Kööpenhamina ja Helsingborg - pikavisiitti

Tie Helsingborgiin ja Brewskivalille vei luonnollisesti Kööpenhaminan kautta. Tuohon mainioon olutkaupunkiin piti myös varata hetki aikaa, luonnollisesti. Kyselin bloggaripiireistä mitä uutta sieltä löytyisi, sillä kaupunki on hyvinkin tuttu, mutta edellisestä vierailusta on jo melkein kolme vuotta aikaa. Sain kourallisen suosituksia miten väistää "Mikkeller-mafia". Suunnaksi siis Himmeriget... joka oli vielä kiinni. Läheltä löytyi tutun kuuloinen ruokapaikka, Ramen to Biiru. Niin, sehän on tosiaan Mikkellerin ramen-ravintola. Näin hyvin onnistui väistöliike. Itse paikkahan on varsin mainio. Ramen oli hyvää, japanilaishenkinen sisustus ramen- ja olutautomaatteineen huikea ja hanassa muutama hyvin ramenin kylkeen sopiva olut. Suosittelen!

Ramenien jälkeen jouduimme kuluttamaan vielä hetken aikaa lähiseudulla, mutta lopulta Himmeriget aukesi. Ja kyllähän hyvää kannatti odottaa. Floridalainen Green Bench oli vallannut paikan kymmenen hanaa, joten maistelimme luonnollisesti heidän oluitaan. Pullo- ja tölkkivalikoima oli kuitenkin aivan järjettömän kova. Cantillonin mustikkalambic jäi väliin koska se ei ollut kylmässä eikä meillä ollut aikaa odottaa, mutta ostin sentään mukaan yhden Melvinin, koska Wyoming oli osavaltiona vielä kokeilematta. Täältä muuten saa kaikkia tölkkejä ostettua mukaan.

Vaikka söimme vatsamme täyteen Ramen to Biirussa, toinen kosketus Mikkeller mafiaan oli pakollinen. Nimittäin Warpigs. Paikka sijaitsee lähellä rautatieasemaa josta jatkoimme matkaa kohti Helsingborgia ja tarjoaa niin maistuvaa lihaa ja tuoretta herkkuolutta ettei sitä mielellään jätä väliin. Kasvisoptioitakin oli tullut lisää eikä seuralaisen olisi enää tarvinut tyytyä pelkkiin lisukkeisiin, jotka nekin ovat hyviä.

Helsingborgin puolella kävimme vielä ennen majapaikkaan siirtymistä Brewskin Barskissa vaihtamassa Brewskival - liput rannekkeisiin ja ostamassa juomapoletteja. Barskin hanat oli vallannut - arvasitte oikein - Mikkeller. Juomien hinta oli goseakin suolaisempi, sillä useimmista oluista sai pulittaa noin 4,70 € / 10 cl. Joimme kuitenkin yhdet ja omani olikin koko matkan paras olut.

Brewskival-päivänä ei into riittänyt keskustaan, vaikka SKIPissä olisi ollut Omnipollon tap takeover. Tai ehkä juuri siksi? Viimeisenä iltana lähdimme kuitenkin vielä uhmaamaan sateista säätä, olihan luvassa Valioliigaa! Paikallinen O'Leary's oli yllättävän tunnelmallinen paikka seurata peliä ja pari juomakelpoista oluttakin oli hanassa. 

Matsin jälkeen siirryimme vielä SKIPiin, jossa tap takeoverin viimeinen jäljellä ollut Omnipollo loppui silmien edessä. Nappasimme silti taster flightin talon hanoista ja jäimme suomalaisuudestamme kiinni pöytäseurueelle noin viidessä minuutissa. Mukavaa väkeä olivat. Sain myös tiskiltä ilmaisen Modern Timesin oluen jonka asiakas palautti avattuna mutta juomattomana "koska se oli vanhentunut". Oikein maistuva IPA edelleen. Oluiden loppuessa totesimme yhteen ääneen "hel**tti, miten v**un paljon kello on!" ja lähdimme kohti yösijaa.

Kööpenhamina / Helsingborg top 5:

1. Green Bench Wood Parade Series: Manaphin 2018 4.6 (hana @ Himmeriget)
2. Mikkeller SpontanHexadrupelBlueberry 4.5 (hana @ Barski)
3. Green Bench Florida IPA: Tangerine Creamsicle 4.1 (hana @ Himmeriget)
4. Green Bench Turbid #7 Brut IPA 4.1 (hana @ Himmeriget)
5. Warpigs / Claimstake John Rohner is My Homeboy 3.9 (hana @ Warpigs)

Brewskival 2018

Ajatus Brewskival-matkasta oli muhinut jo pidemmän aikaa. 2017 Tallinn Craft Beer Weekend oli ensikosketus ulkomaiseen olutfestivaaliin ja jano kasvoi juodessa. Brewskival sai suosituksia joka puolelta ja kun lisäksi avopuolison sukua asuu Helsingborgissa, päätimme tänä vuonna käydä Tallinnan sijasta Ruotsissa. Lennot Kööpenhaminaan saa melko halvalla eikä Öresundståget maksa mansikoita. Festarilippu oli hieman hintava (n. 24 €) kuten oli myös olut festareilla (n. 2,8 € / 10 cl). Silti Brewskival on mielestäni ehdottomasti käymisen arvoinen.

