Olvin vahvat uutuudet

Olvi lähetti hyvinkin pian alkoholilain muutoksen jälkeen hieman näytteitä. Kuten arvata tai pelätä saattoi, pääpaino oli prosenttimerkin vieressä sijaitsevassa numerossa, vaikka olihan tuossa pari uutta craft-perheen jäsentäkin mukana. Koko kesän minulla oli jääkaappi niin täynnä juomista odottavia oluita, ettei näille vain löytynyt sopivaa hetkeä, ennen kuin syksyllä koitti mökkiviikonloppu isän kanssa. Nappasin setin sinne mukaan hienossa Olvilta samassa lähetyksessä tulleessa puuhasalkussa.

Kaksihenkinen raatimme arvioi tuotteet viikonlopun aikana. Odotusarvona pidin että isälle eivät siiderit juuri maistuisi ja oluissa vahvemmat olisivat enemmän hänen makuunsa kuin nämä modernit humaloidut hömpötykset. Valitettavasti ehdin hukata juomien mukana tulleen saatekirjeen ennen postauksen kirjoittamista niin en osaa sanoa mitä näistä siinä valehdeltiin.

Olvi Colorado Pale Ale

Voi kuulostaa eksoottiselta jos asiaa ei mieti alkua pidemmälle, mutta lopulta kyseessä lienee siis jotakuinkin niin tavanomainen APA kuin kuvitella saattaa. Ja sitähän tämä on. Ei huono, mutta ei mitään yllätyksiä. Makeutta, hedelmää, maltillinen peräkärry. Isällekin maistui, koska ei ollut liian katkera mutta oli raikas.

Raadin arvio: 3½

Olvi American IPA

Tämähän voisi pelkästään nimien perusteella olla edellisen toisinto, mutta ei kuitenkaan ole. Selkeästi kuivempi, jonkin verran katkerampi. Lisäksi tässä aromihumalat nojaavat enemmän sinne pihkaan kuin hedelmään päin. IPA tunnistettiin tästä selvemmin negatiiviseksi termiksi kuin edellisen PA, mutta ei kuulemma liian katkera tämäkään vaikka ei yhtä hedelmäinen.

Raadin arvio: 3+

Fizz Strong Dry Apple

Koska kyllähän nyt 7 % vahvuinen omenaviinisiideri "piti" saada markkinoille heti kun laki sallii? Ei kuiva verrattuna mihinkään oikeasti kuivaan siideriin mutta kuivemmasta päästä näitä tuotoksia. Hieman yllättäen raadin vanhempi jäsen pitää tästä enemmän kuin aiemmista oluista. "Ei tää huono ole, omenasiiderille tuoksuu". No nuo oikeastaan molemmat pitävät minustakin paikkansa, koska yllättävän kelvollinen tuote tämä lopulta on, jos nyt ei paljoa yli kolmea tähteä minulta ansaitse.

Raadin arvio: 3½

Fizz Strong Apple Vanilla

Mikä olisikaan vielä tarpeellisempaa kuin vahva omenaviinisiideri? Tietenkin maustettu vahva omenaviinisiideri! Vanilja on kuitenkin sivuosassa ja omena tästä päällimmäisenä nousee. Itse pidän tästä hieman edellistä vähemmän, vaikka ei tämäkään lopulta huono ole. Isäni jopa edellistä enemmän, mikä aiheuttaa myös edellistä suurempaa ihmetystä.

Raadin arvio: 4-

Olvi Sandels Vahva 7,5 %

Sitten yksi setin ennakkosuosikkeja, sillä raadin toinen osapuoli pitää sekä Sandelsista että tuplapukeista. Yllätykset saivat kuitenkin jatkoa, kun tämä ei kovin hyvin maistunutkaan. Vanhemmiten alkaa kuulemma vahvuus olla miinus. "Parempi kuin tiskivesi" oli kovin kehu mihin raati yltyi.

Raadin arvio: 3-

Olvi Tuplapukki

"Tämähän oli ennen se mitä tuli ostettua." Vaan ei tule enää. Alkoholi maistuu eikä hyvällä tavalla. Ei tämä minusta viinalagerien pahimmasta päästä ole, mutta ei nyt mikään erityinen makunautintokaan. Ei kerää kehuja kummaltakaan.

Raadin arvio: 3-

Tämähän meni jotakuinkin täsmälleen päinvastoin kuin odotin, eli siiderit veivät voiton, välissä humaloidut uutuuet ja pohjalla sitten nämä mörkölagerit.

