18.7.24

Olutkohde: Kapkaupunki


Työn perässä joskus joutuu (pääsee) matkustamaan paikkoihin joihin ei ehkä muuten tulisi lähdettyä. Yksi tällainen on Kapkaupunki, jossa järjestettiin itselleni se kaikkein tärkein tieteellinen konferenssi heinäkuun alussa. Matka siis kohti Etelä-Afrikan keskitalvea. Aikaerosta ei tarvinnut huolehtia, mutta lentomatkan pituus ja "vahingossa" konferenssia edeltävälle viikonlopulle buukatut Tuska-liput ja näistä aiheutunut akuutti univaje pitivät huolen siitä että ihan kevyestä matkasta ei tässäkään voinut puhua.

Long Street


Long Street on Kapkaupungin isoin baarikatu ja se onkin näkemisen arvoinen. Arkkitehtuuri muistuttaa New Orleansia (jossa muuten olisi konferenssi ensi vuonna) ja baaria ja yökerhoa on vaikka muille jakaa. Tosin sitten myös ilta-aikaan alue vaikuttaa jossain määrin turvattomalta, minkä huomasi lähinnä yo. kuvan kaltaisista huomautuskylteistä ja joka kadunkulmassa partioivista järjestyksenvalvojista. Mitään uhkaavia tilanteita ei kohdalleni sattunut vaikka kävelin katua myöhään illalla kameralaukku olalla. 


Long Streetin mukavin olutmesta oli Beer House, jossa oli oikein miellyttävä miljöö ja teknisesti ottaen laaja valikoima. Flightejakin sai. Lähempi tarkastelu sitten osoitti ettei se valikoima isoista luvuista huolimatta kovin mielenkiintoinen ollut ja mm. "fruity" osastolla oli tarjolla Kopparbergin siideriä. Olin myös ainoa asiakas paikalla ja baarin takana työskennellyt henkilö sanoi ettei hän oikeastaan edes pidä oluesta, eikä tiedä siitä mitään. No, miellyttävä vierailu siitä huolimatta.




Hieman vielä samaa katua eteenpäin käveltyään löytää Saggy Stone panimon taproomin. Itse panimo on jossain syrjemmässä, mutta hanoista löytyi kuitenkin kuutisen kappaletta panimon tuotteita, joista tyyppasin muutaman. Hyviä ja puhtaita, jos nyt eivät kovin mielenkiintoisia muuten.

Turistialueet



Kapkaupunki on tietynlaisesta rosoisuudestaan ja vaarallisuudestaan huolimatta isoilta osin hyvin siloiteltu turistikaupunki. Myös turistipaikoista löytyy ihan kelvollisia olutkohteita. Satama on se suosituin turistikohde ja sieltä löytyikin Mitchell's Brewery, jonka yhteydessä oli luonnollisesti skotti- ja irkkubaarit. Kävin skottibaarissa toteamassa Mitchell'sin oman lagerin oikein kelvolliseksi, mutta muita panimon omia tuotteita ei valitettavasti tarjolla ollut. Ruoka oli hyvää mutta ei kovin paikallista. Sataman alueella oli myös ainakin yksi muu panimoravintola, Kapstadt Brauhaus, mutta panimo oli siirretty siitä johonkin syrjempään ja en tullut lopulta testanneeksi yhtäkään panimon tuotetta. Myös Table Mountainin köysiradan ala-asemalta löytyi lupaavan näköinen pubi jonka terassilta näkymä on erittäin laadukas, mutta mielenhäiriössä jätin tuon käymättä. Tajusin virheeni vasta kun hop on hop off turistibussi nytkähti liikkeelle. Paluu samalla kulkuvälineellä samaan paikkaan olisi vienyt noin kaksi tuntia.

The Aegir Project





Törmäsin konferenssissa Untappdin kautta ruotsalaiseen olutharrastajaan jonka kanssa olimme jo keskustelleet Uberin jakamisesta Woodstock Brewingille, joka vaikutti olevan lähialueen panimoista laadukkain ja vain parin kilometrin päässä "pelipaikoilta". Hän oli kuitenkin edellisenä iltana bongannut googlailun tuloksena vielä lupaavamman oloisen The Aegir Project - nimisen panimon, johon automatka kestäisi kolmisen varttia. No eihän tuon mittainen Uber maksa Kapkaupungissa edes kahtakymmentä euroa, joten kävimme matkaan. Ja kyllä kannatti. Panimoravintola sijaitsee rikkaan oloisessa Nordhoekin kaupunginosassa ja terassilta on huiman hienot näkymät rantaviivaan. Skotlannista ja Uudesta-Seelannista oppinsa ammentaneen panimomestarin tuotokset ovat kautta linjan puhtaita ja maistuvia - ja toki saatavilla koko hanalistan käsittävänä flightina. Täältä tuli ostettua myös pari oikein lupaavan oloista isoa pulloa kotiin muhimaan, mutta hanalistan läpikäyntikin oli selvästi reissun paras olutkokemus.

Yllä mainittujen paikkojen lisäksi Bar Keeper nimisestä viinakaupasta tuli haettua kourallinen paikallisia pienpanimotuotteita, joista useampi on vielä kaapissa juomista odottamassa.  Kaiken kaikkiaan viikon aikana ehdin maistaa 37 olutta, pääosin Etelä-Afrikasta ja Kapkaupungista, mutta olipa joku Namibiastakin.

