Showing posts with label pohjala. Show all posts
Showing posts with label pohjala. Show all posts

12.8.24

Alkon elokuun erikoiserä sokkona

Pruuviin tuli jo perinteeksi muodostuen mentyä ilman minkäänlaista ennakkovalmistautumista, joten en tiennyt että erikoiserää tässä pääosin maisteltiin, enkä siis osannut myöskään teemaa arvata. Enpä kyllä olisi arvannutkaan, ei sen puoleen.


Olut 1

Ihan miellyttävä aloitus. Samea keltainen. Tuoksu kuivahko, vähän hedelmäinen. Maku katkera, vähän hedelmäinen, maltainen, kokhtalaisen katkera. Aivan hyvä. Ehkä joku bock?

Ostaisin

Oli: Põhjala Laager 3.7/5 / 4,7 % / 2,98 € / 0,44 l

No joo, ei mennyt kaukaa ohi. Yllättävän vähän voltteja, tai käännetään niin päin että aika runsas maku.

Olut 2

Hieman samea punaruskea, vaahto hieman rusehtava. Tuoksussa kahvia, paahdettua mallasta, ehkä hitusen melassia. Maku kuiva ja katkera, paahteinen, vähän kahvinen. Humalaakin lopussa ihan riittämiin. Ihan ok tämäkin, joku kuiva stout?

Ostaisin

Oli: Hoppa Black Lager 3.5/5 / 6,5 % / 4,49 € / 0,33 l

Tämä olikin vanha tuttavuus, jota olen tainnut aina maistaa vain sokkona (pari kertaa Suomen Paras Olut kisassa). Ei ihan yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta edelleen hyvä.

Olut 3

Hieman samea tämäkin, kultainen, korkea vaahto. Tuoksu makeahko, hieman banaaninen. Maussakin makeutta, banaania, vehnää, vähän humalaa. Ihan kelvollinen hefeweizen, voisiko olla jopa kotimainen? Ei kuitenkaan ihan tarpeeksi hyvä, joten 

En ostaisi

Oli: Schneider Weisse Tap 1 Helle Weisse 3.3/5 / 4,9 % / 3,89 € / 0,5 l

Schneider on kyllä takuuvarma suorittaja vehnäoluiden saralla, mutta tämä Tap 01, joka oli minulle jopa ennestään tuntematon, ei kyllä kuulu heidän mielenkiintoisimpiin tuotteisiinsa. Tyylinmukainen ja puhdas kuitenkin - sikäli kun Helle Weisse nyt jotain tarkoittaa.

Olut 4

Kirkas, vaalean keltainen. Tuoksu makeahko, puhdas, maltainen. Maku samoin. Hieman katkera, hieman vetinen. Lähinnä tästä tulee joku huono pils mieleen. En edes yllättyisi valtavasti jos paljastuisi alkoholittomaksi, sen verran ohut on runko. Alkoholittomana toki pisteet hieman nousisivat.

En ostaisi

Oli: Bitburger Premium Pils 2.3/5 / 4,8 % / 3,89 € / 0,5 l

Kai tämä jonkinlainen klassikko on, tai ainakin klassiselta valmistajalta, mutta ei kyllä tyylin parhaimmistoa. Puhdas ja virheetön toki, kuten odottaa sopii, mutta ei se aina mielenkiintoista tai edes nautinnollista olutkokemusta takaa. Olin maistanut tämän Ratebeeriin kymmenen vuotta sitten konferenssin posterisessiossa Bostonissa. Nyt voin kyllä odottaa seuraavat kymmenen vuotta ennen kuin maistan uusiksi.


Olut 5

Kirkas kultainen. Tuoksu kuivahko, maltainen, puhdas. Maku kuivan maltainen, puhdas, melko katkera. Aika peruslagerilta tämä tuntuu. Ei valittamista, ei kehumista.

En ostaisi

Oli: Veltins Pilsener 3.0/5 / 4,8 % / 3,95 € / 0,5 l

Onhan tämä jo pykälää tai kahta edellistä parempi saksalais-pilsner, vaikkei ihan tyylin aatelia tämäkään. Myös tuttu, tämä vain kuuden vuoden takaa.

Olut 6

Kirkas keltainen. Tuoksussa vähän hedelmäistä mallasta. Maussa hedelmäistä ja hyvin katkeraa mallasta ja reippaasti peräkärryä. Kevyen puoleinenhan tämä on, mutta ei huono. Joku pale ale lienee.

En ostaisi

Oli: Plevna Nectar Pils 3.4/5 / 5,0 % / 4,49 € / 0,33 l

Nyt kyllä hedelmäisyys hieman yllätti, mutta kaipa tämä ihan pätevä pils kuitenkin on. Jopa revittelevä ottaen huomioon panimon.

Olut 7

Sameahko vaalean keltainen. Tuoksu lähes sitruunamehua, vähän mallastakin seassa. Saa epäilemään Radleriksi. Maku myös hyvin sitruunainen, mallasta enemmän kuin tuoksussa humalaakin. Ei tämä Radler sentään ollut, eikä sourikaan. Joku lemon pale ale lienee. Mielenkiintoinen, mutta ei oman suun mukainen tässä vaiheessa.

