28.9.21

Alkon sokkopruuvien paluu

Alkon sokkomaistelut ehtivät olla lähes vuoden tauolla, mutta tänään sellainen oli taas tarjolla. Kuten arvata saattaa, maisteltavien oluiden määrä oli sen mukainen. Tai no, ei siinä ihan koko vuoden oluet tietysti olleet, mutta kohtalainen urakka kuitenkin. Oluet on maistettu ilman mitään tietoa edes erikoiserän teemasta.

Olut 1



Eurolagerilla lähdetään. Tuoksu karkean viljainen ja maltainen. Maku hieman pehmeämpi, joskin alkoholi tulee vähän läpi ja humalaa reiluhkosti. A-vahvuinen lager Euroopasta.

En ostaisi.

Oli: Spaten Oktoberfestbier, 3.0/5 / 5,9 % / 3,98 € / 0,5 l

Niinpä tietysti. Nythän ollaan vielä Oktoberfest-kaudella. Ei sen vertaa sitten leikannut. No eihän tuo sinänsä väärinkään mennyt tuo arvaus.

Olut 2



Väri lähes sama, tuoksu miedompi. Maussa kuitenkin ihan mukavasti runkoa ja humalaa ihan olan takaa. Tässä lienee jo pils etiketissä, mutta sen tarkemmin en osaa veikata. Ennemmin Saksa kuin Tsekki, mutta todennäköisemmin joku modernimpi olutmaa.

En ostaisi.

Oli: Löwenbrau Oktoberfestbier, 2.9/5 / 6,1 % / 3,99 € / 0,5 l

Hieman edellistä heikompi ja sentin kalliimpi. Hinta-laatu-suhteessa jää siis täysin jalkoihin.

Olut 3



Punertavampaan suuntaan, mutta hedelmää tästä ei odotuksista huolimatta löydy. Tuoksu on katkeran maltainen. Maussakin katkerot ovat pääosassa alusta asti ja peräkärrykin löytyy perästä. Tuo mieleen jonkun Camparin, mutta ei huonolla tavalla. Reilusti humaloitu vienna lager?

En ostaisi

Oli: RPS Oktoberfest Vienna Lager 2021, 3.5/5 / 5,9 % / 4,35 € / 0,44 l

Olut 4



Takaisin eurolagermaailmaan. Maku puhdasta mallasta ja humalaa perässä reiluhkosti. Joku pils tämäkin varmaan on. Näin tullessa Carlsbergin tölkin pöydällä vahingossa, onko niiltä tullut joku pils ulos?

En ostaisi

Oli: Lederer Pils, 3.1/5 / 5,1 % / 3,90 € / 0,5 l

Melko turhanpäiväinen tuote Alkoon, mutta onhan tämä halvahko.

Olut 5



Peruskauraa edelleen. Virheetön, juotava ja melko tylsä eurolager. Tämä voisi ennemmin olla se Carslberg, koska humalaakin vähemmän kuin edellisessä.

En ostaisi

En ylipäätään kovin helposti lähde Alkosta perustason lagereita ostamaan, tuen niiden tarpeessa mieluummin jotain muuta kotimaista tahoa.

Oli: Carlsberg Pilsner, 3.0/5 / 5,0 % / 2,79 € / 0,5 l

Hinta-laadussa pärjää, mutta ei juuri muussa.

Olut 6



Lupaavan näköinen. Kevyesti samea, vaahto on pysyvämpi kuin muissa. Tuoksu kuitenkin palauttaa odotukset maan tasalle, sillä se on lähinnä mallasta ja häivähdys liuotinta. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Voltit työntävät läpi ja reipas humalointi vielä korostaa olemusta. Hieman sellainen fiilis että tämä saattaa ollakin joku tuttu arvostamani olut, mutta tällaisenaan ei kovin miellyttävä.

En ostaisi

Oli: RPS Hard Rock Lager, 2.2/5 / 7,0 % / 3,30 € / 0,33l

No, ei ainakaan ollut vanha tuttu.

