Eurotrip 2025: Wien

Aiemmat osat: Tukholma/Nacka, Podbrahy

Wien jätti jälkeensä hyvät muistot niin kaupunkina kuin olutkohteenakin, kun siellä kymmenen vuotta sitten tuli enemmän pyörittyä nykyisen vaimon asuessa siellä hetken aikaa. Vihdoin pääsimme uusintavierailulle. Ihan Wienin keskustastakin onnistui löytämään varsin viihtyisän sisäpihan Biergartenin, kohde oli nimeltään Giersterbräu, ja paikan "oma olut" (nämä monella paikalla ovat kai vain nimellisesti omia ja tehty jossain ihan muualla) oli tuossa ympäristössä varsin pätevä.

Wienin olutkenttä ei ilmeisesti ole kymmeneen vuoteen kauheasti uudistunut, mutta on sinne sentään yksi käymisen arvoinen craft-paikka tullut, nimittäin AmmutsØn. Ehdimme kuin ehdimmekin paikalle juuri ennen kaatosadetta. Valikoimassa oli jopa suomalaista hanaolutta, CoolHeadin pyramid projectilta, mutta emme sentään sitä kehdanneet ostaa. Pullovalikoima oli pääasiassa laadukkaan oloisia hapanoluita, mutta pääosin isoissa ja kalliissa pulloissa, joten tyydyimme vain parin hanan testaamiseen. Mukavan oloinen paikka kuitenkin.

Sallinette pienen poikkeaman pois oluiden maailmasta. Wien on nimittäin tietenkin myös viinikaupunki, ja viinien ystävälle pakollinen vierailun kohde onkin Heuriger, joka tarkoittaa sekä Biergarten-henkistä viinipihaa, että tuoretta viiniä. Heurigerit ovat aina jonkun tietyn viinitilan ravintoloita ja myyvät sen tilan viinejä. Ja kyllähän tällainen huurteinen Heuriger puiden varjossa maistuu varsin hyvältä.

Reissulle saatiin mahtumaan myös kunnon olutniiloilua, kun kymmenen vuoden takainen ystävämme Stefan sattui olemaan kotona ja häneltä löytyi aikaa olutmaistelulle. Valitettavasti muita paikallisia harrastajia ei tällä kertaa mukaan saatu, toisin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta varsin pätevä kattaus saatiin silti maisteluun. Stefan korkitteli isojen pullojen jämiä odottamaan parempia aikoja ettei meidän tarvinut juoda koko pulloa kerralla. Itse olin tuonut ison kasan kotimaisia oluita, kaikki eri panimoilta ja kaikki sellaisilta joiden oluita Stefan ei ollut maistanut. Vastapainoksi saimme sitten maistaa paljon paikallisia erikoisuuksia. Oluet laitettiin perinteiseen Olutkulttuuriseura-tyyliin raadin äänestyksellä riviin maiston jälkeen.

1. Olarin Play at 45 RPM, 3.7/5, jakoi mielipiteitä etenkin keveytensä takia. Itse pidin.

2. Salama Magic Gloves, 3.8/5, edellistä katkerampi, kuitenkin tasapainossa. Maukas. Kärkeen.

3. Masis Oranges With Passion, 3.5/5, hyvin kesäinen. Aika yksipuolinen happamuus, mutta minusta kuitenkin hyvä. Edellisten väliin.

4. Hopfengrund Barrel Aged Wit, 4.0/5, nyt mennään Stefanin syvään päähän. Mies on useiden pitkän linjan harrastajien mukaisesti siirtynyt hapannaamaksi. Witbier katoaa tässä aika hyvin valkoviinin alle, mutta lopputulos on kuitenkin kompleksi ja maukas ja samalla selkeän olutmainen. Toiseksi Salaman taakse.

5. Wild Creatures Velvet Evolution (2020), 3.9/5, aprikoosiviilis! Kompleksi, hapan, erittäin maukas. Toiseksi Salaman taakse.

