Eurotrip 2025: Wien

Aiemmat osat: Tukholma/Nacka, Podbrahy

Wien jätti jälkeensä hyvät muistot niin kaupunkina kuin olutkohteenakin, kun siellä kymmenen vuotta sitten tuli enemmän pyörittyä nykyisen vaimon asuessa siellä hetken aikaa. Vihdoin pääsimme uusintavierailulle. Ihan Wienin keskustastakin onnistui löytämään varsin viihtyisän sisäpihan Biergartenin, kohde oli nimeltään Giersterbräu, ja paikan "oma olut" (nämä monella paikalla ovat kai vain nimellisesti omia ja tehty jossain ihan muualla) oli tuossa ympäristössä varsin pätevä.

Wienin olutkenttä ei ilmeisesti ole kymmeneen vuoteen kauheasti uudistunut, mutta on sinne sentään yksi käymisen arvoinen craft-paikka tullut, nimittäin AmmutsØn. Ehdimme kuin ehdimmekin paikalle juuri ennen kaatosadetta. Valikoimassa oli jopa suomalaista hanaolutta, CoolHeadin pyramid projectilta, mutta emme sentään sitä kehdanneet ostaa. Pullovalikoima oli pääasiassa laadukkaan oloisia hapanoluita, mutta pääosin isoissa ja kalliissa pulloissa, joten tyydyimme vain parin hanan testaamiseen. Mukavan oloinen paikka kuitenkin.

Sallinette pienen poikkeaman pois oluiden maailmasta. Wien on nimittäin tietenkin myös viinikaupunki, ja viinien ystävälle pakollinen vierailun kohde onkin Heuriger, joka tarkoittaa sekä Biergarten-henkistä viinipihaa, että tuoretta viiniä. Heurigerit ovat aina jonkun tietyn viinitilan ravintoloita ja myyvät sen tilan viinejä. Ja kyllähän tällainen huurteinen Heuriger puiden varjossa maistuu varsin hyvältä.

Reissulle saatiin mahtumaan myös kunnon olutniiloilua, kun kymmenen vuoden takainen ystävämme Stefan sattui olemaan kotona ja häneltä löytyi aikaa olutmaistelulle. Valitettavasti muita paikallisia harrastajia ei tällä kertaa mukaan saatu, toisin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta varsin pätevä kattaus saatiin silti maisteluun. Stefan korkitteli isojen pullojen jämiä odottamaan parempia aikoja ettei meidän tarvinut juoda koko pulloa kerralla. Itse olin tuonut ison kasan kotimaisia oluita, kaikki eri panimoilta ja kaikki sellaisilta joiden oluita Stefan ei ollut maistanut. Vastapainoksi saimme sitten maistaa paljon paikallisia erikoisuuksia. Oluet laitettiin perinteiseen Olutkulttuuriseura-tyyliin raadin äänestyksellä riviin maiston jälkeen.

1. Olarin Play at 45 RPM, 3.7/5, jakoi mielipiteitä etenkin keveytensä takia. Itse pidin.

2. Salama Magic Gloves, 3.8/5, edellistä katkerampi, kuitenkin tasapainossa. Maukas. Kärkeen.

3. Masis Oranges With Passion, 3.5/5, hyvin kesäinen. Aika yksipuolinen happamuus, mutta minusta kuitenkin hyvä. Edellisten väliin.

4. Hopfengrund Barrel Aged Wit, 4.0/5, nyt mennään Stefanin syvään päähän. Mies on useiden pitkän linjan harrastajien mukaisesti siirtynyt hapannaamaksi. Witbier katoaa tässä aika hyvin valkoviinin alle, mutta lopputulos on kuitenkin kompleksi ja maukas ja samalla selkeän olutmainen. Toiseksi Salaman taakse.

5. Wild Creatures Velvet Evolution (2020), 3.9/5, aprikoosiviilis! Kompleksi, hapan, erittäin maukas. Toiseksi Salaman taakse.

6. Fat Lizard Saison Rose, 3.8/5, vappuklassikko, maistuu myös isännälle. Ei tosin kaikille muille. Kolmanneksi edellisen taakse.

