Kellareiden aarteita vol. 9

Laskujeni mukaan yhdeksättä kertaa Olutkulttuuriseuran Helsingin jaosto kokoontui maistelemaan aarteita omista tai Alkon kellareista. Paikaksi oli valikoitunut Länsi-Helsingissä sijaitsevan uudehkon taloyhtiön takkahuone jonka yhteydessä olevassa kattosaunassa virittäydyttiin tunnelmaan. Pizzat haettiin lähellä sijaitsevasta Vesku Loirin kuuluisan hahmon etunimeä kantavasta pizzeriasta. Oluiden kattaus oli totutun monipuolinen ja kymmenhenkinen raatimme sai urakakseen kolmetoista olutta.

Ensimmäisenä nautittiin Puolasta tuotu grodziskieta ansiokkaasti henkiin palauttavan Browar Grodziskin Piwo z Grodziska (UT ka 3,17) eli jotakuinkin perus grodziskie. Tyylinhän pitäisi olla itseään kunnioittavalle olutharrastajalle tuttu viimeistään Suomen Paras Olut pystinkin pokanneen Iso-Kallan Groteskin myötä, ja kyllähän tätä tyyliä synnyinsijoillaan tehdään vielä sitäkin paremmin. Mainio tuote, joka kuitenkin jakoi mielipidettä. Osa mietti onko tämä nyt sitten raikasta vai ei, kun savu oli niin selvänä mukana. No tietenkin oli raikasta. Ja hyvää. Jonon kärkeen.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3,7) (0,26 alle keskiarvon)

Heti perään toinen samaa tyyliä samalta panimolta, sillä erotuksella että tämä Grodzsikie z gruszka (UT ka 3,8) oli kotiolutkilpailussa menestynyt versio jossa oli käytetty savustettua päärynää. Itse savu olikin tässä selvästi miedompi kuin edellisessä ja päärynä maistui kyllä kun sitä tiesi etsiä. Mielestäni heikompi kuin edellinen, mutta osan mielestä myös parempi kuin edellinen. Äänestys meni tasan 5-5, joten toiseksi jäi.

Raadin arvio: 3 (3- - 3½) (0,80 alle keskiarvon)

Yksi raadista oli käynyt Venetsiassa olutkaupassa joka vaikutti ihan Pikkulinnulle valikoimaltaan, ja oli ostanut sieltä sitä ainoaa olutta mikä ei näyttänyt siltä että sitä saisi Pikkulinnusta. Evoqesour #1 (UT ka 3,74) olikin melko tavanomainen CoolHeadin mieleen tuova berliner weisse mangolla ym. hedelmämehuilla. Hyvä, mutta ei säväyttävä. Kärkeen jonossa.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-) (0,36 alle keskiarvon)

Koronan aikaan Tsekin reissulta tuotu greippiolut Švihovský Grep (UT ka 3,46) oli sen verran innokas tulemaan pullosta, että laseihin ei alkuun saatu paljon muuta kuin vaahtoa. Vaahto kuitenkin asettui lopulta ja itse olut oli varsin mainio. Kyllähän mukavan greippinen tuoksu tuli jo vaahdostakin. Joidenkin mielestä muistutti liikaa "kiljulonkeroajan" lonkeroita, mutta monella tapaa voi olla väärässä. Jonossa siihen mihin "minkään ei pitäisi päätyä" eli grodziskieiden väliin.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3½) (0,79 alle keskiarvon)

Arvoin omaa tuomistani (ei Ismoa) kahden ison Grenoblesta tuodun ranskalaisen pullon välillä, tässä 'seurassa kun niin arvostetaan ranskalaista olutta. Valitsin lopulta kahdesta sen mielenkiintoisemman oloisen ja miedomman, Arav' Cervinum Assemblyn (UT ka 3,72). Olut oli jonkinlainen sekoitus stouttia ja jotain punaviinitynnyrissä kypsynyttä. Varsin mielenkiintoinen, mutta ehkä kuitenkin hieman sekava kokonaisuus. Tämäkin osui jonossa siihen "mahdottomaan" väliin, joskin edellisen edelle.

