17.10.18

Olutmaistelu USAn tuomisista


Toimittajakaverini (siis oikea toimittaja, ei tällainen diipadaapabloggari) kävi hiljattain New Yorkissa ja mukaan tarttui tietysti useampi olut. Koska yksin maistelu on tylsää, hän tuli puolisonsa kanssa meille jakamaan osan tuliaisista. Minä siis vuorostani jaan maistelun tuloksia tässä teille. Kuvassa näkyvä etiketitön pullo jonka nokkelimmat jo tunnistavatkin oli jokusen vuoden takaa Alkosta.
Maistelu aloitettiin Industrial Artsin Wrenchillä, joka on tölkin mukaan "southeast IPA" mutta sekä raadin että esim. Ratebeerin mukaan ihan rehellinen NEIPA. Olut oli ehtinyt vanhentua tölkissä alle kuukauden ja maku oli sen mukainen. Erinomaisen raikas ja tasapainoinen NEIPA, jossa hedelmämehua on vielä varsin runsaasti, mutta peräkärry kulkee mukana. Raadin NEIPA-vastainen siipi laski hieman pisteitä, mutta heidänkin oli myönnettävä tämä varsin kelvolliseksi tyylinsä edustajaksi.

Raadin arvio: (3 - 4+)
Toinen samantyylinen olut perään, Omnipollon Sphloing!!. Panimo itse tietysti kuvailee oluttaan sanoin "mango s’mores IPA brewed with mango, vanilla, marshmallow fluff, graham crackers, rock salt, lactose sugar and an abundance of our favorite hops". Jep jep, suolaa ei juuri maistanut, joten milkshake IPAn verran ehkä olen valmis myöntämään. Niin ja Omnipolloa USAsta? Tämä olut on pantu Massachusettsissa ja olikin luultavasti halvempaa kuin mikään saman kokoinen Omnipollo Euroopassa. Hieno tölkki ja maistuva olut kuitenkin, joskaan ei yhtä mainio kuin edellinen, simppelimpi yksilö. Maistui toki sitten NEIPAn vihaajille edellistä paremmin.

Raadin arvio: (3 - 4-)
Seuraavaksi otettiin maistelun viimeinen vaalea, Bruery Terreuxin Orchard Wit. Atlantin takana ei tunnuta tekevän hapanoluita niin yleisesti kuin vaikka Suomessa, mutta ne panimot jotka niihin keskittyvät, ovat erinomaisia. Cascaden osalta tämä tuli todettua omalla reissulla ja Terreuxin osalta nyt. Ainakin mikäli tämä yksi olut on yhtään suuntaa antava. Erinomaisen kompleksi happamuus ja mainio tasapaino maltaan, happamuuden ja hedelmäisyyden välillä. Yksi parhaista oluista jonka olen maistanut koko vuonna. Tuntui tämä muillekin uppoavan.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)
Tummaan päähän siirtyessä vastaan tuli Industrial Artsin ja 2SP:n kollabo-stout Nailed It!. Jos vierekkäin on tämä tölkki ja tastingin aloittanut Wrench, veikkaus siitä kumpi on stout ja kumpi NEIPA ei ihan helposti osuisi oikeaan. 2SP:ltä oli ilmeisesti haettu nimenomaan stout-osaamista, lopputuloksessa sitä ainakin jommalta kummalta on löytynyt. Erinomaisen tasapainoinen dry stout suhteellisen maltillisella määrällä alkoholia, mutta toimivalla rungolla.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)
Ennen siirtymistä grande finaleen otettiin omasta kaapistani yksi maistamaton matkatuliainen, tämä tosin vain Kastrupin lentokentältä. Viimeinen maistamatta ollut osa Theodor Schiøtz - panimon Tivoli - sarjaa, Black IPA. Odotukset eivät olleet järin korkealla, mutta aivan kelvolliseksi tämäkin paljastui. Erittäin lakritsinen ja hieman tuhkakuppinen, mutta samalla myös hedelmäinen olut.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 3½)

Maistelun päätti ensimmäisen kuvan etiketitön pullo, josta en malttanut ottaa edes kuvaa. Kyseessähän oli tietysti oluiden Shawshank Redemption, eli Westvleteren 12. Piti kuulemma juoda pois vanhenemasta. Tämähän passaa. Pari vuottaa kaapin pohjalla maannut Westy ei joutunut juuri tässä seurassa häpeämään. Kolmella raatilaisella arvosana oli maistelun paras tai jaettu paras, yhdellä alkoholi ja makeus tökki hieman liikaa, mutta hänkin joutui myöntämään ettei lasissa olevaa nestettä kovin paljoa voinut haukkua.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½)

Voittajaksi selviytyi niukalla erolla Terreuxin Orchard Wit, maailman (kolmanneksi) parhaan seuratessa kannoilla. Pettymään emme tälläkään kertaa päässeet yhteenkään olueen. Parempaa onnea ensi kerralla.

