29.10.23

Marraskuun erikoiserä sokkona

 Pruuvissa oltiin taas kerran ilman sen kummempia ennakkotietoja, paitsi nyt olin sentään tietoinen että erikoiserä olisi kyseessä. Edistystä.


Olut 1

Samea keltainen, paksu vaahto. Tuoksu mehuisaa mallasta, vähän ylikypsää hedelmää. Maku mehumallasta peräkärryllä. Tasapainossa, vähän ohuen puoleinen mutta silti varsin mallikas NEIPA. Hyvin alkaa. Ei tämä mitään kovimpien NEIPA-pumppujen mehua ole, mutta muuta en tästä osaa sanoa.

Ostaisin

Oli: Crooked Stave Southern Cross 3.8/5 / 5,8 % / 6,99 € / 0,355 l

No joo, vähän hintava, mutta varsin kelvollinen. New Zealand IPAksi nimetty ja kieltämättä en osannut tästä humalalajikkeita sinne päin sijoittaa. 

Olut 2

Vähän kirkkaampi kultainen. Tuoksu aika katkeraa mallasta ja vähän pihkaa. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, reippaasti humalaa. Ihan kiva, jos vähän rankka. West coastin puolelle mennään, ja katkeraan päähän. Joku IPA teema tässä sarjassa oli jo ulkonäön perusteella, varmaan kuitenkin jollain rajauksella?

Ostaisin

Oli: Epic Space Debris 3.5/5 / 6,2 % / 6,49 € / 0,355 l

Salt Lake Cityn varsin laadukkaalta pajalta tällä kertaa. Myös kallis, jos ei ihan edellisen hinnoissa.

Olut 3

Kirkas meripihkainen, vaahtokin taittaa vähän ruskeaan. Tuoksu taas katkera, vähän pihkaa, ehkä vähän tummaa hedelmää. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, humalaa. Hieman hedelmäisempi versio edellisestä, vähän ehkä paahdetta ja syvyyttäkin enemmän. Voi olla vähän vahvempikin?

Ostaisin

Oli: SKA Modus Hoperandi IPA 3.7/5 / 6,8 % / 4,95 € / 0,355 l

Tämähän on klassikko. Oli tosiaan edellistä vahvempi, joskaan ei paljoa. Yllättävän paljon halvempi silti. Kyllä minä tämän näistä kahdesta mieluummin ottaisin.

Olut 4 

Vähän samea kultainen. Tuoksu taas katkeraa mallasta, pihkaa, humalaa. Maku hieman makeaa mutta kuitenkin katkeraa mallasta, vähän sitrusta, pihkaa, humalaa. Aivan hyvä ja erittäin tyylinmukainen west coast IPA on tämäkin. Edellisiä hieman makeampi ja raikkaampi, mutta edelleen todella katkera.

Ostaisin

Oli: Tommyknocker Off Leash Juicy IPA 3.7/5 / 6,3 % / 6,48 € / 0,355 l

No jaa, ei tämä minusta kovin "juicy" ole, mutta hyvä kuitenkin. Panimohan on tuttu Iso-Roban taproomistakin.


Olut 5

Samea oranssi. Tuoksussa makeahkoa mallasta, appelsiinia, vähän pihkaa. Maku makeaa mallasta, appelsiinia, muuta sitrusta, pihkaa, reippaasti humalaa. Erittäin hyvä, paras tähän asti. Hedelmäisempi mutta silti katkera. Teemaa en kyllä osaa vieläkään arvata. Joku pohjoismaa? 

Ostaisin

Oli: Epic Citralush NEIPA 3.9/5 / 7,0 % / 6,98 € / 0,355 l

Tämäkin on vähän kallis, mutta tosiaan myös noita edellisiä parempi. Epicin oluet ovat itselleni kyllä aina maistuneet eikä tämäkään tee poikkeusta.

Olut 6

Kirkas kultainen. Tuoksu melko mieto, makeahkoa mallasta ja vähän hedelmää. Maku hieman makeaa mallasta, pihkaa, alkoholia, humalaa. Pehmeä, ihan kiva. Tuoksussa uupuu, mutta sen jälkeen on taas hyvää. Maistuu ehkä jopa aiempia vahvemmalta, joten siksikin vähän outoa miten miedosti tämä tuoksuu.

Ostaisin

Oli: Sierra Nevada Big Little Thing Imperial IPA 3.5/5 / 9,0 % / 6,98 € / 0,355 l 

No joo, olihan sitä alkoholia vähän enemmän. Perusvarmaa tekemistä perinteikkäältä panimolta. Ehkä enemmän korkean hintansa arvoinen kuin osa aiemmista.

Olut 7

Erittäin tumma ruskea matalalla vaahdolla. Tuoksu kuivaa paahteista mallasta ja ehkä kepeitä hedelmäisiä sävyjä. Maku kuivaa paahteista mallasta, kahvia, vähän hedelmää, humalaa. Kevyenpuoleinen. Uskon jos Black IPAksi sanotaan, lähinnä koska olen vakuuttunut että teema liittyy IPAan. Tieto erikoiserästä on siis vienyt osan "sokkoutta" pois tästä. Kevyen puoleinen, ei oikein muuta vikaa.

