Olvin uutuudet makuparitestissä

Tällä kertaa olin unohtanut luottaa Olvin ilmaislähetykseen ja päätynyt ostamaan molemmat uutuudet ensin itse kaupasta. Mutta sieltähän se pakettikin lopulta tuli, joten sovitaan nyt että nämä ovat niitä ilmaisnäytteitä. Olvihan julkaisi hieman hassusti erinomaisesti kesään sopivat American Mild Wheat Alen ja Daring Daughter - sarjan India Pale Lagerin nyt kun kesää ei ole enää edes Tero Vaaran mielestä juurikaan jäljellä. Mukana tulleessa lappusessa oli mainittu hieman makupareja, jotka päätettiin ottaa testiin.

Aloitetaan miedommasta päästä. "Terveystietoisten oluen ystävien tarpeeseen" vastaava American Mild Wheat Ale sopii lapun mukaan "hyvin esim. miedon goudan, sinihome- tai vuohenjuuston kera." Testiin otettiin Castellon Organic Blue, joka ei ole missään tapauksessa sinihomejuustojen vahvimmasta päästä, ja metsään mentiin niin että heilahti. Juusto rasvaisuus peittää koko oluen alleen ja ensimmäisen maiston jälkeen nämä toimivat kuin taidegallerian juusto ja kyykkyviini - juusto peittää juoman maun alleen ja yhteispeliä ei löydy hyvällä tahdollakaan. Loput oluesta juotiin tyytyväisenä ilman juustoa, sillä itse oluthan on aivan kelvollinen lisä Olvin matala-alkoholisten sarjaan.

 "Onko IPL seuraava IPA?", kysyy lappu. Ei ole, vastaa bloggari. Toisinaan ovat silti varsin maistuvia, etenkin jos etiketissä sattuu olemaan jonkinlainen Kissa. No, asiaan. Tätä olutta "kannattaa kokeilla tuhdin cheddar-juuston kanssa." Hieman haiskahtaa hiljattain lanseeratulta Jukola - yhteistyöltä, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Kuinka ollakkaan, lähikaupan ainoa cheddari oli Jukolan juustolta. Tämä on hieman parempi match, mutta ei kuitenkaan taivaassa tehty. Vähän liikaa on tässäkin juustossa potkua oluelle, joten jatkoon ei tälläkään päästä.

Eräänlaisena jokerikorttina otan maistoon vielä kotona uuden tölkin IPL:ää ja paketissa mukana tulleet Deliciestin isot sourcream & onion sipsit. Naurettavan epäkäytännöllinen sipsi joka on mahdoton syödä sotkematta, mutta voisi ehkä makuparina toimia? Ja toimiikin! Harmi ettei ollut enää vehnäistä millä testata, mutta tämähän toimi just eikä melkein. Sipsi on sopivan kevyt mutta kuitenkin hieman rasvainen syötävä, jolloin raikkaan lagerin ominaisuudet ovat parhaimmillaan. Paketti ja tölkki hävisivät täysin huomaamatta kitusiin. Tätä kannattaa kokeilla, tosin ehkä mieluummin joillain kätevämmillä sipseillä, ellei sitten halua haastaa itseään.

Olvin kevään uutuuksia

Juuri pahimman koronaisolaation alla Olvi lähestyi kotiinsa eristäytyvää bloggaria kevään tuoteuutuuksilla. Olvin toisen polven panimomestaria Silja Hylkistä kunnioittava Daring Daughter sarja lanseerattiin pari viikkoa sitten. En tiedä pidettiinkö 17.3. aikataulutettu lanseeraustilaisuus lopulta vai ei, mutta itse en siihen ollut pääsemässä kuitenkaan, joten ilahduin näistä näytteistä. Samalla mukana tuli uusi yuzulonkero, sekä 5,5 % vahvuuteen nostettu tuttu verigreippilonkero. Viikonloppu oli hyvä hetki ottaa näytteet testiin.

Daring Daughter Brut Lager on "kuivaksi käytetty ultra-dry lager". Jos sitä on tavoiteltu niin siinä ei varsinaisesti onnistuttu, koska ei tämä kuivuudeltaan pelaa yhtään samassa sarjassa esim. Asahin kanssa. Toisaalta hyvä niin, koska en pidä Asahista. Ja ihan hyvä oluthan tämä kuitenkin oli. Sushin kyytityttärenä jopa mainio. Hedelmäinen ja sopivan ohut tulevan hellekesän janojuomaksi. Puhdas ja laadukas, kuten Olvilta on lupa odottaa.

Daring Daughter Tropical Lager on siskoaan vahvarunkoisempi ja hedelmäisempi. Kuten useimmat joilta olen arvioita kuullut, pidin tästä hieman brut lageria enemmän. Muodikas sabro-humala sopii tähän mainiosti ja kokonaisuus on aika alemainen, mutta kuitenkin lagermaisen kevyt ja helposti juotava. Tämän minä näistä kuitenkin mieluummin mökkijuomaksi ostaisin, ja mielelläni ostaisinkin.

Oluiden jälkeen oli aika ottaa jälkkäriksi lonkeroa. Nykyään Olvin omistuksessa oleva Helsinki Distilling Company on tehnyt aivan pätevää lonkeroa ennenkin, ja yuzu on oikein mainio lisä heidän listoilleen. Katkeruus, jota tässä on reiluhkosti, tulee ilmeisesti greipistä. Yuzu taas on ihan syystä melko trendikäs hedelmä juuri nyt, ja sen uniikki maku toimii tässäkin loistavasti. Tosin en ole ihan varma ettei jokseenkin yhtä hyvä lonkero olisi ollut tehtävissä myös jollain halvemmalla ja vähemmän trendikkäällä sitruksella, mutta yuzu todennäköisesti myy. Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä tämäkin oli hyvää.

Illan viimeisenä otettiin maistoon se tutumpi verigreippilonkero. En ihan tiedä miksi tämä on pitänyt 5,5 % rajaan nostaa kun miedompanakin toimii ihan yhtä hyvin, mutta ei tuosta nyt varsinaisesti suurta haittaakaan ole ollut. Sopivan katkera ja ei liian makea, selvästi peruslonkeroa miellyttävämpi juotava. Tätäkin voisin kyllä ostaa, mutta näistä kahdesta ehkä mieluummin ottaisin yuzuversion koriini jos valinta pitäisi tehdä.

Olvilla (ja Helsinki Distilling Companyllä) ei tälläkään kertaa onnistuttu epäonnistumaan. Katsotaan miten seuraavalla kerralla. Toivotaan että molemmille on vielä seuraava kerta tulossa.