Kapkaupunki Top 5:

1. Aegir Project Croc & Roll 4.1/5.0 - cask @ The Aegir Project
2. Soul Barrel Tropical Parade: New American IPA 3.9/5.0 - pullo Bar Keeperistä, nautittu @ Hotel Sky
3. Aegir Project Secret Solstice 3.7/5.0 - hana @ The Aegir Project
4. Woodstock Mr. Brownstone 3.7/5.0 - hana @ The Beer House
5. Mitchell's Hog's Head Lager 3.7/5.0 - hana @ Mitchell's Scottish Ale House

28.6.24

Heinäkuun erikoiserä sokkona

 Pruuvipäivälle osui tällä kertaa Tuskan vuoksi otettu lomapäivä, joten päädyin paikalle vasta puoli tuntia ennen pruuvin päätöstä. Tämä osoittautui virheeksi, koska oluethan oli tietty avattu jo reilu kaksi tuntia sitten ja ne olivat siitä asti seisoneet pöydällä. Tarjoutuivat kyllä avaamaan pyynnöstä uudet, ja tähän pyyntöön sitten lopulta tartuinkin luettuani mitä olin maistanut ja mitä mieltä olin niistä ollut. Kaikki paitsi ensimmäinen on siis maistettu koko setin jälkeen uudestaan avoimin silmin. Teemaksi paljastui kuin paljastuikin toista kuuta putkeen "Suomen paras IPA?" joten tähän kysymykseen on vastattu sitten uusintamaistelujen jälkeen.


Olut 1

Tuoksu hyvin tavanomainen, puhtaan maltainen. Makukin melko tavanomainen. Mallasta, vähän humalaa. Hiilihapot tästä ovat pahasti hävinneet mutta tuskin on muuten juuri ehtinyt muuttua. Mikä lie tyhjänpäiväinen eurolager.

En ostaisi

Oli: Karhu 4,6 % 2.8/5.0 / 1,38 € / 4,6 % / 0,33 l

Sellainen kierrepallo tähän sokkopruuvin alkuun! Mietinkin tuoksutellessa että muut on varmaan IPAa mutta tämä on kyllä lager. Pisteet Alkon porukalle tästä kesäjäynästä. En maistanut tätä uusiksi.

Ei ole Suomen paras IPA eikä edes IPA.

Olut 2

Aika syvän kultainen väri. Tuoksu makeahko ja hedelmäinen, vähän pihkaakin. Maku on melko katkera, vähän hedelmäinen, vähän pihkainen. Humalaa riittää lopussa. Aivan kelvollinen IPA tämä on. Voi olla kotimainenkin.

Ostaisin

Oli: Kanavan Aava Belgian IPA 3.7/5.0 / 5,48 € / 6,0 % / 0,33 l

Tuttu tuote viime vuoden panimovierailulta. Silloinkin hyväksi todettu ja hyvähän tämä oli nytkin. Kanavan "talon maku" joka on tietynlainen viljainen puhtaus, löytyi heti uusintamaistolla kun tiesi mitä juo. Belgiestereitä tästä ei tahdo löytyä hyvällä tahdollakaan, mutta hyvä olut joka tapauksessa.

Ei Suomen paras IPA mutta ansaitsee olla keskustelussa mukana.

Olut 3

Vähän samea kultainen. Tuoksussa katkeruutta ja jekkumaisia yrttejä. Yrttisyys jatkuu epämiellyttävänä todella katkeran maun puolella. Vähän humalaa lopussa. Todella epämiellyttävä.

En ostaisi

Oli: Stadin Grapefruit IPA 2.8/5.0 / 4,68 € / 6,5 % / 0,33 l

Vaikka Stadin panimo ei aina maaliin osukaan niin kokeillaanpa tuoreesta uudelleen. Nyt kun juoma on vasta kaadettu ja toisaalta tiedän mitä se on, yrttisyys on tipotiessään ja sen tilalla on oikein miellyttävä verigreippi. Jotenkin tälle ei seisominen sopinut yhtään, mutta tuoreeltaan oikein hyvä tuote, joten vaihdetaan arvosanaksi takaisin vuonna 2020 annettu 3.5/5.0 ja Ostaisin.

Ei ole Suomen paras IPA mutta ihan hyvä maustettu pale ale.

Olut 4

Syvän kultainen väri. Tuoksu hieman makea ja hieman hedelmäinen. Katkeroakin hiipii tuoksun puolelle. Maku katkeran maltainen, vähän hedelmäinen ja pihkainen, humalaa lopussa. Kelvollinen katkeran pään IPA, mutta ei ihan ostamisen arvoinen.

En ostaisi

Oli: United Gypsies Get Hoppy West Coast IPA 3.3/5.0 / 7,0 % / 5,49 € / 0,33 l

Ei tämä uusintamaistollakaan oikein säväytä. Yllättävän vaisu UG:n tuotteeksi, heillä kun yleensä ongelmana on enemmän epätasaisuus kuin jonkinlainen jarruttelu. Tässäkin on kyllä IBUa viskattu 100:n edestä sisään. Ei ihan täysin tyylinmukainen West Coast ehkä.

