28.2.23

Olari After Dark - mitä on pimeän jälkeen?

 


Helmikuu oli suorastaan historiallinen oluttapahtumakuukausi, kun CoolHeadin jo perinteikkään Craft Beer Winter Wonderlandin lisäksi tarjolla oli Tower Beeer Festival Triplassa ja tummiin oluisiin keskittynyt Olari After Dark Olarin panimolla ja Trap Factorylla. CoolHeadille en valitettavasti jaksanut mennä, koska päätin katsastaa molemmat uutuustapahtumat. Niistä kahdesta tämä jälkimmäinen oli ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi.

Ruokaa oli täälläkin tarjolla, kun Alexandersin ruokakärry teki pihassa maittavia gyroksia. Lisäksi nopeammin ja lähempää ovea sai pikkunälkään spiraalisipsejä. Näistä gyrokset tuli tällä kertaa testattua 2/3 täytteistä, ja molemmat toimivat ainakin itselle.




Olutlista oli äärimmäisen pätevä. Kourallinen nimekkäitä vierailijoita, toinen kourallinen laadukkaita kotimaisia ja tietenkin vahva edustus järjestävältä panimolta itseltään. Kokonaisuudessaan tarjolla oli 23 eri olutta (+ Olarin taproomin vakiotarjontaa kourallinen) joista olin jokusen maistanut etukäteen. Lopulta lista oli siis juuri sen kokoinen että 1 dl annoksina koko listan sai kohtuullisella vaivalla maisteltua läpi, pysyen vielä jotakuinkin tolpillaan kovista volteista huolimatta. Värit olivat tosiaan asiallisen tummia, parin barley winen ja Olarin Dark Knightro dark nitro mildin ollessa varsinaisen festarin vaaleimmat juomat. Taproomin tiskiltä sai toki mm. pilsiä jos alkoi janottamaan. Ällömakeita juomiakin löytyi, mutta ei onneksi montaa.



Oheisohjelmaakin oli sopivasti. Yksi Pühasten äärimmäisen laadukkaan oloinen tasting johon itse en osallistunut, sekä ajoittaisia sopivan lyhyitä juttutuokioita olutihmisten kanssa, jotka juontajana toiminut Peter Tammenheimo hoiti mallikkaasti. Kun Paleface alkoi illasta soittaa levyjä, olin varautunut jo muutenkin lähtemään paikalta, joten ei tuosta haittaakaan ollut. Juhlamoodi erikseen niille jotka sellaista kaipaavat. Tilaa oli oikein mukavasti, ja parvelle kiipeämällä sai olla vähän paremmin rauhassakin. Hinnoittelustakaan en voi tapahtumaa kritisoida. 7 € pääsymaksu (huom. sisältäen narikan) sopi tähän tapahtumaan selvästi Triplan tapahtumaa paremmin, ja 2-4 € / dl vahvuudesta riippuen oli aivan pätevä hintataso, etenkin kun useimmiten tarjolla oli noin 10 % alkoholia sisältäviä makupommeja.

Maistoin lopulta muutaman vanhan tutun ja 15 uutta olutta, joista parhaat alla.

Olari After Dark Top 5:


Toivottavasti jatkoa saadaan viimeistään ensi vuonna! Kyllähän tässä ympäristössä yli kerran vuoteenkin voisi oluita maistella.

21.2.23

Tower Beeer Festival - uuden äärellä?

 


Helsingissä järjestettiin viime viikonloppuna uusi, uudenlainen olutfestivaali. Triplan ostoskeskuksessa sijaitseva The Tower olutbaari järjesti keskellä kauppakeskuksen tapahtumatoria melko kompaktin olutfestarin, jossa kattaus oli pieni mutta laadukas, ja viihdyttämiseen kuten lavajuontoihin ja musiikkiin oli panostettu hieman tavallista enemmän. Beeer sanan kolmannelle e-kirjaimelle en selitystä ole vielä löytänyt.




