Fermented Mutant Ninja Yeasts

 Olarin Panimo julkaisi hiljattain mielenkiintoisen NEIPA-sarjan, jossa samaa olutta oli tehty neljällä eri hiivalla. Tietenkin nämä kaikki piti laittaa growleriin jotka kaikki minun sitten tietenkin piti ostaa ja nauttia pääosin yksin, tietenkin. No, jonkun ne työt pitää tehdä. Katsotaan miten hyvin muistan lyhyiden arvioiden perusteella mitä näistä olin mieltä kun maistelusta on jo kulunut jonkinlainen hetki.

Heti alkuun pisteet teemasta ja tyylistä. Oikeastaan kiinnostaisi kumpi tuli ensin, oluet vai etiketit? Hanna tai joku, tulkaa kertomaan?

Ensin maistoon Leonardo! Eikun siis Pineapple Passion (6,1 %). Ananasta ja passionhedelmää on luvattu, mutta mielestäni Rafaellossa oli enemmän mangoa kuin tässä ananasta. En siis tarkoita etteikö tässäkin olisi ollut ananasta. Ja ehkä myös sitä passionhedelmää. Raikas, hedelmäinen, hyvä. Mitä muuta näiltä voi odottaa?

4.0/5

Sitten Rafaello, eli Mango Madness (5,9 %). Raakaa mangoa ja pirteää guavaa lupailee mainosteksti. Ja mangoahan tässä toden totta onkin oikein mukavasti, raikkautta samoin. Hulluudesta en niin tiedä. Parempi kuin edellinen.

4.2/5

Party dude Michelangelo, eli Saturated (6,2 %). Mainosteksti lupaa täyteläisen, lähes kermaisen suutuntuman ja hennosti vaniljaa ja paljon mehevää persikkaa. Minusta tämä oli kyllä enemmän greippiin päin kallellaan kuin kuvaillun kaltaisiin makeisiin mehuihin. Hyvältä kuulostavasta kuvailusta huolimatta heikoin tästä porukasta, eli ihan flavorin mukaan mennään?

3.9/5

Viimeisenä ammattilaisten valinta, Donatello, eli Haze Heaven (6,5 %). Vahvuuskin ammattilaisten mukaan. Mainosteksti lupaa pehmeyttä, tasapainoa, humalan aromikkuuden korostumista, sekä silkkisen pehmeää suutuntumaa. Ja on tämä näistä paremmasta päästä. Maistuu ehkä eniten perinteiselle Olarin NEIPAlle näistä neljästä, eli voisin veikata tämän hiivan olevan melko usein käytössä.

4.1/5

Melko vaikea näistä oli suuria eroja löytää. Ne luvatut hedelmät löysi kun tiesi etsiä, mutta jäi tällä kertaa kokeilematta mihin näiden kanssa olisi sokkona pystynyt. Hauska kokeilu, ei siinä, mutta lopulta tämä oli vain kolme litraa melkoisen hyvää NEIPAa joiden erot jäivät pienehköiksi.

Eurotrip 2025: Wien

Aiemmat osat: Tukholma/Nacka, Podbrahy

Wien jätti jälkeensä hyvät muistot niin kaupunkina kuin olutkohteenakin, kun siellä kymmenen vuotta sitten tuli enemmän pyörittyä nykyisen vaimon asuessa siellä hetken aikaa. Vihdoin pääsimme uusintavierailulle. Ihan Wienin keskustastakin onnistui löytämään varsin viihtyisän sisäpihan Biergartenin, kohde oli nimeltään Giersterbräu, ja paikan "oma olut" (nämä monella paikalla ovat kai vain nimellisesti omia ja tehty jossain ihan muualla) oli tuossa ympäristössä varsin pätevä.

Wienin olutkenttä ei ilmeisesti ole kymmeneen vuoteen kauheasti uudistunut, mutta on sinne sentään yksi käymisen arvoinen craft-paikka tullut, nimittäin AmmutsØn. Ehdimme kuin ehdimmekin paikalle juuri ennen kaatosadetta. Valikoimassa oli jopa suomalaista hanaolutta, CoolHeadin pyramid projectilta, mutta emme sentään sitä kehdanneet ostaa. Pullovalikoima oli pääasiassa laadukkaan oloisia hapanoluita, mutta pääosin isoissa ja kalliissa pulloissa, joten tyydyimme vain parin hanan testaamiseen. Mukavan oloinen paikka kuitenkin.