En ostaisi

Oli: Uiltje Juicy Lucy 3.0/5 / 5,5 % / 3,99 € / 0,33 l

Tämä pääsi kyllä yllättämään, sillä Uiltje on panimo jonka tuotteista yleensä pidän ja joita ostan kaupoista melko luottavaisin mielin. Tämä olisi kyllä ollut pettymys ostettuna.

Olut 8

Sameahko meripihka, rusehtava vaahto. Tuoksu makeahko, paahteinen, mausteinen. Maussa makeahko paahteista mallasta, mausteita, humalaa. Vähän on hankala sanoa mitä tämä on, vaikka ihan kelvollinen onkin. Joku dark lager tulee mieleen, joskin puhtaus ei ole siellä päinkään joten ei ehkä kuitenkaan lager.

En ostaisi

Oli: Theakston Old Peculier 3.5/5 / 5,6 % / 4,99 € / 0,44 l

Old Alehan se tietysti oli. Ei ihan tyylin parhaimmistoa, mutta näin hyvässä tyylissä tällainen keskitason suorituskin on ihan OK.


Olut 9

Kirkas kultainen. Tuoksu katkeran maltainen. Maku erittäin katkera, maltainen, humalaa toki löytyy lopusta. Joku tupla West Coast IPA tästä tulee lähinnä mieleen, joskin se pihkaisuus ja hedelmäisyys uupuu. Ei varsinaisesti huono, mutta ei nyt oikein osu.

En ostaisi

Oli: De Ranke Guldenberg 3.5/5 / 8,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Laadukkaan panimon kehnomman pään tuote. Ehkä tämä jossain tilanteessa tulisi ostettua, mutta ei ole rikos jättää hyllyyn. Oli myös vanha tuttu ja säkällä annoin tasan samat pisteet kuin vuosia sitten.

Ja tässähän oli tosiaan erikoiserä teemalla Olutta pöytään! eli loppukesän ruokapöytään ruokaoluita. Oluet 5, 6 ja 7 eivät tähän kuuluneet vaan olivat vakiovalikoiman tuotteita, vaikka etenkin 5 ja varauksin 6 istuisivat teemaan mainiosti. Sen sijaan tämän Guldenbergin jättäisin ruokapöydästä pois, koska tämähän on kuin hyvä saison jonka ruokajuomakelpoisuus on pilattu kottikärryllisellä humalaa. Tällaiset katkerot eivät yleensä ole harmoniassa oikein minkään ruoan kanssa. Muuten erikoiserän ajatus oli minusta sieltä paremmasta päästä, jos nyt toteutus jättikin vähän toivomisen varaa.

15.3.24

Maaliskuun vakiovalikoiman uutuuksia ja erikoiserä sokkona

 


Kuten tapoihin kuuluu, ei paikalle tullessa ollut mitään hajua mitä tuleman pitää, paitsi työaamulle melko karmaiseva oluiden määrä, 17. Klo 10 alkaen olisi ollut Alkon laadunhallinnan tyyppejä jututettavana, mutta töitäkin piti tehdä niin karkasin ennen sitä pois. Maistelun jälkeen kävi ilmi että osa oluista oli vakiovalikoimaa ja osa maaliskuun erikoiserää. Merkitsen erikoiserän tässä erikseen siinä kohtaa missä on paljastettu mikä olut oli kyseessä.



Olut 1

Kirkas keltainen melko tavanomaisella vaahdolla. Tuoksu puhdasta viljaista mallasta. Maku samalla linjalla, kohtalaisen katkera tällaiseksi peruslageriksi. Joku pils tästä jopa mieleen tulee, tuskin yli kaupparjaan kuitenkaan.

En ostaisi

Oli: Koff Tölkki 3.0/5 / 4,5 % / 2,35 € / 0,5 l

Ihan näin peruskamaan en sentään odottanut törmääväni. Aivan hyvä ja virheetön, yllättävänkin katkera. Mutta miksi tätä sitten Alkosta hakisi, en tiedä.

Olut 2

Kirkas kultainen, edellistä tummempi. Myös edellistä korkeampi vaahto. Tuoksu makeahko, mutta puhdas. Maltainen. Maku puhdas maltainen, tämäkin melko katkera. Ihan ok. Joku hieman edellistä vahvempi pils tai bock. Tukevampi mallasrunko kuin mitä pilsiltä odottaisin.

En ostaisi

Oli: Novo Packé Kumburák 3.5/5 / 5,3 % / 3,55 € / 0,5 l

Olut 3

Kalpea keltainen perusvaahdolla. Tuoksu hieman hedelmäinen tai esterinen maltaan ohessa. Maku samoilla linjoilla, ja kyllä tässä humalointikin tuntuu. Kovin on kevyt, pliisukin. Joku belgian golden ale tästä hedelmäisyydestä tulee mieleen.

En ostaisi

Oli: Schneider Weisse Tap 2 Kristall Weissbier 3.2/5 / 4,9 % / 3,99 € / 0,5 l

No joo, sekoitin belgiesterit saksalaisiin serkkuihin, mutta kyllähän tässä samoilla kulmilla mennään. Kristallweizenille on paikkansa ja tämähän on tuttu jo yli vuosikymmenen takaa. Ei vain kuulu omiin suosikkeihini.