En ostaisi

Oli: Tommyknocker Cocoa Porter 3.3/5 / 5,7 % / 6,19 € / 0,355 l

Jätinpä sentään jonkun takaportin itselleni tässä Black IPA hudissa. Oluen nimen lukemisen jälkeen kaakao maistuu sitten selvästi. Pidin erikoiserän teemaa liian varmana. Kaiken kaikkiaan erä on oikeastaan todella onnistunut. Teemalla Craft Beer USA olisi toki voinut valita mielenkiintoisempiakin tyylejä kuin IPAa, mutta valinnat olivat kuitenkin Alkon tasolle aika monipuolisia ja laadukkaita. Paljon, paljon huonompiakin erioiseriä on nähty.

Marraskuun erikoiserän kouluarvosana

Aihe: 9
Sisältö: 9+
Mielikuvitus: 7-
Kokonaisarvosana: 8+

27.10.23

Suuri glögimaistelu 2023, lokakuun erikoiserä avoimena ja jotain sokkojakin

 Alkon pruuvissa oli taas kaikenlaista, ja kirjoittaminen on jäänyt mutta pakkohan tämä on nyt puurtaa kun (kirjoittaessa) huomenna (eli julkaistessa tänään) on jo seuraava pruuvi edessä! Aloitetaan muutamasta vakiovalikoiman uutuudesta, jotka pääsi maistamaan sokkona.


Olut 1

Samea keltainen. Tuoksussa hedelmää, etenkin greippiä, ja mallasta. Maku hapan, mallasta, greippiä. Ihan kelpo mehusour. Voisiko olla jopa alkoholiton? Ei kai, kun ei ollut sellaiseksi mainittu ja yleensä mainitaan.

Ostaisin

Oli: Vandestreek No Sour Losers 3.7/5 / 0,5 % / 3,07 € / 0,33 l

No niin, tämähän oli ihan hiljattain Alkon pruuvissa ja pidin silloin. Nyt pidin vielä enemmän. Hyvä tuote.

Olut 2

Hyvin kevyesti samea meripihkan värinen olut. Tuoksu makeahkoa mallasta, karamellia, vähän alkoholia. Maku reilusti katkerampi. Lähinnä mallasta ja humalaa. Voisi kai tämä joku bockikin olla? Ihan hyvä.

Ostaisin

Oli: Beer Hunter's Mufloni DIPA 3.7/5 / 8,0 % / 4,95 € / 0,44 l

 Aivan niin. On kyllä no-nonsense DIPA tämä. Pätevä tuote, eikä edes hinnalla pilattu.

Olut 3

Samea keltainen. Tuoksu mehuisaa mallasta. Maku sitä samaa, mutta melko tiukalla peräkärryllä. Aika hyvä on kaikin puolin. Löytyy runkoa, tuoreutta, peräkärryäkin. Tämä voisi olla Hagströmin Bandwagon, mutta ei sellaista sentään Alkoon päädy edes unissani, niin mikä tämä nyt sitten on?

Ostaisin

Oli: To Øl Cryo Out Loud Triple IPA 3.9/5 / 10,3 € / 7,99 € / 0,44 l

No löytyy sekä volttia että hintaa. Toisaalta ei tämä nyt niin paljon vaikka Olarin hinnoille kalpene, eli pysyn ostopäätöksessäni.

Olut 4

Hieman samea punaruskea. Tuoksu hieman hapanta mallasta, viinimäinen. Maku myös hieman hapan, marjaa, ehkä humalaakin? Onpahan epämääräinen tuote. Joku kehnohko kotimainen sour.

En ostaisi

Oli: Kimito Father and Son Raspberry Sour Saison 3.0/5 / 6,0 % / 4,96 € / 0,33 l

Joo, ei jäänyt tästä jälkipolville kerrottavaa.

Seuraavaksi sitten edellisessä missaamassani pruuvissa sokkona tarjolla ollutta lokakuun erikoiserää, teemalla Craftober. Kotimaisia craft-festbierejä oli saatu mukaan peräti... kolme.



Mallaskoski Harvest Lager 5,9 % / 4,67 € / 0,5 l

Kirkas kuparin värinen. Tuoksussa puhdasta ja katkeraa mallasta. Maussa katkeraa mallasta ja humalaa. Onhan tämä puhdas ja ihan kelvollinen, mutta ei helpoimmasta päästä näillä katkeroilla.


Osta, mutta älä litran tuoppia

Hiisi Pääpäivä 6,0 % / 4,49 € / 0,33 l

Kirkas kultainen. Tuoksu tällä kertaa makeahkoa mallasta. Menee lähemmäs sitä mitä festbieriltä odotan. Maku puhdas, mutta taas hieman odotettua katkerampi. Ei ole litran tuoppiin tästäkään, mutta ihan hyvä ja puhdas.


Osta, mutta älä litran tuoppia

Fiskarsin Pikkupässi kekriolut 6,6 % / 3,60 € / 0,33 l

Tämä, tai ainakin joku aiempi versio, olikin tuttu jo vuosien takaa. Syvän ruskea, mutta kirkas. Paksu hieman ruskeaan taittava vaahto. Tuoksussa puhdasta kevyen paahteista mallasta. Maussa hyvin katkeraa mallasta ja humalaa. Ihan OK, mutta tämän setin heikoin.


Älä osta, varsinkaan litran tuoppia

Lokakuun erikoiserän kouluarvosana

Aihe: 9
Sisältö: 8-
Mielikuvitus: 7-
Kokonaisarvosana: 8-

Erikoiserien kouluarvosanat:

Sitten asiaan! Viime vuonna glögejä näytti olleen 20, nyt niitä oli 22, vaikka pari jäi puuttumaan pruuvista. Kaikki siis testiin, valitettavasti edelleen kylmänä.



