Olutkohde: Manchester

Sen jälkeen kun poistuin Facebookista - myös blogin tilin osalta - on ollut tämän blogin kanssa vähän hiljaisempaa. Toki muuttunut perhetilanne on vähentänyt olutharrastamista ylipäätään, mutta onhan tässä nyt ollut kuitenkin sellaistakin mistä olisi voinut kirjoittaa jos olisi jaksanut, vaan ei jaksanut. Tämäkin postaus meinasi jäädä tekemättä, mutta Olutkulttuuriseuran Suuren Johtajan matkattua samoille mestoille lähes heti perääni inspiroiduin sen verran, että listaan nyt kuitenkin löydöksiä. Olin Manchesterissa puhtaasti työsyistä ICTMS2026 konferenssissa, mutta tokihan tällaisella matkalla optimoidaan olutharrastus vapaille tunneille.

Piccadillystä itään

Ensimmäinen panimokierrospäiväni suuntautui Piccadillyn rautatieaseman itäpuolelle. Tosin aloitin sen vähän pidemmän mutkan kautta, niin aloitetaan tämä postauskin siitä.

Stalybridge Buffet Bar (kartta)

Alle vartin junamatkan päässä Piccadillyltä pääsee kokemaan varsin Aitoa Menoa Stalybridge Buffet Barissa, josta Kari Ylänne kirjoitti myös hiljattain mainion postauksen. Tuon kirjoituksen innoittamana kävin itsekin tutustumassa paikkaan. Matka sinne on tosiaan helppo ja nopea, ja heti laiturilla on kylteillä kielletty kaikki pahennusta herättävä toiminta, mikä on vain oikein. Kaljansa voi mennä juomaan tuohon ihan viereen kunhan ei laiturilla kiilaa. Valitettavasti puolet piiraiden makuvaihtoehdoista oli loppu eikä herneitäkään ollut, mutta sain kuinkin varsin edullisen (taisi olla noin 4£) steak pien gravylla ja kylkeen valitsin epähuomiossa Timothy Taylorin Boltmakerin, siksi epähuomiossa että olin tätä jo caskistakin ehtinyt maistaa. Siinä mielessä valinta oli ihan pätevä, että hyvää oluttahan Timothy Taylorilta tulee, varsinkin kun caskit on pidetty kunnossa, kuten täällä. Maittava kokonaisuus joka näytti ja maistui peribrittiläisen terveelliseltä. Kylkeen vielä kuva laiturimaisemista kun odottelin junaa takaisin Piccadillylle.

Join: 

Timothy Taylor's Boltmaker (cask), 3.8/5

Söin:

Steak pie, gravy, 3½/5

Cloudwater Unit 9 taproom (kartta)

Sitten asiaan. Varsin lyhyen kävelymatkan päässä Piccadillyltä itään on nimittäin erittäin laadukkaiden pienpanimoiden keskittymä. Avasin tämän kiertueen siltä meikäläisittäin tunnetuimmalta, Cloudwaterilta.

Trendikkäästi teollisuusalueella sijaitseva panimo on Suomen mittakaavaan verrattuna aika kookas ja levinnyt useampaan halliin alueella, joista ysihalliin on komeiden tynnyripinojen kylkeen tehty hanahuone josta löytyy tilaa ylhäältä ja alhaalta, sisältä ja ulkoa. Päätin maistaa muutamasta hanasta pienen annoksen ja 1/3 pint osoittautui pienimmäksi mitä tässä kaupungissa juuri missään tarjotaan. Tuo kokohan on jostain desin ja kahden välimaastosta joten aika sopiva oikeastaan, ja näitä kun napsii kolmen sarjoissa niin pysyy asiallisesti tasapinteissä.

