Showing posts with label olutkulttuuri. Show all posts
Showing posts with label olutkulttuuri. Show all posts

4.12.25

OKS joulutasting 2022 - kolmen vuoden odotus palkitaan

Monen tasokkaan joulutastingin jälkeen vuoden 2022 maistelua odotettiin yhä kasvavalla innolla. Sitä ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Ravintolapäällikkö Allu Montin katosi vähintäänkin digitaalisten viestimien toisesta päästä tavoittamattomiin. Vuodet kuluivat eikä jouluna maisteltu. Tänä vuonna alkoi kuitenkin kuulua huhuja siitä että Allun haamu oli ilmestynyt One Pint Pubiin mukanaan lupauksia joulumaistelusta.


Ja toden totta, paikalla olikin joulukuun kuukausikokoontumisessa hahmo joka paljastui valojen sytyttämisen ja/tai valokuvan kunnollisen editoinnin myötä itse A. Montiniksi.


Turvavyöt kiinni ja kädet vaunun sisälle. Nyt lähdetään syvään päähän.







Tai no ei avausoluen kanssa vielä kovin syvään. Pehmeänä laskeutumisena illan teemaan toimi olut jota Allu oli itse ollut Fiskarsilla suunnittelemassa, Fiskarsin Joulun Tumma Laakeri (UT ka 3,07). Kyseessä on olut joka on tyylillisesti melko lähellä isojen panimoiden jouluoluita, jotka tuppaavat myös olemaan tummia maltaisia lagereita, mutta luonnollisesti tältä oli lupa odottaa hieman enemmän. Ja olihan se laadukas. Makea, mutta ei liian makea. Hyvässä tasapainossa. Varsin pätevä alkumalja.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½, 0,28 yli keskiarvon)




Sitten lähdettiinkin heti vähän mielenkiintoisemmalle kulmalle. Allu muisteli että juuri tätä samaa erää olisi maisteltu myös joskus aiemmin vastaavassa tilaisuudessa. Minun muistiinpanoistani tästä ei valitettavasti löytynyt tietoa, mutta uskotaan toki. Kyseessä La Trappe Quadruple Oak Aged Batch #19 (UT ka 4,31) jolla ikää tässä vaiheessa kymmenen vuotta. Kuten etiketistä käy ilmi, olisihan tämä vielä viisitoista vuotta säilynyt, mutta kiirehditään nyt sitten. Hiilihapot olivat hiipuneet mutta eivät kokonaan, ja makuun tullut reippaasti tammea ja sherryä. Voltit edelleen hyvin piilossa. En tiedä kannattiko tätä ihan kymmentä vuotta hillota mutta ei tämä nyt pilallekaan ollut mennyt.

Raadin arvio: 4+ (4- - 4+, 0,18 alle keskiarvon)


Sitten vähän modernimpaa menoa. Hapanoluistaan tunnetun Vault Cityn Winter Berry Crumble (UT ka 3,94). Etiketti lupailee mansikkaa, mustamarjaa, päärynää ja kanelia. Laktoosiakin on mukana ja kyllähän tästä sellainen vahva päärynäjogurtin maku löytyy. Kaneli dominoi tuoksua. Aika miellyttävä marjainen, mausteinen ja hedelmäinen kokonaisuus jonka sekalaiset elementit ovat lopulta aivan hyvin tasapainossa.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+, 0,02 alle keskiarvon)


Toinen modernimpi perään, Vocation Breweryn Nutcracker (UT ka 3,63). Nimen perusteella moni varmaan odottaisi tummempaa, niin minäkin. Tuoksu on oikeastaan aika mitäänsanomaton ja makukin on alkuun sellainen että mitähän nyt taas, mutta sitten se pähkinä hyökkää toden teolla ja ymmärrän tämän oluen pointin. En usko että näin vahvan tuoretta pähkinäisyyttä saisi vahvemmassa ja mausteisemmassa oluessa samalla tapaa esille. Ja kyllähän tämä lopulta toimii todella hyvin.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3,8, 0,06 alle keskiarvon)


Omatoimiseksi väliolueksi tässä vaiheessa Boon Duivelsbier Wild, aivan hyvä. 




