13.7.20

Olutkulttuuria maakunnista: Nurmijärvi

Vaimo on kotoisin Nurmijärveltä ja appivanhemmilla käydessä on usein Klaukkalan keskustaa ohittaessa tullut mietittyä millaisia kuppiloita tuo hieman kyseenalaisessa maineessa oleva kehyskunta pitää sisällään. Tänä kesänä sitten kun matkailu on hieman rajoittuneempaa, päätimme uhrata yhden viikonlopun Nurmijärven baariskenen läpikäyntiin. Nurmijärvellähän ei ole varsinaista yhtä keskustaa, vaan isompia taajamia on neljä, Nurmijärven kirkonkylä, Klaukkala, Rajamäki ja Röykkä. Olimme yhdessä vaiheessa päivää jo ajamassa taksilla Rajamäen ainoaan pubiin, mutta kuultuamme sen sijaitsevan kierreportaiden päässä yläkerrassa, jätimme urheilusuorituksen toiseen kertaan. Taksikuski kertoi että tänä kesänä myös Röykkään on avattu pubi, mutta sekin jäi väliin kun taksisuhailu olisi maksanut ~60 € lisää. Keskityn siis kirkonkylään ja Klaukkalaan.

Nurmijärven kirkonkylä

Itse asiassa olisimme aloittaneet kierroksen Ilvesvuoren teollisuusalueelta kirkonkylän kupeesta, mutta Grönbackan panimon puoti ja terassi ovat lauantaisin auki vain hyvällä säällä, mitä nyt ei ollut tarjolla.

Club Venla


 

Projektin alku oli yllättävän haastava, kun en meinannut löytää mistään hakupalveluista Nurmijärveltä yhtään pubia. Pub Legenda löytyi, mutta todettiin jo vuosia sitten kuolleeksi. Lopulta paikallistin Club Venlan, joka ei nimestään huolimatta ollut pelkkä yökerho, vaan pienelle paikkakunnalle tyypillinen kaikelle vähän jotain - henkinen baari. Suunnitelmamme oli alunperin ollut terassikierros, mutta luonnollisesti lauantaille luvattiin sadetta koko päiväksi. Venla oli hieman odotusten vastaisesti toisessa kerroksessa, mutta käytössä oli onneksi hissi. Sisältä löysimme (noin klo 13) kourallisen vakioasiakkaita, joilla oli pöydässä puoliksi juotu jägertarjotin ja meno sen mukaista. Jekkua myös tilattiin huudoilla lisää vaikka entisiäkin oli vielä juomatta. Yksi seurueesta lähtenyt vitsaili muiden löytyvän illalla samasta pöydästä ja sai osakseen vittuilua, vaikka oli todennäköisesti oikeassa. Venlasta löytyi myös yllättävän viihtyisä katettu terassi, joten pääsimme kuitenkin aloittamaan kierrosta tuuletetussa ulkotilassa. Olutvalikoima ei päätä huimannut mutta täältä, kuten muistakin kierroksen paikoista, löytyi kuitenkin kourallinen vähän parempia oluita sen hanakolmosen kaveriksi. Nautimme Lagunitas IPAn ja vaalean Krusovicen, ja vaihdoimme maisemaa. Narikassa roikkui jotain epätavallista.


Ravintola Nurmi


Tässä vaiheessa en tiennyt että kirkonkylältä muita pubeja löytyisi, mutta tarkoitus oli käydä kiertämässä vanha ostarihirvitys ympäri ja katsoa onko Pub Legenda jättänyt mitään merkkejä olemassaolostaan. Yhtenä potentiaalisena Legendan sijaintina pidin yllä näkyvää kukkakauppaa. Sitten törmäsin mainoksissa taikasanaan "bar".



"Tervetuloa herkuttelemaan", kyllä kiitos! Ja katettu terassi löytyi täältäkin, jossa yksi pöytä oli jopa kuiva. Ihan asiallisen oloinen paikka, joskin hieman hämmentävä sekoitus nepalilaista ravintolaa, burgeripaikkaa ja baaria. Jos emme olisi lounastaneet ennen lähtöä, olisin varmasti testannut burgerin, mutta nyt otimme vain juotavaa. Sisustuksen perusteella tämä on erittäin todennäköisesti se tila johon Legenda kuoli. Nautimme Fuller'sin London Porterin ja Grimbergen Blonden, jälkimmäiselle etsittiin kuumeisesti omaa lasia mutta kun sitä ei löytynyt, totesin tiskin takana näkyneen jalallisen lasin kelpaavan mainiosti. Pisteet yrityksestä kuitenkin. Täällä voisin hyvin käydä joskus syömässä, ja käydä vaikka samalla reissulla sympaattisen oloisessa Kino Juhassa elokuvissa. Nyt matkamme jatkui taksilla ensin pari kilometriä kohti Rajamäkeä ja sitten u-käännöksen kautta Klaukkalaan. Hintaa siirtymälle tulee ~30 €.