Brewskivalilla tilaa on riittämiin. Lähes kaikki istumapaikat, jotka toki illan mittaan täyttyivät, olivat katoksessa. Lisäksi alueella oli reiluhkosti tilaa missä oleilla tai istua. Toisin kuin Tallinnassa, täällä ei tarvinut koko aikaa seistä sillinä suolassa oluttaan maistelemassa. Pääsylippujen määrä oli mitoitettu ilmeisen hyvin. Massiivisessa yli 80 panimon tarjonnassa ei suomalaisväriä ollut, paitsi Tankerin tiskillä.

Vesipisteratkaisu oli oikein toimiva. Kourallinen tavallisia baaritiskin takaa löytyviä huuhtelulaitteita ja muutama vesihana. Jonoa ei päässyt näille pisteille syntymään missään vaiheessa ja juomavettä riitti kaikille. Jälkimmäistä kyllä avusti hieman kolea sää.

Tärkein, eli oluttarjonta, oli huippuluokkaa. Maistoimme perjantain aikana 30 olutta, eikä mukana ollut yhtään huonoa. Pari oli luokkaa "OK" ja Omnipollon jälkiruokahässäkkää (ylin kuva) ei monikaan pitäisi oluena. Hyvä jälkiruoka se kuitenkin oli. Huomionarvoista oli myös että Omnipollon tiskille ei ollut jonoa nimeksikään. Morgodagens sen sijaan keräsi paikallisen hypejonon. Olihan heillä neljä slush-konetta kahden sijaan...

Brewskival 2018 top 5:

1. Angry Chair Rocky Road 4.4
2. J. Wakefield / Abnormal Big Poppa 4.4
3. Proclamation Derivative Citra Hopped Pale Ale 4.3
4. Jing-A (京A) Guizhou Smoked Chili Porter 4.3
5. Mohawk Nifelheim 4.3

Kunniamaininnat (nauttimisjärjestyksessä):

Omnipollo Scelerisque Bolivia Dominican Republic 50% Chocolate Sauce Stout 4.1
 - #JustOmnipolloThings
Speciation Extinction Line 4.2
 - Mainio sour
Beerbliotek Feeding the Birds and Hoping for Something in Return 3.9
- Nimestä
Brewing Költur Qu'ella a Dit (2018) 3.7
- Olutkölttuurista ja mielenkiintoisesta funkista.
Sahtipaja Very Dark Side of the Blueberries 4.2
- Olisi mahtunut top 6 - listalle.
Fonta Flora Brutus 3.9
- Kukkaketo.
Fruktstereo / Hönsinge First We Take a Manhattan, Then We Take a Berliner Weisse 3.7
 - Myös nimestä
Varvar O'Gurke 3.5
- Jos pidät mummonkurkuista.
Friends / Hyllie Judgment Day Stout 4.0
- 16% ja hyvä tapa lopettaa festaripäivä.

Huomenna vielä lyhyt reportaasi muusta Helsingborgin oluttarjonnasta ja hieman Kööpenhaminaa.

Olutkulttuuria maakunnista - Oulu

Okei, otsikko on hieman harhaanjohtava ja tarkoituksellisen provosoiva. Kyllähän Oulu on ihan aidosti kaupunki, eikä paini mitenkään samassa sarjassa edellisessä postauksessa kohteena olleen Loviisan kanssa. Se ei kuitenkaan ole esim. Helsinki, Tampere tai Turku, joten menköön tällä kertaa näin.

Omat kokemukseni Oulusta ovat ennen tätä vuotta rajoittuneet Raksilan jäähallille, joten työmatkalla käyty pikainen pyrähdys alkuvuodesta herätti mielenkiinnon. Tiesin jo ennestään Oulun olevan hyvä olutkaupunki ja vaikutelma vahvistui jo silloin. Eikä tämä matkakaan sitä muuttanut. Olisimme aloittaneet matkan edellisiltana ovensa ensi kertaa avanneesta Mallaskellarista, mutta olimme puoli tuntia liian aikaisin oven takana. Siispä suunnaksi jo tutuksi aiemmin tullut Kauppuri 5, jonka burgerit eivät tuottaneet tälläkään kertaa pettymystä. Savuhabaneromajoneesi oli tosin hieman haastava syötävä chili originale burgerin kanssa. Toleranssilaji. Puolison kasvisburgerikin oli oikein maistuva. Ison kaupungin luonne näkyy muuten Oulussa myös kasvissyönnin helppoutena.

Burgerien jälkeen tehtiin pieni kierros torille ja rantaan ja otettiin pakollinen turistikuva Toripoliisin kanssa. Sitten olikin aika mennä testaamaan Oulun uusin oluthuone, Mallaskellari. Sijainti uutuuttaan hohtavan Burger Kingin alakerrassa ei ehkä ole se kaikkein idyllisin, mutta itse paikka on jo alkuvaiheessa mainio. Sisustus on mukava, pöydissä ilmaisia snackseja (toivon todella että tämä jää tavaksi ja muut ottavat oppia), retropelejä, ja mikä tärkeintä, hyvä olutvalikoima. Hanalätkien kanssakin on nähty tavallista enemmän vaivaa. Tälle paikalle toivon kaikkea hyvää jatkossa.