7. Tommie Sjef sprøng, 4.1/5, mielenkiintoisen yrttinen. Yrtit dominoivat tuoksua, maussa paljon muutakin. Yrttiä, puuta, happamuutta, ties mitä. Yrtit ovat ymmärrettävästi osalle vähän hankalia ja sijoitus tässä vaiheessa jonon puolessa välissä neljäntenä.

8. Pellicle Vergistinten Intertwined: Riesling, 3.9/5, siideriä valkoviinillä. Tässä maistelussa eroaa oikeastaan aika vähän happamista oluista. Mielenkiintoinen ja maukas. Maistui muillekin, toiseksi Salaman perään.

9. Roudaripanimo Local Spare Lager, 3.4/5, kyllähän tässä vahvuus maistuu. Ei pelkästään huonossa, mutta myös vähän huonossa. Neljänneksi kuitenkin tässä vaiheessa.

10. Antidoot - Wilde Fermenten Woop Woop (2023), 4.3/5, itselleni ehkä maistelun paras. Monipuolinen. Happamuus lähinnä taustalla. Viljaa, tynnyriä. Vau. Muille vähän hankalampi, viidenneksi.

11. Malpolon Grappe Rouges 2022, 4.1/5, edellistä helpompi. Hapan, tällä kertaa punaviinin kanssa. Toimii koko porukalle ihan hyvin. Neljänneksi.

12. Do Good Coffee, 3.3/5, ei valitettavasti ihan puhdas. Vähän hapan, vähän vihannesta. Silti toimii jollain tavalla myös ihan hyvin. Kahdeksanneksi.

13. Paihalas Dead Noise, 4.2/5, sainpahan yhden Paihalaksenkin mukaan. Ja hyvää jälleen kerran. Yrttiä, happamuutta, etikkaakin mutta hyvällä tavalla. Punaviinioluen taakse viidenneksi.

14. Hopfengrund Billie's Gone Wild, 3.9/5, viini korostaa tässä oluen happamuutta aika paljon. Haastava, mutta pidin. Osalle liian haastava, siksi sijoitus nyt kymmenes.

15. Kråkö Imperial Stout Port BA, 3.9/5, pyöräretkeltä haettu IS BA sarjan ainoa maistamatta ollut. Mukavan katkera, mutta tynnyri ei kovin helposti sieltä löydy. Pidetty kuitenkin tässä porukassa, sijoitus kolmas.

Ja näin saatiin maistelu päätökseen voittajan löytyessä Suomesta. Vaan olipahan varsin mielenkiintoinen kattaus Keski-Euroopan happamia, iso kiitos siitä Stefanille.

Tästä matka jatkui sitten suoraan toiseen pääkohdekaupunkiin, Krakovaan!
 

Eurotrip 2025: Podbrahy

Aiemmat osat: Tukholma/Nacka

Helsingborgin seutu ja Saksa eivät tunnetusti ole mitään olutseutuja. Tai okei, ovat, mutta maistelut niissä jäivät laihoiksi. Sen jälkeen päästiin kuitenkin toiseen kovan luokan olutmaahan, nimittäin Tsekkiin. Alunperin oli tarkoitus yöpyä pikaisesti Prahassa mutta pienen onnenkantamoisen kautta päädyimmekin pariksi yöksi kollegan luo Podbrahyyn, Prahan kylkeen maaseudulle. Sieltä olikin mukava lähteä pienelle pyöräretkelle jonka ensimmäinen pysäkki oli olutautomaatti hyvinkin keskellä ei mitään, Cimrmanův trafovýčep.

Homma toimi niin, että aukioloaikojen puitteissa höyläämällä ensin (tsekkiläistä) täysi-ikäisyyden todistavaa henkilöllisyystodistusta ja sitten luottokorttia sai hanasta kaataa itse mallasjuomaa tuoppiin. Lisäksi paikalta oli mahdollista ostaa erilaista snacksia ja keräilytuotetta tai vaikka korkillista muovipulloa take-away juomia varten. Nämä kaikki omantunnon periaatteella sillä mitään kunnollista automaattisysteemiä ei ollut paitsi maksun vastaanottamiseen, jolla sai oven auki ja ottaa sieltä mitä oli maksanut. Oluena tarjolla tällä kertaa Krakonoš Světlý ležák 11°.