Ei ole Suomen paras IPA


Olut 5

Samea keltainen. Tuoksu mehuhedelmää ja mallasta. Maku makea mutta myös katkera, mehukasta hedelmää, vähän alkoholia, humalaa lopussa. Aika hyvä, mutta saisi olla hieman raikkaampi kyllä. Vahvan pään NEIPA. Olisiko tässä joku pikavauhtia kyhätty "vahvat oluet" teema, kun tuskin kuitenkaan IPA toista kuuta putkeen (niinpä).

Ostaisin

Oli: Mallassepät Riptide West Coast Double IPA 3.7/5.0 / 8,5 % / 5,23 € / 0,33 l

Raikkaus löytyi kyllä uusintamaistolla kun sai tuoretta ja kylmää. Onhan tämä totutun mainio IPA tältä panimolta. Mutta miten ihmeessä tätä kehdataan West Coastiksi kutsua? Tyylikoulu käymättä. Ehkä pelkästään tuon klaffivirheen takia En ostaisi.

Ei kyllä ole Suomen paras IPA varsinkaan ilmoitetussa tyylissä.

Olut 6

Samea keltainen. Tuoksu melko heikko, hedelmäistä mallasta. Maku hieman hedelmäistä mallasta, vähän humalaa lopussa. Todella löysä ja mitäänsanomaton tuotos. Niin mieto maultaan (tuskin volteiltaan) että tulee mieleen lähinnä joku Lahden Erikois NEIPA Strong.

En ostaisi

Oli: Salama Tune In Tune Out 3.1/5.0 / 7,0 % / 6,07 € / 0,44 l

Juuh jaah. Vielä yhteistyö Frontaalin kanssa. Uusintamaistolla makua on vähän enemmän, mutta ei tämä kovin kummoinen ole silti. Nostetaan nyt himan pisteitä vaikka tasolle 3.3/5.0 mutta kauppaan jäisi edelleen.

Tällä panimolla olisi kyky tehdä Suomen paras IPA mutta tämä ei ole se.

Olut 7

Kirkas kultainen. Tuoksu hedelmäinen, vähän ehkä banaaninen. Maku makeaa hedelmää, mallasta, vähän humalaa. Kovin on tylsä ja tavanomainen. Haiskahti alkuun vehnältä, joten voisi olla white IPA, mutta ei kovin kummoinen, oli mikä vain.

En ostaisi

Oli: Maku Vallankumous NEDIPA 2.8/5.0 / 8,0 % / 4,48 € / 0,33 l

Tyylit eivät näköjään tänään tarkoita paljon mitään, kun ei tämä oikein NE-etuliitettä ansaitse. Uusintamaistollakin tuoksu jotenkin epämiellyttävän hikinen eikä maku paljoa pelasta. Tämän panimon taso on tuntunut hieman laskevan samaa tahtia tölkkien visuaalisen ilmeen kanssa.

Tämä panimo olisi ehkä joskus voinut tehdä Suomen parhaan IPAn, mutta ei enää. Eikä ole tässä tehnyt.


Toinen erä IPA-kisailua oli kyllä selkeästi sitä viime kerran ensimmäistä erää parempi, mutta vähän vaikea tästä on pointtia silti löytää. En ainakaan meinannut kunnioittaa tätä ajatusta laittamalla näitä enää mihinkään järjestykseen, kun edelleen hyvin pieni vähemmistö ansaitsee olla edes mainitun kysymyksen kohteena.

Heinäkuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 7-
Sisältö: 7-
Mielikuvitus: 5½
Kokonaisarvosana: 6+

24.6.24

Olutkohde: Japani

 

Japani ei ehkä ole se ilmeisin olutkohde, paitsi olutharrastajalle jolle jokainen uusi maa on mitä mainioin olutkohde. Kolmen viikon matkalla kieltämättä itsekin tuli nautittua mittavat määrät myös nihonshua, eli sakea ja lähisukulaisiaan, mutta tokihan oluttakin ehti nauttia hyvät määrät. Kasaan matkan tunnelmia tähän jollain sumealla järjestyksellä kaupungeittain.

なまビール


Alkuun kuitenkin sananen Japanin yleisimmästä oluesta, joka oli itsellenikin se selvästi useimmin juotu mallasjuoma matkalla, nimittäin otsikossakin mainittu "namabiiru". Kirjaimellisesti käännettynä termi tarkoittaa raakaa olutta, mutta käytännössä hanaolutta, ja sitä tavallisinta mahdollista. Kyseessä on siis joku Asahi/Kirin/Suntory variantti (näitä kaikkia on muuten kaupoissa melko monta versiota jotka eivät maultaan juuri eroa) ja lähes koskaan en tiennyt mitä näistä se oli, mutta ei ollut niin väliksikään. Izakaya-ruokien kanssa kaikki toimivat mainiosti. Joskus sentään minäkin jaksan olla nipottamatta siitä mitä lasiin tulee. Eipähän tarvinut kaivaa puhelinta arviota varten.

