Olarin ensimmäiset growlerit

Olarin panimo oli pitkään minulle erittäin helppo pysäkki töiden jälkeen käydä hakemassa growleri(t) viikonlopuksi, joten panimon historian aikana ei kovin montaa growleria ole jäänyt kokeilematta. Panimon muutettua totesin että jaksaapa sitä tuonnekin polkea, joten kävin tietysti hakemassa kaikki ensimmäisen satsin ördärit maistoon. Maistelu suoritettiin mökkiviikonlopun aikana. 

Ensimmäisessä setissä oli kaksi NEIPAa ja kaksi West Coast IPAa, eli vahvuusalueilta lähdetään. Miten mahtaa homma sujua uusissa tiloissa?

Counting Bricks NEIPA sai kunnian aloittaa tämän sarjan. Jo tuoksu vahvisti että kyllä tämä samea puoli ainakin sujuu entiseen malliin. Intensiivinen, tasapainoinen, raikas, maukas. Näitä Olarin sumukaljoja on usein vaikea erottaa toisistaan, mutta hyviä ne ovat pääsääntöisesti olleet, niin myös tämä. Ehdottomasti jatkoon.

4.1/5

Westyä väliin. Julkaisupäivästä nimensä saanut 18 of September tuli juotua pari päivää myöhässä, mutta ei tuntunut olevan niin tarkkaa. Tuoksu kevyen puoleinen, mutta sisältää kyllä oikeita elementtejä. Maku toimii paremmin. Katkeruutta reilusti niin alussa kuin lopussakin, sopivasti pihkaa ja vähän hedelmää.

3.7/5

Saman illan puolella aukesi vielä toinenkin NEIPA, huutojuoma WRITE IT IN ALL CAPS. Kuivempi kuin toinen NEIPA, eikä siten ihan niin paljon omaan makuuni, mutta mitään vikaahan tässäkään ei ole ja kuivemman sumukaljan ystävälle maistunee paremmin kuin tiilenpäät.

3.7/5

Seuraavalle päivälle jäi KoNePaJaan viittaava New Panimo Who Dis? West Coast IPA. Sameus ei tyyliin varsinaisesti kuulu, mutta toisaalta punertaa hieman edellistä paremmin. Muutenkin tuoksu ja maku paremmin kohdallaan. Reippaasti katkeroa, greippiä, pihkaa. Erittäin maistuva katkeran pään IPA.

4.1/5

Ei minulla oikeastaan mitään epäilystä ollut siitä etteikö tuote olisi samantien kunnossa Konepajalla, mutta tämän sen viimeistään vahvisti. Olarin asema yhtenä maan terävimmän kärjen IPAnimoista on ja pysyy, samalla kun Suur-Olari vain jatkaa laajenemistaan!