Alkon elokuun uutuuksia

 Pruuviin tuli tyypilliseen tapaan mentyä niin sokkona ettei ollut edes hajua onko luvassa erikoiserää vai mitä, mutta oluet olivat tällä kertaa vakiovalikoiman uutuuksia. Maistettu tietämättä mistään mitään.

Olut 1

Samea keltainen. Tuoksu aika puhdasta mallasta, vähän ehkä mausteinen tai tallinen. Maku hieman makeahko mutta melko puhdas, jotain hedelmäistä klangia mutta ei paljoa. Vähän humalaa. Heti olen aivan pihalla tyylistä. Voisiko olla joku Cold IPA? Vähän bockiin päin myös taittaa mutta samea. Voltteja lienee noin viisi.

Ehkä ostaisin, vähän riippuen mitä tämä nyt on.

Oli: Erdinger Weissbier 3.5/5 / 5,3 % / 3,49 € / 0,5 l

Ei kyllä banaani puskenut tarpeeksi läpi että olisin tämän napannut, mutta tosiaan, ostaisin. Aivan hyvä oluthan tämä on eikä hinnalla pilattu.

Olut 2

Kirkas, tumma kultainen. Tuoksu melko puhtaasti mallasta. Maussa katkeroa jo alusta lähtien, alkoholi puskee vähän läpi ja lopussakin katkeroa reilunlaisesti. Joku vahvahko lager tämä on, eli tyypillistä Alkoa. Ei huono, muttei erityisen hyväkään.

En ostaisi

Oli: Malmgård Strong Lager 3.3/5 / 8,5 % / 3,95 € / 0,5 l

No joo, onhan tässä tehosuhde ihan ok, ja on sentään kotimainen eikä jostain Keski-Euroopasta, mutta ei ole kyllä minun makuuni tällaiset tuotteet.

Olut 3

Todella tumma ruskea. Tuoksu melko kuivaa paahdettua mallasta ja häivähdys kahvia. Maku hieman tukevampi, mutta edelleen kuiva. Paahteinen, kahvinen, tummaa suklaata, humalaa. Ihan maistuvahan tämä oli, vaikka tuoksu oli turhan hento. Ihan hyvä ja virheetön kuiva stout.

Ostaisin

Oli: Hiisi Ohto Dark Lager 3.5/5 / 6,0 % / 4,39 € / 0,33 l

Stout vai dark lager, mitä näitä nyt on. Hyvä kuitenkin.

Olut 4

Täysin samea oranssi, ei juuri vaahtoa. Tuoksu on makea ja hapan, reilusti persikkaa ja aprikoosia. Maussa samat hedelmät ja sama makeus, sekä joku jälkimaku jota en oikein erota, ennen kuin juuri ennen oluen nimen lukemista. Lakritsihan se on! Eli eiköhän tässä CoolHeadin suuntaan mennä. Oikein hyvä, paras näistä neljästä.

Ostaisin

Oli: CoolHead Tiger Dreams 3.9/5 / 6,0 % / 5,95 € / 0,33 l

Tämähän on ilmeisesti jo viime kesän uutuuksia, mutta itselleni ja Alkolle nyt uusi tuttavuus. Kyllä Viikissä osataan tämä lakritsin ja hapanoluen yhdistelmä varsin mainiosti. Herkkua on.

Tässä vaiheessa selailin olutlistan läpi ja huomasin että maisteltavana olisi ollut erikoiserä siidereitä, jotka vaikuttivat hyvinkin mielenkiintoisilta. No ei kai siinä, turha näitä olisi ollutkin sokkona maistella niin maistellaan nämä nyt vielä ihan silmät auki.

Siideri 1: Abavas Apple Cider Medium

7,5 % / 3,88 € / 0,33 l

Varsin hyvä aloitus tähän erään. Tasapainoinen, ei rutikuiva, ei makea, eli mainostettu "puolikuiva" osuu ihan hyvin. 