Olut 7



Miellyttävään tummempaan kultaan mennään värissä. Tuoksusta aistittavissa sen verran makeutta ja pientä hedelmää, että taidettiin sentään siirtyä lagereista sivuun ainakin hetkeksi. Maussa samoja vivahteita. Joku pale ale tästä ehkä mieleen tulee, tai erittäin kesy IPA. Elementit sinänsä siellä, mutta turhan varovasti.

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Oktoberrye, 3.3/5 / 6,0 % / 3,98 € / 0,33 l

Aivan pätevästi toimii Oktoberissa tämäkin, voisin juoda yhden Massin jos sikseen olisi.

Olut 8



Nyt mennään jo johonkin meripihkan ja hasselpähkinän välimaastoon. Tuoksussa voimakasta, hieman parfyymistä, tummaa hedelmää, vähän alkoholia, makeutta. Luostariolut? Maku palauttaa maan pinnalle. Liuotinta se olikin kaikki. Melko viinainen, humaloitu, karkea. Ei tämä ainakaan missään kunnollisessa luostarissa ole pantu. Epämiellyttävän puolelle kääntyy.

En ostaisi

Oli: Wychwood King Goblin, 3.3/5 / 6,6 % / 4,39 € / 0,5 l

Olisin odottanut että tämä on vahvempi.

Olut 9



Sameaa keltaista, paksuhko vaahto. Tuoksu vahvistaa epäilykset – nyt on mehukaljaa. Tuoksu on 

hyvinkin miellyttävää mehuista hedelmää. Maku taas hieman latistaa tunnelmaa, sillä se on odotettua vetisempi, mutta makeus on hyvässä tasapainossa ja pieni peräkärrykin perässä. Ei valioluokan NEIPA, mutta aivan hyvä olut kuitenkin. 

Ostaisin

Oli: Ruosniemi Sabro NEIPA (erikoiserä: IPA), 3.7/5 / 5,6 % / 4,30 € / 0,33 l

Olut 10


Kirkkaan kultainen. Tuoksu hyvin mieto, maltaan mukana jostain syystä tuhkakuppia. Maussa sama katkera tuhkakuppisuus toistuu, muuten lähinnä mallasta ja humalaa. Mitähän tässä on haettu? Ihan sama, tätä en hae.

En ostaisi.

Oli: Hiisi Jumi Juicy IPA (erikoiserä: IPA), 2.2/5 / 6,2 % / 4,90 € / 0,33 l

Tämä on ollut pettymys ennenkin, ja oli sitä myös nyt.

Olut 11



Samea keltainen taas. Tuoksu on kuitenkin mehukaljan sijaan hikisukkaa jossa hieman hedelmäistä mallasta sivussa. Maussa hikisukka jää sivuosaan mutta ei häviä. Makeahko hedelmäinen mallas tulee niukasti yli. Humalaakin on. Nyt on taas paha sanoa mitä on haettu, tuskin ainakaan NEIPAa. Ei kovin maistuva tuotos.

En ostaisi

Oli: Maryensztadt Nevermind Vol. 6 Imperial Hazy IPA (erikoiserä: IPA), 2.5/5 / 7,6 % / 5,73 € / 0,44 l

Olut 12



Kirkas kultainen, vaahtoa vähänlaisesti, tuoksu kevyen hedelmäistä mallasta. Maussa katkerot jyräävät kaiken alleen ja mallas ja hedelmä vähän kurkkaavat taustalta. Sellainen.

En ostaisi.

Oli: Rooster's Baby Faced Assassin IPA (erikoiserä: IPA), 3.0/5 / 6,1 % / 4,91 € / 0,33 l

Sellainen erikoiserä sitten tällä kertaa. Mielikuvitukseton teema, mielikuvituksellisella tavalla kehno toteutus.

