Old Kemi - ensimmäiset oluet

100 vuotta sitten Kemiin perustettiin Työväen Wirvoitusjuomatehdas joka teki ensin alkoholittomia virvoitusjuomia, mutta sitten myös olutta. Perustaja päätyi muuttamaan Neuvostoliittoon ja 90-luvun loppupuolella hänen kolme sukupolvea nuoremmat jälkeläisensä palasivat Suomeen. Nyt he ovat päättäneet elvyttää panimon, joskin aluksi vain kiertolaispanimona joka tekee oluensa UG:llä Lohjalla. Panimon (tai "panimon" tässä vaiheessa) nimi on Old Kemi ja erilaisia oluita on tässä vaiheessa tehty kolme. Sain panimolta näistä näytteet ja kutsun Zoomissa pidettävään julkistustilaisuuteen. Alunperin julkistus oli tarkoitus toteuttaa 10.12. Kemin lumilinnassa ja 17.12. Triplassa, mutta nyt oli jouduttu siirtymään "hieman" pienimuotoisempaan tilaisuuteen.

Tarina näillä on ainakin kunnossa, mutta entäs itse oluet? Valikoimaan oli lähdetty hakemaan puhtaita makuja, sekä sellaisia oluita mitä esikuvapanimolla on aikanaan tehty. Ja tietenkin myös sellaisia mitä panimon väki itse haluaisi juoda. Ensimmäisenä maistossa oli Tumma vehnä, jossa ei vaahtoa ollut nimeksikään, johtuen kuulemma UG:n rajoitteista. Tuoksussa oli häivähdys vihannesta, mutta siitä eteenpäin olut olikin oikein mainio. Ei kovin banaanisesta ja sahtimaisesta päästä tyyliä, vaan hieman kuivempi ja savuisempi. Varsin miellyttävä yksilö tyylissä jota ei kauhean usein Suomessa tehdä.

Sitten oli kuulemma tehtävä sekä stout että porter, mutta niille piti keksiä joku ero. Stoutiksi päätettiin siten tehdä kuiva, irlantilais-brittiläistyylinen yksilö. Alkoholia on vain 4,8 %, mutta sitä ei juodessa huomaa, sillä tähän on saatu erittäin runsaasti makua ja runkoa. Maistelussa mukana ollut SOS-hallitustoveri kuvaili tätä kevytversioksi Koffin Porterista, mikä ei minustakaan kauhean kaukana ole. Pieni vihanneksen häivähdys oli tässäkin, mutta vielä vähemmän häiritsevästi kuin tummassa vehnässä.

Pulloon laitettu Porter oli joukon ainoa ravintolavahvuinen tuote. Stoutia hieman makeampi ja selvästi paksumpi ja vahvempi. Jos oli stoutissa alkoholipitoisuuteen nähden paljon runkoa ja makua, oli sitä myös tässä. Tuoksu ei vielä antanut paljoa, tosin ei myöskään sitä vihannesta, mutta maku oli runsas, paksu ja miellyttävä. Helpompi juotava kuin stout, joten onneksi alkoholia on kuitenkin vain se 7,5 %. Tämä oli kuitenkin lopulta joukon paras.

Jatkossa Old Kemin on tarkoitus laajentaa olutvalikoimaa. Keväällä tulee vaaleampia tyylejä ja lagerkin on jossain vaiheessa luvassa. Pitkän tähtäimen suunnitelmana on luonnollisesti oma panimo Kemissä, mutta siihen odotetaan menevät ainakin pari vuotta. Alku Old Kemillä on kuitenkin oikein mainio, joten toivotaan että pääsevät ainakin vuoden päästä talvella tarjoamaan oluitaan siellä lumilinnassa.

Alkon marraskuun erikoiserä sokkona

Aiemmissa blogipostauksissa dokumentoitu lomareissu meni yhden pruuvin päälle, mutta nyt ehdin taas sopivasti paikalle marraskuun erikoiserää maistelemaan. Teemana oli taas pienpanimoiden taidonnäytteet, tämä aiemmasta megaerästä useampaan pienempään erään jaoteltu perinne. Olin tällä kertaa onnistunut unohtamaan tuon teeman maistelun ajaksi, joten arvaukset ja kommentit on siis tehty tiedostamatta että kaikki oluet ovat kotimaisia.

Olut 1

Kirkas kuparinen. Ei vaahtoa. Tuoksu vähän tummaa hedelmää, alkoholia. Maku melko hapan, kompleksin hapan. Marjainen. Ehkä joku Rodenbach? Aivan hyvä kuitenkin.

Ostaisin

Oli: Fiskarsin Floridus, 3.7/5 / 7,7 % / 24,95 € / 0,75 l

Tämän olisin saattanut jopa tunnistaa, jos olisin muistanut teeman. Sen verran uniikki olut tämä kuitenkin kotimaisista on, ja tuttu viime vuoden keväältä jo. Ostaisin kyllä, mutta mieluusti suoraan panimolta vähän halvemmalla ja isomman osan panimolle maksaen. On tällä kyllä sielläkin hintaa.

Olut 2

Kirkas vähän edellistä tummempi kupari. Tuoksu mausteinen, vähän makea, vähän alkoholinen. Maussa makeahkoa mallasta, vähän mausteita, alkoholia, reiluhkosti humalaa. Kai tämän on joku jouluolut oltava. Tai barley wine.

Ostaisin

Oli: Kimito Ryewine, 3.7/5 / 9,5 % / 5,76 € / 0,33 l

Tyylin arvaus meni ihan kelvollisesti kohdalleen. Oikein hyvä olut, eikä edes hinnalla pilattu. Hyvä että Kimitolta saatiin välillä tähän käsityöläissarjaan myös onnistuminen.

Olut 3

Kirkas, aiempia vaaleampi, meripihkainen. Tuoksu makeaa mallasta ja käsisaippuaa. Makukin aika saippuainen. On siellä jotain makeaa maltaisuutta ja reilusti katkerohumalaa seassa. Aika sekava.

En ostaisi

Oli: Ruosniemen Mahtaja, 3.9/5 / 10,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Olen itse asiassa pitänyt tästä todella paljon aiemmin, ja pidin nytkin kun maistoin uudestaan tietäen mitä maistan. En tiedä miksi mielikuvan ja ennakko-odotuksen vaikutus on juuri tämän oluen kohdalla niin vahva. Ehkä siksi, koska tyyli on hieman odottamaton ja vaikea. Ostaisin sittenkin.

Olut 4

Erittäin tumma ruskea. Tuoksu paahteinen, katkera, vähän yrttinen. Maussa kuivaa paahteisuutta, yrttejä kuin Jägermeisterissa ja rapea humalointi. Ei helpoimmasta päästä, mutta ei huonokaan.

En ostaisi

Oli: Plevna Siperia, 3.1/5 / 8,0 % / 5,96 € / 0,33l

Se pakollinen sokkoylläri. Totta puhuen kyllähän tätä kannattaa ostaa, mutta ehkä se vahvempien oluiden seura ei nyt tehnyt tällä kertaa tälle palveluksia.

Olut 5

Tumma ruskea, viskoosi. Tuoksussa paahteista mallasta ja ehkä häivähdys kahvia. Maussa kuivaa paahteisuutta, kahvia, humalaa. Karkean puoleinen on tämäkin, mutta edellistä parempi.