Klaukkala

Oluthuone Charles




Tai Pub Nikolai, riippuu katsooko baarimikon paitaa vai isoa kylttiä pihalla. Muodostaa yökerho Charlottan (tai Klaken'sin, riippuu taas mistä nimen katsot) kanssa "Klaukkalan viihde-elämän sykkivän keskuksen" (sic). Tämä aiheutti mietoja tyrskähdyksiä. Sisustus on jossain määrin psykedeelinen ja täältäkin löytyi katettu terassi, sekä kourallinen kelpo oluita, joista nautimme Sierra Nevada Torpedon ja Leffe Blonden. Vakioasiakkaat olivat myös Charlesissa hyvässä vauhdissa.

Buriram



Myös Klaukkalasta löytyi hieman yllättäen toinenkin pubi, Buriram, joka mm. Swarmissa on vielä määritelty thai-ravintolaksi. Lounasta mainostettiin myös valokyltissä, joten jätimme ranskalaiset Charlesissa tilaamatta ja päätimme syödä hiukopalaa Buriramissa. Tiskiltä kuitenkin todettiin että "ruokahommat" on lopetettu ja paikka on nyt pelkkä pubi. No, olihan tuossa Subway ja Kotipizza vieressä kuitenkin. Sisustus oli hieman kolkko, mutta ehkä paikka on käymistilassa vielä. Katettu terassi kuitenkin löytyi täältäkin, ja reissun ainoana pubina myös paikallisen Grönbackan olutta. Tämä on mielestäni hieman kummallista, sillä panimon tuotokset ovat varsin kelvollisia ja yleensä paikallinen kiinnostaa. Baarimikko sanoikin myyvänsä niitä aktiivisesti ja kehui oluita helposti myytäviksi. Otimme siis luonnollisesti Grönbackaa, Callista Lagerin ja American IPAn.

Bonuksena terassilla törmäsimme Uuno - possuun, joka valloitti varsinkin vaimon. Uuno tuntui olevan kaikille kantiksille tuttu. Kantispöydän keskustelut saivat kyllä epäilemään paikalla olevan muitakin sikoja ja myös Atlantin takana hallitsevan oranssin sian kannatusta huudettiin kovaan ääneen. Sekä Buriram että Club Venla olivat siis paikkoja joissa istuisi mielellään, jos vain asiakaskunta hieman vaihtuisi...


Uotila


Kierroksen ylivoimaisesti kovin terassi oli kuitenkin se ensimmäinen ja viimeinen, eli appivanhempien katettu parveke. Näköalat ja seura olivat kaukana edellä muuta tarjontaa ja olutvalikoimastakin löytyi growlerissa Olarin Hazy Hoodz 8 ja uusin SMaSH, sekä muutama Klaukkalan Citymarketista ja Alkosta kierroksen aikana tarkoin valittu tuote. Appiukko myös ystävällisesti kyyditsi meitä Uotila-Nurmijärvi ja Klaukkala-Uotila välit, mikä säästi taksibudjettia useamman kymmenen euron edestä.

Röykän ja Rajamäen tarjontaan pitää joskus vielä tutustua. Klaukkalaan tuskin tulee enää terassille mentyä, juon Grönbackani mieluummin panimolla Ilvesvuoressa, kunhan sattuu parempi sää. Ja ehkä se Kino Juhakin tulisi samalla kertaa koettua...


Sarjan aiemmat osat: MikkeliHämeenlinnaIisalmimatka IisalmeenForssaLoviisaOulu

24.5.20

Sokkosixpack: Loimaan panimo

Tilasin NeManniset kautta kaksi yllätyssixpackia, ja maistelin Eevan kanssa Beer Huntersin packin viime viikonloppuna. Nyt siis jälkimmäinen packi sokkotestiin. Muistiinpanot on tällä kertaa kirjoitettu puhelimella, joten ne ovat hieman aiempaa lyhytsanaisempia.