Jotakuinkin Mallaskellaria vastapäätä on klassikon asemaan noussut Leskinen, joka on myös edelleen pakollinen pysähdys olutharrastajalle. Hyvät hanat, paljon paikallista, mukavat tilat, osaava henkilökunta. Valioliigakin näkyi kun meni sopivaan takanurkkaan istumaan. Ainoa pieni miinus siitä että kaikki vessat ovat jyrkkien kierreportaiden päässä.

Viimeinen suunniteltu olutstoppi matkalla oli toinen klassikko, Rooster. Viime reissullani kävelin kahvilaan autuaan tietämättömänä alakerran baarista, jonka huomasin sattumalta vasta juuri lähtiessäni. Nyt menimme suoraan komean alakerran terassin kautta sisään, eikä täältäkään juuri valittamista löytynyt. Valikoima oli laaja ja sopivan erilainen kuin kahdessa edellisessä paikassa. Paikallisia pienpanimoita oli täälläkin hanassa sopivasti.

Loppuillasta kävimme vielä Remakka-festareilla rannan Radissonissa (jossa olut oli vielä kipeämmän hintaista kuin Helsingissä), joissain listoissa kelvolliseksi olutpaikaksi listatussa Ihkussa (5 € sisäänpääsy tarkoitti ettemme käyneet eteistä syvemmällä) sekä vanhan paloaseman Grill-Itissä, jossa sielläkin oli ilahduttavasti hanallinen paikallista. Yksi ilta on kovin vähän näin mukavassa kaupungissa. Tai ehkä toisen illan aikana ne huonommat puolet olisivat tulleet esiin? Nytkin Leskisessä oli todettavissa hieman Jyväskylästä tuttua Harry's - ilmiötä, sisään ei nimittäin olisi loppuillasta mahtunut edes seisomaan. Hyvä heille.

Kesäilta Oulussa top 5:

1. Cool Head Brew Forbidden Dessert 4.1 (hana @ Mallaskellari)
2. Maistila Tradato 4.1 (hana @ Rooster)

3. Sonnisaari Sur Rur #1 3.9 (hana @ Leskinen)

4. Cool Head Brew / Orava Sticker Can 3.7 (hana @ Rooster)

5. Laugar Zapaburu 3.7 (hana @ Leskinen)

Espoo Panee ja Juhlii - hieman pintaa syvemmältä

Kesäkuussa kävin tutustumassa hyvin lyhyesti ja pintapuolisesti Ravintola Fat Lizardin parkkipaikalla järjestettyyn "Espoo Panee ja Juhlii" tapahtumaan. Tapahtuma vaikutti varsin kehityskelpoiselta (ja sijaitsee melko lähellä työpaikkaani) joten sinne piti ehdottomasti ehtiä uudestaan tänä kesänä. Ilosaarirock oli päällekkäin heinäkuun juhlien kanssa, mutta elokuussa ei enää ollut tekosyytä.

Kuten arvelinkin, paikalla oli rento meininki, hyvää musiikkia, hyvä sää (tsägä!) ja kourallinen hyviä oluita espoolaispanimoilta. Espoon panimokattaus on vielä sen verran pieni ettei tästä mitään himotickaajan unelmaa tullut, mutta ei varmasti ollut tarkoituskaan. Kiinteä 1,5€ / dl hinnoittelu toimi hyvin ja olut maistui.

Ruoka noudatti tuttua Fat Lizard kaavaa, eli hieman hintavaa mutta erittäin hyvää. Pihagrillissä ei valitettavasti ollut lihattomia optioita tarjolla, mutta kokeilemani makkaratrio oli erittäin hyvä. Puolisokaan ei päässyt pettymään sisältä tilattuun pasta-annokseen, joka tuotiin mieluusti meille ulos.

Mukavan rento tapahtuma, jolle näkisi mielellään jatkoa ensi vuonna! Tämäkin on sen luonteinen tapahtuma, että top-listoja on turha listailla. Olarin Area 21 IPA ja Pine Hill olivat tuoreita ja maukkaita, mutta ei sieltä juuri huteja löytynyt.

Alkon elokuun uutuudet sokkona

No niin! Erikoiserän maistelu sokkona pari viime kuukautta on ollut mukavaa, mutta tällä kertaa tarjolla olikin koko elokuun uutuussetti sokkomaisteluna. 21 tuotetta, joista 1 alkoholiton olut ja 1 alkoholiton siideri. Mukana oli yksi tai kaksi erikoiserää, se ei oikeastaan mukana saadusta infolapusta selvinnyt. Vaan ei sen niin väliä. Aamu alkoi pirteästi palohälytyksellä, mutta onneksi en ollut ehtinyt kiivetä kuudennen kerroksen maistelutilaan ennen sitä, joten matkasin portaat vain kerran ylöspäin. Koska oluita oli paljon, arviotkin ovat hieman aiempaa lyhyempiä. Arviot on kirjoitettu taas kerran ilman mitään ennakkotietoa maistettavasta tuotteesta.

"Olut" 1:

Alkoholiton olut. Tätä voi maistaa siis hieman muita huolettomammin. Jos sattuu haluamaan. Tuoksu ei lupaa hyvää. Makeaa kahvia ja mausteita. Hyvin vähän mitään olutmaista. Maku on mämmiä, kahvia ja neilikkaa. Ihan ok maustemehu, mutta ei tämä oikein oluesta mene. Joku jouluolut ehkä?

Big Drop Spiced Ale oli oikeastaan jopa vähän yllättävää, sillä Big Dropin alkoholiton stout on oikeasti hyvä. Tämä ei ollut.

