Taas oli aika kokoontua Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun joukolla maistelemaan kellareista tai lähialkoista löytyneitä herkkuja. Koska viimeksi oltiin Helsingissä, nyt paettiin taas Espooseen, aiemminkin maistelupaikkana toimineeseen kotimaisen pelitalon saunatilaan. Maistelijoita saapui paikalle yhdeksän, joista kaikki eivät Untappd-raatiin osallistuneet. Oluita oli maisteltavana hieman enemmän, koska yhden mukana tuli iso kasa pieniä tölkkejä Japanista, ja itsekin vein kaksi pulloa.
Huomatkaa täydellinen tarkennus maistelulistassa.
Illan aloitti "ei oikea olut"
Hon Kirin (UT ka 2,88). Tämä siis kuuluu Japanissa johonkin eri veroluokkaan alhaisen mallaspitoisuutensa ja/tai lisätyn viinan takia. Jälkimmäisestä saa ilmeisesti "strong drinking response". Vahvan vasteen tämä kyllä antoi, mutta ei kovin positiivista. Saa nimittäin kotimaiset "tuplapukit" vaikuttamaan melkoisilta herkuilta. Kovin ylistys taisi olla "ei sen huonompaa kuin Lapin Kulta".
Raadin arvio: 2- (1 - 2+), 1,05 alle keskiarvon
Japanin craftsarjan aloitti sitten
Far Yeastin Off Trail Ghost in the Beans (UT ka 3,22). Ilmeisesti kysessä on "brett pale ale with coffee". Nyt ollaan tosiaan pois yleisimmiltä poluilta, ja sen kyllä huomaa. Tuoksu on melko funky, mutta ei hyvällä tavalla, ja reippaan kahvinen. Vähän chilimäisyyttäkin. Makuakin dominoi kahvi, lisäksi mallasta, chilimäisyyttä, vähän humalaa. Raadin vaste on voimakas, mutta ei positiivinen. Asettuu tukevasti jonon hännille.
Raadin arvio: 2- (1+ - 3-), 1,42 alle keskiarvon
Ilmeisesti kotimainen massalager on myötävaikuttanut siihen että Baeren panimolla on jonkinlainen kulttimaine joidenkin suomalaisten Japanin kävijöiden keskuudessa, ja siksi kai maisteltavana oli panimolta peräti kaksi The Day - sarjan tuotosta, joista ensimmäisenä
Japanese Citrus Lager (UT ka 3,29). Olihan tässä jotain hyviäkin elementtejä, mutta aivan liian saippuainen kokonaisuus. Teimme joskus seuran porukalla lime-habanero alen joka maistui Fairylle, mutta ei sekään näin saippuainen ollut. Hon Kirinin ja kahvihirvityksen väliin.
Raadin arvio: 2- (1- - 2+), 1,55 alle keskiarvon
Karhu päivässä, mutta otetaan nyt kuitenkin vielä toinen.
Trad Gold Pilsner (UT ka 3,38) olikin sitten huomattavasti helpompi ja parempi olut. Jotain mitä edellinenkin olisi voinut vähemmän saippuaisena olla. Puhdas ja humalavetoinen, kyllähän tämä nimensä täyttää. Ihan kelpo pils. Tosin muu raati piti tästä minua vähemmän. Tässä vaiheessa silti keulille.
Raadin arvio: 2+ (2- - 3,1), 1,08 alle keskiarvon
Varsin mielenkiintoisella nimellä ja etiketillä varustettu
Setouchi Udon Noww Wheat Ale (UT ka 3,31) herätti tietynlaisia mielikuvia. Vaikka tämä ilmeisesti onkin tehty vain udon-kokkien työjuomaksi, jostain syystä tuoksu oli täynnä jonkinlaista nuudelikeiton lientä. Maultaan jopa ihan kelvollinen hopfenweisse, mutta tuoksu häiritsi tällä kertaa liikaa. Toiseksi trad gold pilsin perään.
