10.5.19

Tallinn Craft Beer Weekend 2019


Kirjoittelin alkuviikosta Tallinnan päätapahtumasta, mutta olihan siellä toinenkin olutfestari. Siellä vain joutui juomaan pieniä annoksia pienistä laseista, niin meinasi unohtua koko karkelot. Pikkujuttuja.


Viime vuonna jätimme tapahtuman Eevan kanssa väliin, koska tiesimme palaavamme kohtalaisen olutvoittoiselta matkalta saman viikon alussa. En siis osaa sanoa mihin suuntaan juomavalikoima oli vuodessa muuttunut, mutta tämän vuoden osalta arviota voi tehdä. Perjantai oli kuulemma ollut varsin imperial stout - voittoinen jo ensimmäisestä sessiosta asti, mutta lauantaina ilahduttavan monella tiskillä oli hyvin tehtyä peruskamaa tarjolla. Kernel on tietysti tässä eliittiä, mutta muiltakin homma sujui mallikkaasti. Kovin montaa hutia ei tullut vastaan.



Puolalaisella Rockmill - panimolla oli nähdäkseni ensimmäisenä idea laittaa tarjolla olevista oluista näytekappaleet hanojen päälle. Hyväksyn parin lasillisen hävikin tässä tapauksessa.


Vaikka Omnipollon kaltaista hypepanimoa ei tänä vuonna ollut paikalla, suositut panimot olivat todella suosittuja. Stamm tuntui myyvän loppuun hetkessä, Other Halfille oli jatkuva jono, ja varsinkin naiset tuntuivat käyvän pettyneenä AF Brewn tyhjiä tankkeja ihmettelemässä. Hedelmäiset hapanoluet ovat löytäneet kohteensa tältä osin.


Sanoinko ettei Omnipollo ollut paikalla? Olihan se, yhdellä kollabolla ainakin. Kaiken maineensa ansainnutta Yellow Bellyä tarjoiltiin lauantain toisessa sessiossa ja jono (lue: epämääräinen häröpallo) oli sen mukainen. Ja olihan se jonotettava, vaikka olut olikin jo tuttu.


Eihän tällainen hipsterifestari olisi mitään ilman olutarvioita. Untappd - integraatio oli jälleen käytössä ja perinteisesti listaa hallitsivat imperial stoutit, yleensä useana eri versiona arvioituna vaikka tarjolla oli vain yhtä. Itse maistoin tapahtuman aikana kokonaista 64 olutta, joista kaksi oli ennestään tuttuja. Ratebeer - arviot ovat tällä kertaa huonosti kirjattujen muistiinpanojen ja huonon muistin varassa, mutta jotain suuntaa niistä ainakin saa.

TCBW 2019 Top 5:

1. Buxton / Omnipollo Yellow Belly Ceased & Desisted Final Batch 4.7
- Edelleen huikea olut. Kyllähän tätä jonotti.
2. AF Brew Do You Know the Blueberry Man? 4.5
- AF osaa happamien lisäksi tehdä myös tummia. Tätä avattiin yllättäen muutama tölkki ja onneksi olimme silloin lähes tiskin vieressä.
3. Brewski / Spike Creamy Carousel 4.3
- Paras monesta loistavasta happamasta.
4. Other Half Observations from Orbit V1 4.3
- Kookosta, vaniljaa, kanelia. Joulun ihme.
5. AF Brew / XP Brew Million Minutes on Raspberry 4.3
- Miljoona minuuttia kypsynyt vadelmasour näytti AF:n kykyjä tehdä muutakin kuin kattilahappamia.

TCBW 2019 kunniamaininnat:

- BrewDogin hapanprojekti jatkaa hyvää menoa.
- Kunnon imperial stout ilman yhtäkään kikkaa. Näin se tehdään.
Jing-A (京A) Suan La Tang 3.7
- Soppagose inkiväärillä ja chilillä. Toimii.
De Molen Hangen & Wurgen IJsbock 4.3
- Lauantain täpätyin olut, eikä syyttä.
Lehe Sigtuna Strikes Back 2.8
- Lehe on aina vähintään mielenkiintoinen. Tämä maistui Jägermeisterilta.
Purtse Eksperimentaal XI - Plaadimeri 3.2
- Parempi Bloody Mary gose kuin latvialaisten.
Cigar City Hunahpu's Imperial Stout 4.3
- Tämä klassikko taisi tulla vähän yllättäen hanaan. Status on ansaittu.
AF Brew / Wild Lab Ol' Filthy Popcorn Pimp 4.3
- Ruskistettua voita.
Stamm Beer Urals Black Desert Edition 4.3
- Hyvää mustaa.
Lehe Ice Queen 3.3
- Melko Leheä jäätislata berliner weissea.
Pühaste Black Blood 4.0
- Festarin kaunein olut:
Käbliku Definitely Not Port Side Piss Water 3.7
- Tässä oli hyvää muutakin kuin nimi, mutta se vasta olikin.
O/O Arctos Imperial Stout 4.1
- Illan vika

6.5.19

Olutfestarit Tallinnassa


Liput oli ostettu jo kuukausia sitten. Lauantaiaamuna vihdoin matka Tallinnaan alkoi. Sää oli aurinkoinen.