Olut 4

Kirkas kuparinen, vaahto hieman ruskeaan taittava. Tuoksu makeahko, kevyen paahteinen mallas. Ehkä vähän melassia. Maku samoilla linjoilla humaloinnin kera. Aika tavanomainen tumma lager tämä on. Ihan hyvä sellainen, mutta tämäkään ei omiin vakiotyyleihin kuulu.

En ostaisi

Oli: Karmeliten Kloster Dunkel 3.1/5 / 5,1 % / 3,65 € / 0,5 l

Jep, eikä Karmeliten kuulu suosikkipanimoihini. Mitään vikaa tässä ei silti ole, eikä edes ole hinnalla pilattu.



Olut 5

Samea keltainen perusvaahdolla. Nyt puhutaan tuoksun kohdalla vihdoin asiaa. Tuore, raikas, mehuisan hedelmäinen. Herkullista sumukaljaa. Maku ei ole aivan yhtä raikas, mutta erittäin hyvä siitä huolimatta. Tämä on paitsi laadukas, myös tuore. Veikkaan kotimaiseksi, tai vähintään eurooppalaiseksi.

Ostaisin

Oli: Salama Firestarter NEIPA 4.3/5 / 7,0 % / 5,40 € / 0,44 l

Kotimaista laatutyötä tosiaan yhdeltä maan parhaista NEIPA-pajoista. Eikä ole pahan hintainenkaan.

Olut 6

Kirkas, vaalea, kultainen. Palataan perusasioiden äärelle. Tuoksu katkerahko mutta puhdas mallas. Maku jatkaa tässäkin samaa linjaa, katkeroa piisaa myös lopussa. Olisiko joku bock, kun luonnetta ei kauheasti maltaan lisäksi ole? Ihan ok, mutta

En ostaisi

Oli: Hobgoblin Gold 3.1/5 / 4,2 % / 4,49 € / 0,5 l

Varmaa perustekemistä Wychwoodilta.

Olut 7

Kirkas, vaalea meripihka. Tuoksu makea, mausteinen, maltainen. Vähän tummaa hedelmääkin. Maku makeahko, mausteinen, hitunen tummaa hedelmää, mallasta, humalaa. Vähän kuin kevyehkö dubbel, jossa on enemmän katkeroa mukana. Aivan mukava tapaus.

Ostaisin

Oli: Greene King Abbot Ale 3.7/5 / 5,0 % / 4,69 € / 0,5 l

Ja olen ostanutkin, viimeksi viime syksynä ihan ruokakaupasta. Oli hyvä silloin, on hyvä edelleen.

Olut 8

Samea keltainen. Tuoksussa sitrusta, ehkä korianteria, vehnääkin. Onko tämä joku keskinkertainen witbier? Maussa samat elementit, hieman esteristä menoa, vahvahko humalointi. Tuo mieleen edelleen keskinkertaisen witbierin tai tosi kevyen tripelin. En oikein saa tästä nyt kiinni.

En ostaisi

Oli: Saison Dupont 3.1/5 / 6,5 % / 4,48 € / 0,33 l

Päivän "Jukka ei tiedä mitään oluesta" hetki. Tämä oli pakko uusintamaistaa vielä lopuksi. Oli se edelleen jotenkin outo, mutta nyt alkoi taas saada kiinni siitä miksi tämä kuitenkin on edelleen ansaitusti klassikko. Ja ihan rehellisesti ostaisin. Jätetään nyt kuitenkin tuo sokkona annettu arvosana toistaiseksi voimaan.



Olut 9

Sameahko meripihka. Tuoksussa heti erittäin hyökkäävä savu...viski. Ei ole kinkkua tämä, eli ei olla Bambergissa. Jotain olutmaisempaa maltaisuuttakin sieltä islayn viskin alta paljastuu. Tämä voisi olla se hiljattain maistamani Teerenpelin viskitynnyröity. Mielikuva vahvistuu maistaessa. Makeahkoa mallasta, savuista viskiä, tammea, tummaa hedelmää, humalaa. Todella hyvä olut tämä on, kun sen tuoksun ohi pääsee.

Ostaisin

Oli: Teerenpeli Whisky Barrel Aged Scottish Ale 3.3/5 / 10,0 % / 6,46 € / 0,33 l

Tämä ei sikäli ollut kovin vaikea, kun edellisestä maistosta oli alle kuukausi aikaa. En tiedä miksi tuoksu iski nyt niin kovaa, kun viimeksi sekin oli hyvä.

Olut 10

Sameahko keltainen. Tuoksu joulumausteinen, mutta kevyen maltainen. Outoa kamaa. Maku hieman yllättäen hapan, mutta edelleen jotenkin joulumausteinen. Nyt en kyllä tajua mitä tässä on haettu, mutta ei ainakaan ensivaikutelmalla vakuuta.

En ostaisi

Oli: Anderson's Lemon Musk 3.1/5 / 3,5 % / 4,24 € / 0,33 l

Kai tämä on ihan sopiva olut Muskille.

