Olutpolkijat: Espoon panimopyöräily 2023

Oluen ja pyöräilyn yhdistäminen on aina ollut sydäntäni lähellä, sillä mikäpä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin pyöräily lähipanimolle hakemaan juomista jalointa suoraan lähteeltä. Olutpolkijat on vaikuttanut minulle jotenkin itseäni vakavammilta pyöräilijöiltä, mutta silti olisin viime vuonna osallistunut Espoon panimokierrokseen jos vain se olisi aikatauluuni sopinut. Tänä vuonna onneksi vastaava tapahtuma, tosin hieman lyhyempänä eräiden espoolaispanimoiden hiljaiselon vuoksi, järjestettiin uudestaan, ja sain sen jopa sopimaan aikatauluuni. Niinpä starttasin melko tavanomaisen näköisellä Activellani kohti Bemböleä klo 9 lauantaiaamuna.

Tämä Salamalta Keran kautta Olarille reittihän oli siitä hauska, että minulle kertyisi selvästi enemmän kilometrejä ennen ja jälkeen tapahtuman, kuin sen aikana. Matkaa "lähtöön" Salamalle tuli 18 km ja pyörä hieman temppuili edellispäivän huollosta huolimatta. Sain kuitenkin rassattua takavaihtajan yhteistyöhaluiseksi ennen matkan jatkumista.

Salama olikin mielenkiintoinen kohde, sillä vaikka oluet ovat minulle hyvin tuttuja, tälle panimolle asti en koskaan aiemmin ollut jaksanut polkea. Nyt toki huomasin että kuukautta aiemmin juhannussahtitapahtumaan Veikkolaan polkiessani olen ajanut aivan panimon vierestä. Nykyiset tilat ovat käymässä panimolle ahtaaksi ja muutto onkin suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Kohde vain jäi vielä paljastumatta. Itse tuotantotilojen lisäksi myös pieni mutta monipuolinen tynnyriohjelma oli miellyttävä tuttavuus. Menovettä matkalle tarjosi sopivasti nimetty Smiles for Miles.

Bembölestä suuntasimme Keraan, jonne ehdimme kuin ehdimmekin ennen kuin taivas putosi. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin turvallisesti katoksen alla jossa oli oikein miellyttävä nauttia hieman alennettuun hintaan saatua lounaspakettia oluen kera komeita muraaleja ihastellen. Hot Dogin vöner-versio + patatas bravas saavat molemmat allekirjoittaneelta suosituksen, eikä se olutkaan huonoa ollut.

Taproomin jälkeen oli aika tutustua panimoihin, joita Kerasta löytyy kolme. Tired Unclelle meillä oli varattuna ohjattu kierros, johon sisältyi myös vähän uusvanhan hapanoluen maistelua. Lisäksi kävin Masiksen puodissa ja 8-Bitillä Jasonin olohuoneessa pelaamassa flipperiä. Ilmeisesti seurueemme oli saanut vielä extempore panimokierroksen Masikselle siinä vaiheessa kun odottelin jo muita pyörien luona, mutta tieto tästä ei kantautunut minulle asti. No, sattuuhan näitä.

Päätepisteessä Olarilla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa ja panimo on itselleni hyvinkin tuttu. Nautin kuitenkin reissun teemaan sopivasti yhden Uncle Olarin tihkusateisella terassilla, tämä kun oli Tired Unclen taproomilta jo lopussa.

 

Varsinaisen ohjelman päätyttyä kävin vielä itsenäisesti "jatkoilla" naapurissa Fat Lizardilla, koska heiltä oli ilmestynyt pari uutta Fat Lab - sarjan tuotetta, ja uuden tynnyriprojektin stouteista #03 löytyi myös hanasta. Päteviä kaikki, ja hieman hiljaisempi meninki sopi tähän vaiheeseen päivää oikein hyvin.

Tulihan sitä tietysti reppuunkin jonkin verran täytettä, ettei alle 40 kilometrin jäänyt lenkki vain olisi liian helppo. Ensi kerralla uudestaan.