Ostaisin - 3.8/5

Siideri 2: Domaine de la Galotière Cidre Biologique Brut

5,0 % / 9,47 € / 0,75 l

Varsin miellyttävä on tämäkin. Aito omena tulee etenkin tuoksussa vahvana. Kuiva, kuten esitekin sanoo, mutta ei liian kuiva. Jopa parempi kuin edellinen.

Ostaisin - 3.9/5

Siideri 3: Brinkhall Normanni

4,5 % / 4,10 € / 0,33 l

Vähän heikompi kuin edellinen, mutta tyyliltään hyvin samanlainen, ja onhan tämä sentään kotimainen.

Ostaisin - 3.7/5

Siideri 4: Brinkhall Somersetti

6,5 % / 4,94 € / 0,33 l

Edellinen oli esitteen mukaan puolimakea, tämä puolikuiva. Kauheasti en eroa väliltä löydä, vaikka jäännössokerissa sitä on lukemin 35-25. Tuntuma tässä on melkein makeampi ja tyyli melko erilainen. Maistuva on tämäkin, joskin edellistä huonompi. Ja pientä miinusta mustikkaan viittaavasta tölkin värimaailmasta.

Ostaisin - 3.6/5

Siideri 5: Lepola Hoppy

5,5 % / 6,02 € / 0,33 l

Lepolan on yleensä aika kova näissä, mutta tässä kuivahumalointi vie makumaailmaa turhan paljon Kopparbergin suuntaan. Ei tämä niin huono sentään ole, mutta tämän porukan huonoin, ja samalla myös kallein.

En ostaisi - 3.4/5

Aivan pätevä oli kuitenkin tämä siiderien erikoiserä, vaikka en nyt lähdekään oluteriin vertailemaan. Sellainen taitaa olla luvassa sitten tällä viikolla.

Olutpolkijat: Espoon panimopyöräily 2023

Oluen ja pyöräilyn yhdistäminen on aina ollut sydäntäni lähellä, sillä mikäpä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin pyöräily lähipanimolle hakemaan juomista jalointa suoraan lähteeltä. Olutpolkijat on vaikuttanut minulle jotenkin itseäni vakavammilta pyöräilijöiltä, mutta silti olisin viime vuonna osallistunut Espoon panimokierrokseen jos vain se olisi aikatauluuni sopinut. Tänä vuonna onneksi vastaava tapahtuma, tosin hieman lyhyempänä eräiden espoolaispanimoiden hiljaiselon vuoksi, järjestettiin uudestaan, ja sain sen jopa sopimaan aikatauluuni. Niinpä starttasin melko tavanomaisen näköisellä Activellani kohti Bemböleä klo 9 lauantaiaamuna.

Tämä Salamalta Keran kautta Olarille reittihän oli siitä hauska, että minulle kertyisi selvästi enemmän kilometrejä ennen ja jälkeen tapahtuman, kuin sen aikana. Matkaa "lähtöön" Salamalle tuli 18 km ja pyörä hieman temppuili edellispäivän huollosta huolimatta. Sain kuitenkin rassattua takavaihtajan yhteistyöhaluiseksi ennen matkan jatkumista.

Salama olikin mielenkiintoinen kohde, sillä vaikka oluet ovat minulle hyvin tuttuja, tälle panimolle asti en koskaan aiemmin ollut jaksanut polkea. Nyt toki huomasin että kuukautta aiemmin juhannussahtitapahtumaan Veikkolaan polkiessani olen ajanut aivan panimon vierestä. Nykyiset tilat ovat käymässä panimolle ahtaaksi ja muutto onkin suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Kohde vain jäi vielä paljastumatta. Itse tuotantotilojen lisäksi myös pieni mutta monipuolinen tynnyriohjelma oli miellyttävä tuttavuus. Menovettä matkalle tarjosi sopivasti nimetty Smiles for Miles.

