Olvin vappupaketit

Olvilta lähetettiin reilu viikko sitten paketti uusia profiilipulloja, sekä comebackin myötä tölkillinen Summer Alea. Tyylikkäitähän nämä pullot ovat ja pienempi pakkauskoko on lähtökohtaisesti isoa parempi, mutta ehkä kuitenkin suurin osa näistä oli juuri sellaisia isoon tölkkiin sopivia. Odotan hieman skeptisesti mihin hintaan nämä kauppoihin tulevat (vai ovatko jo?), mutta hintakikkailulta hieman tuoksahtaa. Se heille sallittakoon, sillä hyviä tuotteitahan nämä ovat kaikki, myös tuo joukosta erottuva Sandels Pils.

Juuri ennen kuin ehdin tämän kirjoittaa, tuli Olvilta toinenkin paketti.

Perusteluna oli maun raikastuminen ja pakkauksen vaaleneminen, mutta turha tässä on ketään huijata. Ihan kiva että Olvi muistaa bloggareita ihan rehdillä vappubetonilla. Kyllähän tätä kelpaa kevätkelissä puistossa "maistella ja vertailla".

Hyvää vappua itse kullekin!

Pika-arvio: Pikkulintu Ruttopuisto

Uusi Pikkulintu avattiin epävirallisesti jo yli kuukausi sitten ja virallisestikin kuun alussa. Kävimme pari viikkoa sitten Olutkulttuuriseuran kanssa tutustumassa paikkaan. Tilassahan ehti hetken aikaa olla Lönkan Sidewalk, joka oli valikoimaltaan laadukas mutta muuten turhan kliininen ja etenkin kallis. Pikkulintu ei ole näistä kahdesta kumpaakaan, joten miten konsepti toimisi tässä tilassa?

Kliinisyyttä ei ole vielä saatu karsittua pois, mutta se voi tulla ajan kanssa. Kalliiksi Pikkulintua ei silti voi pahalla tahdollakaan väittää, sillä Puotilasta tutut halvat hinnat on tuotu sellaisenaan Ruttopuiston laidalle. Hanalista on pitkä ja sopivan erilainen kuin muissa laatukuppiloissa. Pientä miinusta sen käsialasta, mutta ehkä sekin paranee ajan kanssa?

Kuten arvata saattaa, viskiä on tarjolla niin että riittää. Komea viskihylly sopii paikan sisustukseen ja siitä onkin helppo etsiä katseellaan sitä itselle mieluisinta tislettä.

Onneksi myös vaihtuvien tarjousviskien konsepti on pidetty ennallaan. Asiaan vihkiytymättömän on helppo ottaa pikkurahalla suhteellisen laadukas viski "jälkiruoaksi" hanaoluen yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan Ruttopuiston toimipiste on mainio lisä aidon ja alkuperäisen Pikkulinnun rinnalle. Puotilan ostoskeskuksen mahdollisen purkamisen jälkeen Ruttopuisto saattaa hetken aikaa olla jopa se ainoa Pikkulintu, vaikka omistusportaasta vakuutetaankin ettei baari ole idästä mihinkään lähdössä. Vaikka hetkeksi lähtisikin, tämä sivukonttori on siksi aikaa mainio korvike.

Stone Berlin - Craft Beer Jeesuksen kuolema

Olutkoira kirjoitti sen verran ansiokkaasti Stone Berlinin "tuhosta", että itsellenikin tuli mieli hieman lausua aiheesta. Kävin Berliinin Stonessa 2016 ja kirjoitinpa siitä silloin blogiinkin. Tuolloin paikka oli melkoisen kesken, kuten tämän postauksen kuvista voi todeta, mutta nautin siitä silti. Maisemat kuin keskellä maaseutua, vaikka paikalle pääsi ilman omaa autoa. Hinnat edulliset. Nyt alkaisi tuoretta Stonea virrata Eurooppaan, mikä voisi mennä vikaan?

No jos mennään ensin noihin mainittuihin. Pääsee kyllä ilman omaa autoa, mutta ei kovin helposti tai nopeasti. Syrjäisellä maisemalla on hintansa. Metromatka on ensin pitkä ja sen jälkeen kävelyä kuitenkin pari kilometriä. Ei tuolla kukaan tuosta vain pistäydy. Täytyy varta vasten lähteä. Ja vaikka ne hinnat olivat suomalaisittain halvat, paikallisella standardilla ne eivät sitä olleet. Miksi sitten suositun Stonen oluiden tuotanto tuoreena Eurooppaan ei natsannut, paha sanoa. Maistoin useampia kyseisestä pytingistä tulleita tuotteita, eivätkä ne jostain syystä koskaan mitenkään erityisen tuoreilta maistuneet.

