todella huonoksi ja kankeaksi alustaksi jo kauan sitten, mutta kukapa sitä jaksaisi muuttua muuten kuin pakon edessä. Ilmeisesti GDPR - muutokset jotenkin särkivät koko alustan ainakin hetkeksi, joten siirrytään nyt sitten edes vähän parempaan paikkaan. Aiemmat postaukset tulevat toivottavasti jatkossakin löytymään vanhasta osoitteesta.

Tämän ulkoasu päivittyy sitten joskus kun on aikaa ja intoa.

Matkasuunnitelmaa vailla

 

En tiedä kertooko väliotsikko myös itse tuontimatkasta, mutta ainakin se kertoo tästä tastingista. Olimme sopineet että hakureissun poikkeuksellisesti yksin tehnyt Pintin ja nykyisin myös Paloaseman Panimon omistava Pekka Montin pitäisi tastingin, mutta listaa en tahtonut saada millään miehestä irti. Kun sitten soittelimme maistelua edeltävänä päivänä, emme vieläkään sopineet listaa vaan sovimme että Pekka maistattaisi improvisoidusti panimoilta joilla oli henkilökohtaisesti käynyt. Niistä ainakin tarinaa riittäisi. Suosittelen konseptia jatkossa.

Aloitimme maistelun oikeaoppisesti kevyestä päästä, "Belgian nuorimman panimomestarin", silloin 15-vuotiaan Jan Panneelsin suunnittelema Vrijstaat Vanmol Janimal. Kevyt kesäjuoma olikin oikein maistuva eikä kovinkaan vetinen, vaikka voltteja ei ollut nimeksikään. Vanmol vaikutti kaikin puolin sympaattiselta panimolta, jolta pitänee maistaa jotain muutakin ennen kuin kaapista loppuvat.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4)

Seuraavana saimme eteemme tasapainoisen sourin, jota ravintolapäällikkö Allu sanoi juoneensa enemmän kuin mitään muuta tämän tuontierän olutta. Kyseessä oli Roman Rebelse Strop. Erittäin hyvin omaan makuuni osuva brettainen golden ale, jossa happamuutta oli vähän, mutta tyyliin sopivasti.

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Cnuddellahan on joka reissulla käytävä, joten Cnuddea oli tähänkin tastingiin saatava. Paikalliset eivät kuulemma muuten tätä harvakseltaan pantua herkkua juo juuri lainkaan kun erissä on liikaa laatuvaihtelua. Tastingiin valikoitui hieman Oud Bruinia harvemmin saatavilla oleva Cnudde Bizon, jossa on 2/3 Oud Bruinia ja 1/3 erittäin intensiivistä kirsikkaolutta. Tämä erä oli hieman aiempia laihempi, mutta silti oikein maistuva. Tuoksu kyllä lupasi hieman enemmän kuin maku pystyi lunastamaan.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4)

Seuraavana oli vuorossa hieman erikoisempi tuttavuus, omakotitaloalueella isossa kliinisessä kellarissa (ei, omistajana ei ollut Dieter Laser) sijaitseva Dok's, joka oli tehnyt Dok's Blond oluestaan kaksi eri versiota. Toisessa maustehässäkkä oli normaalin reseptin takaan kokonaisina, toisessa ("2") rouhittuna. Panimomestari itse ei ollut maistanut näiden välillä eroa, mutta nyt eri versiot laitettiin ammattitaitoisen raadin testiin. Ei löytynyt eroa, ei. Luulin sen ensin löytäväni, mutta sokkotesti osoitti luulon vääräksi. Ihan hyvää tämäkin silti oli.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4-)

Ainoa toiveeni listan suhteen oli että myös Hof ten Dormaalilta maistetaan jotain. Panimo oli ollut positiivinen tuttavuus viime vuoden Helsinki Beer Festivalista lähtien ja tämän omatuontierän listaltakin oli tullut jo pari erinomaista tuotetta maistettua. Lisäksi nuo lasit ovat pirun hienoja. Koska perushapan Zure van Tildonk oli tullut maistettua aiemmin, otettiin maisteluun mukaan tyrnillä maustettu Hof Ten Dormaal Duindoorn. Aivan erinomainen oli tämäkin.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½)

De Kroon on siitä erikoinen panimo, että heidän panimolaboratoriossaan testataan jotakuinkin kaikki Belgian oluet. Hyllyt olivat olleet täynnä Westyä ja kumppaneita. De Kroon Delvaux on olut josta panimomestari pitää sen verran että oli antanut sille oman nimensä. Erinomaisen tasapainoinen vahva belgiale. Vähän kuin Duvel tai Leffe Blonde jossa se vähäkin terävyys on korvattu pehmeydellä.

Raadin arvio: 4 (4- - 4½)

Suurena huipennuksena maistoimme tastingin tunnetuinta panimoa, Liefmansia. Maistettavana oli jo muutenkin erinomaisesta Goudenbandista punaviinitynnyrissä kypsytetty versio, Liefmans Goudenband Barrel Aged. Kompleksi, marjainen, hapan. Aivan mahtava tuote.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Tasting soljui listattomanakin vakaan nousujohteisesti kohti huipennustaan. Voittajaksi selviytyi mainio Liefmans ja Pekalla riitti tarinaa läpi maistelun. En valitettavasti muista jutuista enää puoliakaan, mutta mitäs ette olleet paikalla. Opittepa.

Omat suosikkini menivät jokseenkin raadin suuntaviivojen mukaan. En lähde tällä kertaa Ratebeer-listausta tekemään. Viikonloppuna maistellaan mestarien liigan finaalin ohessa Saimaata. Seuraava postaus siis luultavasti siitä, ellen ehdi aloittaa USA-reissun postaussarjaa siinä välissä.

Ninjaedit: Ja omatuontilista koko komeudessaan löytyy täältä.