Glögi 1 - Blossa Ekologisk Alkoholfri Glögg

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 0,5 % / Sokeri: 150 g/l (2022: 140 g/l) / 5,33 € (2022: 4,89 €) / 0,75 l

Vähän makeampi ja kalliimpi kuin viime vuonna, mutta edelleen perusvarma alkoholiton. Maukas.

Ostaisin

Glögi 2 - Varpu Alkoholiton Mustikkaglögi

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 0,5 % / Sokeri: 130 g/l / 9,98 € / 1,5 l

Eipä ole huono tämäkään. Mustikkaisuus toimii ja tällainen hanapakkaus on mainio valinta myös alkoholittomalle glögille. Kardemummaakin on niin että huomaa. Tasapainoinen glögi, hyvä pakkaus, ei huono hintakaan.

Ostaisin

Glögi 3 - Glöet Red Sparkling Glögg

Alkuperä: Espanja / Alkoholi: 11,0 % / Sokeri: 50 g/l / 12,98 € / 0,75 l

Aika tyylikäs. Tästä on ilmeisesti nykyään olemassa valkoinen versiokin, mutta ei tässä pruuvissa. Tämä on melkein enemmän kuoharin kuin glögin makuinen, mutta onhan tässä glögiäkin toki. 

Ostaisin

Glögi 4 - Hans Baer Organic White Glühwein

Alkuperä: Saksa / Alkoholi: 10,5 % / Sokeri: 80 g/l / 11,79 € / 1 l

Tuoksuu makealle valkoviinille, mutta glögiksihän tämä on ennemmin kuiva kuin makea. Maistuu vaalealta glögiltä jossa luumua, kanelia. Muovipullosta en niin pidä, mutta ei se tästä muuten hyvästä hehkuviinistä huonoa tee.

Ostaisin



Glögi 5 - Valkia Talviomena Glögi

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 8,0 % / Sokeri: 150 g/l / 9,99 € (2022: 8,98 €) / 0,75 l

Kuten totesin myös viime vuonna, päärynähän tässä enemmän tuntuu maussa jyräävän, vaikka tuoksussa onkin reilusti omenaa. Kanelinkin tästä huomaa. Kovin on makea, mutta ei kuitenkaan liian. Edelleen hyvä, vaikka hintaa onkin tullut hieman lisää.

Ostaisin

Glögi 6 - Nordfors Luomu Valkoviiniglögi

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 10,0 % / Sokeri: 160 g/l / 9,90 € / 0,75 l

Tämä viiniglögi onkin sitten selvästi enemmän viiniä kuin glögiä. Joulumausteet jäävät sivuosaan ja valkoviini jyrää, eikä 160 g/l sokerilla varustettu valkoviini kuulu omiin suosikkeihini. Ei tämä sinänsä huono ole, paitsi muovinen pullo, mutta

En ostaisi

Glögi 7 - Talvikki Rosé Glögi

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 10,0 % / Sokeri: 120 g/l / 9,98 € / 0,75 l

Tämäkin on enemmän viini glögiluonteella kuin toisin päin, mutta selvästi edeltäjää kuivempana myös selvästi miellyttävämpi. Kirsikkaa ja vadelmaa sieltä kyllä löytyy. Tämä saattaa olla parempikin kylmänä kuin lämmitettynä.

Ostaisin

Glögi 8 - Festive Glögi

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 8,0 % / Sokeri: 150 g/l / 10,98 € / 0,75 l

No niin. Kyllähän näissä glögimaisteluissakin on kaikenlaista osunut vastaan, mutta ei koskaan ihan tällaista hirvitystä. Hinta on premium-glögien puolella eli kaksinumeroisissa, mutta lasiin kaatuu jotain kauhean näköistä ja vielä kauheamman makuista. Kuvauksessa mainitut "vaaleanpunainen" ja "vaahtokarkkinen" kyllä täsmäävät, mutta sitä penisiliinin mieleen tuovaa lääkemäisyyttä eivät ole tohtineet listaan kirjoittaa. Lienee kuumana vielä kauheampaa.

En ostaisi, paitsi naapuriblogin touhuihin ehdottomasti ostaisin



Glögi 9 - Blossa 23

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 15,0 % / Sokeri: 140 g/l (2022: 130 g/l) / 15,98 € (2022: 14,98 €) / 0,75 l

Vertailu tässä tietysti viime vuoden vuosikertatuotteeseen, joka oli täysin erilainen. Vadelmaa tässä on selvästi, humalaa ehkä enemmän kuin mainittu hento aromi. Kovin katkera kokonaisuus ja omituisen pippurinenkin. Nämä vuosikertaviritelmät ovat olleet yleensä tosi hyviä tai tosi huonoja, ja tällä kertaa osui Blossalle se huonompi vuosi. Myös 15 € haamuraja on ylitetty.

En ostaisi

Glögi 10 - Jouluaamu Luomu Punaviiniglögi

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 8,0 % / Sokeri: 60 g/l / 8,98 € / 0,75 l

Joutuu aika epäreiluun paikkaan väkevän Blossan perään tällaisena kevyenä ja kuivana, ja tuntuu kieltämättä jopa vetiseltä. Melko perinteinen, ja siihen kategoriaan löytyy parempiakin kuin tämä kevyt muovipullotapaus.