Suurin ongelma oli varmasti kuitenkin se ylimielisyys jolla Greg Koch panimonsa paikalle toi. Saksassa ei ehkä ole yhtä monipuolinen oluttarjonta kuin vaikka USAssa, mutta saksalaiset ovat silti ylpeitä oluistaan ja pubeistaan - syystäkin. Koch tuli tuputtamaan evankeliumiaan vääräuskoisille ja kohtalo oli yhtä karu kuin sillä alkuperäisellä partajeesuksella. Vaikka itse tuppaan hakeutumaan paikkoihin joissa hanarivi on mahdollisimman leveä ja Untappd:n verified venue status tarjoaa paljon maistamattomia oluita sisältävän hanalistan suoraan puhelimeen, en halua että se meininki valtaa koko maailman. Saksassa craft beer evankeliumin julistus ei selvästi tuottanut tulosta, ei edes Berliinissä, joka on niin progressiivinen ettei se käytännössä ole samaa maata kuin muu Saksa. Berliinissä on toki omat craft baarinsa kuten jo muutaman vuoden takaisesta postauksestanikin voi huomata, mutta ne eivät onneksi ole nyt saati lähitulevaisuudessa normi.

Jään mielenkiinnolla odottamaan mihin ihmetekoihin BrewDog paikassa pystyy. Sellaiseksi olisi varmaan laskettavissa jo Stonea pidempään pystyssä pysyminen. BrewDogin asenteessa on ollut paljon samoja merkkejä kuin Stonella, mutta ehkä vähän vähemmän vakavasti ja paremmalla harkinnalla. Berliini ei tuo panimoa valtameren verran lähemmäs Euroopan markkinoita niinkuin se toi Stonen, mutta brexitin jälkeisessä Euroopassa ero ei välttämättä olekaan niin suuri. Tuontitullien välttäminen ei ole mikään pikkuseikka. Ilmeeltäänhän paikka sopii BrewDogille sen verran hyvin jo valmiiksi, ettei kovin suurta remonttia tarvinne logojen vaihdon lisäksi tehdä. Toivottavasti paikka pysyy pystyssä ainakin seuraavaan Berliinin matkaan asti, jolloin tieni vie todennäköisesti jälleen vanhalle kaasutehtaalle ihmettelemään millaisena craft beer jeesus on noussut haudastaan.

Koffin ei-ainakaan-RPS oluet

Koffilla laitettiin visuaalista ilmettä uusiksi ja samalla lanseerattiin varsin vetävän näköinen tölkkikolmikko: Escape Route Pale Ale, Fist Pump IPA ja Launch Pad Hoppy Lager. Eikä tölkkien design ollut ollenkaan ainakaan saanut vaikutteita eräältä kuopiolaispanimolta jonka nimikin on lyhenne Kivi - Sakset - Paperi, pelistä ja ensimmäiset kolme tuotetta olivat kolmella eri värillä koodatut Rock, Paper ja Scissors ja joiden etiketissä oli tyylitellen piirretty käsi. 

No, ilmeisesti RPS:llä ei ole otettu asiaa turhan vakavasti. Ainakaan itse oluiden suhteen samankaltaisuutta ei löydy. Siinä missä mm. Olvi on todella onnistuneesti yhdistänyt rohkeat maut ja ison panimon tasaisen laadun, Sinebrychoff jatkaa totutun tylsällä linjallaan ja tuottaa "ihan OK, 3/5" tason "craft-olutta" kansalle. Mitään sen suurempaa luonnetta näistä ei löydy, joten en taida arvioitakaan tähän linkata. Kaikki olivat kelvollisia, yksikään ei säväyttänyt. Kesäjuomaksi päteviä, mutta minkään muun kuin hinnan takia tuskin näitä valitsen Olvin tuotteiden yli. Hartwallinkin tuotteet ovat parempia mutta, no, ne ovat Hartwallin.

Helsinki Beer Festival 2019

Viime vuonna HBF jäi minulta väliin, koska olin matkoilla. Tänäkin vuonna onnistuin möhlimään työkalenterin kanssa ja sopimaan pitkän työpäivän perjantaille, joten ammattilaistunnit jäivät väliin. Lauantaina sentään pääsin paikalle, heti ovien auetessa tietysti.