Olut 13



Kirkas kultainen, tuoksuu makealta maltaalta ja vähän hedelmältä. Maussa ensin samaa makeutta, mutta katkerot tulevat kyllä tässäkin kaiken yli, eikä jää paljoa jälkipolville kerrottavaa.

En ostaisi

Oli: Saimaa Vahva IPA, 3.3/5 / 7,0 % / 4,23 € / 0,5 l

Olut 14



Loppusuoralla päästään tummempiin sävyihin. Hieman punaiseen taittava tumma ruskea. Tuoksussa paahteisten maltaiden kaverina reilusti kahvia. Kahvi dominoi myös makua, mutta ei liikaa. Yhteispeli maltaiden ja humalan kanssa toimii. Hyvä aamujuoma.

Ostaisin.

Oli: Hiisi Tahva Baltic Porter, 3.7/5 / 7,5 % / 4,79 € / 0,33 l

Tätä olinkin halunnut päästä maistamaan, joten sopi mainiosti tähän saumaan.

Olut 15



Toinen tumma tuote on makeampi, mukana myös suklaata ja vaniljaa. Mausta löytyy mainittujen lisäksi myös jotain laktoosin tapaista ja tietysti alkoholi lämmittämässä. Humalaa tasapainoa tuomassa. Oikein kelvollinen pastry stout.

Ostaisin.

Oli: BrewDog Layer Cake Stout, 3.9/5 / 7,0 % / 5,28 € / 0,44 l

Vanha tuttu, edelleen mainio tuote.

Joku 1



En tiedä onko tämä siideri vai alkoholiton, kun molempia on yksi setissä. Tuoksuu hieman parfyymiselle omenalle, eli siideri se on. Kai tuo punertava värikin omenaan viittaa. Melko makea, helppo, omenainen. Ehkä myös jollain maustettu. Olen tästä kyllä alkoholin runkoa löytävinäni, mutta en aivan tuolilta putoa jos tämä olikin se alkoholiton. Ihan juotava, mutta en tätä kyllä valitsisi.

2,75/5

En ostaisi

Oli: Guilty Joe Dry Rose Apple-Fig, 5,4 % / 2,65 € / 0,275 l

Eli "kuiva" rose-siideri jossa viikunaa. Eipä tarvitse kaupasta valita.

Juoma ilman numeroa



Kirkas, väritön. Kuplaa tässä kuitenkin on. Tuoksu on omituinen yrttinen hajuvesi. Tämän on pakko olla se alkoholiton. Maku myös joku kummallinen hiilihapotettu parfyymi, jossa häivähdys makeutta ja loppu on jostain yrttiliköörien makupaletista. Aika karmiva tuotos.

1/5

En ostaisi

Oli: Crazy Coco Sparkling Rose Kombucha, 0,5 % / 9,74 € / 0,75 l

Kallista ja pahaa kombuchaa isossa pullossa. Ei kiitos.

Maistelun kokonaistaso ei kyllä päätä huimannut, ja erikoiserä erottui silti siitä negatiivisesti. Ehkä nämä taas hiljalleen paranevat kun vauhtiin päästään?



Syyskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 6-
Sisältö: 5½
Mielikuvitus: 8
Kokonaisarvosana: 6½

Erikoiserien kouluarvosanat:

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2020: 8½
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Lokakuu 2020: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

13.8.21

One Pint comeback tasting

Pitkän tauon jälkeen Olutkulttuuriseura on päässyt taas (ainakin hetkeksi) palaamaan Helsingin jaoston henkiseen kotiin, One Pint Pubiin, virallisestikin. Tämän kunniaksi järjestettiin tietenkin comeback-tasting, jonka sisältöön legendaarinen Kyde sai vapaat kädet. Maistelun alkupää vedettiin osin sokkona ja lopussa Kyde paljasti jo turhankin nopeasti mitä laseista löytyy.