Raadin arvio: 3 (1+ - 3½) (0,78 alle keskiarvon)

Yksi raatilainen oli USA:n itärannikon roadtripin jälkeen kehunut jonkun kurpitsaoluen maasta taivaisiin ja se oli kuulemma niin hyvää ettei sitä muille riittäisi. No onneksi riitti kuitenkin. Kyseessä oli Lancasterin Baked Pumpkin Ale (UT ka 3,72) ja vaikka kurpitsa sellaisenaan onkin pahaa, niin kyllähän nämä pumpkin spice oluet ovat parhaimmillaan loistavia. Tämä menee ehdottomasti sinne onnistuneempaan kategoriaan. Se ettei tämä lähes pelkillä kärkisijoilla onnistunut ohittamaan jonossa Evoqesouria lienee yksi suurimmista syistä miksi äänestystä pitää hieman muuttaa ensi kertaan.

Raadin arvio: 3½ (3- - 3,9) (0,23 alle keskiarvon)

Välissä pojat yrittivät keksiä miten korkinavaajalla pitäisi muka pystyä avaamaan tölkki, mutta tehtävä osoittautui liian vaikeaksi.

Raadin arvio: :ta_ta:

Ja asiaan. Samalta reissulta tarttui mukaan myös Yards Coquito Stout (UT ka 3,86). Kuten nimikkojuomansa coquito, myös tämä oli kovin makea ja kookoksinen kaveri. Ihan hyvällä tavalla kuitenkin. Jonon kärk toiseksi Evoqesourin taakse.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4) (0,24 alle keskiarvon)

Samalta Puolan matkalta grodziskieiden kanssa oli tullut myös Kormoran Terra Donum (UT ka 3,94), vahvako braggot. Puolassa kun osataan siman teko, niin miksipä ei osattaisi myös sekoittaa sitä olueen. Ja kyllä muuten osataan. Hyvin lähellä maistelun parasta olutta. Evoqesourin ohi se ei tietenkään riitä.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,1) (0,25 alle keskiarvon)

En nyt pysty muistamaan kuka tämän Brokreacja Potion #10:n (UT ka 4,03) toi ja mistä, mutta melko hyvin kaikille kuitenkin maistui. Pistaasi maistui, samoin kookos. Vaahterasiirappia oli vähän liikaakin. Evoqesourin taakse toiseksi, tietenkin.

Raadin arvio: 4- (2½ - 4½) (0,26 alle keskiarvon)

Vaikka porukan kovin UG-fani olikin poissa, joku oli löytänyt Lohjan ylpeydeltä maisteltavaksi Big Berryn (UT ka 3,52). Mulperimarjalla maustettu imperial stout ei ole se tyypillisin makukalja, ja ehkä syystä. Olihan tämä vähän outo, joskaan ei mikään huono. Tölkki on kyllä ruma. Silti pääsi jopa kurpitsaherkun edelle.

Raadin arvio: 3½ (2 - 3,9) (0,13 alle keskiarvon)

Yksi raatilainen oli asunut useamman vuoden Belgiassa ja mitähän sieltä tuli tuotua kotiin mukana? Tietysti marjaleffeä (UT ka 3,16). No, ainakin tämä sopi hyvin välijuomaksi tähän stouttien keskelle. Turhan makea omaan makuun, mutta tuolla läntisemmässä Euroopassa nämä tunnetusti maistuvat. 