Olut 1


Hieman samea kultainen. Tuoksu hedelmästä mallasta. Maku samoin. Joku aika perus uuden pienpanimon pale ale tämä on. Eevaa hämäsi maun tuttuus mutta ei osannut sanoa muuta.

Jukan arvaus: pale ale 5,0 %
Jukan arvio: ***

Eevan arvaus: pale ale 4,8 %
Eevan arvio: ***

Oli: Voima IPA 5,3 %. Eeva harmitteli taas kun ei mennyt vaistolla. En nyt tiedä voiko tätä ihan IPAksi kutsua, mutta olkoon.


Olut 2


Tuoksu äskeistä maltaisempi. Maku mäntyisempi. Humalaa, vähän hedelmää. Tää on hyvä, selvästi parempi. Ehkä Barley wine? Eevalle tulee mieleen milkshake joku.

Jukan arvaus: Barley wine 8,5 %
Jukan arvio: ****-

Eevan arvaus: tuplaIPA 8 %
Eevan arvio: ***½

Oli: Hop Hop DIPL, 9 %. Mielenkiintoinen tyyli! Ei tule ihan joka päivä vastaan. Molemmat olimme vähän jäljillä, mutta ei aivan.


Olut 3


Keltaisempi, hedelmäisempi, epäpuhtaampi. Joku APA varmaan. Ei ihan mallisuoritus.

Jukan arvaus: APA 5,0%
Jukan arvio: ***-

Eevan arvaus: IPA 6,0 %
Eevan arvio: ***-

Oli: myös voima IPA!  Nyt Eeva uskalsi mennä sillä intuitiolla. Toinen kopio samaa olutta oli paha kompa! Tämän olisi tietysti voinut arvata tarkistamalla montaako eri olutta panimo on tehnyt (5). Katsomalla nuo olut etukäteen läpi olisi päässyt ehkä vielä mielekkäämmin arvaamaan mikä näistä on mitäkin.

Olut 4


Tummaa vaihteeksi. Tuoksu paahteinen ja maltainen. Maku samoin. Viljainen. Vähän kahvinen. Kevyt stout. Oikein hyvä kuitenkin.

Jukan arvaus: Stout, 5,5 %
Jukan arvio: ***½

Eevan arvaus: Stout, 5,4 %
Eevan arvio: ***½ , pienen lämpiämisen jälkeen ****

Oli: Savi Porter 5,3 %. Eeva oli volteissa lähempänä. Mutta jäljillä oltiin. Makuasia kutsuuko porteriksi vai stoutiksi.

Näköjään joka kerta jää joku pullo kuvaamatta. Tällä kertaa se oli tämä.

Olut 5


Voisi olla taas voima. Ehkä hedelmäisempi? Muuten aika samanlainen. Eevan mielestä ei ole sama. Metallinen jälkimaku.

Jukan arvaus: Voima IPA, 5,3 %
Jukan arvio: ***

Eevan arvaus: joku pale ale, 5,7 %
Eevan arvio: ***-, mutta pienen maistelun jälkeen **½

Oli: Uoma APA 5,3 %. Onhan tämä vähän erilainen kuin Voima. Vähän.


Olut 6


Ei ole samaa kuin edelliset. Kultainen, matala vaahto. Makeahkoa mallasta tuoksussa, maussa toffeeta, ei juuri humalaa. Alehan tämä todennäköisesti on ja kun kaikki maut ovat hentoja niin sanotaan nyt golden ale. Ihan pätevä sellainen, ei siinä.

Jukan arvio: golden ale, 5,0 %
Jukan arvio: ***+

Eevan arvaus: lager, 4,2 %
Eevan arvio: ***-

Oli: Loiva blond ale 5,3 %, aika lähelle siis pääsin. Tässäkin tapauksessa mielestäni on lähinnä semantiikkaa onko se ale blond vai golden. 


Kaiken kaikkiaan oikein mukava tapa tutustua panimoon, jolta en ollut maistanut yhtäkään olutta ennen tätä. Taso ei ollut niin kova että alkaisin aktiivisesti Loimaan panimon oluita bongaamaan jatkossa, muttei missään tapauksessa niin huonokaan etteikö näitä haluaisi vielä kokeilla jos festareilla osuu kohdalle.

Nyt sitten odotellaan seuraavaa kimppatilausta ylläripackien toivossa.