Ostaisin

Oli: Olaf Northern Comfort, 3.5/5 / 11,0 % / 5,95 € / 0,33 l

Tätähän olisikin kotona ollut panimolta haettu pullo odottamassa. Aika odotusten mukainen Olafin tuotteeksi. Hyvä, muttei erinomainen.

Olut 6

Tumma ruskea, ei ihan niin viskoosi kuin edellinen ja vaahdostakin näkyy häivähdys. Tuoksussa makeahkoa paahteista mallasta, rusinaa, joulumausteita. Maussa jatkuu sama toimiva makean paahteisen maltaan, tumman hedelmän ja joulumausteiden liitto. Kylkeen on liittynyt hitusen sherryä tai konjakkia. Makea, mutta oikein mukava jälkiruokaolut. Vahvuus tuntuu, mutta ei huonolla tavalla.

Ostaisin

Oli: Mufloni Bourbon BA Piparitaikina Stout, 3.9/5 / 11,0 % / 16,99 € / 0,75 l

Makea ruskea viina oli sitten kuitenkin bourbon. Piparitaikinaan päin ne joulumausteet kieltämättä kallistuivat. Erinomainen valinta joulupöydän jälkkäriksi.

Olut 7

Tumma ruskea, jälleen melko viskoosi. Tuoksussa paahteista mallasta ja voimakasta... jotain. En osaa aluksi sanoa onko se tumma suklaa vai kahvi, mutta kahvi varmaan kuitenkin. Maussa toistuu sama vahva esanssi ja pyöritellessäni olutta suussa huomaan sen alkavan polttaa. Se oli chili! Ja voimakas sellainen. Tämähän on yksi parhaita chilioluita joita olen juonut. Oikein mainio.

Ostaisin

Oli: Hiisi Kipinätär, 4.0/5 / 11,0 % / 6,90 € / 0,33 l

Olin tämän maistanut ennenkin ja pitänyt. Nyt pidin vielä enemmän. Markkinointitekstin "kevyen chilinen" on kyllä understatement. 

Sellainen erikoiserä. Oikein hyvä sellainen. Keskivahvuus myös kohdallaan. Kyllähän tämä oli Alkon parhaita erikoiseriä toistaiseksi.

Marraskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 7½
Sisältö: 9
Mielikuvitus: 9
Kokonaisarvosana: 8½

Erikoiserien kouluarvosanat:

Marraskuu 2020: 8½
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Lokakuu 2020: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Roadtrip panimoille - kooste

 

Moninaisten sattumusten kautta päädyimme vaimoni kanssa viettämään ison osan kesälomastamme lokakuussa. Mahdollisesti oli tarkoitus matkustaa johonkin muualle, mutta vaihtoehdot olivat melko rajoittuneet, joten matkustimme ympäri Suomea. Onhan täälläkin sentään vielä nähtävää. Matka suunniteltiin lähes kokonaan ihan muilla kuin oluen ehdoilla, mutta tokihan samalla piti päästä tukemaan kaikkia reitille osuvia pienpanimoita. Vierailtuja panimoita tuli lopulta 13, järjestyksessä:

Bock's Corner Brewery
Moose on the Loose Brewing
Ruosniemi Brewery
Panimoravintola Beer Hunter's
Rocking Bear Brewers
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Fiskarsin panimo
Waahto Brewery
Olaf Brewing
RPS Brewing
Haapala BnB
Iso-Kallan Panimo
8-Bit Brewing

Oikeastaan jokainen on ihan suosituksen arvoinen vierailukohde, mutta toiset ehkä enemmän kuin toiset. Vedetään näitä yhteen vaikka muutaman top 3 - listan kautta.

Top 3 hienoimmat paikat

1. Haapala BnB
2. Bock's Corner Brewery
3. Beer Hunter's

Kolmen kärki erottuu tässä aika selvästi, koska kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän teollisuushalleja. OK, Waahto on myös oikein mukavassa puutalossa Savonlinnassa, mutta siellä tuntui kaikki olevan vähän kesken tässä vaiheessa. Beer Hunter'sia arvioitu panimoravintolan kautta, koska heillä on sielläkin panolaitteet ja myymälä.

Top 3 valikoimat

1. Ruosniemi Brewery
2. Iso-Kallan panimo
3. Beer Hunter's

Tämä oli jo selvästi vaikeampi valinta, sillä suurimmalla osalla panimoista oli melko laaja valikoima ja jotain yli kaupparajavahvuista myynnissä. Voitto irtoaa Ruosniemelle neljän tynnyrikypsytetyn imperial - vahvuisen oluen myötä. Myös kahdella muulla kärkikolmikkoon nostetulla valikoima oli erittäin monipuolinen niin tyylikirjon kuin vahvuuksien osalta.

Top 3 hinta-laatu suhde

1. Ruosniemi Brewery
2. Iso-Kallan Panimo
3. Beer Hunter's

Kaikissa näissä oli myös hinnat erittäin kohdillaan ja vahvat oluet jokseenkin samoissa hinnoissa kuin miedommat.

Top 3 baari / taproom

1. Beer Hunter's
2. Haapala BnB
3. Bock's Corner Brewery

Kilpailu oli tässäkin kategoriassa kovaa. Beer Hunter's on kansallisen mittakaavan klassikkobaari ja ansaitsee kärkipaikan. Haapalasta sai hyvää ruokaa ja halpaa hanaolutta. Bock'sillakin on puitteet kunnossa, joskin ruokaa en voi ainakaan lounaan perusteella suositella.

Jätetään kokonaiskilpailun Top 3 nimeämättä, sillä useilla panimoilla oli vähän erilaiset vahvuudet ja heikkoudet. Yhtenä isona heikkoutena tietenkin se, että useimmissa näistä käymiseen tarvitsee autoa, jolloin jonkun pitää olla kuskina. Jos kuitenkin saat auton alle ja jonkun sitä ajamaan, suosittelen ehdottomasti vierailemaan missä tahansa näistä, heti sitten kun olet käynyt siinä lähimpänä kotiasi sijaitsevassa. Support your local!

Olutkulttuuria maakunnista: Sotkamo

Imatran jälkeen matka jatkui Kuopioon, mutta koska siellä tuli käytyä vain Maljassa, joka ei tarjoa kovin kattavaa katsausta Kuopion pubiskeneen vaikka hieno paikka onkin, siirrytään blogissa seuraavaan kohteeseen, eli Sotkamoon. OK, ei itse asiassa käyty itse Sotkamossa yhdessäkään pubissa, koska majoituimme Vuokatin kupeessa, mutta tuskin Sotkamosta mitään tätä parempaa löytyy.

Panimot

Haapala Bed & Breakfast. Tämän takiahan me Sotkamoon / Vuokattiin tulimme. Kuva yllä on otettu Vuokatin huipulta, joten lähellä rinteitä ollaan, jos nyt ei ihan laskuetäisyydellä. Kyseessä on oikein miellyttävä majoituspaikka, jonka keittiö tarjoilee ruokaa läpi päivän, ei vain aamiaista. Oluet ovat, kliseistä ilmausta käyttääkseni, oikein juotavia. Tyyleissä on kuitenkin ajoittain lähdetty vähän kokeilevampaankin suuntaan. Nytkin hanasta löytyi golden alen, blonde alen ja ruis-IPAn rinnalta panimosima, kuusenkerkkä pale ale ja terva-stout.