14.10.18

Olari ja Oktoberfest



Olutkulttuuriseuran Oktoberfestiä vietettiin perinteiseen tapaan Tampereella. Samalle viikonlopulle osui kuitenkin myös Olarin panimon kaupan avajaiset, joten matkani alkoi sieltä. Myymälä oli tyylikäs ja näkymä panimoon pleksiseinän läpi plussaa. Hinnat olivat yksikköhinnoiltaan samaa luokkaa naapurin liskokaupan kanssa, eli litrahinnaltaan hieman kovemmat. Kyllä täälläkin silti mielellään tulee käymään lähes joka perjantai kotimatkalla.
Tampereelle päästyäni suuntana oli perinteinen Plevna, johon mentiin seuran perinteistä poiketen jo perjantaina. Valinta osoittautui oikeaksi, sillä Tuulensuussa olisi jälleen tullut ahdasta. Niin meinasi tulla Plevnassakin kun varauksemme oli ripoteltu hieman ikävästi pikkupöytiin, mutta tunnelmaa se ei liikaa haitannut.
Plevnasta edettiin Pyynikin Brewhouseen, jossa sielläkin oli möhlitty varauksemme. Sekä meidän että ravintolan onneksi tilaa kuitenkin oli ja virhe paikattiin esimerkillisesti. Meille järjestettiin yksi pitkä pöytä ja pöytään tuli muutama tapaslautanen talon puolesta. Panimon oma festiolut oli maistuvaa, samoin tapakset. Oma iltani loppuikin tähän väsymyksen iskiessä, enkä jatkanut enää kovakuntoisimpien mukana Tillikkaan.
Lauantain avasi perinteisesti jyvät akanoista erottava legendaarinen Pispalan Pulteri. Via Dolorosaa muistuttava matka Pispalan harjun päälle puolilta päivin jää useimmilta suorittamatta, mutta paikalle raahautuneet palkitaan aina maistuvalla ruoalla ja raikkaalla oluella - niin tälläkin kertaa.
Tuulensuuta ei toki voi väliin jättää, joten sinne suunnattiin seuraavaksi. Lauantai-iltapäivän perinteisesti pienemmälle joukolle Tuulensuun kabinetti sopi loistavasti, ja täytettä vatsoihin saatiin niin kiinteässä kuin nestemäisessäkin muodossa.


Välipysähdyksenä ennen illan päättävää Konttoria oli osalle porukasta Taproom United, jossa on varsin mukava hanakattaus kotimaista pienpanimo-olutta. Oli myös ilahduttavaa huomatata Pyynikin "katulätkän" yleistyminen Tampereen katukuvassa. Lisää näitä paikallisia valomainoksia Sandelsien ja ulkomaalaisten isojen merkkien sijaan. Konttorissa oli niin täyttä ettei mahtunut kuvia ottamaan. Kaksissa Kasvoissa, johon väki vielä suuntasi jatkoille, en enää jaksanut.
Jos lauantaiaamun Pulteri karsii jyvät akanoista, en tiedä miten tätä sunnuntain Ohranjyvää kuvailisin. Heikot sortuu elon tiellä, joten uutena ohjelmanumerona mukaan tullut vapaaehtoinen sunnuntaibrunssi (kaikki muut tapahtumat ovat luonnollisesti pakollisia) keräsi paikalle vain kolme osallistujaa. Ruoka oli kuitenkin tälläkin kertaa hyvää, samoin olut. Festit oli festailtu.

Litran festioluet 2018

(Pyynikin tumma ja vaalea festbier @ Pyynikin Brewhouse (0,5 + 0,5, eri tuoppeihin))

Mass päivässä pitää tohtorin loitolla, mutta aika vähäiseksihän tämä itse asiaan keskittyminen jäi.