17.5.20

Sokkosixpack: Beer Hunter's

Tilasin NeManniset kimppatilauksessa yllätyssiksarit Loimaan panimolta ja Beer Huntersilta. Laitoin oluet katsomatta kylmään ja päätin maistella ne Eevan kanssa sokkona läpi. Eli ensin tunnelmat oluesta sokkona ja arvaus, sitten oluen paljastus. Beer Huntersilta voi tulla tuttujakin vastaan, toisena maisteltava Loimaa on molemmille täysin uusi panimo. Veikkaamme tyyliä ja vahvuutta, ja annamme arvion asteikolla 0-5.

Olut 1:



Hieman samea kullankeltainen. Tuoksu on makea, hieman vehnäinen. Maussa samaa vehnäistä hedelmää, mutta ehkä tämän voi belgihiivan piikkiinkin laittaa. Jonkinlainen belgian golden ale? Eeva piti tuoksun perusteella leipäisenä ja epäili pilssiäkin, mutta maku vei toiseen suuntaan. Ale, mutta tietous ei riitä sen tarkempaan veikkaukseen. Mietti myös pilssin veikkaamista.

Jukan arvaus: Belgian golden ale, 5,5 %
Jukan arvosana: ***½ / *****

Eevan arvaus: Joku ale, 5,2 %
Eevan arvosana: ***½ / *****

Olut oli: Mufloni Vaalea gluteeniton, 5,5 %



Lager! Eevaa harmitti että annoin kääntää pään, koska Eevan alkuarvaus oli lähimpänä. Voltit minulla oikein koska kaupparaja. Varsin mielenkiintoisen makuinen lageriksi.

Olut 2:



Samea ja punainen. Nyt ei ole lageria. Tuoksu on hapan ja marjainen. Maku marjaa, hapanta, vähän vetinen. Eevalle tuoksu on punainen Missä X. Muistelee että metsämansikka. Minusta tämä on turhan vetinen, vaikka maut onkin hyviä.

Jukan arvaus: Herukka sour, 3,9 %
Jukan arvosana: *** / *****

Eevan arvaus: Herukka berliner weisse, 3,5 %
Eevan arvosana: *** / *****

Olut oli: Vadelma berliner weisse, 5,0 %



Eeva arvaili vadelmaa ensin, mutta käänsi sitten kelkkaa. Berliner oli hyvä haku, sitä en itse löytänyt. Voltteja yllättävän paljon siihen nähden että tämä on turhankin ohut.

Olut 3:



Oudon värinen! Jotain vihertävää, mutta kuitenkin kultaista. Tuoksu on tavallisempi, vähän hedelmäistä mallasta. Ehkä vähän funky. Maku on makea, hieman tallinen, humalaa lopussa. Lieneekö jotain hiivaestereitä? Saison? Ehkä jopa saison de randonneur? Eeva ei usko saisoniksi, mutta pitää selvästi alena kuitenkin.

Jukan arvaus: Saison de randonneur, 6 %
Jukan arvosana: ****- / *****

Eevan arvaus: IPA, 6,5 %
Eevan arvosana: ****- / *****

Olut oli: Nelson Sauvin Brut IPA, 6 %



Alkoholinenä osui kohdalleen, mutta se oli se brut joka tässä hämäsi. Mutta hyvä olut, ei siinä.

Olut 4:



Kullankeltainen, korkea vaahto. Tuoksu on hedelmäinen, jopa omenainen. Maku makean maltainen, humalaa sopivasti. Tämäkin voisi oikeastaan olla saison, sen verran on tallista vibaa. Jatkan itse samalla linjalla kuin aiemminkin ja veikkaan sitä saison de randonneuria. Eevalla oli sama fiilis.

Jukan arvaus: Saison de randonneur, 6 %
Jukan arvosana: ****- / *****

Eevan arvaus: Farmhouse ale, 6 %
Eevan arvosana: ***½ / *****

Olut oli: Tuffan vehnä, 5 %



No eihän se taas osunut. Hiivaesterit ovat sitten weizenhiivasta kai.

Olut 5:



Kullankeltainen ja kirkas, melko normaali vaahto. Erittäin hedelmäinen tuoksu. Joku Saimaan IPA tästä tulee mieleen. Maussa samaa hedelmää, mukavan raikas, humalaa jälkimaussa. Joku eksoottinen humalalajike tässä on, jota en osaa tällä hetkellä paikallistaa. Eevan mielestä maistuu tuoreelta, enkä ole varsinaisesti eri mieltä.