Baarit

Haapalan ravintola on myös sen verran mukava, ettei minkäänlaista hinkua siirtyä muualle päässyt syntymään. Ravintola tosin oli etenkin koronarajoituksiin nähden melko täynnä ja jouduimmekin odottamaan ruokia melko pitkään, mutta ruoka oli erittäin hyvää ja olut halpaa, hyvää ja lähellä tuotettua.

Haapala on yksinkin riittävän hyvä syy lähteä Sotkamoon. Jos vielä sattuu pitämään talviurheilusta, vieressä on siihen erinomaiset puitteet. Talvikaudella kyllä epäilisin varaustilanteenkin olevan hieman haastavampi kuin keskellä koronasyksyä.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Vaasa

Olutkulttuuria maakunnista: Imatra

Matkamme jatkui länsirannikolta hieman idemmäs. Tai oikeastaan aika paljon idemmäs. Kohteena oli, mikäpä muukaan kuin Imatra. Tulimme Imatralle yksinomaan komean valtionhotellin takia, mutta olihan tämän kokoaan tunnetumman kaupungin pubitkin käytävä läpi.

Panimot

Heh, ei nyt sentään. Lähin panimo olisi Tuju Lappeenrannassa. Laitila on sentään tehnyt paikalliselle jääkiekkojoukkueelle Keski-Ketterä nimisen oluen, joka lienee se paikallisin tuote.

Baarit

Aloitimme Pub Vahdista, joka oli ihan sympaattinen pikkukaupungin kuppila. Koffia sai formuloiden aikaan alennushintaan. Jekkupyörä jäi kuitenkin pyöräyttämättä. Lähes naapurista löytyi hyvin hämmentävä Osmo's Cosmos Bar, jossa haisi oven edessä polttavien tupakka. Seinältä löytyi Liverpoolin lippua ja ruutulippua, ja baarissa oli sekä karaokepuoli että jonkinlainen yökerhotyrmä. OC:stä matka jatkui vielä varsin miellyttävään Street Cafehen ja aivan nyt kuivana nähdyn kosken vieressä sijaitsevaan Kuohuun. Myös valtionhotellin aulabaari oli oikein miellyttävä, sillä uuden tupakkalain lopetettua sikarinpolton siihen tarkoitetussa salongissa, tuo salonki on nykyään varsin viihtyisä tila nauttia olutta, ilman savun hajua.

En tiedä kävikö meillä poikkeuksellisen hyvä tuuri, mutta ainakin yhden illan vierailulla Imatra vaikutti oikein mukavalta pieneltä kaupungilta. Olutvalikoimaakin löytyi kohtalaisesti. Tujua oli pullossa OC:ssä ja yhden hanan verran hanassa Street Cafessa. Vahdin erikoisuus oli Cool Head ja baarimikko kehuskeli saaneensa Jaipurin paikan vakiovalikoimaan. Ja koska keskusta on todella pieni, kaikki on lyhyen kävelymatkan päässä. Alla vielä kävelykadulta löydetty tienviitta, joka näyttää kaikki Imatran paikat.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Vaasa

Olutkulttuuria maakunnista: Pori

Vaasasta matka jatkui tietenkin Portland...Poriin. Tämä oli rehellisyyden nimissä ainoa oluen takia valittu matkakohde. Pori on kiinnostanut minua olutkohteena jo kauan ja tämä reissu tarjosi hyvän syyn käydä se ensi kertaa kokemassa.

Panimot

Panimoitahan Porista löytyy, ei sitä turhaan kutsuta Suomen Portlandiksi. Minun tietojeni mukaan niitä on neljä. Moose on the Loose, Ruosniemi, Beer Hunter's ja Rocking Bear. Kaikki saatiin toki mahdutettua aikatauluun, joskin Beer Hunter'siin tutustuttiin baarin kautta. Vaikka uudemmat tulokkaat hirvi ja karhu jäävätkin ehkä kokeneempien panimoiden varjoon, löytyy molemmilta myös erittäin hyviä tuotteita. Varsin pätevä nelikko, joka ei monenkaan kotimaisen kaupungin panimotarjonnalle kalpene.

Baarit

Ensimmäinen baari eli Beer Hunter's tulikin jo mainittua. Paikkahan on hyvän maineensa veroinen. Toinen paikka johon Porissa käydessään täytyy suunnata, on Winston. Vaikka paikka onkin sporttipubi, löytyy sieltä myös varsin mainio olutvalikoima ja miellyttävä takatila kirjahyllyineen. Winston on myös tunnettu vuosittaisesta olutfestivaalistaan. Ja jos pitää urheilun katsomisesta, siihen puitteet ovat todellakin kunnossa. Yhtä komeaa kisakatsomoa en ole muualla nähnyt. Winstonin jälkeen kävimme vielä Havanassa, joka oli tyyliltään hieman kahdesta aiemmasta poikkeava mutta myös valikoimaltaan ja tunnelmaltaan mainio. 

Monta hyvää panimoa, mukavia olutpubeja, ja kävelymatkan päässä keskustasta kaunis Kirjurinluoto. Kyllähän Porissa aivan mielellään vierailee. Ainakin näin korona-aikaan kun porilaisia ei kaupungilla juuri näkynyt. En ota kantaa siihen mihin suuntaan he olisivat arviota kallistaneet, kun kokemusta ei liiemmin ole.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Rovaniemi
Vaasa

Olutkulttuuria maakunnista: Vaasa

Kävimme vaimon kanssa syksyisellä kesälomareissulla ympäri Suomea. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Suomen koronapääkaupunki Vaasa. Emme antaneet tämän häiritä tehtyä suunnitelmaa, mikä olikin ihan hyvä veto, sillä uutisointi oli säikäyttänyt Vaasan ehkä Suomen turvallisimmaksi kaupungiksi vierailla: kaikilla asiakaspalvelijoilla oli maskit ja muita asiakkaita ei oikeastaan ollut.

Panimot

Koska keskityimme matkamme aikana vierailemaan eri pienpanimoilla, nämä matkalta kertyneet koosteet on hyvä aloittaa siitä. Vaasasta näitä löytyy kolme. Bock's Corner Brewery, Kvarken Brewery ja NP Brewers, jossa NP on lyhenne sanasta nakupelle. Bock's sijaitsee hieman syrjässä keskustasta, mutta matkanteosta palkitaan oikein viihtyisällä panimoravintolalla. Valitettavasti vain ruoan taso ei ollut kovin kummoinen ja eri lähteistä kuulemieni tietojen mukaan Bock'silla on henkilökunnalla ollut sen verran heikot oltavat, että asiansa osaavia löytyy nykyään lähinnä panimon puolelta. Siellä kuitenkin ne asiat osataan, joten ostin jokusen pullon mukaan. Kvarken on toki vielä kauempana, Raippaluodolla. Ajoimme siitä ohi sattumalta, mutta panimoravintola ei ollut tuolloin auki. Käyminen todennäköisesti kannattaa, sillä keskustassa maistamamme Kvarkenin oluet olivat erinomaisia. Niiden perusteella panimo on jopa hieman Bock'sia parempi. NP Brewersin puolestaan omistaa ilmeisesti sama yhtiö joka pyörittää kaupungin ykkösravintolaa Gustav Wasaa, joten heidän tuotteitaan maistoimme siellä. Hanat olivat jostain syystä "epäkunnossa", mutta pullotuotteita oli sentään tarjolla. Oluiden taso oli heikompi kuin kahdella muulla, mutta ei kuitenkaan erityisen heikko.

