Olutkohde: Lauttasaari

Luettuani Helsingin Uutisten jutun Lauttasaarelaisen klassikoobaarin sulkemisesta aloin haudutella ideaa Lauttasaaren baarikierroksesta, koska en ollut tuossa klassikossa koskaan käynyt. Samalla voisi sitten katsastaa muuta saaren tarjontaa. Eräänä kesäisenä lomailtapäivänä liikunta-aktiviteettimme peruuntui, joten päätimme korvata sen nesteytystä sisältävällä liikunnalla. Saarellisesta maisemista muistutti heti alkumatkasta poikkeuksellisen kookas joutsenpesue.

 

Solmu Brewery

Matkan ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui kuitenkin aivan liikuntapaikkamme läheisyyteen hiljattain auennut Solmu Brewery taproom. Olin kuullut paikasta hieman kädenlämpöisiä arvioita eivätkä oluet olleet toistaiseksi vakuuttaneet, jos nyt eivät mitenkään viallisiakaan. Uusi paikka piti kuitenkin käydä tarkistamassa.

Paikka osoittautui kuitenkin varsin mainioksi. Paikan päällä tehtyjä oluita oli jo hanassa useita, joista maistoon valitsimme Artesan Lagerin ja Indian Clove Hitch IPAn. Molemmat varsin päteviä ja säähän sopivia, myös puhtaita ja tasapainoisia. Ruokalistakin vaikutti ihan hyvältä, joskaan keittiö ei maanantaina ollut auki. Tänne pitänee vielä tulla Olutkulttuuriseuran ruokaretkelle.

Matkalla seuraavaan ravintolaan kohtasimme myös murtovarman portin.

Rixi-baari

Seuraavaksi olikin vuorossa se matkan pääkohde, rakennuksen purun myötä ainakin joksikin aikaa sulkeutuva Rixi-baari. Voisin kuvailla kokemusta monitahoiseksi. Terassi on selvästi tämän ravintolan sielu ja ison pihamaisen terassin menettäminen tulee vaikuttamaan oleellisesti ravintolan tunnelmaan jos se tulevassa uudisrakennuksessa päätetään avata. Valikoima ei päätä huimaa, melko tavallisella Sinebrychoffin paletilla mennään, eli harrastaja löytää lähinnä Brooklyniä, Laitilaa ja Blancia. Sisätilat olivat myös melko ankeat ja omistaja jätti minut täysin palvelematta, keittiöstä sentään löytyi apukäsi jolle tilaus ja raha kelpasi. Joka tapauksessa kyllä tässä naapurusto mielenkiintoisen paikan menettää, käy vielä jo tänä kesänä ehdit!

Pikku Katti

Pikku Katti ei varsinaisesti vaikuta kutsuvalta olutravintolalta, mutta jokin veto sillä on kun terassi tuntuu työmatkalla ohi ajaessa olevan joka päivä täynnä väkeä. Ja olihan tämä lopulta melko mielenkiintoinen yhdistelmä räkälää ja ihan pätevää kulmakuppilaa. Kaapista löytyi melkoisena löytönä Sonnisaaren Vattua ja samalla lupsakan oloinen mies baaritiskin takana valmisti "yökerhotilausta", kymmentä vodkacolaa. Jotka muuten menivät neljän hengen pöytään pihalle. Mitään stereotyyppistä räkäläkäytöstä emme kuitenkaan todistaneet, vaan tunnelma terassilla oli oikein mukava. Sisätiloista tosin luulisi hiljalleen saavan jo sen tupakanhajun pois, sen verran kauan sisällä polttaminen on ollut jo kiellettyä.

Sidewalk

Näköetäisyydellä Pikku Katista on varsin erilainen paikka. Sidewalk tuli aikanaan Lauttasaareen mielenkiintoisena craft-paikkana, mutta nyt identiteetti tuntuu olevan jotenkin hukassa. Kivinen terassi on tehty tarpeettoman ahtaaksi raskailla varjonjaloilla ja terassin aukiolon viestintä negaation kautta tuntuu omituiselta. Kaapista löytyi jotain mielenkiintoisia yllätyksiä, kuten Nognen Imperial Brown Ale ja Sierra Nevadan Torpedo, mutta leveä hanarivistö on täytetty lähinnä erilaisilla lagereilla ja laadukkailla mutta ei ehkä niin kiinnostavilla klassikoilla kuten Fuller's ESB, Weihenstephaner Hefe, Jaipur ja Pilsner Urquell. Hyviä oluita toki, mutta mitään uutta täältä ei harrastaja löydä. En valitettavasti ennusta tällä konseptilla pitkää ikää, mutta olen mielelläni myös väärässä.

