13.8.18

Olutkulttuuria maakunnista - Loviisa

Huomasin että erinäisistä syistä loppukesästä / alkusyksystä tulee matkailtua pienillä paikkakunnilla joissa ei aiemmin ole tullut käytyä. Sen parempaa syytähän ei tarvita alkaa syväluotaamaan ks. paikkakuntien olutkulttuuria. Ensimmäisenä sarjassamme on Loviisa, tuo ydinvoimalastaan ja linnakkeistaan tuttu rannikkokaupunki. Ydinvoimalan läheisyys muuten näkyi siinä että missään en ole nähnyt yhtä tiheään sijoitettuja ja selvästi merkittyjä sähköautojen latauspisteitä.
Matkamme ensimmäinen pysähdys oli aikanaan Pernajaan perustettu, mutta kuntaliitoksen myötä Loviisassa sijaitseva Malmgårdin Panimo. Idyllisessä maalaismaisemassa sijaitsevan panimon puoti oli turhankin selvästi vanhan lain kirjaimen mukainen, sillä valikoima koostui pääasiassa muista vilja- ja ruokatuotteista. Oluita oli tarjolla viisi ja vieressä yksi siideri - kaikki maitokauppavahvuisia. Otin maistamattomia kolmea pullot mukaan ja pussin erinomaista spelttilakritsia.
Itse matkan pääkohdehan ei ollut Loviisa vaan Sirius Sports Resort Pyhtäällä, jossa kävin kokeilemassa pikaista painonpudotusta. Tuulitunnelin puhaltaessa noin 170 km/h ylöspäin tuntui kuin kolminumeroinen määrä kiloja olisi hävinnyt hujauksessa. Rankka laji tuo lentäminen, vieläkin lihaksia kolottaa.

Sitten olikin aika vaihtaa vapaalle Loviisassa. Heti hotellimme aulabaarista sai hyvän kuvan kaupungin oluttarjonnasta. Se koostui pääasiassa bulkkilagerista ja Malmgårdin panimon tuotteista. Kaupan hyllyllä mitäänsanomattomilta tuntuvat uudet etiketit istuivat itse asiassa todella mukavasti aulabaarin hyllylle. Hopping Brewstersiäkin löytyi muutama pullo, vaikka maantieteellisesti ei kovin lähellä ollakaan.


Vanhan viinatehtaan tornista ei nimestään huolimatta ole vuosikymmeniin saanut viinaa, Ungernin ja Rosenin bastioneista tuskin koskaan, ja rannikkoseudun vanhimmaksi itseään mainostanut Skan-Pub oli valitettavasti lopullisen oloisesti kiinni. Sataman pienestä ravintolakeskittymästä löysimme Ölvin - nimisen paikan, joka kehui nettisivuillaan olevansa "Olut- ja viinitupa". No, pullo- ja tölkkiosastolta löytyi König Ludwig vehnä, Olvi Summer Ale, Iso-Kallan dark lager ja muutama Malmgårdin perustuote. Tyhjää parempi! Viihtyisällä terassilla nautimme oluet ja maukkaat burgerit. Elävää musiikkia olisi ollut tarjolla illasta, mutta sekä musiikki että sen odotus kuulostivat epämiellyttäviltä ajatuksilta, joten matka jatkui.


Ölviniä vastapäätä oli rekonstruktio eräästä saaresta löytyneestä jatulintarhasta, joka oli tietenkin käveltävä läpi. Saatoin näyttää tavallistakin hölmömmältä. Laivasilta tarjosi elävän musiikin soundcheck-vaihetta ja Brooklynin ja Stallhagenin oluita. Vaihtelua! Ruokaa olisi sieltäkin saanut. Vastapäätä sijainnut Saltbodan oli reissun ainoa paikka joka ei näyttänyt siltä että sinne haluaisi mennä pelkästään oluelle ja Ölvinin takapihalla sijainnut Bistro Cantor oli kiinni, tosin vaikutti siltä että Ölvinin ruoat kannettiin Cantorin keittiöstä.


Siirryimme satamasta takaisin keskustaan ja kävimme hotelliamme vastapäätä sijainneen Hotelli Ziltonin terassilla juomassa myös Brooklynit. Niiden lisäksi valikoimassa oli Krusovicea ja hanassa bulkkia. Zilton paljastui lähemmällä tarkastelulla huomattavasti nopeaa vilkaisua vähemmän salonkikelpoiseksi, joten kuvia ei siellä tullut otettua. Jotenkin tuntuu etteivät vakioasiakkaatkaan olisi tätä arvostaneet. Käytyämme pari hukkareissua kiinni menneiden Google - kohteiden oven takana olimme jo luovuttamassa, mutta hotellin respa vinkkasi että kahden hotellibaarin lisäksi myös ravintola Bellalla on baari ja terassi keskustassa. Kaikki muut baaritiskit löytyisivät satamasta, jonka kalusimme jo läpi.