Raadin arvio: 2½ (1,8 - 3-), 0,91 alle keskiarvon
Etikettien osalta mentiin kohti normaalia, kun laseihin kaatui
Far Yeast Triggger #2 (UT ka 3,60). Ja tölkin sisältö ihme kyllä oli jokseenkin linjassa etiketin kanssa. Hyvin normaali ja jopa ihan peruslaadukas west coast IPA, josta löytyi niin pihkaa, sitrusta, kuin katkeroakin. Ei nyt mistään luonteikkaimmasta päästä, mutta selvästi paras tähän asti. Muukin raati asetti tämän selvästi japanilaisten parhaaksi.
Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-), 0,42 alle keskiarvon
Japanisarjan loppuun maisteltiin vielä kaksi olutta Far Yestin Hop Frontier - sarjasta, joista ensimmäisenä
Juicy IPA (UT ka 3,73). Jotenkin tämäkin oli ihmeen saippuainen minusta, eikä muutenkaan kovin säväyttävä sumukaljaksi. Aika ohut ja vetinen. Pettymys, etenkin kun edellinen olut näytti että tällä panimolla osataan kyllä IPAa tehdä, ja tölkki näytti lupaavalta. Muiden arvostuksella toiseksi jonossa, vaikka itse laitoin alemmas.
Raadin arvio: 3- (2+ - 3+), 0,94 alle keskiarvon
Viimeisenä ennen ensimmäistä taukoa nautittiin vielä saman panimon ja saman sarjan
Berry Black IPA (UT ka 3,59). Vaikka tuo berry aiheutti hieman epäilyksiä, itse olin black IPAsta hyvinkin kiinnostunut, siinä missä osa tuntui tuomitsevan juuri tuon tyylin jo ennen maistamista. No, eipä tästä kummoisesti löytynyt kehuttavaa piti tyylistä tai ei. Pelättyä tuhkakuppisuutta tässä ei ollut, mutta toisaalta jotain kovin epäpuhdasta käymisaromia joka ainakin itseäni häiritsi. Muuten ihan pätevä hieman hedelmäinen runsaasti humaloitu tumma ale. Kolmanneksi kahden Far Yeastin IPAn perään.
Raadin arvio: 3 (2½ - 3+), 0,70 alle keskiarvon
Ensimmäiselle tauolle lähtiessä järjestys jonossa oli siis Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Hop Frontier Berry Black IPA, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, Ghost in the Beans, joista vähiten aliarvostettuna Triggger #2 ja eniten Japanese Citrus Lager.
Sitten vakavampiin oluisiin. Tai no, kun
Open Water Potato Headin (UT ka 3,20) etikettiä katsoo, niin ehkä ei kuitenkaan. Yksi jäsenistämme oli tuonut tämän Ahvenanmaalta koska halusi valita oluen mitä kukaan meistä ei ole maistanut. Siinä ainakin onnistuttiin loistavasti. Kai tässä oli tarkoitus tyrniä olla ja sitä ehkä vähän maistoikin, mutta pääasiassa jotain todella rankasti epäpuhdasta käymisaromia. Melko epämiellyttävä tapaus. Sijoittui listalla tässä vaiheessa kolmanneksi kuitenkin, eli jollekin taisi maistua. Tai siis kaikille paitsi minulle.
Raadin arvio: 3 (2,1 - 3+), 0,30 alle keskiarvon
Etiketeissä ei menty sen vakavampaan suuntaan, mutta oluissa ehkä vähän kuitenkin. Uiltje on tunnettu sarjakuvamaisista etiketeistään joiden takana on usein hyviä oluita.
Motueka Mohitos (UT ka 3,62) ei ollut varsinaisesti poikkeus sääntöön, jos nyt ei ihan panimon parhaimmistoakaan. Ei mitään kovin erikoista, mutta perusvarma tuote. Ei tosin niin mehuisa kuin "New England IPA" kuvauksesta odottaisi, vaan ennemmin perus hazy pale ale. Onnistui jotenkin jäämään listalla kolmanneksi, vaikka sai tähän asti parhaat raatipisteet.