Baarit

Olimme saaneet paikalliskontaktilta vinkin, että Little Pub olisi Vaasan jokseenkin ainoa käymisen arvoinen pubi, joten suuntasimme toki sinne. En voi kommentoida onko se ainoa käymisen arvoinen, mutta se nyt ainakin on käymisen arvoinen. Hyvä valikoima ja mukavaa ja asiansa osaavaa henkilökuntaa. Paikka on, etenkin terassikauden ulkopuolella, nimensä mukaisesti pieni, mutta nythän siellä oli luonnollisesti meitä lukuunottamatta tyhjää. Kävimme myös The Old Irish Pubissa, josta erittäin epävirallisten lähteiden mukaan korona opiskelijabileiden muodossa Vaasaan saapui. Nyt olimme ainoat asiakkaat ja musiikkikin laitettiin ihan meitä varten soimaan. Olihan se hieman hassua juoda kahdestaan olutta hallimaisessa tyhjässä pubissa, mutta henkilökunta oli ainakin mukavaa. Olivat tosin kaupungin ainoat asiakaspalvelijat jotka eivät käyttäneet maskia.

Lyhyellä kosketuksella Vaasa antoi oikein positiivisen kuvan itsestään. Kolme panimoa on tämän kokoiseen kaupunkiin paljon, joten vaasalaisilla on senkin suhteen pullat hyvin uunissa. En nyt tiedä voiko Vaasaa sentään suositella matkakohteeksi, mutta voisi ihminen huonompaankin paikkaan joutua.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Rovaniemi

Alkon lokakuun erikoiserä sokkona

Jälleen oli aika Alkon sokkopruuvin. Lokakuun erikoiserän aiheeksi oli tällä kertaa spoilattu IPA, ja olikin mielenkiintoista nähdä minkä verran mielikuvitusta aiheen kanssa oli käytetty. Odotukset eivät siltä osin olleet järin korkealla. Arviot sokkona ilman sen enempiä tietoja.

Olut 1

Lähes väritön, hieman samea. Tuoksuu hedelmällä maustetulle, on kai siellä mallastakin jossain. Maku kuivakkaa mallasta, vähän hedelmää, reippaasti humalaa. Alkoholia vähän jos ollenkaan. 

En ostaisi... paitsi jos paljastuu halvaksi alkoholittomaksi

Oli: Lervig Johnny Low, 2.4/5 / 2,5 % / 3,22 € / 0,33 l

Matala-alkoholinen, mutta ei edes erityisen halpa. Tähän tyyliin löytyisi kyllä kotimaastakin aika paljon parempia yrityksiä, mutta nyt on sitten menty tällä.

Olut 2

Vähän enemmän väriä, mutta ei vielä kovin paljoa. Hieman samea tämäkin. Tuoksu vähän hedelmäinen. Maku erittäin katkera, on siellä vähän hedelmääkin. Humalaa reippaasti. Pieni parannus edelliseen, mutta melko pieni.

En ostaisi.

Oli: Axiom Foam Climb West Coast IPA, 2.8/5 / 6,5 % / 4,77 € / 0,33 l

Perinteisen west coast IPAn virkaa toimittamaan on sitten haettu kehno yritys Tsekistä. Kalliskin on, joten ei jatkoon oikein millään mittarilla.

Olut 3

Nyt on sitten väriä ja sameutta. Kullanoranssi, täysin samea. Tuoksussa ihan mukavasti hedelmää, ananasta ja persikkaa. Ei tosin ihan raikkaimmasta päästä. Maku on samoilla linjoilla, mutta löytyi sieltä se raikkauskin. Oikein mukava tasapaino, kun peräkärrikin on otettu mukaan. Olisiko Cool Headia jopa?

Ostaisin.

Oli: Amager / Trillium SigteBroad, 3.7/5 / 6,8 % / 5,99 € / 0,44 l

Amageria alkaa näkyä Suomessa taas yhä enemmän, mikä on varsin tervetullut ilmiö. Kyllä siellä olutta osataan tehdä.

Olut 4

Tummempi oranssi, päästää vähän valoa läpi mutta ei kauheasti tämäkään. Tuoksu hieman katkerampi ja jopa vähän yrttinen, vaikka on siellä sitä hedelmääkin. Maku jatkaa samalla katkeralla linjalla. Muistuttaa oikeastaan italialaista katkeraa appelsiinilimonadia. Selvästi edellistä karumpi, mutta oikeastaan ihan kiva. Jotenkin etäisen tutun oloinen, mutta en nyt osaa yhdistää mihinkään tiettyyn olueen.

Ostaisin.

Oli: Nøgne Ø Two Captains Double IPA, 3.3/5 / 8,5 % / 4,99 € / 0,33 l

Tämä olikin tuttu jo ennestään. Ei nyt yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta ihan hyvä silti.

Olut 5

Kirkas kullankeltainen. Näyttää siis oluelta. Tuoksu lähinnä makeaa hedelmää, vaikka on siellä mallastakin. Maku myös erittäin makea, hedelmäinen. Mutta mallasta on rungossa riittävästi ja humalaakin loppuun sopivasti. Oikeastaan ihan hyvä tämäkin.

Ostaisin.

Oli: Big Belly Liquid Desserts 04 Juicy White Peach Cheesecake IPA, 3.2/5 / 8,5 % / 5,96 € / 0,33 l

Sellainen nimihirvitys, eikä edes Flying Dutchmanilta tai Omnipollolta. Kyllähän tämä vahvuutensa ainakin peittää, vaikka onkin sinänsä aika kaukana IPAsta.

No jaa. Ihan kiva satsi, mutta kyllä kai tällä aiheella olisi pitänyt vähän parempaan kuitenkin pystyä. 3/5 kuitenkin ihan ostettavia.

Lokakuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 6
Sisältö: 7
Mielikuvitus: 6½
Kokonaisarvosana: 6½

Erikoiserien kouluarvosanat:

Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Lokakuu 2020: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Syyskuun ruokaretki: Pien Brewpub

 

Erkki laittoi panimoravintolan pystyyn ja palkkasi pätevän kokin vetämään keittiötä. Korona oli hellittänyt sen verran että uskalsimme lähteä Olutkulttuuriseuran kanssa jo ravintolaan. Ei ollut muuta optiota kuin ruokaretki, kohteena hiljattain avattu Pien Brewpub. Paikallispamppu Koskenniemi sai neuvoteltua meille täysin uniikin kokeilumenun olutsuosituksilla, ja tartuimme luonnollisesti tarjoukseen. Näitä annoksia ei siis lähtökohtaisesti ole ruokalistalla, mutta ne antavat suuntaa siitä minkä tyylistä ja tasoista ruokaa talosta saa.

