1.10.22

Alkon lokakuun erikoiserä sokkona

 


Niin sitä vain oppii kun pruuviarki jatkuu. Tällä kertaa jopa tiesin pruuviin mennessä mitä on maisteltavana! Nimittäin ensi viikon lopulla Alkoon putoava lokakuun erikoiserä, teemana niinkin villi asia kuin "India Pale Ale". Odotettavissa siis curryä ja alennushinnasta päätellen parhaat päivänsä nähneitä oluita. Kyselin muuten jälkeen päin näiden tuoreudesta, mutta "vastaus" piiloutui sen taakse että Alko ei näe maahantuojan varastoihin ja "kyselkää maahantuojilta". Palvelua, palvelua.



Olut 1

Hieman samea keltainen. Tuoksussa vähän hedelmää, mallasta. Maku jatkaa samoilla linjoilla, eli tylsän kepeänä sumukaljana josta puuttuu luonne ja maku. Tulee ihan joku Mattsson mieleen.

En ostaisi

Oli: Rooster's Better Late than Never NEIPA 3.2/5 / 5,9 % / 5,96 € / 0,44 l

Olut 2

Sameampi kuin edellinen. Tässä on sitten jo luonnetta. Melko kuivaa mehua, vähän jopa petrolimaista poltetta, hyvällä tavalla. Makukin kuiva mutta intensiivinen, hedelmää, mallasta, humalaa, pieni hopburn joka ei itseäni ainakaan haittaa. Oikein maukas on tämä. Tulee mieleen viime pruuvin Omnipollo tai hiljattain maistamani Basquelandin Island Times.

Ostaisin

Oli: To Øl Orbital Movement 3.7/5 / 6,0 % / 3,99 € / 0,44 l

Laadukas tuote, eikä ole muuten hinnalla pilattu. Hyvä NEIPA tähän hintaan ei ole kovin yleinen asia.

Olut 3

Samea keltainen tämäkin. Tuoksussa ylikypsää ja käynyttä hedelmää. Ei oikein edes tekisi mieli maistaa, mutta maistan toki silti. Vetinen, käynyttä hedelmää, peräkärri jäänyt kaupan pihaan. Ei jatkoon.

En ostaisi

Oli: Horizont Hazy Queen 2.0/5 / 6,0 % / 4,98 € / 0,33l

Olut 4

Samea keltainen, mikä yllätys. Tuoksussa päällimmäisenä hikisukka, kaverina vähän hedelmäisyyttä. Maku on melko vetinen, hikinen, kuivakka. Peräkärri on mukana, mutta aika vähän tästä muuta positiivista löytyy.

En ostaisi

Oli: Omnipollo Fantom IPA 2.4/5 / 6,1 % / 5,98 € / 0,33 l

Joo ei ole tämä Omnipollo ihan viime kertaisen tupla-IPAn tasoa.


Olut 5

Samea kelt... eikun tällä kertaa ruskea. Melko ruma! Tuoksu käynyttä hedelmää. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, humalaa. Ihan ok, jos pääsee yli ulkonäöstä ja tuoksusta.

En ostaisi

Oli: Pentrich Brewing Days Replace Days 2.6/5 / 6,5 % / 5,68 € / 0,44 l

Olut 6

Välillä jotain muutakin kuin sumukaljaa. Kirkas meripihkan värinen olut. Tuoksussa katkeraa mallasta ja pihkaa. Maussa samoja elementtejä ja raskas peräkärri perässä. Tasapainoinen ja rehti länsirannikon IPA. Kunnollista.

Ostaisin

Oli: Nøgne Ø India Pale Ale 3.7/5 / 7,5 % / 4,99 € / 0,5 l

Ei ihan yhtä halpa kuin toinen hankalalla ö:llä kirjoitettu laatuolut, mutta ei ole tämäkään kallis. Ja onhan tämä klassikko ollut jo tähänkin asti.

Olut 7

Hieman samea keltainen. Vähän tunkkaista katkeraa mallasta tuoksussa. Maku hieman makea, katkera, vähän hedelmää. Tästä tulee alkoholikin läpi ja humalaa riittäväst. Ihan ok tupla-IPA, mutta mutta.

En ostaisi

Oli: De Moersleutel Fruit Bomb Batch #1 3.3/5 / 8,0 % / 5,99 € / 0,44 l

Alko ei jostain syystä ole halunnut määritellä mistä batchista on kyse, mutta hinnaston tölkissä se aika selvästi näkyy. Ei tämä nyt mikään hedelmäpommi ollut, mutta ei mikään huonokaan yksilö.