Ennen tämän postauksen kirjoittamista ehti tulla Olvilta seuraavakin näytepaketti, niin arvioidaan nyt samaan syssyyn sitten.

Olvi Oceanic NEIPA

Tuotteen mukana tuli hieman hauskasti ehkä maailman tukevin kestokassi (ei kuvassa) ja maailman rimpuloin sateenvarjo (kuvassa). Oman asuinseutuni ilmastossa tuota ei varmaan voi kovin usein avata sisälläkään ennen kuin se kääntyy jo ympäri. No, entäs itse olut? Markkinapuheissa uudenlainen, vahvempi NEIPA. No, tällaisia ne pienpanimot ovat tehneet jo aika monta vuotta, mutta ihan kiva että Olvikin pääsi lopulta ihan rehdin NEIPAn makuun, koska sellainen tämä kuitenkin on. Ehkä ensi kertaa kotimaiselta suurpanimolta? Vähän toki edelleen sieltä kevyemmästä päästä, mutta sentään kunnolla samea ja mehuinen. Voisi tätä joskus ostaakin.

3.4/5

Olvin itsenäisyyspäiväpaketti 2022

Aivan kuin viime vuonna, Olvi panosti sidosryhmäpaketeissaan selvästi eniten itsenäisyyspäivään. Tällä kertaa paketista löytyi kolme olutta ja niille paritetut juustot. Olvi American Mild Wheat ja Herkkujuustolan JuhlaVilho kittijuusto, Sandels suodattamaton juhlaolut ja Herkkujuustolan Metsuri punahomejuusto, ja Daring Daughter India Pale Lager ja Jukolan Cheddar. Jälkimmäinen makuparihan tulikin testattua vähän heikoksi syksyllä, mutta annetaan toki uusi mahdollisuus.

Ensin testiin kevyt vehnä. Keveys osoittautuu haasteeksi etenkin kittijuuston kanssa, koska se on tämän juustokolmikon voimakkain maultaan. Minusta vehnä toimii kepeän punahomejuuston kanssa ihan kohtalaisesti, mutta raatikumppanina toimineen vaimon mielestä homejuusto istuu juustoista heikoimmin sen kylkeen. Kittijuuston kanssa vehnäolut on raikas, mikä lienee ollut myös ajatuksena, kun taas cheddar nostaa humalan katkerot paremmin esiin. Alkuperäinen makupari saa kuitenkin raadin toiselta jäseneltä hyväksynnän.

Sitten Sandels juhlaolut, joka omaan makuuni toimii kyllä punahomejuuston kanssa ihan hyvin, mutta ei juurikaan muiden kahden kanssa. Vaimon mielestä taas homejuusto home on ensin ristiriidassa oluen kanssa, mutta lopulta homejuustosta löytyy jotain mieluisaa havuisuutta. Cheddar tekee oluesta vetisemmän makuisen, joten kittijuusto tuomitaan parhaaksi matchiksi tälle.

Lopuksi vielä Daring Daughter ja Jukola, joka omaan makuuni onkin tällä kertaa yllättävän hyvä. Onko maistelutilanne sopivampi kuin edellinen, vai toiset makuparit ehkä laskeneet rimaa? Vaimon mielestä taas tämä on ainoa joka toimii punahomejuuston kanssa, ja hyvin toimiikin. Kittijuuston kanssa myös ihan ok, ja cheddarkin korostaa humalaa hyvin. Tässä siis yleispätevin olut tälle juustokattaukselle.

Ihan kohtalaisesti nämä siis pakettina toimivat, mutta suuret elämykset jäivät saavuttamatta. Niihin olisikin luultavasti kaivattu kaupparajaa vahvempia oluita. 

 

Olvin uutuudet makuparitestissä

Tällä kertaa olin unohtanut luottaa Olvin ilmaislähetykseen ja päätynyt ostamaan molemmat uutuudet ensin itse kaupasta. Mutta sieltähän se pakettikin lopulta tuli, joten sovitaan nyt että nämä ovat niitä ilmaisnäytteitä. Olvihan julkaisi hieman hassusti erinomaisesti kesään sopivat American Mild Wheat Alen ja Daring Daughter - sarjan India Pale Lagerin nyt kun kesää ei ole enää edes Tero Vaaran mielestä juurikaan jäljellä. Mukana tulleessa lappusessa oli mainittu hieman makupareja, jotka päätettiin ottaa testiin.