Tarjolla ollut barley wine oli luonnollisesti Pakko Ottaa, ja kylkeen pari vähän erilaista olutta. Kaikki erittäin maistuvia. Huomasin vasta näiden jälkeen että omaa cask-oluttakin löytyi joten yksi half pint sellaista vielä. Täällä olisi helposti mennyt koko ilta jos sellaiseen rentoutumiseen olisi ollut lyhyellä matkalla aikaa, siispä eteenpäin! Ruokaa ei nähdäkseni ollut tarjolla, mutta mukaan ostettavia tölkkejä ja pulloja vaikka kuinka (ja useita ostinkin) ja reiluhkosti sinänsä tyylikästä panimovaatetta joista mikään ei sitten kuitenkaan puhutellut ostamisen vertaa.

Join:

Cloudwater Once Upon a Time in Manchester: Barley Wine (hana) 4.3/5 PÄIVÄN PARAS

Cloudwater / Mallinsons Saturday's Mild (cask) 4.1/5

Cloudwater / Green Bench Smoked Märzen (hana) 3.8/5

Cloudwater The Bird of a Thousand Voices (hana) 3.7/5

Track Brewing Co. (kartta)

Kadun toiselle puolelle ja ollaankin seuraavalla panimolla. Trackin oluita on myös kantautunut Suomeen asti ja ne on tullut hyväksi todettua. Tämäkin taproom on viihtyisä sillä tavalla kuin nyt nämä modernit vanerin ja teollisuushallin sekoitukset ainakin itselleni ovat. Muu asiakaskunta koostui tiistai-iltana shakkia pelaavista hipstereistä ja ilmeisesti keskiviikosta alkaen olisi saanut pizzaa, mutta nyt tarjolla oli vain olutta. No sitäpä sitten.

Täällä mentiin puhtaasti IPA-linjalla, joihin kyllä kysyin tiskiltä suosituksia. Suositukset eivät pettäneet. Trackin perustuote Sonoma tuli maistettua nyt ensimmäistä kertaa ja sehän toimi caskista todella upeasti. Hanasta kylkeen pari hieman toisistaan eroavaa mutta yhtä lailla tuoretta ja maukasta tapausta. Toinen näistä oli siitä erikoinen, että oli tehty Stockport Partyyn paikallisten panimoiden ja yllämainitun naapurin kanssa yhdessä (ei toimi Suomessa). Pari tölkkiä lähti täältäkin kotiin viemisiksi.

Join:

Track Rest Assured (hana) 4.1/5

Track Sonoma (cask) 4.0/5

Track / Runaway / Robinson's / Cloudwater Stock Party (hana) 3.8/5

Sureshot Taproom (kartta)

Tässä vaiheessa oli tarkoitus lähteä jo hotellille, mutta kun lähin kaupunkipyörä ei toiminut ja seuraava löytyi vasta Piccadillyltä johon piti kävellä Sureshotin ohitse, samahan tuo oli ottaa vielä varikkopysähdys Sureshotilla, eikö? Sitä paitsi päivän futismatsi oli vielä käynnissä niin näkisipä senkin loppuun. Cloudwaterilla olisi muuten näkynyt mutta ei ehtinyt alkaa kun olin siellä ja Trackilla ei urheilua katsottu. Täältä olisi saanut tölkkejä mukaan mutta laukkuun ei mahtunut helposti eikä mikään kiinnostanut niin kovasti.

Tämä panimo ei itselleni ollut yhtä tuttu kuin päivän kaksi aiempaa, mutta oli saanut hyvät suositukset Ardelta, kuten myös naapurin Balance johon en sitten kuitenkaan enää iltaa jatkanut. Tarjolla olleet omat caskit piti tietenkin maistaa ja yksi hanaolut päälle kolmannespinttien trion täydennykseksi. En yllättynyt siitä että nämäkin olivat hyviä.