Sitten vähän hypemehua, ex-Pien nykyään vielä Pien-empi Erkki näitä kuulemma tuo maahan. Palkitun kanadalaisen Bellwoodsin Skeleton Key vuosimallia 2021 (UT ka 4,28). Olen kyllä lähtökohtaisesti sitä mieltä ettei tällainen vain voi olla sen 50 € (tässä tapauksessa) tai kalliimman pullohinnan arvoinen, mutta toki mielelläni otan maistoon jos tällaiseen tastingiin saadaan sopuhintaan mukaan. Ja no, tämä on hyvää, erittäin hyvää. Vahvaa, mausteista, silti jotenkin tasapainossa. Mutta ei ole 50 € arvoinen pullo siitä huolimatta, sori Erkki.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-, 0,09 yli keskiarvon)


Seuraavana olisi luvassa niin uniikkia lambicia että piti kuulemma saada joku Lindemansin "perustuote" ensin kalibraatiota varten. No otetaan sitten tällainen vain kerran vuonna 2017 tehty "yhden tynnyrin monoblend", mitä se sitten tarkoittaakaan. Kantaa nimeä Pure Oude Gueuze (UT ka 3,96). Ja siis hyväähän tämäkin tietysti oli. Sopivan hapan, erittäin tamminen, bretta maistuu hyvin selvästi kun ei ole mitään mausteita sotkemassa. Mainio tuote.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4+, 0,02 yli keskiarvon)





Ja sitten se uniikimpi tapaus. Tämä oli siis aikanaan Lindemansilta hankittu olut jota Pintissä oli kaksi magnum-pulloa. Tarkkaa tietoa ei ollut pullon iästä, sisällöstä tai tekijöistä, mutta jotain Lindemansilla tehtyä, todennäköisesti kirsikkaista, todennäköisesti jostain 80-luvun lopulta tai 90-luvulta. Avatessakin piti noudattaa varmuuden vuoksi varovaisuutta. Olut käyttäytyi avatessa oikein hyvin ja juodessa vähintään yhtä hyvin. Arvioimme tätä Untappdiin Kriek Mistique - nimikkeen alle mutta sitähän tämä ei ollut, paitsi jos se nimike on luotu juuri tällaisia tilanteita varten. 

Raadin arvio: 4½ (4,2 - 5-, 4,46)


Jäsen Alango oli kerännyt tähän mennessä kunnioitettavan patteriston maisteltavaa eteensä.



Ilmeet olivat iloisia.


Seuraava olut oli hieman eri syystä kellarin syvyyksistä, tämän roistomaan oluet kun otettiin pois myynnistä sodan alettua. Kehtasimme kuitenkin tastingin lomassa yhden tällaisenkin maistella, olihan baari sen hankkinut ennen sotaa. Osalle AF:n Lobotomy PX (UT ka 4,28) olikin jo etukäteen tuttu. Oluttahan tämä panimo on aina osannut tehdä vaikka ovatkin väärästä maasta kotoisin. Makea, tasapainoinen, sherryinen.

Raadin arvio: 4½ (4,1 - 5-, 0,11 yli keskiarvon)


Loppuun vielä toinen Bellwoodsin spesiaali, Jelly King Cranberry & Tangerine (UT ka 4,08). Eli juomatta ylikallista mutta hyvää. Juotunakin hyvää eikä oikeastaan näin tastingin osana ylikallista. En toki hyllyhinnalla tölkkiä ostaisi. Yllättävän mukava yhdistelmä kuitenkin tämä karpalo ja mandariini. Raikastaa suun tastingin lopuksi.

Raadin arvio: 4 (3,8 - 4½, 0,01 yli keskiarvon)




Allu W Montin toimitti jälleen kerran sellaisen maistelun ettei paljon tarvinut hinta-laatua kritisoida tai listan perään etukäteen kysellä kun tiesi että priimaahan sieltä on pilkkahintaan tulossa. Toivottavasti ensi vuonna saadaan tätä lisää.