Tokio

Suurin, vaikkei ehkä kaunein, Tokio on luonnollisesti se pääkaupunki myös olutskenessä. Näin isossa kaupungissa on ihan kaikkea paljon, ja tähän ihan kaikkeen sisältyy myös käsityöolut. Päädyimme heti ensimmäisenä iltana izakayalta jatkoille Serverlandiin jossa tapasimme legendaarisen Hattori-sanin (tietäjät tietää). Lisäksi tuli käytyä mm. Ebisun Tap & Tumblerin omatoimihanoilla jossa sisään tullessa saa kortin joka laitetaan hanalaitteeseen ja lasketaan itse sopiva määrä olutta lasiin. Kortin lasku kuitataan sitten lähtiessä. Maino konsepti niin maisteluun kuin pitkien särpimiseenkin. Tokion lähettyvillä kävimme myös sympaattisella olutfestarilla, joka saa miinusta muovituopeista, mutta ei muuten juuri kalpene kotimaisille varianteille.









Takamatsu

Tokion jälkeen vuorossa oli Shikokun saaren toiseksi suurin kaupunki ja ehkä koko Japanin (ja siten maailman) udon-pääkaupunki Takamatsu. Hattori-san oli Takamatsusta kotoisin, joten saimme luonnollisesti kasan hyviä vinkkejä. Suosituksia jotka mieluusti jaan myös eteenpäin olivat ainakin Ohloy Brewingin taproom, しろすずめ/ビールルームとりかご, sekä hieman lähempänä sivistystä sijaitseva Taru taru. Nuudelipaikoista Baka ichidai ja izakayoista Mahoroba kannattaa käydä, mutta ei oluen takia. Takamatsussa huomasimme että sen lisäksi ettei Untappdin kartalla tee oikein mitään, myös googlehaku "craft beer" saattaa viedä muuten oikein mukavaan darts-baariin mutta muuta olutta sieltä ei saa kuin perus Asahia. Joten täällä mennään vahvasti "tietäjät tietää" meiningillä.



Osaka

Osaka on monissa piireissä hyvässä maineessa, eikä syyttä. Kaupunki on iso, mutta ei Tokion kokoinen, ja meininki on sitä myöten myös astetta rennompaa. Kääntöpuolena sitten googlen ohjeet eivät ole ihan yhtä timanttisia ja liikkuminen on muutenkin välillä haastavampaa, mutta ei sentään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tokion kohdalla jätin sanomatta, että koska jengiä on niin paljon, niiden parhaiden pienpanimoiden kama loppuu yleensä samantien. Tokiosta. Sen sijaan esimerkiksi Osakassa voi tehdä kuten me teimme, ja mennä loistavan West Coast Brewingin Dark Lab taproomiin jossa odottaa parikymmentä hanaa tuoretta WCB:tä eikä niitä tarvitse jonottaa. Craftia löytyy muutenkin Osakasta helposti, paljon, ja hyvää. Vähän niinkuin Tokiossa.



Kioto

Olimme kuulleet etukäteen, että Kioto on täynnä turisteja ja osin siksi myös hankala liikkua, koska julkinen liikenne on melko lailla bussien varassa ja ne bussit ovat käytäviä myöten täynnä. Vaikka tämä jälkimmäinen pitikin sitten turistipäivänä varsin hyvin paikkansa, oli Kiotossa hyviäkin puolia - myös olutharrastajalle. Lyhyehkön kävelymatkan päästä päärautatieasemalta löytyi kaksi laadukkaan oloista olutmestaa, joiden molempien laadun kävimme myös paikallisesti vahvistamassa: Craft House Kyoto ja Kyoto Beer Lab. Molempien asiakaskunta noin 90-95 % turisteja. Ensimmäinen oli hieman silotellumpi mutta valikoimaltaan laadukas, jälkimmäinen sitten juuri sellainen rosoinen craft-baari mitä toivoinkin löytäväni. Tiskin takana panimolaitteet joilla on tehty laaja ja kohtalaisen laadukas valikoima hanaan sekä caskiin. Pieni paikka oli toki helposti täynnä, mutta oli siellä meille vielä tilaa. Molemmista vaikutti saavan myös ruokaa, mutta se jäi tällä kertaa testaamatta.






Takayama

Kiotosta siirryimme (yhteen monista) "pikku-Kiotoon", Hida-vuorilla sijaitsevaan onsen-kaupunki Takayamaan. Tänne tultiin rauhallisemman meiningin ja onsenien perässä, mutta toki vähintään puolivaloilla etsittiin myös olutta. Ja kyllähän sitäkin löytyi, joskin parhaiten mieleen jäänyt paikka oli sakepanimo jossa maistiaisia sai itsepalveluhanoista suoraan mukiin. Parhaiten Takayaman olutmestoista jäi mieleen ainoassa kuvassa esitelty pieni mutta sympaattinen Moon Tap Beer. Tämän jälkeen kohteina olivat vain Fujinomya ja Chiba, joista ei mainitsemisen arvoisia paikkoja löytynyt, vaikka toki kävimmekin viimeisenä päivänä vielä Akihabarassa Hitachino Nestin erittäin sympaattisessa jokirantabaarissa.


Eri oluita tuli matkalla maistettua laskutavasta riippuen noin 116 kappaletta. Koska valikoima oli hieman eksoottisempi niin otetaan nyt viiden sijaan kymmenen parasta listalle. Yritin viimeiseen asti vältellä import-oluita, mutta Truthissa tuli yksi erinomainen jenkki juotua kun paikka oli kiva ja paikalliset hanat maistettu. Eurooppalaisiin en sentään sortunut.