Aloitetaan miedommasta päästä. "Terveystietoisten oluen ystävien tarpeeseen" vastaava American Mild Wheat Ale sopii lapun mukaan "hyvin esim. miedon goudan, sinihome- tai vuohenjuuston kera." Testiin otettiin Castellon Organic Blue, joka ei ole missään tapauksessa sinihomejuustojen vahvimmasta päästä, ja metsään mentiin niin että heilahti. Juusto rasvaisuus peittää koko oluen alleen ja ensimmäisen maiston jälkeen nämä toimivat kuin taidegallerian juusto ja kyykkyviini - juusto peittää juoman maun alleen ja yhteispeliä ei löydy hyvällä tahdollakaan. Loput oluesta juotiin tyytyväisenä ilman juustoa, sillä itse oluthan on aivan kelvollinen lisä Olvin matala-alkoholisten sarjaan.

 "Onko IPL seuraava IPA?", kysyy lappu. Ei ole, vastaa bloggari. Toisinaan ovat silti varsin maistuvia, etenkin jos etiketissä sattuu olemaan jonkinlainen Kissa. No, asiaan. Tätä olutta "kannattaa kokeilla tuhdin cheddar-juuston kanssa." Hieman haiskahtaa hiljattain lanseeratulta Jukola - yhteistyöltä, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Kuinka ollakkaan, lähikaupan ainoa cheddari oli Jukolan juustolta. Tämä on hieman parempi match, mutta ei kuitenkaan taivaassa tehty. Vähän liikaa on tässäkin juustossa potkua oluelle, joten jatkoon ei tälläkään päästä.

Eräänlaisena jokerikorttina otan maistoon vielä kotona uuden tölkin IPL:ää ja paketissa mukana tulleet Deliciestin isot sourcream & onion sipsit. Naurettavan epäkäytännöllinen sipsi joka on mahdoton syödä sotkematta, mutta voisi ehkä makuparina toimia? Ja toimiikin! Harmi ettei ollut enää vehnäistä millä testata, mutta tämähän toimi just eikä melkein. Sipsi on sopivan kevyt mutta kuitenkin hieman rasvainen syötävä, jolloin raikkaan lagerin ominaisuudet ovat parhaimmillaan. Paketti ja tölkki hävisivät täysin huomaamatta kitusiin. Tätä kannattaa kokeilla, tosin ehkä mieluummin joillain kätevämmillä sipseillä, ellei sitten halua haastaa itseään.

Olvin kevään uutuudet

Olvi muisti jälleen ilmaisnäytteillä. Tätä nykyä näytteet tulevat Suomen Olutseuran hallituspestin kautta, mutta liekö tuolla niin väliä. Keväisessä näytepakkauksessa oli lageria, pari alkoholitonta ja pussi pähkinöitä. Otin koko paketin kerralla testiin.

Paketin vetonaula oli luonnollisesti Daring Daughter - sarjan uusi tulokas, West Coast Lager. Olvin craftimpi tuotanto on ollut melko onnistunutta kautta linjan. Daring Daughter lagersarja on ollut ehkä hieman maltillisempi kuin muut, ja tämä IPL-versio jatkaa samoilla linjoilla. Vähän hedelmäinen, sopivan katkera, mutta lähinnä puhdasta ja laadukasta peruslageria. Kyllähän tämän (lähes) koska tahansa ihan tavallisen bulkkilagerin yli valitsisi, mutta jää omassa olutpaletissani samaan väliinputoajan rooliin kuin muutkin saman sarjan tuotokset, eli tuskin tulee usein ostettua vaikka hyvä tuote onkin. Toivottavasti puree suureen yleisöön.

***½ / *****

Virossa Olvin omistamalla A. Le Coqilla tehty Fassbräuse on ollut jo jonkin aikaa markkinoilla, lyhyen Untappd - tutkimuksen perusteella ainakin yli vuoden, mutta tulee ilmeisesti Suomen markkinoille uutena. Fassbräuse, eli sanatarkasti hanasooda, ei varsinaisesti ole olutta, vaan Saksassa perinteinen hedelmän ja mallasuutteen sekoitus, jota tarjotaan alkoholittomana vaihtoehtona. Ja sitähän tämä on, tosin ihan onnistuneesti. Vähän maltaista sitruunalimonadia. Kyllä tällä paikkansa on, ja olen ostanut tuon näytteen jälkeen jo pari tölkkiä lisää.

