14.7.25

Olutpyöräily: Porvoo

Olin pari vuotta sitten Suomen Olutseuran syyretkellä, jossa kävimme Porvoossa Kråkön panimolla. Tuolloin panimon isäntä puheli että majoitustoimintaakin olisi ehkä lähivuosina tulossa. Innostuin tietysti heti että olisipa makea paikka tulla pyörällä yöpymään. No, majoitustoimintaa ei ole vielä käynnistetty, mutta päätin silti pakata pyörän ja lähteä kohti Porvoota. Pitkäkyntiset veivät pyörästä työpaikan edessä yhden runkolaukun edellisenä päivänä, niin piti ostaa eteen parempi tilalle.


Matka taittui nyt ensimmäistä kertaa Nikkilä-Hinthaara reitin kautta, joka sekä toi paremmin karttaruutuja, että oli selvästi mielenkiintoisempaa tietä ajella kuin se suorempi reitti.


Matkaa toki tällä tapaa kertyi vähän enemmän, etenkin kun päätepysäkki oli Kråkö eikä Porvoon keskusta. Hieman alle 80km jälkeen Kråköllä odotti Alpha Lager, joka maistui muuten poikkeuksellisen hyvältä. Vendace ja shrimp pinsa annokset hävisivät myös melko vauhdikkaasti pöydältä. 1st Porterin kanssa nautittua brownie annosta ehti sentään jo vähän maistelemaan.






Vielä parikymmentä kilometriä lisää ja majoitukseen, jonka virkaa toimitti Johannisbergissä Easystay. Ei tähän hintaan glamouria saa mutta sellaista ei tilattukaan, täällä oli kuitenkin mukava sänky, vapaasti käytettävä sauna, sekä aamupala. Eikä matka ollut pyörällä mitenkään sellainen etteikö saunan jälkeen olisi tullut vielä lähdettyä keskustan tarjontaan tutustumaan.


Vanhan Porvoon panimon tuotteet olivat jo festareilta tuttuja, mutta taproomilla kävin ensi kertaa. Siis flightilla liikkeelle. Juttu luisti olutseuratoverin kanssa niin päädyin vielä tilaamaan kaksikin olutta lisää. West Coast IPAlta kuvan vasemmanpuoleinen tuoppi ei kyllä nimestään huolimatta näyttänyt eikä maistunut, mutta ihan hyvä olut se silti oli.






Taproomin jälkeen käytiin yksillä Paahtimossa, joka lienee edelleen se tämän kylän ykköspaikka. Valitettavasti sen tietävät myös kaikki muut oluenjanoiset sekä ravintolan omistajat, joten sekä hinnat että desibelit ovat kohtalaisen korkealla. Käymisen arvoinen paikka, mutta ei tällä kertaa rankan päivän päätteeksi yli yhden oluen mittaiselle visiitille. Loppuillan kohteeksi vielä entinen Näsin Krouvi, nykyinen Näsin Terapia. Ei mikään olutharrastajan paikka, mutta ei mikään kovin synkkä lähiöräkäläkään. Reilusti darts-tauluja ja biljardipöytiä. Kyllä täälläkin kelpaa harrastaa.



Jos menomatkalla olin yllättäen selvinnyt ilman luvattua vesisadetta ja tuulikin oli koko matkan kevyen myötäinen, paluumatkalla synnit tulivat maksuun kun seurana oli kevyt vastatuuli ja tihkuttava sade.


Ja tietenkin myös rengas puhkesi. Paloi kiinni niin että kamerankin kuvat ylivalottuivat muutaman kuvan verran! Onneksi olin saanut vorojen varastaman pumpun tilalle naapurista lainaksi vielä paremman niin sentään renkaanvaihto sujui. Eikä juuri sillä hetkellä edes satanut.


Matkafiilistä paransi myös vain kilometri rengasrikon jälkeen silmien eteen ilmestynyt suoran Porvoon reitin paras taukopaikka, N'avetta. Kyllä tällä limun ja rieskarullan yhdistelmällä jaksoi kotiin päin.


Matkan viimeinen kuva tuli otettua tunti ennen kotia Kontulankaaren upeiden muraalien ääreltä. Tästä eteenpäin olikin jo helppoa.


 Yhteensä ajettavaa kertyi noin 170 kilometriä, mikä voi ehkä kuulostaa paljolta mutta eiköhän tuo kahteen päivään taukoja pitäen onnistuisi useimmilta jotka yhtään säännöllisemmin pyöräilevät. Itselläni myös sekä motivaatiota että matkaa lisäämässä olivat Squadrats ja Wandrer, joiden ruutujen ja katujen perässä tuli ajeltua lenkki jos toinenkin. Joten alla vielä matkan uudet ruudut ja tiet:



Oluita en tähän nyt enempää arvostele, mutta Alpha Lager oli siinä tilanteessa 5/5.

