Monen tasokkaan joulutastingin jälkeen vuoden 2022 maistelua odotettiin yhä kasvavalla innolla. Sitä ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Ravintolapäällikkö Allu Montin katosi vähintäänkin digitaalisten viestimien toisesta päästä tavoittamattomiin. Vuodet kuluivat eikä jouluna maisteltu. Tänä vuonna alkoi kuitenkin kuulua huhuja siitä että Allun haamu oli ilmestynyt One Pint Pubiin mukanaan lupauksia joulumaistelusta.
Ja toden totta, paikalla olikin joulukuun kuukausikokoontumisessa hahmo joka paljastui valojen sytyttämisen ja/tai valokuvan kunnollisen editoinnin myötä itse A. Montiniksi.
Turvavyöt kiinni ja kädet vaunun sisälle. Nyt lähdetään syvään päähän.
Tai no ei avausoluen kanssa vielä kovin syvään. Pehmeänä laskeutumisena illan teemaan toimi olut jota Allu oli itse ollut Fiskarsilla suunnittelemassa,
Fiskarsin Joulun Tumma Laakeri (UT ka 3,07). Kyseessä on olut joka on tyylillisesti melko lähellä isojen panimoiden jouluoluita, jotka tuppaavat myös olemaan tummia maltaisia lagereita, mutta luonnollisesti tältä oli lupa odottaa hieman enemmän. Ja olihan se laadukas. Makea, mutta ei liian makea. Hyvässä tasapainossa. Varsin pätevä alkumalja.
Raadin arvio: 3+ (3 - 3½, 0,28 yli keskiarvon)
Sitten lähdettiinkin heti vähän mielenkiintoisemmalle kulmalle. Allu muisteli että juuri tätä samaa erää olisi maisteltu myös joskus aiemmin vastaavassa tilaisuudessa. Minun muistiinpanoistani tästä ei valitettavasti löytynyt tietoa, mutta uskotaan toki. Kyseessä
La Trappe Quadruple Oak Aged Batch #19 (UT ka 4,31) jolla ikää tässä vaiheessa kymmenen vuotta. Kuten etiketistä käy ilmi, olisihan tämä vielä viisitoista vuotta säilynyt, mutta kiirehditään nyt sitten. Hiilihapot olivat hiipuneet mutta eivät kokonaan, ja makuun tullut reippaasti tammea ja sherryä. Voltit edelleen hyvin piilossa. En tiedä kannattiko tätä ihan kymmentä vuotta hillota mutta ei tämä nyt pilallekaan ollut mennyt.
Raadin arvio: 4+ (4- - 4+, 0,18 alle keskiarvon)
Sitten vähän modernimpaa menoa. Hapanoluistaan tunnetun Vault Cityn
Winter Berry Crumble (UT ka 3,94). Etiketti lupailee mansikkaa, mustamarjaa, päärynää ja kanelia. Laktoosiakin on mukana ja kyllähän tästä sellainen vahva päärynäjogurtin maku löytyy. Kaneli dominoi tuoksua. Aika miellyttävä marjainen, mausteinen ja hedelmäinen kokonaisuus jonka sekalaiset elementit ovat lopulta aivan hyvin tasapainossa.
Raadin arvio: 4 (4- - 4+, 0,02 alle keskiarvon)
Toinen modernimpi perään, Vocation Breweryn Nutcracker (UT ka 3,63). Nimen perusteella moni varmaan odottaisi tummempaa, niin minäkin. Tuoksu on oikeastaan aika mitäänsanomaton ja makukin on alkuun sellainen että mitähän nyt taas, mutta sitten se pähkinä hyökkää toden teolla ja ymmärrän tämän oluen pointin. En usko että näin vahvan tuoretta pähkinäisyyttä saisi vahvemmassa ja mausteisemmassa oluessa samalla tapaa esille. Ja kyllähän tämä lopulta toimii todella hyvin.