Jukan arvaus: Single hop IPA, 5 %
Jukan arvosana: **** / *****

Eevan arvaus: IPA, 7 %
Eevan arvosana: ****+ / *****

Olut oli: Loral Brut, 6 %

En muistanut kuvata pulloa mutta tämä on ollut Alkossakin.

Se Loral se varmasti oli. Ei tämä kovin brut kyllä ole. Korkki sanoo 05/20 niin ota nyt siitä tuoreudesta sitten selvää, mutta hyvää oli kuitenkin.

Olut 6:



Meripihkaan taittuva väri, paksuhko vaahto. Tuoksussa hedelmää ja jenkkihumalaa. Maku mallasta, hedelmää, pihkaa, humalaa. Tämä voisi kyllä hyvin olla CCCCP IPA, sen verran vahvasti tulee ainakin Cascade tästä esiin. Oikein hyvä old school IPA. Eeva löytää lakritsia ja rommirusinaa.

Jukan arvaus: CCCCP IPA, 6,5 %
Jukan arvosana: **** / *****

Eevan arvaus: TuplaIPA, 9 %
Eevan arvosana: ****- / *****

Olut oli: Bucco, 9 %



Barley wine se oli kuitenkin. Eevan rusina oli hyvä haku, ja voltteja oli sitten kuitenkin reilummin.

Kokonaisuutena oikein hyvä siksari. Vaihtelua oli sopivasti ja volttiskaalassakin päästiin myös kaupparajan yläpuolelle. Lisäksi järjestys osui täysin satunnaisena hämmentävän lähelle sitä minkä olisin muutenkin tälle setille valinnut. Ensi viikolla jatketaan Loimaalla.

16.4.20

Anikón ja Pienen pääsiäispack testissä


Olen pyrkinyt koronan aikana kaikin mahdollisin tavoin tukemaan paikallisia pienpanimoita, olutpubeja ja olutkauppoja. Kun luin että Anikó oli kasannut Pienen valikoimista pääsiäiseen sixpackin, jossa jokaiselle oluelle oli valittu ruokaparitus pääsiäisruoista, kiinnostuin välittömästi. En vain halunnut lähteä hakemaan oluita ihmisten keskeltä Kampista. Ratkaisuksi tuli NeManniset kimppatilaus, josta taas kiinnostuin Jaskankaljat - blogin Salama Brewing - tastingin kautta, johon Mannisten ansiokas kuljetuspalvelu tarjosi sixpackia jossa on maistelun kolme olutta ja kolme ylläriä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja oluet kotiin.


Alkumaljaksi oli packissa suositeltu Brewskin Why So Serious? joka kaadettiinkin siksi kuohuviinilaseihin. Yllätyin hieman että alkumaljaksi ei valittu hapanta, mutta tämä DDH pale toimi kyllä myös varsin hyvin makuaistin herättäjänä.



"Munaruuille tai pääsiaissaunaan" suositeltu Cloudwater Light Lager otettiin testiin puolalaisten täytettyjen kananmunien kanssa. Makupari oli varsin toimiva. Olut ei niinkään täydentänyt munaruokaa, vaan huuhteli suuta suht raskaan ja rasvaisen ruoan välissä. Pääsiäissaunaankin tämä olisi epäilemättä toiminut, mutta valitettavasti näitä oli packissa vain yksi.


Muiden kylmien alkuruokien kaveriksi oli suositeltu Whiplash Safe Changes. Graavilohi ja salaatti ainakin menivät sen kanssa oikein mukavasti. Makea mehuisuus toimi molempien kanssa.



Lammas on pääsiäisruoista haastavin paritettava kun oluiden teho on rajattu 5,5 %:iin, mutta Garagen Locker menee sentään rajan alle, ja toimii mainiosti. Tässä oluessa on runkoa ja makua enemmän kuin useissa vahvemmissakaan stouteissa, ja ainakin merquez-makkaramuodossa nautitulle lampaalle tämä oli erittäin hyvin toimiva juoma. 


Pääsiäispöydästämme löytyi myös yksi ruokalaji jolle tästä packista ei onnistunutta makuparia löytynyt. Puolalaiset pierogit, erinäisillä täytteillä täytetyt pastanyytit, ranskankerman ja paistetun sipulin kanssa. Zywiec olisi hoitanut homman tyylikkäästi kotiin, mutta näistä neljästä missään ei oikein ollut sopivaa vaalean maltaisuuden ja riittävän rungon yhdistelmää.


