Sahdinvalmistuksen SM 2024

Vaikka blogin nimi tulee jostain ihan muualta, niin onhan perinnejuomamme sahti kuitenkin äärimmäisen helppoa juotavaa. Taas kerran piti siis suunnata maailman parhaille olutfestareille, eli sahdinvalmistuksen SM-kisoihin. Paikkana oli tällä kertaa äärimmäisen perinteikäs sahtipaikkakunta Isojoki ja siellä sijaitseva Sahtiopisto. Matkaa lähdettiin taittamaan ensin aamujunalla Tampereelle ja siitä Suomen Olutseuran bussilla perille.

Puitteet kilpailulle olivat ainakin turistin kannalta mitä mainioimmat. Lauhansarven lounas oli hyvää ja ruokavaliot huomioivaa, vaikka erinomainen sahtijäädyke ei kaikkien valioon sopinutkaan. Viihtyisässä nurmiparkissa oli jälleen tarjolla kymmeniä sahteja niin kisasta kuin sen ulkopuoleltakin. Suomen Olutseuraa parkissa (ei valitettavasti kisassa) edusti Markku "LaiskanSahti" Lahti kahdella varsin laadukkaalla tuotoksella. Perinnetietoista viihdettä mm. hanurimusiikin ja kuorolaulannan muodossa tarjosi Peura-Areena.

Kisan jälkeen ennen palkintojenjakoa julkistettiin seuraavan kisan sijainti, joka on aina maantieteellisesti kauimpana nykyisestä sijaitseva kisaa hakenut paikka. Ensi vuonna tullaan kisaamaan "Hollolan Lahes", koska Lahtihan on tunnetusti alunperin Hollolan pieni sivukeskus. Kisan järjestävät yhteistyössä kolme alueen toimijaa.

Palkintojenjaossa kokemus oli jälleen valttia, kun tuohihattu toisensa perään asteli korokkeelle palkintoja hakemaan. Kisa oli historiallisen tiukka, kun voittajan ero kakkoseen oli piste ja kakkos- ja kolmossijan ero ei löytynyt pisteistä eikä kympeistä, vaan vasta yseistä, joiden määrässä oli yksi kappale eroa. Itse laskin maistaneeni päivän aikana 29 sahtia joista 21 sai arvosanan **** ja loput kahdeksan ***. Kärkikuusikosta kohdalle osui noin puolet, kaikki toki tuon paremman arvosanan ansainneita.

Kisan jälkeen tarjoutui vielä mahdollisuus käydä aidossa savusaunassa, jonka vieressä sai vilvoitella pienessä idyllisessä korpilammessa. Tämä mahdollisuushan piti toki käyttää ennen pitkälle kotimatkalle starttaamista.

Ensi vuonna ollaan tosiaan paljon lähempänä, mutta toisaalta itsellä olisi pienet synttärijuhlat järjestettävänä samaan aikaan. Saas nähdä miten käy.

Suomen Olutseuran syysretki itään

Suomen Olutseura järjesti lokakuun lopulla hiljalleen perinteeksi muodostuvan syysretken. En ole itse enää hallituksessa mukana niin kohteeksi valikoituneet Kråkö ja Takatalo&Tompuri tulivat itselleni positiivisena yllätyksenä. Pohdin hetken pääsenkö lähtemään mutta en onneksi toista hetkeä, sillä matka myi ilmeisesti aika nopeasti loppuun. Koska rajana oli Kråkön panimokierroksen osallistujamäärä eikä bussin vetävyys, bussissa oli onneksi hyvinkin väljää.

Ensin saavuimme siis Kråkön panimolle ja pihaan saavuttua sai vahvistuksen sille mitä olin jo aiemminkin aavistellut: kesällähän tänne pitäisi tulla. Ja varmasti vielä tulenkin. Koko piha on anniskelualuetta joten oluensa voi nauttia vaikka oravien kanssa metsässä. Majoitustoimintaakin on tulossa pihapiiriin. Panimon omistaja otti meidät vastaan pihalla ja puhutti turhankin pitkään koleassa syyssäässä, vaikka mukavia juttelikin. Onneksi pian päästiin sisälle tutustumaan panimoon ja heti jonottamaan tankista tuoretta olutta.

Jonkin aikaa panimon puolella juteltuamme siirryimme ravintolasalin puolelle olutmaistelun pariin. Referenssioluena oli viiden panimon oman oluen verrokiksi "suuren kotimaisen panimon lager", jota lopuksi arvuuteltiin. Minä ja Arde saimme Sandels-tiedolla panimon hatut.

Itse tasting oli erittäin mukava ja informatiivinen. Oluiden kaveriksi oli varattu pieniä syötäviä, joista panimon emännän itse käsin leipoma saaristolaisleipä oli ylivoimaisesti suosituin. Jokainen olisi varmaan ostanut sitä mukaan jos olisi ollut myynnissä. Panimolla nautittujen lisäksi ostin kaupasta ison kasan oluita myös mukaan, joista olenkin tainnut ehtiä nauttia kaikki paitsi rommitynnyröidyn imperial stoutin.

Syksyn Kråkö Top 5

1. Kråkö One Stout 4.1/5, ostettu panimolta, nautittu bussissa kotimatkalla

2. Kråkö Red Smoke 3.7/5, maistelun osana

3. Kråkö Hazy IPA 3.7/5, ostettu panimolta, nautittu bussissa kotimatkalla

4. Kråkö Tropical Dream 3.7/5, ostettu panimolta, nautittu bussissa kotimatkalla

5. Kråkö Jouluolut 3.5/5, suoraan tankista panimolla

Bussisiirtymän päätteeksi päädyimme Virolahdelle, hallitsevan Suomen parhaan oluen syntysijoille. Myös tämä idyllinen maatilamaisema oli kuin luotu kesäpäivään, mutta soveltui ehkä edellistä  paremmin myös pimenevään syysiltaan.

