Hagström New Zealand NEIPA

 

Hagströmin kiertolaiskollektiivi on tullut ryminällä kotimaiseen olutskeneen. Tuntuu että riippumatta siitä mitä tyyliä ja millä panimolla herrat tekevät, aina tulee priimaa. Tällä kertaa olutta oli pantu Klondyke-talon NEIPA-pyhätössä Saviolla, Etkon tiloissa, ja tyylihän oli tietysti sumuinen. Sain kutsun julkaisutilaisuuteen (josta on jo reilusti aikaa) ja olihan sinne mentävä kun kalenteriin osui.

Paikalla oli paljon tuttuja naamoja, ja laseissa paljon sumuista kaljaa. Ja olihan se Hagström taas loistavaa. Tämä on ehkä Bandwagonin kanssa Hagströmin katkerin NEIPA, ja se on paljon jos tietää miltä panimon oluet yleensä maistuvat. Tasapaino tässäkin erinomainen, ja tuoreus toki tällä maistolla aivan priimaa. Paljon hyvää sumukaljaa tuli nautittua myös Factoryn ja Etkon brändien alla, mutta ehkä Hagström jäi kuitenkin päivän parhaaksi.

Kaikkien ehdittyä paikalle, eli itselleni juuri ennen lähtöä, illan tähdet nousivat vielä lavalle kertomaan oluesta. En saanut kunnolla jutuista selvää enkä muista enää sitä mistä sain, sen verran petollisia nuo Klondyken IPAt ovat kerta toisensa jälkeen, mutta aplodit puheelle piti tietysti antaa. Hagström on edelleen laadun ja peräkärryn tae.

Panimoretki Makulle ja Etkolle

Maku brewing mainosti pimeitä panimopäiviä ja samalla keksin että vielä on Etkon uudessa Klondyke-talon taproomissa käymättä. Nehän on melkein vierekkäin, eli pyörä alle ja menoksi!

Ensimmäiset puolitoista tuntia idea tuntui oikein hyvältä kun hieman plussan puolella ollut syyssää pysyi kuivana ja tietkin olivat lumesta ja jäästä vapaat. Viimeiset puoli tuntia ennen Makulle saapumista alkoi sataa ja perille tullessa varpaita palelsi jo sen verran, että päätin jäädä ilmaiselle makkaralle ja glögille juuri alkavan panimokierroksen sijaan.

Makkara oli maistuvaa, glögi lämmitti, ja panimokaupasta tuli ostettua reiluhkosti tuotteita mukaan, kohokohtina kaikkien perus ipojen ja imppistouttien lisäksi itsenäisyyspäivänä nautittu pussillinen Työmiehen mustaa sahtia ja jouluaattoa odottava Julmust-lonkero. En jäänyt juomaan mitään Makulle kun se ei sisätiloissa ollut sallittua, ja käänsin pyörän kohti Saviota.

Matka tuntui varpaat jäässä vesisateessa yllättävän pitkältä, mutta loppui kuitenkin aikanaan. Tässä vaiheessa sitten oikeasti tajusin että tämähän ei tosiaan ole Keravan keskustassa vaan Saviolla, joten rohkea ajatukseni "kyllä sieltä jotain ruokaa varmaan löytyy" alkoi vaikuttaa aiempaa rohkeammalta. No, Makulta oli vinkattu että Etkolta voisi saada pizzaa ja jos ei saa, läheltä pitäisi löytyä ihan kelvollinen pizzeria. Ensimmäinen optio oli minulle huomattavasti mieluisampi, joten Diavola tilaukseen ja iso West Coast Pils kyytipojaksi.

Kun pizza, olut ja lämpimät sisätilat olivat palauttaneet minut elävien kirjoihin, tilasin "yhden jokaista Factorya". Tosin vain desin annoksissa, kun niitä optioita oli hanassa kymmenen.