Raadin arvio: 3½ (3 - 3,8, 0,06 alle keskiarvon)
Sitten vähän hypemehua, ex-Pien nykyään vielä Pien-empi Erkki näitä kuulemma tuo maahan. Palkitun kanadalaisen Bellwoodsin
Skeleton Key vuosimallia 2021 (UT ka 4,28). Olen kyllä lähtökohtaisesti sitä mieltä ettei tällainen vain voi olla sen 50 € (tässä tapauksessa) tai kalliimman pullohinnan arvoinen, mutta toki mielelläni otan maistoon jos tällaiseen tastingiin saadaan sopuhintaan mukaan. Ja no, tämä on hyvää, erittäin hyvää. Vahvaa, mausteista, silti jotenkin tasapainossa. Mutta ei ole 50 € arvoinen pullo siitä huolimatta, sori Erkki.
Raadin arvio: 4+ (4 - 5-, 0,09 yli keskiarvon)
Seuraavana olisi luvassa niin uniikkia lambicia että piti kuulemma saada joku Lindemansin "perustuote" ensin kalibraatiota varten. No otetaan sitten tällainen vain kerran vuonna 2017 tehty "yhden tynnyrin monoblend", mitä se sitten tarkoittaakaan. Kantaa nimeä
Pure Oude Gueuze (UT ka 3,96). Ja siis hyväähän tämäkin tietysti oli. Sopivan hapan, erittäin tamminen, bretta maistuu hyvin selvästi kun ei ole mitään mausteita sotkemassa. Mainio tuote.
Raadin arvio: 4 (3½ - 4+, 0,02 yli keskiarvon)
Ja sitten se uniikimpi tapaus. Tämä oli siis aikanaan Lindemansilta hankittu olut jota Pintissä oli kaksi magnum-pulloa. Tarkkaa tietoa ei ollut pullon iästä, sisällöstä tai tekijöistä, mutta jotain Lindemansilla tehtyä, todennäköisesti kirsikkaista, todennäköisesti jostain 80-luvun lopulta tai 90-luvulta. Avatessakin piti noudattaa varmuuden vuoksi varovaisuutta. Olut käyttäytyi avatessa oikein hyvin ja juodessa vähintään yhtä hyvin. Arvioimme tätä Untappdiin
Kriek Mistique - nimikkeen alle mutta sitähän tämä ei ollut, paitsi jos se nimike on luotu juuri tällaisia tilanteita varten.
Raadin arvio: 4½ (4,2 - 5-, 4,46)
Jäsen Alango oli kerännyt tähän mennessä kunnioitettavan patteriston maisteltavaa eteensä.
Ilmeet olivat iloisia.
Seuraava olut oli hieman eri syystä kellarin syvyyksistä, tämän roistomaan oluet kun otettiin pois myynnistä sodan alettua. Kehtasimme kuitenkin tastingin lomassa yhden tällaisenkin maistella, olihan baari sen hankkinut ennen sotaa. Osalle AF:n
Lobotomy PX (UT ka 4,28) olikin jo etukäteen tuttu. Oluttahan tämä panimo on aina osannut tehdä vaikka ovatkin väärästä maasta kotoisin. Makea, tasapainoinen, sherryinen.
Raadin arvio: 4½ (4,1 - 5-, 0,11 yli keskiarvon)
Loppuun vielä toinen Bellwoodsin spesiaali,
Jelly King Cranberry & Tangerine (UT ka 4,08). Eli juomatta ylikallista mutta hyvää. Juotunakin hyvää eikä oikeastaan näin tastingin osana ylikallista. En toki hyllyhinnalla tölkkiä ostaisi. Yllättävän mukava yhdistelmä kuitenkin tämä karpalo ja mandariini. Raikastaa suun tastingin lopuksi.
Raadin arvio: 4 (3,8 - 4½, 0,01 yli keskiarvon)
Allu W Montin toimitti jälleen kerran sellaisen maistelun ettei paljon tarvinut hinta-laatua kritisoida tai listan perään etukäteen kysellä kun tiesi että priimaahan sieltä on pilkkahintaan tulossa. Toivottavasti ensi vuonna saadaan tätä lisää.
Raadin suosikki: Kriek Mistique tms.
Oma suosikki: Kriek Mistique jne.
Raadin yliarvostama: Fiskarsin Joulun Tumma Laakeri (0,28 yli keskiarvon)
Raadin aliarvostama: La Trappe Quadruple Oak Aged Batch #19 (0,18 alle keskiarvon)