"Olut" 2:

Alkoholiton siideri. Tuoksuu ja maistuu siltä yleisimmältä alkoholittomalta siideriltä, eli lasten limusiideriltä jota saa kaupasta. Ei vakuuta. Joku Magners?

Good Cider of San Sebastian Apple ei oikein ole nimensä veroinen. Tai ehkä San Sebastian saattaa pitää paikkansa.

Olut 3:

No niin, vihdoin asiaan. Kaatuu lasiin samean keltaisena matalalla vaahdolla. Tuoksussa hedelmää ja humalaa. Maku tuntuu aluksi hieman vetiseltä ja greippiseltä. Humalaakin. Olisiko vähän hapan? Ei, vaan paljon. Eihän tämä ollutkaan mikään IPA vaan ihan rehti sour. Suutuntumakaan ei tunnu enää kovin vetiseltä kun sen sisäistää. Ihan hyvää. Humaloitu sour tuo heti mieleen To Ølin.
Ja kuinka ollakaan, sehän oli To Øl Lemongrass Gose. Kelpo olut.

Olut 4:
Kirkas, tumman kultainen. Matala vaahto. Tuoksu lähinnä makeaa mallasta, hieman tunkkainen. Maku makeaa mallasta, metallista alkoholia, pahvia, humalaa. Ei säväytä. Taas joku turha eurolager?
Saimaa Brewer's Special Belgian Blonde Ale ei oikein osunut. Muistelin tämän olleen parempi, mutta nyt ei juuri luonnetta löytynyt. Tämä lagerien ja alejen sekaisin meno tulisi olemaan toistuva teema tässä pruuvissa.

Olut 5:
Kirkas kultainen matalalla vaahdolla. Makeaa mallasta, hieman metallista alkoholia. Vähän humalaa. Erittäin samanlaiset tunnelmat kuin edellisestä, eli arvaus suuntautuu Alkon perinteiselle eurolager-osastolle.
Tämä meni vähän edes sinne päin. Schnaitl Maibock on kelvollinen perusjuoma Itävallasta.

Olut 6:
Kirkas ruskea, matalalla vaahdolla. Melko kevyt tuoksu. Paahteista mallasta ja vähän kahvia. Maku aika vetinen, paahteinen, kahvia ja pahvia. Ei kyllä nyt vakuuta vähää alusta. Tästä tulee mieleen joku ison kotimaisen panimon jouluolut. Ehkä tumma versio jostain bulkkilagerista?
Sepä se. Nimittäin Karhu Tumma. Arvostuksen puute ei siis johdu pelkästään brändistä.

Olut 7:
Hieman samea kultainen, aiempia korkeammalla ja kestävämmällä vaahdolla. Lupaa hyvää. Tuoksu on kuitenkin lähinnä mallasta. Maku makeaa mallasta ja humalaa. Ei ollut kummoinen tämäkään. Eurolager-tunnelmia ei voi estää.
Mallaskosken Imperial Pine Cone Saison on nimenä komea, mutta ei tämä oikein sen luomia odotuksia lunastanut.

Olut 8:
Hieman samea ruskea matalalla paksulla vaahdolla. Melko viskoosia tavaraa. Nyt luulisi löytyvän makuakin. Tuoksussa kaiken muun jyrää savukinkku. Hei vaan Bamberg, mukava nähdä taas. Maku on savuista makeaa mallasta, mutta kuitenkin myös vähän tuhkakuppia ja reiluhkosti humalaa. Tämä ei kuitenkaan taida olla Schlenkerla, vaikka savumaltaat ovat todennäköisesti Bambergista. En vain keksi keneltä muulta olisi savuolut nyt tulossa.
Vastaus oli Beer Hunters ja olut oli Mufloni Fressewerk Rauchbier. Suositus tälle.

Olut 9:
Hieman samea kultainen matalalla paksulla vaahdolla. Tuoksu on makeaa mallasta ja hedelmää, mutta maun puolelle hedelmää ei juuri riitä. Makeutta ja humalaa kylläkin. Erittäin kuiva ja karkea loppumaku, joka tuo mieleen Mallaskosken True IPAn. Sitä tämä ei kuitenkaan taida olla?
Kimiton SMaSH Golden Bikini oli kyllä tuttu, mutta muistikuvat olivat melko erilaiset. Aika mitäänsanomattomaksi jäi tällä maistolla.

Olut 10:
Hieman samea kultainen, matala vaahto. Tuoksu hieman marjainen, makea. Maku on taas jotain aivan muuta. Makeaa mallasta ja kilotolkulla humalaa, mutta ei marjaa eikä hedelmää mailla halmeilla. En kyllä tätä osaa kohdistaa. Mallaskoski-vibat jostain syystä myös tästä.
Vahvasti aloittaneen Jacobstadsin Dasher Majestic India Pale Ale ei tällä kertaa oikein vakuuttanut. Ei huono, mutta ei kovin erikoinen.

Olut 11:
Samean keltainen kermaisella vaahdolla. Tuoksussa mehuisaa hedelmää. Näin kauas päästiin listalla kunnes tuli ensimmäinen NEIPA vastaan. Maku mehuisaa hedelmää, humalaa, pieni hopburn seassa. Alkutunnelmat viittasivat Cool Headin suuntaan, mutta joku tässä maussa ei kuitenkaan täsmää. Voisiko tämä olla se Laitilan NEIPA? Hyvää kuitenkin.
Minulta oli päässyt unohtumaan toinen tuore NEIPA-uutuus, Hiisi Otus. Jos olisin muistanut sen olemassaolon, olisin saattanut osuakin.