13.10.18

Olutta ja diplomatiaa - syksyn vierailu suurlähetystöön

Oli jälleen puolivuosittaisen suurlähetystövierailun aika. Teemana jälleen olut ja juusto, ja tällä kertaa kutsu sisälsi avecin. Otin siis avecin mukaan ja lähdin edustamaan. Mikko Salmi vastasi onneksi esiintymisestä, joten itse muiden bloggarinretkujen kanssa keskityin olennaiseen eli pöytien antimiin. Stadin Panimon tiskillä oli runsaasti himoittua tyrnilambiccia, joka oli edelleen hyvää. Samoin oli Brewseekeriltä löytynyt Rodenbachin Alexanderin uusi vuosikerta, joka loppui kesken jo melko alkuillasta. Toki myös uudelleenbrändätty Rodenbach Classic oli hyvää. Juustoista löytyi maistuvia makupareja belgioluiden, erityisesti Chimayn kanssa, ja paikalle saapuneet kotimaiset panimotkin edustivat varsin onnistuneesti. En muista oliko kutsu ensimmäistä kertaa avecin kanssa, mutta jotenkin hieman täydemmältä suurlähetystö nyt vaikutti kuin ennen. Ei kuitenkaan vielä liian täydeltä, joten en valita. Mukavaa oli ja myös sympaattinen suurlähettiläs tuntui viihtyvän. Näitä voinee siis edelleen odottaa lisää.

4.10.18

Sokkomaistelu: Saimaan uutuudet

Saimaalta tuli taas isompi paketti testiin. Uusiahan näistä oli oikeastaan vain jouluolut, mutta uudehkoja sen lisäksi myös Yakima ja Utah. Länsirannikon IPAtkin olivat saaneet uudet etiketit jokseenkin tyylittömien alkuperäisten tilalle. Koska tämänkään kokoista näytepakkausta ei viitsi nauttia yksin, päätin pitää sokkomaistelun. Mukana maistamassa olivat minun lisäkseni avopuolisoni ja isäni. Joka olutta oli kaadettu lasiin kertomatta meille mistä oluesta on kyse, ja näistä laseista oluet maistettiin.

Olut 1 (Utah Rye IPA):
Arvaukset: 3*Utah Rye IPA
Raadin arvio: 2+ (1½ - 3)
Aika helposti bongattava, vaikka olikin ensimmäisenä. Raati tuomitsi pliisuksi, vaikka minusta onkin edelleen varsin juotava alkoholittomaksi. Hajuakin moitittiin.

Arvaukset: 2*Valkiajärvi, 1*American IPA
Raadin arvio: 3- (2½ - 3+)
Makea, "pliisu jouluolueksi", mutta kuitenkin melko tunnistettava. Väristä jos ei muuten, sillä viidestä oluesta yksi (Utah) oli muita vaaleampi ja tämä muita tummempi. Muut kolme jokseenkin identtisiä.

Olut 3 (Yakima Valley Double Hopped IPA)
Arvaukset: 1*Yakima, 1*American IPA, 1*California IPA
Raadin arvio: 3- (2 - 3½)
Itse tunnistin tämän muita vahvemmasta havuisuudesta. Muuten arvio oli lähinnä "ihan hyvä IPA". Yhden raatilaisen mielestä kaikki kolme IPAa maistuivat samalta. Vaikka en tätä allekirjoita, niin ei eroja helposti löytynyt.

Olut 4 (California IPA)
Arvaukset: 1*California IPA, 1*American IPA, 1*Yakima
Raadin arvio: 3+ (3 - 3½)
Yakimaa kevyempi humalointi toi pisteitä myös vähemmän humalahakuiselta jäseneltä raadissa. Arvaukset muuten mitä sattuu, kuten koko IPA-kolmikolla.

Olut 5 (American IPA)
Arvaukset: 1*California IPA, 1*Yakima, 1*Valkiajärvi
Raadin arvio: 3+ (3 - 3½)
Tähän ei sitten kenelläkään osunut edes arvaus, kun jouluoluen ohi laittanut raatilainen veikkasi sitä tähän. Tämän ja California IPAn erottaminen oli koko maistelun hankalin osa eikä se itseltäkään onnistunut.

Ihan hauska setti jossa ei varsinaista heikkoa lenkkiä ollut, jos nyt ei riemunkiljahduksiakaan aiheuttanut.

1.10.18

Olutblogisessio #9 - Alustus


Olutblogisessiot palasivat viime kuussa kesätauolta ja päätin itse ottaa vetovastuun juuri parahiksi ennen juhlanumeroa. Kyseessä on siis sessio numero 9. Koska olen matkaillut tänä kesänä melko paljon erityisesti kotimaassa, päätin ammentaa aihetta sieltä. Olutmatkailuhan on melko hiljattain sessioiden aiheena ollut, mutta tällä kertaa lähestytään aihetta hieman eri kantilta. Kuka tahansa osaa lähteä oluen perässä Brewskivalille, Portlandiin tai Brysseliin. Mutta entäpä Loviisaan?