Raadin arvio: 3+ (3 - 3½), 0,30 alle keskiarvon
Sitten päästiinkin hiljalleen asiaan. Tämä
Garden Paths Fermentationin The Curious Mix Methods (UT ka 3,97) ei ole meren takaa haettu, vaan olikohan Prahasta. Onneksi tällainen kunnon vanhan liiton hapanolut ei ajasta ja merimatkasta paljon välitä, päin vastoin. Kerta kaikkiaan herkullinen tuote kompleksista tuoksusta lähtien. Kompleksi happamuus, vähän hedelmää, sopivasti etikkaa. Erinomaista. Heittämällä kärkeen.
Raadin arvio: 4- (3- - 4,1), 0,21 alle keskiarvon
Luulin jo aluksi että vastaan tulee jotain tuttua ja turvallista, mutta tämähän olikin
Tankerin Ketser Red Wine BA (UT ka 3,87) kun vain tynnyröimätön oli tullut aiemmin maistettua. Kyseessä on sen verran intensiivinen hapanolut ettei sitä ole ainakaan pilalle saatu tynnyrillä, ehkä jopa vähän parantunut. Vähän tämä jää lyhyeksi ja ohueksi verrattuna tyylin priimuksiin, mutta varsin maistuva olut silti. Melkein Fiskarsin tasoa, mutta vain melkein. Jonossa toiseksi.
Raadin arvio: 4- (3+ - 4), 0,17 alle keskiarvon
Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tämä oli muistaakseni vain ainoa lähialkosta löytynyt pullo jota minä ja jäsen ta_ta emme kumpikaan olleet maistaneet. Kyseessä oli
Marblen, North Ridingin ja Five Townsin kollabo Jollification (UT ka 3,63). Etiketti sanoo apricot & peach tripel, mutta enemmän tämä oli kyllä joku vähän hapan farmhouse ale kuin mikään tripel. Toki sellaisena aivan hyvä. Sijoituksesi jonossa tuli kuitenkin nyt vasta seitsemäs.
Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,42 alle keskiarvon
Viimeisenä ennen toista taukoa nautittiin toinen minun tuliaisistani, Nantesin kupeesta Guerandesta ostettu
La Turbulente panimon Moby Dick tripel (UT ka 3,38). Pohjustin tätä toteamalla että se oluttyyli mitä ranskalaiset eivät tunnu yhtään osaavan tehdä on juuri tripel, mutta tulipa tällainen ostettua. Toin tälle makupariksi myös Gueranden suolalla suolattuja sipsejä jotka maistuivat, no, sipseiltä. Parempia ne olivat kuin tämä olut, jonka sijoitus listalla oli nyt kymmenes. Oli nimittäin aivan samalla tavalla huonon tuplapukin makuista kuin suurin osa Ranskan tripeleistä tuntuu olevan.
Raadin arvio: 3 (2½ - 3,1), 0,44 alle keskiarvon
Eli tässä vaiheessa jonon järjestys oli Curious Mix Methods, Ketser BA, Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Motueka Mohitos, Jollification, Potato Head, Hop Frontier Berry Black IPA, Moby Dick, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, ja Ghost in the Beans. Uusista eniten aliarvostettiin Moby Dickiä, vähiten Ketseriä.
Vaikka vähän tämän jälkeen taisinkin ääneen kehuskella että olin kerrankin muistanut ottaa joka oluesta kuvan, niin kuitenkaan jostain syystä en tästä oluesta kuvaa löytänyt kamerastani. Varmaan korruptoitunut itsekseen. Oluena oli joka tapauksessa viime vuonna Grenoblen V&B:stä tuotu
La P'tite Maiz Send the Wood #13 (UT ka 3,98) jossa tyylinä imperial russian stout BBA. Hieman yllättäen tämä lähti karkuun pullosta, mutta ei onneksi kovin voimallisesti. Eikä se maussa juurikaan tuntunut. Kahvia, suklaata, paahdetta, viskiä. Aivan hyvä, jos nyt ei mikään sukkia jaloissa pyörittävä. Listalla neljänneksi tässä vaiheessa.
Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,42 alle keskiarvon
Tuon yhden kuvan korruptoitumisen huomasin jo aiemmin, mutta jotenkin tämä seuraavakin on hävinnyt. Tuskin oluiden alkoholipitoisuus ainakaan on asiaan vaikuttanut. Tämä olikin maistelun ainoa ennakkoon tuttu olut, eli
Mallaskosken Nemesis 3 (UT ka 3,65). Hieman hapan ja flatti tämä oli joskus
Alkon sokkopruuvissa ollut, mutta nyt toimi vähän paremmin. Voimaahan tässä on kuin Seinäjoen kokoisessa kylässä, ja tasapainokin ihan kohtalainen, mitä nyt vähän alkoholin lämpö puskee yli. Jonossa vahva kolmossija tässä vaiheessa.
Raadin arvio: 3½ (3- - 4), 0,07 alle keskiarvon
Lopuksi pari BrewDogin tuotetta, jotka oli kuulemma ostettu ennen ahdistelukohuja joten ehkä ne on sitten fine. Ensimmäisenä se mielenkiintoisempi, hapanolutprojekti
BrewDog Overworksin Hocus-Pocus sour imperial stout (UT ka 3,95). Sour stout on niin perverssi asia että harva sitä edes yrittää, mutta silloin kun sillä osuu maaliin niin voi osua hyvinkin komeasti. Ja niin nytkin osutaan. Kompleksin happamuuden ja sopivasti tasapainossa olevan paahteisuuden yhdistelmä on maagisen hyvä, ja tämä ei ole pelkästään tämän maistelun maukkain olut, vaan yksi maukkaimpia vähään aikaan. Ja sillä pääsee listan kärkeen.
Raadin arvio: 4+ (3½ - 4½), 0,26 yli keskiarvon
Viimeisenä vastuksena kohdattiin vielä BrewDogin viinaolutsarjan
Dog H (UT ka 4,26). Chiliä, kaakaota, konjakkitynnyriä. Sanoo kuvaus. Nenä ja suu löytävät paahteisen maltaan ja alkoholin kaverina lähinnä soijakastiketta, kiitos ylipitkän kellaroinnin, ja jotain kookoksen ja suklaan tapaista. Ei tämä siis huono ole, ihan OK, mutta kaukana tämänkin maistelun kärjestä. Jonosta löytyy lopulta sija kuusi.
Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½, vain kolme raatilaista), 0,93 alle keskiarvon
Ja näin saatiin pitkä jono järjestykseen. Tällä kertaa selvittiin yllättävän vähällä mielipahalla jonotuksesta, vaikka mietityt uudistukset, kuten parhaan ja heikoimman arvosanan pudotus pois, jäivät nyt toteuttamatta. Kärkeen mentiin isoilla pulloilla ja isoilla mauilla, mutta molemmilla myös pudottiin yksinkertaisempien tuotteiden taakse silloin kun taso ei ollut kohdallaan. Lopuksi toteutettiin vielä pari äänestystä (joista yksikään ei tällä kertaa ollut "mikä oli paras") ennen kuin poistuttiin saunomaan.
Mitä tilaisit uudestaan: BrewDog Overworks Hocus Pocus (44% äänistä)
2. Garden Paths Fermentation Curious Mix Methods 33 %
3. La P'tite Maiz Send the Wood #13 11 %
3. Far Yeast Triggger #2 11 %
Hienoin etiketti: Open Water Potato Head (44 % äänistä)
2. La P'tite Maiz Send the Wood #13 22 %
2. Uiltje Motueka Mohitos 22 %
4. Baeren The Day kumpi tahansa 11 %
Raadin suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4,21/5)
Oma suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4.5/5)
Raadin yliarvostama: BrewDog Overworks Hocus Pocus (+0,26)
Raadin aliarvostama: Baeren The Day Japanese Citrus Lager (-1,55)
Pahin pettymys: Japani (kohtalaiset UT-keskiarvot joista jäätiin systemaattisesti reilusti taakse)