Join:

Sureshot Milson (cask) 3.9/5

Sureshot Lazin' On a Sunny Afternoon (cask) 3.9/5

Sureshot Dental Floss Tycoon (hana) 3.8/5

Piccadillyltä länteen pohjoiseen

Seuraavan illan kiertelyt kohdistuivat länteen, Salfordin suuntaan. Olisihan siellä Marblen panimo josta Googlen mukaan saisi olutta ja ehkä ruokaakin, sekä pari muuta potentiaalisesti kiinnostavaa taproomia samoilla kulmilla. Kaupunkipyörä alle ja matkaan. Salfordin pyöräasemalle päästyäni nappasin kuvan paikallisesta miniostarista ja paikallinen lädi suuttui kun luuli että kuvasin häntä. Onneksi tästä selvittiin melko lyhyellä keskustelulla.

Marble Beers (kartta)

Täällähän on siis pelkkä panimo, ei täältä mitään olutta saa.

Join:

En

Hideaway Brewing Taproom (kartta)

Tämähän siis on auki vain to-la ja nyt on ke. Bollocks. Komento takas, lähdetään ajelemaan keskustaa kohti. Ulkona on onneksi vain joku 28 astetta lämmintä enkä ole keskustasta lähdettyäni juonut mitään ja matkat on taitettu fillarilla.

Join:

Part

The Marble Arch Inn (kartta)

Jos siis haluat Marblen oluita, joita Suomessakin on joitakin ollut saatavilla, kannattaa suunnata tänne pubiin eikä suinkaan Salfordin panimolle. Marble Arch on hieman syrjässä, mutta varsinkin kaupunkipyörällä erittäin maltillisen matkan päässä ja on kyllä matkan arvoinen. Historiallinen sisustus, kuuluisa kalteva kivilattia ja peräti yhdeksän caskia joista kolmessa on siideriä ja lopuissa Marblen omia oluita. Nämähän oli luonnollisesti maistettava kaikki, ja yhden makua kommentoidessani sain vielä samasta tuotteesta kegiversion maistettavaksi kun tiskin takaa todettiin sen olevan juuri tuon oluen kohdalla caskversiota parempi. Ja näin myös oli. Koska Englannissa on laitonta käydä syömättä vähintään yhtä Fish & Chipsiä, helpotin nälkääni täällä sellaisella. Olisi muuten ollut myös vegaanisena saatavilla, ja ylipäätään Manchesterissa vegaanioptioita oli yllättävän laajalti joka puolella. Olutrivistöstä pystyi aika lailla määrittämään lattian kaltevuuden. Arvosanoihin niin ruoan kuin juomienkin osalta saattoi vaikuttaa pohjalle ajetut pyöräilykilometrit helteessä. Jostain syystä esimerkiksi lähipubista tuttu Manchester Bitter oli "hieman" parempaa tässä miljöössä ja olotilassa.

Join:

Marble Pashmina Pale (cask) 4.3/5 PÄIVÄN PARAS

Marble Manchester Bitter (cask) 4.2/5

Marble Pint (cask) 4.1/5

Marble Black Rye Bitter (cask) 4.1/5

Marble Four Banks (hana) 4.0/5

Marble Four Banks (cask) 3.9/5

Marble Velocette (cask) 3.8/5

Söin:

Pieni Fish & Chips 4½/5

Northern Monk Refectory (kartta)

Nyt lipsuttiin jo panimolle joka on muualla kuin Manchesterissa, mutta melko paikallinen kuitenkin sillä panimolle ajaisi autolla tästä noin tunnissa. Sitä paitsi pitihän sitä uskoaan käydä tunnustamassa. Refectory tarkoittaa ruokalaa, mutta yleensä nimenomaan luostarin ruokalaa. Täältäkin siis toki monenlaista ruokaa olisi saanut, mutta ei ollut nälkä. Oli jano. Täällä sen sai sammutettua. Ostin myös pari tölkkiä mukaan.