Raadin arvio: 3+ (2,7 - 4) (0,11 yli keskiarvon)

Lehen Harrassment by - sarja on joillekin paljon tutumpi kuin itselleni. Itse olen tähän asti maistanut vain bockin ja nyt maistoon oli tuotu Harassment by Stout (UT ka 3,93) joka on Lehemäisen överi tulkinta imperial stoutista. Lehe ei ihan kaikissa piireissä nauti suosiota, mutta itselleni panimon tyyli on yleensä toiminut. Eikä tämäkään huono ole, jos ei ihan kärkitasoakaan. Coquiton ja Big Berryn väliin vahvaan keskikastiin.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,3) (0,20 alle keskiarvon)

Alkuperäisestä jonosta toiseksi viimeiseltä paikalta pääesiintyjäksi vaihdettiin Pomona Islandin If I Only Had a Hammer 2020 vuosikerta (UT ka 4,31), jonka ympäri maailmaa jatkuvasti matkaava jäsenemme oli tyylikkäästi hakenut Alkosta (28,88 €). Pedro Ximenez tynnyrissä kypsynyt imppi olikin maistelun paras olut, joten onneksi joku muu kävi tuon maksamassa kuin minä. Evoqesouria tämäkään ei tietysti äänestyksessä päihittänyt, ja jäi jopa Potion #10:n taakse.

Raadin arvio: 4 (3- - 4,3) (0,37 alle keskiarvon)

Lopullinen jonojärjestys oli tietysti taas sellainen ettei se tyydyttänyt yhtään ketään noin neljännen oluen jälkeen ja siitä eteenpäin vielä vähemmän. Mutta tärkeintä että on kinastelua ja keskustelua!

Lopuksi maisteltiin vielä maistelun jälkeen paikalle saapuneen jäsenen tuomisia, Lvivistä lainatulla reseptillä Lohjalla pantua Putin Huyloa, koska onhan se, Putin.

Raadin arvio: Hirteen

Jos viimeksi koko setti meni alle keskiarvon, nytkin keskiarvon yli pääsi vain Leffe Ruby. Jonon kolmen kärki oli Evoqesour #1, Potion #10, If I Only Had a Hammer, ja UT-arvioiden kolmen kärki If I Only Had a Hammer, Potion #10, Harassment by Stout. Ehkä ensi kerralla kielletään imperial stoutit?

Mitä tilaisit uudestaan: Lancaster Baked Pumpkin / Evoqesour #1 (molemmille vain 20 % äänistä)

Mikä oli paras: Pomona Island If I Only Had a Hammer (60 % äänistä)

Raadin suosikki: Pomona Island If I Only Had a Hammer (UT ka 3,94)

Oma suosikki: Pomona Island If I Only Had a Hammer (RB 4.2)

Raadin yliarvostama: Leffe Ruby (+0,11)

Raadin aliarvostama: Browar Grodzisk Grodziskie z gruzska (-0,80)

Pahin pettymys: Jonodemokratia (oluista ei tällä kertaa oikein mikään)

Alkon maaliskuun uutuuksia sokkona

Ei erikoiserää, vaan vakiovalikoiman uutuuksia tällä kertaa. Kannuista jäi kuva nappaamatta. Ei esitietoja.

Olut 1

Kirkas keltainen. Aika mieto viljaisen maltainen tuoksu. Maku myös puhdas, viljainen, vähän vierteistä makeutta. Weetabixia. Vähän humalaa. Ihan ok. Peruslager, mieto sellainen.

En ostaisi

Oli: Corona Cero 2.8/5 / 0,0 % / 1,72 € / 0,33 l

Nythän siinä vierteisyydessä on enemmän järkeä! Mutta ei tätä helposti edes alkoholittomaksi tunnistanut. Olin kerran maistanut tämän ihan avoimin silmin ja silloinkin pidin. Hämmentävän hyvä.

Olut 2

Kirkas kultainen. Tuoksussa viljaisen maltaan kaverina häivähdys maitohappoa. Maku katkera, maltainen, melko reilusti humaloitu. Ihan ok. Vähän luonteikkaampi lager, mutta tuoksussa jotain pielessä. 

En ostaisi.