Idea on mielestäni laadukas, mutta toteutus jätti toivomisen varaa. Ensinnäkin viiden euron sisäänpääsy (joka kaikkialla ensin ilmoitettiin euroa suuremmaksi) karsi tehokkaasti pois satunnaisia pistäytyjiä, joita sijainti valtavien ihmismassojen keskellä olisi varmasti muuten tuonut. Tämän lisäksi vielä lippu piti ostaa muualta kuin portilta, ja vessaankin piti kävellä alueelta ulos. Näiden yhteisvaikutuksesta alue oli ainakin lauantaina alkuiltapäivästä todella tyhjä. Perjantain afterwork-kansaa oli ilmeisesti saatu houkuteltua jonkin verran, mutta alle odotusten, ja lauantainakin kuvien mukaan illemmalla sentään pöydät olivat melko täynnä. Huonomminkin olisi siis voinut mennä. Mutta millainen itse tapahtuma oli?





Itse asiassa ihan mukava. Anikó Lehtisen ja Sampo "Hauskat kotivideot" Marjomaan juonnot toimivat ja saksofonimusiikki oli hienoisesta korniudestaan huolimatta erinomaisen sopivaa alkuiltapäivään. Hieman ihmettelen valintaa pyörittää jopa juontojen ja saksofonin aikaan jättimäisellä näytöllä samaa muutaman mainoksen looppia sen sijaan että olisi esimerkiksi näytetty jotain tapahtumaan liittyvää, mutta kukin tavallaan. Itse pääasia, eli olut, oli erinomaista. Hinta oli melko standardi tämän päivän olutfestareille (3,5 € / 1 dl) ja valikoima oli todellakin pienuudestaan huolimatta laadukas. Maku, Tuju, Etko ja Mallassepät olivat kaikki tuoneet paikalle erinomaisen paletin lagerista kokeilevampiin maisteluoluisiin. Lisäksi tarjolla oli Towerin puolesta tisleitä, sekä erittäin edullisia antipastolautasia.

Pienistä hassuista pikkuvirheistä huolimatta tapahtuma oli siis oikein onnistunut. Toki myös hyvä seura vaikutti omaan viihtymiseen, mutta joka tapauksessa täytyy toivoa että tämä jaksetaan järjestää vielä uudestaan. Panimokattaus samalle tasolle, näyttö hyötykäyttöön ja sisäänpääsy helpommaksi, niin hyvä tulee.


19.2.23

Alkon helmikuun uutuuksia sokkona

 


Alkon pruuvissa oli tällä kertaa tarjolla kourallinen vakiovalikoiman uutuuksia ja yksi viime kerralta erikoiserästä puuttumaan jäänyt olut. En toki tiennyt mikä näistä se olisi.


Olut 1

Todella kalpea keltainen. Tuoksu aika puhdas, mutta kevyt, mallas. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Runkoa ei mainittavasti, jos ei virheitäkään. Joku tyhjänpäiväisemmän pään lager tämä on. Kaupoissa (ja muovituopeistakin) ok, Alkoon tämä ei kuulu.

En ostaisi

Oli: Peroni Nastro Azzurro Gluten Free 2.3/5 / 5,0 % / 2,90 € / 0,33 l

Ei herätä tunteita oikein millään osastolla.

Olut 2

Hieman enemmän väriä, vaikka oljenkeltaisen puolelle tämäkin jää. Tuoksussa vähän vahvempaa mallasta, mutta myös metallinen sivuaromi. Maun puolella myös mallasta vahvemmin, mutta sama metallinen klangi. Kohtalaisen katkera jälkimaku. Eurolager on tämäkin, vähän edellistä vahvempi. Olisiko jo Alkon hommia jopa volttien osalta?