***½ / *****

A. Le Coqilta tulee myös tämä, alkoholiton IPA. Oikein mainio tuote, joka ei ole ollenkaan vetinen tai vierteinen. Kevyt toki, mutta sitä on alkoholittomien kanssa vaikea välttää. Jotain se kuitenkin kertoo nousseesta tasosta tällä sektorilla, että tällainen melko virheetön alkoholiton IPA ei hätyyttele mitään huippuarvosanoja, vaikka vielä joitain vuosia sitten tämä olisi ollut varma hitti. No, saatan silti ostaa jos sopiva paikka tulee, koska tuote on kunnossa.

*** / *****

Entäs se pähkinämix? Pussi oli hieman yllättäen Hakaniemen kauppahallissa operoivan Mocca Maten pähkinäsekoitus. Jättimaissia, pistaasia, cashewia ja mantelia, mausteena vain öljyt, suolat ja paahto. Toimi kyllä erinomaisesti lagerin kaverina Suomi-Bosnia ottelua katsoessa. Mahdollista linkkiä Olviin en vielä onnistunut salapoliisityölläni kaivamaan, mutta kertokaa jos keksitte.

**** / *****

Olvi Rye Mild NEIPA

 

Olvi lähestyi pitkästä aikaa bloggarinretkua tuotenäytteellä. Tällä kertaa tarjolla oli Olvi Rye Mild NEIPA, joka vastaa terveyden ja hyvinvoinnin megatrendeihin. Markkinointimateriaalissa sanotaan suoraan että Hi-Hopin hyvä vastaanotto on huomattu ja ykkösvahvuisissa on vielä tilaa uudelle tuotteelle, joten parempi takoa kun rauta on kuumaa. Paketissa tuli mukana myös kaksi juuri tällaiselle oluelle sopivan isoa IPA-lasia, ja kaksi jykevää puista coasteria.

Ja mikäpä tällaisella on takoessa. Olvi on ollut aina hyvä näissä craft-ulostuloissaan, eikä Rye Mild NEIPA tee poikkeusta. Erittäin hedelmäinen jo lasiin kaadosta alkaen, ruis tuo runkoa miedosta vahvuudesta huolimatta ja leikkaa vähän kuivahumaloinnin makeutta. Tämä ei ole mikään Northern Lights - henkinen mehupommi, vaan ihan rehti suomalainen versio NEIPAsta. Sopii ainakin omaan suuhun niin hyvin että tulee korvaamaan Hi-Hopin go to kevyempänä oluena. Harmi vain että kesä ehti jo mennä, sillä puistobisseksi tämä olisi ollut huikea. Mutta eiköhän tätä viitsi kotonakin juoda.

Olvin kevään uutuuksia

Juuri pahimman koronaisolaation alla Olvi lähestyi kotiinsa eristäytyvää bloggaria kevään tuoteuutuuksilla. Olvin toisen polven panimomestaria Silja Hylkistä kunnioittava Daring Daughter sarja lanseerattiin pari viikkoa sitten. En tiedä pidettiinkö 17.3. aikataulutettu lanseeraustilaisuus lopulta vai ei, mutta itse en siihen ollut pääsemässä kuitenkaan, joten ilahduin näistä näytteistä. Samalla mukana tuli uusi yuzulonkero, sekä 5,5 % vahvuuteen nostettu tuttu verigreippilonkero. Viikonloppu oli hyvä hetki ottaa näytteet testiin.

Daring Daughter Brut Lager on "kuivaksi käytetty ultra-dry lager". Jos sitä on tavoiteltu niin siinä ei varsinaisesti onnistuttu, koska ei tämä kuivuudeltaan pelaa yhtään samassa sarjassa esim. Asahin kanssa. Toisaalta hyvä niin, koska en pidä Asahista. Ja ihan hyvä oluthan tämä kuitenkin oli. Sushin kyytityttärenä jopa mainio. Hedelmäinen ja sopivan ohut tulevan hellekesän janojuomaksi. Puhdas ja laadukas, kuten Olvilta on lupa odottaa.