Oli: Postřižinské Francinův Ležák 2.7/5 / 5,0 % / 3,60 € / 0,5 l

Perustsekki. Näitähän on Alkon hyllyt täynnä.

Olut 3

Kirkas keltainen tämäkin, ja sitä samaa viljaista mallasta. Maku aika kevyt. Viljainen, maltainen, humaloitu. Aika rapeat hiilihapot. Ihan juotava. Varmaan lagereita tämäkin. Eli ehkä erikoiserästä puuttumaan jääneitä. Joku pils? Liikaa karboja. 

En ostaisi.

Oli: Hacker-Pschorr Münchner Gold 2.7/5 / 5,5 % / 3,99 € / 0,5 l

Eivät ole tosiaan lagererästä puuttumaan jääneitä vaan ihan vakiovalikoimaa. Ei kovin innostavaa sellaista.

Olut 4

Kirkas tummahko kultainen. Vähän syvemmän maltainen tuoksu jossa hieman karamellia. Maku tukeva, puhdas, katkera. Mallasta jossa vähän karamellia ja reilummin humalaa. Ihan kiva oikeastaan. Voisi olla myös lagersarjaa, mutta aiempia vahvempi ja luonteikkaampi. Silti 

en ostaisi.

Oli: San Miguel Selecta 3.3/5 / 6,2 % / 2,79 € / 0,33l

Tästä oli todella huonot muistikuvat aiemmalta maistolta, mutta aivan maistuva sokkona.

Olut 5

Ei olla Plzenissä enää, Dorothy.

Samea keltainen, kermainen vaahto. Tuoksu kuiva mutta mehuisa, greippiä, kuivahumalointia. Maku melko hyvin balanssissa. Hedelmämehua, mallasta, greippiä, humalaa. Maukas. En mene tämän NEIPAn tekijää arvailemaan, mutta 

ostaisin.

Oli: Wicklow Wolf Heff Bezos 3.9/5 / 6,5 % / 4,98 € / 0,44 l

Jaa että hefeweizen? No melko moderni tulkinta ainakin. Ihan hyvää toki.

Olut 6

Samea keltainen tämäkin, ei ihan yhtä kermainen vaahto. Tuoksu mehua ja mallasta. Maku mehua, mallasta, mangoa. Katkeroakin kohtalaisesti. Yhtä hyvä kuin edellinen, vähän eri balanssilla. Vahvempi, oletan. 

Ostaisin.

Oli: Lervig Supersonic 3.9/5 / 8,5 % / 7,98 € / 0,5 l

Täsmälleen samat pisteet kuin 2019 Craft Beer Winter Wonderlandissa kun tätä viimeksi maistoin. Ja olihan se toki hieman vahvempi.

Olut 7

Kirkas syvän kuparin värinen. Tuoksu makeaa mallasta, fenoleita, mausteita, tummaa hedelmää. Maku makeaa mallasta, rusinaa, muista tummia hedelmiä, mausteita, alkoholia, humalaa. Maukas. Laadukas luostariolut. Eka fiilis oli quad, mutta ehkä kuitenkin dubbel? 

Ostaisin.

Oli: St. Bernardus Abt 12 4.1/5 / 10,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Olihan se kuitenkin quad, eikä hinnalla pilattu. Eikä tällä kertaa muutenkaan pilattu, tämä kun on joskus ollut Alkon sokkopruuvissa ihan kauheaa.

Olut 8

Erittäin tumma ja tahmea punainen, tummahko ruskea vaahto. Tuoksu kuivaa paahdettua mallasta, reilusti kahvia, vähän alkoholia. Maku kuiva, paahteinen, kahvin dominoima. Kahvin alta nousee myös reiluhkosti alkoholin lämpöä ja tukeva humalointi. Vähän turhan alkoholinen ja kahvinen tämä on, mutta hyviäkin elementtejä löytyy. Vähän kuitenkin överi. Ehkä 

en ostaisi.