Bembölestä suuntasimme Keraan, jonne ehdimme kuin ehdimmekin ennen kuin taivas putosi. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin turvallisesti katoksen alla jossa oli oikein miellyttävä nauttia hieman alennettuun hintaan saatua lounaspakettia oluen kera komeita muraaleja ihastellen. Hot Dogin vöner-versio + patatas bravas saavat molemmat allekirjoittaneelta suosituksen, eikä se olutkaan huonoa ollut.

Taproomin jälkeen oli aika tutustua panimoihin, joita Kerasta löytyy kolme. Tired Unclelle meillä oli varattuna ohjattu kierros, johon sisältyi myös vähän uusvanhan hapanoluen maistelua. Lisäksi kävin Masiksen puodissa ja 8-Bitillä Jasonin olohuoneessa pelaamassa flipperiä. Ilmeisesti seurueemme oli saanut vielä extempore panimokierroksen Masikselle siinä vaiheessa kun odottelin jo muita pyörien luona, mutta tieto tästä ei kantautunut minulle asti. No, sattuuhan näitä.

Päätepisteessä Olarilla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa ja panimo on itselleni hyvinkin tuttu. Nautin kuitenkin reissun teemaan sopivasti yhden Uncle Olarin tihkusateisella terassilla, tämä kun oli Tired Unclen taproomilta jo lopussa.

 

Varsinaisen ohjelman päätyttyä kävin vielä itsenäisesti "jatkoilla" naapurissa Fat Lizardilla, koska heiltä oli ilmestynyt pari uutta Fat Lab - sarjan tuotetta, ja uuden tynnyriprojektin stouteista #03 löytyi myös hanasta. Päteviä kaikki, ja hieman hiljaisempi meninki sopi tähän vaiheeseen päivää oikein hyvin.

Tulihan sitä tietysti reppuunkin jonkin verran täytettä, ettei alle 40 kilometrin jäänyt lenkki vain olisi liian helppo. Ensi kerralla uudestaan.

Tallinn Craft Beer Weekend 2023

TCBW on ollut minulle aina hieman kaksijakoinen tapahtuma. Toisaalta se on selvästi lähimpänä Suomea oleva "ison maailman" tyylinen olutfestari, tai oli ennen kuin Haze Wave aloitti mutta toisaalta hintaa on vielä jonkin verran vähemmän. Toisaalta nykyisessä tapahtumaähkyssä ei aina oikein kiinnosta edes nämä A-luokan olutfestarit ja siksi en ole ollut erityisen innostunut Haze Wavesta enkä myöskään TCBW:stä, kunnes erään kohtalokkaan illan jälkeen tuli mieleeni Tallinn Crap Beer Festival. Ideaa ei kuitenkaan vedetty äärimmilleen eli Tallinnan reissu ilman TCBW-lippua ja TCPB:tä koko rahalla, vaan päätimme kohtalontoverini kanssa hankkia koko viikonlopun liput myös sinne paremman väen puolelle. "Tuskin tulee kovin kovaa suoritettua, katsotaan nyt mitä sitä maistelee. Barley winejä ainakin."

Ensimmäisen, ja toisenkin, illan kohteeksi valikoitui majoitustamme lähellä sijainnut Vana Villemi Pubi, joka kostautui erinomaiseksi paikaksi tunnelmaltaan ja hintatasoltaan, jos nyt olutvalikoimassa jäätiinkin reilusti muodikkaammista paikoista jälkeen. Ruokakin oli hyvää.

Perjantai alkoi jalkamarssilla Põhjalan Taproomille rannekkeenvaihtoon, ja pitihän siellä toki myös maistelulauta ottaa moderneja tuotantotiloja ihaillessa. Samalla sai myös ensimmäisen festari-barleywinen maisteltua etuajassa, kun makea mutta maukas plum barleywine oli myös tapparissa tarjolla. Tässä vaiheessa olin siis jo päättänyt että muuten ihan sama miten menee, mutta hypejonoihin ei mennä (eipä) ja kaikki barleywinet maistetaan. Kahtena päivänä niitä oli listoilla yhteensä 25. Helppo homma?