No joo, no juu. Vähän outo mutta toisaalta aina ajankohtainen teema. Vähän tylsää että kahdeksan IPAn erään löydettiin seitsemän sumukaljaa (puuttuva oli Lervig Tasty Juice) ja niistä vain yksi oli oikeasti hyvä, mutta ehkä sekin on tätä päivää sitten. Ihan mukavan laaja panimokattaus ja riittävän läheltä jotta nämä ainakin teoriassa voisivat olla tuoreita, vaikka tuoreus jääkin arvoitukseksi. Mitä tästä nyt sanoisi. Aika taskulämmin erikoiserä. Mutta hyvää ruokaa oli pruuvissa!

Lokakuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 7+
Sisältö: 7-
Mielikuvitus: 6½
Kokonaisarvosana: 7-

24.9.22

Alkon syyskuun sokkopruuvi


 Taas mentiin niin sokkona ettei ollut edes mielessä oliko tässä erikoiserä mukana vai mitä että? Mutta mentävä oli, kun lukijat vaatii! Maistelun aluksi joku viinitoimittaja kävi kipakkaa keskustelua Alkon jonkin tason johtoportaan kanssa heidän tavoitteistaan pakkausten hiilijalanjäljen pienentämisessä, ja vastausta kierreltiin kuin huipputason politiikassa. Sellaisen lainauksen kuitenkin kuulin sivukorvalla lähes naurahtaen itsestäänselvyytenä todettuna, että "eihän sellaista tilannetta ole, että me ja ruokakaupat myydään viiniä yhtä aikaa, se on joko tai." No, kaipa tämä tosiaan oli melko itsestäänselvää, mutta ainakin se tiedostetaan myös Alkossa.



Olut 1

Kirkas keltainen, melko tavanomainen vaahto. Tuoksu lähinnä mallasta, vähän pistävä. Maku melko katkera ja tukeva, maltainen, reilusti peräkärryä perässä. Kai tämä joku pils tai bock tms. on?

Ehkä ostaisin?

Oli: Bernard Bohemian Lager 3.3/5 / 4,9 % / 3,78 € / 0,5 l

No joo, en ostaisi varmaan, ja näitähän Alkon valikoima on täynnä. Mutta ihan kelpo yksilö.

Olut 2

Kirkas kultainen. Tuoksu hyvin raikas, puhdas, maltainen. Maku vähän katkeraa mallasta ja humalaa. Varsin hyvä lager.

Ostaisin

Oli: Hartwall Lahden Erikois Vahva Lager 3.7/5 / 7 % / 3,89 € / 0,5 l

No ihan periaatteesta en ostaisi, koska Hartwall. Mutta tulihan tämä puun takaa vähän. Virheetön, maukas. Ei juuri muuta vikaa kuin valmistaja, vielä kun nimikin on vaihtunut Strong Lagerista kotimaisemmaksi.

Olut 3

Kirkas, kellertävä, kultainen. Tuoksussa lähinnä mallasta. Maku tukevahko, puhdasta mallasta on runsaasti ja humalaa perässä. Vähän makea. Tässä vaiheessa mietin että ei kai ne festbierit ole taas maistossa, mutta ei tämä ihan kuitenkaan siltäkään maistu. Hyvä lager kuitenkin.

Ehkä en ostaisi

Oli: Andechs Bergbock Hell 3.3/5 / 6,9 % / 4,74 € / 0,5 l

Perusvarmaa laatua Saksastahan se oli, ja hintakin tullut jopa 0,05 € alas viime kerrasta kun tämä oli maistossa kaksi vuotta sitten. Saattaa tätä tulla ostettuakin, tiedä häntä. Jos Hartwall vaihtui valmistajan takia toisin päin niin vaihdetaan tämä sitten siihen, ostaisin.

Olut 4

Kirkas tummahko, vähän punertava ruskea. Tuoksu viljaista paahteista mallasta. Maussa paahteisen maltaan kaverina kahvia, vähän sherryä, humalaa. Joku vahva tumma lager tämä taitaa olla? Erittäin hyvä sellainen kuitenkin.

Ostaisin

Oli: Weltenburger Kloster Asam Bock 3.7/5 / 7,3 % / 4,98 € / 0,5 l

Klassikko. Pisteet vähän laskivat viime maistosta, mutta silti erinomainen olut.



Olut 5

Vähän samea kultainen, jotain kiinteää kelluu mukana. Tuoksu mausteista mallasta, hiivan estereitä, vähän hikeä. Vai johtuneeko siitä että viinitoimittajat valittavat tuotteiden hikisyyttä tänään. Maku mausteista mallasta, hiivan estereitä, alkoholia, humalaa. Joku kelpo tripel varmaan?