Makujen Tapiola Gallows Birdillä ja Ota Olut 2022 - käynnistymisvaikeuksia

Espoossa järjestettiin samana päivänä samaan aikaan kaksi jotakuinkin kaupungin ainoaa oluttapahtumaa. Makujen Tapiolan yhteydessä oli Gallows Bird Tapiolan terassilla pienpanimotapahtuma ja samalla Ota Olut teki paluun Tietotien parkkipaikalle. Herää kysymys eikö näitä olisi voinut aikatauluttaa fiksummin, ja Ota Olut herätti monia muitakin kysymyksiä joista lisää hieman tuonnempana. Päätin kuitenkin käydä tutustumassa molempiin tapahtumiin.

Makujen Tapiola Gallows Birdillä

 

Saavuin paikalle noin 14:45, kun tapahtuma oli ilmoitettu aukeavaksi kello 15. Melko keskeneräiseltä näytti, joten sisältä hakemaan odotusjuomaa.

Uutuuslätkä hanassa houkutteli, joten pöytään mukaan pieninä annoksina Gallowsin oman panimon Schäferhund German IPA ja real-hanasta jo pidempään tarjolla ollut mutta minulle uusi Captain Citrus. Vanhan koulukunnan menoa, toimii. Oluita juodessa paikalle ilmestyi pari kaveria, kello kävi, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan hanoja kiinni, tai osalla edes kegejä paikalla.

Ihmetellessäni tätä baarin puolella sain vastaukseksi että edellisenä iltana oli tullut ilmi jotain minkä takia aloitusaikaa piti siirtää tunnilla. Tästä oli kuulemma tiedotettu. Näytin puhelimestani Facebook-tapahtumaa joka edelleen ilmoitti alkavansa kello 15, kun kello oli noin 15:40. Sain vastaukseksi pahoittelut. Vielä hetkeä myöhemmin näytti siltä että myös 16 olisi optimistinen arvio, joten lähdimme vaeltamaan kohti Ota Olutta.

Ota Olut 2022 1/2

Ota Olut teki aikanaan vaikutuksen olemalla hyvällä tavalla kotikutoisen oloinen ja opiskelijahenkinen. Nyt kahteen eri viikonloppuun jaetun tapahtuman yllä oli useita kysymysmerkkejä. Lippujen hinnoittelu oli omituinen ja epäselvästi tiedotettu - päivälippuja ei myyty ollenkaan ja 15 € viikonloppulippu oli melko kallis yhdestä sisäänpääsystä ja yhdestä lasista mikä piti säilyttää lauantaihin tai jättää "lasiparkkiin". 18 € kahdesta viikonlopusta on jo ihan ok, mutta suosii vain tosiammattilaisia. Käytännössä hinnoittelulla voitaisiin karkoittaa iso joukko vähemmän ammattimaista kävijäkuntaa joilla ei ole mitään tietoa onko paikalle tarkoitus tulla yli yhtenä iltana. Itselleni sain lopulta ilmaisen sisäänpääsyn kun kävin tästä rakentavaa palautekeskustelua, mutta hinnoittelu ei luonnollisesti lyhyellä varoitusajalla muuttunut. Verkkokauppa todettiin myös melko onnettomaksi, kun maksun jälkeen ostajat olivat saaneet 2000-luvun alkua huokuvan "lippu saapuu samaan sähköpostiin lähipäivinä" viestin. Ei näin.

Kaikesta tästä huolimatta olimme menossa kiinnostuneina paikalle. Tyhjältä pari tuntia aukeamisen jälkeen näyttänyt alue ei valitettavasti yllättänyt. Nimeäni ei luonnollisesti ollut millään listalla, mutta pääsin sisään kun paikalle osui sattumalta henkilö joka sattui tietämään että nimen piti olla listalla. Lasia pitäisi kuitenkin säilyttää myös seuraavaan viikonloppuun (tai jättää lasiparkkiin). Olisikohan lasipantti kuitenkin parempi ratkaisu? Käsittämättömin käänne näkyi tämän jälkeen, kun repun vieminen alueelle sisään osoittautui mahdottomaksi, vaikka se oli lähes tyhjä ja helposti läpi katsottavissa, samalla kun kaksi edellistä sisään menijää olivat vieneet hyvinkin täydet olkalaukut mukanaan. "Johonkin se raja on pakko vetää". Mitähän helvettiä? Kannetaan sitten järjestelmäkameraa kädessä.