Kaunis Kampela

Loppuun vielä takuuvarma klassikko, kalaravintola. Tässä tapauksessa Kaunis Kampela, joka on ihan sitä samaa mitä kaikki muutkin kalaravintolat. Pitkähkö, perinteitä noudattava mutta myös mielenkiintoinen hanalista, perinteinen pubisisustus, lautapelejä, mukava henkilökunta. Kalaravintolaan mennessäsi tiedät mitä saat, ja se on pääosin hyvä asia. 

Jätkäsaaresta startaten matkaa tuli noin 10 km, mistä noin puolet koostui saarien välisistä siirtymistä, eli julkisilla Lauttasaareen saapuen kyseessä on varsin maltillinen 4-5 km kävely. Kokeilemisen arvoinen, sanoisin!

Olutpyöräily: Porvoo

Olin pari vuotta sitten Suomen Olutseuran syyretkellä, jossa kävimme Porvoossa Kråkön panimolla. Tuolloin panimon isäntä puheli että majoitustoimintaakin olisi ehkä lähivuosina tulossa. Innostuin tietysti heti että olisipa makea paikka tulla pyörällä yöpymään. No, majoitustoimintaa ei ole vielä käynnistetty, mutta päätin silti pakata pyörän ja lähteä kohti Porvoota. Pitkäkyntiset veivät pyörästä työpaikan edessä yhden runkolaukun edellisenä päivänä, niin piti ostaa eteen parempi tilalle.

Matka taittui nyt ensimmäistä kertaa Nikkilä-Hinthaara reitin kautta, joka sekä toi paremmin karttaruutuja, että oli selvästi mielenkiintoisempaa tietä ajella kuin se suorempi reitti.

Matkaa toki tällä tapaa kertyi vähän enemmän, etenkin kun päätepysäkki oli Kråkö eikä Porvoon keskusta. Hieman alle 80km jälkeen Kråköllä odotti Alpha Lager, joka maistui muuten poikkeuksellisen hyvältä. Vendace ja shrimp pinsa annokset hävisivät myös melko vauhdikkaasti pöydältä. 1st Porterin kanssa nautittua brownie annosta ehti sentään jo vähän maistelemaan.

Vielä parikymmentä kilometriä lisää ja majoitukseen, jonka virkaa toimitti Johannisbergissä Easystay. Ei tähän hintaan glamouria saa mutta sellaista ei tilattukaan, täällä oli kuitenkin mukava sänky, vapaasti käytettävä sauna, sekä aamupala. Eikä matka ollut pyörällä mitenkään sellainen etteikö saunan jälkeen olisi tullut vielä lähdettyä keskustan tarjontaan tutustumaan.

Vanhan Porvoon panimon tuotteet olivat jo festareilta tuttuja, mutta taproomilla kävin ensi kertaa. Siis flightilla liikkeelle. Juttu luisti olutseuratoverin kanssa niin päädyin vielä tilaamaan kaksikin olutta lisää. West Coast IPAlta kuvan vasemmanpuoleinen tuoppi ei kyllä nimestään huolimatta näyttänyt eikä maistunut, mutta ihan hyvä olut se silti oli.

Taproomin jälkeen käytiin yksillä Paahtimossa, joka lienee edelleen se tämän kylän ykköspaikka. Valitettavasti sen tietävät myös kaikki muut oluenjanoiset sekä ravintolan omistajat, joten sekä hinnat että desibelit ovat kohtalaisen korkealla. Käymisen arvoinen paikka, mutta ei tällä kertaa rankan päivän päätteeksi yli yhden oluen mittaiselle visiitille. Loppuillan kohteeksi vielä entinen Näsin Krouvi, nykyinen Näsin Terapia. Ei mikään olutharrastajan paikka, mutta ei mikään kovin synkkä lähiöräkäläkään. Reilusti darts-tauluja ja biljardipöytiä. Kyllä täälläkin kelpaa harrastaa.