Seuraava stoppi oli miellyttävä ravintola Stara Boleslawissa, Bohémovna V Pivovaře. Maukasta ruokaa ja tsekkityyliin laadukasta pilsiä. Ruokajuomana meni Krušovice Bohém.

Jatkoimme matkaa pitkin Elbeä ja kohta jo janottikin sen verran että piti pysähtyä tauolle. Idyllinen terassi aivan joen rannassa, kantoi nimeä Oddechoff (näitä oli useampiakin samoilla kulmilla). Iso hanaolut taisi maksaa jopa neljä euroa. Ja olut oli Cvikov Hvozd 11°.

Matkan pääkohde ja koko tämän vierailun ja lenkin inspiroinut paikka oli tietysti Vinohradsky, joka tekee oluitaan täällä Prahan laitamilla vedenpuhdistuslaitoksen vieressä. Asioilla on ilmeisesti tekemistä keskenään. Pyörät näppärään parkkiin ja koko hanalista maisteluun. Kotiin kantamisiksi tuli vielä koko hanalistan ulkopuolinen tölkkivalikoima. Alla arviot maistelluista hanatuotteista.

 

Vinohradská 11 4.2/5, kyllä olut on parasta paikan päällä

Liberator 3.9/5, APA on näemmä myös tyyli mikä tältä panimolta luonnistuu

Káranská 9, 3.7/5, vähän miedompi mutta silti aivan maukas

Seaman, 4.1/5, kusen makuinen olut. Erinomainen maustamaton kuse.

M8, 3.5/5, vähiten loistava näistä, eli silti vähän loistava.

Seuraavaksi päästiinkin ensimmäiseen matkan pääasiallisista kohdekaupungeista, Wieniin, jossa tuli käytyä sekä uutta craft-baaria, että vanhaa kunnon kotimaistelua.

Eurotrip 2025: Tukholma/Nacka

 Reissussa käytiin jo heinäkuun lopulla mutta jostain syystä tässä kirjoittamisen aloittamisessa hieman kesti. No joka tapauksessa, Euroopan matkamme alkoi Tukholman lähistöllä sijaitsevasta Nackasta, jossa vierailimme vaimon kummivanhempien luona ihan kelvollisilla näköaloilla varustellussa majapaikassa.

Syy miksi tämäkin pysähdys mahtuu blogiin on se, että isäntäväki sattui olemaan tietoinen olutharrastuksestani ja oli siksi hankkinut vähän paikallista maisteltavaa. Kokoonpano oli sinänsä vähintäänkin mielenkiintoinen, kun maisteltavana oli käytännössä kuusi aika tavallista olutta, pääosin lagereita, ja yksi barley wine. Oluet asettuivat minun suuni mukaan alla olevaan järjestykseen, ja sanotaan nyt kaikista vielä jotain.

1. Varmdö Oberoende Barley Wine (a.k.a. Batch 666) 4.1/5, matka panimolle linnuntietä 8,5 km

- Erittäin laadukas barley wine jossa on kaikkea mitä tältä tyyliltä kaipaa. Mallasta, runkoa, lämpöä, luonnetta.

2. Varmdö Lager Original (Grönskär) 3.9/5, matka panimolle linnuntietä 8,5 km

- Täyteläisemmän pään lager, maukas ja tasapainoinen

3. Nynäshamns Landsort Lager, 3.7/5, matka panimolle linnuntietä 49,5 km

- Laatupanimon laatutuote, tasapainoinen, leipäinen.

4. Varmdö Weisse 3.7/5, matka panimolle linnuntietä 8,5 km

- Aivan hyvä hefeweizen, kyllä täälläkin osataan tämä tyyli.

5. Waxholm Premium Lager, 3.6/5, matka panimolle linnuntietä 13,8 km

- Hyvä kesälager, ei valittamista. Maistui etenkin tässä ympäristössä ja kelissä.

6. Varmdö Ljus Lager Klassisk (Sandhamn), 3.5/5, matka panimolle linnuntietä 8,5 km

- Muita lagereita vaaleampi ja tavanomaisempi. Ei kuitenkaan vetinen, ihan hyvä.