Sama kotikutoisuus, tällä kertaa huonolla tavalla, oli myös järjestelyjen kantava teema. Ruokaa täältä sentään sai ja Sangan juustoleipä oli erinomainen. Muutenkaan itse tarjonnassa ei ollut valittamista. Hinnat olivat kalliimmat kuin esim. Cool Headin festareilla, mikä tuntui kalliin sisäänpääsyn päälle vähän törkeältä, mutta pääosin 3,5 € / 1,5 dl hintaan myydyt juomat kyllä tuntuivat hintansa arvoisilta. Olut oli hyvää ja ihmiset tiskien takana mukavia. Panimoja oli paikalla yksi ylimääräinen suhteessa listaan (Husky) ja CoolHeadin luulimme puuttuvan kokonaan, kunnes huomasimme että heidän oluitaan sai Bräugierin teltan ja Paloaseman välistä. Alla kuvassa järjestyksessä Bräugier, CoolHead, Paloasema.

En tiedä miksi CoolHeadille matka Viikistä Otaniemeen oli liian pitkä, mutta on jokseenkin käsittämätöntä että maan värikkäimmän pienpanimon tiskillä ei edes kunnolla lue panimon nimeä. Eikä viereinen teltta juuri tehnyt kunniaa festarin ainoalle ulkomaalaispanimolle. Vielä kun tiskeillä päivysti ihmisiä festarin omissa paidoissa ja olutlistat olivat vain printatuilla A4:silla pöydillä, vaikutelma oli selvästi lähempänä infotiskiä kuin panimon myyntipistettä. 

Kuitenkin jopa umpisurkeasti järjestetty tapahtuma, jollaiseksi tämä on nyt pakko laskea, voi olla miellyttävä kun seura on oikea ja olut hyvää, joten ilta oli lopulta oikein mukava. Ehkä käyn myös ensi viikonloppuna pyörähtämässä, katsomassa tekeekö järjestäjä edelleen kaikkensa pilatakseen illan. Sää tulee silloin olemaan huomattavasti kylmempi. Mitenhän tyhjää sitten on? 

Molemmat tapahtumat jatkuvat tänään. Kokeilkaa omalla vastuulla.

Ota Olut 2022 1/2 Top 5:

1. Etko Peanut Butter Hazelnut Chocolate Caramel Sad Cake 4.4/5

2. Etko Boo-Boo 4.3/5 
3. Bräugier God-Damn-Zilla! 3.9/5
4. Salama Coconut Carneval 3.9/5
5. Fat Lizard Fat Lab 49: South African Double NEIPA 3.7/5

Haze Oddity Fat Batch *3

Se Otaniemen panimoista vähemmän kokeellinen on toki ehtinyt Fat Lab - protosarjassaan jo aika pitkälle, mutta sen lisäksi viime aikoina on alettu julkaista "Fat Batch" - versioita vakiovalikoiman oluista. Ajatuksena on, että olut on (kuiva)humaloitu eri lajikkeilla kuin normaalisti. Paatuneena tapatikkerinä olen kaikki vastaan tulleet Fat Batchit maistanut, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla miten suuria eroja niistä nyt sitten oikeasti maistaa, kun en itse ainakaan yksittäistä Fat Batchia maistaessa pysty muistamaan miten lähellä tai kaukana alkuperäistä sillä kertaa ollaan. Hyvän mahdollisuuden testiin antoivat uusimmat Haze Oddityn Fat Batchit, joita julkaistiin kolme lyhyen ajan sisään.

Peitin edellisenä päivänä oluiden erätiedot tarroilla ja pyyhin onnistuneesti mielestäni tiedon siitä, mitä tarroja meni mihinkin tölkkiin. Maisteluseuraksi otin vaimoni, ja sitten vain oluet laseihin. Haze Oddityssä, ja myös kaikissa Fat Batcheissa, perushumaloina toimivat Mosaic ja Citra. Näiden lisäksi American Hops erässä oli Azaccaa, European Hops erässä Harlequin ja Most.

