Olutkulttuuria maakunnista: Hämeenlinna

Olutkulttuuriseuran kevätkokous jäi viime vuonna torsoksi, joten tänä vuonna päätimme järjestää jotain oheistoimintaa kokouksen yhteyteen. Kansliapäällikkö ehdotti kokouksen järjestämistä Hämeenlinnassa, onhan sinne sekä Helsingin että Tampereen jaostoilla aika lyhyt ja helppo junayhteys. Suunnitelmat suurenivat ja päädyimme järjestämään samalla kertaa olutkulttuuri-illan, joskin vieraspuhujat jäivät lopulta löytämättä.

Valtaosan osallistujista muodostanut Helsingin jaosto lähti yhtä matkaa klo 11 junalla kohti Hämeenlinnaa. Tie kävi ravintolavaunuun jo ennen sen aukeamista ja pienen jonottamisen jälkeen nautimme Laitilan panimon (sic) käskevät Kisko - oluet.

 Aika ennen saunavarauksen alkua käytettiin tutustumalla kaupungin kuuluisimpaan nähtävyyteen, eli siihen linnaan. Matkalla pidettiin myös useita kotioluttaukoja, sillä useammassakin repussa oli matkajuomaa mukana. Nälkää käytiin siirtämässä Marin Grillillä, jossa tutustuin Hämeenlinnan versioon hodarista, eli hotsiin. Nälkä lähti jopa tarpeettoman hyvin.

Itse olutkulttuuri-ilta pidettiin Tornisaunalla, jonka olimme varanneet kolmeksi tunniksi. Seuran presidentti oli estynyt saapumaan paikalle, mutta suoritti lyhyen videotervehdyksen tien päältä. Saunatilat olivat tyylikkäät ja viihtyisät ja näkymät saunan ikkunasta mainiot. Vahva suositus, vaikka omia juomia ei valitettavasti päässyt mukaan ottamaan. Pidetyt esitelmät (kirjoittaessa vain toinen kahdesta) löytyvät seuran esitelmäarkistosta.

Onnistuneen esitelmöinnin ja saunomisen jälkeen siirryimme ruokailemaan ja kokoustamaan Piparkakkutaloon. Ruokailu aloitettiin oikeaoppisesti Marskin ryypyillä. Ruokaa tiesimme odottaa hyväksi, mutta myös olutvalikoima oli hieman yllättäen hyvä. Useimmat ottivat ruoan seuraksi talon omaa Svejk - olutta, mutta listalta löytyi mm. Olutmyllyn tuotteita. Sekä kokous että ruokailu sujuivat hyvin. Henkilökunta antoi ehkä hieman liikaakin meille kokoustamisrauhaa, sillä meinasimme myöhästyä illan viimeisestä pöytävarauksesta. Jälkiruokaa tilanneet jäivät vielä syömään kun etujoukko kiiruhti ottamaan jo kertaalleen puolella tunnilla siirrettyä pöytävarausta haltuun.

Ilta päättyi luonnollisesti perinteikkääseen ja laadukkaaseen Birgeriin. Birgerissä oli paljon väkeä ja mainio tunnelma. Pöytävaraus oli tosiaan tarpeen. Maistelimme hyviä oluita ja levitimme olutkulttuurin ja seuramme sanomaa muille asiakkaille. Lopulta poistuimme takaisin kohti Helsinkiä illan viimeisellä lähijunalla, joka lähti 23:23 (+ VR-lisä) ja saapui Helsinkiin joskus yhden jälkeen yöllä. Sateinen sää oli ilonamme yöllä.

  

Loput kuvat Flickrissä.
Sarjan aiemmat osat: Iisalmi, matka Iisalmeen, Forssa, Loviisa, Oulu

Kannas 80v juhlamenu

Eerikinkadun klassinen kortteliravintola Kannas täytti tänä vuonna 80 vuotta. Sen kunniaksi oluet ravintolaan toimittava Olvi päätti tarjota ruokaa ja juomaa bloggareille ja muille diipadaapailijoille. Parempi mediaväki sai runsaamman kestityksen, mutta tällaisille tusinabloggareillekin tarjottiin juhlamenu ruokajuomineen, myös avecille. Kannaksessa on tullut muutaman kerran tyytyväisenä käytyä eikä matkaa ole kotiovelta kovin paljoa, joten tokihan tämä etu käytiin käyttämässä.