Jos menomatkalla olin yllättäen selvinnyt ilman luvattua vesisadetta ja tuulikin oli koko matkan kevyen myötäinen, paluumatkalla synnit tulivat maksuun kun seurana oli kevyt vastatuuli ja tihkuttava sade.

Ja tietenkin myös rengas puhkesi. Paloi kiinni niin että kamerankin kuvat ylivalottuivat muutaman kuvan verran! Onneksi olin saanut vorojen varastaman pumpun tilalle naapurista lainaksi vielä paremman niin sentään renkaanvaihto sujui. Eikä juuri sillä hetkellä edes satanut.

Matkafiilistä paransi myös vain kilometri rengasrikon jälkeen silmien eteen ilmestynyt suoran Porvoon reitin paras taukopaikka, N'avetta. Kyllä tällä limun ja rieskarullan yhdistelmällä jaksoi kotiin päin.

Matkan viimeinen kuva tuli otettua tunti ennen kotia Kontulankaaren upeiden muraalien ääreltä. Tästä eteenpäin olikin jo helppoa.

 Yhteensä ajettavaa kertyi noin 170 kilometriä, mikä voi ehkä kuulostaa paljolta mutta eiköhän tuo kahteen päivään taukoja pitäen onnistuisi useimmilta jotka yhtään säännöllisemmin pyöräilevät. Itselläni myös sekä motivaatiota että matkaa lisäämässä olivat Squadrats ja Wandrer, joiden ruutujen ja katujen perässä tuli ajeltua lenkki jos toinenkin. Joten alla vielä matkan uudet ruudut ja tiet:

Oluita en tähän nyt enempää arvostele, mutta Alpha Lager oli siinä tilanteessa 5/5.

Craft Beer Helsinki 2025

 

Nykyään ei enää jaksa priorisoida oikeastaan mitään olutfestaria niin paljoa, että sen laittaisi kalenteriin ja välttelisi tuplabuukkauksia, mutta jos nyt kerran kohtalaisen tyhjään viikonloppuun osuu vaikka Craft Beer Helsinki, niin on kai paikalle kuitenkin mentävä? Kovien ammattilaisten pääpäivän eli torstain jätin väliin, mutta vierailin alueella perjantaina ja lauantaina. Festarihan on jopa Helsingin mittapuulla aika kallis kun sisäänpääsy on 10 € (tai kolme päivää rannekkeella 17 €) ja juomien hinta alueella melko kova. Paikalle oli silti tullut kohtalaisen paljon väkeä, olihan tarjolla kuitenkin melko laaja panimokattauskin. Vuosia samanlaisena pysynyt festarilasi oli näemmä vaihtunut hieman huonomman muotoiseen, tosin kuvassa näkyvä vaahtoero johtui ihan lasien sisältämistä tuotteista.

Ehkä kiinnostavin kotimainen oli uudehko Atmos, jonka taso ei tällä kertaa houkutellut kuitenkaan yli yhden tuotteen maistoon. Ei siinä, olisi noita kapeammasta valikoimasta voinut maistella enemmänkin eli ei mitenkään kelvotonta tavaraa, mutta sanotaanko että kehitettävää vielä on.

Pulferin oluet puolestaan olivat taas niin sameita ettei edes kuva tarkentunut.

Yhtenä "kohokohtana" voisi mainita myös perjantaille noin klo 17:15 ajoittuneen loka-auton visiitin joka sulki kaikki huussit ja pisuaarit pidemmäksi aikaa. Muodostunut jono on kuvattu vasta sen jälkeen kun sain itse alueella käytyä eikä se silti tahtonut mahtua edes panoramaan.

Kahden päivän aikana tuli maistettua yhteensä 21 olutta 15 eri panimolta. Ihan ok saldo näin ei-TCBW festariksi. Valikoima oli ilahduttavan monipuolinen ihan peruslagereista melkoisiin kikkakolmosiin ja kaikkea siltä väliltä, eli kyllähän tänne mielellään jatkossakin tulee, tosin palkkapäivän on parempi olla lähempänä menneisyydessä kuin tulevaisuudessa.

Craft Beer Helsinki 2025 Top 5:

1. Pulfer Hot Cakes #9 4.2/5

2. Folkingebrew Cellar of Shadows BA 4.2/5

3. Boernerf Oude Geuze 1871 4.1/5
4. Boerenerf La Ga'Zeuze 4.1/5
5. Omnipollo A Decade of Pastry - Noa Anniversary 4.1/5