Olut 11

Kirkas kuparinen hieman ruskeaan taittavalla vaahdolla. Tuoksu hapan, tumman kirsikkainen. Maku makea, hapan, kirsikkainen, mausteinen. Aika mukava oikeastaan, joskin enemmän talveen kuin kevääseen sopiva. Silti tällaisten eurooppalaisten kirsikkaoluiden paremmasta päästä ehdottomasti.

Ostaisin

Oli: Kasteel Rubus Framboise 3.7/5 / 7,0 % / 4,62 € / 0,33 l

Kirsikka, vadelma, mitä näitä marjoja nyt on. Hyvä olut kuitenkin jos tällaisista pitää.

Olut 12

Todella tumma, hieman punaiseen taittava ruskea. Korkea ruskeahko vaahto. Tuoksu makeaa paahteista mallasta ja suklaata. Maku yllättävän kevyt, makeaa paahteista mallasta, suklaata, hitusen kahvia, humalaa. Hyvä, vaikka onkin tosi kevyt. Olisiko kuutisen prosenttia alkoholia?

Ostaisin

Oli: Vocation Sweet Temptation Chocolate Caramel Stout 3.7/5 / 6,6 % / 5,43 € / 0,44 l (Erikoiserä)

Yorkshireläisen Brew Yorkin kanssa yhteistyössä tehty varsin pätevä "kevyemmän pään" jälkkäristout. Tämä oli ensimmäinen olut erikoiserästä, jonka teema oli Oluita herkutteluhetkiin. Ihan pätevästi menee siihen sapluunaan kyllä.



Olut 13

Paksu, tumma ruskea. Melko ruskea vaahtokin. Tuoksu intensiivistä paahdettua mallsta, sherryä, viskiä, tummaa hedelmää. Maussa samojen elementtien lisäksi kahvia, humalaa. Erinomainen tasapaino, intensiteetti. Tässä on kyllä lähes kaikki kohdallaan. Aivan loistava imperial stout.

Ostaisin

Oli: Moersleutel Fryed Brain 4.5/5 / 11,0 % / 7,99 € / 0,44l (Erikoiserä)

Joo, se olikin sitten vuoden paras olut tähän mennessä. Aivan huikeaa kamaa, eikä tuo hinta nyt tästä vahvuudesta, pakkauskoosta ja etenkin laadusta ole juuri mitään. Herkutteluhetkiin indeed.

Olut 14

Sameahko meripihkan värinen, ruskeahko vaahto. Tuoksu makeaa viljaista mallasta ja alkoholia. Nyt ollaankin barley wine osastolla, ja laadukkaassa päässä. Maku vahvaa katkeraa mallasta, alkoholia, tammea, reippaasti humalaa. American Barley Wine, ja loistava sellainen. 

Ostaisin

Oli: Frontaal Rhodesian Barley Wine 4.3/5 / 11,3 % / 7,42 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Pitkästä aikaa loistavaa barley wineä Alkonkin hyllyssä. Täytyy varmaan käydä joku päivä tosissaan ostamassa.

Olut 15

Kirkas meripihka, ruskeaan taittava vaahto. Tuoksu makeaa mallasta ja liuotinmaista alkoholia. Tämäkin lienee barley wine, mutta edellistä huonompi. Maku tosi makea, liuotinta, hedelmäistä mallasta, humalaa. Liian makea tämä on jopa tällaiselle paatuneelle barley wine - fanille.

En ostaisi

Oli: Põhjala Weihenstephaner Zeit BA Wheatwine 3.3/5 / 12,0 % / 7,98 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Viime vuonna Tallinnassa tämä oli oikein hyvää, ehkä silloin pitkähkö maistelupäivä ja suurehko barley winen määrä teki tehtävänsä ja pehmensi tätä. Tällä kertaa ei toiminut.

Olut 16

Sameahko meripihka, ruskeaan taittava vaahto. Tuoksu hyvin tasapainossa, makeaa ja hedelmäistä mallasta, alkoholia. Maku makeaa hedelmäistä mallasta, alkoholia, reilusti humalaa. Barleywine joka tasoltaan kahden edellisen välimaastossa. Olen jo kirjoittanut lappuun "ostaisin", mutta jälkimaussa alkaa liuotin potkia vähän liikaa.

En ostaisi

Oli: Lehe Anchors Aweigh 3.5/5 / 12,5 % / 6,93 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Lehellä on tapana noudattaa "parempi överit kuin vajarit" suunnittelumetodia, ja sillä on menty tässäkin. Ei tämä huono ole, ei vain nyt uponnut. Kulttuurikatelissa olisi mennyt kuin väärä raha.



Olut 17

Pikimusta, matala ruskea vaahto Tuoksu todella makeaa paahteista mallasta, vaniljaa, suklaata, alkoholia. Pastry stout osastolle mennään lopuksi. Maku todella makeaa paahteista mallasta, vaniljaa, suklaata, alkoholia, humalaa. Mainio jälkiruoka, joskin koko pullon juomiseen on parempi varata aikaa.