Alkuruokana tarjolla oli kaksi pientä bliniä sienisalaatilla, savustetulla punajuurella ja marinoidulla punasipulilla. Ruokajuoman virkaa toimitti Sandels Pils. Punajuuri oli tämän annoksen MVP, mutta kokonaisuus toimi muutenkin oikein kivasti. Kevyt pils komppasi odotetun vahvasti.

Pääruokana pöytään kannettiin runsaahko saslik, vielä runsaamman perunalisukkeen, valkosipulisen kastikkeen ja tomaatin kera. Olvi IPA oli sopiva ruokajuoma. Lihaa syömättömälle avecille tuotiin vahvalla juustolla täytettyä portobelloa saslikin tilalla. Molemmat annokset olivat aika raskaita, etenkin sienet. Kannakselle tyypilliseen tapaan syötävää oli niin paljon, ettei kumpikaan saanut perunoista syötyä puolia enempää. Muutenkaan annos ei ehkä ollut ihan Kannaksen parhaimmistoa, mutta ei huonokaan.

Jälkiruokana piti vielä jaksaa leipäjuustoa lakkahillolla. Selvästi talossa tehty leipäjuusto oli hieman kuivaa, mitä tosin lakkahillo hyvin paikkasi. Ruokajuomana uudesta profiilipullosta tarjoiltu American Cream Ale istui etenkin lakkahillon kaveriksi mainosti.

Menu ei ehkä tarjonnut aivan parasta mitä Kannakselta löytyy, mutta siitä huolimatta lähdimme jatkamaan matkaa varsin tyytyväisinä. Kannas on klassikko syystä. Suosittelen käymään.

BrewDog Helsinki bottle share

Tämän viikon torstaina oli karkkipäivän lisäksi toinenkin oluttapahtuma, johon oli päästävä, nimittäin BrewDog Helsingin bottle share tasting. Ajatuksena siis aukoa isoja, harvinaisia ja kalliita pulloja isohkolle joukolle niin että hinta pysyy maltillisena. 30 € lippuja ei kuulemma saatu aivan kaikkia myytyä, joten jouduimme tyytymään hieman suunniteltua isompiin annoksiin. Miinuspuolena myöskään tastingin pitäjä ei ollut päässyt vielä yhtäkään olutta maistamaan, joten ennakkopuheet jäivät tavallista lyhyemmiksi. Vai onko se sitten miinuspuoli? Saapahan nopeammin olutta. Taustoja panimoiden takaa löytyi kuitenkin kiitettävästi.

BrewDog Overworks Punk x Funk

Koska BrewDogin maistelut aloitetaan "aina" Punkilla, alkoi tämä maistelu uudehkon Overworks hapanolutpanimon funk - versiolla. Villihiivaa läheiseltä pellolta, Punk IPAa mukaileva mallasmaailma (nyt mukana myös kolmea muuta viljaa tosin), humalaa perään. Oikein toimiva aloitus. Happamuus on mukavan maanläheinen ja tasapainoinen, hedelmää ja hiivaa sopivasti. Etenkin aiemmin päivällä maisteltujen hampaansulattajien jälkeen tämä toimi mainiosti.

3.9 / 5

Cool Head Brew Saison de Trois: Lingonberry

Tätä kohtaan ei sitten ollutkaan niin minkäänlaisia odotuksia. OlutExpossa hanaversio oli melko lailla juomakelvoton. Voisiko tämä kuitenkin olla jotenkin parempi? Voisi, ja oli! En tiedä mikä ero näillä kahdella versiolla lopulta on, mutta siinä missä Kaapelitehtaalla saatiin ylikäynyttä puolukkamehua, tämä oli oikein tasapainoinen ja sopivan hapan saison, jossa puolukka toimi juuri niinkuin toivoa sopii. Sen happamuus pelasi samassa tiimissä muun oluen kanssa. Tämähän oli aivan hyvää.