Sallinette pienen poikkeaman pois oluiden maailmasta. Wien on nimittäin tietenkin myös viinikaupunki, ja viinien ystävälle pakollinen vierailun kohde onkin Heuriger, joka tarkoittaa sekä Biergarten-henkistä viinipihaa, että tuoretta viiniä. Heurigerit ovat aina jonkun tietyn viinitilan ravintoloita ja myyvät sen tilan viinejä. Ja kyllähän tällainen huurteinen Heuriger puiden varjossa maistuu varsin hyvältä.

Reissulle saatiin mahtumaan myös kunnon olutniiloilua, kun kymmenen vuoden takainen ystävämme Stefan sattui olemaan kotona ja häneltä löytyi aikaa olutmaistelulle. Valitettavasti muita paikallisia harrastajia ei tällä kertaa mukaan saatu, toisin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta varsin pätevä kattaus saatiin silti maisteluun. Stefan korkitteli isojen pullojen jämiä odottamaan parempia aikoja ettei meidän tarvinut juoda koko pulloa kerralla. Itse olin tuonut ison kasan kotimaisia oluita, kaikki eri panimoilta ja kaikki sellaisilta joiden oluita Stefan ei ollut maistanut. Vastapainoksi saimme sitten maistaa paljon paikallisia erikoisuuksia. Oluet laitettiin perinteiseen Olutkulttuuriseura-tyyliin raadin äänestyksellä riviin maiston jälkeen.

1. Olarin Play at 45 RPM, 3.7/5, jakoi mielipiteitä etenkin keveytensä takia. Itse pidin.

2. Salama Magic Gloves, 3.8/5, edellistä katkerampi, kuitenkin tasapainossa. Maukas. Kärkeen.

3. Masis Oranges With Passion, 3.5/5, hyvin kesäinen. Aika yksipuolinen happamuus, mutta minusta kuitenkin hyvä. Edellisten väliin.

4. Hopfengrund Barrel Aged Wit, 4.0/5, nyt mennään Stefanin syvään päähän. Mies on useiden pitkän linjan harrastajien mukaisesti siirtynyt hapannaamaksi. Witbier katoaa tässä aika hyvin valkoviinin alle, mutta lopputulos on kuitenkin kompleksi ja maukas ja samalla selkeän olutmainen. Toiseksi Salaman taakse.

5. Wild Creatures Velvet Evolution (2020), 3.9/5, aprikoosiviilis! Kompleksi, hapan, erittäin maukas. Toiseksi Salaman taakse.

6. Fat Lizard Saison Rose, 3.8/5, vappuklassikko, maistuu myös isännälle. Ei tosin kaikille muille. Kolmanneksi edellisen taakse.

7. Tommie Sjef sprøng, 4.1/5, mielenkiintoisen yrttinen. Yrtit dominoivat tuoksua, maussa paljon muutakin. Yrttiä, puuta, happamuutta, ties mitä. Yrtit ovat ymmärrettävästi osalle vähän hankalia ja sijoitus tässä vaiheessa jonon puolessa välissä neljäntenä.

8. Pellicle Vergistinten Intertwined: Riesling, 3.9/5, siideriä valkoviinillä. Tässä maistelussa eroaa oikeastaan aika vähän happamista oluista. Mielenkiintoinen ja maukas. Maistui muillekin, toiseksi Salaman perään.

9. Roudaripanimo Local Spare Lager, 3.4/5, kyllähän tässä vahvuus maistuu. Ei pelkästään huonossa, mutta myös vähän huonossa. Neljänneksi kuitenkin tässä vaiheessa.

10. Antidoot - Wilde Fermenten Woop Woop (2023), 4.3/5, itselleni ehkä maistelun paras. Monipuolinen. Happamuus lähinnä taustalla. Viljaa, tynnyriä. Vau. Muille vähän hankalampi, viidenneksi.

11. Malpolon Grappe Rouges 2022, 4.1/5, edellistä helpompi. Hapan, tällä kertaa punaviinin kanssa. Toimii koko porukalle ihan hyvin. Neljänneksi.

12. Do Good Coffee, 3.3/5, ei valitettavasti ihan puhdas. Vähän hapan, vähän vihannesta. Silti toimii jollain tavalla myös ihan hyvin. Kahdeksanneksi.

13. Paihalas Dead Noise, 4.2/5, sainpahan yhden Paihalaksenkin mukaan. Ja hyvää jälleen kerran. Yrttiä, happamuutta, etikkaakin mutta hyvällä tavalla. Punaviinioluen taakse viidenneksi.