Ostaisin

Oli: Leroy Poperings Hommelbier 3.6/5 / 7,5 % / 3,98 € / 0,33 l

Ei aivan tripel, mutta vahva vaalea ale Belgiasta, joten close enough. Tuttu jo vuosien takaa, ja edelleen maukas perustuote.

Olut 6

Sitten mennään mehuosastolle. Samea keltainen, ei juuri vaahtoa. Mehu tuoksuu jo kaukaa. Ananasta niin paljon että tulee vähän säilykeananaspurkki mieleen, mutta ei haittaa menoa. Sama jatkuu maussa. Erinomainen sumukalja, voisiko olla jopa kotimainen?

Ostaisin

Oli: Omnipollo Eliphas Double IPA 4.1/5 / 8,1 % / 7,99 € / 0,44 l

Naapurin puolelle mentiin, mutta ei se mitään.

Olut 7

Hieman samea ruskea. Tuoksu makeaa mallasta, pähkinää, tummaa hedelmää. Epäilen jotain barley wineä jopa tässä vaiheessa, mutta maku tuottaa pienen pettymyksen olemalla selvästi pliisumpi. Vähän turhankin kevyt. Makeaa mallasta, tummaa hedelmää, humalaa. Ehkä joku luostariale?

En ostaisi

Oli: Chimay Red 3.3/5 / 7,0 % / 4,39 € / 0,33 l

Entisaikojen suosikki sai nyt toisessa sokkomaistossa putkeen kieltävän päätöksen minulta. Sinänsä vahvaa perustekemistä, mutta jotenkin tämä punainen versio ei ole iskenyt enää aikoihin sillä tavalla kuin kaksi muuta klassikkoa. Tähän on hintaakin saatu 0,39 € lisää kahden vuoden takaisesta, tosin ei siltikään ole kallis.

Olut 8

Kirkas ruskea. Tuoksussa makeaa mallasta, karamellia. Maussa makeaa paahteista mallasta, pähkinää, karamellia, humalaa. Vähän jotain hedelmää. Joku jouluolut tästä tulee lähinnä mieleen.

En ostaisi

Oli: Maredsous Brune 3.3/5 / 8,0 % / 3,99 € / 0,33 l

Turvallinen keskitien belgibrown. Ei varmasti tartu ostoskoriin, vaikkei siinä mitään suurta vikaakaan ole. Tässä vaiheessa tajusin listaa lukiessani että tässähän oli ne viime kerralta puuttuneet erikoiserän tuotteet. Vieläpä ripoteltuna pitkin maistelua, joten ei ihme etten teemaa arvannut vaikka luostariviboja tulikin yli yhdestä tuotteesta. Viime kerralla annettu arvio erikoiserästä pysyy, vaikka oluiden arvosanat vähän muuttuivat.



Olut 9

Vielä viimeinen. Vähän samea tummahko ruskea. Tuoksussa pieni happamuus, paahteista mallasta, marmeladia, melassia, ja vaikka alkoholi ei tuoksu niin tuoksu on niin vahva että voltteja riittänee. Maussa mallasta, viskiä, tummaa hedelmää, ruskeaa sokeria, alkoholia, humalaa, ehkä jopa vähän chiliä? Hetken aikaa pallottelin impin ja barley winen välillä, mutta eiköhän tämä barley wine ole. Maustettu, tynnyröity, tai molempia.

Ostaisin

Oli: Teerenpeli Barrel Aged No3 Barley Wine 3.9/5 / 11,0 % / 9,91 € / 0,33 l

Jo valmiiksi mainio Teerenpelin kellariolut on tynnyröinnin jälkeenkin erinomainen. Onhan tällä hintaa, mutta niin on myös makua ja vahvuutta. Hyvä ostos, sanoisin.

Saatiinpa sentään tasoa ylös viime kerrasta, vaikka erikoiserä oli täyteen maistettunakin lattea (ei kahvia). 5/9 eli niukasti yli puolet ostokelpoista kamaa. Hyvä, ehkä seuraavaksi saadaan erikoiseräänkin ryhtiä?

22.9.22

Olvin uutuudet makuparitestissä

Tällä kertaa olin unohtanut luottaa Olvin ilmaislähetykseen ja päätynyt ostamaan molemmat uutuudet ensin itse kaupasta. Mutta sieltähän se pakettikin lopulta tuli, joten sovitaan nyt että nämä ovat niitä ilmaisnäytteitä. Olvihan julkaisi hieman hassusti erinomaisesti kesään sopivat American Mild Wheat Alen ja Daring Daughter - sarjan India Pale Lagerin nyt kun kesää ei ole enää edes Tero Vaaran mielestä juurikaan jäljellä. Mukana tulleessa lappusessa oli mainittu hieman makupareja, jotka päätettiin ottaa testiin.


