15.6.18

Espoo Panee & Kippis - pintaraapaisu kahteen uuteen tapahtumaan

Tänään kaksi uutta oluttapahtumaa debytoi pääkaupunkiseudulla - Ravintola Fat Lizardin Espoo Panee & Juhlii sekä OlutExposta tunnetun Mikki Nymanin Kippis festivaali (ei mitään kytköksiä siihen radio-ohjelmaan). Aukioloajat olivat sopivast ristissä kun Espoossa, työpaikkani vieressä, avattiin neljältä ja Kippikseen oli ilmainen sisäänpääsy viiteen asti ja sen jälkeen melko kalliit liput. Päätin saada silti yhdistelmän toimimaan ja suuntasin töiden jälkeen kohti Fat Lizardia.

No, huonoa tuuria kiireiselle bloggarille - tapahtumaa ei ensi yrittämällä saatu ihan aikataulussa pystyyn. Jouduin lähtemään kohti Rautatientoria kun pihalle vasta pystytettiin hanoja joista olisi luultavasti saanut juuri niitä erikoisuuksia joiden perässä paikalle tulin. Tapahtuma vaikutti kuitenkin oikein kehityskelpoiselta ja jatkaa vielä heinä- ja elokuussa, joten pitänee päästä paikalle uudestaan tänä kesänä.

Sitten kohteena olikin Kippis, tuo festari joka päätyi ottamaan nimen radio-ohjelmalta johon se ei mitenkään liity ja jätti muuten markkinoinnin niin viime hetkeen että muutama vuosi sitten se ehkä olisi vielä riittänyt, mutta tänä päivänä joutuu vähän jännittämään tuleeko kukaan paikalle. Minä kuitenkin tulin, eikä vähiten siksi koska illan ensimmäinen esiintyjä on sydäntäni lähellä.




Tapahtuma osoittautuikin oikein mainioksi - harmi vain että ihmisiä ei vielä lähtiessäni vähän ennen iltayhdeksää ollut juurikaan paikalle eksynyt. Jos meinaa pyytää 20 € pääsylipusta, pitäisi ehkä panostaa lisää markkinointiin. Porttien sisäpuoleltahan löytyi oikein maino tapahtuma. Hyvää musiikkia, hyvää ruokaa, hyvää olutta, toimiva maksujärjestelmä, hyvät lasit, paljon tilaa. 20 € vain on liikaa maksaa siasta säkistä, mitä tämä tapahtuma useimmille tälläkin hetkellä on. Osin siksi tämä postaus piti saada ulos jo tänään. Jos ei järjestäjä itse markkinoi niin minä edes yritän. Menkää Kippikseen. Olutvalikoima ei ole superlaaja, mutta sen kärki on terävä. Järjestelyt ovat oikein toimivat, ainakin tänään nähdylle väkijoukolle. Hintalappu on kova, myönnetään, mutta kyllä sille saa myös vastinetta. Sitä paitsi alueelta voi lähteä pois ennen Arttu Wiskaria.

Kippis Top 5 (uudet):

14.6.18

Beercation USA osa 4 - Loput

Nyt kun matkan kolme merkittävintä olutosavaltiota on käyty läpi, on aika käydä pikaisesti ne kaikki muut ja tehdä yhteenveto matkasta. Etenen jokseenkin kronologisesti.
Washingtonissa ajettiin vain noin 20 mailia ja vaikka sillekin välille osui ainakin yksi pienpanimo, yhtään olutta ei tuon ajomatkan aikana valitettavasti ehditty nauttia. Matkan aikana tuli kuitenkin juotua kaksi mainiota Washingtonissa pantua olutta, Everybody's Cryo-Chronic IPA ja Backwoods Trail Hazer, molemmat 4.1 arvoisia ja molemmat Portlandin Kelly's Olympianissa. Aiemmin Washingtonista on tullut maistettua yksi Elysian ja muutama Redhook.


Washingtonin jälkeen ajoimme taas pitkän pätkän Oregonissa, kunnes vastaan tuli Idaho, tuo maatilojen luvattu osavaltio. Idahossa haisi lehmänlanta, motellissa oli mukava takapiha ja Finlandia - merkkinen sauna ja Boisen keskustassa kävin ensi kertaa Five Guysissa. Koko osavaltion ainoa juotu olut oli kuitenkin viime osassa mainittu kalifornialainen Great White. Jälkeenpäin tarkasteltuna en ole itse asiassa koskaan juonut Idahossa pantua olutta. Tämä voidaankin laskea yhdeksi matkan suurimmista virheistä: vierailtu osavaltio josta jäi olut-tick saamatta.