4.7.25

Craft Beer Helsinki 2025

 

Nykyään ei enää jaksa priorisoida oikeastaan mitään olutfestaria niin paljoa, että sen laittaisi kalenteriin ja välttelisi tuplabuukkauksia, mutta jos nyt kerran kohtalaisen tyhjään viikonloppuun osuu vaikka Craft Beer Helsinki, niin on kai paikalle kuitenkin mentävä? Kovien ammattilaisten pääpäivän eli torstain jätin väliin, mutta vierailin alueella perjantaina ja lauantaina. Festarihan on jopa Helsingin mittapuulla aika kallis kun sisäänpääsy on 10 € (tai kolme päivää rannekkeella 17 €) ja juomien hinta alueella melko kova. Paikalle oli silti tullut kohtalaisen paljon väkeä, olihan tarjolla kuitenkin melko laaja panimokattauskin. Vuosia samanlaisena pysynyt festarilasi oli näemmä vaihtunut hieman huonomman muotoiseen, tosin kuvassa näkyvä vaahtoero johtui ihan lasien sisältämistä tuotteista.

Ehkä kiinnostavin kotimainen oli uudehko Atmos, jonka taso ei tällä kertaa houkutellut kuitenkaan yli yhden tuotteen maistoon. Ei siinä, olisi noita kapeammasta valikoimasta voinut maistella enemmänkin eli ei mitenkään kelvotonta tavaraa, mutta sanotaanko että kehitettävää vielä on.




Pulferin oluet puolestaan olivat taas niin sameita ettei edes kuva tarkentunut.


Yhtenä "kohokohtana" voisi mainita myös perjantaille noin klo 17:15 ajoittuneen loka-auton visiitin joka sulki kaikki huussit ja pisuaarit pidemmäksi aikaa. Muodostunut jono on kuvattu vasta sen jälkeen kun sain itse alueella käytyä eikä se silti tahtonut mahtua edes panoramaan.


Kahden päivän aikana tuli maistettua yhteensä 21 olutta 15 eri panimolta. Ihan ok saldo näin ei-TCBW festariksi. Valikoima oli ilahduttavan monipuolinen ihan peruslagereista melkoisiin kikkakolmosiin ja kaikkea siltä väliltä, eli kyllähän tänne mielellään jatkossakin tulee, tosin palkkapäivän on parempi olla lähempänä menneisyydessä kuin tulevaisuudessa.


Craft Beer Helsinki 2025 Top 5:

3. Boernerf Oude Geuze 1871 4.1/5
4. Boerenerf La Ga'Zeuze 4.1/5
5. Omnipollo A Decade of Pastry - Noa Anniversary 4.1/5

19.4.25

Olutkohde: Madrid

 

Hiljattain (okei, jo kuukausi sitten) työt veivät minut Madridiin. Yritin viimeiseen asti saada jotain muuta projektiryhmästämme lähtemään, mutta lopulta tämä raskas vastuu lankesi projektipäällikölle. No ehkä maaliskuinen Madrid on ihan kiva ja kai siellä oluttakin myydään? Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin (10-15 astetta), mutta sateinen (ks. kuva päivältä kun olin eniten ulkona). No olutravintoloissahan ei sada? Liikkuminen onnistui mainiosti sähköisillä kaupunkipyörillä, joskin loppuun ajettujen renkaiden ja sateen yhdistelmä sai minut kerran tekemään lähempää tuttavuutta katukiveyksen kanssa.

Ensimmäisen vapaan illan kohde oli Taproom Madrid, joka oli erittäin laadukas ensikosketus olutskeneen kaupungista jonka oluista olutseuratoverilla ei ollut mitään hyvää sanottavaa. Kattava hanalista, myös paikan päällä pantuja, flighteja tarjolla, automaattisesti kaupan päälle tulevat snacksit (stoutille suklaata) ja naurettavan halvat happy hour hinnat. Ei jäänyt pahaa sanottavaa.


Toisena iltana juomat ja ruoat tulivat työn puolesta kun oli luvassa tapas-henkistä illanviettoa yliopiston huvimajalla. Mahou ja sangria virtasivat pöytään yhtä nopeaan tahtiin kuin ruokalautaset. Ei jäänyt nälkä, jano, tai jälkipolville kerrottavaa oluen laadusta.