Odottamaton olutmatka

Aiheena siis olutmatkailu, mutta ei minne tahansa, vaan johonkin yllättävään, odottamattomaan paikkaan. Mikä on kummallisin paikka mihin olet matkannut oluen perässä? Tai odottamattomin mainioksi olutpaikkakunnaksi osoittautunut kohde? Sattuiko matkalla jotain muuta täysin odottamatonta? Hyväksyn, mukaan vaan. Espanjalainen inkvisitio? En usko.


Aikataulu on tällä kertaa hieman tiukempi kuin aiemmin ettei mennä OlutExpon päälle. Julkaise siis juttusi 22.-24.10. niin ne ehtivät yhteenvetoon joka tulee ulos 25.10. Kirjoituksesta on myös suotava ilmoittaa allekirjoittaneelle esim. blogin kommenteissa tai muuten sopivaksi katsomallaan tavalla. Saatan innostua myös Olutpostin blogisyötteen vilkaisemaan läpi ennen yhteenvedon julkaisua.

Edelliset olutblogisessiot:
#8: Olutkoira - Pubit ja muut olutravintolat: Alustus Yhteenveto
#7: Tuopin ääressä - Olutcocktail: Alustus Yhteenveto
#6: Loppasuut - Bändit ja brändit: Alustus Yhteenveto
#5: Arde arvioi - Olutmatkailu: Alustus Yhteenveto
#4: Ölmönger - Kotimaiset vs ulkomaiset oluet: Alustus Yhteenveto
#3: Helppoa juotavaa - Joulu ja olut: Alustus Yhteenveto
#2: Olutkellari - Olut ja penkkiurheilu: Alustus Yhteenveto
#1: Tuopillinen - Keskiolut: Alustus Yhteenveto

29.9.18

Alkon lokakuun erikoiserä

Syksy viilenee ja Alko oli saanut jälleen oluita mahtumaan erikoiseräänsä. Lähdin siis testaamaan kaikki viisi olutta nyt jo totuttuun tapaan sokkona.


Olut 1:
Syksyisesti lähtee. Kuukautta myöhemmin epäilisin jo teeman olevan jouluoluet. Kirkas pähkinän värinen olut jossa on matala vaalean ruskea vaahto. Tuoksussa makeaa mallasta ja tummaa hedelmää. Oikein mukava. Maku jatkaa samoja linjoja. Makeaa paahteista mallasta, humalaa, ehkä ripaus savuakin? Hyvää. Rohkenen epäillä kotimaista, mutta se menee hieman ohi, sillä kyseessä oli La Trappen Bock. Tervetullut tuote valikoimaan.

Olut 2:
Näyttää melko täsmälleen samalta kuin edellinen, tuoksu on vähän väljähtäneempi versio. Maussa samaa vikaa. Paahdetta ja mallasta löytyy, mutta jotenkin raikkaus puuttuu eikä oikein mitään koukkuakaan ole. Epäilen tämän olevan joku kotimainen tumma bulkki, mutta tällä kertaa tuo viimeksi osunut arvaus menee kauas ohi. Andechsin Doppelbock. Pieni pettymys, sillä yleensä Andechsilla hallitaan perustyylit erinomaisesti.

Olut 3:
NEIPA-maisen samea tummahko keltainen, matala mutta kestävä vaahto. Tuoksu toki paljastaa ettei tässä mistään NEIPAsta ole kyse. Makeaa mallasta, hiivan aromeja, hedelmää. Ehkä joku wit tai vehnäbock? Maku on makeaa mallasta, vehnää, hiivaa, hedelmää, humalaa. Oikein miellyttävä olut. Veikkaan jotain vehnäbockia. Jos nämä olisivat jouluoluita niin Mikkellerin Red & White Christmas, mutta tuskin ovat. Eivätkä olekaan, sillä tämä on Riedenburger Dolden Bock, vehnäbock kuten arvelinkin. Tämän tastingin paras.

Olut 4:
Hieman samea kultainen matalalla vaahdolla. Tuoksu on erittäin makeaa mallasta ja jotain mistä en aivan saa kiinni. Joku karkki tästä tulee mieleen. Maussa sama makeus on jo ylitsevuotavaa ja kylkeen iskee metallinen alkoholi. Karkkia, vähän humalaa. Ei kovin miellyttävä. Epäilen jotain saksalaista hedelmähirvitystä, mutta tämä olikin maistelun ainoa kotimainen. Flying Dutchmanin kesältä tuttu sieniolut. Kanttarellin maistan kyllä heti oluen nimen luntattuani, mutta ei tämä merkittävästi siitä parane. Sieni sopii syksyyn, mutta ei tällaiseen olueen. Ei tällä kertaa.