Ensimmäinen jonohan oli tietysti jo sisäänpääsyssä, mutta se veti melko nopeasti. Pian kävi selväksi että kovin hypejono olisi koko viikonlopun Holy Mountainille. Suurin kärsijä tästä oli vieressä ollut Moersleutel, johon moni jätti Holy Mountainin takia yrittämättä kokonaan. Tai siltä ainakin vaikutti. Kävin kuitenkin tuostakin useat oluet noutamassa, mm. etukäteen nimen perusteella bongatun Salta Bananersin (jaossa yllä) ja festarin kauneimman oluen, Willy Tonkan (kuva alempana).

Pääosin meno oli sitä tuttua TCBW:tä. Reilusti vahvoja imperial stouteja ja barley winejä, paljon tynnyriä, yllättävän paljon toki myös lageria ja muuta vähän kevyempää. Unohtamatta toki villimpiä kokeiluja, kuten punajuuri-tonka stoutia tai porkkanasimaa (kuva alempana).

Alakerta oli hypejonon lisäksi tarpeettoman tukossa myös ihmisistä joiden mielestä oli hyvä idea seistä juomassa olutta keskellä ruuhkaisinta jonoristeystä sen sijaan että kävelisi noin 20 metriä hiljaselle alueelle pöytään istumaan. Ja niin, ne hypejonot. Ensinnäkin Holy Mountainin jono oli siitä mukava että se yleensä loppui ennen kuin tarjolla olevat kegit, toisin kuin esim. Omnipollolla aikanaan. Sen lisäksi barley wine - sarjani "loppuvastus" oli Holy Mountainin barley wine lauantain viimeisessä kattauksessa, joten pakkohan se jono oli kerran kokea.

Toinen hypejono löytyi mehukkaita ja Paksuja soureja tehtailleelta Arpusilta, joka olikin jokseenkin ainoa stouttien ylivoimaa Untappd-listalla haastanut panimo. Lauantain listan kärjessä pidemmän aikaa keikkunut synttäriolut oli kyllä jonotuksen arvoinen, toisin kuin mikään Holy Mountainilta jonotettu (vaikka hyviä olivatkin).

Toinen päivä oli tarkoitus ottaa rennommin, mutta toisin taas kävi. Laseja alkoi kahden päivän karpaaseille kertyä jo melko paljon, vaikka itse jätinkin jostain syystä ekan päivän lasin majoitukseen. Tahtihan siitä vain kiihtyi, ja aikaa oli hädin tuskin edes Untappdin käyttöön. Ratebeeriä varten ei kummoisia muistiinpanoja ehtinyt tehdä ja arvioiden kirjoittaminen niiden pohjalta kesti useamman tunnin per päivä.

Perinteitä noudattaen useat panimot myivät eioota sekä kegienvaihdon alla, että etenkin loppuillasta. Mutta millaiselle saldolle tämä jätti nöyrän harrastajan? Melko käsittämättömälle. suoraan sanottuna. Uusia Ratebeer-arvioita tuli 180, Untappdiin pari enemmän kun "erehdyin" maistamaan pari ennestään tuttua olutta. Kaikki barley winet - tavoite täyttyi myös, ja festarin edetessä päätetty "ainakin yksi joka panimolta" tavoite samoin. Vähempikin olisi riittänyt, mutta toisaalta ei tälläkään kovin kovaan humalaan ehtinyt kun aika kului jutellessa ja muistiinpanoja tehdessä. Tuttuja näkyi todella paljon ja toisin kuin joillain aiemmilla TCBW-keikoilla, koko festarin ajan oli hauskaa tungoksesta huolimatta. Vaan eipä tämän jälkeen paljon tehnyt kesälomalla mieli oluita suorittaa.

Illan pimennyttyä lauantaina fiilis oli jopa hieman odottamatta sellainen, että tänne voisi tulla taas uudestaankin. Tosin ilmeisesti ensi vuonna tapahtuma menee Jukolan kanssa päällekkäin, joten saapa tästäkin välivuoden. Päätapahtuma TCBF raportoidaan erikseen omaan blogiinsa, mutta vedetäänpä tässä yhteen vähän numeroita paremman väen puolelta.