Join:

Northern Monk / Gross Patrons Project 20.06 // Mark Newton // West Coast Routes // Gross // Crosby Hops // West Coast DIPA (hana) 4.1/5

Northern Monk SUP  // Golden Ale (cask) 3.9/5 

Northern Monk / Saint Mars of the Desert Patrons Project 50.03 // David Bailey // One for Yourself // English IPA (hana) 3.8/5

Society (kartta)

Society on oikeastaan Kampin Korttelin tapainen pienten ruokaravintoloiden keskittymä, paitsi "hieman" mukavammassa miljöössä. Societystä löytyy myös Vocation brewingin "taproom" Vocation & Co. joka minut sai illalla vielä paikalle. Täällä oli melko hyvä valikoima muidenkin paikallisten ja "paikallisten" panimoiden (myös Vocation on noin tunnin ajomatkan päässä tästä) tuotteita. Lasiin päätyi yksi Vocation ja yksi olut lädimaan kovimman pään hypepanimolta, DEYAlta (2½h ajomatkan päässä). Täältä löytyisi varmasti jokaiselle jotain maistuvaa syötävää, jos vain olisi nälkä.

Join:

DEYA Steady Rolling Man (hana) 3.9/5

Vocation Bread & Butter (cask) 3.7/5

Bonussektori

Bundobust (kartta)

Ehdin vielä viimeisenä iltana ennen konferenssi-illallista pyörähtää panimolla joka oli itse asiassa lähimpänä hotelliani, Bundobustilla. Tämä on siitä varsin mielenkiintoinen lafka, että konseptina on intialainen ravintola + olutpanimo. Ravintoloita on Manchesterissa myös Piccadillyllä ja ilmeisesti ainakin Leedsissä, mutta panimo sijaitsee tässä Oxford Roadin aseman vieressä sijaitsevassa kohteessa. Valitettavasti ei ollut nälkä ja illallinen oli vielä edessä joten ruoan taso jäi testaamatta, mutta otinpa kuitenkin persoonalliselta laudalta tarjoillun kolmen oluen lärvilaudan.

Ei tämä ehkä säväyttänyt, mutta varsin hyviä nämä kuitenkin olivat ja ehdottomasti virheettömiä. Bundobustiakin voin siis suositella sekä kuriositeettiarvon vuoksi, että varsin juomakelpoisten oluiden takia.

Join:

Bundobust Shona (hana) 3.9/5 PÄIVÄN PARAS

Bundobust Patta (hana) 3.8/5

Bundobust Chacha (hana) 3.7/5

Loppusanat

Manchesterista jäi kokonaisuutena varsin miellyttävä maku suuhun. Olutpanimoa löytyy vaikka kuinka niin modernista kuin perinteisemmästä päästä. Jälkimmäiseen tarpeeseen laadukasta cask alea tarjoavia kunnon perinteisiä pubeja löytyy vielä reilusti enemmän kuin tässä tuli mainittua. Omakohtaista kokemusta niistä tosin kertyi vain Lass O' Gowriesta jossa kävin pari MM-futismatsia katsomassa. Ruokaskene tuntuu myös olevan varsin edistyksellinen ja myös perinteisistä annoksista löytyy vegaaniversioita. Hintatasokaan ei varsinaisesti päätä huimannut, joten kyllähän Manchesterissa kannattaa pyörähtää jos yhtään siltä tuntuu!

Listailen tähän vielä Olutkohde - postaussarjan aiemmat osat (2018 eteenpäin) kun en ole tainnut näitä koskaan niputtaa:

Aasia:

Japani (2024)

Afrikka:

Kapkaupunki (2024)

Amerikka:

Arizona (2018)

Kalifornia (2018)

Nevada (2018)

New Orleans (2025)

Oregon (2018)

Utah (2018)

Eurooppa:

Grenoble (2022)

Helsingborg (2018)

Kosovo (2019)

Krakova (2025)

Kööpenhamina (2018)

Madrid (2025)

Nantes (2023)

Podbrahy (2025)

Poznan (2019)

Riika (2025)

Tromssa (2022)

Wien (2025)

Oseania:

Australia (2019)

Suomi:

Fiskars (2023)

Forssa (2018)

Hämeenlinna (2019)

Iisalmi (2018)

Imatra (2020)

Joensuu (2018)

Kilpisjärvi (2022)

