Olvin vahvat uutuudet

Olvi lähetti hyvinkin pian alkoholilain muutoksen jälkeen hieman näytteitä. Kuten arvata tai pelätä saattoi, pääpaino oli prosenttimerkin vieressä sijaitsevassa numerossa, vaikka olihan tuossa pari uutta craft-perheen jäsentäkin mukana. Koko kesän minulla oli jääkaappi niin täynnä juomista odottavia oluita, ettei näille vain löytynyt sopivaa hetkeä, ennen kuin syksyllä koitti mökkiviikonloppu isän kanssa. Nappasin setin sinne mukaan hienossa Olvilta samassa lähetyksessä tulleessa puuhasalkussa.

Kaksihenkinen raatimme arvioi tuotteet viikonlopun aikana. Odotusarvona pidin että isälle eivät siiderit juuri maistuisi ja oluissa vahvemmat olisivat enemmän hänen makuunsa kuin nämä modernit humaloidut hömpötykset. Valitettavasti ehdin hukata juomien mukana tulleen saatekirjeen ennen postauksen kirjoittamista niin en osaa sanoa mitä näistä siinä valehdeltiin.

Olvi Colorado Pale Ale

Voi kuulostaa eksoottiselta jos asiaa ei mieti alkua pidemmälle, mutta lopulta kyseessä lienee siis jotakuinkin niin tavanomainen APA kuin kuvitella saattaa. Ja sitähän tämä on. Ei huono, mutta ei mitään yllätyksiä. Makeutta, hedelmää, maltillinen peräkärry. Isällekin maistui, koska ei ollut liian katkera mutta oli raikas.

Raadin arvio: 3½

Olvi American IPA

Tämähän voisi pelkästään nimien perusteella olla edellisen toisinto, mutta ei kuitenkaan ole. Selkeästi kuivempi, jonkin verran katkerampi. Lisäksi tässä aromihumalat nojaavat enemmän sinne pihkaan kuin hedelmään päin. IPA tunnistettiin tästä selvemmin negatiiviseksi termiksi kuin edellisen PA, mutta ei kuulemma liian katkera tämäkään vaikka ei yhtä hedelmäinen.

Raadin arvio: 3+

Fizz Strong Dry Apple

Koska kyllähän nyt 7 % vahvuinen omenaviinisiideri "piti" saada markkinoille heti kun laki sallii? Ei kuiva verrattuna mihinkään oikeasti kuivaan siideriin mutta kuivemmasta päästä näitä tuotoksia. Hieman yllättäen raadin vanhempi jäsen pitää tästä enemmän kuin aiemmista oluista. "Ei tää huono ole, omenasiiderille tuoksuu". No nuo oikeastaan molemmat pitävät minustakin paikkansa, koska yllättävän kelvollinen tuote tämä lopulta on, jos nyt ei paljoa yli kolmea tähteä minulta ansaitse.

Raadin arvio: 3½

Fizz Strong Apple Vanilla

Mikä olisikaan vielä tarpeellisempaa kuin vahva omenaviinisiideri? Tietenkin maustettu vahva omenaviinisiideri! Vanilja on kuitenkin sivuosassa ja omena tästä päällimmäisenä nousee. Itse pidän tästä hieman edellistä vähemmän, vaikka ei tämäkään lopulta huono ole. Isäni jopa edellistä enemmän, mikä aiheuttaa myös edellistä suurempaa ihmetystä.

Raadin arvio: 4-

Olvi Sandels Vahva 7,5 %

Sitten yksi setin ennakkosuosikkeja, sillä raadin toinen osapuoli pitää sekä Sandelsista että tuplapukeista. Yllätykset saivat kuitenkin jatkoa, kun tämä ei kovin hyvin maistunutkaan. Vanhemmiten alkaa kuulemma vahvuus olla miinus. "Parempi kuin tiskivesi" oli kovin kehu mihin raati yltyi.

