Alkon syyskuun sokkopruuvi

Vaikeaa on taas ollut saada aikaiseksi kirjoittaa tänne, mutta tästä pruuvista ei ehtinyt vierähtää kuin reilu viikko ennen kuin saa tekstiä sisään! Syyskuun vakiovalikoiman uutuudet sokkona tiedossa, ja tietysti sokkomaisteluun sopivalla tavalla henkilökunta jollekin totesi kovaan ääneen heti alkuun että "jotain oluita jäi saapumatta mutta oktoberfestit on tulleet kaikki". No, kai tuon teeman olisi arvannut muutenkin.

Olut 1

Kirkas meripihka, vähän katkeraa mallasta. Maku hieman makeampi mutta myös katkera. Maltainen, humaloitu. Ei ehkä niin raikas kuin toivoin. Oktoberfest-Märzeniksi veikkaan ihan tuon alkusanan takia, muuten olisi mennyt ihan normi eurolagerista. Voltit alkanevat vitosella.

En ostaisi

Oli: Püttner Festbier, 3.3/5, 5,5 %, 4,39 € / 0,5 l

Olut 2

Kirkas oljenkeltainen. Tuoksu puhdas, aavistuksen makea mallas jossa myös hitunen humalan katkeroa. Tutumman festbierin tuntuinen. Maku tasapainossa, leipäistä mallasta, pieni makeus, vähän isompi katkero. Runkoakin hyvin. Tämä on joku niistä paremman pään festbiereistä. Paulaner? Tai Spaten?

Ostaisin

Oli: Löwenbrau Oktoberfestbier, 3.5/5, 6,1 %, 4,49 € / 0,5 l

Tämä on muuten normaalisti ollut minulle heikoimpia festbierejä, jotenkin tällä kertaa toimi.

Olut 3

Kirkas oljenkeltainen, edellistä vaisumpi tuoksu, toki silti puhdas. Mallasta lähinnä. Maussa hiilihapot puskevat pintaan ja niiden alta tulee ensin esiin katkero, sitten vasta hento maltaisuus. Hieman metallinen jopa. Heikoin tähän asti. Löwenbrau?

En ostaisi

Oli: Spaten Oktoberfestbier, 2.7/5, 5,9 %, 4,49 € / 0,5 l

No ei tosiaan ollut se Löwenbrau kun se meni jo. Tämä taas on usein maistunut ihan hyvin mutta nyt ihan pruuvin heikoimmasta päästä.

Olut 4

Hyvin hennosti samea ja edellisiä tummempi keltainen. Tuoksussa hieman vehnäistä ja fenolista vivahdetta, niin olisiko joku festweizen kyseessä? Maussa vielä selvemmin edellämainittuja ja myös kevyt banaanisuus. Hyvin miedosti humaloitu. Melko juotava kuitenkin joten ehkä se arvio edelleen sinne festweizenin suunnalle menee, vaikka kai joskus kotimaisetkin tällaisia hennompia hefejä tekevät.

En ostaisi

Oli: Erdinger Oktoberfest, 3.4/5, 5,7 %, 3,99 € / 0,5 l

No joo, saattaisin ostaakin. Pruuvin paremmasta päästä ja oikeastaan aika erinomainen festweizen.

Välillä vähän naposteltavia.

Olut 5

Taas kirkasta keltaista, tuoksussa mallasta ja katkeroa. Maku myös melko katkera, kuitenkin myös leipäisen maltainen. Ehkä aavistuksen vetinen runko, millä jää parhaista festbiereistä. Tämäkin voi kyllä olla Spaten.

En ostaisi

Oli: Hofbrau Oktoberfest, 3.2/5, 6,3 %, 4,89 € / 0,5 l

Olut 6

Kuparinruskea, kirkas. Tuoksu hieman makeaa ja kevyen paahteista mallasta. Maku kuivempi, katkera, maltainen. Leipäinenkin. Pieni melassi tällä kertaa lähinnä häiritsee. Märzenistä tämäkin menisi.

En ostaisi

Oli: Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen, 3.1/5, 5,8 %, 3,69 € / 0,5 l

Olut 7

Kirkas oljenkeltainen taas. Tuoksu hennon maltainen, muttei kuitenkaan vetinen. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Kevyt, mutta jotenkin ei häiritsevällä tavalla. Hieman leipäinen, makeakin, silti reilusti katkeroa. Joku tyylikäs baijerilainen. HB?