Japani Top 10

1. Honjo Ginza Chocolate Barley Wine (Honjo, Saitama) 4.3/5, hana @ Fujimi Craft Beer, Tokyo
2. West Coast The Nemesis (++Double Chocolate Version) (Shizuoka, Shizuoka) 4.3/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka
3. West Coast The Guardian (Shizuoka, Shizuoka) 4.3/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka
4. West Coast Legendary Drop (Shizuoka, Shizuoka) 4.1/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka
5. Kunitachi Seasonal Pathways "Winter" (Kunitachi, Tokyo) 4.1/5, pullo @ Sake Shop Gotunda, Tokyo
6. Heretic / Moonlight Meadery Bloody Bee (Fairfield, CA, USA) 4.1/5, hana @ Brewpub Truth, Tokyo
7. West Coast Magical Finish (Shizuoka, Shizuoka) 4.1/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka
8. Hakkaisan Rydeen Beer Alt (Niigata, Niigata), 3.9/5, hana @ jossain päin Gotandaa, Tokyo
9. Shirosuzume Sensei (Takamatsu, Kagawa), 3.9/5, hana @ Torikage, Takamatsu
10. West Coast Escape (Shizuoka, Shizuoka), 3.9/5, hana @ WCB Dark Lab, Osaka

Jonkin tasoista yhden baarin ja panimon ylivoimaa, mutta kyllä Japanista kelpo olutta löytyy joka puolelta. Menkää kokeilemaan jos ette usko, ja kysykää jos jotain jäi tähän kirjoittamatta! Tälle vuodelle saattaa löytyä vielä toinenkin vähän eksoottisempi olutkohde...

18.6.24

Kesäkuun vakiovalikoiman uutuudet sokkona ja erikoiserä avoimena


 Tällä kertaa maisteltavana oli vakiovalikoiman uutuuksia sokkona ja edellispruuvin erikoiserä avoimena, ilmeisesti yksi olut oli edellisellä kerralla puuttunut vielä rivistä. En vilkuillut alkuun ollenkaan sinne erikoiserän suuntaan kun epäilytti olisiko siellä kenties niitä tuotteita joita yritän maistaa sokkona, mutta ei onneksi ollut. 

Olut 1

Kirkas vaaleahko kultainen, perusvaahto. Aika jyväistä mallasta tuoksussa ja maussa. Puhdas. Vähän humalaakin. Ihan hyvä, jos nyt hieman mauton peruslager. Miedommasta päästä selvästi, joten miksihän tämä Alkossa on?

En ostaisi

Oli: Crisp Lager 6-pack tölkki 2.9/5.0 / 0,0 % / 7,50 € / 1,98 l

Vai sellaista viekkautta, ehkä Suomen vanhin alkoholiton olut uusintamaistoon koska monipakkaus. No, tämähän ei kyllä huono ole kun en alkoholittomaksi huomannut. Uusintamaistolla se vierteisyys sieltä vähän pukkaa, mutta kieltämättä tätä on jääkaapissa lähes koko ajan koska tämä on aivan pätevä olut. Joten ostaisin kyllä, en vain Alkosta.

Olut 2

Kirkas kultainen tämäkin, vähän tummempi ja vähän enemmän vaahtoa mutta ei kumpaakaan merkittävästi. Tuoksu on varsin epämiellyttävä, lähinnä pistävää vihannesta. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Lopussa vähän humalaa, mutta on tämä kyllä rehellisesti pahaa. Varmaan tämä on kotimainen pienpanimolager, kun laatu ei ole alkuunkaan kunnossa.

En ostaisi, enkä joisi vaikka ilmaiseksi saisin

Oli: Espoon oma panimo Suomipop Festaribisse 1.6/5.0 / 5,0 % / 4,29 € / 0,44 l

On sitten vielä hinnallakin pilattu kaiken muun lisäksi (eikä ole lager). No jos haluaa saada autenttisen festaritunnelman koko viikonlopun leirintäalueella teltassa muhineesta oluesta mutta niin että se paha maku on intensiivisempi että usean sellaisen sijaan tarvitsee juoda vain yksi, niin tässähän sinulle olis sellainen. 

Olut 3

Hieman samea ruskea, vaahtokin rusehtava. Tuoksussa kevyesti paahteista mallasta ja karamellia. Maussa myös kevyen paahteista mallasta, karamellia, humalaa. Ihan kohtalaisen paljonkin sitä peräkärriä. Ei järin kiinnostava, mutta aivan kunnossa tämä ainakin on. Veikkaan jotain tummaa eurolageria. Tusinatavaraa.

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Baijermaijer Bock 3.1/5.0 / 6,5 % / 3,58 € / 0,44 l

Veikkaus sinänsä oikein. Pieni naurahdus pääsee kun vertaa hintaa edelliseen. Tässähän ei siis ole mitään vikaa. Kannattaa ostaa jos tämä tyyli toimii.

Olut 4

Sameaa keltaista, tuoksussa hedelmämehua ja mallasta. Pätevän oloinen sumukalja. Paitsi maku jää kyllä kovin kuivaksi ja ohueksi. Ihan hyvä kesäolut, mutta pieni pettymys kuitenkin tuoksun nostattamien odotusten jälkeen. Olisiko jonkun ison panimon "hatsy" kun on niin keskinkertainen tapaus lopulta?