3.7 / 5

Lindheim Farmer's Reserve: Raspberry Brut

Tätä kohtaan oli kuulemma tastingin pitäjällä kovat odotukset, ja 'seuratoveri Janne kertoi tämän Tallinnassa joskus maistaneensakin. Lindheim on osallistunut TCBW:lle ainakin kahtena edellisvuotena. Tuoksu lupasikin oikein maukasta vadelmasouria, mutta maku ei jotenkin itselle aivan riittänyt. Vetisen puoleiseksi jäi. Ei paha, mutta kalpeni edellisten rinnalla.

3.4 / 5

Baladin Metodo Classico Riserva 2016

Sitten jotain aivan muuta. Baladin on panimo jonka perusoluetkin osaavat olla jotenkin hämmentäviä, ja nämä ei-niin-perus oluet sitäkin enemmän. Tämä olut on jonkinlainen hunajainen shampanja-barleywine. Hailakan oranssi, reilusti kiinteää sakkaa, tuoksu ja maku kuin makeassa barleywinessä, kuplat kuin shampanjassa. Hämmentävä tapaus, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Ehkä tastingin kohokohta.

3.9 / 5

Wild Beer Beyond Modus V

Wild Beer julkaisee ajoittain tynnyrikypsytettyjä versioita Modus Operandi oluestaan. Tämä oli käynyt mm. Islay - viskitynnyrissä, ja sen kyllä huomasi. Tuoksu meni aivan joka paikkaan, mutta maku oli selvästi lähempänä alkuperäistä olutta, sopivalla Islay - vivahteella höystettynä. Kunnianhimoinen olut, joka ei tuoksussa aivan vakuuttanut, mutta maku paikkasi paljon.

3.7 / 5

Buxton Kentucky Woods

Maistelun päätti "tylsä" Buxtonin viskinen imperial stout. Tylsä siksi koska Buxton on sen verran takuuvarma tässä tyylissä, ettei olut pääse ketään yllättämään. Eikä päässyt tämäkään. Perhanan hyvää se kyllä oli, todennäköisesti paras olut tässä tastingissa. Mutta Metodo Classicon jälkeen kaipasi jotain särmikkäämpää.

4.2 / 5

Itse tastingin jälkeen jaoimme vielä Jannen kanssa hanavalikoimassa jäljellä olleet Reservoir Dogs - henkiset Mr. Pink, Blue, Brown, Blonde ja White (kuvan järjestyksessä vasemmalta oikealle). Olin kuullut näistä vain nimeltä mainitsemattoman Ratebeer - aktiivin arvion "ihan kauheita kaikki", ja vaikka en tuohon voi aivan yhtyä, ymmärrän mistä mielipide kumpuaa. Totesimme Jannen kanssa että kyllähän neljä - viisi vuotta sitten nämä olisivat räjäyttäneet tajunnan, mutta nyt tällainen puolittain onnistunut kikkailu lähinnä ärsyttää, sen verran hyvin moni nämä samat asiat tekee. Brown oli minusta lähes juomakelvoton, mutta Janne piti. Muut enemmän tai vähemmän keskitasoa. Omat arvosanani vaihtelivat niille neljälle välillä 3.3 - 3.5.

Mainio tapahtuma tämäkin. Toivottavasti ensi kerralla saadaan vähintään saman verran väkeä mukaan.

Pieni karkkipäivä

Kuva: Pien Shop & Bar

Pien on alkanut baaripuolen aukeamisen myötä pitämään varsin mielenkiintoisia torstaitapahtumia helposti suussa soljuvan TTTTO (Thrusday Turbo TapTakeOver) - lyhenteen alla. Tällä viikolla vuorossa oli panimo, joka veti viime kesän Brewskivalilla slushkone-ylivoimallaan festarin ainoan hypejonon, jättäen Omnipollon tavallisen rivipanimon asemaan, nimittäin Morgondagens. En tuolloin tiennyt panimosta mitään enkä luonnollisesti jonottanut hypen perässä. Ehkä olisi kannattanut.