6. Fat Lizard Saison Rose, 3.8/5, vappuklassikko, maistuu myös isännälle. Ei tosin kaikille muille. Kolmanneksi edellisen taakse.

7. Tommie Sjef sprøng, 4.1/5, mielenkiintoisen yrttinen. Yrtit dominoivat tuoksua, maussa paljon muutakin. Yrttiä, puuta, happamuutta, ties mitä. Yrtit ovat ymmärrettävästi osalle vähän hankalia ja sijoitus tässä vaiheessa jonon puolessa välissä neljäntenä.

8. Pellicle Vergistinten Intertwined: Riesling, 3.9/5, siideriä valkoviinillä. Tässä maistelussa eroaa oikeastaan aika vähän happamista oluista. Mielenkiintoinen ja maukas. Maistui muillekin, toiseksi Salaman perään.

9. Roudaripanimo Local Spare Lager, 3.4/5, kyllähän tässä vahvuus maistuu. Ei pelkästään huonossa, mutta myös vähän huonossa. Neljänneksi kuitenkin tässä vaiheessa.

10. Antidoot - Wilde Fermenten Woop Woop (2023), 4.3/5, itselleni ehkä maistelun paras. Monipuolinen. Happamuus lähinnä taustalla. Viljaa, tynnyriä. Vau. Muille vähän hankalampi, viidenneksi.

11. Malpolon Grappe Rouges 2022, 4.1/5, edellistä helpompi. Hapan, tällä kertaa punaviinin kanssa. Toimii koko porukalle ihan hyvin. Neljänneksi.

12. Do Good Coffee, 3.3/5, ei valitettavasti ihan puhdas. Vähän hapan, vähän vihannesta. Silti toimii jollain tavalla myös ihan hyvin. Kahdeksanneksi.

13. Paihalas Dead Noise, 4.2/5, sainpahan yhden Paihalaksenkin mukaan. Ja hyvää jälleen kerran. Yrttiä, happamuutta, etikkaakin mutta hyvällä tavalla. Punaviinioluen taakse viidenneksi.

14. Hopfengrund Billie's Gone Wild, 3.9/5, viini korostaa tässä oluen happamuutta aika paljon. Haastava, mutta pidin. Osalle liian haastava, siksi sijoitus nyt kymmenes.

15. Kråkö Imperial Stout Port BA, 3.9/5, pyöräretkeltä haettu IS BA sarjan ainoa maistamatta ollut. Mukavan katkera, mutta tynnyri ei kovin helposti sieltä löydy. Pidetty kuitenkin tässä porukassa, sijoitus kolmas.

Ja näin saatiin maistelu päätökseen voittajan löytyessä Suomesta. Vaan olipahan varsin mielenkiintoinen kattaus Keski-Euroopan happamia, iso kiitos siitä Stefanille.

Tästä matka jatkui sitten suoraan toiseen pääkohdekaupunkiin, Krakovaan!
 

Kellareiden aarteita vol. 11

Oli taas se aika vuodesta kun Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun jaosto kokoontui nauttimaan kellareista tai viime hetkellä ruokakaupasta löydettyjä oluita nyyttäriperiaattella. Paikalle saapui kymmenhenkinen raati, joista hieman yli puolet tuli paikalle yhden ison pullon kanssa, loput kahden pienemmän astian. Oluet laitettiin maistelujärjestyksessä riviin ja alettiin töihin.

 

Ensimmäisenä vuorossa oli epäonnisen kellarimaistelijan tuote. Kun Alko oli pyhäinpäivän vuoksi kiinni, piti käydä ruokakaupassa, josta löytyi Lahden Erikois NEDIPA (UT ka 3,18). No itsehän en tätä ollut aiemmin maistanut että ei ihan täysi huti! Enkä onneksi itse ostanut, koska Hartwall on edelleen boikotissa. Eikä tämä oikeastaan huono ollut. Paljon puhdasverisempi NEIPA kuin iso osa näiden isojen panimoiden yrityksistä. Alkoholi puski vähän läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Jonossa kärkeen!