En ostaisi

Oli: North Brewing Invisible Cities Hazy IPA 3.3/5.0 / 6,7 % / 4,97 € / 0,44 l

No joo, ei kovin ison panimon toki. Northilta on yleensä tullut hyvää kamaa, tämä vain meni tällä kertaa omalla listalla sinne heikompaan päähän. Tai ehkä hetki oli vain huono. Ei mitään isompaa vikaa, ei vain nyt iskenyt.

Olut 5

Vähän ruskeaan taittava oranssi, samea. Kevyen mehuinen tuoksu. Maussa mehuisaa mallasta ja peräkärry perässä. Ihan hyvä, mutta jotenkin vanhalle vaikuttaa kun terää ei ole mitenkään päin. Voisiko olla joku jenkkineipa joka ehtinyt ikääntymään ja/tai hapettumaan?

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Double Hopnosis Double IPA 3.1/5.0 / 7,5 % / 4,72 € / 0,44 l

Onhan Seinäjoki kaukana, mutta että näin kaukana?

Olut 6

Kirkas kuparinen. Tuoksu vahvasti savukinkkua, viittaa Bambergiin. Maku ohuehko ja katkerahko. Kyllä siellä sitä savukinkkuakin ennen humalan loppupuraisua on, mutta kovin vähän. Ihan hyvä, vaikka minun makuuni ohuen puoleinen. Ei kai tämä Schlenkerla sentään ole kun on näin ohut?

En ostaisi

Oli: Aecht Schlenkerla Weichsel Red Lager 3.6/5.0 / 4,6 % / 3,99 € / 0,5 l

Vielä mitä! Ensimmäinen maistamani rotbier, enkä edes tiennyt että se tapahtui. Kyllähän tätä varmaan on sittenkin pakko ostaa että saa vielä kerran maistaa ajatuksen kanssa.

Olut 7

Samea pinkkiin taittava oranssi kestävällä mutta matalalla vaahdolla. Tuoksussa hapanta mallasta ja vadelmaa, ehkä lakritsia? Maku samoilla linjoilla, olen kyllä edelleen tästä hennon lakritsin maistavinani. Ei kuitenkaan riittävän intensiivinen ollakseen CoolHead, vaikka onkin todennäköisesti kotimainen. Aivan hyvä.

Ostaisin

Oli: Mallaskoski Foxy Gose Sour Ale 3.5/5.0 / 4,0 % / 3,99 € / 0,44 l

Seinäjoella on oltu ahkerana keväällä. Ja se marja oli pihlajanmarja mikä ehkä hämäsi sitten sinne lakritsin suuntaan.

Olut 8

Täysin läpinäkymätön kirkkaan punainen, ei juuri vaahtoa. Tuoksu on hapan ja myös hieman tallinen. Maku puhtaamman ja reilumman hapan, mukana marjoja kuten tuoksussakin. Aika hyvä oikeastaan, vaikka tuoksu ei vakuuttanut. Ei varmaan kuitenkaan kotimainen ole tämä?

Ostaisin

Oli: Omnipollo Fruit World Famous Raspberry Pie 3.5/5.0 / 6,0 % / 6,79 € / 0,33 l

Ns. Omnipollohinnat, eli tuskin tulee sitten kuitenkaan ostettua kun ei tämä nyt niin hyvää ole Ei ne yleensä ole.

Tässä vaiheessa käyn hakemassa listan maistetuista oluista ja ihmettelen hetken kun listalla on yhdeksän tuotetta. Ja niinhän tuossa on hyllyssäkin. Vertailen värejä valokuvista ja totean maistaneeni alkuun ensimmäiset neljä ja sitten viimeiset neljä, eli keskimmäinen jäi välistä. Luulen katsoneeni vielä listasta vahingossa että kyseessä on Mallaskosken Double Hopnosis joten sellaisella pienellä ennakkoluulolla tai -odotuksella tämä on maistettu. Maistoin samalla myös sen ykkösen uusiksi, se on kuvassa vasemmalla.

Olut 9 (eli 5)


Sameaa keltaista tämäkin. Tuoksu hyvin voimakas, hedelmämehua, vähän mutta vain vähän ylikypsää. Maku myös voimakkaan mehuisa ja hieman makea, vähän alkoholinen. Humalaa lopussa. Makean ja vahvan puolelle mennään, mutta ei liikaa. Hienosti tasapainossa kuitenkin. Erittäin hyvä. Luulen Mallaskoskeksi ja yllätyn positiivisesti laadusta.

Ostaisin

Oli: Moersleutel Sabro x7, 4.1/5.0 / 8,5 % / 6,98 € / 0,44 l

Moersleutelilta tällainen olut on vähän vähemmän yllättävä. Hintakin on tietty sen mukainen. Saattaa tämä vaikka joskus mukaan tarttuakin, on aivan pätevä tuote ainakin tässä vaiheessa elinkaartaan.

Alkuun tuntui ettei näistä oikein positiivisia löytynyt, mutta kyllä ainakin Moersleutel, Schlenkerla ja Foxy Gose on sellaisen puolelle laskettava. Eli ihan ok saldo, vaikka pari ensimmäistä meinasivatkin vähän masentaa.

Erikoiserä: Suomen paras IPA?


No nyt on raflaavasti nimetty erikoiserä, etenkin kun näette mitä on tarjolla.