AirBnB asunnon vastaanottamisen ja pienen juhlajuomashoppailun jälkeen kävimme vielä Washoku Storyssä ramenilla. Keitto oli erittäin maittavaa ja tarjolla oli peräti kolmea japanilaista craft - olutta, joista maistoimme kahta. Hyviä olivat.


Sitten olikin sen olutfestarin aika. Pöytään oli katettu vaikka minkälaista herkkua! Ehdimme juuri ja juuri ennen kuin kehutun City Breweryn tuotteet "Peach" ja "Apple" olivat loppuneet. Nämä maustetut happamat oluet ovat kuulemma trendikkäitä nykyään.


Muita vahvoja suorituksia nähtiin mm. Glubczyceltä, jonka Romper Strong kilpaili vahvasti festarin parhaan oluen palkinnosta, kahdella laatuoluella vakuuttaneelta Sulimarilta, sekä AnHeuser Buschilta, joka osaa tehdä malt liquoristakin vetisen.


Näiden jälkeen maisteltiin pari muutakin olutta, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa. Aamulla lähikahvilan Eggs Royale maistui melko hyvältä.


Matkan viimeinen olut tuli juotua vielä paluumatkalla, kun yllä olevaan lasiin tarjoiltiin, arvasitte oikein, american lager. Laivalla oli muuten jotkut pienpanimoviikot käynnissä. Olisi varmaan ollut ihan kiva jollekin olutharrastajalle. Merkkilasit ja kaikkea.

30.4.19

Olvin vappupaketit


Olvilta lähetettiin reilu viikko sitten paketti uusia profiilipulloja, sekä comebackin myötä tölkillinen Summer Alea. Tyylikkäitähän nämä pullot ovat ja pienempi pakkauskoko on lähtökohtaisesti isoa parempi, mutta ehkä kuitenkin suurin osa näistä oli juuri sellaisia isoon tölkkiin sopivia. Odotan hieman skeptisesti mihin hintaan nämä kauppoihin tulevat (vai ovatko jo?), mutta hintakikkailulta hieman tuoksahtaa. Se heille sallittakoon, sillä hyviä tuotteitahan nämä ovat kaikki, myös tuo joukosta erottuva Sandels Pils.

Juuri ennen kuin ehdin tämän kirjoittaa, tuli Olvilta toinenkin paketti.


Perusteluna oli maun raikastuminen ja pakkauksen vaaleneminen, mutta turha tässä on ketään huijata. Ihan kiva että Olvi muistaa bloggareita ihan rehdillä vappubetonilla. Kyllähän tätä kelpaa kevätkelissä puistossa "maistella ja vertailla".

Hyvää vappua itse kullekin!

29.4.19

Pika-arvio: Pikkulintu Ruttopuisto


Uusi Pikkulintu avattiin epävirallisesti jo yli kuukausi sitten ja virallisestikin kuun alussa. Kävimme pari viikkoa sitten Olutkulttuuriseuran kanssa tutustumassa paikkaan. Tilassahan ehti hetken aikaa olla Lönkan Sidewalk, joka oli valikoimaltaan laadukas mutta muuten turhan kliininen ja etenkin kallis. Pikkulintu ei ole näistä kahdesta kumpaakaan, joten miten konsepti toimisi tässä tilassa?

Kliinisyyttä ei ole vielä saatu karsittua pois, mutta se voi tulla ajan kanssa. Kalliiksi Pikkulintua ei silti voi pahalla tahdollakaan väittää, sillä Puotilasta tutut halvat hinnat on tuotu sellaisenaan Ruttopuiston laidalle. Hanalista on pitkä ja sopivan erilainen kuin muissa laatukuppiloissa. Pientä miinusta sen käsialasta, mutta ehkä sekin paranee ajan kanssa?


Kuten arvata saattaa, viskiä on tarjolla niin että riittää. Komea viskihylly sopii paikan sisustukseen ja siitä onkin helppo etsiä katseellaan sitä itselle mieluisinta tislettä.