Olut 12:
Sameahko keltainen matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeaa mallasta ja reilusti humalaa. Vähän alkoholiakin. Maussa makeaa mallasta, hedelmää, humalaa. Tämäkin voisi olla se Laitilan NEIPA, tai sitten jonkun trendikkään ulkomaisen pienpanimon (hazy) IPA.
Cool Head / Donut Island Juicy Lucy IIIPA oli hienoinen yllätys, sillä muistikuvat olivat paljon paremmat. Liekö tuoreus jo kaikonnut vai erä vähän edellistä heikompi. Ei huono vieläkään, mutta ei aivan sellaista herkullista nektaria kuin aiemmin.

Olut 13:
Hieman samea kultainen matalalla vaahdolla. Melko viskoosi. Tuoksu makea ja voimakkaan maltainen ja viljainen. Lupaa hyvää. Maussakin on sitä makeaa viljaista mallasta, mutta jotain siitä kuitenkin puuttuu. Ehkä hieman vetinen. Humalaa lopussa. Tuo mieleen jonkun vahvan lagerin. Odotin maukkaampaa bockia.
Saimaa Brewer's Special Ekuanot IPA oli lasissa. Liekö vika humalalajikkeessa vai panimossa, mutta ei tästä kovin vahvat IPA-vibat kyllä välity. Juotava olut, mutta ei juuri muuta.

Olut 14:
Kirkas, punertavan ruskea. Matala vaahto. Tuoksu on makea, hieman hedelmäinen, maltainen. Maussa lähinnä makeaa mallasta ja humalaa. Miten nyt joka toisesta oluesta tulee mieleen vain vahva lager?
Tämä oli puolestaan Ruosniemen Artesaani. Vähän hedelmäisemmät muistot tästä oli. Ihan juotava kuitenkin.

Olut 15:
Kirkkaan keltainen. Korkea pitkäkestoinen vaahto. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Lähes siiderimäinen. Maussa raikasta hedelmää, mallasta, humalaa. Varsin kelvollinen, lienee joku IPA. Ehkä Saimaa?
Mitä sanoinkaan lagerin ja alen sekoittamisesta. Tämähän oli Sorin Hardly Working, eli pils. Sen raikkauden olisi tietysti pitänyt soittaa kelloja ja vihjata että lagerin puolella mennään. Oikein kiva. Parempi kuin muistin.

Olut 16:
Samea erittäin tumma ruskea, matala vaahto. Tuoksussa paahteista mallasta, kahvia, jotain makeaa. Sherryä? Maussa makeaa paahteista mallasta, kahvia, jotain marjaisaa, alkoholia, humalaa. Tulee mieleen Ballast Pointin Tongue Buckler, lähinnä koska tiedän että sitä saa Alkosta nyt.
Sitähän tämä ei kuitenkaan ollut, vaan Bryggeri Helsinki Tyrniportteri. Niin tietysti! Marjainen maku loksahti kerralla paikalleen. Tämä oli oikein mainio ja yllättävä olut. Tyrni portterissa toimii.

Olut 17:
Kirkas tumma ruskea. Matala vaahto. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, suklaata, ehkä laktoosia. Tulee mieleen hiljattain maistettu Xocoveza. Maku on makeaa paahteista mallasta, kahvia ja humalaa. Ei ollut Xocoveza. Suu sanoo silti milk stout. Joku kevyempi kuitenkin. Voisi olla Jet Black Heart, mutta ei ehkä aivan niin vaniljainen.
Ei aivan osunut, sillä lasissa oli Malmgårdin Tammipähkinä. En kyllä pähkinää tästä napannut sokkona yhtään. Makeutta paljonkin ja jotenkin laktoosinen viba siinä oli. Hyvää joka tapauksessa.

Olut 18:
Kirkas tumma ruskea matalalla vaahdolla. Viskoosi. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, kahvia ja alkoholin lämpöä. Maussa paahteista mallasta, kahvia, viskiä, alkoholia, humalaa. Oikein kiva imperial stout. Lähes klassisen tyylikäs. Voisiko olla joku AleSmith?
Melkoinen kunnianosoitus tuosta arvauksesta Kuopioon. Tämähän oli Iso-Kallan Pimeyden Morsian. Hyväksi olen sen kyllä ennenkin todennut ja tämä vain vahvisti sitä. Erittäin laadukas olut.

Olut 19:
Kirkas tumma, punertava ruskea. Tuoksu hieman marjainen, kahvinen, paahteista mallasta. Edellisen kohdalla aloin miettimään olisiko nyt jopa joku imperial stout - erikoiserä, mutta tämä ei oikein siihen viittaa. Maku on aika kevyt. Paahteista mallasta, vähän kahvia, humalaa. Joku aika perustason stout tämä on.
Olen saanut käsityksen että tämä Porterhousen Oyster Stout olisi parhaimmillaan jumalten nektaria, mutta pulloversio on heikompi. Tämä kun on se pulloversio niin voin vain siltä osin vahvistaa tämän osaltani.