Kuopio (2018)

Lahti (2023)

Lauttasaari (2025)

Lohja (2023)

Loviisa (2018)

Mikkeli (2020)

Mäntyharju (2020)

Nurmijärvi  (2020)

Oulu (2018)

Oulunkylä (2019)

Outokumpu (2018)

Pori (2020)

Rovaniemi (2020)

Seinäjoki (2023)

Sotkamo (2020)

Vaasa (2020)

Olutkohde: New Orleans

En oikein tähän maailmanaikaan haluaisi matkustaa toiselle mantereelle, varsinkaan tämänhetkisen hallinnon Yhdysvaltoihin. Toisaalta sitten kun jo kaksi vuotta on ollut tiedossa että toinen minulle ammatillisesti tärkeimmistä konferensseista järjestetään New Orleansissa, siinä selvästi kiinnostavimmassa itselleni vielä käymättömässä jenkkikaupungissa, on myös aika vaikea kieltäytyä tästä työmatkasta. Niinpä olin moraalisesti heikko ja lähdin töihin. Yritetään tässä kertoa NOLAsta jotain yksittäisten esimerkkien kautta.

 Karma rankaisi ensimmäisen kerran jo menomatkalla kun joku kyberhyökkäys jumitti Dallasin kentän ja matkalla aikataulun edelle kirinyt lento kierteli tunnin verran ilmassa ja odotteli sitten toisen kentällä vapautuvaa parkkipaikkaa.

Pikkupubit

Aikanaan Bostonissa käydessäni tykästyin paikallisin kulmapubeihin joissa oli kotimaisella mittakaavalla vaikuttava hanarivistö ja suorastaan tiskille istumaan pakottavan tiivis tunnelma. Ensimmäiselle illalle hotellin vierestä yömyssypaikaksi löydetty Little Bar on Gravier oli täysin vastaava paikka. Nimi oikeastaan kertoo sen oleellisen kun sijainti on Gravier Streetillä. Tuntui kuin olisin palannut jos en kotiin niin johonkin tuttuun.

Vastaavaan paikkaan tuli oikeastaan palattua vasta konferenssi-illallisen jatkoilla kun suosituspaikoiksi oli tarjottu cocktailpaikkaa josta myöhemmin lisää, sekä rennompana mestana Ernst Cafeta, joka mainosti erityisesti halpoja oluitaan. Mainoslause parin taalan bisseistä ei varsinaisesti houkutellut koska nehän olisivat tietenkin jotain Budia, mutta hieman yllättäen todella pienellä lisähinnalla alkoi saada jo aivan hyviä oluita ja esimerkiksi Abita Turbodog taisi maksaa jopa neljä dollaria. Lista löytyy täältä. Hieman pikkupubia isompaan kategoriaan laskisin myös parista eri paikasta löytyvän The Bulldogin joka on myös mainio sporttibaari hyvillä oluilla.

Panimot

New Orleans on erittäin helppo kaupunki liikkua ilman autoa. Se onkin jopa suositeltavaa, sillä onhan tässä kaupungissa kuitenkin drive-thru daquiribaareja... Ja paljon keskustassa sijaitsevia panimoita joilta et halua autoilla pois.

Ensikosketukseni panimokenttään olikin paremmasta päästä, kaupungin nimikkopanimo NOLA Brewing. Valittelin panimolla henkilökunnalle miksi ovella ei ole mitään logoa tai mitään. Tajusin sitten poistuessani että olin kävellyt takaovesta sisään. Pari tiskiä, hyvät oluet, flighteja tarjolla, pizzaa, livemusaa. Täällä olisi istunut pitkän illan jos toisenkin. Valitettavasti aikani oli rajallinen joten päätin lähteä samana iltana vielä toiselle panimolle.

Paitsi että Miel oli suljettu yksityistilaisuuden takia. Ilmeisesti jotkut häät nyt sitten olivat tärkeämpi juttu kuin minun turist...työmatkani, joten tämä panimo jäi vierailematta. Jotain heidän oluitaan tuli kuitenkin kaupungissa viihtyessä maistettua. Tuona iltana jatkoin hotellille.