Jo ulkonäössä oli havaittavissa pieniä eroja, vaikka oluet oli säilötty ja kaadettu mahdollisimman identtisesti. Väri on luonnollisesti sama mallaspohjan ollessa identtinen, mutta sameudessa ja vaahdossa oli jonkin verran eroja. Myös tuoksusta pystyi heti sanomaan vähintään sen että maisteltavana tosiaan on kolmea eri olutta. Siitä oli kuitenkin vaikeampi saada kiinni mikä oli mitäkin, vaikka yritimmekin tukeutua erikoiserien humalalajikkeiden kuvauksiin. Vasemmalla ehkä eniten sitrusta, eli Pacific? Keskimmäinen oli minusta katkerin, joten päätin sen olevan American ja oikealla ainakin oli sotkuisimman oluinen maku, niin olkoon se sitten European, kun Harlequinista piti purukumiakin profiilissa olla. Tästä olimme varmimpia, joten paljastimme oikean vastauksen: Pacific Hops! Suunnitelmat uusiksi siis. Nyt piti päättää pidetäänkö American paikallaan ja korvataan Pacific Europeanilla, vai vaihetaanko. Eeva piti oman järjestyksensä (sama kuin itse yllä päättelemäni), mutta minä maistoin uudestaan ja vaihdoin Americanin vasemmalle, lähinnä koska joimme sitä aiemmin samana päivänä ja jotain tuttua maussa kuitenkin oli. Sen kummemmin en osannut perustella.

Ja niinhän siinä kävi, että makumuistini tunnisti edes jotain, ja vasemmalla oli American Hops. Eurohumalat toivat keskelle eniten katkeroa, missä sinänsä on myös oikein paljon järkeä jos asiaa ei ajattele googlesta löydettyjen makuprofiilikuvausten kautta. Vaikeaa tämä oli kuten arvata saattoi, mutta oli näissä ainakin eroja. Ehkä nämä jollain tapaa sitten auttavat panimoa kehittämään vakiovalikoiman tuotteista vielä parempia. Toivotaan näin!

Olari ja Oktoberfest

Olutkulttuuriseuran Oktoberfestiä vietettiin perinteiseen tapaan Tampereella. Samalle viikonlopulle osui kuitenkin myös Olarin panimon kaupan avajaiset, joten matkani alkoi sieltä. Myymälä oli tyylikäs ja näkymä panimoon pleksiseinän läpi plussaa. Hinnat olivat yksikköhinnoiltaan samaa luokkaa naapurin liskokaupan kanssa, eli litrahinnaltaan hieman kovemmat. Kyllä täälläkin silti mielellään tulee käymään lähes joka perjantai kotimatkalla.

Tampereelle päästyäni suuntana oli perinteinen Plevna, johon mentiin seuran perinteistä poiketen jo perjantaina. Valinta osoittautui oikeaksi, sillä Tuulensuussa olisi jälleen tullut ahdasta. Niin meinasi tulla Plevnassakin kun varauksemme oli ripoteltu hieman ikävästi pikkupöytiin, mutta tunnelmaa se ei liikaa haitannut.

Plevnasta edettiin Pyynikin Brewhouseen, jossa sielläkin oli möhlitty varauksemme. Sekä meidän että ravintolan onneksi tilaa kuitenkin oli ja virhe paikattiin esimerkillisesti. Meille järjestettiin yksi pitkä pöytä ja pöytään tuli muutama tapaslautanen talon puolesta. Panimon oma festiolut oli maistuvaa, samoin tapakset. Oma iltani loppuikin tähän väsymyksen iskiessä, enkä jatkanut enää kovakuntoisimpien mukana Tillikkaan.

Lauantain avasi perinteisesti jyvät akanoista erottava legendaarinen Pispalan Pulteri. Via Dolorosaa muistuttava matka Pispalan harjun päälle puolilta päivin jää useimmilta suorittamatta, mutta paikalle raahautuneet palkitaan aina maistuvalla ruoalla ja raikkaalla oluella - niin tälläkin kertaa.

Tuulensuuta ei toki voi väliin jättää, joten sinne suunnattiin seuraavaksi. Lauantai-iltapäivän perinteisesti pienemmälle joukolle Tuulensuun kabinetti sopi loistavasti, ja täytettä vatsoihin saatiin niin kiinteässä kuin nestemäisessäkin muodossa.

Välipysähdyksenä ennen illan päättävää Konttoria oli osalle porukasta Taproom United, jossa on varsin mukava hanakattaus kotimaista pienpanimo-olutta. Oli myös ilahduttavaa huomatata Pyynikin "katulätkän" yleistyminen Tampereen katukuvassa. Lisää näitä paikallisia valomainoksia Sandelsien ja ulkomaalaisten isojen merkkien sijaan. Konttorissa oli niin täyttä ettei mahtunut kuvia ottamaan. Kaksissa Kasvoissa, johon väki vielä suuntasi jatkoille, en enää jaksanut.