14. Hopfengrund Billie's Gone Wild, 3.9/5, viini korostaa tässä oluen happamuutta aika paljon. Haastava, mutta pidin. Osalle liian haastava, siksi sijoitus nyt kymmenes.

15. Kråkö Imperial Stout Port BA, 3.9/5, pyöräretkeltä haettu IS BA sarjan ainoa maistamatta ollut. Mukavan katkera, mutta tynnyri ei kovin helposti sieltä löydy. Pidetty kuitenkin tässä porukassa, sijoitus kolmas.

Ja näin saatiin maistelu päätökseen voittajan löytyessä Suomesta. Vaan olipahan varsin mielenkiintoinen kattaus Keski-Euroopan happamia, iso kiitos siitä Stefanille.

Tästä matka jatkui sitten suoraan toiseen pääkohdekaupunkiin, Krakovaan!
 

Is This Disco?

 

You see a bottle on the table at a party. Nobody seems to want it. "Is this Disco?" asks the label.

LOGIC - That is definitely not disco, that is a beverage.

CONCEPTUALIZATION - It could be disco. Anything can be disco if you feel like it. Do you feel like it?

ELECTROCHEMISTRY - I DEFINITELY feel like it! See that? Seven percent alcohol. It's not optimal but certainly enough for disco. And besides, a bottle like that is surely worth quite a bit as tare! Try it now!

You pour a little of the beverage to a plastic mug. Not optimal, I know, but you go with what you have. You take a sniff.

PERCEPTION (Smell) [Medium: Success] - Sweet, fruity malts. Juicy even. This is a classic example of a New Elysium Isola Pale Ale, or "NEIPA". Beats traversing the Pale any day of the week. It's actually quite delightful.

ELECTROCHEMISTRY - I can't smell the alcohol. Maybe this is not disco after all. Drink it!

ENCYCLOPEDIA [Hard: Success] - This was manufactured by a brewery called Olarin Panimo, and is a quite typical brew for them.

You take a sip. Your friends Toilet Frost and Jerry O. Bogman complain about a weird side flavor they can't quite put their finger on.

PERCEPTION (Taste) [Medium: Success] - There is indeed some side flavor, but what?

ENCYCLOPEDIA [Impossible: Failure] - You got me there. I have no clue.

SHIVERS - At the edges of Greater Olari, in an old abandoned train yard, men with bushy beards are brewing. There's a faint aroma of spray paint along with the barley, oats and hops filling the air. The men are busy discussing skate tricks while something splashes in the mash. They would've heard it if it wasn't for the Arno van Eyck anodic dance music blasting in the speakers. I guess we'll never know what it was.

ELECTROCHEMISTRY - There it is! This is CLEARLY disco! Take some more!

PERCEPTION (Taste) [Medium: Success] - Like the aroma, the flavor is sweet and fruity. Quite nice, soft, and round body. Just like you, it's a bit bitter, but not very much so. 

ENCYCLOPEDIA [Challenging: Success] - The brewery says it's hopped with Mackinac, Gemini and Nelson Sauvin hops and should taste grapefruity.

PERCEPTION (Taste) [Challenging: Failure] - You can't find any grapefruit, at least not clearly. It's fruity, but not grapefruity.

ELECTROCHEMISTRY - Who cares! Seven per cent, remember that and take some more of that disco!

VOLITION [Impossible: Success] - You suddenly remember that the reason you are at this party is the birthday of another friend, Tom of Nethers. And you brought him nothing. Well, not nothing. You brought him the rest of this perfectly fine bottle of disco/beer! You donate the rest of the beer/disco to Tom, even if he clearly has had his fair share of disco already today.

ENDURANCE [Challenging: Failure] - Time to call it a night. See you next time in the next disco! 

Olarin ensimmäiset growlerit

Olarin panimo oli pitkään minulle erittäin helppo pysäkki töiden jälkeen käydä hakemassa growleri(t) viikonlopuksi, joten panimon historian aikana ei kovin montaa growleria ole jäänyt kokeilematta. Panimon muutettua totesin että jaksaapa sitä tuonnekin polkea, joten kävin tietysti hakemassa kaikki ensimmäisen satsin ördärit maistoon. Maistelu suoritettiin mökkiviikonlopun aikana. 

Ensimmäisessä setissä oli kaksi NEIPAa ja kaksi West Coast IPAa, eli vahvuusalueilta lähdetään. Miten mahtaa homma sujua uusissa tiloissa?