Kovan valikoiman olutkauppoja tulee usein kuvailtua karkkikaupaksi, sillä niihin astuessa olo on kuin lapsella karkkikaupassa - valitseminen tuntuu mahdottomalta. Tämän panimon kohdalla karkkikauppavertaus saa kuitenkin vielä uuden ulottuvuuden, sillä cirkusöl - nimellä kuvaillut oluet ovat todellakin kuin nestemäistä karkkia niin ulkonäöltään kuin maultaan.

Otin alkuun heti melko rohkean värisuoran. Tiskillä kysyttiin haluanko Hockeypulver - oluen lasin reunoille aitoa sitä itseään, ja minähän halusin. Tämä tosin hankaloitti hieman oluen tuoksun arviointia.

Morgondagens Hockeypulver

Kirsikalla, mangolla, vadelmalla, passionhedelmällä ja tietysti hockeypulver - jauheella maustettu berliner weisse. Tuoksu nyt oli lähinnä sitä salmiakkijauhetta sattuneesta syystä, mutta maussakin olin sitä havaitsevinani. Päällimmäisenä tästä jäi kuitenkin mieleen se miten huikean hyvin tuo lasin reunoille laitettu pulveri pelasi yhteen todella makean ja happaman oluen kanssa. Eihän tämän yhdistelmän sopivuus mikään yllätys ollut, mutta tässä se todella toimi.

4.0 / 5

Morgondagens Grön Tjära

Vain tätä tapahtumaa varten tehty tervaleijona-sour. Kyllä, tervaleijona-sour. Tuoksu on sitä itseään, samoin maku. Jotain vienon hedelmäistä elementtiä sieltä myös löytyy ja jotain mikä etäisesti muistuttaa mallasta, mutta jälkimaku on taas aivan pelkkää tervaleijonan raikkautta. Aivan mahtavaa, mutta ei totisesti jokaiselle.

3.9 / 5

Wizard Puppethead

Morgondagens ja Mikrofonbryggeri löivät hullut päänsä yhteen ja perustivat Wizard Brewing nimeä kantavan kollabopanimon. Tarkoituksena ilmeisesti olla vieläkin överimpi kuin "maltilliset" perustajapanimot. Hassua kyllä, tämä vadelmalla ja mustaherukalla maustettu berliner oli maltillisin maistamani olut Pienessä tänä torstaina. Oikein mukava marjaisuus, jotain joka muistuttaa jopa tasapainoa, ja reilusti happamuutta. Hyväähän tämäkin toki oli.

3.7 / 5

Aikaa oli vielä toiselle kolmikolle. Yksi näistä ei ollut edes hapan, jotta hampaani säästyisivät. Ja kyllähän tässä vaiheessa kaipasi jo pientä tasapainoa siihen happamuuteenkin.

All In / Attic Meadery / Beerbliotek / Dugges / Electric Nurse / Mikrofonbryggeriet / Mohawk / Morgondagens / O/O / Oceanbryggeriet / Odd Island / Poppels / Spike / Stigbergets / Vega Gothenburg Phenomenon

Sellainen kollabo sillä kertaa. Göteborgin panomiehet ovat lähteneet porukalla panemaan ja tehneet... oikein tasapainoisen IPAn. Mikäpä siinä. Hedelmäisyyttä, vähän pihkaa, reilusti katkeroa. Ehkä kontrasti sirkusoluisiin myös vaikutti arvioon, mutta tämä toimi mainiosti tähän väliin.

3.8 / 5

Morgondagens Kalamazoo

Ajattelin ottaa Morgondagensilta myös yhden "normaalimman" sourin, ja kohteeksi valikoitui Kalamazoo. Mustaherukalla, vadelmalla ja kirsikalla maustettu berliner. No, mausteet olivat muita normaalimmat mutta tähän olikin sitten sen vastapainoksi työnnetty lactobacillusta oikein urakalla. En tiedä miten minulla on vielä hampaita jäljellä, mutta se tuntui mahdottomalta tätä maistaessa. Hyvää, toki, mutta ei näitä litratolkulla uskalla illassa juoda.