Jos lauantaiaamun Pulteri karsii jyvät akanoista, en tiedä miten tätä sunnuntain Ohranjyvää kuvailisin. Heikot sortuu elon tiellä, joten uutena ohjelmanumerona mukaan tullut vapaaehtoinen sunnuntaibrunssi (kaikki muut tapahtumat ovat luonnollisesti pakollisia) keräsi paikalle vain kolme osallistujaa. Ruoka oli kuitenkin tälläkin kertaa hyvää, samoin olut. Festit oli festailtu.

Litran festioluet 2018

Plevnan oktoberfest @ Plevna

(Pyynikin tumma ja vaalea festbier @ Pyynikin Brewhouse (0,5 + 0,5, eri tuoppeihin))

Hacker-Pschorr Märzen @ Tuulensuu

Mass päivässä pitää tohtorin loitolla, mutta aika vähäiseksihän tämä itse asiaan keskittyminen jäi.

Espoo Panee ja Juhlii - hieman pintaa syvemmältä

Kesäkuussa kävin tutustumassa hyvin lyhyesti ja pintapuolisesti Ravintola Fat Lizardin parkkipaikalla järjestettyyn "Espoo Panee ja Juhlii" tapahtumaan. Tapahtuma vaikutti varsin kehityskelpoiselta (ja sijaitsee melko lähellä työpaikkaani) joten sinne piti ehdottomasti ehtiä uudestaan tänä kesänä. Ilosaarirock oli päällekkäin heinäkuun juhlien kanssa, mutta elokuussa ei enää ollut tekosyytä.

Kuten arvelinkin, paikalla oli rento meininki, hyvää musiikkia, hyvä sää (tsägä!) ja kourallinen hyviä oluita espoolaispanimoilta. Espoon panimokattaus on vielä sen verran pieni ettei tästä mitään himotickaajan unelmaa tullut, mutta ei varmasti ollut tarkoituskaan. Kiinteä 1,5€ / dl hinnoittelu toimi hyvin ja olut maistui.

Ruoka noudatti tuttua Fat Lizard kaavaa, eli hieman hintavaa mutta erittäin hyvää. Pihagrillissä ei valitettavasti ollut lihattomia optioita tarjolla, mutta kokeilemani makkaratrio oli erittäin hyvä. Puolisokaan ei päässyt pettymään sisältä tilattuun pasta-annokseen, joka tuotiin mieluusti meille ulos.

Mukavan rento tapahtuma, jolle näkisi mielellään jatkoa ensi vuonna! Tämäkin on sen luonteinen tapahtuma, että top-listoja on turha listailla. Olarin Area 21 IPA ja Pine Hill olivat tuoreita ja maukkaita, mutta ei sieltä juuri huteja löytynyt.

Fat Lizard - kickoffista uusiksi

Kävimme Olutkulttuuriseuran kanssa tutustumassa Fat Lizardin nimeä kantavaan ravintolaan sen alkuaikoina, eikä kokemus ollut kovin hyvä. Pitkähkön odottelun jälkeen asiakaspalautteeseemme kuitenkin vastattiin ja meille luvattiin, ongelmat tiedostaen, omatoimitastingia hyvitykseksi. Kenelläkään ei varsinaisesti ollut kiire yrittämään uudestaan, mutta ajatuksena oli koko ajan ollut antaa ravintolalle jossain vaiheessa mahdollisuus näyttää että alkukankeudet on jätetty taakse. Olin välissä ehtinyt jo itsekin rohkeasti järjestää kabinetin puolella yhden seminaaridinnerin - onnistuneesti - joten lähdimme varovaisen optimistisena uusintakokeilulle Otaniemeen.