Counting Bricks NEIPA sai kunnian aloittaa tämän sarjan. Jo tuoksu vahvisti että kyllä tämä samea puoli ainakin sujuu entiseen malliin. Intensiivinen, tasapainoinen, raikas, maukas. Näitä Olarin sumukaljoja on usein vaikea erottaa toisistaan, mutta hyviä ne ovat pääsääntöisesti olleet, niin myös tämä. Ehdottomasti jatkoon.

4.1/5

Westyä väliin. Julkaisupäivästä nimensä saanut 18 of September tuli juotua pari päivää myöhässä, mutta ei tuntunut olevan niin tarkkaa. Tuoksu kevyen puoleinen, mutta sisältää kyllä oikeita elementtejä. Maku toimii paremmin. Katkeruutta reilusti niin alussa kuin lopussakin, sopivasti pihkaa ja vähän hedelmää.

3.7/5

Saman illan puolella aukesi vielä toinenkin NEIPA, huutojuoma WRITE IT IN ALL CAPS. Kuivempi kuin toinen NEIPA, eikä siten ihan niin paljon omaan makuuni, mutta mitään vikaahan tässäkään ei ole ja kuivemman sumukaljan ystävälle maistunee paremmin kuin tiilenpäät.

3.7/5

Seuraavalle päivälle jäi KoNePaJaan viittaava New Panimo Who Dis? West Coast IPA. Sameus ei tyyliin varsinaisesti kuulu, mutta toisaalta punertaa hieman edellistä paremmin. Muutenkin tuoksu ja maku paremmin kohdallaan. Reippaasti katkeroa, greippiä, pihkaa. Erittäin maistuva katkeran pään IPA.

4.1/5

Ei minulla oikeastaan mitään epäilystä ollut siitä etteikö tuote olisi samantien kunnossa Konepajalla, mutta tämän sen viimeistään vahvisti. Olarin asema yhtenä maan terävimmän kärjen IPAnimoista on ja pysyy, samalla kun Suur-Olari vain jatkaa laajenemistaan!

Vikat ja ekat vedot Olarilla

Lauantaille osui kaksi kovaa tapahtumaa, kun Haze Wave juhlittiin Otaniemessä ja joku brittibändi soitteli urheilukentällä. En tietenkään osallistunut kumpaankaan, vaan lähdin pyöräilemään. Luvassa oli haikea tapahtuma, Olarin vikat vedot, kun tuo alati Suur-Olaria laajentava panimo joutuu lähtemään aivan työpaikkani naapurista kauas Konepajalle. Koska Otaniemi on vähän liian lähellä eikä sitä muutenkaan halua työmatkaa polkea vapaaehtoisesti viikonloppuna, niin otin vähän vauhtia lännestä.

Bemböle - Burger Grill + Salama

Olen ajanut Burger Grillin ohi muutaman kerran niin Veikkolaan kuin Salamalle polkiessa ja pysähdys on aina kiinnostanut. Nyt tuli sitten hyvä mahdollisuus käydä evästämässä tuossa ja olihan tämä varsin maukas burgeri. Ehkä käyn uudestaankin.

Salamalla ei valitettavasti ole hanaolutta normaalisti tarjolla, mutta kylmien tölkkien kaveriksi saa lasin lainaan, jos sellaisen haluaa nauttia terassilla, ja miksipä ei haluaisi. La La Land huiviin ja matka kohti Otaniemeä.

Otaniemi - Olarin vikat vedot

Otaniemessä ritti porukkaa ja tarjolla oli ruoan ja juoman lisäksi taidetta All Cityn graffitinäyttelyn muodossa. Kävin napsimassa kuvat koko setistä, mutta en viitsinyt tähän laittaa niitä enempää. Väkeä ja meteliä (musiikkia) oli omaan makuun vähän liikaakin ja aikataulu painoi päälle, joten yksi Last Call Otaniemi sai riittää ennen seuraavaa etappia. Sainpahan samalla palautettua edellisenä päivänä ostetut Otaniemen viimeiset growlerit tyhjänä panimolle.

Konepaja - Olarin ekat vedot

Eihän täällä Konepajan Olarilla mitään tapahtumaa ollut, mutta koska en ollut koskaan vielä paikalla käynyt, ajattelin että olisi hauska korkata tämä lokaatio samana päivänä kun vanha paikka laitetaan pakettiin. Ja olihan se. Konepajan tila sopii panimolle täydellisesti tilojen ja tunnelman puolesta, toivottavasti myös se tärkein eli oluen tekeminen saadaan pian toimimaan ja pääsen noukkimaan töiden jälkeen growlereita pienen lisälenkin päästä. Täällä nesteytystä hoitivat Break from Reality, uutuus Hot in the 90's Witbier sekä vierailevan Factory brewingin High Tide, päteviä tuotteita jokainen.