En ostaisi

Glögi 11 - Alpenglitzern Glühwein Organic

Alkuperä: Saksa / Alkoholi: 10,0 % / Sokeri: 95 g/l / 11,78 € (2022: 10,99 €) / 1,0 l

Perinteinen keskitien glühwein on saanut myös euron lisää hintaa, mutta juuri muu tässä ei ole muuttunut. Kuivempi kuin useimmat. Tasapainoinen, perinteinen, varma. Kai tätä melkein joka joulu tulee juotua.

Ostaisin

Välistä puuttui Loimu Luomuglögi (Suomi / 10,0 % / 100 g/l / 9,48 € / 0,75 l) joka vaikuttaa potentiaaliselta, mutta sen enempää siitä ei voi nyt sanoa.

Glögi 12 - Blossa Ekologisk Vinglögg

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 10,0 % / Sokeri: 160 g/l (2022: 150 g/l) / 9,98 € (2022: 9,29 €) / 0,75 l

Intensiivinen takuuvarma valinta. Perus Blossa on oikeastaan jo käsite, tavallisen alkoholiglögin arkkityyppi. Sokeria on tullut vähän lisää viime vuoteen, hintaa samoin, mutta tämä on saatu pidettyä kympin alla kuitenkin vielä.

Ostaisin



Glögi 13 - Blossa Ekologisk Vinglögg hanapakkaus

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 10,0 % / Sokeri: 160 g/l / 19,99 € / 1,5 l

Sama tuote kuin äsken, paitsi jostain syystä tämä on merkitty vegaaniseksi ja äskeistä ei. Lisäksi tässä on hitusen kalliimpi litrahinta, vaikka pakkaus on isompi. Ainako nämä menee näin? Joka tapauksessa, pulloversiosta saa pantitkin joka lisää litrahinnan eroa entisestään pienemmän pakkauksen hyväksi.

En ostaisi

Glögi 14 - Perinteinen Punaviiniglögi Luomu

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 11,0 % / Sokeri: 120 g/l / 9,49 € (2022: 8,99 €) / 0,75 l

En tiedä miten perinteinen tämä on, mutta oli ainakin viime vuonna tarjolla! Tämä on oikeastaan kotimainen optio glühweinille, sillä maku on lähempänä Alpenglitzerniä kuin Blossaa. Kirsikkaa, karpaloa, viinimäisyyttä. Aivan hyvä. Erilainen, mutta hyvä.

Ostaisin

Glögi 15 - Loimu 2023

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 15,0 % / Sokeri: 150 g/l (2022: 160 g/l) / 15,48 € (2022: 14,95 €) / 0,75 l

Vertailu käy jälleen edellisvuoden versioon. Siinä missä Blossan kikakoulu epäonnistui tänä vuonna, Loimu onnistuu ja tämä on tähän asti pruuvin paras glögi. Kevyt minttu toimii mainiosti, samoin taateli tuo tuttuja mutta kuitenkin uusia jouluisia makuja. Hinta on tietysti noussut Blossan tahdissa, mutta ihan positiivista ettei kaikissa glögeissä mene sokeripitoisuus ylöspäin tänä vuonna.

Ostaisin

Glögi 16 - Tähtiglögi Luomu

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 15,0 % / Sokeri: 150 g/l / 9,98 € / 0,75 l

Tähän neljän sarjaan osui nyt ensimmäistä kertaa vain glögin näköisiä juomia. Tähtiglögi on myös hyvin perinteinen keskitien glögi. Mutta onpahan alle kympin, hieman tavallista hienommassa pullossa ja potkuakin on vähän enemmän jos siitä tykkää, vaikka ei se kauheasti maussa tunnu.

Ostaisin



Glögi 17 - Pukki Glögi Luomu

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 15,0 % / Sokeri: 140 g/l / 10,59 € (2022: 9,98 €) / 0,75 l

Pukki partyihin aivan sopiva juoma. Perushyvä glögi tämäkin, vähän kovemmila volteilla ja sitä myöten hinnalla. En oikein tiedä miksi tämän ostaisi mieluummin kuin edellisen, kun hintapiste on vähän ylempänä, mutta aika tasavahvoja ovat.

Ostaisin

Glögi 18 - Juhla Glögi

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 20,0 % / Sokeri: 130 g/l / 13,78 € (2022: 12,98 €) / 0,75 l

Vanha kunnon jalluglögi, tai ehkä pitäisi sanoa jallu glögi. Kai tätä joku ostaa kun kerran pysyy vuodesta toiseen valikoimissa, mutta onhan tämä melkoista viinaa. Jouluisempaa jallua kaipaavalle?

En ostaisi

Glögi 19 - Rocky Porkkanakakku Glögg

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 8,0 % / Sokeri: 170 g/l / 10,49 € / 0,75 l

Viime vuonna Rockyn glögi ei ollut kovin hyvää. Silloin alkoholia oli tuplasti, sokeria vähemmän ja hintaa enemmän (!). Sokerit on nyt vedetty tappiin mutta miedommalla alkoholiprosentilla on saatu hintaa alaspäin. Porkkanakakku ei kuulosta maailman maukkaimmalta glögioptiolta, mutta tämä yllättää takavasemmalta olemalla varsin hyvää. Pähkinä tästä enemmän puskee läpi, varsinkin tuoksussa, mutta maussa kyllä sellaista porkkanaista kakkuakin löytyy. Hutivuoden jälkeen taas aivan hyvä Rocky erilaisen glögin ystävälle.