Ostaisin

Oli: Paulaner Oktoberfestbier, 3.6/5, 6,0 %, 4,49 € / 0,5 l

Olut 8

Pruuvin samein, kullankeltainen. Tuoksu paljastaa epäilyt oikeiksi – ei olla enää Baijerissa Dorothea. Sitruksista kuivahumaloinnin hedelmää. Maku on voimakkaan tuoksun perään kuitenkin aika pliisu. Enemmän katkera ja maltainen kuin makean hedelmäinen. Ja olisi nyt edes west coast IPA tyyliin vahvan maltainen, mutta vähän ehkä pahvin ja metallin puolelle menee. Pettymys.

En ostaisi

Oli: Mikkeller Kærlighed Fall/Winter 2025, 2.9/5, 4,9 %, 4,99 € / 0,33 l

Tasaista oli taas festbierien kanssa, mikä ei mitenkään yllätä. Oikeastaan reilummin noista erottui vain Spaten ja tällä kertaa negatiivisessa mielessä. Muiden välillä ei niin kauheasti väliä mitä ostaa jos festbieriä haluaa. Saas nähdä koska sitä ehtii pruuviin seuraavan kerran, ja koska saa aikaiseksi kirjoitella Euroopan reissun kuulumiset.

Pienet kellarit, isot prosentit

Olutkulttuuriseuran kanssa on järjestetty säännöllisesti "kellarien aarteita" - nimisiä nyyttikestimaisteluja. Tällä kertaa oli tarkoitus maistella hieman pienemmällä porukalla ja hillitymmin, lähinnä koska itse toin Ranskan reissulta Piggy brewingin kolme vain hieman toisistaan eroavaa imperial saisonia, jotka ajattelin sitten jakaa pienen porukan kesken. No, tämähän sitten hieman eskaloitui. Raati oli aluksi neli- ja vähän alun jälkeen viisihenkinen.

Aloitettiin kevyesti kotiolut/kiertolaispanimo Kurvin panimon Vappu on - marjasourilla (ei UT keskiarvoa). Raatimme piti tätä varsin kelvollisena ja asetti sen itseoikeutetusti jonon kärkeen.

Raadin arvio: 4- (kaikilla sama) 

 

Kurvin panimolla jatkettiin, tällä kertaa vuorossa Porkkana (ei UT keskiarvoa) joka nimestään huolimatta ei ollut sour vaan belgian blonde. Tämähän sitten olikin aika kauheaa. Ylikarbottunut minkä myötä karkasi pullosta, ylimakea, ja porkkanan myötä vielä vähän makeampi. Saatiinpa ainakin hyvä peränpitäjä jonolle.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)

Väliin sitten pari kaupallista tuotetta. Ensin erinomaisen Oedipuksen Studio Oedipus no. 23 (UT ka 3,59), grisetteä ja berliner weissea jotka molemmat ovat viihtyneet punaviinitynnyrissä nappaamatta sieltä kuitenkaan väriä mukaansa. Kuvaustaan yksinkertaisempi ja maukkaan tasapainoinen olut. Kyllä tämä panimo nämä hanskaa. Sijoitus melko helposti kahden aiemman väliin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,21 yli keskiarvon

Mielenkiintoisemmasta päästä oli sitten ranskalaisen Iron Breweryn Sour IPA Citron / Aneth (UT ka 3,80) josta Aneth todettiin pienellä googlauksella, ennen haistamista, tilliksi. Tämän olisi kyllä voinut myös haistaa tai esim. vilkaista etikettiä ajatuksella. Tuoksu oli melko epämiellyttävä, mutta maku erittäin mukava. Sitruuna oli sopivan hapan ja tilli kylkeen sopiva, joskin intensiivinen. Oli tämä ainakin paras tilliolut mitä kukaan meistä on toistaiseksi juonut, terveisiä vain Nokian panimolle. Sijoittui Porkkanan edelle ja muiden taakse.

Raadin arvio: 3+ (3,1 - 3½), 0,43 alle keskiarvon

Välissä käytiin saunassa, sitten jatkettiin Aamukahvilla (ei UT keskiarvoa). Tämä Kurvin panimon tuotos on kuulemma joskus ollut aivan erinomainen. Nyt oli pullokäymisen tuoma ylikarbo pilannut tämänkin, joskin jäljellä oli vielä myös jonkin verran mukavaa kahvisuutta ja kuivaa paahteista maltaisuutta. Sijoitus oli tässä vaiheessa juuri tilli-IPAn edelle.