Bella osoittautuikin mainioksi paikaksi, varsinkin kun vähän ennen kymmentä lähes kaikki muut asiakkaat siirtyivät kohti satamaa bändien houkuttelemana. Me jäimme Bellaan pelaamaan lautapelejä. Bellasta löytyi myös se koko illan etsitty harvinaisuus: vaihtuva hana! Olkoonkin että kyseessä oli Hartwallin "panimomestarin vaihtuva" jossa oli tarjolla niinkin kotikutoista craft-herkkua kuin Polar Monkeys Coordinator APAa mukahienosta hillopurkin näköiseksi tehdystä brändilasista. Pitihän se silti tilata.

Tiivistelmä

Valikoima on kapea, mutta paikallinen Malmgård näkyy mukavasti. Hanaherkkuja on turha etsiä. Noin kolme baaria keskustassa, toiset kolme satamassa, jossa myös kaikki livemusiikki ym. lisäviihde. Hinnat hieman pääkaupunkiseutua halvemmat. Perustuopin hintaa en kertaakaan muistanut edes katsoa. Päiväksi riittää katseltavaa. Me olimme puoli päivää joten Svartholmaan asti emme ehtineet. Sympaattinen vanha rannikkokaupunki.

8.8.18

One Pintin Itävallan omatuonnit - tasting

Omatuonti Ruoholahden kanavan päähän on ollut tänäkin vuonna hyvässä vauhdissa. Tällä kertaa One Pintin uutta autoa täytettiin oluella Itävallassa Salla Siukosen toimesta. Kuten omatuontimatkoihin kuuluu, Olutkulttuuriseuralle piti järjestää tuotteista tasting. Salla oli matkallaan ihastunut erityisesti Hofstettenin panimoon, joten lista kasattiin pelkästään tämän panimon tuotteista.

Tai niin sen piti mennä, mutta Salla oli ottanut vahingossa zwickelin sijasta pilssiä sivuun ja tuoreet zwickelit oli juotu pois. Koska zwickelillä oli päätetty aloittaa, vaihdettiin avausoluen osalta panimoa. Laseihin kaatui Gusswerk Jakobsgold. Pieni "mitä jos" fiilis jäi Hofstettenin zwickelin osalta kaivelemaan, sillä tämä ei aivan priimaa ollut. Vähän vetisen puoleinen, mutta kuitenkin kelvollinen kesäjuoma.

Raadin arvio: (3- - 4)

Toinen ja kolmas olut maistettiin rinnakkain, kun tarjolla oli sekä tavallinen Granitbock, että "jäätislattu" versio. Helposti nämä samaksi olueksi tunnisti ja hieman yllättäen perusversio maistui ainakin allekirjoittaneelle paremmin. Molemmat silti varsin mainioita, tuhdin maltaisia ja kevyen karamellisia oluita. Suositus.

Raadin arvio (perus): 4- (3+ - 4)
Raadin arvio (ice): (2½ - 4-)

Mielenkiintoisuusruuvia väännettiin kireämmälle kun maisteltavaksi tuli Honigbock Wildbrett. Perus Honigbock oli ollut mukana HBF 2015 - jämämaistelussa loppuvuodesta 2015, mutta tämä versio oli sekundaarikäynyt brettalla tammitynnyrissä. Lopputulos oli sen verran persoonallista tavaraa, että se jakoi voimakkaasti mielipiteitä. Osa ei pitänyt ollenkaan, siinä missä itselle tämä oli tastingin ehdoton helmi. Todella monipuolinen olut, jossa hunaja on tietenkin pääroolissa, mutta sen ohella löytyy metsämansikkaa, tammea, kevyttä hapanta funkkia brettasta, vaikka mitä. Eikä vähän yli 10 % alkoholipitoisuus tunnu missään.

Raadin arvio: 4- (1+ - 4½)

Tastingin lopetti Iced IPA, johon laitetaan joka vuosi eri humalaa. Tämän vuoden erässä humalana oli käytetty Amarilloa. Lopputulos oli melko intensiivinen, hitusen viinainenkin, mutta kuitenkin maistuva juoma. Kesäkeliin vähän tuhti, mutta onneksi olimme suosiolla sisätiloissa. Varsin kelvollinen lopetus.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)

Niukkaan voittoon raadin silmissä kiri perusversio Granitbockista. Perinteisiä menetelmiä siis arvostettiin tänään. Onnistuneen Itävallan tuontimatkan tuotteita on vielä paljon jäljellä, joten kannattaa mennä maistamaan. Itse maistelin illan aikana seuraavat (arvosanajärjestyksessä):