Aloitetaan miedommasta päästä. "Terveystietoisten oluen ystävien tarpeeseen" vastaava American Mild Wheat Ale sopii lapun mukaan "hyvin esim. miedon goudan, sinihome- tai vuohenjuuston kera." Testiin otettiin Castellon Organic Blue, joka ei ole missään tapauksessa sinihomejuustojen vahvimmasta päästä, ja metsään mentiin niin että heilahti. Juusto rasvaisuus peittää koko oluen alleen ja ensimmäisen maiston jälkeen nämä toimivat kuin taidegallerian juusto ja kyykkyviini - juusto peittää juoman maun alleen ja yhteispeliä ei löydy hyvällä tahdollakaan. Loput oluesta juotiin tyytyväisenä ilman juustoa, sillä itse oluthan on aivan kelvollinen lisä Olvin matala-alkoholisten sarjaan.


 "Onko IPL seuraava IPA?", kysyy lappu. Ei ole, vastaa bloggari. Toisinaan ovat silti varsin maistuvia, etenkin jos etiketissä sattuu olemaan jonkinlainen Kissa. No, asiaan. Tätä olutta "kannattaa kokeilla tuhdin cheddar-juuston kanssa." Hieman haiskahtaa hiljattain lanseeratulta Jukola - yhteistyöltä, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Kuinka ollakkaan, lähikaupan ainoa cheddari oli Jukolan juustolta. Tämä on hieman parempi match, mutta ei kuitenkaan taivaassa tehty. Vähän liikaa on tässäkin juustossa potkua oluelle, joten jatkoon ei tälläkään päästä.


Eräänlaisena jokerikorttina otan maistoon vielä kotona uuden tölkin IPL:ää ja paketissa mukana tulleet Deliciestin isot sourcream & onion sipsit. Naurettavan epäkäytännöllinen sipsi joka on mahdoton syödä sotkematta, mutta voisi ehkä makuparina toimia? Ja toimiikin! Harmi ettei ollut enää vehnäistä millä testata, mutta tämähän toimi just eikä melkein. Sipsi on sopivan kevyt mutta kuitenkin hieman rasvainen syötävä, jolloin raikkaan lagerin ominaisuudet ovat parhaimmillaan. Paketti ja tölkki hävisivät täysin huomaamatta kitusiin. Tätä kannattaa kokeilla, tosin ehkä mieluummin joillain kätevämmillä sipseillä, ellei sitten halua haastaa itseään.

5.9.22

Ota Olut 2022 2/2

Tämän vuotinen Ota Olut oli pienissä käynnistymisvaikeuksissa viime viikolla, mutta päätin silti tulla kokeilemaan myös toisen viikon tarjonnan. Sääennuste oli luvannut viikko sitten melko hyytävää olutfestaria, mutta ainakin perjantaina iltapäivästä sää oli ihan kohtalaisen miellyttävä. Paikalle saapuessa noin klo 16:15 tila kumisi tuttuun tapaan tyhjyyttään, mikä on ihan mukava kävijän kannalta, mutta vähemmän mukava järjestäjille.

 

Myös osa toista viikkoa mukana olevista panimoista oli hieman muokannut tarjontaansa. Raumalaisilta löytyi alla olevan kuvan perusteella myös mielenkiintoisempaa tuotosta, tosin hanoista taisi tulla jotain ihan muuta.


Ensimmäisen viikonlopun jälkeen paikalta olivat poistuneet CoolHead (joiden paikallaolo ylipäätään oli hieman kyseenalaista), Fat Lizard, ETKO, Sori, Salama, Espoon Oma Panimo ja Masis, ja tilalle oli saatu Himo, Linden, 8-Bit, Fiskarsin Panimo ja Donut Island. Keskimäärin taso pysyi siis jotakuinkin samana, tosin täytyy sanoa että itse olisin yrittänyt bookata panimot päinvastaisille viikonlopuille. Tällehän ei varmaan järjestäjä mitään mahtanut, mutta ensimmäisen viikon panimoilta löytyy kuitenkin jonkun verran paremmin kykyä tehdä intensiivisiä viileämmänkin sään oluita, kun taas jälkimmäinen porukka loistaa paremmin ns. janoisessa säässä. No, löytyihän sitä kiinnostavia nektareita näiltäkin, ja kävin testaamassa kaikki uudet panimot. Suurin fokus kohdistui Bierkkalan ylpeyteen Himoon, jolta maistelin koko tiskin läpi.


Himon päivän teema vaikutti olevan tilastotiede. Kahden oluen sarjoissa oli keskimäärin hyvän korkuinen vaahto.



