Se Otaniemen panimoista vähemmän kokeellinen on toki ehtinyt Fat Lab - protosarjassaan jo aika pitkälle, mutta sen lisäksi viime aikoina on alettu julkaista "Fat Batch" - versioita vakiovalikoiman oluista. Ajatuksena on, että olut on (kuiva)humaloitu eri lajikkeilla kuin normaalisti. Paatuneena tapatikkerinä olen kaikki vastaan tulleet Fat Batchit maistanut, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla miten suuria eroja niistä nyt sitten oikeasti maistaa, kun en itse ainakaan yksittäistä Fat Batchia maistaessa pysty muistamaan miten lähellä tai kaukana alkuperäistä sillä kertaa ollaan. Hyvän mahdollisuuden testiin antoivat uusimmat Haze Oddityn Fat Batchit, joita julkaistiin kolme lyhyen ajan sisään.
Peitin edellisenä päivänä oluiden erätiedot tarroilla ja pyyhin onnistuneesti mielestäni tiedon siitä, mitä tarroja meni mihinkin tölkkiin. Maisteluseuraksi otin vaimoni, ja sitten vain oluet laseihin. Haze Oddityssä, ja myös kaikissa Fat Batcheissa, perushumaloina toimivat Mosaic ja Citra. Näiden lisäksi American Hops erässä oli Azaccaa, European Hops erässä Harlequin ja Most.
Jo ulkonäössä oli havaittavissa pieniä eroja, vaikka oluet oli säilötty ja kaadettu mahdollisimman identtisesti. Väri on luonnollisesti sama mallaspohjan ollessa identtinen, mutta sameudessa ja vaahdossa oli jonkin verran eroja. Myös tuoksusta pystyi heti sanomaan vähintään sen että maisteltavana tosiaan on kolmea eri olutta. Siitä oli kuitenkin vaikeampi saada kiinni mikä oli mitäkin, vaikka yritimmekin tukeutua erikoiserien humalalajikkeiden kuvauksiin. Vasemmalla ehkä eniten sitrusta, eli Pacific? Keskimmäinen oli minusta katkerin, joten päätin sen olevan American ja oikealla ainakin oli sotkuisimman oluinen maku, niin olkoon se sitten European, kun Harlequinista piti purukumiakin profiilissa olla. Tästä olimme varmimpia, joten paljastimme oikean vastauksen: Pacific Hops! Suunnitelmat uusiksi siis. Nyt piti päättää pidetäänkö American paikallaan ja korvataan Pacific Europeanilla, vai vaihetaanko. Eeva piti oman järjestyksensä (sama kuin itse yllä päättelemäni), mutta minä maistoin uudestaan ja vaihdoin Americanin vasemmalle, lähinnä koska joimme sitä aiemmin samana päivänä ja jotain tuttua maussa kuitenkin oli. Sen kummemmin en osannut perustella.
Ja niinhän siinä kävi, että makumuistini tunnisti edes jotain, ja vasemmalla oli American Hops. Eurohumalat toivat keskelle eniten katkeroa, missä sinänsä on myös oikein paljon järkeä jos asiaa ei ajattele googlesta löydettyjen makuprofiilikuvausten kautta. Vaikeaa tämä oli kuten arvata saattoi, mutta oli näissä ainakin eroja. Ehkä nämä jollain tapaa sitten auttavat panimoa kehittämään vakiovalikoiman tuotteista vielä parempia. Toivotaan näin!
No comments:
Post a Comment