7. Kopparbergs Swedish Elk Brew, 2.7/5, matka panimolle linnuntietä 175,6 km

- Vähiten paikallinen ja ainoa hieman epämiellyttävä näistä. Tämä viinainen "herkku" olikin jo ennestään tuttu ja helppo sijoittaa listan perälle.

Matka jatkui tästä sitten Helsingborgiin ja Wittenbergiin joista ei juuri kirjoitettavaa tänne kertynyt. Seuraava installaatio luvassa Prahan kulmilta Podbrahystä!

Alkon syyskuun sokkopruuvi

Vaikeaa on taas ollut saada aikaiseksi kirjoittaa tänne, mutta tästä pruuvista ei ehtinyt vierähtää kuin reilu viikko ennen kuin saa tekstiä sisään! Syyskuun vakiovalikoiman uutuudet sokkona tiedossa, ja tietysti sokkomaisteluun sopivalla tavalla henkilökunta jollekin totesi kovaan ääneen heti alkuun että "jotain oluita jäi saapumatta mutta oktoberfestit on tulleet kaikki". No, kai tuon teeman olisi arvannut muutenkin.

Olut 1

Kirkas meripihka, vähän katkeraa mallasta. Maku hieman makeampi mutta myös katkera. Maltainen, humaloitu. Ei ehkä niin raikas kuin toivoin. Oktoberfest-Märzeniksi veikkaan ihan tuon alkusanan takia, muuten olisi mennyt ihan normi eurolagerista. Voltit alkanevat vitosella.

En ostaisi

Oli: Püttner Festbier, 3.3/5, 5,5 %, 4,39 € / 0,5 l

Olut 2

Kirkas oljenkeltainen. Tuoksu puhdas, aavistuksen makea mallas jossa myös hitunen humalan katkeroa. Tutumman festbierin tuntuinen. Maku tasapainossa, leipäistä mallasta, pieni makeus, vähän isompi katkero. Runkoakin hyvin. Tämä on joku niistä paremman pään festbiereistä. Paulaner? Tai Spaten?

Ostaisin

Oli: Löwenbrau Oktoberfestbier, 3.5/5, 6,1 %, 4,49 € / 0,5 l

Tämä on muuten normaalisti ollut minulle heikoimpia festbierejä, jotenkin tällä kertaa toimi.

Olut 3

Kirkas oljenkeltainen, edellistä vaisumpi tuoksu, toki silti puhdas. Mallasta lähinnä. Maussa hiilihapot puskevat pintaan ja niiden alta tulee ensin esiin katkero, sitten vasta hento maltaisuus. Hieman metallinen jopa. Heikoin tähän asti. Löwenbrau?

En ostaisi

Oli: Spaten Oktoberfestbier, 2.7/5, 5,9 %, 4,49 € / 0,5 l

No ei tosiaan ollut se Löwenbrau kun se meni jo. Tämä taas on usein maistunut ihan hyvin mutta nyt ihan pruuvin heikoimmasta päästä.

Olut 4

Hyvin hennosti samea ja edellisiä tummempi keltainen. Tuoksussa hieman vehnäistä ja fenolista vivahdetta, niin olisiko joku festweizen kyseessä? Maussa vielä selvemmin edellämainittuja ja myös kevyt banaanisuus. Hyvin miedosti humaloitu. Melko juotava kuitenkin joten ehkä se arvio edelleen sinne festweizenin suunnalle menee, vaikka kai joskus kotimaisetkin tällaisia hennompia hefejä tekevät.

En ostaisi

Oli: Erdinger Oktoberfest, 3.4/5, 5,7 %, 3,99 € / 0,5 l

No joo, saattaisin ostaakin. Pruuvin paremmasta päästä ja oikeastaan aika erinomainen festweizen.

Välillä vähän naposteltavia.

Olut 5

Taas kirkasta keltaista, tuoksussa mallasta ja katkeroa. Maku myös melko katkera, kuitenkin myös leipäisen maltainen. Ehkä aavistuksen vetinen runko, millä jää parhaista festbiereistä. Tämäkin voi kyllä olla Spaten.