Utahin jälkeen saavuimme Arizonaan, jossa maasto ei varsinaisesti vaikuta maanviljelyyn soveltuvalta, mutta säätila sopii oluen juontiin varsin mainiosti. Ensimmäinen pysäkkimme oli komean Glen Canyonin vieressä sijaitseva Page, jossa ehdittiin myös oluelle ruokailun ohessa Dam Bar & Grill nimisessä paikassa (Glen Canyonissa on pato). Pykälää komeamman Grand Canyonin jälkeen pysähdyimme myös Williamsissa, jossa viihtyisässä Historic Brewing Companyssä oli aikaa maistaa yksi olut. Näistähän pääsee tekemään jo listaa!

Arizona Top 5 (juotu):

1. Lumberyard Damber 3.9 (Arizona, @ Dam Bar)
2. Historic Opposable IPA 3.9 (Arizona, @ Historic)
3. Samuel Adams Sam '76 3.2 (Massachusetts, @ Dam Bar)
4. Four Peaks Kilt Lifter Scottish Style Ale 3.1 (Arizona, @ Dam Bar)
5. Firestone Walker 805 3.0 (Kalifornia, @ Dam Bar)



Tässä olikin itse asiassa Arizonassa juotujen oluiden lista kokonaisuudessaan. Samalla tuli tuplattua juomieni arizonalaisten oluiden määrä kuuteen. Aiemmin olin maistanut paria Mother Roadia ja yhtä Superstitionia.





Nevada olikin sitten jotakuinkin reissun ainoa paikka jossa taster flighteja oli hankalammin saatavilla. Käytäntö ei koske koko osavaltiota, sillä se ei koskenut edes koko Vegasia, mutta useimmiten oli panostettu enemmän juomien kokoon. Muutamia olutbaarejakin löytyi, mutta kovin suurta maistelumäärää ei päässyt kertymään. Yllä näkyvä olutterassikin huomattiin vasta pois lähtiessä.

Nevada Top 5 (juotu):

1. Great Basin Outlaw Milk Stout 3.9 (Nevada, @ Freedom Beat, Downtown Grand)
2. CraftHaus Zitrone Gose 3.7 (Nevada, @ Freedom Beat, Downtown Grand)
3. Green Flash Remix 3.4 (Kalifornia, @ Freedom Beat, Downtown Grand)
4. Kona Longboard Island Lager 3.0 (Havaiji, @ Freedom Beat, Downtown Grand)
5. Ellis Island IPA 3.0 (Nevada, @ Ellis Island Casino & Brewery)


Tässäkin osavaltiossa top 5 sisälsi kokonaisuudessaan uusien tickien listan. Lisäksi tuli maistettua pari vanhaa tuttavuutta uudestaan. Aiempi kokemukseni Nevadasta sisälsi lähinnä pari muuta Ellis Islandin paikan päällä maistettua olutta, joten siihen nähden ihan hyvä onnistuminen.


Yhteensä koko matkalla tuli juotua 149 uutta olutta. Painotus oli vahvasti länsirannikon osavaltioissa, mutta hyvää juotavaa löytyy kyllä halki mantereen. Tämä matka oli pääasiassa maisemien katselua ja roadtrip, vasta toissijaisesti olutmatkailua, mutta olutmatkailulle saa parempaa kohdetta hakea. Summataan matka vielä koko reissun top 10 - listalla.

Beercation USA Top 10:

1. Cascade Like Candy 4.6 (Oregon, @ Cascade Barrel House)
2. Epic Big Bad Baptista 4.6 (Utah, @ Epic Brewing)
3. Prairie Pe-Kan 4.5 (Kalifornia, from Monument Wine & Spirits)
4. Hair of the Dog Blue Dot Double IPA 4.5 (Oregon, @ Hair of the Dog)
5. Cascade Vlad the Imp Aler 2013 4.5 (Oregon, @ Cascade Barrel House)
6. Cascade Hangin' Tough Live Barrel 4.5 (Oregon, @ Cascade Barrel House)
7. Epidemic Ales Nutty but Nice 4.5 (Kalifornia, @ Epidemic Ales)
8. Prairie Funky Gold Citra 4.4 (Kalifornia, from Monument Wine & Spirits)
9. Triple Rock Her Majesty's Crush with Figs 4.3 (Kalifornia, @ Triple Rock)
10. Deschutes Fresh Chair 4.3 (Oregon, @ Deschutes Portland)