TCBW 2023 Top 5:

1. Lervig Rackhouse - Spicy Dark Choco Mole - 4.7/5

2. Funky Fluid Ashes & Diamonds Tawny Port BA - 4.6/5

3. Mad Scientist When They Bring Back the Nasty Riff But This Time Slower - 4.6/5

4. Ārpus 5 Year Anniversary Smoothie Sour - 4.5/5

5. Finback Grazing on the Ordinary BA - 4.5/5

TCBW barley winet Top 5:

1. Funky Fluid Ashes & Diamonds Tawny Port BA - 4.6/5

2. O/O 200 Rye on Rye - 4.5/5

3. To Øl My Æbleskive Is Bigger Than Yours Brandy BA 2022 - 4.3/5

4. Põhjala / Weihenstephan Cellar Series Zeit - 4.1/5

5. O/O Long Boil Barley Wine 2020 Bourbon BA - 4.1/5

TCBW maistetuimmat tyylit Top 5:

1. Stout - Imperial Flavored / Pastry - 36

2. Sour / Wild Beer - Flavored - 25

3. Stout - Imperial - 19

4. Barley Wine / Wheat Wine / Rye Wine - 16

5. DIPA - Hazy - 13

TCBW maistettuja oluita / panimo (tarjolla max 8 / panimo):

Anderson's Brewery: 4

Ārpus Brewing Co: 6

Barrier Brewing Co: 4

Basqueland Brewing: 4

Bevog: 6

Birrificio Italiano: 3

Brewski: 7

Brouwerij Kees: 6

Browar Stu Mostów: 2

Cloudwater Brew Co: 5

CoolHead: 2

DEYA Brewing Company: 3

Fast Fashion Brewery: 5

Fauve Craft Bière: 6

Finback: 6

Fuerst Wiacek Berlin: 3

Funky Fluid: 5

Gamma Brewing Co: 1

Holy Mountain: 8 (ei mennä hypen perässä nönnönnöö)

J. Wakefield Brewing: 7

Jaanihanso Siidrivabrik: 0 (työtapaturma koska siideri!)

Käbliku Pruulikoda: 2

La Débauche: 5

Labietis: 5

Lehe: 6

Lervig: 3

Lindheim Ølkompani: 2

Mad Scientist: 5

Moersleutel Craft Brewery: 6

O/O Brewing: 3

Pinta / Pinta Barrel Brewing: 2

Põhjala: 2 (ja panimolla 8 ja laivalla 1)

Purtse Brewery: 1

Pühaste: 2

Ritual Lab: 3

Sori Brewing: 2

Stibergets Bryggeri: 4

Stillwater: 4

Tempest Brew Co: 6

The Piggy Brewing Company: 7

To Øl: 2

Track Brewing Co: 3

Varvar Brew: 5

Verdant Brewing Co: 3

Whiplash Beer: 5

Sellaista sekoilua tällä kertaa. Kai tästä olisi paremman saanut kun olisi ehtinyt heti kirjoittaa mutta tuli sattumalta muutaman viikon lomareissu väliin. Jos vaikka siitä sitten seuraavaksi?

Olutkulttuuriseura on ihan motissa

 

Eräänä sopivan aurinkoisena kevätpäivänä Olutkulttuuriseuran väki kokoontui kevätkokousmatkalle Lahteen. Heti alkuun teimme mitä jokaisen Lahteen saapuvan refleksit sanovat, ja lähdimme pois Lahdesta. Pikkubussin suunnaksi otettiin Vääksy ja Kanavan panimo. 

Panimolla väki jaettiin kahtia, toisen puolen siirtyessä panimokierrokselle ja toisen varaston puolelle maistelemaan olutta. Mainiota viiden oluen kattausta oli meille maistattamassa panimon tuotteista vastaava Jan "Janski" Karlstedt.