En ostaisi

Oli: Hofbrau Oktoberfest, 3.2/5, 6,3 %, 4,89 € / 0,5 l

Olut 6

Kuparinruskea, kirkas. Tuoksu hieman makeaa ja kevyen paahteista mallasta. Maku kuivempi, katkera, maltainen. Leipäinenkin. Pieni melassi tällä kertaa lähinnä häiritsee. Märzenistä tämäkin menisi.

En ostaisi

Oli: Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen, 3.1/5, 5,8 %, 3,69 € / 0,5 l

Olut 7

Kirkas oljenkeltainen taas. Tuoksu hennon maltainen, muttei kuitenkaan vetinen. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Kevyt, mutta jotenkin ei häiritsevällä tavalla. Hieman leipäinen, makeakin, silti reilusti katkeroa. Joku tyylikäs baijerilainen. HB?

Ostaisin

Oli: Paulaner Oktoberfestbier, 3.6/5, 6,0 %, 4,49 € / 0,5 l

Olut 8

Pruuvin samein, kullankeltainen. Tuoksu paljastaa epäilyt oikeiksi – ei olla enää Baijerissa Dorothea. Sitruksista kuivahumaloinnin hedelmää. Maku on voimakkaan tuoksun perään kuitenkin aika pliisu. Enemmän katkera ja maltainen kuin makean hedelmäinen. Ja olisi nyt edes west coast IPA tyyliin vahvan maltainen, mutta vähän ehkä pahvin ja metallin puolelle menee. Pettymys.

En ostaisi

Oli: Mikkeller Kærlighed Fall/Winter 2025, 2.9/5, 4,9 %, 4,99 € / 0,33 l

Tasaista oli taas festbierien kanssa, mikä ei mitenkään yllätä. Oikeastaan reilummin noista erottui vain Spaten ja tällä kertaa negatiivisessa mielessä. Muiden välillä ei niin kauheasti väliä mitä ostaa jos festbieriä haluaa. Saas nähdä koska sitä ehtii pruuviin seuraavan kerran, ja koska saa aikaiseksi kirjoitella Euroopan reissun kuulumiset.

Olutkohde: Lauttasaari

Luettuani Helsingin Uutisten jutun Lauttasaarelaisen klassikoobaarin sulkemisesta aloin haudutella ideaa Lauttasaaren baarikierroksesta, koska en ollut tuossa klassikossa koskaan käynyt. Samalla voisi sitten katsastaa muuta saaren tarjontaa. Eräänä kesäisenä lomailtapäivänä liikunta-aktiviteettimme peruuntui, joten päätimme korvata sen nesteytystä sisältävällä liikunnalla. Saarellisesta maisemista muistutti heti alkumatkasta poikkeuksellisen kookas joutsenpesue.

 

Solmu Brewery

Matkan ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui kuitenkin aivan liikuntapaikkamme läheisyyteen hiljattain auennut Solmu Brewery taproom. Olin kuullut paikasta hieman kädenlämpöisiä arvioita eivätkä oluet olleet toistaiseksi vakuuttaneet, jos nyt eivät mitenkään viallisiakaan. Uusi paikka piti kuitenkin käydä tarkistamassa.

Paikka osoittautui kuitenkin varsin mainioksi. Paikan päällä tehtyjä oluita oli jo hanassa useita, joista maistoon valitsimme Artesan Lagerin ja Indian Clove Hitch IPAn. Molemmat varsin päteviä ja säähän sopivia, myös puhtaita ja tasapainoisia. Ruokalistakin vaikutti ihan hyvältä, joskaan keittiö ei maanantaina ollut auki. Tänne pitänee vielä tulla Olutkulttuuriseuran ruokaretkelle.

Matkalla seuraavaan ravintolaan kohtasimme myös murtovarman portin.