Onneksi myös vaihtuvien tarjousviskien konsepti on pidetty ennallaan. Asiaan vihkiytymättömän on helppo ottaa pikkurahalla suhteellisen laadukas viski "jälkiruoaksi" hanaoluen yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan Ruttopuiston toimipiste on mainio lisä aidon ja alkuperäisen Pikkulinnun rinnalle. Puotilan ostoskeskuksen mahdollisen purkamisen jälkeen Ruttopuisto saattaa hetken aikaa olla jopa se ainoa Pikkulintu, vaikka omistusportaasta vakuutetaankin ettei baari ole idästä mihinkään lähdössä. Vaikka hetkeksi lähtisikin, tämä sivukonttori on siksi aikaa mainio korvike.

16.4.19

Stone Berlin - Craft Beer Jeesuksen kuolema


Olutkoira kirjoitti sen verran ansiokkaasti Stone Berlinin "tuhosta", että itsellenikin tuli mieli hieman lausua aiheesta. Kävin Berliinin Stonessa 2016 ja kirjoitinpa siitä silloin blogiinkin. Tuolloin paikka oli melkoisen kesken, kuten tämän postauksen kuvista voi todeta, mutta nautin siitä silti. Maisemat kuin keskellä maaseutua, vaikka paikalle pääsi ilman omaa autoa. Hinnat edulliset. Nyt alkaisi tuoretta Stonea virrata Eurooppaan, mikä voisi mennä vikaan?



No jos mennään ensin noihin mainittuihin. Pääsee kyllä ilman omaa autoa, mutta ei kovin helposti tai nopeasti. Syrjäisellä maisemalla on hintansa. Metromatka on ensin pitkä ja sen jälkeen kävelyä kuitenkin pari kilometriä. Ei tuolla kukaan tuosta vain pistäydy. Täytyy varta vasten lähteä. Ja vaikka ne hinnat olivat suomalaisittain halvat, paikallisella standardilla ne eivät sitä olleet. Miksi sitten suositun Stonen oluiden tuotanto tuoreena Eurooppaan ei natsannut, paha sanoa. Maistoin useampia kyseisestä pytingistä tulleita tuotteita, eivätkä ne jostain syystä koskaan mitenkään erityisen tuoreilta maistuneet.


Suurin ongelma oli varmasti kuitenkin se ylimielisyys jolla Greg Koch panimonsa paikalle toi. Saksassa ei ehkä ole yhtä monipuolinen oluttarjonta kuin vaikka USAssa, mutta saksalaiset ovat silti ylpeitä oluistaan ja pubeistaan - syystäkin. Koch tuli tuputtamaan evankeliumiaan vääräuskoisille ja kohtalo oli yhtä karu kuin sillä alkuperäisellä partajeesuksella. Vaikka itse tuppaan hakeutumaan paikkoihin joissa hanarivi on mahdollisimman leveä ja Untappd:n verified venue status tarjoaa paljon maistamattomia oluita sisältävän hanalistan suoraan puhelimeen, en halua että se meininki valtaa koko maailman. Saksassa craft beer evankeliumin julistus ei selvästi tuottanut tulosta, ei edes Berliinissä, joka on niin progressiivinen ettei se käytännössä ole samaa maata kuin muu Saksa. Berliinissä on toki omat craft baarinsa kuten jo muutaman vuoden takaisesta postauksestanikin voi huomata, mutta ne eivät onneksi ole nyt saati lähitulevaisuudessa normi.

Jään mielenkiinnolla odottamaan mihin ihmetekoihin BrewDog paikassa pystyy. Sellaiseksi olisi varmaan laskettavissa jo Stonea pidempään pystyssä pysyminen. BrewDogin asenteessa on ollut paljon samoja merkkejä kuin Stonella, mutta ehkä vähän vähemmän vakavasti ja paremmalla harkinnalla. Berliini ei tuo panimoa valtameren verran lähemmäs Euroopan markkinoita niinkuin se toi Stonen, mutta brexitin jälkeisessä Euroopassa ero ei välttämättä olekaan niin suuri. Tuontitullien välttäminen ei ole mikään pikkuseikka. Ilmeeltäänhän paikka sopii BrewDogille sen verran hyvin jo valmiiksi, ettei kovin suurta remonttia tarvinne logojen vaihdon lisäksi tehdä. Toivottavasti paikka pysyy pystyssä ainakin seuraavaan Berliinin matkaan asti, jolloin tieni vie todennäköisesti jälleen vanhalle kaasutehtaalle ihmettelemään millaisena craft beer jeesus on noussut haudastaan.