Raadin arvio: 3-

Olvi Tuplapukki

"Tämähän oli ennen se mitä tuli ostettua." Vaan ei tule enää. Alkoholi maistuu eikä hyvällä tavalla. Ei tämä minusta viinalagerien pahimmasta päästä ole, mutta ei nyt mikään erityinen makunautintokaan. Ei kerää kehuja kummaltakaan.

Raadin arvio: 3-

Tämähän meni jotakuinkin täsmälleen päinvastoin kuin odotin, eli siiderit veivät voiton, välissä humaloidut uutuuet ja pohjalla sitten nämä mörkölagerit.

Ennen tämän postauksen kirjoittamista ehti tulla Olvilta seuraavakin näytepaketti, niin arvioidaan nyt samaan syssyyn sitten.

Olvi Oceanic NEIPA

Tuotteen mukana tuli hieman hauskasti ehkä maailman tukevin kestokassi (ei kuvassa) ja maailman rimpuloin sateenvarjo (kuvassa). Oman asuinseutuni ilmastossa tuota ei varmaan voi kovin usein avata sisälläkään ennen kuin se kääntyy jo ympäri. No, entäs itse olut? Markkinapuheissa uudenlainen, vahvempi NEIPA. No, tällaisia ne pienpanimot ovat tehneet jo aika monta vuotta, mutta ihan kiva että Olvikin pääsi lopulta ihan rehdin NEIPAn makuun, koska sellainen tämä kuitenkin on. Ehkä ensi kertaa kotimaiselta suurpanimolta? Vähän toki edelleen sieltä kevyemmästä päästä, mutta sentään kunnolla samea ja mehuinen. Voisi tätä joskus ostaakin.

3.4/5

Olvin uutuudet makuparitestissä

Tällä kertaa olin unohtanut luottaa Olvin ilmaislähetykseen ja päätynyt ostamaan molemmat uutuudet ensin itse kaupasta. Mutta sieltähän se pakettikin lopulta tuli, joten sovitaan nyt että nämä ovat niitä ilmaisnäytteitä. Olvihan julkaisi hieman hassusti erinomaisesti kesään sopivat American Mild Wheat Alen ja Daring Daughter - sarjan India Pale Lagerin nyt kun kesää ei ole enää edes Tero Vaaran mielestä juurikaan jäljellä. Mukana tulleessa lappusessa oli mainittu hieman makupareja, jotka päätettiin ottaa testiin.

Aloitetaan miedommasta päästä. "Terveystietoisten oluen ystävien tarpeeseen" vastaava American Mild Wheat Ale sopii lapun mukaan "hyvin esim. miedon goudan, sinihome- tai vuohenjuuston kera." Testiin otettiin Castellon Organic Blue, joka ei ole missään tapauksessa sinihomejuustojen vahvimmasta päästä, ja metsään mentiin niin että heilahti. Juusto rasvaisuus peittää koko oluen alleen ja ensimmäisen maiston jälkeen nämä toimivat kuin taidegallerian juusto ja kyykkyviini - juusto peittää juoman maun alleen ja yhteispeliä ei löydy hyvällä tahdollakaan. Loput oluesta juotiin tyytyväisenä ilman juustoa, sillä itse oluthan on aivan kelvollinen lisä Olvin matala-alkoholisten sarjaan.

 "Onko IPL seuraava IPA?", kysyy lappu. Ei ole, vastaa bloggari. Toisinaan ovat silti varsin maistuvia, etenkin jos etiketissä sattuu olemaan jonkinlainen Kissa. No, asiaan. Tätä olutta "kannattaa kokeilla tuhdin cheddar-juuston kanssa." Hieman haiskahtaa hiljattain lanseeratulta Jukola - yhteistyöltä, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Kuinka ollakkaan, lähikaupan ainoa cheddari oli Jukolan juustolta. Tämä on hieman parempi match, mutta ei kuitenkaan taivaassa tehty. Vähän liikaa on tässäkin juustossa potkua oluelle, joten jatkoon ei tälläkään päästä.