Alkuruokana tarjoiltiin perunalettua, jonka päällä hapankermaa, vegaanikaviaaria, pikkelöityä punasipulia ja tilliä. Luulen että tämä on aika lähellä ruokalistan Loaded flatbread annosta. Juomaparituksena toimi Gaffel Kölsch. Annos oli todella hyvää ja olut lähes yhtä helposti ruoalle kuin ruoalle sopiva kuin Saison Dupont. Mainio alku.

Osa seurueestamme, tai ainakin minä, alkoi olla jo nälkäisiä, kun pöytään kannettiin leipää. En tiedä miten tämän koko vertautuu ruokalistan Bread & Butter - snackiin, mutta sen voin sanoa että leipä levitteineen oli ihan törkeän hyvää ja olisin helposti voinut syödä koko lautasen. Onneksi muut ehtivät väliin.

Toisena ruokalajina saimme kanttarellirisoton paahdetulla persiljalla. En nyt muista enää mitä muuta risoton päällä oli, mutta jotain makeaa ja hapokasta joka toimi mainiosti. Listan risotto on tällä hetkellä sahrami-fenkoli. Ruokajuomana oli hieman yllättävä Salama Equilibrium 003 Hazy Kveik Pale Ale. Yllättävä sekä siksi koska itse olisin parittanut kanttarellirisoton jonkun tummemman oluen kanssa, että siksi koska tilatessani odotteluolutta ennen ateriaa baarimikko sanoi ettei tämä ole menumme suosituksissa... Tällainen virhe heille sallittakoon, sillä paritushan toimi, ja risotto oli hyvää. Lusikka olisi ehkä ollut tälle haarukkaa parempi väline, kuten kunnon risotolle yleensäkin, mutta onneksi oli pehmeää leipää.

Viimeisenä suolaisena annoksena saimme paahdettua varsiparsakaalia vuohenjuustokreemillä ja chiliöljyllä. Listalla on tällä hetkellä varsiparsakaali hollandaisella. Mielenkiintoisena juomaparituksena toimi Paranormal Hello?, erittäin makea ja hedelmäinen sour. Annos oli mainio, joskin chiliöljy oli vähän mauton, ja kyllähän tuo juomaparituskin toimi. Vuohenjuusto ja hedelmä ovat luontainen yhdistelmä, mutta myös muu annos pelasi hyvin yhteen oluen kanssa.

Paras oli säästetty viimeiseksi, kun pääsimme jälkiruokana maistamaan paikan itse tehtyä jäätelöä. Listalle asti näitä ei ole vielä selvinnyt. Ruskistettu voi - vaahterasiirappi jäätelön päällä oli mustikkahilloa ja uppopaistettua maa-artisokkaa, kyljessä vähän keksicrumblea. Ruokajuomaksi tarjoiltiin Pienthusiast-exclusive Bourbon BA Speedway Stout. Olut valitettavasti toteutti vanhaa viidakon sanontaa, jonka mukaan jokainen klassikkostout heikkenee tynnyröinnillä tai ylipäätään millä tahansa kikkailulla. Perusversio olisi ollut parempi, mutta totuuden nimissä ei tämäkään kovin huono ollut. Yhteispeli ruoan kanssa oli saumatonta.

Mainio ruokaretki kaiken kaikkiaan. Hyvää ruokaa ja mainiosti kylkeen sopivaa olutta. Hinnat eivät ole halvimmasta päästä, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan. Vessamusiikki sen sijaan on parhaasta päästä. Kunhan Hämeentie muuttuu vähän helppokulkuisemmaksi, täytyy tulla uudestaan.

Olvi Rye Mild NEIPA

 

Olvi lähestyi pitkästä aikaa bloggarinretkua tuotenäytteellä. Tällä kertaa tarjolla oli Olvi Rye Mild NEIPA, joka vastaa terveyden ja hyvinvoinnin megatrendeihin. Markkinointimateriaalissa sanotaan suoraan että Hi-Hopin hyvä vastaanotto on huomattu ja ykkösvahvuisissa on vielä tilaa uudelle tuotteelle, joten parempi takoa kun rauta on kuumaa. Paketissa tuli mukana myös kaksi juuri tällaiselle oluelle sopivan isoa IPA-lasia, ja kaksi jykevää puista coasteria.

Ja mikäpä tällaisella on takoessa. Olvi on ollut aina hyvä näissä craft-ulostuloissaan, eikä Rye Mild NEIPA tee poikkeusta. Erittäin hedelmäinen jo lasiin kaadosta alkaen, ruis tuo runkoa miedosta vahvuudesta huolimatta ja leikkaa vähän kuivahumaloinnin makeutta. Tämä ei ole mikään Northern Lights - henkinen mehupommi, vaan ihan rehti suomalainen versio NEIPAsta. Sopii ainakin omaan suuhun niin hyvin että tulee korvaamaan Hi-Hopin go to kevyempänä oluena. Harmi vain että kesä ehti jo mennä, sillä puistobisseksi tämä olisi ollut huikea. Mutta eiköhän tätä viitsi kotonakin juoda.

Olutkulttuuria maakunnista: Rovaniemi

Päädyin hiljattain hautajaismatkalle Rovaniemelle. Aikaa oli vain viikonloppu, mutta koska itse pääohjelmanumero ei ulottunut myöhään iltaan minään päivänä, tarjoutui oiva tilaisuus tutustua lappilaiseen olutkulttuuriin. Lapin panimo on toki tullut jo aiemmin tutuksi ja vaikkei se tuotteillaan ole erityisesti vakuuttanut, ei niissä mitään suurta vikaakaan ole. Siksi yksi oleellinen mittari paikallisia olutravintoloita arvioitaessa oli paikallisen oluen saatavuus.

Oliver's Corner

Olutharrastajaryhmässä kyseltiin kesällä Rovaniemen käymisen arvoisia olutpaikkoja ja useimpien mielestä ainoa käymisen arvoinen paikka on Oliver's Corner, aivan ydinkeskustassa. Yllätyin hieman siitä että kadun toisella puolella oli Hemingway's. Ilmeisesti irkkubaarit ovat sen verran suosittuja täällä päin että niitä mahtuu näinkin tiheään niin että molemmille riittää asiakkaita. Viikonloppuiltana ainakin väkeä oli molemmissa.

Oliver's Corner lunasti pääosin lupaukset. Valikoima oli laaja, myös hanojen puolella. Thornbridgeltä löytyi jotain itsellekin uutta. TV:ssä pyöri Viasatin urheilukanava, eli ei tarvinnut miettiä missä näkisi lauantaina Valioliigaa. Sisustuskin viihtyisä ja tarjoaa paljon erilaisia istumapaikkoja. Ainoa pieni miinus paikallisen oluen vähyydestä, sillä Lapin panimoa oli vain yksi tuote tarjolla, pullossa.