Oli: AleSmith Speedway Stout 3.6/5 / 12,0 % / 11,63 € / 0,473 l

Tämä se meni sitten siihen pitkään jonoon missä on Alkon sokkopruuveissa yllättävän huonosti pärjänneet klassikot. Ei vain jotenkin tänään uponnut, edes uusintamaistolla.

Olut 9

Tai siis oluiden rivissä tämä oli, mutta maun perusteella tämä lienee siideri, eikä kovin hyvä sellainen.

Ja niin se olikin.

En ostaisi

Seuraavalla kerralla taas erikoiserän pariin.

Olviretki Fiskarsiin UG:n kautta

 Suomen Olutseura järjesti viime vuonna pilkkahintaisen retken Lahden seudun panimoille. Hinnoittelun yksi tarkoitusperä oli tietysti saada innokkaita osallistujia jotka voisivat ehkä maksaa tolkullisempaakin hintaa jatkossa. Tämän konseptin onnistumista kokeiltiin nyt, kun seuraava retki kohdistui Fiskarsin panimolle. Huokeaan mutta tolkulliseen 25 € jäsenhintaan kuului kuljetus joka pysähtyi United Gypsies Breweryllä Lohjalla, sekä panimokierros ja tasting Fiskarsilla. Lisäksi ruokailimme Kuparipajassa heti Fiskariin päästyämme.

Matkaajia saatiin mukaan kolmisenkymmentä, joista pieni osa piti noukkia bussilakon takia matkalta, mutta tämähän ei tietenkään menoa haitannut. UG:lla meitä oli isännöimässä Jukka Kortelainen, joka kertoi asiantuntevasti panimosta ja sen tuotteista. Ovet olivat auki panimon puolelle, ja innokkaita tutustujia riitti. Jukka oli kaatanut maistiaiseksi Järvi pilsiä, joka oli vielä lageroimattomana hieman raaka, mutta silti aivan maistuva alkumalja matkalle. Kylmäkaapeilla kävi kova kuhina, ja itsekin ostin ison kassin tuotteita niin matkaa kuin tulevia iltojakin varten. Paikan päällä nautin yhden 8,0 % ABV tynnyrikypsytetyn siiderin, koska luonnollisesti sitä ei saanut myydä mukaan. Onneksi 11,0 % barley winejä kuitenkin sai.

Veitsitehdas, jossa panimo sijaitsee, on aina ollut mielestäni idyllisen kylän ylivoimaisesti rumin rakennus. Ei se julkisivu ole remontin myötä kauheasti kaunistunut, mutta nurkan taakse kun viitsii kävellä niin muutos on valtava. Veitsitehtaasta on rakennettu täysiverinen vierailukeskus joka on toki turhan moderni tähän kylään, mutta kuitenkin melko tyylikäs. Panimovierailun saa lisäksi toteutettua nykyään tyylikkäästi ylätasanteilta, joista näkymä tiloihin on erinomainen. Siitä on hetki kun olen Fiskarsin panimolla viimeksi käynyt, ja melkoisesti on sen jälkeen tapahtunut. Suomenlinnan panimon tuotanto on siirtynyt tänne, jolloin eroteltiin erikseen Jarin "villi puoli" ja Suomenlinnan "puhdas puoli", jossa myös Fiskarsin puhtaat oluet tehdään. Villi puoli onkin sitten melko villi, kun Suomen ainoan vakavasti otettavan villihiivapanimon ja Suomen kovimman tynnyriprojektin tynnyrikasa alkaa olla jo kiitettävän kokoinen. Lisäksi löytyy kaksi nelinumeroisen litramäärän vetävää foederia (ei kuvassa kun kuva ei ollut terävä) sekä Suomen ainoa koelschip, jonka tuloksia odotellaan vielä ainakin tämän vuoden lopulle, ellei pidempään. Myös uusi valtava tölkityslinjasto, sekä Laitilalta kopioidun laitteiston myötä erinomaista lopputuotosta alkoholittomalle sektorille tekevä alkoholinpoisto tuovat hyvän lisän panimon toimintaan. Maistelun oluet olivat luonnollisesti kaikki laadukkaita ja maukkaita.