Eräänlaisena jokerikorttina otan maistoon vielä kotona uuden tölkin IPL:ää ja paketissa mukana tulleet Deliciestin isot sourcream & onion sipsit. Naurettavan epäkäytännöllinen sipsi joka on mahdoton syödä sotkematta, mutta voisi ehkä makuparina toimia? Ja toimiikin! Harmi ettei ollut enää vehnäistä millä testata, mutta tämähän toimi just eikä melkein. Sipsi on sopivan kevyt mutta kuitenkin hieman rasvainen syötävä, jolloin raikkaan lagerin ominaisuudet ovat parhaimmillaan. Paketti ja tölkki hävisivät täysin huomaamatta kitusiin. Tätä kannattaa kokeilla, tosin ehkä mieluummin joillain kätevämmillä sipseillä, ellei sitten halua haastaa itseään.

Olafin tölkit - uhka vai mahdollisuus?

 

Sain hiljattain ilmaisnäytteenä kasan Olafin ruokakauppavahvuisia tölkkituotteita. Mukana tuli itse asiassa myös muutama Mikkeller, he kun ovat löytäneet Savonlinnasta itselleen maahantuojan, mutta niistä on oikeastaan vielä vähemmän sanottavaa kuin näistä. Riittänee todeta että Mikkellerin alkoholittomat ovat nykyään erinomaisia mutta jostain se panostus on ollut selvästi pois.

Sitten asiaan. Olaf, joka tunnettiin alkuvuodet nimellä Mustan Virran panimo, on ollut minulle aina sympaattinen pieni panimo. Syynä on ehkä osittain mukava visuaalinen ilme, osittain sijainti Savonlinnassa, joka on "kiva kesäkaupunki" lähellä kotikaupunkiani Mikkeliä. Valitettavasti vain oluet eivät ole kovinkaan säännöllisesti olleet tikissä, ja ilman noita sympatiapisteitä mahdollisuuksien antaminen olisi loppunut jo kauan sitten. Toki Northern Comfort oli kaiken hyvän maineensa arvoinen ja on niitä osumia muutenkin välillä tullut, mutta useammin on menty edelleen ohi kuin maaliin. Mutta olisiko tölkkeihin siirtymisessä jonkinlainen pelastus?

No, ei oikeastaan. Laadussa ei valitettavasti huomaa minkäänlaista eroa. Lager, Pale Ale ja IPA olivat kaikki kohtalaisen heikkoja ja vihannessopan sävyttämiä. Lisäksi ulkoasu jossa jätetään alumiinin värinen tölkki sellaisenaan näkyville tuo ainoastaan halvan ja laiskan vaikutelman. Kaksi tölkiltään paremman näköistä olutta olivat sentään myös juomina parempia. Nahkamies on nimeltään yksi parhaita kotimaisia NEIPA-oluita, mutta juomana kuitenkin alempaa keskitasoa. Silti, ei suuria virheitäkään. Pils Holgersson on myös hyvällä nimellä varusteltu, ja lisäksi varsin kelvollinen ja suht puhdas pils. Kyllähän näitä joisi, jos vain voisi luottaa siihen että taso pysyy lähempänä näitä kuin kolmea ensin mainittua.

Sitten aloin miettiä, olisiko tämä kuitenkin vain harrastajatason ongelma? Huomaako peruskuluttaja näitä laatuvirheitä? Jokuhan Olafia edelleen ostaa, kun panimo on pystyssä ja tekee jopa laajennuksia ja investointeja. Päätin juottaa näistä paria, Lageria ja Pale Alea, tutuille jotka eivät harrasta oluita eivätkä ainakaan osaisi nimetä mitään tyypillisiä virhemakuja. Ja aivan kuten arvelin, heidän mielestään molemmat olivat "ihan hyvää kaljaa". Lager oli kuulemma "vähän liian IPAmainen", mutta en sentään laske rapeaa humalointia virheeksi. Makuasioita. Hyvällä brändillä ilmeisesti tosiaan voi päästä pitkälle, vaikka tuote ei sitä aina edellyttäisi.

Toivon kuitenkin että Savonlinnassa saadaan prosessit kuntoon ennen kuin tämän maan oluenjuojat oppivat maistamaan edes ilmeisimmät virheet. Jälkimmäisessä voi tosin kestää.