Loppuillasta ehdimme vielä jälkiruokienkin kimppuun. Pashalle oli packissa paritettu Brekerietin Purple Rain, ja etenkin tällaiselle ylimakealle kaupan pashalle hapanoluen leikkaavuus tuli todellakin tarpeeseen. Myös marjainen makumaailma sopi pashan kylkeen loistavasti.


Viimeinen makupari meni jo aika villiksi, mutta toimiva oli sekin. Pääsiäismunat ja mango-pippuri gose Stigbergets Flamingo Juice. Suklaa kaipasi vähän vähemmän leikkausta kuin pasha ja tämä olut olikin enemmän hedelmää ja vähemmän happoa. Pippuri toi mukavan twistin joka toimi myös omalla tavallaan hyvin.

Tämä pääsiäisteemainen 6-pack oli oikein toimiva kokonaisuus, joka täytti kahden hengen pääsiäisruokailun kaikki kylmät juomatarpeet. Toivottavasti vastaavia kehitellään jatkossakin, oli koronaa tai ei.

6.4.20

Growler - aikakauden alku


Vaikka kevät on koronan takia ollut pienpanimoille ja koko olutkulttuurille varsin synkkää aikaa, on tälläkin pilvellä ollut hopeareunus. Kaksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa panimoa on nimittäin alkanut myymään olutta growlereissa. Oletan että suunnitelmia oli jo ennen koronaa, mutta ehkä niiden toteuttaminen on tästä hieman aikaistunut. Taustoitetaan sen verran, että baarien saadessa mahdollisuuden ulosmyyntiin viimeisimmän alkoholilain uudistuksen myötä moni mietti alkaisiko nyt growlerien aikakausi, mutta tämä torpattiin lainsäätäjän puolelta nopeasti. Baareille growlermyynti ei edelleenkään ole laillista, mutta panimoille on, kunhan astia täytetään ja suljetaan panimotilan puolella. Näin pulloon saatu tuote säilyy hyvänä selvästi vähemmän aikaa kuin perinteiset pakkausumuodot, mutta astiakoko saadaan suuremmaksi ja tuoreudesta voi olla varma. Ja keksin kyllä kauheampiakin kohtaloita kuin suuren olutastian tyhjennys viikonlopun aikana.

Missasin historiallisen avausviikonlopun koska en kehdannut poistua kotoani tauteja uhmaamaan pelkän oluen perässä, mutta viikkoa myöhemmin oli asiaa töihinkin niin kävin hakemassa Olarilta "pienet" (0,75 l) growlerit ja sain seuratoverin toimittamana viikkoa myöhemmin growlerien makuun päässeeltä Bryggeriltä "pienen" (1,0 l) growlerin. Yhtäkkiä minulla olikin 2,5 l olutta jotka piti juoda viikonlopun aikana pois.


Aloitetaan toki näillä ensin markkinoille ehtineillä. Olarin Hazy Hoodz 6 on olut josta olisin ollut luonnollisesti kiinnostunut muutenkin, mutta tuoreena growlerissa tämä oli pakko-ostos. Hazy Hoodz - sarjan taso on vaihdellut hieman, mutta suurin osa on ollut erinomaisia ja heikommatkin kelvollisia. Tämä meni luonnollisesti sinne parempaan päähän, etenkin näin tuoreena. Hopburnia hieman, mutta itseäni se ei koskaan ole liiemmin häirinnyt. Hyvää NEIPAa.


Jos edellinen oli moderni mehuIPA, niin tämä toinen olikin sitten sieltä perinteisemmästä päästä. Olarin Mic Check Series: North West Coast IPA on sellainen katkeroon ja pihkaan nojaava jenkki-IPA, jollaisten tekeminen on jostain syystä jäänyt aika vähiin viime vuosina. Se on sääli, sillä tämä oli kerrassaan loistava olut. Vielä parempi kuin edellinen. Ja toki tuoreena parhaimmillaan. Ai että.