Rixi-baari

Seuraavaksi olikin vuorossa se matkan pääkohde, rakennuksen purun myötä ainakin joksikin aikaa sulkeutuva Rixi-baari. Voisin kuvailla kokemusta monitahoiseksi. Terassi on selvästi tämän ravintolan sielu ja ison pihamaisen terassin menettäminen tulee vaikuttamaan oleellisesti ravintolan tunnelmaan jos se tulevassa uudisrakennuksessa päätetään avata. Valikoima ei päätä huimaa, melko tavallisella Sinebrychoffin paletilla mennään, eli harrastaja löytää lähinnä Brooklyniä, Laitilaa ja Blancia. Sisätilat olivat myös melko ankeat ja omistaja jätti minut täysin palvelematta, keittiöstä sentään löytyi apukäsi jolle tilaus ja raha kelpasi. Joka tapauksessa kyllä tässä naapurusto mielenkiintoisen paikan menettää, käy vielä jo tänä kesänä ehdit!

Pikku Katti

Pikku Katti ei varsinaisesti vaikuta kutsuvalta olutravintolalta, mutta jokin veto sillä on kun terassi tuntuu työmatkalla ohi ajaessa olevan joka päivä täynnä väkeä. Ja olihan tämä lopulta melko mielenkiintoinen yhdistelmä räkälää ja ihan pätevää kulmakuppilaa. Kaapista löytyi melkoisena löytönä Sonnisaaren Vattua ja samalla lupsakan oloinen mies baaritiskin takana valmisti "yökerhotilausta", kymmentä vodkacolaa. Jotka muuten menivät neljän hengen pöytään pihalle. Mitään stereotyyppistä räkäläkäytöstä emme kuitenkaan todistaneet, vaan tunnelma terassilla oli oikein mukava. Sisätiloista tosin luulisi hiljalleen saavan jo sen tupakanhajun pois, sen verran kauan sisällä polttaminen on ollut jo kiellettyä.

Sidewalk

Näköetäisyydellä Pikku Katista on varsin erilainen paikka. Sidewalk tuli aikanaan Lauttasaareen mielenkiintoisena craft-paikkana, mutta nyt identiteetti tuntuu olevan jotenkin hukassa. Kivinen terassi on tehty tarpeettoman ahtaaksi raskailla varjonjaloilla ja terassin aukiolon viestintä negaation kautta tuntuu omituiselta. Kaapista löytyi jotain mielenkiintoisia yllätyksiä, kuten Nognen Imperial Brown Ale ja Sierra Nevadan Torpedo, mutta leveä hanarivistö on täytetty lähinnä erilaisilla lagereilla ja laadukkailla mutta ei ehkä niin kiinnostavilla klassikoilla kuten Fuller's ESB, Weihenstephaner Hefe, Jaipur ja Pilsner Urquell. Hyviä oluita toki, mutta mitään uutta täältä ei harrastaja löydä. En valitettavasti ennusta tällä konseptilla pitkää ikää, mutta olen mielelläni myös väärässä.

Kaunis Kampela

Loppuun vielä takuuvarma klassikko, kalaravintola. Tässä tapauksessa Kaunis Kampela, joka on ihan sitä samaa mitä kaikki muutkin kalaravintolat. Pitkähkö, perinteitä noudattava mutta myös mielenkiintoinen hanalista, perinteinen pubisisustus, lautapelejä, mukava henkilökunta. Kalaravintolaan mennessäsi tiedät mitä saat, ja se on pääosin hyvä asia. 

Jätkäsaaresta startaten matkaa tuli noin 10 km, mistä noin puolet koostui saarien välisistä siirtymistä, eli julkisilla Lauttasaareen saapuen kyseessä on varsin maltillinen 4-5 km kävely. Kokeilemisen arvoinen, sanoisin!

Olutpyöräily: Porvoo

Olin pari vuotta sitten Suomen Olutseuran syyretkellä, jossa kävimme Porvoossa Kråkön panimolla. Tuolloin panimon isäntä puheli että majoitustoimintaakin olisi ehkä lähivuosina tulossa. Innostuin tietysti heti että olisipa makea paikka tulla pyörällä yöpymään. No, majoitustoimintaa ei ole vielä käynnistetty, mutta päätin silti pakata pyörän ja lähteä kohti Porvoota. Pitkäkyntiset veivät pyörästä työpaikan edessä yhden runkolaukun edellisenä päivänä, niin piti ostaa eteen parempi tilalle.