Olut 20:
Kirkas tumma ruskea, hieman valkoisesta poikkeava vaahto. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, samoin maussa. Aika vähän sitten mitään muuta. Humalaa vähän. Tuo mieleen jonkun tumman, kyllä vain, lagerin. Tässä vaiheessa en pidä onnistumista kovin todennäköisenä.
No, Tornion Arctic Stout on sinänsä suht lähellä. Mieto, tumma, kotimainen. Ihan juotava, mutta ei säväytä.

Olut 21:
Viimeistä viedään, ja täysin erilaisissa merkeissä kuin tähän asti. Samea pinkki olut, hieman pinkkiin taittavalla vaahdolla. Tuoksusssa hapanta mallasta ja marjaa, eli berliner weisse taitaa olla kyseessä. Maku vahvistaa epäilyt. Hapanta mallasta ja marjaa. Hieman vetinen, muttei pahasti. Olisiko tämä taas se Revontulet, vai joku kotimainen berliner? En vain keksi kenen, koska Cool Headilta tämä ei maistu.
Eikä se Suomesta ollutkaan, vaan mainion London Beer Factoryn Berliner Heist. Ihan potentiaalinen ostos kun pakkaustyyppinä on todennäköisesti taas 0,33l aromitölkki. Harmillisen myöhään tämä vain kesää ajatellen tuli.

Suht rankka pruuvi, vielä kun pävällä piti ehtiä muihinkin menoihin, mutta ehdottomasti positiivinen ongelma. Uutuuksia on oikein mukavasti, jopa ihan oikeitakin uutuuksia. Loppuun vielä vanhan blogialustan ajalta tutut top-koosteet.

Elokuun uutuudet top 5:

1. Iso-Kallan Pimeyden Morsian Imperial Stout 4.1 / 4,51 € / 0,33 l / 0.3 p / € / l
2. Bryggeri Helsinki Tyrniportteri 3.9 / 4,53 € / 0,33 l / 0.28 p / € / l
3. Hiisi Otus 3.9 / 4,85 € / 0,33 l / 0.27 p / € / l
4. Malmgård Tammipähkinä 3.9 / 4,99 € / 0,33 l / 0.26 p / € / l
5. Beer Hunters Mufloni Fressewerk 3.7 / 4,01 € / 0,33 l / 0.30 p / € / l

Lasken nämä kaikki uutuuksiksi, ainakin Alkon valikoimassa, joten en näe tarvetta erilliselle uutuuslistalle tällä kertaa. Hinnat ovat maltilliset ja kaikki pienessä pullossa. Ostaisin.

Elokuun uutuudet hinta-laatu-suhde top 5:

1. Saimaa Brewers Special Ekuanot IPA 0.49 p / € / l / 3.5 p / 2,38 € / 0,33 l
2. Karhu Tumma 0.43 p / € / l / 2.6 p / 2,99 € / 0,5 l
3. Porterhouse Oyster Stout 0.34 p / € / l / 3.1 p / 2,99 € / 0,33 l
4. Sori Hardly Working 0.33 p / € / l / 3.5 p / 3,49 € / 0,33 l
5. Tornion Arctic Stout 0.32 p / € / l / 3.1 p / 3,20 € / 0,33 l

Tätä kategoriaa hallitaan perintetä noudattaen "ihan ok" oluilla jotka on hinnoiteltu alas. Karhu oli koko pruuvin ainoa 0,5 l pakkauksessa myytävä tuote ja kiilasikin sillä melko korkealle vaikka sisällön taso jäi muista jälkeen. Ihan kelvollisia juomia nämä toki ovatkin, mutta kuten näkyy, varsinainen top 5 - lista ei jää kovin merkittävästi näistä jälkeen, joten vähätkin rahat on ehkä kuitenkin parempi suunnata sinne.

Olutmaistelu: Kellarien aarteita vol. 3

Elokuinen kellarien aarteita - tasting on hiljalleen muodostunut perinteeksi Olutkulttuuriseuran Helsingin jaostolle. Ensimmäisestä kerrasta ei blogipostausta tullut, mutta viimevuotinen löytyy täältä. Tällä kertaa maisteluun osallistui 8 maistelijaa, joilta mukaan tuli yhteensä 11 olutta. Oluet maisteltiin vahvuusjärjestyksessä, paitsi "virallisen" osion jälkeen maistettu yksilö. Raadin arviot on kasattu vaihtelevalta määrältä Untappd-käyttäjiä.

  

Tastingin aloitti Kaliforniasta tuotu tynnyröity mansikka-berliner. Phantom Carriage Broadacres - Strawberry keräsi ylistystä lähes kaikilta - syystäkin. Erittäin maukas olut jossa happamuudessakin oli vähän enemmän ulottuvuuksia kuin keskiverto kattilasoureissa.

Raadin arvio: 4+ (4- - 4½)

Paria pykälää tavallisempi olut jatkoksi. Oakhamin Bishops Farewell on kuitenkin erittäin laadukas tyylisuuntansa edustaja. Sopivan hedelmäinen ja raikas. Jatkoon.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-)

Tastingin ainoa kotiolut oli Sonicus - nimeä Untappdissa (ja muuallakin) kantavan nyrkkipajan "Joku Bavaria Wheat", jonka tyylin arvaamisen jätän harjoitustehtäväksi. Ei parasta mitä tältä panimolta on tullut, mutta aivan juotava kuitenkin.