10.4.19

Koffin ei-ainakaan-RPS oluet


Koffilla laitettiin visuaalista ilmettä uusiksi ja samalla lanseerattiin varsin vetävän näköinen tölkkikolmikko: Escape Route Pale Ale, Fist Pump IPA ja Launch Pad Hoppy Lager. Eikä tölkkien design ollut ollenkaan ainakaan saanut vaikutteita eräältä kuopiolaispanimolta jonka nimikin on lyhenne Kivi - Sakset - Paperi, pelistä ja ensimmäiset kolme tuotetta olivat kolmella eri värillä koodatut Rock, Paper ja Scissors ja joiden etiketissä oli tyylitellen piirretty käsi. 

No, ilmeisesti RPS:llä ei ole otettu asiaa turhan vakavasti. Ainakaan itse oluiden suhteen samankaltaisuutta ei löydy. Siinä missä mm. Olvi on todella onnistuneesti yhdistänyt rohkeat maut ja ison panimon tasaisen laadun, Sinebrychoff jatkaa totutun tylsällä linjallaan ja tuottaa "ihan OK, 3/5" tason "craft-olutta" kansalle. Mitään sen suurempaa luonnetta näistä ei löydy, joten en taida arvioitakaan tähän linkata. Kaikki olivat kelvollisia, yksikään ei säväyttänyt. Kesäjuomaksi päteviä, mutta minkään muun kuin hinnan takia tuskin näitä valitsen Olvin tuotteiden yli. Hartwallinkin tuotteet ovat parempia mutta, no, ne ovat Hartwallin.

9.4.19

Helsinki Beer Festival 2019

Viime vuonna HBF jäi minulta väliin, koska olin matkoilla. Tänäkin vuonna onnistuin möhlimään työkalenterin kanssa ja sopimaan pitkän työpäivän perjantaille, joten ammattilaistunnit jäivät väliin. Lauantaina sentään pääsin paikalle, heti ovien auetessa tietysti.


Ensimmäisen tunnin jälkeen itse suorittamiseen tuli pieni tauko Olutliiton liittokokouksen muodossa. Puheenjohtaja Anikó valittiin jatkokaudelle ja Olutkulttuuriseurakin sai lisäedustusta hallitukseen. Kokous vedettiin läpi ilman suurempia erimielisyyksiä hyvässä keskusteluilmapiirissä. Muut asiat - kohdassa Underbergin ystävistä tultiin juomaan Underbergit 45 asteen kulmassa puheenjohtajan kanssa.


Loppufestarin saikin keskittyä itse asiaan. Tunnelma oli mukava, olutta riitti, tuttuja samoin. Olutliiton hallitukseen valittu jäsen Koskenniemi nostatti kulmakarvoja lippisvalinnallaan ja "Suomen hypein olut", Olarin XDDH, myytiin loppuun. Panimomestari Montin soitteli sulosointuja Paloaseman kitarakaraokessa.







Festari jatkui osaltani vielä paluun tehneellä HBF darraklubilla Uudella Saunalla, johon oli heti festarin päätyttyä roudattu ylijäämäoluita myytäväksi riutuneille saunojille, joihin ehdottomasti itseni tässä vaiheessa laskin. Tyyppasin hanat läpi, erikoishalvoille pulloille ei valitettavasti ilmestynyt jakajia, joten jäivät toiseen kertaan.



Maistoin tämän vuoden festareille kaikkiaan 27 olutta, joista 5 darraklubilla. Listataan tähän vielä maistuvimmat.

Helsinki Beer Festival 2019 Top 5:

- Savukatajaa Islay - tynnyrissä. Voisi mennä pieleenkin, mutta ei mennyt.
2. Pracownia Piwa Szkieletor 4.1/5
- Mainio porter Puolasta, joka ei tarvitse kaksinumeroisia voltteja ollakseen täyteläinen. Voisi kirjoittaa väärinkin, mutta en kirjoittanut.
3. Salama Zephyr 3.7/5
- Kansainvälisen tason micro IPA Suomesta.
4. Paloaseman Valkoinen Tupla 3.7/5
- Mainosvideosta lisäpisteitä.
5. Olu Bryki Raum Panda Rice Beer 3.7/5
- Riisillä on osin turhaan huono maine. Siitä saa myös maukasta.

Helsinki Beer Festival 2019 kunniamaininnat:

- Bruuverin laitteistolla Saimaan porukka tekee maukasta tavaraa. Myös Test Batch #1 oli hyvä.
- Hieman keskinkertaisen alun jälkeen Salama alkaa lunastaa isoja puheitaan.
- Vahva tekeminen jatkuu myös tällä porukalla.

Ja kyseenalaisempaa kunniaa Kellererbierille, joka maistui ja haisi aivan pyörän sisäkumilta.

Ensi vuonna sitten jo ammattilaistunneilta asti mukana! Tuleehan ensi vuosi, tuleehan?