Ostaisin

Glögi 20 - Manteliglögi

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 15 % / Sokeri: 160 g/l / 8,48 € / 0,5 l

Ei siis kuitnkaan manteli glögi. Mutta varsin mielenkiintoinen idea on tämä. Karvasmanteli maistuu melko vahvasti ja toimii yllättävän hyvin. Voisin minä tätä jouluksikin ostaa, mutta täytynee ostaa Runebergin päivää varten varastoon. Tämän on aivan pakko toimia niiden torttujen kanssa. Pieni pullo saa kovankin litrahinnan vaikuttamaan halvemmalta.

Ostaisin



Glögi 21 - G Glögi Suklaa & Appelsiini

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 15,0 % / Sokeri: 190 g/l / 13,98 € /0,75 l

Ei se sokeri tainnutkaan vielä aiemmin olla tapissa. Tämä myös kuulostaa hieman epäilyttävälle, mutta on yllättäen kuitenkin aika hyvää. Ehkä se tuo sokeri toimii näissä glögeissä. Mutta onhan tämä makea, ei siitä mihinkään pääse.

Ostaisin

Glögi 22 - Hehkuviini

Alkuperä: Suomi / Alkoholi: 22,0 % / Sokeri: 150 g/l / 17,84 € (2022: 12,49 €) / 0,75 l

Vaikka tämä on nimeltään se glühweinin kotimainen vastine, niin onhan tämä aika erilainen juoma. Jonkinlaista hehkua tämä kyllä vahvuudellaan varmasti saa aikaan. Kallis ja vahva, mutta kuitenkin vähemmän vahvan makuinen kuin jalluglögi. Jos haluaa jostain syystä tosi vahvaa glögiä terästämättä sitä lisää itse, niin kyllähän tämä sen asian toki ajaa. Hintakin on "hieman" pompsahtanut. Jostain syystä taivun kuitenkin eri ostopäätökseen kuin viime vuonna.

Ostaisin

Ihan kelvollinen valikoima tälläkin kertaa. Alkoholittomiin kaipaisi lisää optioita, mutta toisaalta niitä saa myös ruokakaupoista, joten eiköhän tämä vahvoihin keskittyminen ole ihan oikea valinta. Ostokelpoisia oli tänä vuonna 16/22 (2022: 13/20) ja luomuja 11/22 (2022: 8/20). Pieni nousu molemmissa ihan positiivista. Viime vuonna en laskenut vegaanisia mutta nyt niitä on 13/22. Sinänsä oli mielenkiintoista kuulla miksi ne loput 9 eivät vegaanisia ole, etenkin Blossalla jossa vain hanapakkausversio perustuotteesta on vegaaninen. Viime vuodelta tuttuja tuotteita oli 8/22 ja päälle joka vuosi vaihtuvat Blossan, Loimun ja Rockyn vuosikertatuotteet. Hintojen nousu näkyy siinä, että perusglögeistä osa alkaa maksaa jo yli 10 € ja premium-glögeistä / vahvoista osa jo yli 15 €. Ei tässä varmaan mitään kipurajoja vielä ole ylitetty, mutta kuitenkin.

26.10.23

Kellareiden aarteita vol. 10

 Taas oli aika kokoontua Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun joukolla maistelemaan kellareista tai lähialkoista löytyneitä herkkuja. Koska viimeksi oltiin Helsingissä, nyt paettiin taas Espooseen, aiemminkin maistelupaikkana toimineeseen kotimaisen pelitalon saunatilaan. Maistelijoita saapui paikalle yhdeksän, joista kaikki eivät Untappd-raatiin osallistuneet. Oluita oli maisteltavana hieman enemmän, koska yhden mukana tuli iso kasa pieniä tölkkejä Japanista, ja itsekin vein kaksi pulloa.



Huomatkaa täydellinen tarkennus maistelulistassa.


Illan aloitti "ei oikea olut" Hon Kirin (UT ka 2,88). Tämä siis kuuluu Japanissa johonkin eri veroluokkaan alhaisen mallaspitoisuutensa ja/tai lisätyn viinan takia. Jälkimmäisestä saa ilmeisesti "strong drinking response". Vahvan vasteen tämä kyllä antoi, mutta ei kovin positiivista. Saa nimittäin kotimaiset "tuplapukit" vaikuttamaan melkoisilta herkuilta. Kovin ylistys taisi olla "ei sen huonompaa kuin Lapin Kulta".

Raadin arvio: 2- (1 - 2+), 1,05 alle keskiarvon


Japanin craftsarjan aloitti sitten Far Yeastin Off Trail Ghost in the Beans (UT ka 3,22). Ilmeisesti kysessä on "brett pale ale with coffee". Nyt ollaan tosiaan pois yleisimmiltä poluilta, ja sen kyllä huomaa. Tuoksu on melko funky, mutta ei hyvällä tavalla, ja reippaan kahvinen. Vähän chilimäisyyttäkin. Makuakin dominoi kahvi, lisäksi mallasta, chilimäisyyttä, vähän humalaa. Raadin vaste on voimakas, mutta ei positiivinen. Asettuu tukevasti jonon hännille.

Raadin arvio: 2- (1+ - 3-), 1,42 alle keskiarvon


Ilmeisesti kotimainen massalager on myötävaikuttanut siihen että Baeren panimolla on jonkinlainen kulttimaine joidenkin suomalaisten Japanin kävijöiden keskuudessa, ja siksi kai maisteltavana oli panimolta peräti kaksi The Day - sarjan tuotosta, joista ensimmäisenä Japanese Citrus Lager (UT ka 3,29). Olihan tässä jotain hyviäkin elementtejä, mutta aivan liian saippuainen kokonaisuus. Teimme joskus seuran porukalla lime-habanero alen joka maistui Fairylle, mutta ei sekään näin saippuainen ollut. Hon Kirinin ja kahvihirvityksen väliin.