Raadin arvio: 3 (3 - 3)

Sitten taas kertaheitolla syvempään päähän, sarjaan "oluita joiden maisteluannos oli aivan liian pieni". 0.375 l pullo 3 Fonteinen Oude Geuzea olisi mennyt helposti yksinkin. Kyseessä oli 16|17 blend #13 ja hyvää oli. Happamuuden monitahoisuus painii aivan eri sarjassa jopa alun Broadacresin kanssa.

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)

"Väliolut" ennen viimeistä vaaleaa, ruotsalaisen Coppersmithsin Intermezzo vuodelta 2016. Useimmat tuntuivat tätä kehuvan, mutta itselleni jäi vähän yksitoikkoiseksi. Vihannestakin oli vähän liikaa mukana.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4+)

Käbliku Raspisen sympaattinen etiketti oli tuttu näky One Pintin kaapista pitkältä aikaa, mutta jotenkin olut oli silti jäänyt ennen tätä maistamatta. Itselleni tästä tuli mieleen Bryggeri Helsinki Rose, jossa oli vähän samanlainen ote. Vadelmaa, tallisuutta, hento happamuus. Hyvää, joskin vähän makean puoleista.

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Sitten tummaan sarjaan, jonka avasi erinomaisen Stone Xocovezan tynnyröity Extra Añejo - versio. Harmillisesti tasan sama 2015 batch 06 versio jonka olin maistanut aiemminkin. Johtuneeko tästä sattumasta, mutta unohdin ottaa tästä pullosta ja oluesta kuvan. Hyvää se kuitenkin oli, joskaan ei aivan yhtä hyvää kuin perusversio.

Raadin arvio: 4+ (4+ - 5-)

Kanadalaista olutta pääsee harvoin juomaan, mutta nyt yksi jäsenistämme oli tuonut tuliaisia road tripiltään. Maistoon siis Les Trois Mousquetaires - panimon Porter Baltique. Erittäin hyvä balttiporter. Makeahko, intensiivinen, paahteinen.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Väliin vielä pieni pullo italialaista barley wineä. Piccolo Birrificio Clandestino - panimon Fortezza Nuova. Melko tyylipuhdas ohraviinihän tämä oli. Makean puoleinen, mutta hyvässä tasapainossa.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Utah on osavaltio josta ei odottaisi saavansa vahvaa hyvää olutta, paitsi jos muistaa Epicin olevan siellä. Omalta matkaltamme toimme Big Bad Baptist Reserven maistoon. Odotin tältä ehkä jopa liikaakin, sillä kaksi kolmesta pulloon sekoitetusta oluesta oli maistettu ja loistaviksi todettu. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan osiensa summa. Hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sekoittamattomana. Osa raadista moitti läpi puskevaa viinaisuutta, mutta minua moinen ei tässä haitannut.

Raadin arvio: 4 (4 - 4+)

Tastingin päätti varsinainen klassikko, AleSmith Speedway Stout. Tämä olut oli iso ja kaunis imperial stout rapakon takaa jo kauan ennen nykyistä Suomen pienpanimobuumia ja voisi luulla että olut olisi jotenkin jäänyt ajastaan jälkeen, mutta silloin olisi väärässä. Ei esitä kovin kummoisia kikkoja, koska tarvetta ei ole. Äärimmäisen tasapainoinen, intensiivinen ja maukas olut, jonka toivoisi pääsevän Valviran piinasta joskus. Tosin AleSmithien hinnat ovat Alkossa niin poskettomia, että näinköhän sitä siltikään tulisi ostettua.

Raadin arvio: 4½ (4+ - 5-)

Itse maistelun tauottua avattiin vielä yhden osallistujan mukanaan "välipalaksi" tuoma Lehe / Cool Head Three Pleasures: Whiskey. Ei noussut suurten oluiden joukkoon, mutta ihan ok loppulämmittely. Tämän jälkeen jatkettiin saunaan eikä saunaoluita arvioitu. Eikä saunan jälkeen avattua Brooklynin Local 2:sta...

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Tämänvuotisen kellarimaistelun voittoon nousi siis nousukkaiden uhittelusta piittaamatta Speedway Stout. Onneksi kukaan osallistujista ei omista autoa, muutenhan illan päätteeksi olisi päädytty ajamaan päättömästi rallia Jätkäsaaren kaduilla.

Oma top 5:

1. AleSmith Speedway Stout 4.5
2. Phantom Carriage Broadacres - Strawberry 4.3
3. Chris Banker / Insurgentes / Stone Xocoveza Mocha Stout - Extra Añejo 2015 Batch 06 4.3
4. Epic Big Bad Baptist Reserve 4.1
5. 3 Fonteinen Oude Geuze 16|17 Blend no. 13 4.0

Olutkulttuuria maakunnista - Loviisa

Huomasin että erinäisistä syistä loppukesästä / alkusyksystä tulee matkailtua pienillä paikkakunnilla joissa ei aiemmin ole tullut käytyä. Sen parempaa syytähän ei tarvita alkaa syväluotaamaan ks. paikkakuntien olutkulttuuria. Ensimmäisenä sarjassamme on Loviisa, tuo ydinvoimalastaan ja linnakkeistaan tuttu rannikkokaupunki. Ydinvoimalan läheisyys muuten näkyi siinä että missään en ole nähnyt yhtä tiheään sijoitettuja ja selvästi merkittyjä sähköautojen latauspisteitä.