4.0 / 5

Morgondagens Dead Head

Viimeisenä oluena tällä kertaa taas kirjaimellisesti karkkiolutta. Punamustien "dead head" pääkallokarkkien hengessä tehty vadelmalakritsiberliner. Sain mitä tilasin. Vadelmaa, lakritsia, yllättävän mieto happamuus, eli silläkin saralla ollaan hyvin lähellä niitä karkkeja. Tai siis näin luulen, eihän aikuinen mies karkkia syö.

3.9 / 5

Huikea kattaus kaiken kaikkiaan. Jos BrewDogin bottle share tasting ei olisi ollut juuri alkamassa, olisin maistanut loputkin ja lähtenyt tyytyväisenä kotiin. Kannattaa mennä heti tänään katsomaan onko mitään näistä enää jäljellä. Ainakin Hockeypulveria ja Puppetheadia oli tarjolla myös tölkissä noin 6 € puolisuolaiseen hintaan. Jos ostatte Hockeypulverin niin etsikää ihmeessä jostain myös salmiakkijauhetta siihen lasin reunaan.

Alkon käsityöläissarja 2019

Vaikkei Alkon vuosittainen käsityöläisoluiden sarja olekaan enää kotimaisessa olutkentässä sellainen ainutlaatuinen merkkipäivä kuin alkuaikoinaan, joka kerta se tulee silti noteerattua. Olemme jo usean vuoden ajan maistelleet samalla porukalla koko sarjan kerralla, ja niin päätimme tehdä nytkin. Siksi jätin erikoiserien pressimaistelun väliin ja pyrin parhaani mukaan välttämään näiden maistamista etukäteen muutenkin. Maistelun ajankohta venyi selvästi maaliskuun puolelle, mutta sen ei annettu menoa häiritä.

Jaoimme oluet kahteen sarjaan. Ensimmäisessä sessiossa maistettaisiin pilssit, ipat ja happamat, väliin ruokatauko blineillä ja jälkiruokasessioon brown alet, tuplapukki ja "tummat". Raatimme oli tälläkin kertaa kuusihenkinen, tosin yhden estyneen maistelijan oli korvannut saksalaisvahvistus. Varsin mielenkiintoista saada myös Suomen ulkopuolelta mielipide näihin. Asteikko oli 0-10 neljännespisteen askelilla.

Sessio 1: Kevyt aloitus

1/17: Stadin Panimo Fest Pils

Yksi niistä oluista joilta odotin paljon, ja hyvähän tämä olikin. Osasin tosin arvata että Saksan suunnalta ei arvostusta tule ihan niin paljoa, koska meno on aika hedelmäistä. Ehkä tämä on jonkinlainen jenkki-pils? Hyvää kuitenkin.

Raadin arvio: 7 (6 - 8+, Saksa 6½)

2/17: Vakka-Suomen Panimo Prykmestar Perle Pils

Moni luuli tätä jo maistaneensa, sen verran samalta pullo näyttää kuin VASP:n aiemmat pilssit, etenkin käsityöläissarjassa kaksi vuotta sitten nähty Saazer Pils. Aika samanlainen oli olutkin. Tyylikäs, leipäinen ja katkera. Oikein mainio pils kaiken kaikkiaan. Osalle raatia liiankin katkera.

Raadin arvio: 7 (3 - 8½, Saksa 7½)

3/17: Teerenpeli Vahvaveijo Imperial Pils

Imperial pils hyvin harvoin lupaa hyvää. Eikä tämä tuottanut poikkeusta. Tuoksu on jotain makeaa liuotinta, maku taas hiivaisen funkkia tuplapukkia. Ei todellakaan jatkoon. Ehkä tämä oli nyt se yksi pakollinen pommi tästä sarjasta ja loput olisivat kunnollista?

Raadin arvio: 4+ (2½ - 6½, Saksa 6½)

4/17: Saimaa Brewer's Special Florida IPA

Joko nyt olisi Saimaalla prosessi kunnossa ja raikas tuote lasissa? No, melkein. Ilmaan heiteltiin tuoksun osalta mm. termejä "kuminauhaa" ja "barbipurkkaa, sellainen purukumin ja tarraliiman yhdistelmä". Minusta ihan kelvollinen humalahedelmä, mutta kieltämättä ei ihan raikkaimmillaan. Juotava, mutta ei enempää.