6.6.18

Beercation USA osa 3 - Utah

Mormonitemppeli.
Oregonin jälkeen kävimme erittäin hetkellisesti Washingtonissa ja melko pikaisesti Idahossa, mutta kummassakaan ei tullut yhtään paikallista olutta maistettua. Idahossakin vain join yhden aiemmin ostetun oluen motellilla (Lost Coast Great White 3.7 (Kalifornia)). Utahistahan ei mormonien takia olutta saa. Tai niin jostain syystä ajattelin. Salt Lake Cityn sijoittuminen hipsteri-indeksissä kolmannelle sijalle sai ennakkokäsitykseni jo hieman muuttumaan. Todellisuus oli lopulta jokseenkin käsittämätön, mutta ehdottomasti kirjoituksen arvoinen.
Epicin maisteluhuone.
Vain Suomessako?
Salt Lake City onnistuu olemaan yhtä aikaa taantumuksellinen ja edistyksellinen. Kasvisravintolaa on ilmeisesti paljon ja keskusta jotenkin näyttää kävely-ystävälliseltä, mutta silti keskustassakin kaistoja on autotiellä kolme tai neljä suuntaansa ja joka paikassa valojen vaihtuminen kävelijälle kestää ikuisuuden. Pienpanimoita on esikaupunkialueella valtava määrä, mutta niiden toimintaa on rajoitettu lainsäädännöllä melkoisesti. Kävimme ensin syömässä burgerit Proper Burger Co:lla mutta jätimme vielä vieressä sijaitsevan Proper Brewing Co:n väliin, sillä auton rattiin oli vielä hypättävä. Sen jälkeen kuitenkin suuntasimme sen mielenkiintoisimman panimon, eli sattumalta (taas) halvan motellimme lähistöllä sijaitsevan Epicin tasting roomiin (disclaimer: Etenkin nykyään suurin osa panimon toiminnasta on Coloradon puolella, eikä ole vaikea arvata miksi. Lasken tässä kuitenkin Utahissa sijaitsevaksi, onhan se osittain totta.). Löysimme tiemme pullokauppaan ja ihmettelin onko maisteluhuone kenties eri rakennuksessa. Ei toki, tänne päin. Meidät ohjattiin pieneen koppiin jossa kerrottiin heti kättelyssä että "olemme ravintola, emme baari". Olutta olisi tarjolla vain pääruoan tilanneille. Ja vahvaa (yli 4 %) olutta saa myydä vain pullosta. No mikäpä siinä, vaikka kävimmekin alle tunti sitten syömässä. Keittolautanen eteen ja tänne niitä oluita.

Proper.
Utah Jazz pelaa selän takana.
Koska Epic meni luonnollisesti todella aikaisin kiinni, ilta jatkui Proper Brewing Co:n puolella. Ovella kerättiin henkilötiedoista nimi ja passin numero vihkoon, koska laki. Koska NSA tietää kaikki liikkeemme muutenkin, ei tämä jaksanut liikaa häiritä. Hanavalikoima oli komea, joskin 4 % vahvuusraja tarkoitti että oikeastaan vain happamat hanatuotteet maistuivat siltä miltä niiden toivoisi. Pullosta löytyi vähän parempaa täältäkin. Tunnelma Properilla oli loistava, sitä tosin avitti hieman Utah Jazzin hyvä menestys NBA:n pudotuspeliottelussa, jota näytettiin screeniltä. Otteluhan pelattiin samassa kaupungissa, mutta meillä ei ollut tällä(kään) kertaa aikaa tai rahaa hankkia lippuja.

Utah Top 5 (juotu & peräisin):


Muistakaan osavaltioista ei täällä tullut yli 4.0 oluita juotua. Epiciltä mukaan tarttui yksi maistuvan oloinen musta pullo, josta mahdollisesti lisää kellarin aarteita - maistelun yhteydessä. Kunniamaininnan ansaitsee Properin paras tuotos:

Proper Lake Effect Gose 3.8 (@ Proper)

Täysin yllättäen totesimme molemmat että Salt Lake Cityssä olisi kyllä voinut olla toisenkin yön. Vaan ei ollut enää tässä vaiheessa suunnitelmissa tilaa. Oli pakko jatkaa matkaa. Neljännessä ja viimeisessä osassa käydään läpi kaikki muut matkan osavaltiot.