Tokihan tuliaisia pitää ostaa, miksi muuten olisin ottanut lyhyelle työmatkalle ruumalaukun? Olutkauppojen kirjo näytti olevan melkoinen ja niistä kohteeksi valikoitui "Enemmän ku kaliaa" josta tulikin laukkuun mukavasti täytettä asiantuntevan myyjän avustamana. Tuolta löytyi jopa todella mielenkiintoista tavaraa vaikkei ajattelisi edes "tylsää olutmaata" Espanjaa, eikä ne kaikki valitettavasti mahtuneet mukaan.












Viimeisen illan aikana tuli käytyä vielä La Buena Cerveza, jossa bulkkioluet teljetään häkkeihin, Beerhouse Madrid, jossa näin reissun toista kertaa äärimmäisen hämmentävää tv-urheilulajia, ski mountaineeringia (tulossa olympialaisiin!), sekä Cuatro Gatos Cervezeria, joka oli keskittynyt belgialaisiin oluisiin, mutta löytyipä sieltä myös paikallisten tulkinta tripelistä. Ei ehkä fiksuin valinta viimeisen illan viimeisenä oluena, mutta niillä korteilla mennään mitä on jaettu. Ja niin, St. Patrick's Dayn läheisyys lienee nähtävissä kuvissa.

Kaiken kaikkiaan Madrid jätti erittäin positiivisen kuvan, mistä en itse ollut lainkaan yllättynyt. Ennemmin yllättyisin nykyään jos modernista eurooppalaisesta suurkaupungista ei saisi hyvää olutta. Toki vahva paikallisuusaste oli positiivinen säväys. Englannilla pärjää kohtalaisesti, mutta kyllä alkeistason espanjankielestä oli iso apu tälläkin matkalla. Valitettavasti yksikään reitilleni osunut baari ei tarjonnut varsinaisesti ruokaa, mutta snackseja tuli jotakuinkin kaikissa pyytämättä pöytään, mikä tietysti auttoi pysymään toisenkin hetken paikalla. Liikkuminen on helppoa kaupunkipyörillä ja varsin kattavalla julkisella liikenteellä. Jos siis mietit Madridia olutkohteena - mikä jottei!

9.3.25

Hagström New Zealand NEIPA

 

Hagströmin kiertolaiskollektiivi on tullut ryminällä kotimaiseen olutskeneen. Tuntuu että riippumatta siitä mitä tyyliä ja millä panimolla herrat tekevät, aina tulee priimaa. Tällä kertaa olutta oli pantu Klondyke-talon NEIPA-pyhätössä Saviolla, Etkon tiloissa, ja tyylihän oli tietysti sumuinen. Sain kutsun julkaisutilaisuuteen (josta on jo reilusti aikaa) ja olihan sinne mentävä kun kalenteriin osui.


Paikalla oli paljon tuttuja naamoja, ja laseissa paljon sumuista kaljaa. Ja olihan se Hagström taas loistavaa. Tämä on ehkä Bandwagonin kanssa Hagströmin katkerin NEIPA, ja se on paljon jos tietää miltä panimon oluet yleensä maistuvat. Tasapaino tässäkin erinomainen, ja tuoreus toki tällä maistolla aivan priimaa. Paljon hyvää sumukaljaa tuli nautittua myös Factoryn ja Etkon brändien alla, mutta ehkä Hagström jäi kuitenkin päivän parhaaksi.




Kaikkien ehdittyä paikalle, eli itselleni juuri ennen lähtöä, illan tähdet nousivat vielä lavalle kertomaan oluesta. En saanut kunnolla jutuista selvää enkä muista enää sitä mistä sain, sen verran petollisia nuo Klondyken IPAt ovat kerta toisensa jälkeen, mutta aplodit puheelle piti tietysti antaa. Hagström on edelleen laadun ja peräkärryn tae.

8.3.25

Ruokaretki Mad Finnille

 

Pitkästä aikaa oli tarjolla Olutkulttuuriseuran ruokaretkeä, johon pääsin itsekin mukaan. Matkalla kävin maistelemassa Olarin pienimuotoisen cask beer festin tuotokset, jotka kaikki joutui toteamaan oikein päteväksi. Bitter oli omaan silmääni vähän kalpea, mutta maussa ei senkään osalta ollut valittamista. Kuvassa vasemmalta oikealle Critter Bitter, Ain't That Ryed, ja cask-paluun tehnyt Hepialus Humuli.





Loppuilta vietettiinkin Mad Finnin Sompasaaren taproomilla. Tampereen tila tuli viime vuonna kokeiltua, ja todettua hieman kolkoksi, jos nyt oluet olivatkin "ihan ok". Sompasaaren tila oli selvästi miellyttävämpi. Pizza maistui, bingossa oli tunnelmaa, telkkarissa oli jalkapalloa ilman ääniä, ja oluetkin toimivat aiempaa paremmin. Tämähän on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos Kalasataman kulmilla janottaa ja/tai nälättää!