Raadin arvio: 3 (3- - 3½), 0,07 alle keskiarvon

Seuraavan oluen ostajalla oli ollut joululeffeä valmiina, mutta kun huomasi että minä olin sitä jo maistanut, päätti mennä lähimarkettiin ostamaan kalleinta tölkkiolutta mitä löytyy. Ja löytyihän sitä, Pulfer Little Green Man (UT ka 4,14) oli maksanut kympin luokkaa per tölkki. En kyllä tuohon hintaan ostaisi, etenkin kun olut oli susiruma ja tuoksussa aivan liikaa kookosta. Maku oli itse asiassa ihan kohtalaisen hyvin tasapainossa, mutta ei tämä suuria hurraahuutoja nostattanut. Jonossa kärkeen kuitenkin.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½), 0,04 alle keskiarvon

Yksi jäsenistä oli hiljattain käynyt Japanissa ja sieltä jostain baarista oli tarttunut tuomisiksi Songbird Biere de Garde (UT ka 3,43). Japanissa tehdään paljon hyvää (ja paljon huonoa) olutta, mutta välillä on sitten panimoita joilla ei tunnu olevan oikein hallussa mitä yleiset oluttyylit oikeastaan tarkoittavat. Tämä menee ehkä siihen kategoriaan, vaikka kai tämän jonkinlaiseen biere de garden muottiin saa istumaan. Varsin siiderimäinen, hieman hapan, tallinenkin. Ihan kiva, mutta parempaa olisi toivottu. Jonossa kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3,3), 0,91 alle keskiarvon

Näitähän tarttuu kuulemma joka Tallinnan reissulla mukaan, kun hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ilmeisesti näin, sillä osa kertoi maistaneensa täsmälleen samaa tuotetta myös edellisessä (epävirallisessa) kellarimaistelussa jossa sama henkilö oli mukana. No, minulle tämä Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (UT ka 3,97) oli kuitenkin uusi tuttavuus. Ja oikein hyvä sellainen. Happamuus, viinisyys ja katkerot ovat mainiossa tasapainossa. Jäi kuitenkin vihreän miehen taakse, eli jonossa toiseksi. Tämä oli muuten ensimmäinen olut maistelussa kun kaikkien raatilaisten arviota ei enää Untappdista löytynyt. Ainahan nämä jossain vaiheessa alkavat unohtua.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4+), 0,2 alle keskiarvon

Sitten toinen meidän tiimimme tuomisista, vaimon nimissä mukana. Kävimme syksyllä Lapissa ja vaikka Paihalaksen panimo jäi näkemättä, K-Supermarket Pohjantähdestä tarttui mukaan Paihalas Dead Water (UT ka 4,09). Paihalas ei oikein ole pettymyksiä tuottanut, eikä sellaista saatu tälläkään kertaa. Villiyrttien, brettan ja tynnyrikypsytyksen yhdistelmä oli aivan loistava, kuten odotettua. Jonossakin kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½), 0,09 alle keskiarvon

Yksi osallistuja oli löytänyt Alkosta belgialaista jouluolutta. De Dolle Stille Nacht (UT ka 3,91) oli tutun panimon vähemmän tuttu olut. Mausteinen, esterinen, alkoholinen, makea. Jokseenkin kaikkea mitä vahvalta vaalealta belgialelta toivoo. Jakoi siis myös mielipiteitä, koska eihän tällainen ihan helpoin juotava ole, mutta itselleni iski vielä aiempia kovempaa. Jonossa oli tyytyminen kolmanteen sijaan heti vihreän miehen takana.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,35 alle keskiarvon