4.6.18

Beercation USA osa 2 - Oregon

Matkalla on tässä vaiheessa edetty punapuumetsien ja punapuiden läpi idylliseen Oregoniin. Mihin muuhunkaan kaupunkiin olutbongari suuntaisi autonsa keulan kuin... Medfordiin! Medford on sympaattinen pienehkö kaupunki melko täydellisellä paikalla matkaajalle joka aikoo punapuiden jälkeen käydä vielä Crater Lakella ennen sitä olutmekkaa. Visiittimme Medfordiin jäi melko lyhyeksi, mutta olihan motellimme lähellä sentään panimoravintola, Bricktowne Brewing. Hyvää olutta, loistavaa ruokaa, kuinka ollakaan. Loppuillasta törmäsimme vielä mielenkiintoiseen keittoravintolaan.
Erilainen taster-flight.

Portland - Downtown/Pearl District

Myyttinen PoriPortland. Tuo hipsterien valtakunta ja olutharrastajien mekka. Koko matkareittimme perustui siihen että Portlandissahan on nyt käytävä, joten siellä oltiin luonnollisesti vähän useampi päivä myös paikallaan. Eli jopa kaksi täyttä päivää. Näiden päivien aikana näimme Portlandista kaksi sen verran erilaista puolta, että myös postaus on tältä osin perusteltua jakaa osiin.
Portlandia halkovan Columbia-joen sivuhaaran Willametten länsipuolelle jää kaupungin keskusta. Keskusta on hieman kuin Bostonissa, mutta vielä piirun verran hipsterimpi. Kutsuvan näköistä panimobaaria ja vegeruokalaa on joka kadunkulmassa, pyöräilyyn on selvästi merkityt kaistat, jalankulku on vaivatonta ja jopa raitiovaunujakin näkee. Jonkun makuun ehkä hieman liian kliinistä ja kallista, mutta silti erittäin luonteikasta ja halvempaa kuin esim. San Francisco tai Suomi. Keskustassa on paljon paikkoja jotka eivät ole pelkästään käymisen arvoisia - niissä on pakko käydä. Koska Portlandin maine ei ole mikään salaisuus, useat Oregonissa Portlandin ulkopuolella sijaitsevat panimotkin ovat perustaneet satelliittipanimoravintolan tai kaksi Portlandiin. Varsin tervetullut ilmiö, sillä ainakin Deschutesin panimoravintola kuului keskustan kohokohtiin. Maininnan ansaitsevat myös ainakin valtavalla hanalistalla houkutteleva Henry's, sekä täysin uniikin McMenaminsin tunnelmaa keskusta-alueelle tuova Ringlers. 8-Bitin Jasoniin tutustuneet osaavatkin jo tilata Ringlersistä McMenaminsin erikoisuuden, Rubinatorin.
Henry'sin hanalistaa.
Ringlers.
Portlandissa olut joka tapauksessa näkyy isosti keskustaa myöten. Suhteellisen fiinissä hotellissammekin oli huoneen hintaan sisältyvä päivittäinen oluttunti, panimot on merkitty turistikarttoihin ja löytyypä keskustasta myös "brewery blocks" joiden katolta voit bongata käymistankkeja. Viikonloppuiltaisin panimobaareihin suunnistaessa saa varautua tungokseen.

Portland - Eastside

Willametten itäpuolelta löytyy erilainen Portland. Eastside on hieman ränsistyneempi, hieman vaikeampi käveltävä, mutta täynnä elämää ja tunnelmaltaan mainio. Suurimpaan osaan paikoista ei sitä paitsi tarvitse kävellä kovin kauas, kun heti joen takaa löytyy mm. Hair of the Dog, Roguen beach-henkinen Eastside (entinen Green Dragon), erinomainen Cascade, sekä hippitunnelmaa huokuva cash-only kuppila Roadside Attraction. Kaikki vierailun arvoisia. Cascade oli matkan ensimmäinen paikka josta löysimme enemmän hapanoluita, mutta sieltä niitä sitten löytyikin. Tynnyrihapatusta harrastetaan isolla volyymillä ja kaksi hanaa on jatkuvasti suoraan tynnyristä. Kallis litrahinta, mutta pienet annokset ja aivan loistavat oluet.
Hair of the Dog
Rogue Eastside
A Roadside Attraction
Cascade Barrel House
Kävimme myös pienen Lyft-matkan päässä tutustumassa Jasonin suosikkibaariin, Horse Brass Pubiin. Tutustumisen arvoinen paikka tämäkin. One Pintin ja Vihreän Haltiattaren kanta-asiakkaalle tässä oli jotain kovin tuttua.
Horse Brass Pub