Maistelun aloitti itseoikeutetusti Paloaseman / Teddy Bay N.E.W.B., onhan Paloasema "talon panimo" ja Teddy Bayn Janne Pintin vakioasiakkaita. New England WitBier on ihan mielenkiintoinen muotityyli, ja tämä tuotos varsin pätevä esimerkki siitä.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)


Suolapalaksi Kyde oli hakenut itseäänkin legendaarisemmasta Tanskalaisesta voileivästä leipiä, jotka jaettiin maistelijoille. Makuina paahtopaisti, katkarapu, brie ja peruna. En valitettavasti tehnyt muistiinpanoja makupareista, mutta leivät olivat ainakin hyviä ja oluen kylkeen sopivia.


Sitten siirryttiin Tanskaan. Sokkona veikkasin että tämä olisi voinut olla Bad Seedin Post Cologne, mutta kyseessä oli kuitenkin saman panimon Neu Pilsner. Oikein maistuva pils josta ei suuria vikoja löytynyt. Osa raadista arvotti puhtautta enemmän, osa vähemmän. Tomi oli väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4-)


Matka jatkui saman panimon lagereilla, tällä kertaa vuorossa Bad Seed Vienna Lager. Hyvähän tämäkin oli, jokseenkin samoilla saatteilla kuin edellinen. Tomi oli taas väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 3.6)


One Pint on viime aikoina tuonut Bad Seediä maahan, joten panimo pysyi samana. Tällä kertaa NEIPA nimeltään Lazarus IPA. Panimolle tyypillisesti tämäkin on tehty puhtaus ja juotavuus edellä, eli mistään mehupommista ei ollut kyse. Hyvää kaljaa tämäkin oli.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4-)


Sitten palattiinkin takaisin Suomeen, ainakin teknisesti. Ahvenanmaalle nimittäin, ja tarjolla Paloaseman Panimon helposti suussa soljuva Kökar - Öar & Skär, Kökarin kyläkauppaan valmistettu katajasaison. Tätä maistellessa voi kieltämättä kuvitella itsensä kesäiseen meren rantaan ulapalle tuijottamaan. Lähes meren rannassa me olimmekin, mutta ei se ole sama asia. Maistui.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3.9)


Viimeiseen olueen asti saimme odottaa "sitä pakollista imperial stoutia". Maistelu oli tähän asti ollut hieman kevyempi kuin mihin seurueemme on Pintissä yleensä tottunut, mikä ei mielestäni ollut kuitenkaan huono asia. Tastingin päätti siis Bad Seed Good Morning, Vietnam (Kyde ei esittänyt Robin Williams - versiota nimestä). Vietnamilaisella kahvilla maustettu imperial stout, jossa luonnollisesti on kaikki kohdillaan.

Raadin arvio: 4 (4- - 4½)


Hieman "tavallisesta" poikkeava mutta kuitenkin varsin laadukas maistelu, jonka voittajaksi selviytyi tietenkin se vahvin ja intensiivisin olut, kuinkas muutenkaan. Miedommista löytyi kuitenkin hyviä kirittäjiä, ja etenkin witbierillä päästiin melko lähelle kärkeä. Koska palvelu tunnetusti pelaa, meille oli varattu kourallinen molempia Paloaseman tuotteita tölkissä "special reserve only for you" meiningillä. Tämän tarjouksen tietenkin käytimme, joten etenkin Kökar-oluen käsiinsä saaminen voi valitettavasti olla jo hieman hankalaa. Käykää nyt kuitenkin Bad Seedit maistamassa ja ehkä Pintin kaapista löytyy muita Paloaseman tuotteita!

6.8.21

Helsingin olutkentän uudet tuulet testissä

Kesällä on Helsingin olutkentällä tapahtunut vaikka kuinka. Koska välttelen väkijoukkoja kulkutaudeista riippumatta, olen ottanut uusiin muotipaikkoihin tuntumaa vähän jälkijunassa. Hyviä ja mielenkiintoisia paikkoja kuitenkin, niin sama näistä on jotain kirjoittaakin.