Raadin arvio: 3+ (3,2 - 3½)

Sitten päästiin itse asiaan, eli Piggy Brewingin vahvojen saisonien pariin. Kaikki 12,5 %, kaikki calvadostynnyrissä kypsyneitä.

Tältä osin pelin avasi Sanctus (UT ka 3,92), joka on siis "vain" edellä mainittu 12,5 % saison calvadostynnyristä. Jotenkin tämä alkoholisuus onnistui yllättämään vaikka ei olisi pitänyt, mutta mukana myös reilusti yrttisyyttä, tallisuutta, mausteisuutta. Ylipäätään kaikkea mitä hyvältä saisonilta kaipaa. Tammea vähän, omenaa tai calvadosta en juuri löytänyt. Sijoitus yhden raatilaisen epärehellisen äänestyskäyttäytymisen vuoksi toinen.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,27 alle keskiarvon

Toisena vuoroon otettiin Zestus (UT ka 3,63), joka on ehkä nimensäkin hieman vihjaillen appelsiininkuorella viimeistelty. Appelsiininkuori oli tässä tyylikkään hentona niin tuoksussa kuin maussakin, mutta se toimi niin hyvin että sitä olisi voinut olla vähän enemmänkin. Toiseksi päätyi tämäkin, taas saman raatilaisen kiukutellessa. Vaikka tämä oli kaikkien mielestä vähän parempi kuin Sanctus, pisteet olivat silti tasan samat.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,02 yli keskiarvon

Kolmikosta viimeiseksi jätettiin Esperitus (UT ka 3,90), lähinnä siksi että tonkapapu yleensä jyrää kaiken muun alleen. Tuoksuhan tässä sitten olikin pelkkää tonkaa, eikä siten kauhean miellyttävä, mutta maku oli paljon paremmin tasapainossa ja ehkä jopa kolmikon paras. Keskiarvolta kuitenkin laitoin itse muiden tasalle. Sijoitus tuttu kiukuttelukakkonen. 

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-), 0,33 alle keskiarvon

Maisteluhan ei silti ollut lähimainkaan ohi, koska sitten lähdettiin syvään päähän. Suurimmasta osasta näistä ei ole kovin tarkkaa vuosilukua tiedossa, mutta oli näitä enemmän tai vähemmän kaapissa hillottu. Ensin loppusuoralla vuoroon Põhjala Cocobänger BA (UT ka 4,20). Vahvaa, hyvää, kookoksista. Vappu on on lyöty. Kärkeen meni.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4+), 0,07 alle keskiarvon 

Ja heti perään lisää kellarisarjaa, Põhjala Cowboy Breakfast (UT ka 4,15). Ei ollut minusta yhtä hyvä kuin edellinen, vaikka melko hyvä olikin. Tuntuvasti bourbonia. Muille maistui minua paremmin, ja kärkeen meni.

Raadin arvio: 4+ (3,7 - 5-), 0,08 yli keskiarvon

Lisää vahakorkkeja. Põhjala Sajand (UT ka 4,34). Tämä olikin minulle tuttu Alkon hyllystä jo muutaman vuoden takaa, mutta oikein mieluisa tuttavuus edelleen, eikä ollut juuri ajan hammas heikentänyt. Kolmanneksi, Cocobängerin perään.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4), 0,42 alle keskiarvon

Mistä näitä oikein tulee? Kellarista tietenkin. Täytynee purra luotia. Põhjala Porridge Bullet (UT ka 4,20) oli myös vanha tuttu, vuoden 2017 TCBW:stä. Siellä en pitänyt yhtä paljoa kuin Cocobängeristä, mutta nyt oli oikeastaan paras näistä kellarinpohjista. Raati sijoitti hieman taemmas, Cocobängerin ja Sajandin väliin kolmanneksi.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+), 0,20 alle keskiarvon

Tähän väliin piti katsoa YouTubesta opetusvideo, olihan tarjolla mustaa kultaa. Ola Dubh 18 (UT ka 4,08) oli itse asiassa itseltä vielä juomatta, vaikka useampaa Ola Dubhia pääsinkin aikanaan Vihreässä maistamaan. Tuoksu oli jotakuinkin täydellinen, mutta aika oli vienyt mausta parhaan terän. Harmi. Hyvää, mutta oli varmasti joskus ollut parempaa. Raadin tuomio vei kaikkien kellarisarjalaisten taakse.