Tastingin aloitti jo aiemmin mainioksi toteamani Vasta lager (UT ka 3,32). Pullossa lukee helles, mutta minusta tämä on kyllä jotain Dortmunder Exportia tai muuta vahvempaa ja katkerampaa lageria. Joka tapauksessa erinomaisen puhdasta ja muutenkin maukasta. 

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-), 0,27 yli keskiarvon

Toinen lager perään, panimon ensimmäisiin tuotteisiin kuulunut Sulku pils (UT ka 3,17). Hyvä lager tämäkin, profiili vähän erilainen kuten odottaa sopii, mutta myös erittäin puhdas ja helposti kurkusta alas kaatuva.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 3,6), 0,38 yli keskiarvon

Kanavan panimo on nähdäkseni profiloitunut aika isolti hapanolutpanimoksi, niin sikäli yllättävää että maisteltavana oli vain yksi hapanolut, Vadelmagose (UT ka 3,51). Korkealla vaahdolla kaatui, mutta mitään vikaa tästä ei löytynyt. Suolaa voisi toki olla enemmän, mutta happamuus on ns. kohdallaan ja tasapaino muutenkin.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 3,6), 0,09 yli keskiarvon

Sitten hieman harvinaisempi tyyli ja itselleni maistelun ensimmäinen uusi tuttavuus, Nuoska winterweisse (UT ka 3,15). Kyseessä siis dunkelweizen sieltä selvästi vähemmän banaanisesta ja kuivemmasta päästä. Ei aivan edellisen tasoa, mutta panimolle tyypilliseen tapaan äärimmäisen helppo juotava ja myös hyvin puhdas olut.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-), 0,33 yli keskiarvon

Viimeisenä maisteltiin hieman kokeilevampi, myös itselleni uusi tuttavuus, Aava belgian IPA (UT ka 3,35). Puhdasta belgialea ei kuulemma vielä ole tehty, mutta kyllähän tässä olisi mainio pohja sellaiselle, sen verran oikeaoppista tuoksua ja alkumakua tästä löytyi. Lopussa sitten toki humalointi kaartoi hieman eri raiteille kuin tällaisen kanssa on tottunut, mutta hyvä raide sekin oli. Itselleni tämä oli maistelun paras.

Raadin arvio: 4- (3½ - 3,9), 0,38 yli keskiarvon

Mainio maistelu, joka osoitti taas miten paljon miljöö vaikuttaa, ja toisaalta miten vähän Untappd keskiarvoilla on merkitystä. Kaikki oluet olivat selvästi arvosanojaan parempia ja maistuivat erityisesti tässä ympäristössä loistavasti.

Raadin suosikki: Aava Belgian IPA (UT ka 3,73)
Oma suosikki: Aava Belgian IPA (RB 3.9/5)
Raadin yliarvostama: Sulku Pils / Aava Belgian IPA (0,38 yli keskiarvon)
Raadin aliarvostama (vähiten yliarvostama): Vadelmagose (0,09 yli keskiarvon)

Maistelun jälkeen vaihdettiin osia ja osastomme meni markkinoinnista vastaavan Jukka Karlstedtin opastuksessa tutustumaan tuotantotiloihin. Kuivin suin ei tarvinut sielläkään olla, kun hanaan oli laitettu Lehti nokkossour (UT ka 3,56) joka olikin varsin mainio olut. Useimmille meistä taisi maistua useampi lasillinen. Täydellisyyttä hipova saunaolut. Tuotantotilat olivat melko mielenkiintoiset useita panimotiloja nähneille jäsenillemmekin ja Jukka jutteli mukavia koko tunnin. Mainio kierros, kyllä tämän takia jaksaa Vääksyn kautta tulla. Ultra Bra oli kaukaa viisas aikanaan?