Daring Daughter Tropical Lager on siskoaan vahvarunkoisempi ja hedelmäisempi. Kuten useimmat joilta olen arvioita kuullut, pidin tästä hieman brut lageria enemmän. Muodikas sabro-humala sopii tähän mainiosti ja kokonaisuus on aika alemainen, mutta kuitenkin lagermaisen kevyt ja helposti juotava. Tämän minä näistä kuitenkin mieluummin mökkijuomaksi ostaisin, ja mielelläni ostaisinkin.

Oluiden jälkeen oli aika ottaa jälkkäriksi lonkeroa. Nykyään Olvin omistuksessa oleva Helsinki Distilling Company on tehnyt aivan pätevää lonkeroa ennenkin, ja yuzu on oikein mainio lisä heidän listoilleen. Katkeruus, jota tässä on reiluhkosti, tulee ilmeisesti greipistä. Yuzu taas on ihan syystä melko trendikäs hedelmä juuri nyt, ja sen uniikki maku toimii tässäkin loistavasti. Tosin en ole ihan varma ettei jokseenkin yhtä hyvä lonkero olisi ollut tehtävissä myös jollain halvemmalla ja vähemmän trendikkäällä sitruksella, mutta yuzu todennäköisesti myy. Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä tämäkin oli hyvää.

Illan viimeisenä otettiin maistoon se tutumpi verigreippilonkero. En ihan tiedä miksi tämä on pitänyt 5,5 % rajaan nostaa kun miedompanakin toimii ihan yhtä hyvin, mutta ei tuosta nyt varsinaisesti suurta haittaakaan ole ollut. Sopivan katkera ja ei liian makea, selvästi peruslonkeroa miellyttävämpi juotava. Tätäkin voisin kyllä ostaa, mutta näistä kahdesta ehkä mieluummin ottaisin yuzuversion koriini jos valinta pitäisi tehdä.

Olvilla (ja Helsinki Distilling Companyllä) ei tälläkään kertaa onnistuttu epäonnistumaan. Katsotaan miten seuraavalla kerralla. Toivotaan että molemmille on vielä seuraava kerta tulossa.

Olvi Winter Ale

Olvilta on aina muistettu ystävällisesti kutsua minut uusien tuotteiden lanseeraustilaisuuksiin, niin myös nyt. Tällä kertaa luvassa oli jatkoa Olvin erikoisoluiden "värisuoralle", kansanäänestyksellä valitun Winter Alen muodossa.

Rento ja epämuodollinen tilaisuus pidettiin Olvin enemmistöomistuksessa olevan Helsinki Distilling Co.:n tislaamoravintolassa, jossa kerrottiin oluen synnystä ja itse oluesta. Paikalla oli luonnollisesti kotimaisen olutmedian kerma (Olutposti, Shaker), sekä pohjasakka (diipadaapabloggarit). Molempiin ryhmiin kuuluville en nyt löydä sopivaa juomavertausta.

Muistan itse äänestäneeni ESB:tä, mutta olisihan se kieltämättä ollut "tylsä" valinta verrattuna Scottish Exportiin. Vajaan neljän tuhannen äänestäjän määrää kehuttiin vuolaasti, ja onhan se hyvä luku, mutta jos samassa yhteydessä Pint Pleasella kerrotaan olevan "kymmeniä tuhansia" käyttäjiä, mitä vähän epäilen, äänestäjämäärä näyttäytyy hieman eri valossa. No, kansan valitsema olut joka tapauksessa, eikä minulla ole lopputuloksesta valittamista.

Virallisen osuuden lopuksi kaikki Olvin erikoisoluet IPAa lukuunottamatta tehnyt panimomestari Silja Hylkinen kertoi itse oluesta. Olvin mukavuusalueen kerrottiin olevan USA:ssa, mutta tällä kertaa lähdettiin muualle ja "jouduttiin" tekemään olut mallas edellä. Täytyy sanoa, että pidän tästäkin lopputuloksesta. Ei niin ylimakea kuin monet skotit tuppaavat olemaan, humalaa on sopivasti mutta se on selvästi sivuosassa, makeaa pähkinäistä mallasta sitäkin enemmän. Hiilihapotkin sopivan alhaalla tällaiseen juomaan, kuten Arde paikan päällä oivalsi huomauttaa.

Hinta tulee epäilemättä olemaan hyvin kilpailukykyinen, ja siksi olenkin varma että tämä olut tarttuu kaupasta mukaan vielä monesti tänä syksynä ja tulevana talvena. Suosittelen samaa myös muille. Cheers!