Juova Hanahuone


Olin kuullut huhuja "Peltosen Jyrkin uudesta baarista" jossa hanoja on erittäin komea rivistö, ja täältä ne huhut lähtivät. Jyrki kun tuntuu olevan kaikessa mukana, niin tässä on lisäksi kaikki muutkin mukana. Moni suomalainen trendipanimo, kaukaisin Oulusta asti, on yhdistänyt voimansa yhteen isoon hanahuoneeseen (selvästi parempi termi kuin taproom) jossa tulee olemaan näiltä kaikilta oluita hanassa. Oman lisänsä keitokseen tuo vielä panimotoiminnan lisäksi maahantuontia harrastava Pien, sekä laadukkaat viski-, viini-, cocktail- ja ruokavalikoimat. Ja se viskihana! Vaikea tästä paikasta on toistaiseksi pahaa sanottavaa keksiä. Panimoittain jaoteltu sisustus toimii ja valikoimat ovat toistaiseksi olleet rautaa. Jos nyt ruoan osalta ei tällä aivan Sori Taproomin jättämää aukkoa Kaisaniemessä paikattu, niin juomien osalta kyllä.




Juomat: 9/10
Ruoat: 7/10
Uutuus: 8/10
Tunnelma: 8/10
Kokonaisarvosana: 8/10

Mad Hopper Brewing



Viisi Penniä on jo vuosia ollut Helsingin olutravintoloiden aatelia, eikä vähiten mainion keittiönsä takia. Nyt yhtälöön lisättiin oma panimo, ja tuotanto laitettiin heti isolleen. Valikoimasta löytyy jatkuvasti 10+ oman panimon tuotetta. Päädyin testaamaan ensi visiitillä näistä kahdeksan ja lopputulos oli jokseenkin aiemmin kuulemieni tarinoiden mukainen. Huonoja oluista ei ollut yksikään, mutta harva myöskään erityisesti vakuutti. Hyvää, virheetöntä perustekemistä, mutta kovin luonteikkaita näistä ei vielä ole uskallettu tehdä. Ihan ymmärrettävä linja näinä aikoina ja virheiden välttely antaa kyllä lupauksia tulevasta. Ja ruoan kanssa nämä varmasti menevät melkein kaikki. Testasin myös portobello sliderit ja niiden perusteella keittiön taso ei ole ainakaan laskenut. 

Juomat: 7/10
Ruoat: 9/10
Uutuus: 7/10
Tunnelma: 8/10
Kokonaisarvosana: 8-

Satuin vielä käymään tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen uudelleen Pennissä ja tällä kertaa pääsin tutustumaan myös panimoon ja syömään hieman isommin. Komeaa on, kapasiteettia riittää, keittiö edelleen tikissä. Kokeillut oluet, eli Black Magic Nitro ja Yummy Frisky fruited NEIPA olivat itse asiassa myös parempia kuin aiemmat. Pidetään silti arvosanat ennallaan.




CoolHead taproom




CoolHeadin kauan odotettu siirtymä kaukaa Tuusulasta pääkaupungin sykkeeseen on hiljalleen tapahtumassa. Taproom on tullut edeltä Gardeniaan ja panimo tulee joskus perässä. Rakennus on tällaiseen käyttöön aivan huikea ja tarjoaa varmasti hyvin monipuolisen tilan mm tapahtumien järjestämiseen. Tällä hetkellä lasin määrä on kuitenkin enemmän taakka kuin etu, sen verran karun selkeästi panimolaitteita odottava tyhjä hiekkakenttä nyt ikkunasta näkyy. Täältäkin saa sentään juomien kylkeen ruokaa, kun Story valmistaa paikalla hapanjuuripizzaa ja "pizza dogeja". Juomavalikoima painottui vieraillessani turhan vahvasti soureihin, kun panimolla kuitenkin osataan hyvin muutakin tehdä. Omien ja vieraiden hanojen välille valittu 2:1 suhde oli kuitenkin toimiva ja pizza oli erinomaista.

