Olutkohde: Madrid

 

Hiljattain (okei, jo kuukausi sitten) työt veivät minut Madridiin. Yritin viimeiseen asti saada jotain muuta projektiryhmästämme lähtemään, mutta lopulta tämä raskas vastuu lankesi projektipäällikölle. No ehkä maaliskuinen Madrid on ihan kiva ja kai siellä oluttakin myydään? Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin (10-15 astetta), mutta sateinen (ks. kuva päivältä kun olin eniten ulkona). No olutravintoloissahan ei sada? Liikkuminen onnistui mainiosti sähköisillä kaupunkipyörillä, joskin loppuun ajettujen renkaiden ja sateen yhdistelmä sai minut kerran tekemään lähempää tuttavuutta katukiveyksen kanssa.

Ensimmäisen vapaan illan kohde oli Taproom Madrid, joka oli erittäin laadukas ensikosketus olutskeneen kaupungista jonka oluista olutseuratoverilla ei ollut mitään hyvää sanottavaa. Kattava hanalista, myös paikan päällä pantuja, flighteja tarjolla, automaattisesti kaupan päälle tulevat snacksit (stoutille suklaata) ja naurettavan halvat happy hour hinnat. Ei jäänyt pahaa sanottavaa.

Toisena iltana juomat ja ruoat tulivat työn puolesta kun oli luvassa tapas-henkistä illanviettoa yliopiston huvimajalla. Mahou ja sangria virtasivat pöytään yhtä nopeaan tahtiin kuin ruokalautaset. Ei jäänyt nälkä, jano, tai jälkipolville kerrottavaa oluen laadusta.

Tokihan tuliaisia pitää ostaa, miksi muuten olisin ottanut lyhyelle työmatkalle ruumalaukun? Olutkauppojen kirjo näytti olevan melkoinen ja niistä kohteeksi valikoitui "Enemmän ku kaliaa" josta tulikin laukkuun mukavasti täytettä asiantuntevan myyjän avustamana. Tuolta löytyi jopa todella mielenkiintoista tavaraa vaikkei ajattelisi edes "tylsää olutmaata" Espanjaa, eikä ne kaikki valitettavasti mahtuneet mukaan.

Viimeisen illan aikana tuli käytyä vielä La Buena Cerveza, jossa bulkkioluet teljetään häkkeihin, Beerhouse Madrid, jossa näin reissun toista kertaa äärimmäisen hämmentävää tv-urheilulajia, ski mountaineeringia (tulossa olympialaisiin!), sekä Cuatro Gatos Cervezeria, joka oli keskittynyt belgialaisiin oluisiin, mutta löytyipä sieltä myös paikallisten tulkinta tripelistä. Ei ehkä fiksuin valinta viimeisen illan viimeisenä oluena, mutta niillä korteilla mennään mitä on jaettu. Ja niin, St. Patrick's Dayn läheisyys lienee nähtävissä kuvissa.

Kaiken kaikkiaan Madrid jätti erittäin positiivisen kuvan, mistä en itse ollut lainkaan yllättynyt. Ennemmin yllättyisin nykyään jos modernista eurooppalaisesta suurkaupungista ei saisi hyvää olutta. Toki vahva paikallisuusaste oli positiivinen säväys. Englannilla pärjää kohtalaisesti, mutta kyllä alkeistason espanjankielestä oli iso apu tälläkin matkalla. Valitettavasti yksikään reitilleni osunut baari ei tarjonnut varsinaisesti ruokaa, mutta snackseja tuli jotakuinkin kaikissa pyytämättä pöytään, mikä tietysti auttoi pysymään toisenkin hetken paikalla. Liikkuminen on helppoa kaupunkipyörillä ja varsin kattavalla julkisella liikenteellä. Jos siis mietit Madridia olutkohteena - mikä jottei!

Hagström New Zealand NEIPA

 

Hagströmin kiertolaiskollektiivi on tullut ryminällä kotimaiseen olutskeneen. Tuntuu että riippumatta siitä mitä tyyliä ja millä panimolla herrat tekevät, aina tulee priimaa. Tällä kertaa olutta oli pantu Klondyke-talon NEIPA-pyhätössä Saviolla, Etkon tiloissa, ja tyylihän oli tietysti sumuinen. Sain kutsun julkaisutilaisuuteen (josta on jo reilusti aikaa) ja olihan sinne mentävä kun kalenteriin osui.

Paikalla oli paljon tuttuja naamoja, ja laseissa paljon sumuista kaljaa. Ja olihan se Hagström taas loistavaa. Tämä on ehkä Bandwagonin kanssa Hagströmin katkerin NEIPA, ja se on paljon jos tietää miltä panimon oluet yleensä maistuvat. Tasapaino tässäkin erinomainen, ja tuoreus toki tällä maistolla aivan priimaa. Paljon hyvää sumukaljaa tuli nautittua myös Factoryn ja Etkon brändien alla, mutta ehkä Hagström jäi kuitenkin päivän parhaaksi.

Kaikkien ehdittyä paikalle, eli itselleni juuri ennen lähtöä, illan tähdet nousivat vielä lavalle kertomaan oluesta. En saanut kunnolla jutuista selvää enkä muista enää sitä mistä sain, sen verran petollisia nuo Klondyken IPAt ovat kerta toisensa jälkeen, mutta aplodit puheelle piti tietysti antaa. Hagström on edelleen laadun ja peräkärryn tae.

Ruokaretki Mad Finnille

 

Pitkästä aikaa oli tarjolla Olutkulttuuriseuran ruokaretkeä, johon pääsin itsekin mukaan. Matkalla kävin maistelemassa Olarin pienimuotoisen cask beer festin tuotokset, jotka kaikki joutui toteamaan oikein päteväksi. Bitter oli omaan silmääni vähän kalpea, mutta maussa ei senkään osalta ollut valittamista. Kuvassa vasemmalta oikealle Critter Bitter, Ain't That Ryed, ja cask-paluun tehnyt Hepialus Humuli.

Loppuilta vietettiinkin Mad Finnin Sompasaaren taproomilla. Tampereen tila tuli viime vuonna kokeiltua, ja todettua hieman kolkoksi, jos nyt oluet olivatkin "ihan ok". Sompasaaren tila oli selvästi miellyttävämpi. Pizza maistui, bingossa oli tunnelmaa, telkkarissa oli jalkapalloa ilman ääniä, ja oluetkin toimivat aiempaa paremmin. Tämähän on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos Kalasataman kulmilla janottaa ja/tai nälättää!