Kävimme tällä matkalla tutustumassa kahteen hyvin erilaiseen, mutta kuitenkin sydämeltään melko samanlaiseen panimoon, joissa kokeillaan paljon mutta ei tingitä lopputuotteen laadusta. Vastaanotto molemmissa oli lämmin, eikä tämä ainakaan vähennä halua ostaa näiden pajojen tuotteita. Toivon pelkkää menestystä molemmille ja jään odottamaan mihin Suomen Olutseuran seuraava retki suuntautuu.

Alkon maaliskuun erikoiserä sokkona

 Ei taaskaan mitään tietoa erikoiserän teemasta.

Olut 1

Hieman sameaan taittava keltainen. Mallaksen kanssa tuoksussa myös vähän estereitä, fenoleita. Maku leipäistä mallasta, mutta myös metallinen sivumaku ja vähän humalaa. Ihan OK, mutta ei aivan puhdas. Vähän belgimäinen alkuun, mutta lienee joku lager jossa liikaa liuotinta.

En ostaisi

Oli: Wicklow Wolf Arcadia Gluten Free 2.5/5 / 4,3 % / 4,26 € / 0,44l

Aha, näin selvästi kaupparajan alle ja silti viinainen. Ei jatkoon.

Olut 2

Kirkas kultainen. Tuoksu puhtaampi kuin edellisessä, maku samoin. Leipäistä mallasta, vähän humalaa. Kaikin puolin puhdas ja tyylikäs, mutta ei vain sellainen olut mitä itse Alkosta etsin.

En ostaisi

Oli: Stadin American Mosaical Lager 3.5/5 / 5,3 % / 3,92 € / 0,33 l

No niin, hallitseva Suomen Paras Lager, ja hyvähän tämä oli. Asiallinen valinta tähän erikoiserään.

Olut 3

Erittäin kirkas kultainen. Hieman makeaa puhdasta mallasta tuoksu. Maussa makeahkoa ja todella katkeraa mallasta ja humalaa. Vahvasti bock-henkinen tämäkin. Hieman edellistä parempi, mutta tälläkään kertaa en tällaista olisi hakemassa.

En ostaisi

Oli: Harviestoun Schiehallion Craft Lager 3.5/5 / 4,8 % / 4,67 € / 0,33 l

Taas yksi takuuvarma panimo. Olinkin tämän joskus 10v sitten maistanut. Nyt pidin enemmän kuin silloin.

Olut 4

Kirkas kultainen. Tällä kertaa tuoksussa vehnää ja banaania. Onko sittenkin saksateema tähän asti selvältä vaikuttaneen lagerin sijaan? Makukin vähän makea, vehnäinen, banaaninen. Joku ihan ok kristallweizen tästä tulee mieleen.

En ostaisi

Oli: Silly Bio Pils 3.3/5 / 5,0 % / 2,97 € / 0,33 l

No joo, pisteet on mitä on kun sokkona maistoin, mutta eihän tämä 3.3 pisteen pils ole. 3.3 pisteen kristallweizen olisi ollut, mutta nyt menee virhemakujen piikkiin nuo aromit.

Olut 5

Kirkas kultainen, muita tastingin oluita korkeampi vaahto. Tuoksu aika kevyt, maltainen. Maku hieman makea ja todella kevyt mutta puhdas mallas. Humalaa aika niukasti perässä. Tai oikeastaan vähän enemmänkin kun uudelleen maistaa.

En ostaisi

Oli: Oslo Nordic Pilsner 3.1/5 / 4,7 % / 3,79 € / 0,5 l

Ei kai tästä mitään sanottavaa ole. Viides kauppavahvuinen lager tähän sarjaan.