Oregon Top 5 (juotu & peräisin): 

1. Cascade Like Candy 4.6 (@ Cascade Barrel House)
2. Hair of the Dog Blue Dot Double IPA 4.5 (@ Hair of the Dog)
3. Cascade Vlad the Imp Aler 2013 4.5 (@ Cascade Barrel House)
4. Cascade Hangin' Tough Live Barrel 4.5 (@ Cascade Barrel House)
5. Deschutes Fresh Chair 4.3 (@ Deschutes)


Hyvien oluiden määrä Oregonissa oli melkoinen. Listataanpa tähän vielä loput vähintään 4.0 ansainneet:

Deschutes Fruit Fight NE IPA 4.3 (@ Deschutes)
Hair of the Dog Fred 4.3 (@ Hair of the Dog)
Ninkasi Dawn of the Red India Red Ale 4.3 (@ A Roadside Attraction)
Rogue Combat Wombat 4.3 (@ Rogue Eastside)
Wild Ride Nut Crusher Peanut Butter Porter 4.3 (@ Kelly's Olympian)
Rogue Not Very Brite Hazy IPA 4.2 (@ Rogue Eastside)
Barley Browns Pallet Jack IPA 4.1 (@ Kelly's Olympian)
Bricktowne Calypso Cowboy IPA 4.1 (@ Bricktowne Brewing)
Cascade Melonious Blond 4.1 (@ Cascade Barrel House)
Deschutes Black Raspberry Sour Ale 4.1 (@ Deschutes)
Deschutes Fresh Picked IPA 4.1 (@ Deschutes)
Deschutes Red Chair Northwest Pale Ale 4.1 (@ Henry's)
Hair of the Dog Adam 4.1 (@ Hair of the Dog)
Hair of the Dog Ruth 4.1 (@ Hair of the Dog)
Rogue Cold Brew 2.0 4.1 (@ Rogue Eastside)


Kovin paljoa ei tässä osavaltiossa tullut out-of-state olutta juotua. Pari mainiota kuitenkin:

Sixpoint Hootie Hazy APA 4.3 (New York, @ Horse Brass Pub, tapped on 4/20)
Everybody's Cryo-Chronic IPA 4.1 (Washington, @ Kelly's Olympian)


Portlandissa oli kahteenkin päivään sen verran paljon nähtävää ja juotavaa, että kaikki tuskin tähän mahtui. Kyselkää jos kiinnostaa tai jos matka samaan suuntaan on suunnitteilla. Ensi kerralla hypätään yhden osavaltion yli hipster-indeksin kolmannelle sijalle.

3.6.18

Alkon kesäkuun erikoiserä

 Kun aloin aikanaan käymään Alkon mediapruuveissa, harmittelin sitä että sokkomaistelu oli tarjolla vain viineille. Nyt erikoiserien myötä myös olutniilot ovat alkaneet päästä nauttimaan sokkomaisteluista, joskin vain erikoiserien osalta. Maisteltavana oli kolme neljästä oluesta. Luin vahingossa erikoiserän teeman "Trendikkäät hapanoluet" etukäteen. Vaikka happamista pidänkin, tämä ei varsinaisesti kuulostanut kovin "erikoiselta".

Oluet on maistettu ilman sen suurempia ennakkotietoja ja nimet tarkistettu vasta jälkikäteen.

Olut A:


Samean keltainen, matalahko vaahto. Tuoksu erittäin hapan, hieman omenainen. Maussa samoja piirteitä yllättävänkin intensiivisesti. Omenaisuutta, happamuutta, marjaisuutta? En ole varma maistanko suolaa vai en, mutta totean että lactobacillusta se varmaan kuitenkin on. Kyllä tämän täytyy olla joku moderni kattilasour. Hyvää. Veikkaan jotain Cool Headin gosea.