Kotiin päästyä matkaa kertyi reilu 45 kilometriä ja aikaa matkoihin kului reilu pari tuntia. Detailit tämän linkin takana. Oikein kiva lenkki vaikka tietöitä olikin Espoon puolella yli oman tarpeen.

Olutpolkijat: Espoon panimopyöräily 2023

Oluen ja pyöräilyn yhdistäminen on aina ollut sydäntäni lähellä, sillä mikäpä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin pyöräily lähipanimolle hakemaan juomista jalointa suoraan lähteeltä. Olutpolkijat on vaikuttanut minulle jotenkin itseäni vakavammilta pyöräilijöiltä, mutta silti olisin viime vuonna osallistunut Espoon panimokierrokseen jos vain se olisi aikatauluuni sopinut. Tänä vuonna onneksi vastaava tapahtuma, tosin hieman lyhyempänä eräiden espoolaispanimoiden hiljaiselon vuoksi, järjestettiin uudestaan, ja sain sen jopa sopimaan aikatauluuni. Niinpä starttasin melko tavanomaisen näköisellä Activellani kohti Bemböleä klo 9 lauantaiaamuna.

Tämä Salamalta Keran kautta Olarille reittihän oli siitä hauska, että minulle kertyisi selvästi enemmän kilometrejä ennen ja jälkeen tapahtuman, kuin sen aikana. Matkaa "lähtöön" Salamalle tuli 18 km ja pyörä hieman temppuili edellispäivän huollosta huolimatta. Sain kuitenkin rassattua takavaihtajan yhteistyöhaluiseksi ennen matkan jatkumista.

Salama olikin mielenkiintoinen kohde, sillä vaikka oluet ovat minulle hyvin tuttuja, tälle panimolle asti en koskaan aiemmin ollut jaksanut polkea. Nyt toki huomasin että kuukautta aiemmin juhannussahtitapahtumaan Veikkolaan polkiessani olen ajanut aivan panimon vierestä. Nykyiset tilat ovat käymässä panimolle ahtaaksi ja muutto onkin suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Kohde vain jäi vielä paljastumatta. Itse tuotantotilojen lisäksi myös pieni mutta monipuolinen tynnyriohjelma oli miellyttävä tuttavuus. Menovettä matkalle tarjosi sopivasti nimetty Smiles for Miles.

Bembölestä suuntasimme Keraan, jonne ehdimme kuin ehdimmekin ennen kuin taivas putosi. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin turvallisesti katoksen alla jossa oli oikein miellyttävä nauttia hieman alennettuun hintaan saatua lounaspakettia oluen kera komeita muraaleja ihastellen. Hot Dogin vöner-versio + patatas bravas saavat molemmat allekirjoittaneelta suosituksen, eikä se olutkaan huonoa ollut.

Taproomin jälkeen oli aika tutustua panimoihin, joita Kerasta löytyy kolme. Tired Unclelle meillä oli varattuna ohjattu kierros, johon sisältyi myös vähän uusvanhan hapanoluen maistelua. Lisäksi kävin Masiksen puodissa ja 8-Bitillä Jasonin olohuoneessa pelaamassa flipperiä. Ilmeisesti seurueemme oli saanut vielä extempore panimokierroksen Masikselle siinä vaiheessa kun odottelin jo muita pyörien luona, mutta tieto tästä ei kantautunut minulle asti. No, sattuuhan näitä.

Päätepisteessä Olarilla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa ja panimo on itselleni hyvinkin tuttu. Nautin kuitenkin reissun teemaan sopivasti yhden Uncle Olarin tihkusateisella terassilla, tämä kun oli Tired Unclen taproomilta jo lopussa.

 

Varsinaisen ohjelman päätyttyä kävin vielä itsenäisesti "jatkoilla" naapurissa Fat Lizardilla, koska heiltä oli ilmestynyt pari uutta Fat Lab - sarjan tuotetta, ja uuden tynnyriprojektin stouteista #03 löytyi myös hanasta. Päteviä kaikki, ja hieman hiljaisempi meninki sopi tähän vaiheeseen päivää oikein hyvin.

Tulihan sitä tietysti reppuunkin jonkin verran täytettä, ettei alle 40 kilometrin jäänyt lenkki vain olisi liian helppo. Ensi kerralla uudestaan.