Bryggeri Helsinki kuuluu niihin panimoihin joiden oluista tulee aika säännöllisesti pidettyä, mutta koska en kovin usein kulje olustelumielessä torikorttelien suunnalla, Bryggerin oluita ei kovin usein tule maisteltua. Growler oli kuitenkin riittävän hyvä syy hankkia tämän panimon tuotetta käsiin ja olihan hienon pullon sisällä myös hyvää olutta. Bryggeri Helsinki Tartan on hieman hedelmäinen ja reilun pähkinäinen ja maltainen skottiale, joka sopii loistavasti tällaisen "välikelin" juomaksi kotisohvalla nautittavaksi. Tämä on ehkä kahta muuta vähemmän tuoretuote, millä tarkoitan lähinnä sitä että toiminee yhtä hyvin myös muissa pakkausmuodoissa jos tulee sellaisenaan tarjolle.

Vahva suositus molemmille growlermyynneille, kuten näille ja muille paikallisille panimoille muutenkin. Lisätiedot hinnoista, panteista, ym. (Bryggerillä ei haluta pulloja takaisin, siksi pieni pantti) Olarin ja Bryggerin verkkokaupoista.

29.3.20

Olvin kevään uutuuksia


Juuri pahimman koronaisolaation alla Olvi lähestyi kotiinsa eristäytyvää bloggaria kevään tuoteuutuuksilla. Olvin toisen polven panimomestaria Silja Hylkistä kunnioittava Daring Daughter sarja lanseerattiin pari viikkoa sitten. En tiedä pidettiinkö 17.3. aikataulutettu lanseeraustilaisuus lopulta vai ei, mutta itse en siihen ollut pääsemässä kuitenkaan, joten ilahduin näistä näytteistä. Samalla mukana tuli uusi yuzulonkero, sekä 5,5 % vahvuuteen nostettu tuttu verigreippilonkero. Viikonloppu oli hyvä hetki ottaa näytteet testiin.


Daring Daughter Brut Lager on "kuivaksi käytetty ultra-dry lager". Jos sitä on tavoiteltu niin siinä ei varsinaisesti onnistuttu, koska ei tämä kuivuudeltaan pelaa yhtään samassa sarjassa esim. Asahin kanssa. Toisaalta hyvä niin, koska en pidä Asahista. Ja ihan hyvä oluthan tämä kuitenkin oli. Sushin kyytityttärenä jopa mainio. Hedelmäinen ja sopivan ohut tulevan hellekesän janojuomaksi. Puhdas ja laadukas, kuten Olvilta on lupa odottaa.


Daring Daughter Tropical Lager on siskoaan vahvarunkoisempi ja hedelmäisempi. Kuten useimmat joilta olen arvioita kuullut, pidin tästä hieman brut lageria enemmän. Muodikas sabro-humala sopii tähän mainiosti ja kokonaisuus on aika alemainen, mutta kuitenkin lagermaisen kevyt ja helposti juotava. Tämän minä näistä kuitenkin mieluummin mökkijuomaksi ostaisin, ja mielelläni ostaisinkin.


Oluiden jälkeen oli aika ottaa jälkkäriksi lonkeroa. Nykyään Olvin omistuksessa oleva Helsinki Distilling Company on tehnyt aivan pätevää lonkeroa ennenkin, ja yuzu on oikein mainio lisä heidän listoilleen. Katkeruus, jota tässä on reiluhkosti, tulee ilmeisesti greipistä. Yuzu taas on ihan syystä melko trendikäs hedelmä juuri nyt, ja sen uniikki maku toimii tässäkin loistavasti. Tosin en ole ihan varma ettei jokseenkin yhtä hyvä lonkero olisi ollut tehtävissä myös jollain halvemmalla ja vähemmän trendikkäällä sitruksella, mutta yuzu todennäköisesti myy. Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä tämäkin oli hyvää.


Illan viimeisenä otettiin maistoon se tutumpi verigreippilonkero. En ihan tiedä miksi tämä on pitänyt 5,5 % rajaan nostaa kun miedompanakin toimii ihan yhtä hyvin, mutta ei tuosta nyt varsinaisesti suurta haittaakaan ole ollut. Sopivan katkera ja ei liian makea, selvästi peruslonkeroa miellyttävämpi juotava. Tätäkin voisin kyllä ostaa, mutta näistä kahdesta ehkä mieluummin ottaisin yuzuversion koriini jos valinta pitäisi tehdä.

Olvilla (ja Helsinki Distilling Companyllä) ei tälläkään kertaa onnistuttu epäonnistumaan. Katsotaan miten seuraavalla kerralla. Toivotaan että molemmille on vielä seuraava kerta tulossa.