Matka taittui nyt ensimmäistä kertaa Nikkilä-Hinthaara reitin kautta, joka sekä toi paremmin karttaruutuja, että oli selvästi mielenkiintoisempaa tietä ajella kuin se suorempi reitti.

Matkaa toki tällä tapaa kertyi vähän enemmän, etenkin kun päätepysäkki oli Kråkö eikä Porvoon keskusta. Hieman alle 80km jälkeen Kråköllä odotti Alpha Lager, joka maistui muuten poikkeuksellisen hyvältä. Vendace ja shrimp pinsa annokset hävisivät myös melko vauhdikkaasti pöydältä. 1st Porterin kanssa nautittua brownie annosta ehti sentään jo vähän maistelemaan.

Vielä parikymmentä kilometriä lisää ja majoitukseen, jonka virkaa toimitti Johannisbergissä Easystay. Ei tähän hintaan glamouria saa mutta sellaista ei tilattukaan, täällä oli kuitenkin mukava sänky, vapaasti käytettävä sauna, sekä aamupala. Eikä matka ollut pyörällä mitenkään sellainen etteikö saunan jälkeen olisi tullut vielä lähdettyä keskustan tarjontaan tutustumaan.

Vanhan Porvoon panimon tuotteet olivat jo festareilta tuttuja, mutta taproomilla kävin ensi kertaa. Siis flightilla liikkeelle. Juttu luisti olutseuratoverin kanssa niin päädyin vielä tilaamaan kaksikin olutta lisää. West Coast IPAlta kuvan vasemmanpuoleinen tuoppi ei kyllä nimestään huolimatta näyttänyt eikä maistunut, mutta ihan hyvä olut se silti oli.

Taproomin jälkeen käytiin yksillä Paahtimossa, joka lienee edelleen se tämän kylän ykköspaikka. Valitettavasti sen tietävät myös kaikki muut oluenjanoiset sekä ravintolan omistajat, joten sekä hinnat että desibelit ovat kohtalaisen korkealla. Käymisen arvoinen paikka, mutta ei tällä kertaa rankan päivän päätteeksi yli yhden oluen mittaiselle visiitille. Loppuillan kohteeksi vielä entinen Näsin Krouvi, nykyinen Näsin Terapia. Ei mikään olutharrastajan paikka, mutta ei mikään kovin synkkä lähiöräkäläkään. Reilusti darts-tauluja ja biljardipöytiä. Kyllä täälläkin kelpaa harrastaa.

Jos menomatkalla olin yllättäen selvinnyt ilman luvattua vesisadetta ja tuulikin oli koko matkan kevyen myötäinen, paluumatkalla synnit tulivat maksuun kun seurana oli kevyt vastatuuli ja tihkuttava sade.

Ja tietenkin myös rengas puhkesi. Paloi kiinni niin että kamerankin kuvat ylivalottuivat muutaman kuvan verran! Onneksi olin saanut vorojen varastaman pumpun tilalle naapurista lainaksi vielä paremman niin sentään renkaanvaihto sujui. Eikä juuri sillä hetkellä edes satanut.

Matkafiilistä paransi myös vain kilometri rengasrikon jälkeen silmien eteen ilmestynyt suoran Porvoon reitin paras taukopaikka, N'avetta. Kyllä tällä limun ja rieskarullan yhdistelmällä jaksoi kotiin päin.

Matkan viimeinen kuva tuli otettua tunti ennen kotia Kontulankaaren upeiden muraalien ääreltä. Tästä eteenpäin olikin jo helppoa.

 Yhteensä ajettavaa kertyi noin 170 kilometriä, mikä voi ehkä kuulostaa paljolta mutta eiköhän tuo kahteen päivään taukoja pitäen onnistuisi useimmilta jotka yhtään säännöllisemmin pyöräilevät. Itselläni myös sekä motivaatiota että matkaa lisäämässä olivat Squadrats ja Wandrer, joiden ruutujen ja katujen perässä tuli ajeltua lenkki jos toinenkin. Joten alla vielä matkan uudet ruudut ja tiet:

Oluita en tähän nyt enempää arvostele, mutta Alpha Lager oli siinä tilanteessa 5/5.