Maku Härkönen papuNEIPA (tölkki)

Olisikohan Suomen paras IPA härkäpavusta tehty kokeellinen NEIPA? Pidän näiden Härkösten ajatuksesta, vaikka tuotteet eivät olekaan kummoisia toistaiseksi olleet. Tämä on aika tavanomaisen samea oranssi. Tuoksu mehumallasta. Maku yllättävän katkera, hieman mehuisa mallas. Mutta on tässä vihannestakin. Enkä usko että johtuu pavuista varsinaisesti, vaan prosessista yleisesti, eikä se ole tämän osalta kunnossa. Huonoin tähän mennessä.

3.3/5.0 / 6,5 % / 3,98 € / 0,33 l

Ei ole paras IPA

Teerenpeli Notkea NIPA (pullo)

Olisikohan se paras IPA sitten yhden Suomen tylsimmistä pienpanimoista kymmenen vuotta vanha tuotos? Kirkas oranssi. Tuoksu hieman hedelmäinen. Maku myös hieman hedelmäinen, reilusti humaloitu. Ja samalla kovin tylsä, pahvinen jopa. Humalat edellä, mutta aivan väärällä tavalla. Tämä oli vielä huonompi kuin odotin, koska odotin saavani puhdasta ja tylsää, mutta sain puhdasta ja pahaa. Edellistäkin huonompi.

2.7/5.0 / 6,6 % / 4,97 € / 0,33 l

Vielä vähemmän on paras IPA

Vakka-Suomen Enigma West Coast IPA (tölkki)

Entä voisiko se olla nurin menneen panimon brändillä varsin keskinkertaisen IPA-panimon panema nolla kertaa vakuuttaneen Enigma-sarjan tuotos? Sameahko kultainen, vaahtoa on. Hieman hedelmäinne, ehkä jopa vesimeloninen tuoksu. Maku samaa linjaa, vähän humalaa. Vähän omituinen. Ihan ok, mutta ei tämä oikein mitenkään päin west coast IPA ole. Silti paras tähän asti, koska puhdas ja ei paha.

3.1/5.0 / 6,5 % / 4,98 € / 0,44 l

Ei ole hyvin asiat jos tämä on paras IPA, vaikka onkin tähän asti paras

Suomenlinnan Kealakekua (tölkki)

Voisiko se paras IPA sitten olla hyvin perinteisiä oluita pääasiassa tekevän perinteikkään panimon ilmestyessään varsin moderni IPA? No oikeastaan voisi. Tämähän oli ilmestyessään jokseenkin Suomen paras IPA. Mutta se oli aikana ennen kuin jotakuinkin yksikään nykypäivän parhaista IPA-panimoista oli toiminnassa. Ja missäs ne Olarit, Tujut ja Salamat muuten ovat tästä sarjasta? Itse olut on keltainen, samea, tuoksuu hedelmämehulta. Maku katkera ja kuiva, mutta sopivan mehuisa peräkärrin kanssa. Aivan kelvollinen olut tämä on edelleen, vaikka aika onkin tästä jonkin verran ajanut ohi. Mutta aivan heittämällä eri tasoa kuin edelliset kolme.

3.7/5.0 / 6,5 % / 5,49 € / 0,5 l

No ei ole tämäkään suomen paras IPA vaikka aivan hyvä IPA onkin


Hiisi Homunculus Lupus IPA (pullo)

Voisiko se sitten olla Hiisin varsin laadukas tupla-IPA viritys, joka muuten jostain syystä "kilpailee" tässä neljää yhtä vahvaa olutta vastaan 1,5 %-yksikön etumatkalla? Kirkas meripihkan värinen. Tuoksu katkeraa mallasta ja pihkaa. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, hieman hedelmää, reilusti humalaa. Saisiko joku sinne Vakka-Suomen panimolle yhden tällaisen merkkipaaluksi kun yrittävät seuraavan kerran tehdä West Coast IPAa kun tässä olisi sellainen. Odotetun hyvä ja suht lähellä tämän maan west coastien kärkeä, vaikka ei siinäkään kyllä ihan paras.

4.1/5.0 / 8,0 % / 5,29 € / 0,33 l

Tämän sarjan ylivoimaisesti paras, mutta ei silti kuitenkaan Suomen paras IPA

Olihan tässä mentykin vähän aikaa ihan kelvollisilla erikoiserillä. Joku kesähessuko tämän on raapinut kasaan vai eikö panimoilla ollut muuta varastoissa jäljellä vaikka kesä on vasta alussa?

20.3.24

Minikellarit - stoutteja kaikilla mausteilla

Ranskan reissulta tuli tuotua kolmen chilistoutin sarja, jonka halusin päästä hyvässä seurassa maistelemaan. Yksi maisteluseurueesta toi kirittäjiksi kolme Pühasten Silver Series - stouttia, niin päästiin asiaan. Chilistouttien etiketit loivat oikeaan järjestykseen aseteltuna myös hienon visuaalisen tarinan! Ilmeisesti sarjaa on 1-2 muutakin etikettiä, mutta ei vaan siinä kaupassa mistä nämä noukin. Oluet maisteltiin kahdessa kolmen sarjassa niin, että kolmea toisiinsa liittyvää olutta sai makustella vuoron perään ja sitten muodostaa niistä mielipiteet.