Seuraavana päivänä ajelin aivan viattomasti pyörällä kaupungin miellyttävää puistokaistaletta pitkin puistolta keskustaan kun kohdalle osui panimo. No eihän minulla ollut kuitenkaan mitään hyvää syytä olla pysäyttämättä pyörääni hellesäässä panimolle, joten vierailin Skeeta Hawkilla, jossa oli sopivasti Saintsin matsi screenillä. Saints ei nykyään ole kovin hyvässä vedossa joten käytössä oli myös ottelun kuluessa selvästi helpottuvia ehtoja joiden toteutuessa kello soi ja juomat tiskillä olivat hetken aikaa halpoja. Matsi taisi olla jopa Saints-mittakaavalla surkea, mutta silti juuri minun käydessäni tiskillä osuin alehintoihin. Skeeta Hawk on erikoistunut sidepull-kaadettaviin tsekkilagereihin ja tämä tyyli tuntui näiltä tyypeiltä kyllä sujuvan.

Illallispäivänä jäi hetki ylimääräistä aikaa niin toki käytin sen kävelemällä lähitienoon panimolle jossa en vielä ollut ehtinyt käydä. Devil Moon ravintolan kyljessä sijaitseva Brewery Saint X oli myös vähemmän yllättäen erittäin laadukas pienpanimo jonka oluista ei juuri valittamista löytynyt. Pari tölkkiä tarttui täältä myös mukaan. Ravintolan puoli oli tupaten täynnä joten ruokakin lienee täällä aivan hyvää.

Lähtöpäivänä ehdin vielä kävellä hieman syrjempään lagerpanimolle nimeltään Brieux Carre (tämä paikallisten eaux villitys oli kyllä välillä ihan hauskaa, parhaina esimerkkeinä Preaux Life tarra ja ravintola Bistreaux). Aika hailakan värisiä olivat kaikki maistetut oluet eli ehkä puhtaus on otettu jopa hieman liian vakavasti, mutta hyviltä ne maistuivat. Ostin myös Beer it Forward taululle seuraavalle härmäläiselle ilmaisen oluen. Käy katsomassa joko se on lunastettu?

Muut juomat

Niin juodaanhan täällä muutakin kuin olutta. Heti hotellille saapuessa sain lappuja joissa mainostettiin kaupunkikierrosta joka pysähtyy tislaamolla. Tämähän piti luonnollisesti käydä testaamassa ja hyväksi toteamassa, niin kaupunkikierroksen kuin tislaamon osalta. 

Seven Three Distilling mainostaa viskiensä olevan tislattu ja kypsytetty merenpinnan alla. En ole ihan varma ovatko nuo ylimmätkin tynnyrit merenpinnan alapuolella, mutta hyväksyn mainoslauseen lattiasijainnin perusteella. Hurricane-slushie oli oppaalta petollinen suositus, se oli hyvää mutta vaikutti hieman loppupäivän kisakuntoon näillä helteillä. Mukaan tarttui myös viskipullo joka on toistaiseksi korkkaamatta merkkipäivää odottamassa.

Niin se fiinimpi illallisen jatkopaikka, sehän oli nimeltään The Peacock Room josta piti kuulemma saada erinomainen sazerac, tuo NOLAn kansalliscocktail. No olihan se sazerac hyvä, mutta en voi sanoa että se olisi ollut merkittävästi parempi kuin Suomessa juomani sazeracit. Toki ympäristö hieman lisäsi kokemuksen arvoa.