Ensimmäisen tunnin jälkeen itse suorittamiseen tuli pieni tauko Olutliiton liittokokouksen muodossa. Puheenjohtaja Anikó valittiin jatkokaudelle ja Olutkulttuuriseurakin sai lisäedustusta hallitukseen. Kokous vedettiin läpi ilman suurempia erimielisyyksiä hyvässä keskusteluilmapiirissä. Muut asiat - kohdassa Underbergin ystävistä tultiin juomaan Underbergit 45 asteen kulmassa puheenjohtajan kanssa.

Loppufestarin saikin keskittyä itse asiaan. Tunnelma oli mukava, olutta riitti, tuttuja samoin. Olutliiton hallitukseen valittu jäsen Koskenniemi nostatti kulmakarvoja lippisvalinnallaan ja "Suomen hypein olut", Olarin XDDH, myytiin loppuun. Panimomestari Montin soitteli sulosointuja Paloaseman kitarakaraokessa.

Festari jatkui osaltani vielä paluun tehneellä HBF darraklubilla Uudella Saunalla, johon oli heti festarin päätyttyä roudattu ylijäämäoluita myytäväksi riutuneille saunojille, joihin ehdottomasti itseni tässä vaiheessa laskin. Tyyppasin hanat läpi, erikoishalvoille pulloille ei valitettavasti ilmestynyt jakajia, joten jäivät toiseen kertaan.

Maistoin tämän vuoden festareille kaikkiaan 27 olutta, joista 5 darraklubilla. Listataan tähän vielä maistuvimmat.

Helsinki Beer Festival 2019 Top 5:

1. Vakka-Suomen SKX 4.1/5

- Savukatajaa Islay - tynnyrissä. Voisi mennä pieleenkin, mutta ei mennyt.

2. Pracownia Piwa Szkieletor 4.1/5
- Mainio porter Puolasta, joka ei tarvitse kaksinumeroisia voltteja ollakseen täyteläinen. Voisi kirjoittaa väärinkin, mutta en kirjoittanut.
3. Salama Zephyr 3.7/5
- Kansainvälisen tason micro IPA Suomesta.
4. Paloaseman Valkoinen Tupla 3.7/5
- Mainosvideosta lisäpisteitä.
5. Olu Bryki Raum Panda Rice Beer 3.7/5
- Riisillä on osin turhaan huono maine. Siitä saa myös maukasta.

Helsinki Beer Festival 2019 kunniamaininnat:

Saimaa Test Batch #2: NEIPA 3.5/5

- Bruuverin laitteistolla Saimaan porukka tekee maukasta tavaraa. Myös Test Batch #1 oli hyvä.

Salama Gose Goes to Space 3.7/5

- Hieman keskinkertaisen alun jälkeen Salama alkaa lunastaa isoja puheitaan.

Level Eleven Juiceballs 3.7/5

- Vahva tekeminen jatkuu myös tällä porukalla.

Ja kyseenalaisempaa kunniaa Kellererbierille, joka maistui ja haisi aivan pyörän sisäkumilta.

Ensi vuonna sitten jo ammattilaistunneilta asti mukana! Tuleehan ensi vuosi, tuleehan?

Beer Tasting for Professionals - ilta Belgiassa

Perinteistä Belgian suurlähetystön olutiltaa mainostettiin tällä kertaa termillä "Beer tasting for professionals". Sana "ammattilainen" sai tässä sen alkoholipiireistä tutun merkityksensä, kun ilta erosi aiemmista lähinnä siten että olutta oli enemmän ja kaikkea muuta vähemmän. Noh, toimii tämä näinkin. Paikalla oli 14 tiskiä, joista suurin osa yksittäisten pienten panimoiden pyörittämiä. Kävin testaamassa jotain kaikilta.

BeerSelect

BeerSelect on belgialainen maahantuoja, joka oli tuonut paikalle De Gijzelse Microbrouwerijn, De Hoevebrouwersin, 't Hoppegelukin, Brouwerij de Kassein ja Dame Jeannen oluita. Maistoin tiskiltä Dame Jeannen "kalliin oluen", eli shampanjaolut Brut d'Anversin. Erittäin hyvää se ainakin oli, hinnasta ei tietoa.

Brasserie de Silly

Hieman höpsösti nimetyltä panimolta maistoin perusblonden, Abbaye de Forest Blonde. Olut oli, yllättäen, hyvä perusblonde.