Rovaniemen oluthuone

Oliver's Cornerin lisäksi ainoa toinen minkäänlaisen maininnan Suomen Olutharrastajat - ryhmän kyselyissä saanut paikka oli Rovaniemen oluthuone, jota kuulemma kannatti nimestään huolimatta välttää. Tätä väitettä en kuitenkaan itse allekirjoita. Asiakaskunta ei ehkä ollut ihan sitä tyypillisintä olutharrastajaväkeä, mutta mitä sitten? Lapin panimon osalta valikoima oli ylivoimaisesti kaupungin paras ja olipa heillä kesäterassilla ollut paria Lapin panimon tuotetta hanassakin. Oikein mielellään täällä yhden paikallisen oluen nautti ennen unille suuntaamista. Voin suositella siis tätäkin.

Pub Uitto

Ketjupaikka pahimmasta päästä. Mainokset Sokos-hotellin hississä ja erikoisempana hanana Hartwallin "panimomestarin vaihtuva hana", jossa tarjolla oli Mattssonin mitäänsanomaton Hillbilly. Lisäksi käynnissä oli darts-kisat, jonka kisaajat lähinnä huusivat täyttä kurkkua. Onneksi eivät meidän suuntaamme, mutta pieni olut hävisi lasista nopeasti, ja me sitä mukaa ovesta ulos. Tällä paikalla on varmaan hetkensä, mutta tämä ei ollut se.

Iloinen Ilves

Suoraan hotelliamme vastapäätä oli kaksikko Iloinen Ilves ja Paha Kurki, joista oikeasti kävin ensin jälkimmäisessä, mutta niin myös myöhemmin. Välissä kävin testaamassa Iloisen Ilveksen, joka on kuulemma "klassinen vanhan liiton pystäri". Ei missään nimessä räkälä, vaikka sitä nimitystä kyllä itse voisin käyttää. Toimi kuulemma pitkään ilman istuimia, mutta nykyinen omistaja "pelasti paikan" ja toi baarijakkarat sisään. Tiskiltä löytyi Urquell-hana, mutta siinä ei kuulemma ollut Urquellia. Muu valikoima oli lähinnä Karhua, joten join yhden sellaisen ja kuuntelin naapuripöydän Trivial Pursuitin pelaamista. Olisin voittanut sen pelin.

Paha Kurki

Näistä kahdesta Paha Kurki olikin se selvästi parempi, ja itse asiassa kaupungin kolmas suosituksen arvoinen paikka. Pienihän se on, joten näin korona-aikoina sisälle ei mahdu kovin montaa asiakasta ennen kuin tunnelma on jo turhan ahdas. Nyt se ei onneksi kuitenkaan ollut. Hyvää musiikkia, mukava henkilökunta, hieno rivi Amagerin oluita kaapissa ja paikallisten julkimoiden soittimia seinällä. Rockhouse olikin myös beerhouse.

Kokonaisuutena Rovaniemi oli positiivinen yllätys. Sehän ei yllättänyt että tiskin takana on mukavaa väkeä, ollaan sentään Lapissa, mutta olutvalikoima oli monessa paikassa varsin kelvollinen ja tietoa tuotteista löytyi myös tiskin takaa. Paikallinen panimokin näkyi lähes jokaisen vähänkin tasokkaamman paikan (mainituista kaikki paitsi Ilves ja myös mm. hotellimme baari) kaapissa. Hanatuotteiden vähyys tältä osin oli vähän sääli, mutta syy voi olla myös panimossa tältä osin. Kuitenkin jos Lapin matkallasi kaipaat iltaa hyvän oluen parissa, jo vain kannattaa Rovaniemellä käydä pyörähtämässä.

Sarjan aiemmat osat: Nurmijärvi, Mikkeli, Hämeenlinna, Iisalmi, matka Iisalmeen, Forssa, Loviisa, Oulu

Alkon syyskuun erikoiserä sokkona

Alkon pruuveissa on kesä- ja koronatauon jälkeen päästy normaaliin kahdesti kuussa tahtiin, ja tällä kertaa maisteltavana oli syyskuun erikoiserä. Teemaksi valitettavasti spoilattiin sähköpostissa jo luostarioluet. Erän koko oli ihan passeli kuusi olutta.

Olut 1

Hieman samea kullankeltainen. Tuoksu makeahko, hiivan estereitä, alkoholia. Maku on makea, mutta myös katkera. Alkoholi tuntuu. Hiivan estereitä, reiluhkosti humalaa. Tripel. Vähän ronskimpi sellainen, mutta hyvä.

Ostaisin.

Oli: La Chouffe 3.5/5 / 8,0 % / 3,69 € / 0,33 l

Ainoa valittamisen aihe tässä oikeastaan on, miksi tämä on osa erikoiserää? Chouffe on kuitenkin ollut ihan Alkon perusvalikoimaa, ja syystä, sillä onhan tämä klassikko. 

Olut 2

Täysin kirkas kultainen. Ei juuri vaahtoa. Tuoksu makeahkoa mallasta. Aika kevyt. Maku seuraa samoja linjoja. Makea, kevyt, hieman tylsän puoleinen. Joku golden ale. Toivottavasti ei ole kallis, muuten

Ostaisin.

Oli: Andechser Bergbock Hell 3.0/5 / 6,9 % / 4,79 € / 0,5 l

Eihän tämä tosiaan kallis ollut. Andechsin oluet ovat hieman "tylsiä", mutta erittäin takuulaadukkaita. Niin tämäkin. En muuten yhtään tajunnut ottaa saksalaisluostarin mahdollisuutta huomioon kun luostarityylejä mietin.

Olut 3

Kovin on kalpea keltainen, lähes väritön. Vaahtoakaan ei juuri löydy. Tuoksu tässäkin kevyttä makeaa mallasta. Vähän hedelmää. Maku mitäänsanomattoman ohut, hieman makea ja hedelmäinen. Golden ale varmaan on tämäkin, mutta selvästi edellistä heikompi.

En ostaisi.

Oli: Karmeliten Kloster Weizen Hell 2.3/5 / 5,4 % / 3,88 € / 0,5 l

Edullinen, mutta ei tästä juuri muuta hyvää sanottavaa ole. Vehnäoluena siellä jossain kristallweizenin tuolla puolen. Uusintamaistolla vehnäisyyden kyllä erottaa, mutta aika tarpeeton olut silti.

Olut 4

Kaunis kullankeltainen. Vaahtoakin on vielä. Tuoksu hyvin parfyyminen, vähän liiankin. Maussa samaa parfyymiä, mutta vähemmän häiritsevästi. Erinomainen pehmeä suutuntuma. Vähän sääli että parfyymi pilaa tämän osin.

En ostaisi.

Oli: Het Anker Gouden Carolus Tripel 2.9/5 / 9,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Kummallinen parfyymisyys tosiaan. Näistä Het Ankerin tuotteista olen yleensä pitänyt, ja tässäkin oli todella paljon hyvää. Saanee joskus uuden mahdollisuuden kuitenkin.

Olut 5

Kirkas meripihkainen, vaahtoa on vielä tässäkin. Tuoksu hieman pähkinäinen ja karamellinen. Aika kevyt. Maku myös yllättävän kevyt. Mallasta, pähkinää, karamellia, humalaa. Veikkaan että tämä on jonkin paljon parempana pitämäni panimon dubbel.

En ostaisi.