En ostaisi

Oli: Heineken 2.2/5 / 5,0 % / 2,96 € / 0,5 l



Olut 3

Nyt on jo sen verran väriä että voidaan puhua kultaisesta. Tuoksu puhdasta leipäistä mallasta. Maku myös puhdasta mallasta, vähän makeutta, ehkä vähän alkoholia, melko katkera jälkimaku. Alkaa mennä jo bockin puolelle, mikä on tässä vaiheessa vain hyvä asia. Aivan kelvollinen. Mutta koska tällaisia harvemmin Alkosta naaraan, 

En ostaisi

Oli: Obolon Strong 3.1/5 / 8,6 % / 3,99 € / 0,5 l

No, voisin jopa ostaa koska Ukraina. Ainakin tässä hinta ja laatu kohtaavat huomattavasti edellistä paremmin.

Olut 4

Kirkas kultainen. Tuoksuu makealle maltaalle ja humalan hedelmille. Tämä lienee se unohtunut IPA. Maku on kuitenkin joku omituinen sekoitus mallasta, makeutta, hedelmää, tunkkaisuutta, pesuainetta, esanssia, alkoholia, humalaakin. Ja vielä hieman kevyen puoleinen. Periaatteessa tässä on kyllä hyviä elementtejä, mutta ei niistä miellyttävää olutta tullut.

En ostaisi

Oli: Kirkstall Spokane West Coast IPA  3.1/5 / 6,0 % / 5,40 € / 0,44 l

Joo ei jatkoon.


Olut 5

Kirkas erittäin tumma punainen, vaahtokin on vähän rusehtava. Tuoksussa melko syvästi paahteista mallasta, vähän tummia hedelmiä estereistä. Maku on kevyempi kaikin puolin. Paahteista mallasta, kahvia, vähän nuotionpohjaa, humalaa. Yllättävän kevyt lopulta, mutta ei aivan huono. Joku simppeli stout.

En ostaisi

Oli: Ridgeway Bad King John 3.3/5 / 5,8 % / 4,99 € / 0,5 l

Keveydelle löytyi selitys panimosta ja volteista. Olihan se paras tähän asti, mutta se rima ei ole korkealla.

Olut 6

Vielä tummempaan mennään, pohjaväri tällä kertaa ruskea. Ja vaahtokin jo ihan reippaasti ruskea. Tuoksussa paahdettua mallasta, kahvia, tummaa suklaata, vähän alkoholia. Maku raskaasti paahdettua mallasta, kahvia, lakritsia, nuotionpohjaa, vähän alkoholia ja reippaasti humalaa. Kovin on kuiva ja katkera tapaus, mutta toimii jos sellaisesta impistä pitää. Minä pidän.

Ostaisin

Oli: Tuju Pyöveli 4.1/5 / 9,2 % / 8,64 € / 0,44 l

Vanha tuttu tuote jolle on kyllä lätkäisty sen verran hintaa, etten ihan varma ole lähtisikö kuitenkaan mukaan, vaikka onkin aivan erinomainen.

Yksi hyvä olut sieltä lopulta löytyi, mutta muissa ei kyllä ollut hurraamista. Etenkin Heineken aiheuttaa lähinnä epäuskoista pään pudistelua. Siinä vasta uutuus vakiovalikoimaan.

18.2.23

Pikkulintu Myyrmäki - Vantaata valloittamassa





Itä-Helsingistä alunperin ponnistanut Pikkulintu on laajentunut ensin hieman epätyypillisesti keskustaan, sitten lähemmäs synnyinseutujaan Kontulaan, mutta Vantaa on tähän asti ollut vielä kokematta. Vantaahan on käytännössä yhtä Itä-Helsinkiä, joten uusi kohde sopi brändille hyvin. Kontulan tapaan uusi Pikkulintu löytyy uunituoreen kerrostalon alakerrasta. Toistaiseksi Myyrmäen asemalta saa kiertää suuren työmaan ympäri, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa kulku hieman helpottuu. Tai enhän minä tiedä mitä siihen rakennetaan.