Raadin arvio: 2- (1- - 2+), 1,55 alle keskiarvon


Karhu päivässä, mutta otetaan nyt kuitenkin vielä toinen. Trad Gold Pilsner (UT ka 3,38) olikin sitten huomattavasti helpompi ja parempi olut. Jotain mitä edellinenkin olisi voinut vähemmän saippuaisena olla. Puhdas ja humalavetoinen, kyllähän tämä nimensä täyttää. Ihan kelpo pils. Tosin muu raati piti tästä minua vähemmän. Tässä vaiheessa silti keulille.

Raadin arvio: 2+ (2- - 3,1), 1,08 alle keskiarvon


Varsin mielenkiintoisella nimellä ja etiketillä varustettu Setouchi Udon Noww Wheat Ale (UT ka 3,31) herätti tietynlaisia mielikuvia. Vaikka tämä ilmeisesti onkin tehty vain udon-kokkien työjuomaksi, jostain syystä tuoksu oli täynnä jonkinlaista nuudelikeiton lientä. Maultaan jopa ihan kelvollinen hopfenweisse, mutta tuoksu häiritsi tällä kertaa liikaa. Toiseksi trad gold pilsin perään.

Raadin arvio: 2½ (1,8 - 3-), 0,91 alle keskiarvon


Etikettien osalta mentiin kohti normaalia, kun laseihin kaatui Far Yeast Triggger #2 (UT ka 3,60). Ja tölkin sisältö ihme kyllä oli jokseenkin linjassa etiketin kanssa. Hyvin normaali ja jopa ihan peruslaadukas west coast IPA, josta löytyi niin pihkaa, sitrusta, kuin katkeroakin. Ei nyt mistään luonteikkaimmasta päästä, mutta selvästi paras tähän asti. Muukin raati asetti tämän selvästi japanilaisten parhaaksi.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-), 0,42 alle keskiarvon


Japanisarjan loppuun maisteltiin vielä kaksi olutta Far Yestin Hop Frontier - sarjasta, joista ensimmäisenä Juicy IPA (UT ka 3,73). Jotenkin tämäkin oli ihmeen saippuainen minusta, eikä muutenkaan kovin säväyttävä sumukaljaksi. Aika ohut ja vetinen. Pettymys, etenkin kun edellinen olut näytti että tällä panimolla osataan kyllä IPAa tehdä, ja tölkki näytti lupaavalta. Muiden arvostuksella toiseksi jonossa, vaikka itse laitoin alemmas.

Raadin arvio: 3- (2+ - 3+), 0,94 alle keskiarvon


Viimeisenä ennen ensimmäistä taukoa nautittiin vielä saman panimon ja saman sarjan Berry Black IPA (UT ka 3,59). Vaikka tuo berry aiheutti hieman epäilyksiä, itse olin black IPAsta hyvinkin kiinnostunut, siinä missä osa tuntui tuomitsevan juuri tuon tyylin jo ennen maistamista. No, eipä tästä kummoisesti löytynyt kehuttavaa piti tyylistä tai ei. Pelättyä tuhkakuppisuutta tässä ei ollut, mutta toisaalta jotain kovin epäpuhdasta käymisaromia joka ainakin itseäni häiritsi. Muuten ihan pätevä hieman hedelmäinen runsaasti humaloitu tumma ale. Kolmanneksi kahden Far Yeastin IPAn perään.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3+), 0,70 alle keskiarvon

Ensimmäiselle tauolle lähtiessä järjestys jonossa oli siis Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Hop Frontier Berry Black IPA, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, Ghost in the Beans, joista vähiten aliarvostettuna Triggger #2 ja eniten Japanese Citrus Lager.


Sitten vakavampiin oluisiin. Tai no, kun Open Water Potato Headin (UT ka 3,20) etikettiä katsoo, niin ehkä ei kuitenkaan. Yksi jäsenistämme oli tuonut tämän Ahvenanmaalta koska halusi valita oluen mitä kukaan meistä ei ole maistanut. Siinä ainakin onnistuttiin loistavasti. Kai tässä oli tarkoitus tyrniä olla ja sitä ehkä vähän maistoikin, mutta pääasiassa jotain todella rankasti epäpuhdasta käymisaromia. Melko epämiellyttävä tapaus. Sijoittui listalla tässä vaiheessa kolmanneksi kuitenkin, eli jollekin taisi maistua. Tai siis kaikille paitsi minulle.

Raadin arvio: 3 (2,1 - 3+), 0,30 alle keskiarvon


Etiketeissä ei menty sen vakavampaan suuntaan, mutta oluissa ehkä vähän kuitenkin. Uiltje on tunnettu sarjakuvamaisista etiketeistään joiden takana on usein hyviä oluita. Motueka Mohitos (UT ka 3,62) ei ollut varsinaisesti poikkeus sääntöön, jos nyt ei ihan panimon parhaimmistoakaan. Ei mitään kovin erikoista, mutta perusvarma tuote. Ei tosin niin mehuisa kuin "New England IPA" kuvauksesta odottaisi, vaan ennemmin perus hazy pale ale. Onnistui jotenkin jäämään listalla kolmanneksi, vaikka sai tähän asti parhaat raatipisteet.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½), 0,30 alle keskiarvon


Sitten päästiinkin hiljalleen asiaan. Tämä Garden Paths Fermentationin The Curious Mix Methods (UT ka 3,97) ei ole meren takaa haettu, vaan olikohan Prahasta. Onneksi tällainen kunnon vanhan liiton hapanolut ei ajasta ja merimatkasta paljon välitä, päin vastoin. Kerta kaikkiaan herkullinen tuote kompleksista tuoksusta lähtien. Kompleksi happamuus, vähän hedelmää, sopivasti etikkaa. Erinomaista. Heittämällä kärkeen.

