Tuju Taproom

Minulle osui hiljattain päivän mittainen työmatka Lappeenrantaan. Sepä sattui mainiosti, kun yksi maan kärkipanimoista on myös melko hiljattain avannut uuden taproomin samaan kaupunkiin. Sehän piti käydä katsastamassa.

 

Pimeässä syysillassa taproomin löytäminen vanhalta kasarmialueelta meinasi jostain syystä tuottaa hieman haasteita. Yksi A-kyltti taisi osoittaa hieman väärään suuntaan. Lopulta tunnelmallinen rakennus kuitenkin löytyi.

Ja olihan se maineensa veroinen. Hanalista on pitkä ja mainiota omien tuotteiden kattausta täydentää muutama hyvin samaan listaan istuva vierailija. Pizzoista oli ehtinyt kuulua jo paljon kehuja, eikä syyttä. Ne palkittiin vastikään Etelä-Karjalan parhaina pizzoina, ja vaikka oma otantani onkin aika pieni, on helppo uskoa valinnan olevan oikeutettu.

Ainoa pieni miinus tuli tässä vaiheessa siitä, että panimo ei ole vielä siirtynyt tähän rakennukseen mikä estää vahvojen oluiden ulosmyynnin. Siihenkin on ilmeisesti tulossa jatkossa muutos. Jo nykyisellään Tuju Taproom on ehdottomasti vierailun arvoinen. Jopa varta vasten junalla matkaten.

Suomen Olutseuran syysretki itään

Suomen Olutseura järjesti lokakuun lopulla hiljalleen perinteeksi muodostuvan syysretken. En ole itse enää hallituksessa mukana niin kohteeksi valikoituneet Kråkö ja Takatalo&Tompuri tulivat itselleni positiivisena yllätyksenä. Pohdin hetken pääsenkö lähtemään mutta en onneksi toista hetkeä, sillä matka myi ilmeisesti aika nopeasti loppuun. Koska rajana oli Kråkön panimokierroksen osallistujamäärä eikä bussin vetävyys, bussissa oli onneksi hyvinkin väljää.

Ensin saavuimme siis Kråkön panimolle ja pihaan saavuttua sai vahvistuksen sille mitä olin jo aiemminkin aavistellut: kesällähän tänne pitäisi tulla. Ja varmasti vielä tulenkin. Koko piha on anniskelualuetta joten oluensa voi nauttia vaikka oravien kanssa metsässä. Majoitustoimintaakin on tulossa pihapiiriin. Panimon omistaja otti meidät vastaan pihalla ja puhutti turhankin pitkään koleassa syyssäässä, vaikka mukavia juttelikin. Onneksi pian päästiin sisälle tutustumaan panimoon ja heti jonottamaan tankista tuoretta olutta.

Jonkin aikaa panimon puolella juteltuamme siirryimme ravintolasalin puolelle olutmaistelun pariin. Referenssioluena oli viiden panimon oman oluen verrokiksi "suuren kotimaisen panimon lager", jota lopuksi arvuuteltiin. Minä ja Arde saimme Sandels-tiedolla panimon hatut.

Itse tasting oli erittäin mukava ja informatiivinen. Oluiden kaveriksi oli varattu pieniä syötäviä, joista panimon emännän itse käsin leipoma saaristolaisleipä oli ylivoimaisesti suosituin. Jokainen olisi varmaan ostanut sitä mukaan jos olisi ollut myynnissä. Panimolla nautittujen lisäksi ostin kaupasta ison kasan oluita myös mukaan, joista olenkin tainnut ehtiä nauttia kaikki paitsi rommitynnyröidyn imperial stoutin.

Syksyn Kråkö Top 5

1. Kråkö One Stout 4.1/5, ostettu panimolta, nautittu bussissa kotimatkalla

2. Kråkö Red Smoke 3.7/5, maistelun osana

3. Kråkö Hazy IPA 3.7/5, ostettu panimolta, nautittu bussissa kotimatkalla

4. Kråkö Tropical Dream 3.7/5, ostettu panimolta, nautittu bussissa kotimatkalla

5. Kråkö Jouluolut 3.5/5, suoraan tankista panimolla

Bussisiirtymän päätteeksi päädyimme Virolahdelle, hallitsevan Suomen parhaan oluen syntysijoille. Myös tämä idyllinen maatilamaisema oli kuin luotu kesäpäivään, mutta soveltui ehkä edellistä  paremmin myös pimenevään syysiltaan.

Panimon ravintolassa meillä oli sovittuna ruokailu, ja kaikki tilasivat ruoan kylkeen tietysti Mustakauraa. Uuniperuna makkaralajitelmalla oli maukas, jos ehkä hieman pieni annoskooltaan nälkiintyneille olutharrastajille. Tasting toteutettiin hyvin toimivasti tipoittain, eli aina välillä pöytään tuli pieni lasi josta panimon pääpanija kertoi tarinoita ja sitä maisteltiin sitten ajan kanssa vapaasti keskustellen. Toimiva konsepti myös näin!

Lopuksi käytiin kahdessa ryhmässä tutustumassa panimotilaan, joka oli luonnollisesti erittäin siisti ja puhdas. Mitään muuta en odottanutkaan maan parhaalta lagerpienpanimolta. Sama puhtaus maistui myös kaikissa maistetuissa oluissa. Erityismainintana normaalia pidempään kypsynyt Kaski Vahva Lager, joka on normaalistikin hyvä, mutta oli pitkään kypsyneenä ehkä vielä parempi. Uusia tuttavuuksia tältä panimolta kertyi sen verran vähemmän, ettei niistä nyt kummoista listaa saa aikaan.

Illan jo pimennyttyä oli vielä edessä bussimatka takaisin Helsinkiin. Jään odottamaan mielenkiinnolla seuraavan matkan kohdetta. Suosittelen osallistumista!