Raadin suosikki: Kriek Mistique tms.
Oma suosikki: Kriek Mistique jne.
Raadin yliarvostama: Fiskarsin Joulun Tumma Laakeri (0,28 yli keskiarvon)
Raadin aliarvostama: La Trappe Quadruple Oak Aged Batch #19 (0,18 alle keskiarvon)

9.3.25

Hagström New Zealand NEIPA

 

Hagströmin kiertolaiskollektiivi on tullut ryminällä kotimaiseen olutskeneen. Tuntuu että riippumatta siitä mitä tyyliä ja millä panimolla herrat tekevät, aina tulee priimaa. Tällä kertaa olutta oli pantu Klondyke-talon NEIPA-pyhätössä Saviolla, Etkon tiloissa, ja tyylihän oli tietysti sumuinen. Sain kutsun julkaisutilaisuuteen (josta on jo reilusti aikaa) ja olihan sinne mentävä kun kalenteriin osui.


Paikalla oli paljon tuttuja naamoja, ja laseissa paljon sumuista kaljaa. Ja olihan se Hagström taas loistavaa. Tämä on ehkä Bandwagonin kanssa Hagströmin katkerin NEIPA, ja se on paljon jos tietää miltä panimon oluet yleensä maistuvat. Tasapaino tässäkin erinomainen, ja tuoreus toki tällä maistolla aivan priimaa. Paljon hyvää sumukaljaa tuli nautittua myös Factoryn ja Etkon brändien alla, mutta ehkä Hagström jäi kuitenkin päivän parhaaksi.




Kaikkien ehdittyä paikalle, eli itselleni juuri ennen lähtöä, illan tähdet nousivat vielä lavalle kertomaan oluesta. En saanut kunnolla jutuista selvää enkä muista enää sitä mistä sain, sen verran petollisia nuo Klondyken IPAt ovat kerta toisensa jälkeen, mutta aplodit puheelle piti tietysti antaa. Hagström on edelleen laadun ja peräkärryn tae.

8.3.25

Ruokaretki Mad Finnille

 

Pitkästä aikaa oli tarjolla Olutkulttuuriseuran ruokaretkeä, johon pääsin itsekin mukaan. Matkalla kävin maistelemassa Olarin pienimuotoisen cask beer festin tuotokset, jotka kaikki joutui toteamaan oikein päteväksi. Bitter oli omaan silmääni vähän kalpea, mutta maussa ei senkään osalta ollut valittamista. Kuvassa vasemmalta oikealle Critter Bitter, Ain't That Ryed, ja cask-paluun tehnyt Hepialus Humuli.





Loppuilta vietettiinkin Mad Finnin Sompasaaren taproomilla. Tampereen tila tuli viime vuonna kokeiltua, ja todettua hieman kolkoksi, jos nyt oluet olivatkin "ihan ok". Sompasaaren tila oli selvästi miellyttävämpi. Pizza maistui, bingossa oli tunnelmaa, telkkarissa oli jalkapalloa ilman ääniä, ja oluetkin toimivat aiempaa paremmin. Tämähän on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos Kalasataman kulmilla janottaa ja/tai nälättää!

12.11.24

Kellareiden aarteita vol. 11

Oli taas se aika vuodesta kun Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun jaosto kokoontui nauttimaan kellareista tai viime hetkellä ruokakaupasta löydettyjä oluita nyyttäriperiaattella. Paikalle saapui kymmenhenkinen raati, joista hieman yli puolet tuli paikalle yhden ison pullon kanssa, loput kahden pienemmän astian. Oluet laitettiin maistelujärjestyksessä riviin ja alettiin töihin.