Raadin arvio: 4 (4- - 4,1), 0,13 alle keskiarvon 

Tujun Pyöveli (UT ka 3,71) oli jonkin aikaa kypsynyt, mutta edelleen erinomaisessa tikissä. Tasapainoinen ja konstailematon imppi, jota itse arvotin hyvinkin korkealle, mutta muu nihkeä raati pudotti tämän Ola Dubhinkin taakse. Vappu on jäi sentään taakse kuitenkin. 

Raadin arvio: 4 (kaikilla sama), 0,29 yli keskiarvon

Tässä välissä juotiin myös Tujun Lesoilu Pullakahvi stout (UT ka 3,68), josta en muistanut ottaa kuvaa. Yllättävää tässä on vain se että se oli ainoa minkä unohdin kuvata! Mainio keitos nousi tässä vaiheessa jopa kolmanneksi. 

Raadin arvio: 4- (4- - 3,9), 0,12 yli keskiarvon

Tynnyröity Iku-Turso oli vuosiluvullinen, ja se vuosiluku oli 2017 (UT ka 3,79). Hyvvee, ei pahhoo, totesimme. Cocobängerin taakse neljänneksi.

Raadin arvio: 4- (3,75 - 3,9), 0,01 yli keskiarvon

Entäpä sitten velipuolensa Ikiiurso, 2017 Oloroso - tynnyrissä kypsyneenä versiona (UT ka 4,17)? Vielä parempaa, ettemme sanoisi. Ja sanoimmekin. Toiseksi jäi kuitenkin jollain ihmeellä, Cowboy Breakfastin pitäessä edelleen kärkipaikkaa. 

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,10 yli keskiarvon

Lopun lähestyessä niin maistelussa kuin maistelijoiden kunnossa, oli arvosanaksi saatava Laudatur XVI (2016) (UT ka 4,05). Tämä meni tietenkin vähän ohi kun oli jo 18. olut tässä maistelussa. Hyväähän tämäkin oli, tässäkin vaiheessa iltaa. Sijoitus vasta 8. mutta sillä oltiin silti Ola Dubhin edellä.

Raadin arvio: 4- (4- - 3,9), 0,22 alle keskiarvon

Ja lopuksi juotiin jo puusta verta. Mikkeller San Diego Træblod (UT ka 4,09) oli melkoinen tuote. Itse olin nostamassa tätä kärkeen, sen verran hyvin tämä kokonaisuus ja tasapaino makuhermoon kolahti, mutta muut väittivät arvion johtuvan humalatilastani (varmaan totta) ja himmasivat sen verran että sijoitus jonossa oli lopulta kolmas. Tässä vaiheessa kieltämättä puhuin käsilläni sen verran että desin verran päätyi keittiön liinaa koristamaan. Sori siitä.

Raadin arvio: 4,3 (olin ainoa joka arvioi), 0,21 yli keskiarvon

Täytyy sanoa että olipahan tarpeettoman hurja maistelu. Pitänee ensi kerralla kutsua enemmän porukkaa että kävisi vähemmän kunnon päälle tämä meininki. Edellisessä kellarimaistelussa lanseerattu "mitä tilaisit uudestaan" äänestys unohdettiin myös kokonaan pitää.

Mitä tilaisit uudestaan: En tässä vaiheessa iltaa mitään

Maistelun paras: Mikkeller San Diego Træblod

Jonon kärki: Põhjala Cellar Series Cowboy Breakfast

Oma suosikki: Mikkeller San Diego Træblod

Raadin yliarvostama: Tuju Pyöveli

Raadin aliarvostama: Iron Brewery Sour IPA Citron/Aneth

Pahin pettymys: Harviestoun Ola Dubh 18 Years Old

Beerytales Pubirundi #3

Beerytales instagramtiliä pyörittävät ystäväni ovat järjestäneet jo pari kertaa pubikierroksen, jolle en ole perinteisesti viikonloppuisin täynnä olevan kalenterini takia päässyt. Tällä kertaa kohdalle osui kuitenkin vapaa viikonloppu, joten päätin lyöttäytyä mukaan soveltuvilta osin.

#1: Pullman's Bar

Kierros alkoi rautatieaseman real ale - keitaasta, Pullmanista. Josta tietenkin alkuviikossa tapitettu real ale oli päässyt taas loppumaan. Lähes koko seurue kyllä yksitellen asiaa kysyi. No, Fuller's ESB on aivan pätevä juoma kierroksen alkuun. Kierroksilla on ilmeisesti perinteisesti ollut mukana bissebingo, josta suoritushenkinen pubikiertäjä löytää apuja olutvalintaan. Ensimmäinen rasti tuli luonnollisesti jo ensimmäisestä oluesta. Seurueemme kerääntyi paikalle tipoittain ja tuoppien tyhjennyttyä jatkoimme matkaa kohti Kalevankatua.

#2: Mikkeller Helsinki

Kierroksilla on pyritty välttämään aiemmilla kierroksilla kohteina olleita pubeja, joten mikäpä sen parempi kohde kuin baari jota ei vielä edellisen kierroksen aikaan edes ollut. Pieni Mikkeller on myös oikein sopiva kohde kierroksen alkupäähän, kun koko porukan mahtuminen sisään on todennäköisempää. Suurin osa seurueesta nautti täyskokoisia mukeja, ammattilaiset tiesivät että pienempiä ehtii maistella enemmän.

#3: One Pint Pub

Lähes rikollista ettei Pint ollut vielä osunut kierrokselle, mutta kaikilla on heikkoutensa. Tämä kuuluu niin ikään niihin paikkoihin joihin on hyvä mennä alkuiltapäivästä jos mielii isolla porukalla varmasti istumaan. Pyysin bissebingoon mahdollisimman monta rastia täyttävää suositusta, mutta lopulta tiskin takaa saatu suositus täytti vain vaatimuksen "baarimikon suositus". Oh well. Juomalla pienen ehtii jälleen nauttia toisen, joten valitsin kaapista keltaisen tölkin bingorastia varten. Olihan se toki myös hyvä olut.

#4 Panema

Pintistä tiemme vei ensimmäisellä julkisen liikenteen etapilla Kallion craftimmalle puolelle, Panemaan. Ammattimaisilla juomavalinnoilla sain itse tässä vaiheessa joukon ensimmäisenä bingon täyteen, mutta palkintona oli valitettavasti vain kunniaa ja kyseenalaista mainetta. Väki pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja tunnelma kohosi entisestään.

Tässä vaiheessa pääjoukko lähti kohti ruokailuetappia Viidessä Pennissä, jonka jätin itse väliin vaikka kokemukseni Pennistä ovatkin olleet yksinomaan positiivisia. En toki myöskään "säästänyt syömällä", kuten yllä oleva matkalle osunut mainoslause kehotti.

#6: St. Urho's Pub

Liityimme takaisin hilpeään seurueeseen Urkissa, johon mukaan tuli myös vaimo, koira ja ystävä. Näistä keskimmäinen saa tulla valitettavasti vain terassille, joten suuntasimme sinne. Lämmintä oli ihan riittävästi, mutta vesisade haittasi hieman menoa. Laadukas real ale kuitenkin kesti pienen laimennuksen luonnettaan menettämättä, samoin kuin laadukas terassin puolelle seuraamme liittynyt osa pubirundiporukasta.

Tässä välissä lähdimme viemään koiraa kotiin. Olimme alkuperäisen suunnitelman vastaisesti päättäneet liittyä seurueen mukaan vielä päätösetapillekin, mutta livemusiikkia ks. iltana tarjonneen Black Doorin jätimme väliin.

#8: Pikkulintu Ruttopuisto

Kierroksen päätti Ruttopuiston kulmille hiljattain auennut Pikkulinnun haarakonttori, jossa tunnelma oli kohonnut entisestään, eikä edelleen hieman kliinisen karu sisustus päässyt sitä haittaamaan. Huomasin myös ilokseni että hanalistan kirjoittajan käsiala oli parantunut luettavalle tasolle, mikä helpotti hieman juomavalintaa. Poistuimme puolilta öin muun seurueen jäädessä jatkamaan iltaa.

Kokonaisuutena kierros oli, ainakin näin parilla tauolla varustettuna, erittäin onnistunut ja tahdiltaan sellainen ettei kenenkään kisakunto ollut koetuksella. Kaikki valitut paikat olivat, ja ovat edelleen, erinomaisia ja ansaitsevat suosituksen. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä käymättömiä paikkoja ensi kerralle löytyy.