Ostaisin

Oli: Põhjala Cocobänger 3.9/5 / 12,5 % / 6,99 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Aivan, kookos, ei vanilja. Mutta tuttu tuotehan tämä oli, ja edelleen erinomainen, vaikka ei aivan yhtä hyvä kuin 2017, kyllä vaan, Tallinnassa

Tämähän oli varsin pätevä erikoiserä lopulta. Vakiovalikoiman tuotteista ainakin 9 ja 11 olisivat menneet aivan heittämällä mukaan tähänkin sarjaan. Ainoa valituksen aihe minulla on, miksi tähän ei pystytty kolmen edellisen kuukauden aikana kun näitä vahvoja herkkuja eniten kaipasi?

Maaliskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 9-
Sisältö: 10-
Mielikuvitus: 9
Kokonaisarvosana: 9+

30.5.23

Tallinn Craft Beer Weekend 2023

TCBW on ollut minulle aina hieman kaksijakoinen tapahtuma. Toisaalta se on selvästi lähimpänä Suomea oleva "ison maailman" tyylinen olutfestari, tai oli ennen kuin Haze Wave aloitti mutta toisaalta hintaa on vielä jonkin verran vähemmän. Toisaalta nykyisessä tapahtumaähkyssä ei aina oikein kiinnosta edes nämä A-luokan olutfestarit ja siksi en ole ollut erityisen innostunut Haze Wavesta enkä myöskään TCBW:stä, kunnes erään kohtalokkaan illan jälkeen tuli mieleeni Tallinn Crap Beer Festival. Ideaa ei kuitenkaan vedetty äärimmilleen eli Tallinnan reissu ilman TCBW-lippua ja TCPB:tä koko rahalla, vaan päätimme kohtalontoverini kanssa hankkia koko viikonlopun liput myös sinne paremman väen puolelle. "Tuskin tulee kovin kovaa suoritettua, katsotaan nyt mitä sitä maistelee. Barley winejä ainakin."



Ensimmäisen, ja toisenkin, illan kohteeksi valikoitui majoitustamme lähellä sijainnut Vana Villemi Pubi, joka kostautui erinomaiseksi paikaksi tunnelmaltaan ja hintatasoltaan, jos nyt olutvalikoimassa jäätiinkin reilusti muodikkaammista paikoista jälkeen. Ruokakin oli hyvää.



Perjantai alkoi jalkamarssilla Põhjalan Taproomille rannekkeenvaihtoon, ja pitihän siellä toki myös maistelulauta ottaa moderneja tuotantotiloja ihaillessa. Samalla sai myös ensimmäisen festari-barleywinen maisteltua etuajassa, kun makea mutta maukas plum barleywine oli myös tapparissa tarjolla. Tässä vaiheessa olin siis jo päättänyt että muuten ihan sama miten menee, mutta hypejonoihin ei mennä (eipä) ja kaikki barleywinet maistetaan. Kahtena päivänä niitä oli listoilla yhteensä 25. Helppo homma?




Ensimmäinen jonohan oli tietysti jo sisäänpääsyssä, mutta se veti melko nopeasti. Pian kävi selväksi että kovin hypejono olisi koko viikonlopun Holy Mountainille. Suurin kärsijä tästä oli vieressä ollut Moersleutel, johon moni jätti Holy Mountainin takia yrittämättä kokonaan. Tai siltä ainakin vaikutti. Kävin kuitenkin tuostakin useat oluet noutamassa, mm. etukäteen nimen perusteella bongatun Salta Bananersin (jaossa yllä) ja festarin kauneimman oluen, Willy Tonkan (kuva alempana).




Pääosin meno oli sitä tuttua TCBW:tä. Reilusti vahvoja imperial stouteja ja barley winejä, paljon tynnyriä, yllättävän paljon toki myös lageria ja muuta vähän kevyempää. Unohtamatta toki villimpiä kokeiluja, kuten punajuuri-tonka stoutia tai porkkanasimaa (kuva alempana).





Alakerta oli hypejonon lisäksi tarpeettoman tukossa myös ihmisistä joiden mielestä oli hyvä idea seistä juomassa olutta keskellä ruuhkaisinta jonoristeystä sen sijaan että kävelisi noin 20 metriä hiljaselle alueelle pöytään istumaan. Ja niin, ne hypejonot. Ensinnäkin Holy Mountainin jono oli siitä mukava että se yleensä loppui ennen kuin tarjolla olevat kegit, toisin kuin esim. Omnipollolla aikanaan. Sen lisäksi barley wine - sarjani "loppuvastus" oli Holy Mountainin barley wine lauantain viimeisessä kattauksessa, joten pakkohan se jono oli kerran kokea.



Toinen hypejono löytyi mehukkaita ja Paksuja soureja tehtailleelta Arpusilta, joka olikin jokseenkin ainoa stouttien ylivoimaa Untappd-listalla haastanut panimo. Lauantain listan kärjessä pidemmän aikaa keikkunut synttäriolut oli kyllä jonotuksen arvoinen, toisin kuin mikään Holy Mountainilta jonotettu (vaikka hyviä olivatkin).