Tällä kertaa jätin ruokakojut väliin, vaikka Sanga olikin viimeksi osoittanut tason olevan hyvä, sillä olin menossa illaksi Huvila-teltalle Arppaa katsomaan ja päätin kokeilla onneani alueen ruokatarjonnan kanssa. Hyvä niin, Inarin massaman curry perunoilla oli taivaallinen. Mutta palataan vielä tähän Espoon festariin. Väkeä alkoi olla lähtiessäni (noin klo 18:30) ihan kelvollisesti suhteessa lämpötilaan ja viime viikonloppuun. Hankala kuitenkaan uskoa että tämä kovin kannattavaa on, ellei väkimäärä lisääntynyt illasta merkittävästi. Panimoväki oli kuitenkin tälläkin kertaa tyypillisen mukavaa ja sisäänpääsykin sujui viime viikkoa paremmin, tosin en kokeillut onneani repun kanssa vaan päätin noudattaa järjetöntä linjausta ja toin reppuni sisällä pienemmän laukun jonka sain tuoda sisään. Mielenkiinnolla odotan mitä festarin jatko tuo tullessaan.


OtaOlut 2022 2/2 Top 5:

3: Himo Maximus 3.7/5
5: Himo Jonotus 3.5/5 (suomalaiseen makuun) 

31.8.22

Alkon elokuun sokkopruuvi

 Innokkaan lukijapalautteen myötä piti raahautua taas Alkon pruuville. En muistanut pruuviin mennessä yhtään mitä siellä oli edes tarjolla, joten oluet on maistettu oikein ekstrasokkona. Jälkikäteisinfona sanottakoon että kutsussa oli erikseen mainittu Oktoberfest-oluet, vakiovalikoiman uutuudet ja syyskuun erikoiserät. Näillä eväillä 11 oluen maistoon. Kuten tavallista on, Tuopillinen julkaisi omansa ensin.



Olut 1

Melko kalpea keltainen. Tuoksu puhdasta mallasta, maku katkerahkoa mallasta peräkärryn kera. Puhdas, tyylikäs, humaloitu. Ehkä pils? Saksasta?

En ostaisi

Oli: Spaten Oktoberfestbier 3.3/5 / 5,9 % / 3,98 € / 0,5 l

Niin tosiaan, Oktoberfest. Viime vuonna nämä olivat pruuvissa vasta kuukautta myöhemmin. Nyt menee sitten aika monta arvausta ohi. Arviot kyllä pätevät silti.


Olut 2

Kalpea on tämäkin. Kuin ensimmäisen peilikuva. En löydä juurikaan eroa.

En ostaisi

Oli: Löwenbrau Oktoberfestbier 3.3/5 / 6,1 % / 3,99 € / 0,5 l

Ja aika hankala sitä eroa on vieläkään löytää.


Olut 3

Hieman syvempi kultainen väri kuin edellisissä, myös kevyesti samea. Tuoksu vähän makeampi, mutta maku myös hieman vetisempi. Hyvin olemattomasit humaloitu. Lagerlinjalla edelleen?

En ostaisi

Oli: Erdinger Oktoberfest Weissbier 3.0/5 / 5,7 % / 3,99 € / 0,5 l

No ei ollut ihan lager enää, mutta sen verran mitättömiä nämä festweisset tuppaavat olemaan, että en kritisoisi itseäni kovin pahasti tästä, vaikka Tuopillinen tunnistikin paremmin.


Olut 4

Aivan kirkas, syvä kultainen. Mallastahan tämäkin pääasiassa on. Vähän makea, hyvin hento humalointi. Perusjees. Veikkaan kotimaista lageria.

En ostaisi

Oli: Paulaner Oktoberfestbier 2.9/5 / 6,0 % / 4,19 € / 0,5 l

Lagerin puolelle palattiin, vaikka ei kotimaahan.


Olut 5

Kalpeamman puoleista taas. Tässä tulee vähän katkeruutta jo tuoksuun. Maku myös katkeran puoleinen kohtalaisella peräkärryllä. Veikkaan pilssiä, jostain muualta kuin Tsekistä.

En ostaisi

Oli: Zoller-Hof Export-Festbier 2.8/5 / 5,6 % / 4,19 € / 0,5 l


Olut 6

Tässä vaiheessa veikkaan että jos tässä joku teemaerä on kyseessä niin lager lienee teemana. No, tavallaanhan siinä olin oikeassa. Kirkas kultainen, puhdasta mallasta. Vähän katkeroa, vähän vetisyyttä. Ihan ok tämäkin.

En ostaisi

Oli: Benediktiner Festbier 3.0/5 / 5,8 % / 4,34 € / 0,5 l


Olut 7

Kirkas kultainen. Erittäin mieto maltainen tuoksu. Maku katkerahko, peräkärryllä. Joku pils kai tämäkin, mutta ei oikein iske.