Juomat: 7/10
Ruoat: 8/10
Uutuus: 9/10
Tunnelma: 7/10
Kokonaisarvosana: 8-

Hyviä paikkoja jokainen! Keran hallit olisin tähän vielä ottanut mukaan, mutta en ole onnistunut käymään siellä niin että Tired Unclen taproom olisi auki. Mutta käykää nyt ainakin näissä. Ja saa siellä Kerassakin käydä. 

2.8.21

SOPP Helsinki 2021

Pandemian aikana mihin tahansa isoon tapahtumaan osallistuminen mietityttää, mutta mini-SOPP oli viime vuonna varsin väljä etenkin alkupäivästä, ja SPO-tuomarit saivat ilmaisen sisäänpääsyn lasin kera, niin päätin käydä vähintään tarkistamassa ruuhkatilanteen. Ilokseni huomasin että tapahtuma oli ainakin keskiviikkona ja torstaina koko ajan todella väljä. Tästä on isolta osin kiittäminen toista kertaa vuoden 2019 jälkeen käytössä olevaa uutta aluetta. Ihmiset löytävät hieman piilossa olevan festarin ehkä hieman huonommin, ja ennen kaikkea tilaa on valtavasti. Hieman tosin kaipaisin tällaiseen tilaan modernimpaa aluesuunnittelua kuin tällaista "kaikki kaljat reunoille, vähän ruokaa keskelle" konseptia, jossa alue tuo mieleen lähinnä aavikon. No, aavikolla janottaa joten ehkä tämä oli tarkoituksellista.


Käytössäni oli tänä vuonna mainiosti toiminut kahden lasin taktiikka, jossa aiemmilta vuosilta säästyneeseen pikkulasiin lähti joka kierroksella desi jotain vahvaa ja isompaan pari desiä miedompaa. Vahvoja riitti kyllä jopa yli oman tarpeen ja maisteluinnon. Etenkin Makulla torstaina. Olutjäätelöäkin löytyi, tällä kertaa Forssasta.








Sää oli ajoittain sateinen, mutta tässä tapahtumassa on onneksi aina ollut reilusti katettua tilaa, eikä se nytkään loppunut kesken. Pöytiä kannettiin katosten alle lisää sateen aikana, jotta yksittäiset pöydät eivät ruuhkautuneet. Saatiinpa samalla paikattua hieman vesipisteen puutetta, jonka perustelua pandemialla en ihan täysin kyllä ymmärrä.



Ruokatarjonta oli jälleen pelkistetyn hyvä, vaikka Langos saisikin olla tarjolla jokaisella olutfestarilla. Testasin perinteisen Atomin lisäksi yhden Hellman'sin hodarin ja Nordic Smokeryn tacosetin. Jälkimmäinen oli hieman hintavampi, mutta myös selvästi kolmikon maistuvin annos.

Pandemia-aikana kun ei laseja viitsi jakaa, on hieman hankalampi päästä suuriin maistelumääriin. Tänä vuonna kahdella päivävisiitillä saldoksi kertyi 26 olutta 15 panimolta. Ei huono!

SOPP Helsinki 2021 Top 5:

- Olu Bryki Raumin mallassahdit ovat aina hinnastaan huolimatta maistamisen arvoisia, ja tämä uutuus oli erinomainen. Puolukka toimii tässä vielä paremmin kuin voisi kuvitella.
- Sonnisaaren vuosikerta-NEIPA nousi tällä kertaa vahvojen liemien rintaman yläpuolelle.
- Makun torstain överivahvan kauttauksen mieleenpainuvin.
- Tumma kuin stout. Maukas ja intensiivinen.
- Maistoin tätä tynnyrimonsteria nyt ensi kertaa. Ei taida enää olla Maistila-kollabo, mutta resepti ei ole tainnut kauheasti muuttua joten miten sen nyt ottaa. Onneksi oli desin lasi.