Olvin vappupaketit

Olvilta lähetettiin reilu viikko sitten paketti uusia profiilipulloja, sekä comebackin myötä tölkillinen Summer Alea. Tyylikkäitähän nämä pullot ovat ja pienempi pakkauskoko on lähtökohtaisesti isoa parempi, mutta ehkä kuitenkin suurin osa näistä oli juuri sellaisia isoon tölkkiin sopivia. Odotan hieman skeptisesti mihin hintaan nämä kauppoihin tulevat (vai ovatko jo?), mutta hintakikkailulta hieman tuoksahtaa. Se heille sallittakoon, sillä hyviä tuotteitahan nämä ovat kaikki, myös tuo joukosta erottuva Sandels Pils.

Juuri ennen kuin ehdin tämän kirjoittaa, tuli Olvilta toinenkin paketti.

Perusteluna oli maun raikastuminen ja pakkauksen vaaleneminen, mutta turha tässä on ketään huijata. Ihan kiva että Olvi muistaa bloggareita ihan rehdillä vappubetonilla. Kyllähän tätä kelpaa kevätkelissä puistossa "maistella ja vertailla".

Hyvää vappua itse kullekin!

Kannas 80v juhlamenu

Eerikinkadun klassinen kortteliravintola Kannas täytti tänä vuonna 80 vuotta. Sen kunniaksi oluet ravintolaan toimittava Olvi päätti tarjota ruokaa ja juomaa bloggareille ja muille diipadaapailijoille. Parempi mediaväki sai runsaamman kestityksen, mutta tällaisille tusinabloggareillekin tarjottiin juhlamenu ruokajuomineen, myös avecille. Kannaksessa on tullut muutaman kerran tyytyväisenä käytyä eikä matkaa ole kotiovelta kovin paljoa, joten tokihan tämä etu käytiin käyttämässä.

Alkuruokana tarjolla oli kaksi pientä bliniä sienisalaatilla, savustetulla punajuurella ja marinoidulla punasipulilla. Ruokajuoman virkaa toimitti Sandels Pils. Punajuuri oli tämän annoksen MVP, mutta kokonaisuus toimi muutenkin oikein kivasti. Kevyt pils komppasi odotetun vahvasti.

Pääruokana pöytään kannettiin runsaahko saslik, vielä runsaamman perunalisukkeen, valkosipulisen kastikkeen ja tomaatin kera. Olvi IPA oli sopiva ruokajuoma. Lihaa syömättömälle avecille tuotiin vahvalla juustolla täytettyä portobelloa saslikin tilalla. Molemmat annokset olivat aika raskaita, etenkin sienet. Kannakselle tyypilliseen tapaan syötävää oli niin paljon, ettei kumpikaan saanut perunoista syötyä puolia enempää. Muutenkaan annos ei ehkä ollut ihan Kannaksen parhaimmistoa, mutta ei huonokaan.

Jälkiruokana piti vielä jaksaa leipäjuustoa lakkahillolla. Selvästi talossa tehty leipäjuusto oli hieman kuivaa, mitä tosin lakkahillo hyvin paikkasi. Ruokajuomana uudesta profiilipullosta tarjoiltu American Cream Ale istui etenkin lakkahillon kaveriksi mainosti.

Menu ei ehkä tarjonnut aivan parasta mitä Kannakselta löytyy, mutta siitä huolimatta lähdimme jatkamaan matkaa varsin tyytyväisinä. Kannas on klassikko syystä. Suosittelen käymään.

Olvin "uutuudet"

Olvilta tuli yhtäkkiä yllättäen paketti, ja vieläpä samana päivänä kun #valkoinenkurittaja saapui sotkemaan pääkaupunkimme liikenteen. Tämä ei voinut olla sattumaa!* Hieman yllätyin kun paketissa odotti III, Export, Tuplapukki ja Fizzin Original Dry. Hetkinen!

Kyseessähän oli tietenkin Olvin uuden pullotyypin julkaisu. Tämä minimalistinen etiketti läpinäkyvällä pohjalla ei ole Olville ihan uusi juttu, sillä joissain A le Coq brandin tuotteissa tätä on käytetty jo pidemmän aikaa, mutta silti sanoisin että lopulta ihan toimiva uudistus. Mihinkään massakulutukseen tällä ei selvästikään pyritä, koska ne markkinat kuuluvat tölkkimonipakkauksille, mutta todennäköisesti Olvin tavoitteena on saada uusi pullo tarttumaan yksittäistä olutta hakevan ostajan mukaan. Eikä se huono ratkaisu olisikaan, kyllähän Olvin lager pärjää vertailussa ainakin kotimaisiin pienpanimolagereihin. Nytkin III ja Export menivät kuvan oton jälkeen saunajuomana oikein mainiosti. Tuplapukki ei niinkään... Ruskea nauha III:n kaulassa on aika heikosti mietitty ruskeaan pulloon, mutta muuten positiivinen muutos.