Matkamme ensimmäinen pysähdys oli aikanaan Pernajaan perustettu, mutta kuntaliitoksen myötä Loviisassa sijaitseva Malmgårdin Panimo. Idyllisessä maalaismaisemassa sijaitsevan panimon puoti oli turhankin selvästi vanhan lain kirjaimen mukainen, sillä valikoima koostui pääasiassa muista vilja- ja ruokatuotteista. Oluita oli tarjolla viisi ja vieressä yksi siideri - kaikki maitokauppavahvuisia. Otin maistamattomia kolmea pullot mukaan ja pussin erinomaista spelttilakritsia.

Itse matkan pääkohdehan ei ollut Loviisa vaan Sirius Sports Resort Pyhtäällä, jossa kävin kokeilemassa pikaista painonpudotusta. Tuulitunnelin puhaltaessa noin 170 km/h ylöspäin tuntui kuin kolminumeroinen määrä kiloja olisi hävinnyt hujauksessa. Rankka laji tuo lentäminen, vieläkin lihaksia kolottaa.

Sitten olikin aika vaihtaa vapaalle Loviisassa. Heti hotellimme aulabaarista sai hyvän kuvan kaupungin oluttarjonnasta. Se koostui pääasiassa bulkkilagerista ja Malmgårdin panimon tuotteista. Kaupan hyllyllä mitäänsanomattomilta tuntuvat uudet etiketit istuivat itse asiassa todella mukavasti aulabaarin hyllylle. Hopping Brewstersiäkin löytyi muutama pullo, vaikka maantieteellisesti ei kovin lähellä ollakaan.

Vanhan viinatehtaan tornista ei nimestään huolimatta ole vuosikymmeniin saanut viinaa, Ungernin ja Rosenin bastioneista tuskin koskaan, ja rannikkoseudun vanhimmaksi itseään mainostanut Skan-Pub oli valitettavasti lopullisen oloisesti kiinni. Sataman pienestä ravintolakeskittymästä löysimme Ölvin - nimisen paikan, joka kehui nettisivuillaan olevansa "Olut- ja viinitupa". No, pullo- ja tölkkiosastolta löytyi König Ludwig vehnä, Olvi Summer Ale, Iso-Kallan dark lager ja muutama Malmgårdin perustuote. Tyhjää parempi! Viihtyisällä terassilla nautimme oluet ja maukkaat burgerit. Elävää musiikkia olisi ollut tarjolla illasta, mutta sekä musiikki että sen odotus kuulostivat epämiellyttäviltä ajatuksilta, joten matka jatkui.

Ölviniä vastapäätä oli rekonstruktio eräästä saaresta löytyneestä jatulintarhasta, joka oli tietenkin käveltävä läpi. Saatoin näyttää tavallistakin hölmömmältä. Laivasilta tarjosi elävän musiikin soundcheck-vaihetta ja Brooklynin ja Stallhagenin oluita. Vaihtelua! Ruokaa olisi sieltäkin saanut. Vastapäätä sijainnut Saltbodan oli reissun ainoa paikka joka ei näyttänyt siltä että sinne haluaisi mennä pelkästään oluelle ja Ölvinin takapihalla sijainnut Bistro Cantor oli kiinni, tosin vaikutti siltä että Ölvinin ruoat kannettiin Cantorin keittiöstä.

Siirryimme satamasta takaisin keskustaan ja kävimme hotelliamme vastapäätä sijainneen Hotelli Ziltonin terassilla juomassa myös Brooklynit. Niiden lisäksi valikoimassa oli Krusovicea ja hanassa bulkkia. Zilton paljastui lähemmällä tarkastelulla huomattavasti nopeaa vilkaisua vähemmän salonkikelpoiseksi, joten kuvia ei siellä tullut otettua. Jotenkin tuntuu etteivät vakioasiakkaatkaan olisi tätä arvostaneet. Käytyämme pari hukkareissua kiinni menneiden Google - kohteiden oven takana olimme jo luovuttamassa, mutta hotellin respa vinkkasi että kahden hotellibaarin lisäksi myös ravintola Bellalla on baari ja terassi keskustassa. Kaikki muut baaritiskit löytyisivät satamasta, jonka kalusimme jo läpi.

Bella osoittautuikin mainioksi paikaksi, varsinkin kun vähän ennen kymmentä lähes kaikki muut asiakkaat siirtyivät kohti satamaa bändien houkuttelemana. Me jäimme Bellaan pelaamaan lautapelejä. Bellasta löytyi myös se koko illan etsitty harvinaisuus: vaihtuva hana! Olkoonkin että kyseessä oli Hartwallin "panimomestarin vaihtuva" jossa oli tarjolla niinkin kotikutoista craft-herkkua kuin Polar Monkeys Coordinator APAa mukahienosta hillopurkin näköiseksi tehdystä brändilasista. Pitihän se silti tilata.

Tiivistelmä

Valikoima on kapea, mutta paikallinen Malmgård näkyy mukavasti. Hanaherkkuja on turha etsiä. Noin kolme baaria keskustassa, toiset kolme satamassa, jossa myös kaikki livemusiikki ym. lisäviihde. Hinnat hieman pääkaupunkiseutua halvemmat. Perustuopin hintaa en kertaakaan muistanut edes katsoa. Päiväksi riittää katseltavaa. Me olimme puoli päivää joten Svartholmaan asti emme ehtineet. Sympaattinen vanha rannikkokaupunki.