SOPP Helsinki 2021 kunniamaininnat:

Maistelujärjestyksessä.

- Turpaanvetokatkerot.
- Erinomainen ohraviini ehkä festarin parhaalta tiskiltä.
- Jos joku hiilihapotus sahdille sallitaan, se on nitro. Ei sahti sitä tarvitse, mutta toimii näinkin.
- Tyylien kuningas Lammin omintakeisella twistillä.
- Parempi Hiisin kahdesta hyvästä uudesta tynnyrisourista.

SOPPin alla ja aikana oli keskustelua siitä, onko festari jäänyt ajastaan jälkeen. Ehkä joiltain osiltaan onkin, mutta pääasia, eli oluet, olivat kyllä tänäkin vuonna kovassa tikissä. Makuja löytyi kokeilevasta turvalliseen, ja selkeät epäonnistumiset loistivat poissaolollaan. Omista Ratebeer-arvioistani heikoin oli 3.1 ja keskiarvo 3.79, joka on todella korkea. Vaikka muiden paikkakuntien SOPPit jäänevät väkisinkin tasoltaan tästä hieman, voi tapahtumaa silti tänäkin vuonna suositella.

18.5.21

Isot oluet vol. 2 feat. Kielen päällä - Varjoleikkejä

Koska edellisestä isot oluet - postauksesta joka Kielen päällä - Jannen kanssa tehtiin oli kulunut tarpeeksi aikaa, oli aika paneutua taas isojen oluiden maailmaan.


Sessio avattiin sillä kaikkein isoimmalla, Pirkka-juhlaoluella. Hauska vitsihän tämä oli, mutta itse olut oli myös jotain muuta kuin sinisissä Pirkka-tölkeissä, koska lauantaimakkara loisti poissaolollaan. Eihän tämä mikään mestariteos tai edes ihan puhdas ollut, kun pientä vihreää vihanneksisuutta ja pahvisuutta löytyi, mutta jopa lähes juotava tapaus. Ja komeassa pullossa.


Vielä ennen asiaan pääsyä nautittiin One Pint Pubista mukaan tarttunut Paloaseman Panimon uunituore uutuus Apricoitus. Ei iso olut oikein millään mittarilla, mutta erittäin hyvä ja tasapainoinen aprikoosi-sour, jonka tasapainoinen happamuus toi mieleen Olarin Panimon viimeaikaiset sourit Caddy Sourvillen ja Tropic Prunon. Spotify-koodilla pamahti soimaan tietenkin Coitus Intin Panomies, ja saman mainion albumin soidessa ilta jatkui.

Nautimme tässä välissä myös Jätkäsaaren Bonelessista mukaan tarttuneet ruoat. Lihattomat Beyond Senor Jalapeno - burgerit olivat erinomaiset, buffalokanassa kastike loistava mutta itse kanapalat nautamaisen makuisia, kuivia, ja muutenkin kehno suoritus. Lisukeperunoiden arvelimme tulevan tarpeeseen illan päätehtävästä selviämisen kanssa.



Juotavana oli siis Sori Brewingin Shadow Game - sarjan osat I-IV, sekä referenssiolueksi hankittu Oskar Bluesin Ten Fidy. Referenssin todettiin heti alkuun olevan odotetun priimaa, joskin sen no-nonsense kuivahko meno tulisi varmasti olemaan melko kaukana Sorin all-nonsense oluista.

4.2/5

Shadow Game I - Hazelnut & Maple Syrup Heaven Hill BA

No joo, heti alkuun mennään aivan eri suuntaan. Siinä missä referenssi oli kuivahko, tässä on sokeria niin että nenän pintaan tulee jo haistaessa kuorrute. Äärimmäisen makea, vaahterasiirappinen kokonaisuus, jossa pähkinä on sivuosassa mutta havaittavissa, ja tynnyröinti tuo lähinnä viskimäistä viinaisuutta. Toisaalta ei tämä nyt huono pastry stout ole. Maku oli kuitenkin selvästi tuoksua paremmin tasapainossa.

