Wien jätti jälkeensä hyvät muistot niin kaupunkina kuin olutkohteenakin, kun siellä kymmenen vuotta sitten tuli enemmän pyörittyä nykyisen vaimon asuessa siellä hetken aikaa. Vihdoin pääsimme uusintavierailulle. Ihan Wienin keskustastakin onnistui löytämään varsin viihtyisän sisäpihan Biergartenin, kohde oli nimeltään Giersterbräu, ja paikan "
oma olut" (nämä monella paikalla ovat kai vain nimellisesti omia ja tehty jossain ihan muualla) oli tuossa ympäristössä varsin pätevä.
Wienin olutkenttä ei ilmeisesti ole kymmeneen vuoteen kauheasti uudistunut, mutta on sinne sentään yksi käymisen arvoinen craft-paikka tullut, nimittäin AmmutsØn. Ehdimme kuin ehdimmekin paikalle juuri ennen kaatosadetta. Valikoimassa oli jopa suomalaista hanaolutta, CoolHeadin pyramid projectilta, mutta emme sentään sitä kehdanneet ostaa. Pullovalikoima oli pääasiassa laadukkaan oloisia hapanoluita, mutta pääosin isoissa ja kalliissa pulloissa, joten tyydyimme vain parin hanan testaamiseen. Mukavan oloinen paikka kuitenkin.
Sallinette pienen poikkeaman pois oluiden maailmasta. Wien on nimittäin tietenkin myös viinikaupunki, ja viinien ystävälle pakollinen vierailun kohde onkin Heuriger, joka tarkoittaa sekä Biergarten-henkistä viinipihaa, että tuoretta viiniä. Heurigerit ovat aina jonkun tietyn viinitilan ravintoloita ja myyvät sen tilan viinejä. Ja kyllähän tällainen huurteinen Heuriger puiden varjossa maistuu varsin hyvältä.
Reissulle saatiin mahtumaan myös kunnon olutniiloilua, kun kymmenen vuoden takainen ystävämme Stefan sattui olemaan kotona ja häneltä löytyi aikaa olutmaistelulle. Valitettavasti muita paikallisia harrastajia ei tällä kertaa mukaan saatu, toisin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta varsin pätevä kattaus saatiin silti maisteluun. Stefan korkitteli isojen pullojen jämiä odottamaan parempia aikoja ettei meidän tarvinut juoda koko pulloa kerralla. Itse olin tuonut ison kasan kotimaisia oluita, kaikki eri panimoilta ja kaikki sellaisilta joiden oluita Stefan ei ollut maistanut. Vastapainoksi saimme sitten maistaa paljon paikallisia erikoisuuksia. Oluet laitettiin perinteiseen Olutkulttuuriseura-tyyliin raadin äänestyksellä riviin maiston jälkeen.
3.
Masis Oranges With Passion, 3.5/5, hyvin kesäinen. Aika yksipuolinen happamuus, mutta minusta kuitenkin hyvä. Edellisten väliin.
4.
Hopfengrund Barrel Aged Wit, 4.0/5, nyt mennään Stefanin syvään päähän. Mies on useiden pitkän linjan harrastajien mukaisesti siirtynyt hapannaamaksi. Witbier katoaa tässä aika hyvin valkoviinin alle, mutta lopputulos on kuitenkin kompleksi ja maukas ja samalla selkeän olutmainen. Toiseksi Salaman taakse.
6.
Fat Lizard Saison Rose, 3.8/5, vappuklassikko, maistuu myös isännälle. Ei tosin kaikille muille. Kolmanneksi edellisen taakse.
7.
Tommie Sjef sprøng, 4.1/5, mielenkiintoisen yrttinen. Yrtit dominoivat tuoksua, maussa paljon muutakin. Yrttiä, puuta, happamuutta, ties mitä. Yrtit ovat ymmärrettävästi osalle vähän hankalia ja sijoitus tässä vaiheessa jonon puolessa välissä neljäntenä.
8.
Pellicle Vergistinten Intertwined: Riesling, 3.9/5, siideriä valkoviinillä. Tässä maistelussa eroaa oikeastaan aika vähän happamista oluista. Mielenkiintoinen ja maukas. Maistui muillekin, toiseksi Salaman perään.
9.
Roudaripanimo Local Spare Lager, 3.4/5, kyllähän tässä vahvuus maistuu. Ei pelkästään huonossa, mutta myös vähän huonossa. Neljänneksi kuitenkin tässä vaiheessa.
11.
Malpolon Grappe Rouges 2022, 4.1/5, edellistä helpompi. Hapan, tällä kertaa punaviinin kanssa. Toimii koko porukalle ihan hyvin. Neljänneksi.
12.
Do Good Coffee, 3.3/5, ei valitettavasti ihan puhdas. Vähän hapan, vähän vihannesta. Silti toimii jollain tavalla myös ihan hyvin. Kahdeksanneksi.
13.
Paihalas Dead Noise, 4.2/5, sainpahan yhden Paihalaksenkin mukaan. Ja hyvää jälleen kerran. Yrttiä, happamuutta, etikkaakin mutta hyvällä tavalla. Punaviinioluen taakse viidenneksi.
14.
Hopfengrund Billie's Gone Wild, 3.9/5, viini korostaa tässä oluen happamuutta aika paljon. Haastava, mutta pidin. Osalle liian haastava, siksi sijoitus nyt kymmenes.
15.
Kråkö Imperial Stout Port BA, 3.9/5,
pyöräretkeltä haettu IS BA sarjan ainoa maistamatta ollut. Mukavan katkera, mutta tynnyri ei kovin helposti sieltä löydy. Pidetty kuitenkin tässä porukassa, sijoitus kolmas.
Ja näin saatiin maistelu päätökseen voittajan löytyessä Suomesta. Vaan olipahan varsin mielenkiintoinen kattaus Keski-Euroopan happamia, iso kiitos siitä Stefanille.
Tästä matka jatkui sitten suoraan toiseen pääkohdekaupunkiin, Krakovaan!