Olut oli Hiisi Itse. Yllättävä mutta tervetullut comeback mainiolta hapanoluelta. Ratebeer-pisteet sokkona olivat lähes tarkalleen samat kuin aiemmin festareilla annetut. Eikä tuo veikkaus nyt kovin pahasti pieleen mennyt.

Olut B:


Samea on tämäkin, enemmän kultaa kuin keltaista. Vähän enemmän vaahtoa. Tuoksu miedosti hapan ja hieman tallisen tunkkainen. Saison? Maku on myös hapan, samaa tallisuutta ja myös selvästi humalaa. Saison kolkuttelee edelleen takaraivossa, mutta alan kallistua jonkinlaisen sour IPAn suuntaan. Pidän kyllä tästäkin, joskaan en yhtä paljon kuin edellisestä.

Olut oli To Øl Sur Citra. Ihan kohdalleen osui siis tämäkin. Arvio myös hyvin samoilla linjoilla aiemmin One Pintin hanasta maistetun kanssa. Aivan kelpo tuote.

Olut C:


Kirkas syvän tumma punainen tai punaruskea. Pienikuplainen hieman beige vaahto. Tuoksussa hapanta kirsikkaa. Makeutta. Vähän ehkä liikaakin. Maussa elegantti kevyt happamuus ja lähinnä makeaa kirsikkaa. Melko ohut. Ehkä Boon Kriek tai jopa Neuzellerin kirsikkaolut? Ei tämäkään huono ole, mutta selvästi kolmikon heikoin.


Olut oli Liefmans Goudenband. Tämä oli kyllä monella tapaa pettymys. Goudenbandia on nähty Alkossa niin monesti että tuominen osaksi erikoiserää tuntuu aika oudolta. Lisäksi maku oli paljon flätimpi ja tylsempi kuin aiemmin. Lieneekö karahvissa seisottamisella osuutta asiaan, mutta tässä kunnossa en ehkä Goudenbandia ostaisi. Käykää mielummin One Pintissä maistamassa tynnyrikypsytetty versio jos sitä on vielä jäljellä. On meinaan hyvää.

2.6.18

Olutkulttuuri-ilta: Olut ja media


Olutkulttuuriseuran toiminnan rungon alkuvuosina muodostaneet Olutkulttuuri-illat olivat useamman vuoden tauolla, kunnes palasivat Unkari-teemaisen illan muodossa viime vuonna Jyväskylässä (linkkaisin blogiin jos Tumblr toimisi). Tänä vuonna seuran kunnianhimoisena tavoitteena on ollut järjestää yksi olutkulttuuri-ilta jokaisella toimintapaikkakunnalla: Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Peli avattiin vasta puolessa välissä vuotta, kun Helsingin paikallisjaosto järjesti Tuxeran saunalla Westendissä olutkulttuuri-illan aiheesta "olut ja media".
Kolme neljästä puhujasta pääsi paikalle, sillä yhdelle oli sattunut illalle tuplabookkaus. Edellisessäkin olutkulttuuri-illassa puhunut monitoiminainen Anikó Lehtinen kuitenkin paikkasi erinomaisesti myös pois jäänyttä Cyde Hyttistä, sillä molemmat ovat merkittävässä roolissa uudistuneen Olutpostin tuotannossa. Anikó puhui myös olutkirjojen kirjoittamisesta sekä Kippis! - radio-ohjelmastaan ja aika kului kuin siivillä. Seuramme sai myös Anikólta lahjoituksena kopion loppuunmyytyä Yks Olut - kirjaansa. Teos tulee päätymään lainattavaksi Olutkulttuuriseuran kirjastoon Jyväskylään.
Anikón jälkeen ääneen pääsi pitkän linjan oluttoimittaja J.T. Laakso, joka kertoi oman (olut)journalistisen uransa vaiheista sekä kotimaisten olutblogien esi-isänäkin pidetystä Olutverkosta. J. T. halusi painottaa ettei toki yksin Olutverkkoa perustanut, vaikka se vahvasti häneen nykyään henkilöityykin.
Vaikka joidenkin väitteiden mukaan kirjoitan myös itse olutblogia, olin kutsunut bloggaripuhujaksi hieman luetumman ja hauskemman miehen, Tuopillinen - blogin Jouni Koskisen. Jouni tarinoi mukavia ja jäi vielä pöydän ääreen J.T.:n tapaan keskustelemaan yleisön kanssa. 