Bourbon Street & Frenchmen Street

On varmaan mahdollista käydä elämänsä ensimmäistä kertaa New Orleansissa ja jättää käymättä Bourbon Streetillä, mutta miksi tekisit niin? No, opas oli toki sitä mieltä että Bourbon Streetille menevät ne jotka haluavat juoda itsensä unohduksiin ja Frenchmen Street on se aikuisten bilepaikka, mutta olihan tämä Bourbonkin kokemus. Bourbon Street Drinkery osoittautui itse asiassa aika asialliseksi paikaksi jossa soi hyvä musa ja tiskin takaa löytyi Bourbon County Stoutia, jota oli Pakko Ottaa vaikkei paikallinen olekaan. Join tietty myös bourbonia Bourbonilla, koska miksi ihmeessä en olisi juonut?

Jos haluaa keskittyä laadun sijasta määrään niin voi käydä vaikka Huge Ass Beersissä juomassa nimikko-oluen, eli ison sellaisen. En käynyt.

Vierailuni Frenchmenillä jäi jopa tämän reissu mittakaavalla lyhyeksi, mutta silti ikimuistoiseksi. Hehkutettu musaklubi Spotted Cat oli ainakin juuri vierailuni hetkellä täynnä ja huikea bändi pani parastaan mainiolla yleisökontaktilla. Vähän jäi kyllä kaipuu tänne takaisin. Ehkä vielä joskus.

Tosin karma kosti uudestaan paluumatkalla ja ruokamyrkytys iski NOLA-Lontoo lennolla ja päädyin jäämään ylimääräiseksi yöksi Heathrowlle. Moraalittomuudella on hintansa.

Tuliaismaistelu

Koska maistelimme kaverien kanssa heidän jenkkituliaisiaan hieman ennen tätä matkaa, päätimme maistella samalla porukalla myös ison osan NOLAn tuomisista. Maistelussa oli seassa myös vieraiden tuomia oluita muilta seuduilta (ja mantereilta).

Näin pitkä aika maistelun jälkeen en ala muistelemaan sen enempää yksityiskohtia, mutta kärkeen kiilasi kaksi yllä mainitun Saint X:n tuotetta, Southpaw ja Brown Sugar Babe. NOLAn ylpeyden Abitan mörkösarjasta kärkeen nousi tuplapukki Andygator ja myös muut oluet olivat vähintäänkin kelvollisia. Mahdollisuudet ostaa muuta kuin 4- tai 6-packeja olivat muuten hyvin hyvin harvassa, siksi nuo Abitan gaattoritkin löysivät tiensä ostoskoriin ja lopulta matkalaukkuun. Mitään supererikoisia kellarien aarteita ei tältä matkalta mukaan päässyt.

Matkan parhaat oluet

Näinä post-ratebeer aikoina absoluuttisen top-listan keräily on haastavampaa niin listaan tähän vain tavalla tai toisella mieleen painuneita oluita jotka matkan aikana tuli nautittua:

Gnarly Barley Jucifer, hana @ Little Bar on Gravier, ensi puraisu kohteeseen pääsyn jälkeen

Urban South Paradise Park, hana @ Little Bar on Gravier, american light lager par excellence, tätä kelpasi nauttia useampikin lasi

Parish Ghost in the Machine, hana @ The Bulldog Uptown, herkullinen tuore NEIPA

NOLA Brewing Hopitoulas, hana @ NOLA Brewing, tuoretta west coastia suoraan lähteeltä

Skeeta Hawk Dorgenois, side pull @ Skeeta Hawk, tuoretta tsekkipilsiä suoraan lähteeltä

Saint Arnold Art Car IPA, tölkki @ hotelli, näitä piti ostaa 6-pack, oli onneksi hyvää. Tämä oli tosin Teksasista eikä Louisianasta.

Saint X Gator Boots, hana @ Saint X, tukeva mutta silti raikas tuplaNEIPA

Bourbon County Brand Stout 2023, pullo @ Bourbon Street Drinkery, ei tarvitse selitystä

Brieux Carre Smoke Wheat Every Day, hana @ Brieux Carre, outo jopa Lichtenheineriksi

Great Raft Commotion, tölkki @ Spotted Cat, sai aika reilusti ympäristölisää arvosanaan, mutta hyvähän tämä silti oli