 

Ensimmäisenä vuorossa oli epäonnisen kellarimaistelijan tuote. Kun Alko oli pyhäinpäivän vuoksi kiinni, piti käydä ruokakaupassa, josta löytyi Lahden Erikois NEDIPA (UT ka 3,18). No itsehän en tätä ollut aiemmin maistanut että ei ihan täysi huti! Enkä onneksi itse ostanut, koska Hartwall on edelleen boikotissa. Eikä tämä oikeastaan huono ollut. Paljon puhdasverisempi NEIPA kuin iso osa näiden isojen panimoiden yrityksistä. Alkoholi puski vähän läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Jonossa kärkeen!

Raadin arvio: 3 (3- - 3½), 0,07 alle keskiarvon

Seuraavan oluen ostajalla oli ollut joululeffeä valmiina, mutta kun huomasi että minä olin sitä jo maistanut, päätti mennä lähimarkettiin ostamaan kalleinta tölkkiolutta mitä löytyy. Ja löytyihän sitä, Pulfer Little Green Man (UT ka 4,14) oli maksanut kympin luokkaa per tölkki. En kyllä tuohon hintaan ostaisi, etenkin kun olut oli susiruma ja tuoksussa aivan liikaa kookosta. Maku oli itse asiassa ihan kohtalaisen hyvin tasapainossa, mutta ei tämä suuria hurraahuutoja nostattanut. Jonossa kärkeen kuitenkin.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½), 0,04 alle keskiarvon

Yksi jäsenistä oli hiljattain käynyt Japanissa ja sieltä jostain baarista oli tarttunut tuomisiksi Songbird Biere de Garde (UT ka 3,43). Japanissa tehdään paljon hyvää (ja paljon huonoa) olutta, mutta välillä on sitten panimoita joilla ei tunnu olevan oikein hallussa mitä yleiset oluttyylit oikeastaan tarkoittavat. Tämä menee ehkä siihen kategoriaan, vaikka kai tämän jonkinlaiseen biere de garden muottiin saa istumaan. Varsin siiderimäinen, hieman hapan, tallinenkin. Ihan kiva, mutta parempaa olisi toivottu. Jonossa kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3,3), 0,91 alle keskiarvon

Näitähän tarttuu kuulemma joka Tallinnan reissulla mukaan, kun hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ilmeisesti näin, sillä osa kertoi maistaneensa täsmälleen samaa tuotetta myös edellisessä (epävirallisessa) kellarimaistelussa jossa sama henkilö oli mukana. No, minulle tämä Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (UT ka 3,97) oli kuitenkin uusi tuttavuus. Ja oikein hyvä sellainen. Happamuus, viinisyys ja katkerot ovat mainiossa tasapainossa. Jäi kuitenkin vihreän miehen taakse, eli jonossa toiseksi. Tämä oli muuten ensimmäinen olut maistelussa kun kaikkien raatilaisten arviota ei enää Untappdista löytynyt. Ainahan nämä jossain vaiheessa alkavat unohtua.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4+), 0,2 alle keskiarvon

Sitten toinen meidän tiimimme tuomisista, vaimon nimissä mukana. Kävimme syksyllä Lapissa ja vaikka Paihalaksen panimo jäi näkemättä, K-Supermarket Pohjantähdestä tarttui mukaan Paihalas Dead Water (UT ka 4,09). Paihalas ei oikein ole pettymyksiä tuottanut, eikä sellaista saatu tälläkään kertaa. Villiyrttien, brettan ja tynnyrikypsytyksen yhdistelmä oli aivan loistava, kuten odotettua. Jonossakin kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½), 0,09 alle keskiarvon

Yksi osallistuja oli löytänyt Alkosta belgialaista jouluolutta. De Dolle Stille Nacht (UT ka 3,91) oli tutun panimon vähemmän tuttu olut. Mausteinen, esterinen, alkoholinen, makea. Jokseenkin kaikkea mitä vahvalta vaalealta belgialelta toivoo. Jakoi siis myös mielipiteitä, koska eihän tällainen ihan helpoin juotava ole, mutta itselleni iski vielä aiempia kovempaa. Jonossa oli tyytyminen kolmanteen sijaan heti vihreän miehen takana.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,35 alle keskiarvon