* Voihan, pöhkö. Ja oli.

Olutkulttuuria maakunnista: Iisalmi

Sitten itse matkan pääkohteeseen, Iisalmeen. Inspiraationa matkalle toimi osittain Suomen Olutseuran hiljattain tekemä Kouvolan excu. Halusin lähteä porukalla jollekin pienemmälle paikkakunnalle. Seuralla on Iisalmesta kotoisin olevia aktiivijäseniä ja onhan siellä Olvi ja panimomuseo. Matkaan siis!

Perjantaina saavuimme aika myöhään mutta ehdimme silti Eevan kanssa pikaisesti testata hotellin yhteydessä olevan irkkubaari (O')Nelly'sin, joka oli viihtyisä jos hieman epäkäytännöllinen kuppila.

Aamulla saimme seurueeseemme jopa yhden henkilön lisää kun lähdimme kohti Olvin panimon kupeessa sijaitsevaa panimomuseota, joka oli pyynnöstämme auki lauantaina. Onneksi paikalle oli jälkeemme tulossa toinen, toivottavasti isompi ryhmä. Amanuenssi oli sinänsä mukava tyyppi ja esitteli mielenkiintoisen panimomuseon asiantuntevalla otteella. Vain lopun taproom jäi puuttumaan vertailussa kansainvälisiin vastineisiin Carlsbergilla ja Heinekenillä. Pienpanimo on kyllä suunnitteilla, kuulemma.

Koska aikaiseen sovitun museokierroksen jälkeen "hyvät paikat" eivät olleet vielä auki, kävelimme Olvin olutpannun ja maailman pienimmän ravintolan, Kuapin, kautta todelliseen ammattilaispaikkaan, Tuoppi-Kellariin. Klo 9 alkava aukiolo sen todistaa. Miellyttävä paikka siitä huolimatta, vai ehkä juuri siksi?

Matka jatkui kaupungin esteellisimpään baariin, Old Dogiin, jossa nautimme baarin omaa (keskinkertaista) olutta ja kelpo ruokaa. Välipysähdyksinä toimivat tämän jälkeen kaupungin esteettömin baari Kuohu, sekä nostalgista patinaa huokunut Seurahuoneen lounge bar.

Tässä vaiheessa seurueemme oli kasvanut kuusihenkiseksi ja matka jatkui Chapliniin, jossa ruoka oli hyvää ja oluttakin sai. Toisella vierailulla myös Nelly oli mukavampi, ainakin valoisampi.

Osa seurueesta lähti nyt kotiin, osa nukkumaan. Itse jatkoin vahvimpien mukana typötyhjään Cave - yökerhoon, siitä viihdyttävät punk-iltamat tarjonneeseen Gracevilleen, joka muuten meni konkurssiin välittömästi vierailumme jälkeen, sekä uudelleen Tuoppi-Kellariin, jossa karaoke oli täydessä käynnissä. Tämä viimeistään toimi valomerkkinä ja poistuin itsekin vähin äänin hotellille.

Kävelimme vielä seuraavana aamuna Iisalmen "rantaraittia" ja yleisvaikutelma kaupungista oli varsin positiivinen. Istumisen arvoisia olutpaikkoja ainakin riitti, samoin muuta nähtävää yhden viikonlopun tarpeisiin. Kannatti käydä, ensi vuonna Mikkeli?

Iisalmi kunniamaininnat:

Olvi Sandels IV A, 2.7/5, hana @ Tuoppi-Kellari

- Täällä Olvi maistui.

Iso-Kallan Old Dog, 2.4/5, pullo @ Old Dog

- Oma olut on aina plussaa.

Dry & Bitter Still Lifestyle, 3.5/5, pullo @ Old Dog

- Mielenkiintoinen kahvistout-tick.

Thornbridge Coco Cocoa, 3.5/5, pullo @ Old Dog

- Kookosta ja suklaata

Sarjan aiemmat osat: matka Iisalmeen, Forssa, Loviisa, Oulu