Raadin arvio: 4- (3- - 4,1), 0,21 alle keskiarvon


Luulin jo aluksi että vastaan tulee jotain tuttua ja turvallista, mutta tämähän olikin Tankerin Ketser Red Wine BA (UT ka 3,87) kun vain tynnyröimätön oli tullut aiemmin maistettua. Kyseessä on sen verran intensiivinen hapanolut ettei sitä ole ainakaan pilalle saatu tynnyrillä, ehkä jopa vähän parantunut. Vähän tämä jää lyhyeksi ja ohueksi verrattuna tyylin priimuksiin, mutta varsin maistuva olut silti. Melkein Fiskarsin tasoa, mutta vain melkein. Jonossa toiseksi.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4), 0,17 alle keskiarvon


Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tämä oli muistaakseni vain ainoa lähialkosta löytynyt pullo jota minä ja jäsen ta_ta emme kumpikaan olleet maistaneet. Kyseessä oli Marblen, North Ridingin ja Five Townsin kollabo Jollification (UT ka 3,63). Etiketti sanoo apricot & peach tripel, mutta enemmän tämä oli kyllä joku vähän hapan farmhouse ale kuin mikään tripel. Toki sellaisena aivan hyvä. Sijoituksesi jonossa tuli kuitenkin nyt vasta seitsemäs.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,42 alle keskiarvon


Viimeisenä ennen toista taukoa nautittiin toinen minun tuliaisistani, Nantesin kupeesta Guerandesta ostettu La Turbulente panimon Moby Dick tripel (UT ka 3,38). Pohjustin tätä toteamalla että se oluttyyli mitä ranskalaiset eivät tunnu yhtään osaavan tehdä on juuri tripel, mutta tulipa tällainen ostettua. Toin tälle makupariksi myös Gueranden suolalla suolattuja sipsejä jotka maistuivat, no, sipseiltä. Parempia ne olivat kuin tämä olut, jonka sijoitus listalla oli nyt kymmenes. Oli nimittäin aivan samalla tavalla huonon tuplapukin makuista kuin suurin osa Ranskan tripeleistä tuntuu olevan.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3,1), 0,44 alle keskiarvon

Eli tässä vaiheessa jonon järjestys oli Curious Mix Methods, Ketser BA, Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Motueka Mohitos, Jollification, Potato Head, Hop Frontier Berry Black IPA, Moby Dick, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, ja Ghost in the Beans. Uusista eniten aliarvostettiin Moby Dickiä, vähiten Ketseriä.


Vaikka vähän tämän jälkeen taisinkin ääneen kehuskella että olin kerrankin muistanut ottaa joka oluesta kuvan, niin kuitenkaan jostain syystä en tästä oluesta kuvaa löytänyt kamerastani. Varmaan korruptoitunut itsekseen. Oluena oli joka tapauksessa viime vuonna Grenoblen V&B:stä tuotu La P'tite Maiz Send the Wood #13 (UT ka 3,98) jossa tyylinä imperial russian stout BBA. Hieman yllättäen tämä lähti karkuun pullosta, mutta ei onneksi kovin voimallisesti. Eikä se maussa juurikaan tuntunut. Kahvia, suklaata, paahdetta, viskiä. Aivan hyvä, jos nyt ei mikään sukkia jaloissa pyörittävä. Listalla neljänneksi tässä vaiheessa. 

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,42 alle keskiarvon


Tuon yhden kuvan korruptoitumisen huomasin jo aiemmin, mutta jotenkin tämä seuraavakin on hävinnyt. Tuskin oluiden alkoholipitoisuus ainakaan on asiaan vaikuttanut. Tämä olikin maistelun ainoa ennakkoon tuttu olut, eli Mallaskosken Nemesis 3 (UT ka 3,65). Hieman hapan ja flatti tämä oli joskus Alkon sokkopruuvissa ollut, mutta nyt toimi vähän paremmin. Voimaahan tässä on kuin Seinäjoen kokoisessa kylässä, ja tasapainokin ihan kohtalainen, mitä nyt vähän alkoholin lämpö puskee yli. Jonossa vahva kolmossija tässä vaiheessa.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4), 0,07 alle keskiarvon


Lopuksi pari BrewDogin tuotetta, jotka oli kuulemma ostettu ennen ahdistelukohuja joten ehkä ne on sitten fine. Ensimmäisenä se mielenkiintoisempi, hapanolutprojekti BrewDog Overworksin Hocus-Pocus sour imperial stout (UT ka 3,95). Sour stout on niin perverssi asia että harva sitä edes yrittää, mutta silloin kun sillä osuu maaliin niin voi osua hyvinkin komeasti. Ja niin nytkin osutaan. Kompleksin happamuuden ja sopivasti tasapainossa olevan paahteisuuden yhdistelmä on maagisen hyvä, ja tämä ei ole pelkästään tämän maistelun maukkain olut, vaan yksi maukkaimpia vähään aikaan. Ja sillä pääsee listan kärkeen.