Kirjoittelen tätä muuten noin 2kk maistelun jälkeen, niin muistiinpanoissa tarvitaan "vähän apua" olutsovelluksista.




Pühaste / AG / Zagovor Trinity in Black Bourbon BA (2020)

Pieni järkytys heti alkuun, kun tonka valtaa paletin. Onhan tässä toki sitten muutakin, viskiä ja maustetta ja sensellaista, mutta tonka tästä jäi päällimmäisenä mieleen. Ihan hyvä mutta voisi olla parempikin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4½)

Kärkeen tietysti.

Pühaste Saeculum Whisky BA

Kovin raikas kun tonkaa ei ole. Kookos tästä erottuu selvästi, viski toki, myös toffeemaista laktoosista makeutta. Erittäin hyvä, selvästi parempi kuin edellinen.

Raadin arvio: 4 (4- - 5-)

Kärkeen meni.

Pühaste Epicus Buffalo Trace Bourbon BA

Selvästi tavallisin näistä kolmesta vahakorkkisesta. Ei tonkaa, ei kookosta, vain hyvin viljaista paahteista mallasta ja viskiä. Oikein toimiva, tasapainoinen. Ei ihan yhtä hyvä kuin Saeculum, mutta parempi kuin Trinity in Black 

Raadin arvio: 4 (4- - 4+)

Edellisten väliin toiseksi

La Debáuche Big Boy Sweet Chili

Ensimmäinen chilistout ei vakuuta, koska jotenkin sweet chili on tosi vihanneksinen tässä. Keitettyjen vihannesten aromi häiritsee niin paljon, että laskee tämän itselläni selvästi heikoimmaksi. Muu raati on paljon armollisempi.

Raadin arvio: 4- (3,3 - 4+)

Keskiarvo huonompi kuin ekalla, mutta menee kuitenkin sen edelle kolmanneksi koska jonomatiikka.

La Debáuche Big Boy Ancho

Tämä onkin sitten huomattavasti miellyttävämpi, sillä Ancho hedelmäisen savuisena lajikkeena sopii tällaiseen olueen mainiosti. Makea, savuinen, maistuva.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4+)

Sweet Chilin edelle, kahden paremman vahakorkin perään.

La Debáuche Big Boy Chipotle

Aika lähellä edellistä, mutta makeuden sijaan Chipotlen savu on tuhdimpi, savukinkkuisempi. Toimii itselleni jokseenkin yhtä hyvin kuin edellinen.

Raadin arvio: 4- (3½ - 3,9)

Chilioluiden keskimmäiseksi ja siten koko maistelun neljänneksi. 

Lopulta oluet siis asettuivat kuvan mukaiseen järjestykseen, oikealta vasemmalle. Koko setti todettiin hyväksi, vaikka osa olikin hyvämpiäkin muut. Ja etenkin tällainen samankaltaisten sarjojen maistelu on edelleen mainio konsepti!


 

18.3.24

Craft Beer Helsinki Wanha Satama 2024

 

Jo toista vuotta peräkkäin Craft Beer Helsinki kutsui Wanhaan Satamaan harmaana maaliskuisena viikonloppuna, ja jo toista vuotta peräkkäin houkuttimena tapahtumaan saapumiselle oli Suomen Olutseuran vuosikokous, jota minut oli tällä kertaa kutsuttu johtamaan. Joillekin ehkä tapahtuma toimi houkuttimena saapua kokoukseen, mutta kenelle mitenkin päin. Kokouksessa oli viitisenkymmentä osallistujaa ja se nuijittiin läpi onnistuneesti ja ripeästi, joten itse kukin pääsi keskittymään olennaiseen.






Olen pitänyt Wanhasta Satamasta olutfestaripaikkana siitä asti kun OlutExpo siellä aikanaan järjestettiin. Tuo tapahtumahan siirtyi sitten heti seuraavalle vuodelle Kaapelitehtaalle ja vaihtoi nimeäkin useampaan kertaan, mutta onneksi tännekin on löytynyt sopivan kokoinen festari. Wanhan Sataman pääkäytävä on kesäaikaan aika kuuma, mutta tällaiseen ajankohtaan se sopii loistavasti katon antaessa valoa ulkoa. Ruokakojut oli ihan fiksusti sijoitettu ulos suoralla yhteydellä festarialueelle ja kapeahkosta mutta laadukkaasta tarjonnasta löytyikin ainakin itselle varsin maukasta syötävää.



Vietin tapahtumassa muutaman tunnin ja sinä aikana ehdin maistella 18 eri olutta, niin tokihan niistä jo pienen listan saa kasaan. Mieleen painuivat ja maininnan ansaitsevat mm. Mallaskosken hämmentävä mutta toimiva uusi visuaalinen ilme, UG:n pitkä ja monipuolinen olutlista, sympaattinen puolalainen Rockmill, ja Kossun tarjoilema aivan liian iso "pieni" juustostout.

Craft Beer Helsinki Wanha Satama 2024 Top 5:

1. Dugges Mega 4.3/5
- HARD CORE TO THE MEGA!
- Brunost vohveli stout, aivan normali.
- Koska MOAB tuntui siinä hetkessä liian vahvalta.
- Untappd hypen ja söpön etiketin perässä haettu.
- "Oon tainnu nähdä tätä usein ruokakaupassa".