Brasserie d'Ebly

Sarven muotoisesta olutlasistaan tunnettu Ebly tarjoili valitettavasti juomiaan vain tavallisista laseista, ja eihän se Blonde sellaisesta maistunut yhtään niin hyvältä. Perusjees.

Brasserie Houblonde

Hömppähorisontti ylitettiin hetkeksi kun pienpanimon sympaattinen naistyöntekijä selitti vakavalla naamalla miten paljon parempaa heidän oluensa on koska vesi on dynamisoitu pyörteellä. Ja oikein katolisen yliopiston tutkimuksilla oli tämä vahvistettu. Just. Olut oli ihan ok, mutta joku roti.

Brasserie Lupulus

Lupulus on ollut suurlähetystöllä ennenkin. Visuaalinen ilme on sittemmin yksinkertaistettu. Hopera oli maistamatta, joten testasin nyt sen. Ihan ok.

Broeder Jacob

Myös suurlähetystöltä tuttu Broeder Jacob toi tällä kertaa maistille Lazarus - sarjansa, jossa on tehty rehellisesti sitä mitä monet panimot tuntuvat tekevän salaa. Tynnyröity olutta niin että tynnyrissä on myös miestä väkevämpää. Armagnac - versiota en maistanut, mutta calvados, viski ja sherryversiot kyllä. Kaikki olivat todella hyviä.

De Meester

Mahtipontisesti nimetty mestaripanimo teki myös aika hyviä oluita. Imperial stout ainakin maistui ihan imperial stoutille.

Brouwerij Het Nest

Het Nest oli myös ennestään tuttu, mutta kaikki oluet eivät. Wild Card oli 50-50 sekoitus flanders rediä ja dark strong alea. Aivan mahtavaa. Se dark strong ale ei ollut hassumpaa itsekseenkään.

Brouwerij Kompel

Kaivosmiespanimo oli ainoa joka oli tuonut maskotin mukanaan. Oluina oli tarjolla vaalea "maanpäällinen", tumma "maanalainen" ja hunajaolut, jonka maistoin. Erinomainen tasapaino, kaikki kunnossa. Hieman häiritsi vain panimojäbän silminnähtävä pettymys siitä kun juuri minulla ei ollutkaan kauppaa tai baaria johon ostaa heidän oluttaan. Paikalla oli sen verran paljon samassa asemassa olevia, että tyypillä oli varmaan aika raskas ilta.

Brouwerij Leysen

Leysenillä oli kolme perinteisempää belgiä, sekä "tornivahti", joka maistui siltä sitä tornia ympäröivältä metsältä. Todella mielenkiintoinen olut. Perustripel toimi myös hyvin.

Brouwerij Maenhout

Maenhout oli tuttu ja kyselin panimojäbältä oliko hän ollut täällä aiemmin. Kuulemma ei. "Mutta olen maistanut oluitanne". "Ah, perhaps it was One Pint Pub?! They visited me with a van once". Kuinkas muutenkaan. Lippulaivatuote Koeketiene oli hyvä, jenkkikollabo Kollusion erinomainen.

Brouwerij The Musketeers

Musketööreillä oli kolme tuotelinjaa. Perinteisemmät Troubadourit (maistoin lippulaiva-Magman), Belgian Legends - sarja, sekä Bucketlist - sarja, jossa one-off oluet on nimetty ihmisten bucketlistoilta löytyvillä termeillä. Maistoin myös viimeisimmästä yhden, mutta Magma oli parempi. Sitä on muuten joskus ollut Vihreässä Haltiattaressa hanassa.

Brouwerij van Steenberge

Gulden Draakeista tuttu Steenberge olikin melko rankka panimo. Pelkästään isoja pulloja (onneksi pieniä kaatoja) ja noin 10 % oluita. Ja hyviäkin vielä. Maistoin uutuudet Brewmasterin, Imperial Stoutin ja rommitynnyröidyn Piraatin, sekä normi-Piraatin. Kaikki hyviä. Ja raskaita.

Van Bulck Beers

Saihan täältäkin bulckiolutta! Wit, mansikalla maustettu wit ja tripel. Kaikki hyviä. Etenkin mansikka-wit olisi loistava kesäolut, sillä se ei ollut ollenkaan makea. Raikas ja marjainen. Oispa mansikka-witiä.

Nyt kun tästä on hiljalleen palauduttu niin ehkä huomenna jaksaisi raahautua Helsinki Beer Festivalille...