Olut 5:
Kaunis kirkas pähkinänvärinen olut matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeahkoa paahteista mallasta. Elegantti. Maussa kuitenkin makeus ottaa taas vallan tavalla johon muu runko ei pysty vastaamaan. Maistan pääasiassa makeita hieman paahdettuja maltaita ja vähän humalaa. Ehkä jotain mausteita? Joku bock tästä tulee mieleen, mutta ei omaan makuuni istuva. Ehkä sittenkin jopa skottiale. Siellä päin kun tehdään tällaisia sokeripommeja. Tämä olikin sitten maistelun suurin yllätys, sillä Anchorin Old Foghorn on olut jota olen pitänyt klassikkona. Tällä kertaa ei kuitenkaan uponnut kovinkaan hyvin, ei edes nimen paljastamisen jälkeen. Edellisestä maistosta on jo seitsemisen vuotta, joten liekö taso laskenut, maku muuttunut, vai onko tässä nimenomaisessa erässä vain jotain pielessä? Oli miten oli, kyllä tämä kauppaan jäisi minulta.

Teemoja oli taas sokkojekkuna kaksi, "Maltaisen pehmeät bockit" ja "Syksyn sato pullossa", joista jälkimmäiseen kuuluivat oluet 4 ja 5. Kelpo teemoja molemmat, mutta miksi näihin ei löydetty tämän enempää oluita ja miksi molemmat teemat piti tunkea samalle kuulle? Runsaudenpulaa kun teemoista ei ole tuntunut olevan, jos viime kuusta voi mitään päätellä.


Viinejä oli erikoiserässä 10, kaikki punaisia. Näistä pisti silmään erityisesti kolmen viinin teema "Vuosikerrat vertailuun", joka piti ehdottomasti maistaa itsekin. Bertani Amarone della Valpolicella Classicon vuosikerrat 2004, 2006 ja 2009, rapeaan tasahintaan 69,98 € / pullo. Täytyy myöntää etten hyvällä tahdollakaan löytänyt näistä eroja, vaikka esitteeseenkin on löydetty kaikille erilainen maun kuvaus. Jossain vaiheessa luulin jotain löytäneeni, mutta uusintasuullinen kumosi joka kerta kaikki luulot. Erittäin hyviä viinejä jokainen, mutta yksi pullo riittänee suurimmalle osalle.

24.9.18

Sori Sunday Special: Prairie Deconstructed Bomb

Sori Taproomin sunnuntaispesiaalit ovat oikeastaan alusta asti näyttäneet varsin kutsuvilta, mutta sunnuntaisin vain tuppaa olemaan heikosti aikaa ja matka Kaisaniemeen tuntuu silloin niin kovin pitkältä. Tämänkertainen spesiaali on ollut kerran aiemminkin, muistelen että silloin pelkästään pulloista mutta alkuperäisellä Bomb!:lla varustettuna. Tällä kertaa harvinainen kalenterimerkinnöistä vapaa sunnuntai ja hanatuotteet saivat minut vihdoin liikkeelle.

Tarjolla oli siis Prairien kuuluisasta Bomb! - oluesta deconstructed - versiot, joissa jokaisessa on vain yksi Pommin neljästä mausteesta, jotka ovat kahvi, kaakaonibsit, vanilja ja chili. Alkuperäisen sijaan yhteenvetona oli tarjolla Birthday Bomb!, jossa on edellämainittujen lisäksi karamellia. Voltteja kaikissa miedot 13 %.

En tiedä voinko olla tämän oluen suhteen täysin puolueeton, sillä join sen (Birthday-version, tavallinen edelleen maistamatta) ensimmäistä kertaa keväällä Kaliforniassa. Kyseessä on joka tapauksessa erinomainen olut, joten osiin jaettunakin se oli luonnollisesti loistava. Pieni miinus ehkä siitä, että äärimmäisen voimakas runko peittää mausteet aika vahvasti alleen ja etenkin vaniljasta oli hieman vaikea löytää maustetta ollenkaan. Ideana on varmasti ollut laittaa mausteita juuri saman verran kuin alkuperäisessä. Deconstructed - versioista lopulta vanilja jäi kirjoissani vähän muiden taakse ja chili nousi hieman muiden yläpuolelle huikealla tasapainollaan. Harvoin olen yhtä hyvää chiliolutta juonut. Porukan paras taisi kuitenkin olla mausteet yhteen sitova Birthday Bomb, edelleen.

Arvio: kaikki muut 4.3/5, vanilja 4.1/5