Sinänsä Alko on mainiosti ajan hermolla tällä teemavalinnalla, vaikka nämä olisikin sopineet 1-2 kk myöhemmin paremmin. Mutta jotenkin tämä valikoima jättää taas pahan maun suuhun. Kaikki alle kaupparajan, pari erinomaista ja kolme laadultaan hyvin kyseenalaista lageria. Eikö Alko oikeasti tämän parempaan pysty? Heidän myydyimmät oluensakin ovat kaupparajan ylittäviä lagereita jotka ovat parempia kuin 3/5 näistä.

Maaliskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 9-

Sisältö: 6

Mielikuvitus: 6½

Kokonaisarvosana: 7+

Erikoiserien kouluarvosanat:

Joulukuu 2022: 9

Marraskuu 2020: 8½

Lokakuu 2021: 8+
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+

Maaliskuu 2023: 7+
Heinäkuu 2020: 7

Tammikuu 2023: 7

Syyskuu 2022: 7-

Lokakuu 2022: 7-
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Olari After Dark - mitä on pimeän jälkeen?

 

Helmikuu oli suorastaan historiallinen oluttapahtumakuukausi, kun CoolHeadin jo perinteikkään Craft Beer Winter Wonderlandin lisäksi tarjolla oli Tower Beeer Festival Triplassa ja tummiin oluisiin keskittynyt Olari After Dark Olarin panimolla ja Trap Factorylla. CoolHeadille en valitettavasti jaksanut mennä, koska päätin katsastaa molemmat uutuustapahtumat. Niistä kahdesta tämä jälkimmäinen oli ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi.

Ruokaa oli täälläkin tarjolla, kun Alexandersin ruokakärry teki pihassa maittavia gyroksia. Lisäksi nopeammin ja lähempää ovea sai pikkunälkään spiraalisipsejä. Näistä gyrokset tuli tällä kertaa testattua 2/3 täytteistä, ja molemmat toimivat ainakin itselle.

Olutlista oli äärimmäisen pätevä. Kourallinen nimekkäitä vierailijoita, toinen kourallinen laadukkaita kotimaisia ja tietenkin vahva edustus järjestävältä panimolta itseltään. Kokonaisuudessaan tarjolla oli 23 eri olutta (+ Olarin taproomin vakiotarjontaa kourallinen) joista olin jokusen maistanut etukäteen. Lopulta lista oli siis juuri sen kokoinen että 1 dl annoksina koko listan sai kohtuullisella vaivalla maisteltua läpi, pysyen vielä jotakuinkin tolpillaan kovista volteista huolimatta. Värit olivat tosiaan asiallisen tummia, parin barley winen ja Olarin Dark Knightro dark nitro mildin ollessa varsinaisen festarin vaaleimmat juomat. Taproomin tiskiltä sai toki mm. pilsiä jos alkoi janottamaan. Ällömakeita juomiakin löytyi, mutta ei onneksi montaa.

Oheisohjelmaakin oli sopivasti. Yksi Pühasten äärimmäisen laadukkaan oloinen tasting johon itse en osallistunut, sekä ajoittaisia sopivan lyhyitä juttutuokioita olutihmisten kanssa, jotka juontajana toiminut Peter Tammenheimo hoiti mallikkaasti. Kun Paleface alkoi illasta soittaa levyjä, olin varautunut jo muutenkin lähtemään paikalta, joten ei tuosta haittaakaan ollut. Juhlamoodi erikseen niille jotka sellaista kaipaavat. Tilaa oli oikein mukavasti, ja parvelle kiipeämällä sai olla vähän paremmin rauhassakin. Hinnoittelustakaan en voi tapahtumaa kritisoida. 7 € pääsymaksu (huom. sisältäen narikan) sopi tähän tapahtumaan selvästi Triplan tapahtumaa paremmin, ja 2-4 € / dl vahvuudesta riippuen oli aivan pätevä hintataso, etenkin kun useimmiten tarjolla oli noin 10 % alkoholia sisältäviä makupommeja.