Toisena meidän tiimin tuomisista oli omalta Etelä-Afrikan matkaltani mukaan tarttunut Aegir Project Bad Rainbows Go to Prism (UT ka 3,67). Panimo oli varsin erinomaiseksi paikan päällä todettu, mutta tämä oli kieltämättä pieni pettymys. Olut vaahtosi valtavasti ja ylikarbottuminen heikensi myös makuelämystä, vaikka mukana olikin mukavasti punaviinin ja tammen sävyjä muuten kuivahkossa imperial stoutissa. Kai tämän äärelle olisi pitänyt sitten kuitenkin päästä tuoreempana. Tässä vaiheessa jonossa puolen välin paikkeille, neljänneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Tähänkin juomaan liittyi tarina, kun Saksan reissulla oli kuulemma ollut joku mielenosoitus käynnissä ja poliisi sulkenut juuri sen tien mitä pitkin piti mennä olutkauppaan, joten tie vei vaihtoehtoiseen kauppaan josta tarttui mukaan tämä vaihtoehtoinen olut, Braugier Der Anfang is Das Ende 2022 (UT ka 3,97). Varsin konstailematon mutta erittäin maukas kuivahko imperial stout, jossa kahvi ja paahdettu mallas jyrää ja muut tulee perässä. Jonossa irtosi kolmas sija vihreän miehen takaa.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+), 0,18 alle keskiarvon

Sitten vuorossa vahvemman pään Alkon tuliainen, jonka ostaja kuulemma tiesi olevan minulle tuttu, mutta halusi kuitenkin "flexaa" ja olla ottamatta toiveitani huomioon. Kuinka ystävällistä! No, Lough Gill Torc (UT ka 4,24) on erinomainen olut, joten oppiipahan! Ehkä. Makea, melkein liian mutta ei kuitenkaan. Pähkinäinen, suklainen, alkoholinen. Aivan erinomainen kylmän kelin lämmittäjä, ja ulkona oli muuten perhanan kylmä. Jonossa jäi kuitenkin niukasti Paihalaksen taakse, eli Lapin kylmä keli vei tässä osiossa voiton.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,02 yli keskiarvon

Ja tässä vaiheessa kävi sitten se toinen pitkien kellarimaisteluiden välttämättömyys, eli unohdin kuvata oluen. Viimeisenä maisteltiin nimittäin vielä Marble Birthday Beer No. 2 (UT ka 3,88), eli bourbontynnyrissä kypsynyt ananas-kaakao-acai-imperial stout. Vähän liian hedelmäsalaatiksi meni omaan makuun. Mielenkiintoinen toki, mutta ei oikein päivän huippujen tasoa. Jonossakin kohtalona oli jäädä MadX:n taakse häntäpäähän. 

Raadin arvio: 3- (2 - 3½), 1,13 alle keskiarvon

Ja näin saatiin taas oluet järjestykseen joka ei ollut kenellekään hyvä, eläköön demokratia! Kaiken lisäksi vielä jostain syystä jono päätettiin laittaa väärin päin kaiken inhimillisen logiikan osalta ja sijoittaa paras olut oikealle. Jos tästä jotain hyvää kuitenkin löytää niin meidän tiimin Paihalas voitti! Virallisen osion jälkeen juotiin vielä ekstroina Lehe Singularity ja Olutkulttuuriseuran Leka-sahdin poika, jotka veivät jonosta sijat neljä ja viisi.