Oli: Chimay Red 3.1/5 / 7,0 % / 3,98 € / 0,33 l

Niinhän siinä sitten tosiaan kävi. Kauas on kestosuosikki Chimaykin tullut. Ei tämä uusintamaistollakaan vakuuttanut. Lisäksi, erikoiserä? 

Olut 6

Intensiivinen, tumma meripihkainen. Tukeva beige vaahto. Tuoksu kevyehkö, mutta muuten miellyttävä. Makeaa mallasta, tummaa hedelmää, melassia. Maku jatkaa samoilla linjoilla, mutta on tässäkin kovin kevyt. Maut tuovat mieleen hyvän quadin, mutta runkoa on tuskin dubbeliksi asti. Vähän samat fiilikset kuin edellisestä, että nimen nähtyäni yllätyn tämän huonoudesta.

En ostaisi.

Oli: Mc Chouffe 3.3/5 / 8,0 % / 3,98 € / 0,33 l

No tämä ei ollut ihan yhtä suuri yllätys, mutta yllätys kuitenkin. Eihän tämä huono ole, mutta jotenkin potentiaalia olisi ollut enempään.

Tässä koko erikoiserässä oli oikeastaan potentiaalia parempaan, mutta vähän jäi piippuun. Ei surkea suoritus, mutta ei ihan paraskaan.

Syyskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8-
Sisältö: 7-
Mielikuvitus: 7
Kokonaisarvosana: 7+

Erikoiserien kouluarvosanat:

Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Helsinki Summer Beer & Wine 2020

 

Korona perui tältä vuodelta myös Helsinki Beer Festivalin. Korhosen ja Peltosen sormet ilmeisesti syyhysivät innosta pistää joku tapahtuma pystyyn ja korvikkeena toimi Suvilahteen pystytetty Helsinki Summer Beer & Wine. Serbiasta rahdatut oluet ovat ilmeisesti edelleen varastossa, sillä tämän korvaavan tapahtuman valikoimiin niitä ei vielä tuotu. 

Alue oli rakennettu erittäin koronaystävällisesti. Tilaa oli reilusti, myös sateensuojassa, ja käsidesiä oli pöydissä. Helsingin SOPPin tapaan panimoita oli paikalla rajallinen määrä, koska asiakaspaikkojakaan ei voinut olla kovin paljoa. Myös SOPPin tapaan tapahtuma-aika oli pitkä, 10 päivää, ja alue oli pitkään auki joka päivä. Tämä saattoi osaltaan verottaa kävijämäärää, mutta toisaalta varovaisimmatkin pääsivät koronasta huolimatta maistelemaan oluita turvallisesti jos valitsivat ajankohdan oikein. Juttelin lyhyesti Peltosen kanssa lauantaina ja hänen mukaansa tapahtuma ei mennyt ainakaan katastrofaalisesti, jos ei ihan odotuksiin yltänytkään.

Pysähdyin alkuun juttelemaan hetkeksi Tired Unclen tyyppien kanssa, koska olin kuullut panimon muuttaneen Keraan, johon myös 8-Bit on muuttamassa. Selvisi että panimot ovat tosiaan menossa samaan teollisuushalliin toimimaan ja tilaa saattaisi olla kolmannellekin panimolle, jos nämä kaverit eivät ehdi laajentua liian nopeasti. Kerassa olisi myös sopiva sisäpiha terassille, mahdollisesti panimoiden yhteiselle. Kannattaa siis pysyä kuulolla ensi keväänä. Hazy Uncle BRU-1 Edition oli myös erittäin maistuva NEIPA.

Ruokakärryjä oli vain yksi, mutta onneksi se oli Langos, niin muuta ei tarvittu. Ota Oluesta tuttu tyhjällä alkupäivän alueella nautittu juusto-smetana langos tuli siis tänä vuonna koettua Suvilahdessa. Hyvä näin. Salaman Equilibrium 002 toimi kyytipoikana. Jälkiruoaksi hain Imbiben tiskiltä venäläistä imperial pastry stouttia, joka oli kuluttajan iloksi myynnissä samaan hintaan kuin IPAt ja souritkin (5 € / 2 dl).

Kävin päivän päätteeksi vielä naapurissa Stadin Panimobaarissa, jossa oli käynnissä Hawaiji-bileet, joissa samalla julkistettiin neljä uutta maustettua NEIPAa (ananas, mango, passion ja persikka). Ananas oli ainakin varsin maistuva. Samalla tuli käytyä ensi kertaa Stadin pullokaupassa, jossa hinnat olivat erittäin huokeat, etenkin vahvempien osalta.

Helsinki Summer Beer & Wine on tänään auki viimeistä päivää. Vielä ehditte!

Kellareiden aarteita vol. 6

Kellareiden aarteita - nimeä kantavia nyyttikestihenkisiä olutmaisteluita on järjestetty Olutkulttuuriseuran kanssa pääkaupunkiseudulla jo viidesti ennen tätä. Perinne on rantautunut viime aikoina myös seuran synnyinseuduille Jyväskylään, mutta pidän oman laskuni Helsingin jaoston lukumäärässä, vaikka tällä kertaa maisteltiinkin Espoossa. Paikalle oli saapunut seitsemän rohkeaa raatilaista, ja maisteltavaa oli enemmän kuin laki ja hyvät tavat sallivat.

Aloitimme kotioluilla ja maistoimme tastingia isännöineen Sonicus-panimon kaksi muuten identtistä, mutta eri kveik-hiivoilla valmistettua IPAa, Quake 1 E1DM1 ja Quake 2 E2DM2. Hiivoina näissä Espe ja Hornindal. Yleisiä Untappd-keskiarvoja en vielä listaa, koska kaikki arvosanat ovat tästä raadista peräisin. Molemmat todettiin varsin juotaviksi. Itse pidin Espe-versiosta enemmän. Raadin pistekeskiarvio Hornindal-versiolle oli kuitenkin niukasti parempi.

Raadin arviot: DM1 (Espe): 3+ (3- - 3½), DM2 (Hornindal): 3+ (3- - 3½)

Vielä ei sukellettu kovin syvälle kellariin, kun vuorossa oli vasta postipaketista avattu Northen Monk Heathen (UT ka 3,93). Itselleni tämä NEIPA ei oikein toiminut. Hedelmä oli enemmän käynyttä kuin raikasta, eikä muutenkaan ollut ihan tikissä. Osalle raatia toimi paremmin. 

Raadin arvio: 3½ (3,1 - 4-), 0,46 alle keskiarvon

Yksi raatilainen on ollut Naparbierin tiskillä olutfestareilla töissä ja saanut palkkioksi oluita. Yksi tällainen pullo oli Naparbier Archangel (UT ka 3,49), viini-olut hybridi. Itse tosin käyttäisin sanaa sekoitus, koska sen verran sekava tämä lopputulos oli. Ei aiheuttanut hurraa-huutoja. Hanasta tuoreempana tämä oli kuulemma ollut selvästi parempi.