Maistoin lopulta muutaman vanhan tutun ja 15 uutta olutta, joista parhaat alla.

Olari After Dark Top 5:

1. Garage Brew Sticky Sticky 4.3/5

2. Marble / Eelven Birthday Beers No. 9 Peanut Butter & Cacao Imperial Stout 4.1/5

3. Marble Barley Wine Amontillado BA 4.1/5

4. Garage / Finback Muted Sophisticated 4.1/5

5. Takatalo & Tompuri Kaski Musta Savu 3.9/5

Toivottavasti jatkoa saadaan viimeistään ensi vuonna! Kyllähän tässä ympäristössä yli kerran vuoteenkin voisi oluita maistella.

Tower Beeer Festival - uuden äärellä?

 

Helsingissä järjestettiin viime viikonloppuna uusi, uudenlainen olutfestivaali. Triplan ostoskeskuksessa sijaitseva The Tower olutbaari järjesti keskellä kauppakeskuksen tapahtumatoria melko kompaktin olutfestarin, jossa kattaus oli pieni mutta laadukas, ja viihdyttämiseen kuten lavajuontoihin ja musiikkiin oli panostettu hieman tavallista enemmän. Beeer sanan kolmannelle e-kirjaimelle en selitystä ole vielä löytänyt.

Idea on mielestäni laadukas, mutta toteutus jätti toivomisen varaa. Ensinnäkin viiden euron sisäänpääsy (joka kaikkialla ensin ilmoitettiin euroa suuremmaksi) karsi tehokkaasti pois satunnaisia pistäytyjiä, joita sijainti valtavien ihmismassojen keskellä olisi varmasti muuten tuonut. Tämän lisäksi vielä lippu piti ostaa muualta kuin portilta, ja vessaankin piti kävellä alueelta ulos. Näiden yhteisvaikutuksesta alue oli ainakin lauantaina alkuiltapäivästä todella tyhjä. Perjantain afterwork-kansaa oli ilmeisesti saatu houkuteltua jonkin verran, mutta alle odotusten, ja lauantainakin kuvien mukaan illemmalla sentään pöydät olivat melko täynnä. Huonomminkin olisi siis voinut mennä. Mutta millainen itse tapahtuma oli?

Itse asiassa ihan mukava. Anikó Lehtisen ja Sampo "Hauskat kotivideot" Marjomaan juonnot toimivat ja saksofonimusiikki oli hienoisesta korniudestaan huolimatta erinomaisen sopivaa alkuiltapäivään. Hieman ihmettelen valintaa pyörittää jopa juontojen ja saksofonin aikaan jättimäisellä näytöllä samaa muutaman mainoksen looppia sen sijaan että olisi esimerkiksi näytetty jotain tapahtumaan liittyvää, mutta kukin tavallaan. Itse pääasia, eli olut, oli erinomaista. Hinta oli melko standardi tämän päivän olutfestareille (3,5 € / 1 dl) ja valikoima oli todellakin pienuudestaan huolimatta laadukas. Maku, Tuju, Etko ja Mallassepät olivat kaikki tuoneet paikalle erinomaisen paletin lagerista kokeilevampiin maisteluoluisiin. Lisäksi tarjolla oli Towerin puolesta tisleitä, sekä erittäin edullisia antipastolautasia.

Pienistä hassuista pikkuvirheistä huolimatta tapahtuma oli siis oikein onnistunut. Toki myös hyvä seura vaikutti omaan viihtymiseen, mutta joka tapauksessa täytyy toivoa että tämä jaksetaan järjestää vielä uudestaan. Panimokattaus samalle tasolle, näyttö hyötykäyttöön ja sisäänpääsy helpommaksi, niin hyvä tulee.