Toinen päivä oli tarkoitus ottaa rennommin, mutta toisin taas kävi. Laseja alkoi kahden päivän karpaaseille kertyä jo melko paljon, vaikka itse jätinkin jostain syystä ekan päivän lasin majoitukseen. Tahtihan siitä vain kiihtyi, ja aikaa oli hädin tuskin edes Untappdin käyttöön. Ratebeeriä varten ei kummoisia muistiinpanoja ehtinyt tehdä ja arvioiden kirjoittaminen niiden pohjalta kesti useamman tunnin per päivä.


Perinteitä noudattaen useat panimot myivät eioota sekä kegienvaihdon alla, että etenkin loppuillasta. Mutta millaiselle saldolle tämä jätti nöyrän harrastajan? Melko käsittämättömälle. suoraan sanottuna. Uusia Ratebeer-arvioita tuli 180, Untappdiin pari enemmän kun "erehdyin" maistamaan pari ennestään tuttua olutta. Kaikki barley winet - tavoite täyttyi myös, ja festarin edetessä päätetty "ainakin yksi joka panimolta" tavoite samoin. Vähempikin olisi riittänyt, mutta toisaalta ei tälläkään kovin kovaan humalaan ehtinyt kun aika kului jutellessa ja muistiinpanoja tehdessä. Tuttuja näkyi todella paljon ja toisin kuin joillain aiemmilla TCBW-keikoilla, koko festarin ajan oli hauskaa tungoksesta huolimatta. Vaan eipä tämän jälkeen paljon tehnyt kesälomalla mieli oluita suorittaa.

Illan pimennyttyä lauantaina fiilis oli jopa hieman odottamatta sellainen, että tänne voisi tulla taas uudestaankin. Tosin ilmeisesti ensi vuonna tapahtuma menee Jukolan kanssa päällekkäin, joten saapa tästäkin välivuoden. Päätapahtuma TCBF raportoidaan erikseen omaan blogiinsa, mutta vedetäänpä tässä yhteen vähän numeroita paremman väen puolelta.

TCBW 2023 Top 5:


TCBW barley winet Top 5:


TCBW maistetuimmat tyylit Top 5:

1. Stout - Imperial Flavored / Pastry - 36
2. Sour / Wild Beer - Flavored - 25
3. Stout - Imperial - 19
4. Barley Wine / Wheat Wine / Rye Wine - 16
5. DIPA - Hazy - 13

TCBW maistettuja oluita / panimo (tarjolla max 8 / panimo):

Anderson's Brewery: 4
Ārpus Brewing Co: 6
Barrier Brewing Co: 4
Basqueland Brewing: 4
Bevog: 6
Birrificio Italiano: 3
Brewski: 7
Brouwerij Kees: 6
Browar Stu Mostów: 2
Cloudwater Brew Co: 5
CoolHead: 2
DEYA Brewing Company: 3
Fast Fashion Brewery: 5
Fauve Craft Bière: 6
Finback: 6
Fuerst Wiacek Berlin: 3
Funky Fluid: 5
Gamma Brewing Co: 1
Holy Mountain: 8 (ei mennä hypen perässä nönnönnöö)
J. Wakefield Brewing: 7
Jaanihanso Siidrivabrik: 0 (työtapaturma koska siideri!)
Käbliku Pruulikoda: 2
La Débauche: 5
Labietis: 5
Lehe: 6
Lervig: 3
Lindheim Ølkompani: 2
Mad Scientist: 5
Moersleutel Craft Brewery: 6
O/O Brewing: 3
Pinta / Pinta Barrel Brewing: 2
Põhjala: 2 (ja panimolla 8 ja laivalla 1)
Purtse Brewery: 1
Pühaste: 2
Ritual Lab: 3
Sori Brewing: 2
Stibergets Bryggeri: 4
Stillwater: 4
Tempest Brew Co: 6
The Piggy Brewing Company: 7
To Øl: 2
Track Brewing Co: 3
Varvar Brew: 5
Verdant Brewing Co: 3
Whiplash Beer: 5

Sellaista sekoilua tällä kertaa. Kai tästä olisi paremman saanut kun olisi ehtinyt heti kirjoittaa mutta tuli sattumalta muutaman viikon lomareissu väliin. Jos vaikka siitä sitten seuraavaksi?

22.8.22

Pienet kellarit, isot prosentit

Olutkulttuuriseuran kanssa on järjestetty säännöllisesti "kellarien aarteita" - nimisiä nyyttikestimaisteluja. Tällä kertaa oli tarkoitus maistella hieman pienemmällä porukalla ja hillitymmin, lähinnä koska itse toin Ranskan reissulta Piggy brewingin kolme vain hieman toisistaan eroavaa imperial saisonia, jotka ajattelin sitten jakaa pienen porukan kesken. No, tämähän sitten hieman eskaloitui. Raati oli aluksi neli- ja vähän alun jälkeen viisihenkinen.


Aloitettiin kevyesti kotiolut/kiertolaispanimo Kurvin panimon Vappu on - marjasourilla (ei UT keskiarvoa). Raatimme piti tätä varsin kelvollisena ja asetti sen itseoikeutetusti jonon kärkeen.