En ostaisi

Oli: Hofbräu Oktoberfestbier 2.6/5 / 6,3 % / 4,38 € / 0,5 l

Sellaiset festioluet tänä vuonna. Melko tasaisen mitäänsanomattomdokattavia kaikki. Tuopillinen diggasi Paulanerista ja Zoller-Hofista eniten, itselle upposi parhaiten Spaten ja Löwenbrau, mutta johtuneeko siitä että olivat ensimmäisenä jonossa. Kaikki olivat muuten selvästi halvempia kuin mikään festiolut itse festeillä, eli jos kotoa löytyy Mass - tuoppi valmiina, halvat festit luvassa. Vieläpä ilman ruuhkia!


Olut 8

No tämä on ainakin jotain muuta. Samea keltainen. Tuoksu on makea ja korostetun hedelmäinen. Persikkaa, ananasta. Maku on melko kevyt, makeahko mallas. Hedelmää vähän vähemmän, humalaakin aika vähän. Veikkaan jotain Mattssonin juicy pale alea, koska juicy pale alena tämä ei olisi kovin hyvä. 

En ostaisi

Oli: Kronenbourg 1664 Blanc 3.2/5 / 5,0 % / 2,86 € / 0,33 l

Jaa, minkähän takia tämä kesäterassiklassikko kannatti tuoda kesän jälkeen Alkon vakiovalikoimaan? No, hinta on ainakin kohtalaisen dokattava, jos ei muuta.


Olut 9

Kirkas meripihka, vaahtokin vähän valkeasta sivussa. Tuoksussa mallasta ja karamellia, maussa katkeraa, kuivaa mallasta, karamellia, pihkaa, mukavasti humalaa. Tämähän on oikein jees. Joku amber/red IPA lienee. Hiisiin osuu jostain syystä arvaukseni, vaikkei heiltä kai tällaista pitäisikään olla tulossa.

Ehkä ostaisin

Oli: Suomenlinnan Hoppe IPA 3.5/5 / 6,0 % / 3,98 € / 0,5 l

No tässä on sentään vähän enemmän järkeä. Tyylikäs brittityylinen IPA, joka sopii alkusyksyn valikoimaan mainiosti. Sanotaan että ostaisin.


Olut 10

Kirkas kultainen. Tuoksu vähän pahvista mallasta, häivähdys lantaa. Maku yllättäen hieman makeaa mallasta, humalaa, puskee sieltä alkoholikin läpi. Joku strong bock tästä tulee eniten mieleen, kun ei ole tarjota juuri muuta kuin potkua. Mallaskoski? Porukan heikoin joka tapauksessa.

En ostaisi

Oli: Abbaye D'Aulne Premier Cru 2.3/5 / 9,0 % / 4,15 € / 0,33 l

No ei ole tosiaan kummoinen tämä.


Olut 11

Hieman samea keltainen. Tuoksu ensin hieman hapan, sitten salmiakkia tai lakritsia maltaan seassa. Maussa samaa lakritsisuutta niin paljon etten juuri muuta löydä. Ehkä alkoholia, humalaa. Mikähän lienee? Joku lakritsilager tästä tulee mieleen.

En ostaisi

Oli: St. Feuillien Triple 3.0/5 / 8,5 % / 4,99 € / 0,33 l

Tulihan se perinteinen "väärin maistettu" olut. Tuopillinen huomasi saman aniksisuuden mitä itse pidin lakritsina. Tosin toisin kuin hänellä, minulle tämä ei toiminut nimen lukemisen jälkeenkään. Olisin normaalisti hairahtanut ostamaan, mutta en tämän maistelun jälkeen tätä erää kyllä osta.

Kaiken lisäksi luin tässä vaiheessa että tässä maistelussa oli kuin olikin erikoiserä, johon kuuluivat kaksi viimeistä olutta. "Luostarityyliset oluet" on kyllä hyvä erikoiserä näin alkusyksyyn, mutta toteutuksesta ei tällä kertaa pisteitä heru. Kuusi tuotetta, joista maisteluun saatiin kaksi. Lopuissa (Maredsous Brune 3.0/5 / 8,0 % / 3,99 € / 0,33 l, Chimay Red 3.1/5 / 7,0 % / 4,39 € / 0,33 l, Weltenburger Kloster Asam Bock 4.1/5 / 6,9 % / 4,98 € / 0,5 l, Andechs Bergbock Hell 3.0/5 / 7,0 % / 4,74 € / 0,5 l) on kyllä ihan klassisia oluita, mutta aivan valtavan yksipuolinen dubbelien näytöshän tästä mainiosta teemasta saatiin aikaan, ja saatavuusfarssi siihen päälle. Ei nyt kauhean hyvin lähtenyt tämä paluu pruuveihin. Ja koko pruuvin saldo 1/11 ostaisin. Toivottavasti ensi kerralla paranee.

Syyskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8½
Sisältö: 7-
Mielikuvitus: 5-
Kokonaisarvosana: 7-

27.8.22

Makujen Tapiola Gallows Birdillä ja Ota Olut 2022 - käynnistymisvaikeuksia

Espoossa järjestettiin samana päivänä samaan aikaan kaksi jotakuinkin kaupungin ainoaa oluttapahtumaa. Makujen Tapiolan yhteydessä oli Gallows Bird Tapiolan terassilla pienpanimotapahtuma ja samalla Ota Olut teki paluun Tietotien parkkipaikalle. Herää kysymys eikö näitä olisi voinut aikatauluttaa fiksummin, ja Ota Olut herätti monia muitakin kysymyksiä joista lisää hieman tuonnempana. Päätin kuitenkin käydä tutustumassa molempiin tapahtumiin.

Makujen Tapiola Gallows Birdillä


 


Saavuin paikalle noin 14:45, kun tapahtuma oli ilmoitettu aukeavaksi kello 15. Melko keskeneräiseltä näytti, joten sisältä hakemaan odotusjuomaa.



Uutuuslätkä hanassa houkutteli, joten pöytään mukaan pieninä annoksina Gallowsin oman panimon Schäferhund German IPA ja real-hanasta jo pidempään tarjolla ollut mutta minulle uusi Captain Citrus. Vanhan koulukunnan menoa, toimii. Oluita juodessa paikalle ilmestyi pari kaveria, kello kävi, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan hanoja kiinni, tai osalla edes kegejä paikalla.



Ihmetellessäni tätä baarin puolella sain vastaukseksi että edellisenä iltana oli tullut ilmi jotain minkä takia aloitusaikaa piti siirtää tunnilla. Tästä oli kuulemma tiedotettu. Näytin puhelimestani Facebook-tapahtumaa joka edelleen ilmoitti alkavansa kello 15, kun kello oli noin 15:40. Sain vastaukseksi pahoittelut. Vielä hetkeä myöhemmin näytti siltä että myös 16 olisi optimistinen arvio, joten lähdimme vaeltamaan kohti Ota Olutta.

Ota Olut 2022 1/2

Ota Olut teki aikanaan vaikutuksen olemalla hyvällä tavalla kotikutoisen oloinen ja opiskelijahenkinen. Nyt kahteen eri viikonloppuun jaetun tapahtuman yllä oli useita kysymysmerkkejä. Lippujen hinnoittelu oli omituinen ja epäselvästi tiedotettu - päivälippuja ei myyty ollenkaan ja 15 € viikonloppulippu oli melko kallis yhdestä sisäänpääsystä ja yhdestä lasista mikä piti säilyttää lauantaihin tai jättää "lasiparkkiin". 18 € kahdesta viikonlopusta on jo ihan ok, mutta suosii vain tosiammattilaisia. Käytännössä hinnoittelulla voitaisiin karkoittaa iso joukko vähemmän ammattimaista kävijäkuntaa joilla ei ole mitään tietoa onko paikalle tarkoitus tulla yli yhtenä iltana. Itselleni sain lopulta ilmaisen sisäänpääsyn kun kävin tästä rakentavaa palautekeskustelua, mutta hinnoittelu ei luonnollisesti lyhyellä varoitusajalla muuttunut. Verkkokauppa todettiin myös melko onnettomaksi, kun maksun jälkeen ostajat olivat saaneet 2000-luvun alkua huokuvan "lippu saapuu samaan sähköpostiin lähipäivinä" viestin. Ei näin.

Kaikesta tästä huolimatta olimme menossa kiinnostuneina paikalle. Tyhjältä pari tuntia aukeamisen jälkeen näyttänyt alue ei valitettavasti yllättänyt. Nimeäni ei luonnollisesti ollut millään listalla, mutta pääsin sisään kun paikalle osui sattumalta henkilö joka sattui tietämään että nimen piti olla listalla. Lasia pitäisi kuitenkin säilyttää myös seuraavaan viikonloppuun (tai jättää lasiparkkiin). Olisikohan lasipantti kuitenkin parempi ratkaisu? Käsittämättömin käänne näkyi tämän jälkeen, kun repun vieminen alueelle sisään osoittautui mahdottomaksi, vaikka se oli lähes tyhjä ja helposti läpi katsottavissa, samalla kun kaksi edellistä sisään menijää olivat vieneet hyvinkin täydet olkalaukut mukanaan. "Johonkin se raja on pakko vetää". Mitähän helvettiä? Kannetaan sitten järjestelmäkameraa kädessä.