Lähestulkoon kaikessa kelkka oli saatu kääntymään. Fat Lizardin oluista koostunut tastingsetti oli toimiva, hanoista löytyi myös muita oluita ja lista oli ainakin lähestulkoon ajantasainen. Palvelu oli ammattitaitoista ja vaikka ruokien saaminen taas vähän kesti, tästä kommunikoitiin meille hyvin ja odotus ei tuntunut yhtään niin pitkältä kuin viimeksi. Lisäksi ruokiin oli saatu sitä viimeksi kaivattua makua ja jotakuinkin koko pöytäseurueemme oli tyytyväinen annoksiinsa. Itselle avopuolison kanssa jaettu Cajun Hoppers ja pääruokana syöty halloumisalaatti upposivat molemmat mainosti, samoin kuin avopuolison lihaton Lasagna. Pizzojen hinta on ehkä edelleen vähän korkean tuntuinen tasoon nähden, mutta muuten rahoilleen tuntui saavan vastinetta.

Olen vilpittömän iloinen siitä että Ravintola Fat Lizard on nykykunnossaan paikka jota uskaltaa jopa suositella. Tarvetta tällaiselle paikalle Otaniemessä kuitenkin on. Jalkapallon MM-kisojakin pystyy sisällä seuraamaan, mutta selostus on sellaisella volyymillä ettei se häiritse pöydissä keskustelua. En oikeastaan keksi suurempaa valittamisen aihetta. Menkää siis Läskiin Liskoon jos Otaniemen suunnalle eksytte.

Espoo Panee & Kippis - pintaraapaisu kahteen uuteen tapahtumaan

Tänään kaksi uutta oluttapahtumaa debytoi pääkaupunkiseudulla - Ravintola Fat Lizardin Espoo Panee & Juhlii sekä OlutExposta tunnetun Mikki Nymanin Kippis festivaali (ei mitään kytköksiä siihen radio-ohjelmaan). Aukioloajat olivat sopivast ristissä kun Espoossa, työpaikkani vieressä, avattiin neljältä ja Kippikseen oli ilmainen sisäänpääsy viiteen asti ja sen jälkeen melko kalliit liput. Päätin saada silti yhdistelmän toimimaan ja suuntasin töiden jälkeen kohti Fat Lizardia.

No, huonoa tuuria kiireiselle bloggarille - tapahtumaa ei ensi yrittämällä saatu ihan aikataulussa pystyyn. Jouduin lähtemään kohti Rautatientoria kun pihalle vasta pystytettiin hanoja joista olisi luultavasti saanut juuri niitä erikoisuuksia joiden perässä paikalle tulin. Tapahtuma vaikutti kuitenkin oikein kehityskelpoiselta ja jatkaa vielä heinä- ja elokuussa, joten pitänee päästä paikalle uudestaan tänä kesänä.

Sitten kohteena olikin Kippis, tuo festari joka päätyi ottamaan nimen radio-ohjelmalta johon se ei mitenkään liity ja jätti muuten markkinoinnin niin viime hetkeen että muutama vuosi sitten se ehkä olisi vielä riittänyt, mutta tänä päivänä joutuu vähän jännittämään tuleeko kukaan paikalle. Minä kuitenkin tulin, eikä vähiten siksi koska illan ensimmäinen esiintyjä on sydäntäni lähellä.

Tapahtuma osoittautuikin oikein mainioksi - harmi vain että ihmisiä ei vielä lähtiessäni vähän ennen iltayhdeksää ollut juurikaan paikalle eksynyt. Jos meinaa pyytää 20 € pääsylipusta, pitäisi ehkä panostaa lisää markkinointiin. Porttien sisäpuoleltahan löytyi oikein maino tapahtuma. Hyvää musiikkia, hyvää ruokaa, hyvää olutta, toimiva maksujärjestelmä, hyvät lasit, paljon tilaa. 20 € vain on liikaa maksaa siasta säkistä, mitä tämä tapahtuma useimmille tälläkin hetkellä on. Osin siksi tämä postaus piti saada ulos jo tänään. Jos ei järjestäjä itse markkinoi niin minä edes yritän. Menkää Kippikseen. Olutvalikoima ei ole superlaaja, mutta sen kärki on terävä. Järjestelyt ovat oikein toimivat, ainakin tänään nähdylle väkijoukolle. Hintalappu on kova, myönnetään, mutta kyllä sille saa myös vastinetta. Sitä paitsi alueelta voi lähteä pois ennen Arttu Wiskaria.

Kippis Top 5 (uudet):

1. Lervig Toasted Maple Stout 4.3
2. Whiplash Clap Hands 4.1
3. Boon Oude Lambik 18 MO 3.9
4. Five Points / Thornbridge Maibock 3.7
5. Lervig Perler for Svin 3.7