Raadin arvio: 6- (4½ - 7, Saksa 4½)

5/17: Maku Brewing West Coast IPA

Makun uuden IPAn olikin useampi meistä ehtinyt jo tyypata ja hyväksi todeta. Mielipide ei juuri muuttunut. Ei tarvitse kikkailla jos onnistuu tyylin sisällä hyvin, ja tässä on käynyt juuri niin. Rehellinen west coast IPA, tuoreempana kuin oikeasti west coastilta tulevat.

Raadin arvio: 8- (7 - 8+, Saksa 7)

6/17: Mustan Virran Tott Double IPA

Savolinnan lahja oluen ystäville on kunnostautunut lähinnä esteettisellä puolella niin maailman pienimmän kauppansa kuin pullojensa suhteen. Tott menee valitettavasti samaan kastiin. Komea pullo, keskinkertainen olut. Ei mitään isoja vikoja sinänsä, mutta ne plussatkin jäävät uupumaan.

Raadin arvio: 6 (5½ - 7-, Saksa 5½)

7/17: Fiskarsin panimo Will O' Wisp Wild Berry Sour

Tämänkin ehdin maistaa ennen tastingia, itse asiassa juuri edeltävänä iltana. Erittäin intensiivisen ja mielenkiintoisen Blaufränkisch Saisonin jälkeen tällainen paluu hillitympään oli itselleni pettymys, etenkin kun runko jäi varsin ohueksi. Lupaava, mutta ei aivan.

Raadin arvio: 6½ (6 - 7, Saksa 6½)

8/17: Flying Dutchman Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sour

Tämän olin maistanut alkukesästä hanatuotteena ja silloin se oli pettymys, sillä saman panimon valkoviinisour oli ollut huikea. Nyt pidin tästä itse asiassa jonkin verran enemmän kuin silloin hanassa. Tuntui tasapainoisemmalta. Ei silti pärjää äsken mainitulle Fiskarsin punaviinisourille eikä saman panimon valkoviiniversiolle.

Raadin arvio: 7 (5 - 8½, Saksa 5)

Ruokatauolle siirryttiin Maku Brewingin tukevassa johdossa. Se oli myös ainoa keskiarvosanaltaan selkeästi hyvä olut. Heikon puolelle menivät Saimaa, Musta Virta ja selkeimmin Teerenpeli. Loput keskikastia.

Sessio 2: Raskas lopetus

9/17: Laitilan Wirwoitusjuomatehdas Brown Ale

Molempia brown aleja kohtaan oli kovat odotukset, tosin tätä kohtaan vähän vähemmän kovat. Eikä tämä sitten kovin kummoinen ollutkaan. Vähän vaisu joka suuntaan. Stereotyyppinen brown ale siis.

Raadin arvio: 6 (5½ - 7-, Saksa 5½)

10/17: Suomenlinnan Wrede Brown Ale

Tältä odotin enemmän ja olin tastingin takia jättänyt jo kerran väliin mahdollisuuden maistaa tätä hanasta Bryggerissä. Odotus palkittiin, sillä onhan tämä aivan mainio olut. Juuri sellainen sterotypioita kaatava brown ale, joka näyttää että tästäkin tyylistä löytyy vaikka mitä kun uskalletaan vääntää vähän makuruuvia kireämmälle. Yksi tastingin kohokohtia.

Raadin arvio: 7+ (6½ - 8, Saksa 6½)

11/17: Bock's Corner Doppelbock

Vaasalaispanimo Bock's ei minua ole koskaan kovin hyvin vakuuttanut ja pulloissa on ollut usein sen verran kova hintalappu, että nämä on systemaattisesti jääneet kokeilematta. Sarjastahan ei tietenkään jätetä mitään väliin ja tämä doppelbock meni kieltämättä listallani panimon tuotannon kärkipäähän. Aivan kelpo tapaus, joskin hintalaatusuhteessa jäädään vielä Saksan tuotteista aika kauas.