Panimon ravintolassa meillä oli sovittuna ruokailu, ja kaikki tilasivat ruoan kylkeen tietysti Mustakauraa. Uuniperuna makkaralajitelmalla oli maukas, jos ehkä hieman pieni annoskooltaan nälkiintyneille olutharrastajille. Tasting toteutettiin hyvin toimivasti tipoittain, eli aina välillä pöytään tuli pieni lasi josta panimon pääpanija kertoi tarinoita ja sitä maisteltiin sitten ajan kanssa vapaasti keskustellen. Toimiva konsepti myös näin!

Lopuksi käytiin kahdessa ryhmässä tutustumassa panimotilaan, joka oli luonnollisesti erittäin siisti ja puhdas. Mitään muuta en odottanutkaan maan parhaalta lagerpienpanimolta. Sama puhtaus maistui myös kaikissa maistetuissa oluissa. Erityismainintana normaalia pidempään kypsynyt Kaski Vahva Lager, joka on normaalistikin hyvä, mutta oli pitkään kypsyneenä ehkä vielä parempi. Uusia tuttavuuksia tältä panimolta kertyi sen verran vähemmän, ettei niistä nyt kummoista listaa saa aikaan.

Illan jo pimennyttyä oli vielä edessä bussimatka takaisin Helsinkiin. Jään odottamaan mielenkiinnolla seuraavan matkan kohdetta. Suosittelen osallistumista!

Olviretki Fiskarsiin UG:n kautta

 Suomen Olutseura järjesti viime vuonna pilkkahintaisen retken Lahden seudun panimoille. Hinnoittelun yksi tarkoitusperä oli tietysti saada innokkaita osallistujia jotka voisivat ehkä maksaa tolkullisempaakin hintaa jatkossa. Tämän konseptin onnistumista kokeiltiin nyt, kun seuraava retki kohdistui Fiskarsin panimolle. Huokeaan mutta tolkulliseen 25 € jäsenhintaan kuului kuljetus joka pysähtyi United Gypsies Breweryllä Lohjalla, sekä panimokierros ja tasting Fiskarsilla. Lisäksi ruokailimme Kuparipajassa heti Fiskariin päästyämme.

Matkaajia saatiin mukaan kolmisenkymmentä, joista pieni osa piti noukkia bussilakon takia matkalta, mutta tämähän ei tietenkään menoa haitannut. UG:lla meitä oli isännöimässä Jukka Kortelainen, joka kertoi asiantuntevasti panimosta ja sen tuotteista. Ovet olivat auki panimon puolelle, ja innokkaita tutustujia riitti. Jukka oli kaatanut maistiaiseksi Järvi pilsiä, joka oli vielä lageroimattomana hieman raaka, mutta silti aivan maistuva alkumalja matkalle. Kylmäkaapeilla kävi kova kuhina, ja itsekin ostin ison kassin tuotteita niin matkaa kuin tulevia iltojakin varten. Paikan päällä nautin yhden 8,0 % ABV tynnyrikypsytetyn siiderin, koska luonnollisesti sitä ei saanut myydä mukaan. Onneksi 11,0 % barley winejä kuitenkin sai.

Veitsitehdas, jossa panimo sijaitsee, on aina ollut mielestäni idyllisen kylän ylivoimaisesti rumin rakennus. Ei se julkisivu ole remontin myötä kauheasti kaunistunut, mutta nurkan taakse kun viitsii kävellä niin muutos on valtava. Veitsitehtaasta on rakennettu täysiverinen vierailukeskus joka on toki turhan moderni tähän kylään, mutta kuitenkin melko tyylikäs. Panimovierailun saa lisäksi toteutettua nykyään tyylikkäästi ylätasanteilta, joista näkymä tiloihin on erinomainen. Siitä on hetki kun olen Fiskarsin panimolla viimeksi käynyt, ja melkoisesti on sen jälkeen tapahtunut. Suomenlinnan panimon tuotanto on siirtynyt tänne, jolloin eroteltiin erikseen Jarin "villi puoli" ja Suomenlinnan "puhdas puoli", jossa myös Fiskarsin puhtaat oluet tehdään. Villi puoli onkin sitten melko villi, kun Suomen ainoan vakavasti otettavan villihiivapanimon ja Suomen kovimman tynnyriprojektin tynnyrikasa alkaa olla jo kiitettävän kokoinen. Lisäksi löytyy kaksi nelinumeroisen litramäärän vetävää foederia (ei kuvassa kun kuva ei ollut terävä) sekä Suomen ainoa koelschip, jonka tuloksia odotellaan vielä ainakin tämän vuoden lopulle, ellei pidempään. Myös uusi valtava tölkityslinjasto, sekä Laitilalta kopioidun laitteiston myötä erinomaista lopputuotosta alkoholittomalle sektorille tekevä alkoholinpoisto tuovat hyvän lisän panimon toimintaan. Maistelun oluet olivat luonnollisesti kaikki laadukkaita ja maukkaita.

Kävimme tällä matkalla tutustumassa kahteen hyvin erilaiseen, mutta kuitenkin sydämeltään melko samanlaiseen panimoon, joissa kokeillaan paljon mutta ei tingitä lopputuotteen laadusta. Vastaanotto molemmissa oli lämmin, eikä tämä ainakaan vähennä halua ostaa näiden pajojen tuotteita. Toivon pelkkää menestystä molemmille ja jään odottamaan mihin Suomen Olutseuran seuraava retki suuntautuu.