Raadin arvio: 4+ (3½ - 4½), 0,26 yli keskiarvon


Viimeisenä vastuksena kohdattiin vielä BrewDogin viinaolutsarjan Dog H (UT ka 4,26). Chiliä, kaakaota, konjakkitynnyriä. Sanoo kuvaus. Nenä ja suu löytävät paahteisen maltaan ja alkoholin kaverina lähinnä soijakastiketta, kiitos ylipitkän kellaroinnin, ja jotain kookoksen ja suklaan tapaista. Ei tämä siis huono ole, ihan OK, mutta kaukana tämänkin maistelun kärjestä. Jonosta löytyy lopulta sija kuusi.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½, vain kolme raatilaista), 0,93 alle keskiarvon



Ja näin saatiin pitkä jono järjestykseen. Tällä kertaa selvittiin yllättävän vähällä mielipahalla jonotuksesta, vaikka mietityt uudistukset, kuten parhaan ja heikoimman arvosanan pudotus pois, jäivät nyt toteuttamatta. Kärkeen mentiin isoilla pulloilla ja isoilla mauilla, mutta molemmilla myös pudottiin yksinkertaisempien tuotteiden taakse silloin kun taso ei ollut kohdallaan. Lopuksi toteutettiin vielä pari äänestystä (joista yksikään ei tällä kertaa ollut "mikä oli paras") ennen kuin poistuttiin saunomaan.

Mitä tilaisit uudestaan: BrewDog Overworks Hocus Pocus (44% äänistä)
2. Garden Paths Fermentation Curious Mix Methods 33 %
3. La P'tite Maiz Send the Wood #13 11 %
3. Far Yeast Triggger #2 11 %
Hienoin etiketti: Open Water Potato Head (44 % äänistä)
2. La P'tite Maiz Send the Wood #13 22 %
2. Uiltje Motueka Mohitos 22 %
4. Baeren The Day kumpi tahansa 11 %
Raadin suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4,21/5)
Oma suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4.5/5)
Raadin yliarvostama: BrewDog Overworks Hocus Pocus (+0,26)
Raadin aliarvostama: Baeren The Day Japanese Citrus Lager (-1,55)
Pahin pettymys: Japani (kohtalaiset UT-keskiarvot joista jäätiin systemaattisesti reilusti taakse)

12.10.23

Olutkohde: Nantes

Aivan kuten viime vuonna, päädyin tänäkin vuonna konferenssimatkalle Ranskaan.  Tällä kertaa kohteena oli Nantes. Nantes on entinen Bretagnen pääkaupunki, vaikkei nykyään enää ole edes osa Bretagnea. Sijainti Loire-joen suulla nojaa vahvasti vesistöön, mutta kaupungissa on paljon myös tyypillisemmän sisämaakaupungin piirteitä. Matkani aikana Ranskassa pelattiin myös rugbyn mm-kisoja, joka saattoi vaikuttaa Nantesinkin eloisuuteen, vaikkei konferenssiviikolle osunutkaan yhtään Nantesissa pelattavaa ottelua.



Vesistö näkyy myös monissa olutkohteissa. Aivan ydinkeskustan eteläpuolelta löytyy jokivarresta eksoottinen "guinguette", eli aikanaan tällaisissa paikoissa myydystä halvasta viinistä nimensä saanut korttelikapakka. Musiikki on aina liian kovalla, mutta muuten meininki varsin asiallinen. Lisäksi aivan erinomaisen kaupunkipyöräverkoston läntisimmän aseman kulmalta löytyy Little Atlantique Brewery, jossa lyhyen mutta laadukkaan hanalistan kylkeen on tarjolla todella laadukasta ruokaa. Tilaa riittää isommallekin seurueelle.




Keskustasta löytyykin sitten lukematon määrä illasta toiseen täyteen pakattuja terasseja ja irkkubaareja, sekä kourallinen jostain syystä edellämainittuja tyhjempiä mutta laadultaan ylivertaisia olutbaareja. Kahdessa eri kohteessa keskustassa operoiva Le Sur Mesure oli oma suosikkini, mutta myös ainakin Le Rabelais ja Les Fleurs du Malt ovat helposti vierailun arvoisia.





Aivan keskustan paraatipaikalla on myös useammassa maassa toimivan panimokollektiivi 3 Brasseursin panimoravintola. Ensi vilkaisulta paikka näytti niin kliinisen siistiltä, etten uskonut sen olevan panimo ollenkaan. Vaan oli kuitenkin, ja ihan laadukas sellainen. Ikkunaan on myös tyylikkäästi kuvailtu oluenteon prosessi jyvästä tuoppiin.


Työntäyteisen viikon aikana Nantes jätti itsestään todella positiivisen kuvan. Väkeä on keskustassa valtavasti, mutta hyviin paikkoihin kuitenkin mahtuu myös rauhassa istumaan. Valikoimaa riittää ja panimoita on keskustan alueella myös muita kuin kaksi nyt mainittua. Lisäksi hieman kaupunkipyöräverkoston ulkopuolelta löytyi mainio Bier Market olutkauppa/baari josta laukun sai taas edellisen reissun tapaan täytettyä hyvin lähelle painorajaa. Tännekin on Pariisista vain muutaman tunnin junamatka, ja kyllä Nantes on riittävän mielenkiintoinen lähteä ihan varta vastenkin matkalle. Allekirjoittaneelta saa tarvittaessa muitakin turismisuosituksia.

Nantes top5

- hana @ Little Atlantique
- hana @ Le Sur Mesure Graslin
- hana @ Les Fleurs du Malt
- hana @ La Guinguette du Belvedere
- hana @ Le Sur Mesure