Sain BJCP:ssä ihan suullisen kutsun avajaisiin ystävänpäivälle, niin olihan paikalle toki mentävä. En tiedä johtuuko siitä että ulkona oli vain pimeämpää kuin Kontulan Linnussa käydessä, mutta jotenkin tuntui että tämä uusin instanssi onnistuu toistaiseksi parhaiten toistamaan alkuperäisen Puotilan baarin tunnelman. Ei sillä että muissakaan vikaa olisi, mutta Myyrmäen Pikkulintu tuntui heti kotoisalta. Tervetulomaljana tarjottu Hornbeerin Red Cow oli kyllä hapan, mutta onneksi hanoissa oli myös hyviä oluita, ja tuttuja löytyi paikalta luonnollisesti paljon. Tällä kertaa en vielä istunut kovin pitkään, mutta eiköhän sellainenkin ilta vielä koita. Vahva suositus uudelle Pikkulinnulle!

1.2.23

Olutkulttuuria maakunnista: Seinäjoki

 Seinäjoellahan on pitänyt käydä jo pitkään, lähinnä tämän postauksen lopussa käytävän tapahtuman vuoksi. Silti joka tammikuussa on tullut vain mietittyä että se on liian kaukana, ei jaksa. Nyt sitten osui saman viikon lopulle työmatka Ouluun, niin tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä. Samalla ehdin hieman tutustua muuhunkin Seinäjoen tarjontaan.

Kabacka



Kun aloin kysellä missä Seinäjoella kannattaisi käydä, ensimmäinen vastaus oli selkeä - Kabacka. Satuin myös tulemaan paikkakunnalle aika myöhään ja ihmettelin pikaruokaloiden vähyyttä, joka on muuten selkeä ongelma kaupungin olusteluskenessä. Paitsi että Kabackastahan saa ruokaa. Olen samaa mieltä minulle vastanneiden kanssa, tämä on se paikka johon Seinäjoella haluaa mennä. Ruoka on hyvää, hanavalikoima oli ainakin nyt "Pien goes Kabacka" tapahtuman aikaan mainio, ja valikoimassa on neljän 1,5 dl annoksen maistelulautanen ihan kelvolliseen 15 € hintaan. Sisustus ja tunnelma mukavia, sijainti keskeinen. En löydä kahden vierailun jälkeen mitään valittamista.

Mallaskosken panimo




Onhan Seinäjoki toki myös tunnettu yhdestä Suomen vanhimmista pienpanimoista, heidän laskentatavallaan Mallaskoski on jo satavuotias, ja nykyinen yrityskin on selvästi tämän maan vanhimmasta päästä alallaan. Panimolle on kevyt kymmenen minuutin kävelymatka keskustasta, ja sen yhteydessä toimii miellyttävän oloinen panimoravintola, josta saa myös ruokaa. Näkisin siis tämän myös varsin potentiaalisena paikkana istua iltaa, vaikka vähän sivummassa onkin. Panimolle järjestetään myös kierroksia, jotka ovat maistelusetin kanssa varsin hyvä diili. Meille kierrosta pitänyt ravintolayrittäjä teki tosin niin paljon asiavirheitä että käsistä loppuivat sormet kesken, mutta tähänkin pitäisi panimomestarin mukaan olla tulossa parannusta. Opastus oli kuitenkin vähintään viihdyttävä ja prosessi tuli kyllä selväksi kun osasi itse korjata virheet mielessään. Mallaskoskihan on myös viime vuosina muuttunut huomattavasti mielenkiintoisemmaksi panimoksi kuin mitä se oli vielä 5-10 vuotta sitten, joten suosittelen vahvasti vierailua.