Raadin arvio: 4- (kaikilla sama) 

 

Kurvin panimolla jatkettiin, tällä kertaa vuorossa Porkkana (ei UT keskiarvoa) joka nimestään huolimatta ei ollut sour vaan belgian blonde. Tämähän sitten olikin aika kauheaa. Ylikarbottunut minkä myötä karkasi pullosta, ylimakea, ja porkkanan myötä vielä vähän makeampi. Saatiinpa ainakin hyvä peränpitäjä jonolle.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)


Väliin sitten pari kaupallista tuotetta. Ensin erinomaisen Oedipuksen Studio Oedipus no. 23 (UT ka 3,59), grisetteä ja berliner weissea jotka molemmat ovat viihtyneet punaviinitynnyrissä nappaamatta sieltä kuitenkaan väriä mukaansa. Kuvaustaan yksinkertaisempi ja maukkaan tasapainoinen olut. Kyllä tämä panimo nämä hanskaa. Sijoitus melko helposti kahden aiemman väliin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,21 yli keskiarvon



Mielenkiintoisemmasta päästä oli sitten ranskalaisen Iron Breweryn Sour IPA Citron / Aneth (UT ka 3,80) josta Aneth todettiin pienellä googlauksella, ennen haistamista, tilliksi. Tämän olisi kyllä voinut myös haistaa tai esim. vilkaista etikettiä ajatuksella. Tuoksu oli melko epämiellyttävä, mutta maku erittäin mukava. Sitruuna oli sopivan hapan ja tilli kylkeen sopiva, joskin intensiivinen. Oli tämä ainakin paras tilliolut mitä kukaan meistä on toistaiseksi juonut, terveisiä vain Nokian panimolle. Sijoittui Porkkanan edelle ja muiden taakse.

Raadin arvio: 3+ (3,1 - 3½), 0,43 alle keskiarvon


Välissä käytiin saunassa, sitten jatkettiin Aamukahvilla (ei UT keskiarvoa). Tämä Kurvin panimon tuotos on kuulemma joskus ollut aivan erinomainen. Nyt oli pullokäymisen tuoma ylikarbo pilannut tämänkin, joskin jäljellä oli vielä myös jonkin verran mukavaa kahvisuutta ja kuivaa paahteista maltaisuutta. Sijoitus oli tässä vaiheessa juuri tilli-IPAn edelle.

Raadin arvio: 3+ (3,2 - 3½)


Sitten päästiin itse asiaan, eli Piggy Brewingin vahvojen saisonien pariin. Kaikki 12,5 %, kaikki calvadostynnyrissä kypsyneitä.


Tältä osin pelin avasi Sanctus (UT ka 3,92), joka on siis "vain" edellä mainittu 12,5 % saison calvadostynnyristä. Jotenkin tämä alkoholisuus onnistui yllättämään vaikka ei olisi pitänyt, mutta mukana myös reilusti yrttisyyttä, tallisuutta, mausteisuutta. Ylipäätään kaikkea mitä hyvältä saisonilta kaipaa. Tammea vähän, omenaa tai calvadosta en juuri löytänyt. Sijoitus yhden raatilaisen epärehellisen äänestyskäyttäytymisen vuoksi toinen.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,27 alle keskiarvon


Toisena vuoroon otettiin Zestus (UT ka 3,63), joka on ehkä nimensäkin hieman vihjaillen appelsiininkuorella viimeistelty. Appelsiininkuori oli tässä tyylikkään hentona niin tuoksussa kuin maussakin, mutta se toimi niin hyvin että sitä olisi voinut olla vähän enemmänkin. Toiseksi päätyi tämäkin, taas saman raatilaisen kiukutellessa. Vaikka tämä oli kaikkien mielestä vähän parempi kuin Sanctus, pisteet olivat silti tasan samat.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,02 yli keskiarvon


Kolmikosta viimeiseksi jätettiin Esperitus (UT ka 3,90), lähinnä siksi että tonkapapu yleensä jyrää kaiken muun alleen. Tuoksuhan tässä sitten olikin pelkkää tonkaa, eikä siten kauhean miellyttävä, mutta maku oli paljon paremmin tasapainossa ja ehkä jopa kolmikon paras. Keskiarvolta kuitenkin laitoin itse muiden tasalle. Sijoitus tuttu kiukuttelukakkonen. 

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-), 0,33 alle keskiarvon


Maisteluhan ei silti ollut lähimainkaan ohi, koska sitten lähdettiin syvään päähän. Suurimmasta osasta näistä ei ole kovin tarkkaa vuosilukua tiedossa, mutta oli näitä enemmän tai vähemmän kaapissa hillottu. Ensin loppusuoralla vuoroon Põhjala Cocobänger BA (UT ka 4,20). Vahvaa, hyvää, kookoksista. Vappu on on lyöty. Kärkeen meni.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4+), 0,07 alle keskiarvon 


Ja heti perään lisää kellarisarjaa, Põhjala Cowboy Breakfast (UT ka 4,15). Ei ollut minusta yhtä hyvä kuin edellinen, vaikka melko hyvä olikin. Tuntuvasti bourbonia. Muille maistui minua paremmin, ja kärkeen meni.