Raadin arvio: 3+ (3- - 4), 0,34 alle keskiarvon

Toinen tuote tuoreesta postipaketista, Northen Monk Patrons Project 16.04 Bringing Yorkshire Brack (UT ka 3,67). Tämä oli itselleni oikeastaan ihan positiivinen yllätys. Vähän makeampi, kevyesti paahteinen. Oikein juotava ja kuitenkin vivahteikas.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Sitten päästiinkin kellarimaistelun syvimpään olemukseen. Schlaflyn Bière de Garde vuodelta 2008 (UT ka 3,63 vuosikerrattomalle). Tuo 12 vuoden säilytys ei todellakaan ole mennyt kaikkien kellarointisääntöjen mukaisesti. Varsin kelvollisesti tämä kuitenkin oli säilynyt. Alkuun maistui hieman hapettuneelta, mutta oli lopulta sitten kuitenkin aivan toimiva. Minä olin raadista ainoa joka antoi tälle pisteitä, muiden mielestä oli sen verran häröä tavaraa.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 3½), 0,13 alle keskiarvon

Tähän väliin juotiin yksi kaksi vuotta kypsynyt pullo Olutkulttuuriseuran Helsingin aluejaoston tekemää Stadin Stydein Stoutti - olutta, jolla hävisimme kaksi vuotta sitten seuran sisäisen kotiolutkilpailun Panimo Duunille, taas. Tämä oli kuitenkin aivan hyvä olut, ja oli vain parantunut vanhetessaan.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+)

Sitten tuoreempi Alko-ostos, Bruery Terreux Griffon Bruxellois (2017) (UT ka 4,05). Terreux on panimo jonka arvostan aika korkealle, mutta tämä oli jonkinlainen pettymys. Kevyen marjainen ja helmeilevä, mutta pliisun puoleinen.

Raadin arvio: 4- (3- - 4½), 0,35 alle keskiarvon

Toinen Naparbier Naparbier-mieheltä. Viinitynnyröity ohraviini Forever & Again (2018) (UT ka 3,73 vuosikerrattomalla). Tämäkin oli kuulemma hanasta ollut huikea, mutta tämä pullote oli valitettavasti parhaat päivänsä nähnyt. Tuoksu oli lähinnä soijakastiketta ja lihasoppaa. Maku ihan kelvollinen barley wine, niin kai tämä olisi nenästä kiinni pitäen mennyt ihan mukavasti?

Raadin arvio: 3- (1½ - 4-), 0,9 alle keskiarvon

Saimme noin vuosi sitten häälahjaksi neljä Russian Riverin hapanolutta, joista nyt maisteltiin yksi, Supplication (batch 121218) (UT ka 4,33). Omasta mielestäni todella hieno olut. Kompleksin hapan, marjainen, viininen, tamminen. Kaikille ei uponnut ihan yhtä hyvin kuin itselleni.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4), 0,75 alle keskiarvon

Välissä taas Alko-ostoksia, Kinn Prestesonen (2015) (UT ka 3,79). Tanskalainen brown stout oli joillekin liian kuivan paahteinen. Itse asiassa lähes koko raadille. Itsehän pidin tästä kovastikin ja voin kyllä suositella niille joille kuivemmat stoutit toimivat.

Raadin arvio: 3- (2 - 3,9), 1,16 alle keskiarvon

Seuraavasta unohdin ottaa kuvan koska maistelu oli jo edennyt hyvän matkaa. Ensimmäisessä kellareiden aarteet - maistelussa raadin suosikki oli Gouden Carolus Cuvee van de Keizer Imperial Dark (Blauw) (UT ka 4,17). Samana vuonna 2016 parikin sen vuoden raatilaista osti tuota olutta kypsymään. Meidän kaapistamme tuo pullo oli juotu pari vuotta aiemmin, mutta tämä avattiin sitten nyt. Edelleen aivan herkullinen olut. Ei ainakaan huonompi kuin 2016.

Raadin arvio: 4 (4- - 4,1), 0,2 alle keskiarvon

Tämän oluen olen itse tuonut Amsterdamista viitisen vuotta sitten, De Molen Bommen & Granaten Rioja BA (UT ka 4,19) ja pullotusvuosi siis 2015. Olisi selvästi pitänyt säilyttää tätä paremmin, koska vahakorkista huolimatta tämä oli auttamatta ylikypsynyt / hapettunut. Pahvinen, tympeä. Ei niin huono etteikö sitä olisi voinut juoda, mutta varmasti parhaat päivät olivat jo kaukana takana.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,94 alle keskiarvon

Ja sitten Ballast Point Coconut Victory at Sea (UT ka 3,85). VaS on malliesimerkki oluesta, jonka alkuperäisversio on valtavasti parempi kuin mikään kikkailu- tai tynnyriversio. Ja tämä kookosversio on ehkä huonoin kikkaversio mitä olen tästä oluesta maistanut. Kokeilimme vielä peittää parfyymistä kookoksen tuoksua lisäämällä sekaan aitoja kookoslastuja. Sekin versio oli parempi kuin tämä.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3½), 1,46 alle keskiarvon

Tässä vaiheessa suuta piti hieman putsata hirvityksen jälkeen ja avattiin vielä yksi Northern Monk, tällä kertaa Patrons Project 26.02 Scarborough Double Cone Ice Cream Pale (UT ka 3,92). Ihan OK pirtelöIPA, mutta ei nämä perus vaniljasotkut jaksa enää niin säväyttää. Jäi myös kuvaamatta. Kaikille muille raatilaisille toimi paremmin.

Raadin arvio: 3½ (3,1 - 4-), 0,33 alle keskiarvon

Maistelu kääntyi loppusuoralle kolmella kotimaisella isolla oluella, joista ensimmäisenä Rocking Bear Malminpää Imperial Stout (UT ka 3,62). Rocking Bear on harvoin minua säväyttänyt tai ollut edes kohtalainen, mutta tämä oli aivan pätevä imperial stout. Ei kikkailua, rehdisti tummaa mallasta, alkoholia ja humalaa.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,07 yli (!) keskiarvon

Toiseksi viimeisenä oluena maisteltiin Ruosniemen mainion Porvari barley winen Oloroso-kypsytetty versio (UT ka 3,68) ensimmäisestä kypsytyserästä. Hieno olut, joka ei ollut ainakaan huonompaan suuntaan mennyt, toisin kuin eräs toinen BA ohraviini tänään.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,2 yli keskiarvon

Vihdoin maalissa. Loppuvastuksena Cool Headin ensimmäinen isompi olut, Maple Bourbon Barley Wine (UT ka 3,74). Muistan että olin aikaan melko pettynyt tähän, mutta joko tämä on parantunut tai sitten maku on muuttunut, koska kyllä tämä nyt oli oikein hyvä ja täyteläinen. Maistui myös muille.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4,1), 0,13 yli keskiarvon

Täytyy kyllä sanoa että maisteltavaa oli tällä kertaa ehkä jopa hieman liikaa, etenkin ottaen huomioon oluiden vahvuuden. Ilmassa oli myös melko paljon alisuorittamista, kun kaikki paitsi viimeiset kotimaiset saivat kriittiseltä raadiltamme heikommat pisteet kuin Untappdin keskiarvo. 

Maistelun paras: Gouden Carolus Cuvee van de Keizer Imperial Dark (Blauw) (2016)

Oma suosikki: Gouden Carolus Cuvee van de Keizer Imperial Dark (Blauw) (2016)

Raadin yliarvostama: Ruosniemen Porvari Oloroso BA

Raadin aliarvostama: Ballast Point Coconut Victory at Sea