Sama kotikutoisuus, tällä kertaa huonolla tavalla, oli myös järjestelyjen kantava teema. Ruokaa täältä sentään sai ja Sangan juustoleipä oli erinomainen. Muutenkaan itse tarjonnassa ei ollut valittamista. Hinnat olivat kalliimmat kuin esim. Cool Headin festareilla, mikä tuntui kalliin sisäänpääsyn päälle vähän törkeältä, mutta pääosin 3,5 € / 1,5 dl hintaan myydyt juomat kyllä tuntuivat hintansa arvoisilta. Olut oli hyvää ja ihmiset tiskien takana mukavia. Panimoja oli paikalla yksi ylimääräinen suhteessa listaan (Husky) ja CoolHeadin luulimme puuttuvan kokonaan, kunnes huomasimme että heidän oluitaan sai Bräugierin teltan ja Paloaseman välistä. Alla kuvassa järjestyksessä Bräugier, CoolHead, Paloasema.

En tiedä miksi CoolHeadille matka Viikistä Otaniemeen oli liian pitkä, mutta on jokseenkin käsittämätöntä että maan värikkäimmän pienpanimon tiskillä ei edes kunnolla lue panimon nimeä. Eikä viereinen teltta juuri tehnyt kunniaa festarin ainoalle ulkomaalaispanimolle. Vielä kun tiskeillä päivysti ihmisiä festarin omissa paidoissa ja olutlistat olivat vain printatuilla A4:silla pöydillä, vaikutelma oli selvästi lähempänä infotiskiä kuin panimon myyntipistettä. 

Kuitenkin jopa umpisurkeasti järjestetty tapahtuma, jollaiseksi tämä on nyt pakko laskea, voi olla miellyttävä kun seura on oikea ja olut hyvää, joten ilta oli lopulta oikein mukava. Ehkä käyn myös ensi viikonloppuna pyörähtämässä, katsomassa tekeekö järjestäjä edelleen kaikkensa pilatakseen illan. Sää tulee silloin olemaan huomattavasti kylmempi. Mitenhän tyhjää sitten on? 

Molemmat tapahtumat jatkuvat tänään. Kokeilkaa omalla vastuulla.




Ota Olut 2022 1/2 Top 5:

2. Etko Boo-Boo 4.3/5 
3. Bräugier God-Damn-Zilla! 3.9/5
4. Salama Coconut Carneval 3.9/5
5. Fat Lizard Fat Lab 49: South African Double NEIPA 3.7/5

23.8.22

SOS sahdin siunatkoon

Suomen Olutseura on keskittynyt tänä vuonna sahtiin. Pari viikkoa sitten käytiin katsastamassa maan terävin kärki, ja nyt vihdoin päästiin itse tekemisen makuun. Sää suosi kun aurinkoisena lauantaina pieni mutta tehokas joukkomme saapui sahdinvalmistuksen suomenmestarin ja suurmestarin, Sahti-Kaisan, oppiin Kirkkonummen Veikkolaan.





Sahdinvalmistuksen yhteydessä laitettiin myös porukalla paellaa, koko ajan tietenkin myös sahtia nauttien ja välillä erinäisiä sahtiin liittyviä esineitä ihmetellen.




Kun mäskäys oli siinä vaiheessa että sokerit oli sopivasti irrotettu maltaista, oli kuurnauksen vuoro. Katajat haettiin maanomistajan luvan kanssa lähistöltä.





Työn päätyttyä luonnollisesti nautittiin vähän lisää sahtia, oluttakin, saunottiin, uitiin Lamminjärvessä. Kävipä osa osastostamme myös tutustumassa Veikkolan Kyläpiknikin menoon, joka kuului kylältä varsin äänekkäänä myös meidän juhlapaikallemme.


Lopuksi tietenkin putsattiin kaikki tekovälineet seuraavaa sahdinvalmistusta varten, jota ei varsinkaan kesäaikaan näillä kulmilla tarvitse pitkään odotella. Osa joukosta jäi vielä istumaan iltaa kun poistuin nipin napin saman vuorokauden puolella kun olin saapunut.

Kiitokset Sahti-Kaisalle ja muulle talkooväelle! Maistiaisia tiedossa vielä syyskuussa sahtipiknikin merkeissä ja seuraava SOS:n sahdinvalmistusreissu toivottavasti heti ensi kesänä. Janoisimmille suosittelen liittymistä Sahtipäihin ja joulusahtitapahtumaa pari viikkoa ennen joulua...