Raadin arvio: 4+ (3,7 - 5-), 0,08 yli keskiarvon


Lisää vahakorkkeja. Põhjala Sajand (UT ka 4,34). Tämä olikin minulle tuttu Alkon hyllystä jo muutaman vuoden takaa, mutta oikein mieluisa tuttavuus edelleen, eikä ollut juuri ajan hammas heikentänyt. Kolmanneksi, Cocobängerin perään.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4), 0,42 alle keskiarvon


Mistä näitä oikein tulee? Kellarista tietenkin. Täytynee purra luotia. Põhjala Porridge Bullet (UT ka 4,20) oli myös vanha tuttu, vuoden 2017 TCBW:stä. Siellä en pitänyt yhtä paljoa kuin Cocobängeristä, mutta nyt oli oikeastaan paras näistä kellarinpohjista. Raati sijoitti hieman taemmas, Cocobängerin ja Sajandin väliin kolmanneksi.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+), 0,20 alle keskiarvon


Tähän väliin piti katsoa YouTubesta opetusvideo, olihan tarjolla mustaa kultaa. Ola Dubh 18 (UT ka 4,08) oli itse asiassa itseltä vielä juomatta, vaikka useampaa Ola Dubhia pääsinkin aikanaan Vihreässä maistamaan. Tuoksu oli jotakuinkin täydellinen, mutta aika oli vienyt mausta parhaan terän. Harmi. Hyvää, mutta oli varmasti joskus ollut parempaa. Raadin tuomio vei kaikkien kellarisarjalaisten taakse.

Raadin arvio: 4 (4- - 4,1), 0,13 alle keskiarvon 


Tujun Pyöveli (UT ka 3,71) oli jonkin aikaa kypsynyt, mutta edelleen erinomaisessa tikissä. Tasapainoinen ja konstailematon imppi, jota itse arvotin hyvinkin korkealle, mutta muu nihkeä raati pudotti tämän Ola Dubhinkin taakse. Vappu on jäi sentään taakse kuitenkin. 

Raadin arvio: 4 (kaikilla sama), 0,29 yli keskiarvon

Tässä välissä juotiin myös Tujun Lesoilu Pullakahvi stout (UT ka 3,68), josta en muistanut ottaa kuvaa. Yllättävää tässä on vain se että se oli ainoa minkä unohdin kuvata! Mainio keitos nousi tässä vaiheessa jopa kolmanneksi. 

Raadin arvio: 4- (4- - 3,9), 0,12 yli keskiarvon


Tynnyröity Iku-Turso oli vuosiluvullinen, ja se vuosiluku oli 2017 (UT ka 3,79). Hyvvee, ei pahhoo, totesimme. Cocobängerin taakse neljänneksi.

Raadin arvio: 4- (3,75 - 3,9), 0,01 yli keskiarvon


Entäpä sitten velipuolensa Ikiiurso, 2017 Oloroso - tynnyrissä kypsyneenä versiona (UT ka 4,17)? Vielä parempaa, ettemme sanoisi. Ja sanoimmekin. Toiseksi jäi kuitenkin jollain ihmeellä, Cowboy Breakfastin pitäessä edelleen kärkipaikkaa. 

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,10 yli keskiarvon



Lopun lähestyessä niin maistelussa kuin maistelijoiden kunnossa, oli arvosanaksi saatava Laudatur XVI (2016) (UT ka 4,05). Tämä meni tietenkin vähän ohi kun oli jo 18. olut tässä maistelussa. Hyväähän tämäkin oli, tässäkin vaiheessa iltaa. Sijoitus vasta 8. mutta sillä oltiin silti Ola Dubhin edellä.

Raadin arvio: 4- (4- - 3,9), 0,22 alle keskiarvon


Ja lopuksi juotiin jo puusta verta. Mikkeller San Diego Træblod (UT ka 4,09) oli melkoinen tuote. Itse olin nostamassa tätä kärkeen, sen verran hyvin tämä kokonaisuus ja tasapaino makuhermoon kolahti, mutta muut väittivät arvion johtuvan humalatilastani (varmaan totta) ja himmasivat sen verran että sijoitus jonossa oli lopulta kolmas. Tässä vaiheessa kieltämättä puhuin käsilläni sen verran että desin verran päätyi keittiön liinaa koristamaan. Sori siitä.

Raadin arvio: 4,3 (olin ainoa joka arvioi), 0,21 yli keskiarvon


Täytyy sanoa että olipahan tarpeettoman hurja maistelu. Pitänee ensi kerralla kutsua enemmän porukkaa että kävisi vähemmän kunnon päälle tämä meininki. Edellisessä kellarimaistelussa lanseerattu "mitä tilaisit uudestaan" äänestys unohdettiin myös kokonaan pitää.

Mitä tilaisit uudestaan: En tässä vaiheessa iltaa mitään
Maistelun paras: Mikkeller San Diego Træblod
Jonon kärki: Põhjala Cellar Series Cowboy Breakfast
Oma suosikki: Mikkeller San Diego Træblod
Raadin yliarvostama: Tuju Pyöveli
Raadin aliarvostama: Iron Brewery Sour IPA Citron/Aneth
Pahin pettymys: Harviestoun Ola Dubh 18 Years Old