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4-), 0,01 yli keskiarvon (vähiten yliarvostettu)

Itse kokous tultiin toimittamaan Ravintola Tirraan, useiden meistä ottaessa naapurin ravintolasta lihamukit huikopalaksi. Tai siis kebabmukit, koska myöhemmin selvisi että aito lihamuki on jotain ihan muuta. Itse jäin siitä paitsi, mutta kebabmuki maistui Tujun Pils or Dien kera. Vedin puheenjohtajana kokouksen tiukasti puoleen tuntiin ja ilmoittauduin syksyn puheenjohtajakisaan, jossa tulen kampanjoimaan täysillä istuvan puheenjohtaja Pänkäläisen puolesta. Jouni saattaa hyvinkin vastata palvelukseen. Huonoin kampanjoija voittakoon.

Tässä välissä käytimme aikaa Lahtelaisen jääkiekkostudion ihmettelyyn (Tampereella pelattiin hokia) ja todelliseen kulttuurikapakkaan, Motörbariin, tutustumiseen. Sitten päivän toiseen panimokohteeseen, joka oli sopivasti Mallaskadulla sijaitseva Ant Brew. Luvassa oli jälleen tasting, tällä kertaa kolmella oluella, ja tutustuminen mielenkiintoiseen panimotilaan.

Tastingin avasi virolaisen Pühasten kanssa yhteistyössä tehty Iseseisvus, eli itsenäisyys (UT ka 3,52). Kyseessä on näiden panimoiden keksimä "uusi oluttyyli" baltic lager. En tosin muista enää mitä sillä tässä haettiin, mutta jonkun IPAtyyliin lagerversio tämäkin taisi olla, eli käytännössä IPL. Mutta ihan hyvä olut silti.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3,8), 0,05 alle keskiarvon

Seuraavaksi sumukaljan puolelle ja lasiin Yebo Juice NEIPA (UT ka 3,74). Tässä mehusarjassa on joka oluessa joku twisti, ja tämä nyt oli jollain tavalla afrikkalaishenkinen. En vain pysty enää muistamaan millä tavalla, mutta hyvää olutta tämäkin oli.

Raadin arvio: 4- (3½ - 3,9), 0,06 alle keskiarvon

Viimeisenä Ant Brewn oluena maisteltiin hapanolut Malva (UT ka 3,64) joka olikin itselleni koko reissun paras olut. Erittäin maukkaan marjainen, ja toisin kuin Kanavalla, täällä oli laitettu marjat kokonaisina mukaan, jolloin kuoren tanniinit toivat olueen lisää syvyyttä, toki hieman juotavuuden kustannuksella. Marjaa, vanilijaa ja reilusti happamuutta. Erittäin tyylikäs ja maukas marjasour.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4,1), 0,03 alle keskiarvon

Ilmeisesti sijainnin hohto oli hävinnyt, tai sitten Ant Brewlla on Kanavaa parempi hypekerroin Untappd-arvioissa. Veikkaan molempia, mutta hyviähän nämäkin kaikki olivat. Joistain piireistä Ant Brew on saanut myös vähän kyseenalaista mainetta, mutta tällä reissulla sellaiseen ei ollut mitään syytä.

Raadin suosikki: Yebo Juice (UT ka 3,68)
Oma suosikki: Malva (RB 4.1/5)
Raadin aliarvostama: Yebo Juice (0,06 alle keskiarvon)
Raadin yliarvostama (vähiten aliarvostama): Malva (0,03 alle keskiarvon)

Lopuksi tutustuttiin vielä panimolaitteistoon, josta tämä yhden tölkin saumauskone jääköön tämän blogin kohokohdaksi. Albumissa on toki lisääkin kuvia reissusta ja panimosta. Hyvä kierros oli tämäkin, ja hieman helpommin saavutettava kuin Kanavan panimo. 

Lahdesta ei perinteisesti ole saatu mitään tietoja, koska Lahti on ihan motissa, mutta tämän verran nyt tällä kertaa kuitenkin. Itse joutunen vielä tänä kesänä pyöräilemään Lahteen, kun Jonen grillin aito lihamuki jäi vielä kokeilematta.

Ja loput kuvat tuolla: https://flic.kr/s/aHBqjAB36i