Toisena meidän tiimin tuomisista oli omalta Etelä-Afrikan matkaltani mukaan tarttunut Aegir Project Bad Rainbows Go to Prism (UT ka 3,67). Panimo oli varsin erinomaiseksi paikan päällä todettu, mutta tämä oli kieltämättä pieni pettymys. Olut vaahtosi valtavasti ja ylikarbottuminen heikensi myös makuelämystä, vaikka mukana olikin mukavasti punaviinin ja tammen sävyjä muuten kuivahkossa imperial stoutissa. Kai tämän äärelle olisi pitänyt sitten kuitenkin päästä tuoreempana. Tässä vaiheessa jonossa puolen välin paikkeille, neljänneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Tähänkin juomaan liittyi tarina, kun Saksan reissulla oli kuulemma ollut joku mielenosoitus käynnissä ja poliisi sulkenut juuri sen tien mitä pitkin piti mennä olutkauppaan, joten tie vei vaihtoehtoiseen kauppaan josta tarttui mukaan tämä vaihtoehtoinen olut, Braugier Der Anfang is Das Ende 2022 (UT ka 3,97). Varsin konstailematon mutta erittäin maukas kuivahko imperial stout, jossa kahvi ja paahdettu mallas jyrää ja muut tulee perässä. Jonossa irtosi kolmas sija vihreän miehen takaa.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+), 0,18 alle keskiarvon

Sitten vuorossa vahvemman pään Alkon tuliainen, jonka ostaja kuulemma tiesi olevan minulle tuttu, mutta halusi kuitenkin "flexaa" ja olla ottamatta toiveitani huomioon. Kuinka ystävällistä! No, Lough Gill Torc (UT ka 4,24) on erinomainen olut, joten oppiipahan! Ehkä. Makea, melkein liian mutta ei kuitenkaan. Pähkinäinen, suklainen, alkoholinen. Aivan erinomainen kylmän kelin lämmittäjä, ja ulkona oli muuten perhanan kylmä. Jonossa jäi kuitenkin niukasti Paihalaksen taakse, eli Lapin kylmä keli vei tässä osiossa voiton.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,02 yli keskiarvon

Ja tässä vaiheessa kävi sitten se toinen pitkien kellarimaisteluiden välttämättömyys, eli unohdin kuvata oluen. Viimeisenä maisteltiin nimittäin vielä Marble Birthday Beer No. 2 (UT ka 3,88), eli bourbontynnyrissä kypsynyt ananas-kaakao-acai-imperial stout. Vähän liian hedelmäsalaatiksi meni omaan makuun. Mielenkiintoinen toki, mutta ei oikein päivän huippujen tasoa. Jonossakin kohtalona oli jäädä MadX:n taakse häntäpäähän. 

Raadin arvio: 3- (2 - 3½), 1,13 alle keskiarvon

Ja näin saatiin taas oluet järjestykseen joka ei ollut kenellekään hyvä, eläköön demokratia! Kaiken lisäksi vielä jostain syystä jono päätettiin laittaa väärin päin kaiken inhimillisen logiikan osalta ja sijoittaa paras olut oikealle. Jos tästä jotain hyvää kuitenkin löytää niin meidän tiimin Paihalas voitti! Virallisen osion jälkeen juotiin vielä ekstroina Lehe Singularity ja Olutkulttuuriseuran Leka-sahdin poika, jotka veivät jonosta sijat neljä ja viisi.

Mitä tilaisit uudestaan: Paihalas Dead Water (30 % äänistä)

2. Lough Gill Torc (20 % äänistä)

2. Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (20 % äänistä)

Hienoin etiketti: Ei muistettu äänestää, eli selvästi Paihalas ja Aegir Project tasapelillä!

Raadin suosikki: Lough Gill Torc (4,26/5)

Oma suosikki: De Dolle Stille Nacht (4,1/5)

Raadin yliarvostama: Lough Gill Torc (0,02 yli keskiarvon)

Raadin aliarvostama: Marble Birthday Beer No. 2 (1,13 alle keskiarvon)

Pahin pettymys: Japani (koska viimeksikin, ja Japanin olut oli toiseksi pahimmin aliarvostettu)