Mitä tilaisit uudestaan: Paihalas Dead Water (30 % äänistä)
2. Lough Gill Torc (20 % äänistä)
2. Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (20 % äänistä)
Hienoin etiketti: Ei muistettu äänestää, eli selvästi Paihalas ja Aegir Project tasapelillä!
Raadin suosikki: Lough Gill Torc (4,26/5)
Oma suosikki: De Dolle Stille Nacht (4,1/5)
Raadin yliarvostama: Lough Gill Torc (0,02 yli keskiarvon)
Raadin aliarvostama: Marble Birthday Beer No. 2 (1,13 alle keskiarvon)
Pahin pettymys: Japani (koska viimeksikin, ja Japanin olut oli toiseksi pahimmin aliarvostettu)

12.8.24

Alkon elokuun erikoiserä sokkona

Pruuviin tuli jo perinteeksi muodostuen mentyä ilman minkäänlaista ennakkovalmistautumista, joten en tiennyt että erikoiserää tässä pääosin maisteltiin, enkä siis osannut myöskään teemaa arvata. Enpä kyllä olisi arvannutkaan, ei sen puoleen.


Olut 1

Ihan miellyttävä aloitus. Samea keltainen. Tuoksu kuivahko, vähän hedelmäinen. Maku katkera, vähän hedelmäinen, maltainen, kokhtalaisen katkera. Aivan hyvä. Ehkä joku bock?

Ostaisin

Oli: Põhjala Laager 3.7/5 / 4,7 % / 2,98 € / 0,44 l

No joo, ei mennyt kaukaa ohi. Yllättävän vähän voltteja, tai käännetään niin päin että aika runsas maku.

Olut 2

Hieman samea punaruskea, vaahto hieman rusehtava. Tuoksussa kahvia, paahdettua mallasta, ehkä hitusen melassia. Maku kuiva ja katkera, paahteinen, vähän kahvinen. Humalaakin lopussa ihan riittämiin. Ihan ok tämäkin, joku kuiva stout?

Ostaisin

Oli: Hoppa Black Lager 3.5/5 / 6,5 % / 4,49 € / 0,33 l

Tämä olikin vanha tuttavuus, jota olen tainnut aina maistaa vain sokkona (pari kertaa Suomen Paras Olut kisassa). Ei ihan yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta edelleen hyvä.

Olut 3

Hieman samea tämäkin, kultainen, korkea vaahto. Tuoksu makeahko, hieman banaaninen. Maussakin makeutta, banaania, vehnää, vähän humalaa. Ihan kelvollinen hefeweizen, voisiko olla jopa kotimainen? Ei kuitenkaan ihan tarpeeksi hyvä, joten 

En ostaisi

Oli: Schneider Weisse Tap 1 Helle Weisse 3.3/5 / 4,9 % / 3,89 € / 0,5 l

Schneider on kyllä takuuvarma suorittaja vehnäoluiden saralla, mutta tämä Tap 01, joka oli minulle jopa ennestään tuntematon, ei kyllä kuulu heidän mielenkiintoisimpiin tuotteisiinsa. Tyylinmukainen ja puhdas kuitenkin - sikäli kun Helle Weisse nyt jotain tarkoittaa.

Olut 4

Kirkas, vaalean keltainen. Tuoksu makeahko, puhdas, maltainen. Maku samoin. Hieman katkera, hieman vetinen. Lähinnä tästä tulee joku huono pils mieleen. En edes yllättyisi valtavasti jos paljastuisi alkoholittomaksi, sen verran ohut on runko. Alkoholittomana toki pisteet hieman nousisivat.

En ostaisi

Oli: Bitburger Premium Pils 2.3/5 / 4,8 % / 3,89 € / 0,5 l

Kai tämä jonkinlainen klassikko on, tai ainakin klassiselta valmistajalta, mutta ei kyllä tyylin parhaimmistoa. Puhdas ja virheetön toki, kuten odottaa sopii, mutta ei se aina mielenkiintoista tai edes nautinnollista olutkokemusta takaa. Olin maistanut tämän Ratebeeriin kymmenen vuotta sitten konferenssin posterisessiossa Bostonissa. Nyt voin kyllä odottaa seuraavat kymmenen vuotta ennen kuin maistan uusiksi.


Olut 5

Kirkas kultainen. Tuoksu kuivahko, maltainen, puhdas. Maku kuivan maltainen, puhdas, melko katkera. Aika peruslagerilta tämä tuntuu. Ei valittamista, ei kehumista.