Raadin arvio: 7- (5½ - 7½, Saksa 5½)

12/17: Iso-Kallan Panimo Baltic Porter

Kuopiolaispanimo on tehnyt viime vuodet aika hyvää työtä hieman heikon aloituksensa jälkeen. Etenkin vähän vahvempien tummien oluiden tekeminen heiltä on sujunut. Siksi olikin aika yllättävää huomata ettei tämä ollut kovin hyvä olut. Vihannesta yli tarpeen ja vähän mitäänsanomaton kokonaisuus muutenkin.

Raadin arvio: 6+ (5½ - 7½, Saksa 5½)

13/17: Atom Humalove Virgo Mexican Spiced Double Stout

Humalove ja Atom ovat molemmat suhteellisen mielenkiintoisia panimoita ja nyt olisi tarjolla kolmella eri chililajikkeella maustettua stouttia. Ei nouse ihan niihin sfääreihin kuin odottaa ehkä sopi, mutta aika kiva kuitenkin. Chilien maku tulee mukavasti esille. Ei suurempia vikoja.

Raadin arvio: 7- (6 - 8-, Saksa 7)

14/17: Kakola Brewing Company Lauha Imperial Stout

Kakola on kerännyt jo ihan kelvollisen maineen, mutta itselleni tämä oli ensimmäinen kosketus tähän panimoon. Ja kyllähän tuotteita haluaa tämän jälkeen maistaa lisääkin. Oikein maukas, tasapainoinen imperial stout, jossa on lähdetty rohkeasti kuivaan maltaisuuteen makeiden kikkastouttien sijaan. Toimii.

Raadin arvio: 7- (5½ - 7½, Saksa 6½)

15/17: Malmgård Vintage Imperial Stout 2018

Kypsytykseen tarkoitettu tuote, mutta kun kerran laitetaan tällaiseen sarjaan mukaan niin onhan se samantien maistettava. Varsin kelvollinen tämä onkin, mutta kypsytys varmasti auttaisi asiaa. Hieman on sellaista liian tuoreen stoutin terävyyttä mukana.

Raadin arvio: 7 (6+ - 8-, Saksa 7-)

16/17: Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel

Missasin tämän silloin kun se oli kuukauden oluena oluthuoneissa, mutta olin maistanut hanasta vähän ennen tätä tastingia ja hyväksi todennut. Ja hyvää oli edelleen. Todella makea toki, mutta sopi näin maistelun loppupäähän hyvin. Annoskokokin oli sopivan pieni kun pullo jaettiin kuuteen.

Raadin arvio: 8 (7+ - 9-, Saksa 7+)

17/17: Beer Hunter's Mufloni Kauramoottori

Porista tuotiin sarjaan jälleen vahvaa ja synkkää tavaraa, jota kohtaan odotukset olivat korkealla. Ja kyllähän ne myös täytettiin. Erinomaisen täyteläinen olut, jossa komponentit ovat mainiossa tasapainossa. Kaura tuo sopivasti pehmeyttä ja makeutta. Herkkua.

Raadin arvio: 8 (6+ - 9, Saksa 6+)

Toisessa sessiossa ei ollut yhtään heikompaa olutta ja vahvempia useampi, kohokohtina kaksi viimeistä jotka olivat myös koko sarjan kaksi parasta olutta. Kovempaa kärkeä tämä sarja edelleen kaipaisi, mutta nyt oli heikkoja tuotoksia selvästi aiempia vuosia vähemmän, kun oikeastaan vain Vahvaveijo meni selvästi heikkojen kastiin.

Raadin top 5:

1. Beer Hunter's Mufloni Kauramoottori 8,04 / 10

2. Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel 7,96 / 10
3. Maku Brewing West Coast IPA 7,79 / 10
4. Suomenlinnan Panimo Wrede Brown Ale 7,25 / 10
5. Flying Dutchman Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sour 7,00 / 10

Oma top 5:

1. Beer Hunter's Mufloni Kauramoottori 3.9 / 5
2. Suomenlinnan Panimo Wrede Brown Ale 3.9 / 5
3. Maku Brewing West Coast IPA 3.9 / 5
4. Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Salted Caramel 3.9 / 5
5. Kakola Brewing Company Lauha Imperial Stout 3.7 /5