Olvin kevään uutuudet

Olvi muisti jälleen ilmaisnäytteillä. Tätä nykyä näytteet tulevat Suomen Olutseuran hallituspestin kautta, mutta liekö tuolla niin väliä. Keväisessä näytepakkauksessa oli lageria, pari alkoholitonta ja pussi pähkinöitä. Otin koko paketin kerralla testiin.

Paketin vetonaula oli luonnollisesti Daring Daughter - sarjan uusi tulokas, West Coast Lager. Olvin craftimpi tuotanto on ollut melko onnistunutta kautta linjan. Daring Daughter lagersarja on ollut ehkä hieman maltillisempi kuin muut, ja tämä IPL-versio jatkaa samoilla linjoilla. Vähän hedelmäinen, sopivan katkera, mutta lähinnä puhdasta ja laadukasta peruslageria. Kyllähän tämän (lähes) koska tahansa ihan tavallisen bulkkilagerin yli valitsisi, mutta jää omassa olutpaletissani samaan väliinputoajan rooliin kuin muutkin saman sarjan tuotokset, eli tuskin tulee usein ostettua vaikka hyvä tuote onkin. Toivottavasti puree suureen yleisöön.

***½ / *****

Virossa Olvin omistamalla A. Le Coqilla tehty Fassbräuse on ollut jo jonkin aikaa markkinoilla, lyhyen Untappd - tutkimuksen perusteella ainakin yli vuoden, mutta tulee ilmeisesti Suomen markkinoille uutena. Fassbräuse, eli sanatarkasti hanasooda, ei varsinaisesti ole olutta, vaan Saksassa perinteinen hedelmän ja mallasuutteen sekoitus, jota tarjotaan alkoholittomana vaihtoehtona. Ja sitähän tämä on, tosin ihan onnistuneesti. Vähän maltaista sitruunalimonadia. Kyllä tällä paikkansa on, ja olen ostanut tuon näytteen jälkeen jo pari tölkkiä lisää.

***½ / *****

A. Le Coqilta tulee myös tämä, alkoholiton IPA. Oikein mainio tuote, joka ei ole ollenkaan vetinen tai vierteinen. Kevyt toki, mutta sitä on alkoholittomien kanssa vaikea välttää. Jotain se kuitenkin kertoo nousseesta tasosta tällä sektorilla, että tällainen melko virheetön alkoholiton IPA ei hätyyttele mitään huippuarvosanoja, vaikka vielä joitain vuosia sitten tämä olisi ollut varma hitti. No, saatan silti ostaa jos sopiva paikka tulee, koska tuote on kunnossa.

*** / *****

Entäs se pähkinämix? Pussi oli hieman yllättäen Hakaniemen kauppahallissa operoivan Mocca Maten pähkinäsekoitus. Jättimaissia, pistaasia, cashewia ja mantelia, mausteena vain öljyt, suolat ja paahto. Toimi kyllä erinomaisesti lagerin kaverina Suomi-Bosnia ottelua katsoessa. Mahdollista linkkiä Olviin en vielä onnistunut salapoliisityölläni kaivamaan, mutta kertokaa jos keksitte.

**** / *****

Olvi Rye Mild NEIPA

 

Olvi lähestyi pitkästä aikaa bloggarinretkua tuotenäytteellä. Tällä kertaa tarjolla oli Olvi Rye Mild NEIPA, joka vastaa terveyden ja hyvinvoinnin megatrendeihin. Markkinointimateriaalissa sanotaan suoraan että Hi-Hopin hyvä vastaanotto on huomattu ja ykkösvahvuisissa on vielä tilaa uudelle tuotteelle, joten parempi takoa kun rauta on kuumaa. Paketissa tuli mukana myös kaksi juuri tällaiselle oluelle sopivan isoa IPA-lasia, ja kaksi jykevää puista coasteria.