En ostaisi

Oli: Veltins Pilsener 3.0/5 / 4,8 % / 3,95 € / 0,5 l

Onhan tämä jo pykälää tai kahta edellistä parempi saksalais-pilsner, vaikkei ihan tyylin aatelia tämäkään. Myös tuttu, tämä vain kuuden vuoden takaa.

Olut 6

Kirkas keltainen. Tuoksussa vähän hedelmäistä mallasta. Maussa hedelmäistä ja hyvin katkeraa mallasta ja reippaasti peräkärryä. Kevyen puoleinenhan tämä on, mutta ei huono. Joku pale ale lienee.

En ostaisi

Oli: Plevna Nectar Pils 3.4/5 / 5,0 % / 4,49 € / 0,33 l

Nyt kyllä hedelmäisyys hieman yllätti, mutta kaipa tämä ihan pätevä pils kuitenkin on. Jopa revittelevä ottaen huomioon panimon.

Olut 7

Sameahko vaalean keltainen. Tuoksu lähes sitruunamehua, vähän mallastakin seassa. Saa epäilemään Radleriksi. Maku myös hyvin sitruunainen, mallasta enemmän kuin tuoksussa humalaakin. Ei tämä Radler sentään ollut, eikä sourikaan. Joku lemon pale ale lienee. Mielenkiintoinen, mutta ei oman suun mukainen tässä vaiheessa.

En ostaisi

Oli: Uiltje Juicy Lucy 3.0/5 / 5,5 % / 3,99 € / 0,33 l

Tämä pääsi kyllä yllättämään, sillä Uiltje on panimo jonka tuotteista yleensä pidän ja joita ostan kaupoista melko luottavaisin mielin. Tämä olisi kyllä ollut pettymys ostettuna.

Olut 8

Sameahko meripihka, rusehtava vaahto. Tuoksu makeahko, paahteinen, mausteinen. Maussa makeahko paahteista mallasta, mausteita, humalaa. Vähän on hankala sanoa mitä tämä on, vaikka ihan kelvollinen onkin. Joku dark lager tulee mieleen, joskin puhtaus ei ole siellä päinkään joten ei ehkä kuitenkaan lager.

En ostaisi

Oli: Theakston Old Peculier 3.5/5 / 5,6 % / 4,99 € / 0,44 l

Old Alehan se tietysti oli. Ei ihan tyylin parhaimmistoa, mutta näin hyvässä tyylissä tällainen keskitason suorituskin on ihan OK.


Olut 9

Kirkas kultainen. Tuoksu katkeran maltainen. Maku erittäin katkera, maltainen, humalaa toki löytyy lopusta. Joku tupla West Coast IPA tästä tulee lähinnä mieleen, joskin se pihkaisuus ja hedelmäisyys uupuu. Ei varsinaisesti huono, mutta ei nyt oikein osu.

En ostaisi

Oli: De Ranke Guldenberg 3.5/5 / 8,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Laadukkaan panimon kehnomman pään tuote. Ehkä tämä jossain tilanteessa tulisi ostettua, mutta ei ole rikos jättää hyllyyn. Oli myös vanha tuttu ja säkällä annoin tasan samat pisteet kuin vuosia sitten.

Ja tässähän oli tosiaan erikoiserä teemalla Olutta pöytään! eli loppukesän ruokapöytään ruokaoluita. Oluet 5, 6 ja 7 eivät tähän kuuluneet vaan olivat vakiovalikoiman tuotteita, vaikka etenkin 5 ja varauksin 6 istuisivat teemaan mainiosti. Sen sijaan tämän Guldenbergin jättäisin ruokapöydästä pois, koska tämähän on kuin hyvä saison jonka ruokajuomakelpoisuus on pilattu kottikärryllisellä humalaa. Tällaiset katkerot eivät yleensä ole harmoniassa oikein minkään ruoan kanssa. Muuten erikoiserän ajatus oli minusta sieltä paremmasta päästä, jos nyt toteutus jättikin vähän toivomisen varaa.