Muut baarit





Kovin paljoa en muualla ehtinyt käymään. Bar 15 sai suosituksia, mutta käydessäni katutason puoli oli tyhjillään eikä erityisen kutsuva. Kellaripuolella soi synkkä metalli asiaankuuluvasti, mutta en jaksanut maksaa muutaman euron sisäänpääsymaksua niin jäi tällä kertaa testaamatta. Mikä osoittautui virheeksi, kun ihan miellyttävän näköiseen uuteen Taphouse 60100 oluthuoneeseen piti maksaa pakollinen 3 € narikkamaksu. Kai siellä olisi myöhäisillasta joku trubaduuri soitellut vastapainoksi, mutta mutta... Jostain syystä paikka oli silti huomattavasti täydempi kuin Kabacka, vaikka valikoima oli sanalla sanoen masentava. Leveän näköisestä hanarivistä kolme hanaa oli viinejä ja loput Hartwallin perusvalikoimaa, eli Lahden Erikoista, Mattssonia ja Lagunitasta. Olihan siellä toki pari Fat Lizardin perusvalikoiman tuotetta yms., mutta yhtään mitään kiinnostavaa ei olutharrastajalle ollut tarjota. Ei tänne siis ainakaan pe/la iltaisin kannata edes vilkaista. Kokeilkaa mieluummin vaikka puolestani se Bar 15. Tämän vierailun perusteella en vielä näe perusteita mennä mihinkään muualle kuin Kabackaan tai Mallaskoskelle.

Lakeuden panimojuhlat



Eiköhän suurin osa ulkopaikkakuntalaisista kuitenkin tutustu Seinäjoen olutkenttään tositarkoituksella nimenomaan tämän tapahtuman takia. Lakeuden panimojuhlista olin kuullut etenkin alalla työskenteleviltä paljon hyvää jo vuosia, ja nyt sitten vihdoin ehdin paikalle. Ja täytyy sanoa, ettei tapahtumasta kauhean paljon negatiivista sanottavaa jäänyt. Panimovalikoima oli laadukas, hintataso kohtuullinen, oheisohjelmaa paljon mutta sopivan sivussa että sen pystyi jättämään täysin huomiotta niin halutessaan. Tosin missasin vahingossa pubivisan tämän takia, mutta sattuuhan näitä. Varicko-ravintolan puolella oli tarjolla erinomaista ruokaa, tosin ravintola ruuhkautui aika pahasti loppuillasta, mutta sellaista se tuppaa olemaan kaikissa oluttapahtumissa. Istumapaikkoja ei pääsalissa juuri ollut, mutta muilta alueilta istuimiakin riitti melko monelle. Eihän tämä nyt mitään uutta ja mullistavaa tarjoa, mutta jotain rentoa tässä kuitenkin etelän tapahtumiin verrattuna oli. Ja tavallaan muistutti siitä ajasta kun pääkaupunkiseudullakin tapahtumia oli vain 1-2 vuodessa, jolloin niistä jaksoi kiinnostua enemmän. Täällä se näkyy, että tämä on alueen ainoa kunnon oluttapahtuma. Joskus vähemmän on enemmän.

Seinäjoki Top 5 oluet


Maistelin reissulla 7 uutta olutta ennen panimojuhlia ja 11 uutta panimojuhlilla. Päälle vielä muutama erinomainen vanha tuttu, mutta niitä ei valitettavasti listoille lasketa.

1: To Øl Supervulcano BA 2022 4.2/5, hana @ Kabacka (Pien goes Kabacka)
- Chiliolutta, toimivaa sellaista.
2: Mallaskoski Oidipus 4.1/5, hana @ Lakeuden panimojuhlat
- Mallaskosken vahvojen tynnyröityjen sarja on poikkeuksetta laatua
3: Elmeleven Alien Future II 4.1/5, hana @ Kabacka (Pien goes Kabacka)
- Pitkästä aikaa todella herkullinen sour.
4: Naïlo Void 4.1/5, hana @ Lakeuden panimojuhlat
- Löytyihän Naïloltakin lopulta se hyvä olut.
5: Olarin Your City, My Canvas, 3.9/5, hana @ Lakeuden panimojuhlat
- Olarin kahdesta uudesta NEIPAsta se tasapainoisempi.

Sarjan aiemmat osat: