6.12.25

Olutkohde: New Orleans

En oikein tähän maailmanaikaan haluaisi matkustaa toiselle mantereelle, varsinkaan tämänhetkisen hallinnon Yhdysvaltoihin. Toisaalta sitten kun jo kaksi vuotta on ollut tiedossa että toinen minulle ammatillisesti tärkeimmistä konferensseista järjestetään New Orleansissa, siinä selvästi kiinnostavimmassa itselleni vielä käymättömässä jenkkikaupungissa, on myös aika vaikea kieltäytyä tästä työmatkasta. Niinpä olin moraalisesti heikko ja lähdin töihin. Yritetään tässä kertoa NOLAsta jotain yksittäisten esimerkkien kautta.


 Karma rankaisi ensimmäisen kerran jo menomatkalla kun joku kyberhyökkäys jumitti Dallasin kentän ja matkalla aikataulun edelle kirinyt lento kierteli tunnin verran ilmassa ja odotteli sitten toisen kentällä vapautuvaa parkkipaikkaa.

Pikkupubit



Aikanaan Bostonissa käydessäni tykästyin paikallisin kulmapubeihin joissa oli kotimaisella mittakaavalla vaikuttava hanarivistö ja suorastaan tiskille istumaan pakottavan tiivis tunnelma. Ensimmäiselle illalle hotellin vierestä yömyssypaikaksi löydetty Little Bar on Gravier oli täysin vastaava paikka. Nimi oikeastaan kertoo sen oleellisen kun sijainti on Gravier Streetillä. Tuntui kuin olisin palannut jos en kotiin niin johonkin tuttuun.



Vastaavaan paikkaan tuli oikeastaan palattua vasta konferenssi-illallisen jatkoilla kun suosituspaikoiksi oli tarjottu cocktailpaikkaa josta myöhemmin lisää, sekä rennompana mestana Ernst Cafeta, joka mainosti erityisesti halpoja oluitaan. Mainoslause parin taalan bisseistä ei varsinaisesti houkutellut koska nehän olisivat tietenkin jotain Budia, mutta hieman yllättäen todella pienellä lisähinnalla alkoi saada jo aivan hyviä oluita ja esimerkiksi Abita Turbodog taisi maksaa jopa neljä dollaria. Lista löytyy täältä. Hieman pikkupubia isompaan kategoriaan laskisin myös parista eri paikasta löytyvän The Bulldogin joka on myös mainio sporttibaari hyvillä oluilla.

Panimot

New Orleans on erittäin helppo kaupunki liikkua ilman autoa. Se onkin jopa suositeltavaa, sillä onhan tässä kaupungissa kuitenkin drive-thru daquiribaareja... Ja paljon keskustassa sijaitsevia panimoita joilta et halua autoilla pois.







Ensikosketukseni panimokenttään olikin paremmasta päästä, kaupungin nimikkopanimo NOLA Brewing. Valittelin panimolla henkilökunnalle miksi ovella ei ole mitään logoa tai mitään. Tajusin sitten poistuessani että olin kävellyt takaovesta sisään. Pari tiskiä, hyvät oluet, flighteja tarjolla, pizzaa, livemusaa. Täällä olisi istunut pitkän illan jos toisenkin. Valitettavasti aikani oli rajallinen joten päätin lähteä samana iltana vielä toiselle panimolle.


Paitsi että Miel oli suljettu yksityistilaisuuden takia. Ilmeisesti jotkut häät nyt sitten olivat tärkeämpi juttu kuin minun turist...työmatkani, joten tämä panimo jäi vierailematta. Jotain heidän oluitaan tuli kuitenkin kaupungissa viihtyessä maistettua. Tuona iltana jatkoin hotellille.




Seuraavana päivänä ajelin aivan viattomasti pyörällä kaupungin miellyttävää puistokaistaletta pitkin puistolta keskustaan kun kohdalle osui panimo. No eihän minulla ollut kuitenkaan mitään hyvää syytä olla pysäyttämättä pyörääni hellesäässä panimolle, joten vierailin Skeeta Hawkilla, jossa oli sopivasti Saintsin matsi screenillä. Saints ei nykyään ole kovin hyvässä vedossa joten käytössä oli myös ottelun kuluessa selvästi helpottuvia ehtoja joiden toteutuessa kello soi ja juomat tiskillä olivat hetken aikaa halpoja. Matsi taisi olla jopa Saints-mittakaavalla surkea, mutta silti juuri minun käydessäni tiskillä osuin alehintoihin. Skeeta Hawk on erikoistunut sidepull-kaadettaviin tsekkilagereihin ja tämä tyyli tuntui näiltä tyypeiltä kyllä sujuvan.






Illallispäivänä jäi hetki ylimääräistä aikaa niin toki käytin sen kävelemällä lähitienoon panimolle jossa en vielä ollut ehtinyt käydä. Devil Moon ravintolan kyljessä sijaitseva Brewery Saint X oli myös vähemmän yllättäen erittäin laadukas pienpanimo jonka oluista ei juuri valittamista löytynyt. Pari tölkkiä tarttui täältä myös mukaan. Ravintolan puoli oli tupaten täynnä joten ruokakin lienee täällä aivan hyvää.







Lähtöpäivänä ehdin vielä kävellä hieman syrjempään lagerpanimolle nimeltään Brieux Carre (tämä paikallisten eaux villitys oli kyllä välillä ihan hauskaa, parhaina esimerkkeinä Preaux Life tarra ja ravintola Bistreaux). Aika hailakan värisiä olivat kaikki maistetut oluet eli ehkä puhtaus on otettu jopa hieman liian vakavasti, mutta hyviltä ne maistuivat. Ostin myös Beer it Forward taululle seuraavalle härmäläiselle ilmaisen oluen. Käy katsomassa joko se on lunastettu?

Muut juomat

Niin juodaanhan täällä muutakin kuin olutta. Heti hotellille saapuessa sain lappuja joissa mainostettiin kaupunkikierrosta joka pysähtyy tislaamolla. Tämähän piti luonnollisesti käydä testaamassa ja hyväksi toteamassa, niin kaupunkikierroksen kuin tislaamon osalta. 





Seven Three Distilling mainostaa viskiensä olevan tislattu ja kypsytetty merenpinnan alla. En ole ihan varma ovatko nuo ylimmätkin tynnyrit merenpinnan alapuolella, mutta hyväksyn mainoslauseen lattiasijainnin perusteella. Hurricane-slushie oli oppaalta petollinen suositus, se oli hyvää mutta vaikutti hieman loppupäivän kisakuntoon näillä helteillä. Mukaan tarttui myös viskipullo joka on toistaiseksi korkkaamatta merkkipäivää odottamassa.


Niin se fiinimpi illallisen jatkopaikka, sehän oli nimeltään The Peacock Room josta piti kuulemma saada erinomainen sazerac, tuo NOLAn kansalliscocktail. No olihan se sazerac hyvä, mutta en voi sanoa että se olisi ollut merkittävästi parempi kuin Suomessa juomani sazeracit. Toki ympäristö hieman lisäsi kokemuksen arvoa.

Bourbon Street & Frenchmen Street




On varmaan mahdollista käydä elämänsä ensimmäistä kertaa New Orleansissa ja jättää käymättä Bourbon Streetillä, mutta miksi tekisit niin? No, opas oli toki sitä mieltä että Bourbon Streetille menevät ne jotka haluavat juoda itsensä unohduksiin ja Frenchmen Street on se aikuisten bilepaikka, mutta olihan tämä Bourbonkin kokemus. Bourbon Street Drinkery osoittautui itse asiassa aika asialliseksi paikaksi jossa soi hyvä musa ja tiskin takaa löytyi Bourbon County Stoutia, jota oli Pakko Ottaa vaikkei paikallinen olekaan. Join tietty myös bourbonia Bourbonilla, koska miksi ihmeessä en olisi juonut?


Jos haluaa keskittyä laadun sijasta määrään niin voi käydä vaikka Huge Ass Beersissä juomassa nimikko-oluen, eli ison sellaisen. En käynyt.


Vierailuni Frenchmenillä jäi jopa tämän reissu mittakaavalla lyhyeksi, mutta silti ikimuistoiseksi. Hehkutettu musaklubi Spotted Cat oli ainakin juuri vierailuni hetkellä täynnä ja huikea bändi pani parastaan mainiolla yleisökontaktilla. Vähän jäi kyllä kaipuu tänne takaisin. Ehkä vielä joskus.

Tosin karma kosti uudestaan paluumatkalla ja ruokamyrkytys iski NOLA-Lontoo lennolla ja päädyin jäämään ylimääräiseksi yöksi Heathrowlle. Moraalittomuudella on hintansa.

Tuliaismaistelu

Koska maistelimme kaverien kanssa heidän jenkkituliaisiaan hieman ennen tätä matkaa, päätimme maistella samalla porukalla myös ison osan NOLAn tuomisista. Maistelussa oli seassa myös vieraiden tuomia oluita muilta seuduilta (ja mantereilta).



Näin pitkä aika maistelun jälkeen en ala muistelemaan sen enempää yksityiskohtia, mutta kärkeen kiilasi kaksi yllä mainitun Saint X:n tuotetta, Southpaw ja Brown Sugar Babe. NOLAn ylpeyden Abitan mörkösarjasta kärkeen nousi tuplapukki Andygator ja myös muut oluet olivat vähintäänkin kelvollisia. Mahdollisuudet ostaa muuta kuin 4- tai 6-packeja olivat muuten hyvin hyvin harvassa, siksi nuo Abitan gaattoritkin löysivät tiensä ostoskoriin ja lopulta matkalaukkuun. Mitään supererikoisia kellarien aarteita ei tältä matkalta mukaan päässyt.

Matkan parhaat oluet

Näinä post-ratebeer aikoina absoluuttisen top-listan keräily on haastavampaa niin listaan tähän vain tavalla tai toisella mieleen painuneita oluita jotka matkan aikana tuli nautittua:

Gnarly Barley Jucifer, hana @ Little Bar on Gravier, ensi puraisu kohteeseen pääsyn jälkeen
Urban South Paradise Park, hana @ Little Bar on Gravier, american light lager par excellence, tätä kelpasi nauttia useampikin lasi
Parish Ghost in the Machine, hana @ The Bulldog Uptown, herkullinen tuore NEIPA
NOLA Brewing Hopitoulas, hana @ NOLA Brewing, tuoretta west coastia suoraan lähteeltä
Skeeta Hawk Dorgenois, side pull @ Skeeta Hawk, tuoretta tsekkipilsiä suoraan lähteeltä
Saint Arnold Art Car IPA, tölkki @ hotelli, näitä piti ostaa 6-pack, oli onneksi hyvää. Tämä oli tosin Teksasista eikä Louisianasta.
Saint X Gator Boots, hana @ Saint X, tukeva mutta silti raikas tuplaNEIPA
Bourbon County Brand Stout 2023, pullo @ Bourbon Street Drinkery, ei tarvitse selitystä
Brieux Carre Smoke Wheat Every Day, hana @ Brieux Carre, outo jopa Lichtenheineriksi
Great Raft Commotion, tölkki @ Spotted Cat, sai aika reilusti ympäristölisää arvosanaan, mutta hyvähän tämä silti oli

5.12.25

Fermented Mutant Ninja Yeasts

 Olarin Panimo julkaisi hiljattain mielenkiintoisen NEIPA-sarjan, jossa samaa olutta oli tehty neljällä eri hiivalla. Tietenkin nämä kaikki piti laittaa growleriin jotka kaikki minun sitten tietenkin piti ostaa ja nauttia pääosin yksin, tietenkin. No, jonkun ne työt pitää tehdä. Katsotaan miten hyvin muistan lyhyiden arvioiden perusteella mitä näistä olin mieltä kun maistelusta on jo kulunut jonkinlainen hetki.



Heti alkuun pisteet teemasta ja tyylistä. Oikeastaan kiinnostaisi kumpi tuli ensin, oluet vai etiketit? Hanna tai joku, tulkaa kertomaan?


Ensin maistoon Leonardo! Eikun siis Pineapple Passion (6,1 %). Ananasta ja passionhedelmää on luvattu, mutta mielestäni Rafaellossa oli enemmän mangoa kuin tässä ananasta. En siis tarkoita etteikö tässäkin olisi ollut ananasta. Ja ehkä myös sitä passionhedelmää. Raikas, hedelmäinen, hyvä. Mitä muuta näiltä voi odottaa?

4.0/5



Sitten Rafaello, eli Mango Madness (5,9 %). Raakaa mangoa ja pirteää guavaa lupailee mainosteksti. Ja mangoahan tässä toden totta onkin oikein mukavasti, raikkautta samoin. Hulluudesta en niin tiedä. Parempi kuin edellinen.

4.2/5


Party dude Michelangelo, eli Saturated (6,2 %). Mainosteksti lupaa täyteläisen, lähes kermaisen suutuntuman ja hennosti vaniljaa ja paljon mehevää persikkaa. Minusta tämä oli kyllä enemmän greippiin päin kallellaan kuin kuvaillun kaltaisiin makeisiin mehuihin. Hyvältä kuulostavasta kuvailusta huolimatta heikoin tästä porukasta, eli ihan flavorin mukaan mennään?

3.9/5


Viimeisenä ammattilaisten valinta, Donatello, eli Haze Heaven (6,5 %). Vahvuuskin ammattilaisten mukaan. Mainosteksti lupaa pehmeyttä, tasapainoa, humalan aromikkuuden korostumista, sekä silkkisen pehmeää suutuntumaa. Ja on tämä näistä paremmasta päästä. Maistuu ehkä eniten perinteiselle Olarin NEIPAlle näistä neljästä, eli voisin veikata tämän hiivan olevan melko usein käytössä.

4.1/5

Melko vaikea näistä oli suuria eroja löytää. Ne luvatut hedelmät löysi kun tiesi etsiä, mutta jäi tällä kertaa kokeilematta mihin näiden kanssa olisi sokkona pystynyt. Hauska kokeilu, ei siinä, mutta lopulta tämä oli vain kolme litraa melkoisen hyvää NEIPAa joiden erot jäivät pienehköiksi.

4.12.25

OKS joulutasting 2022 - kolmen vuoden odotus palkitaan

Monen tasokkaan joulutastingin jälkeen vuoden 2022 maistelua odotettiin yhä kasvavalla innolla. Sitä ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Ravintolapäällikkö Allu Montin katosi vähintäänkin digitaalisten viestimien toisesta päästä tavoittamattomiin. Vuodet kuluivat eikä jouluna maisteltu. Tänä vuonna alkoi kuitenkin kuulua huhuja siitä että Allun haamu oli ilmestynyt One Pint Pubiin mukanaan lupauksia joulumaistelusta.


Ja toden totta, paikalla olikin joulukuun kuukausikokoontumisessa hahmo joka paljastui valojen sytyttämisen ja/tai valokuvan kunnollisen editoinnin myötä itse A. Montiniksi.


Turvavyöt kiinni ja kädet vaunun sisälle. Nyt lähdetään syvään päähän.







Tai no ei avausoluen kanssa vielä kovin syvään. Pehmeänä laskeutumisena illan teemaan toimi olut jota Allu oli itse ollut Fiskarsilla suunnittelemassa, Fiskarsin Joulun Tumma Laakeri (UT ka 3,07). Kyseessä on olut joka on tyylillisesti melko lähellä isojen panimoiden jouluoluita, jotka tuppaavat myös olemaan tummia maltaisia lagereita, mutta luonnollisesti tältä oli lupa odottaa hieman enemmän. Ja olihan se laadukas. Makea, mutta ei liian makea. Hyvässä tasapainossa. Varsin pätevä alkumalja.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½, 0,28 yli keskiarvon)




Sitten lähdettiinkin heti vähän mielenkiintoisemmalle kulmalle. Allu muisteli että juuri tätä samaa erää olisi maisteltu myös joskus aiemmin vastaavassa tilaisuudessa. Minun muistiinpanoistani tästä ei valitettavasti löytynyt tietoa, mutta uskotaan toki. Kyseessä La Trappe Quadruple Oak Aged Batch #19 (UT ka 4,31) jolla ikää tässä vaiheessa kymmenen vuotta. Kuten etiketistä käy ilmi, olisihan tämä vielä viisitoista vuotta säilynyt, mutta kiirehditään nyt sitten. Hiilihapot olivat hiipuneet mutta eivät kokonaan, ja makuun tullut reippaasti tammea ja sherryä. Voltit edelleen hyvin piilossa. En tiedä kannattiko tätä ihan kymmentä vuotta hillota mutta ei tämä nyt pilallekaan ollut mennyt.

Raadin arvio: 4+ (4- - 4+, 0,18 alle keskiarvon)


Sitten vähän modernimpaa menoa. Hapanoluistaan tunnetun Vault Cityn Winter Berry Crumble (UT ka 3,94). Etiketti lupailee mansikkaa, mustamarjaa, päärynää ja kanelia. Laktoosiakin on mukana ja kyllähän tästä sellainen vahva päärynäjogurtin maku löytyy. Kaneli dominoi tuoksua. Aika miellyttävä marjainen, mausteinen ja hedelmäinen kokonaisuus jonka sekalaiset elementit ovat lopulta aivan hyvin tasapainossa.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+, 0,02 alle keskiarvon)


Toinen modernimpi perään, Vocation Breweryn Nutcracker (UT ka 3,63). Nimen perusteella moni varmaan odottaisi tummempaa, niin minäkin. Tuoksu on oikeastaan aika mitäänsanomaton ja makukin on alkuun sellainen että mitähän nyt taas, mutta sitten se pähkinä hyökkää toden teolla ja ymmärrän tämän oluen pointin. En usko että näin vahvan tuoretta pähkinäisyyttä saisi vahvemmassa ja mausteisemmassa oluessa samalla tapaa esille. Ja kyllähän tämä lopulta toimii todella hyvin.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3,8, 0,06 alle keskiarvon)


Omatoimiseksi väliolueksi tässä vaiheessa Boon Duivelsbier Wild, aivan hyvä. 




Sitten vähän hypemehua, ex-Pien nykyään vielä Pien-empi Erkki näitä kuulemma tuo maahan. Palkitun kanadalaisen Bellwoodsin Skeleton Key vuosimallia 2021 (UT ka 4,28). Olen kyllä lähtökohtaisesti sitä mieltä ettei tällainen vain voi olla sen 50 € (tässä tapauksessa) tai kalliimman pullohinnan arvoinen, mutta toki mielelläni otan maistoon jos tällaiseen tastingiin saadaan sopuhintaan mukaan. Ja no, tämä on hyvää, erittäin hyvää. Vahvaa, mausteista, silti jotenkin tasapainossa. Mutta ei ole 50 € arvoinen pullo siitä huolimatta, sori Erkki.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-, 0,09 yli keskiarvon)


Seuraavana olisi luvassa niin uniikkia lambicia että piti kuulemma saada joku Lindemansin "perustuote" ensin kalibraatiota varten. No otetaan sitten tällainen vain kerran vuonna 2017 tehty "yhden tynnyrin monoblend", mitä se sitten tarkoittaakaan. Kantaa nimeä Pure Oude Gueuze (UT ka 3,96). Ja siis hyväähän tämäkin tietysti oli. Sopivan hapan, erittäin tamminen, bretta maistuu hyvin selvästi kun ei ole mitään mausteita sotkemassa. Mainio tuote.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4+, 0,02 yli keskiarvon)





Ja sitten se uniikimpi tapaus. Tämä oli siis aikanaan Lindemansilta hankittu olut jota Pintissä oli kaksi magnum-pulloa. Tarkkaa tietoa ei ollut pullon iästä, sisällöstä tai tekijöistä, mutta jotain Lindemansilla tehtyä, todennäköisesti kirsikkaista, todennäköisesti jostain 80-luvun lopulta tai 90-luvulta. Avatessakin piti noudattaa varmuuden vuoksi varovaisuutta. Olut käyttäytyi avatessa oikein hyvin ja juodessa vähintään yhtä hyvin. Arvioimme tätä Untappdiin Kriek Mistique - nimikkeen alle mutta sitähän tämä ei ollut, paitsi jos se nimike on luotu juuri tällaisia tilanteita varten. 

Raadin arvio: 4½ (4,2 - 5-, 4,46)


Jäsen Alango oli kerännyt tähän mennessä kunnioitettavan patteriston maisteltavaa eteensä.



Ilmeet olivat iloisia.


Seuraava olut oli hieman eri syystä kellarin syvyyksistä, tämän roistomaan oluet kun otettiin pois myynnistä sodan alettua. Kehtasimme kuitenkin tastingin lomassa yhden tällaisenkin maistella, olihan baari sen hankkinut ennen sotaa. Osalle AF:n Lobotomy PX (UT ka 4,28) olikin jo etukäteen tuttu. Oluttahan tämä panimo on aina osannut tehdä vaikka ovatkin väärästä maasta kotoisin. Makea, tasapainoinen, sherryinen.

Raadin arvio: 4½ (4,1 - 5-, 0,11 yli keskiarvon)


Loppuun vielä toinen Bellwoodsin spesiaali, Jelly King Cranberry & Tangerine (UT ka 4,08). Eli juomatta ylikallista mutta hyvää. Juotunakin hyvää eikä oikeastaan näin tastingin osana ylikallista. En toki hyllyhinnalla tölkkiä ostaisi. Yllättävän mukava yhdistelmä kuitenkin tämä karpalo ja mandariini. Raikastaa suun tastingin lopuksi.

Raadin arvio: 4 (3,8 - 4½, 0,01 yli keskiarvon)




Allu W Montin toimitti jälleen kerran sellaisen maistelun ettei paljon tarvinut hinta-laatua kritisoida tai listan perään etukäteen kysellä kun tiesi että priimaahan sieltä on pilkkahintaan tulossa. Toivottavasti ensi vuonna saadaan tätä lisää.

Raadin suosikki: Kriek Mistique tms.
Oma suosikki: Kriek Mistique jne.
Raadin yliarvostama: Fiskarsin Joulun Tumma Laakeri (0,28 yli keskiarvon)
Raadin aliarvostama: La Trappe Quadruple Oak Aged Batch #19 (0,18 alle keskiarvon)