Hieman pieneksi jääneestä osallistujamäärästään huolimatta Helsingin historian ensimmäinen olutkulttuuri-ilta oli onnistunut tapahtuma ja ensi vuodelle yritetään todennäköisesti järjestää uusi.

31.5.18

Kotioluttasting / bottleshare

Kotiolutharrastus on levinnyt jo siinä määrin myös Olutkulttuuriseuran Helsingin jaoston jäsenistöön että päätimme pitää maistelutilaisuuden jotta panomiehet pääsevät eroon tuotteistaan. Panotaidottomat toivat muuta maisteltavaa. Maistelun odotetuin panomies sekä varasi maistelun päälle itselleen työvuoron että unohti kertoa paikalle saapuvalle kollegalleen mistä oluitaan voisi löytää tuotavaksi. No, onneksi juotavaa silti riitti.


Pääosan maistelluista oluista oli tehnyt Teddy Bay Homebrewing nimeä käyttävä jäsenemme. Ensin saimme maisteltavaksi Kestiolut - nimeä kantavan pale alen sekä kuivahumaloidun version samasta tuotteesta. Toimeksiantona oli kuulemma ollut "olut joka ei maistu miltään". Onnistuminen on hieman kyseenalaista, hyvä dokabiliteetti näissä ainakin oli.

Raadin arvio: 3 (3- - 3+)
Raadin arvio (kuivahumaloitu): 3+ (3- - 3½)


Pale ale - sarja jatkoi Sonicus - kotipanimon Dead Pony Club - kloonin toisella erällä. Selvästi aiempaa hedelmäisempi. Myös oikein helppo juotava.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½)


Tummien oluiden pariin siirryttiin kahvi-milkstoutilla, josta jäi kahvi pois. Kahvin tilalla satsiin tuli bourbon - tammilastuja ja kauran virkaa toimitti Nalle - pikapuurohiutaleet. Lopputuotos on nimeltään Fakemeal Bourbon BA. Tasapainoinen ja onnistunut tuotos.

Raadin arvio:  (3+ - 3½)


Sonicuksen yritys samaan genreen oli omien sanojensa mukaan epäonnistuminen joka opetti mitä ei kannata tehdä. Kaikkien yllätykseksi Koodinimi Turbulenssi olikin kehittynyt pullossa erinomaisesti ja maistui oikein mainiolta, jos vain pitää vahvoista milk stouteista.

Raadin arvio:  (3+ - 4-)

Väliin vähän skottilaista. Versionumerointi meni allekirjoittaneen takia pieleen. Tämän piti olla 0.2, mutta virallinen nimi on nyt sitten Wee Heavy 2.0. Sieltä tyylin raskaammasta päästä 9.5 - volttisena.

Raadin arvio:  (3½ - 4-)


Himabissekisassakin kuulemma hyvät arviot saanut Kaamos - stout olikin vielä parempi. 9.5 - volttinen stout joka ei ole makea eikä vahvasti humaloitu vaan pelkästään tasapainoisen roteva, on harvinaisuus ihan kaupallisten oluidenkin piireissä. Tykkäsin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)


Tämäkin olut oli kuulemma aikanaan pärjännyt kotiolutkilpailussa... etikettikategoriassa. Panijansa ensimmäinen tuotos koskaan, ja sen viimeinen jäljellä oleva pullo. Ikä ei ollut kohdellut vanhaa nallea pelkästään hyvin ja Mustana, kiitos olikin aika epätasapainoinen, joskin edelleen aivan juotava tapaus.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3½)

Illan viimeisenä hitaana juotiin Fakemealin "tynnyröimätön versio". Hyväksi todettiin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)

Kotiolutraadin voittajaksi selvisi siis Teddy Bayn erinomainen Kaamos.



Loppuilta saunottiin ja juotiin muutama erinomainen jakopullo (Oud Beersel Green Walnut 4- (3-4½), Breakside Wanderlust 4 (4--4+) ja Wild Beer Tepache  (3-4)) sekä muutama vähän vähemmän erinomainen olutcocktail.

Syksyllä luvassa vielä tasokkaampi bottlesharing kun perinteikäs Kellarien aarteita - tasting järjestetään jossain päin pääkaupunkiseutua. Ja huomenna luvassa luultavasti Alkon erikoiserän sokkoarviot. USAn reissun osa 2 sitten joskus loppuviikosta tai jotain.