3.9/5

Shadow Game II - Dark Chocolate & Valencia Orange Heaven Hill BA

Tässä taas appelsiini tulee välittömästi esiin. Tuoksu on oikeastaan appelsiinisuklaata, ja maku jatkaa samalla linjalla. Jos jotain, tämä on vielä huonommin tasapainossa kuin ensimmäinen. Mutta toisaalta selvästi mielenkiintoisempi ja omalaatuisempi. Mitä pidemmälle maistelu etenee, sitä paremmin tämä nestemäinen appelsiinisuklaakin alkaa toimia. Silti ehkä hieman edellistä heikompi.

3.7/5

Shadow Game III - Madagascar Vanilla & Ethopian Coffee Heaven Hill BA

Kahvin huomaa heti, mutta vanilja on kyllä jäänyt oluen kypsyessä täysin piiloon. Sen löytää kun oikein hartaasti etsii, mutta kovin hento se on. Tämä on itselleni tässä vaiheessa jopa miellyttävin näistä kolmesta, nimenomaan siksi koska on selvästi kahta edellistä kuivempi, tasapainoisempi, ja tavallisempi. Ei yhtä hyvä kuin referenssi, mutta todella hyvä kuitenkin. Tämä on hyvä stout, siinä missä edelliset olivat hyviä jälkiruokajuomia.

4.1/5

Shadow Game IV - Mexican Chocolate Cake Heaven Hill BA

Makeutta, chiliä, suklaata. Tämähän on aivan kuin Evil Twinin Imperial Mexican Biscotti Cake Break. Ja hyvää sekin oli. Vahvat elementit hyvässä tasapainossa. Tämä nousee Shadow Gamejen kärkeen, jopa niukasti referenssijuoman ohi. Mutta silti, jos jotain näistä pitäisi juoda kokonainen 0,33l pakkaus yksin, valinta olisi joka ikinen kerta Ten Fidy.

4.3/5

Arvosanat hieman elivät vielä illan edetessä, mutta pysytään nyt näissä alkuarvioissa blogin osalta. Muistaakseni ainakin III:n osakkeet laskivat. Tähän kuitenkin vaikuttaa isosti ainakin se, että ensimmäisen Shadow Gamen suuhun jättämä sokerikuorrute oli oikeasti niin paksu, että kuivempien oluiden maistaminen oli vaikeaa jos ei suuta huuhdellut todella reilusti välissä.


Jokeriksi oli hankittu hieman uudempi iso olut, Cool Head Infernal Affairs. Jim Beam - kypsytettyä tummaa souria ja Laphroaig - kypsytettyä imperial stoutia sekaisin. Kuulostaa hyvältä ja kallis on pullokin. Kunnes huomaat että niin siinä luki Laphroaig. Kyllä, pilaa jälleen koko oluen peittämällä ihan kaiken alleen. Intensiivistä savuviskiä, vähän happamuutta joka toimisi ilman sitä savuviskiä, ja vähän paahteista mallasta joka sekin toimisi ilman sitä savuviskiä. Menee moneen suuntaan yhtä aikaa mutta Laphroaig ei anna oikein lähteä kunnolla mihinkään. Olisihan tämä voinut olla hyvä.

3.3/5

Illan aikana maistettiin vielä pari muutakin, joista Salaman Choco Loco Nuts (4.1/5) meni itse asiassa varsin onnistuneesti samaan kategoriaan yllämainittujen kanssa, mutta maisteltiin sellaisessa vaiheessa iltaa ettei siitä paljon jäänyt kertomista.

Sarja tulee varmasti jatkumaan, mutta kysymys on lähinnä miksi? (myös: mitä oluita? missä? milloin?)

Osa 1: Isot IPAt. Kielen päällä.
Osa 2: Varjoleikkejä. Kielen päällä.