Beerytales pubirundi #3 top 5:

1. Spike Fantasma 4.1/5 (hana @ Pikkulintu Ruttopuisto)
2. Cloudwater Human Meanings 3.9/5 (tölkki @ One Pint Pub)

3. Mikkeller Scour Scandinavia 3.9/5 (hana @ Mikkeller Helsinki)
4. Paloaseman Panimo Haze Windu 3.7/5 (hana @ One Pint Pub)
5. Alefarm Nogenlunde Afklaret of Fuldt ud til Stede 3.7/5 (hana @ Panema)

Kööpenhamina ja Helsingborg - pikavisiitti

Tie Helsingborgiin ja Brewskivalille vei luonnollisesti Kööpenhaminan kautta. Tuohon mainioon olutkaupunkiin piti myös varata hetki aikaa, luonnollisesti. Kyselin bloggaripiireistä mitä uutta sieltä löytyisi, sillä kaupunki on hyvinkin tuttu, mutta edellisestä vierailusta on jo melkein kolme vuotta aikaa. Sain kourallisen suosituksia miten väistää "Mikkeller-mafia". Suunnaksi siis Himmeriget... joka oli vielä kiinni. Läheltä löytyi tutun kuuloinen ruokapaikka, Ramen to Biiru. Niin, sehän on tosiaan Mikkellerin ramen-ravintola. Näin hyvin onnistui väistöliike. Itse paikkahan on varsin mainio. Ramen oli hyvää, japanilaishenkinen sisustus ramen- ja olutautomaatteineen huikea ja hanassa muutama hyvin ramenin kylkeen sopiva olut. Suosittelen!

Ramenien jälkeen jouduimme kuluttamaan vielä hetken aikaa lähiseudulla, mutta lopulta Himmeriget aukesi. Ja kyllähän hyvää kannatti odottaa. Floridalainen Green Bench oli vallannut paikan kymmenen hanaa, joten maistelimme luonnollisesti heidän oluitaan. Pullo- ja tölkkivalikoima oli kuitenkin aivan järjettömän kova. Cantillonin mustikkalambic jäi väliin koska se ei ollut kylmässä eikä meillä ollut aikaa odottaa, mutta ostin sentään mukaan yhden Melvinin, koska Wyoming oli osavaltiona vielä kokeilematta. Täältä muuten saa kaikkia tölkkejä ostettua mukaan.

Vaikka söimme vatsamme täyteen Ramen to Biirussa, toinen kosketus Mikkeller mafiaan oli pakollinen. Nimittäin Warpigs. Paikka sijaitsee lähellä rautatieasemaa josta jatkoimme matkaa kohti Helsingborgia ja tarjoaa niin maistuvaa lihaa ja tuoretta herkkuolutta ettei sitä mielellään jätä väliin. Kasvisoptioitakin oli tullut lisää eikä seuralaisen olisi enää tarvinut tyytyä pelkkiin lisukkeisiin, jotka nekin ovat hyviä.

Helsingborgin puolella kävimme vielä ennen majapaikkaan siirtymistä Brewskin Barskissa vaihtamassa Brewskival - liput rannekkeisiin ja ostamassa juomapoletteja. Barskin hanat oli vallannut - arvasitte oikein - Mikkeller. Juomien hinta oli goseakin suolaisempi, sillä useimmista oluista sai pulittaa noin 4,70 € / 10 cl. Joimme kuitenkin yhdet ja omani olikin koko matkan paras olut.

Brewskival-päivänä ei into riittänyt keskustaan, vaikka SKIPissä olisi ollut Omnipollon tap takeover. Tai ehkä juuri siksi? Viimeisenä iltana lähdimme kuitenkin vielä uhmaamaan sateista säätä, olihan luvassa Valioliigaa! Paikallinen O'Leary's oli yllättävän tunnelmallinen paikka seurata peliä ja pari juomakelpoista oluttakin oli hanassa. 

Matsin jälkeen siirryimme vielä SKIPiin, jossa tap takeoverin viimeinen jäljellä ollut Omnipollo loppui silmien edessä. Nappasimme silti taster flightin talon hanoista ja jäimme suomalaisuudestamme kiinni pöytäseurueelle noin viidessä minuutissa. Mukavaa väkeä olivat. Sain myös tiskiltä ilmaisen Modern Timesin oluen jonka asiakas palautti avattuna mutta juomattomana "koska se oli vanhentunut". Oikein maistuva IPA edelleen. Oluiden loppuessa totesimme yhteen ääneen "hel**tti, miten v**un paljon kello on!" ja lähdimme kohti yösijaa.

Kööpenhamina / Helsingborg top 5:

1. Green Bench Wood Parade Series: Manaphin 2018 4.6 (hana @ Himmeriget)
2. Mikkeller SpontanHexadrupelBlueberry 4.5 (hana @ Barski)
3. Green Bench Florida IPA: Tangerine Creamsicle 4.1 (hana @ Himmeriget)
4. Green Bench Turbid #7 Brut IPA 4.1 (hana @ Himmeriget)
5. Warpigs / Claimstake John Rohner is My Homeboy 3.9 (hana @ Warpigs)