Ja mikäpä tällaisella on takoessa. Olvi on ollut aina hyvä näissä craft-ulostuloissaan, eikä Rye Mild NEIPA tee poikkeusta. Erittäin hedelmäinen jo lasiin kaadosta alkaen, ruis tuo runkoa miedosta vahvuudesta huolimatta ja leikkaa vähän kuivahumaloinnin makeutta. Tämä ei ole mikään Northern Lights - henkinen mehupommi, vaan ihan rehti suomalainen versio NEIPAsta. Sopii ainakin omaan suuhun niin hyvin että tulee korvaamaan Hi-Hopin go to kevyempänä oluena. Harmi vain että kesä ehti jo mennä, sillä puistobisseksi tämä olisi ollut huikea. Mutta eiköhän tätä viitsi kotonakin juoda.

Olvin kevään uutuuksia

Juuri pahimman koronaisolaation alla Olvi lähestyi kotiinsa eristäytyvää bloggaria kevään tuoteuutuuksilla. Olvin toisen polven panimomestaria Silja Hylkistä kunnioittava Daring Daughter sarja lanseerattiin pari viikkoa sitten. En tiedä pidettiinkö 17.3. aikataulutettu lanseeraustilaisuus lopulta vai ei, mutta itse en siihen ollut pääsemässä kuitenkaan, joten ilahduin näistä näytteistä. Samalla mukana tuli uusi yuzulonkero, sekä 5,5 % vahvuuteen nostettu tuttu verigreippilonkero. Viikonloppu oli hyvä hetki ottaa näytteet testiin.

Daring Daughter Brut Lager on "kuivaksi käytetty ultra-dry lager". Jos sitä on tavoiteltu niin siinä ei varsinaisesti onnistuttu, koska ei tämä kuivuudeltaan pelaa yhtään samassa sarjassa esim. Asahin kanssa. Toisaalta hyvä niin, koska en pidä Asahista. Ja ihan hyvä oluthan tämä kuitenkin oli. Sushin kyytityttärenä jopa mainio. Hedelmäinen ja sopivan ohut tulevan hellekesän janojuomaksi. Puhdas ja laadukas, kuten Olvilta on lupa odottaa.

Daring Daughter Tropical Lager on siskoaan vahvarunkoisempi ja hedelmäisempi. Kuten useimmat joilta olen arvioita kuullut, pidin tästä hieman brut lageria enemmän. Muodikas sabro-humala sopii tähän mainiosti ja kokonaisuus on aika alemainen, mutta kuitenkin lagermaisen kevyt ja helposti juotava. Tämän minä näistä kuitenkin mieluummin mökkijuomaksi ostaisin, ja mielelläni ostaisinkin.

Oluiden jälkeen oli aika ottaa jälkkäriksi lonkeroa. Nykyään Olvin omistuksessa oleva Helsinki Distilling Company on tehnyt aivan pätevää lonkeroa ennenkin, ja yuzu on oikein mainio lisä heidän listoilleen. Katkeruus, jota tässä on reiluhkosti, tulee ilmeisesti greipistä. Yuzu taas on ihan syystä melko trendikäs hedelmä juuri nyt, ja sen uniikki maku toimii tässäkin loistavasti. Tosin en ole ihan varma ettei jokseenkin yhtä hyvä lonkero olisi ollut tehtävissä myös jollain halvemmalla ja vähemmän trendikkäällä sitruksella, mutta yuzu todennäköisesti myy. Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä tämäkin oli hyvää.

Illan viimeisenä otettiin maistoon se tutumpi verigreippilonkero. En ihan tiedä miksi tämä on pitänyt 5,5 % rajaan nostaa kun miedompanakin toimii ihan yhtä hyvin, mutta ei tuosta nyt varsinaisesti suurta haittaakaan ole ollut. Sopivan katkera ja ei liian makea, selvästi peruslonkeroa miellyttävämpi juotava. Tätäkin voisin kyllä ostaa, mutta näistä kahdesta ehkä mieluummin ottaisin yuzuversion koriini jos valinta pitäisi tehdä.

Olvilla (ja Helsinki Distilling Companyllä) ei tälläkään kertaa onnistuttu epäonnistumaan. Katsotaan miten seuraavalla kerralla. Toivotaan että molemmille on vielä seuraava kerta tulossa.