Mainioitahan ne pääosin olivat, joskin sumukaljat erottuivat toisistaan pääosin aika heikosti ja stoutit olivat makeammasta päästä, mikä sopi tähän lämpötilaan ja olotilaan täydellisesti, mutta ei ehkä ihan joka kerta toimisi. Lopuksi vielä muutama maistamaton tölkki niin Makua kuin Etkoakin kaapista mukaan ja pikainen kurkkaus panimon puolelle.

Meininki näyttää täällä oikein mainiolta ja vaikka nyt olikin tyhjää, illaksi oli luvassa elävää musiikkia, joten eiköhän tuolla joskus ole ihan ruuhkaakin. Otin Saviosta junan takaisin kotiin ja matka Savion juna-asemalta ei tosiaan ole matka eikä mikään, joten varsin helppo vierailukohde kenelle tahansa lähijunaverkon varressa sijaitsevalle. 

 

Tower Beeer Festival - uuden äärellä?

 

Helsingissä järjestettiin viime viikonloppuna uusi, uudenlainen olutfestivaali. Triplan ostoskeskuksessa sijaitseva The Tower olutbaari järjesti keskellä kauppakeskuksen tapahtumatoria melko kompaktin olutfestarin, jossa kattaus oli pieni mutta laadukas, ja viihdyttämiseen kuten lavajuontoihin ja musiikkiin oli panostettu hieman tavallista enemmän. Beeer sanan kolmannelle e-kirjaimelle en selitystä ole vielä löytänyt.

Idea on mielestäni laadukas, mutta toteutus jätti toivomisen varaa. Ensinnäkin viiden euron sisäänpääsy (joka kaikkialla ensin ilmoitettiin euroa suuremmaksi) karsi tehokkaasti pois satunnaisia pistäytyjiä, joita sijainti valtavien ihmismassojen keskellä olisi varmasti muuten tuonut. Tämän lisäksi vielä lippu piti ostaa muualta kuin portilta, ja vessaankin piti kävellä alueelta ulos. Näiden yhteisvaikutuksesta alue oli ainakin lauantaina alkuiltapäivästä todella tyhjä. Perjantain afterwork-kansaa oli ilmeisesti saatu houkuteltua jonkin verran, mutta alle odotusten, ja lauantainakin kuvien mukaan illemmalla sentään pöydät olivat melko täynnä. Huonomminkin olisi siis voinut mennä. Mutta millainen itse tapahtuma oli?

Itse asiassa ihan mukava. Anikó Lehtisen ja Sampo "Hauskat kotivideot" Marjomaan juonnot toimivat ja saksofonimusiikki oli hienoisesta korniudestaan huolimatta erinomaisen sopivaa alkuiltapäivään. Hieman ihmettelen valintaa pyörittää jopa juontojen ja saksofonin aikaan jättimäisellä näytöllä samaa muutaman mainoksen looppia sen sijaan että olisi esimerkiksi näytetty jotain tapahtumaan liittyvää, mutta kukin tavallaan. Itse pääasia, eli olut, oli erinomaista. Hinta oli melko standardi tämän päivän olutfestareille (3,5 € / 1 dl) ja valikoima oli todellakin pienuudestaan huolimatta laadukas. Maku, Tuju, Etko ja Mallassepät olivat kaikki tuoneet paikalle erinomaisen paletin lagerista kokeilevampiin maisteluoluisiin. Lisäksi tarjolla oli Towerin puolesta tisleitä, sekä erittäin edullisia antipastolautasia.

Pienistä hassuista pikkuvirheistä huolimatta tapahtuma oli siis oikein onnistunut. Toki myös hyvä seura vaikutti omaan viihtymiseen, mutta joka tapauksessa täytyy toivoa että tämä jaksetaan järjestää vielä uudestaan. Panimokattaus samalle tasolle, näyttö hyötykäyttöön ja sisäänpääsy helpommaksi, niin hyvä tulee.

Makujen Tapiola Gallows Birdillä ja Ota Olut 2022 - käynnistymisvaikeuksia

Espoossa järjestettiin samana päivänä samaan aikaan kaksi jotakuinkin kaupungin ainoaa oluttapahtumaa. Makujen Tapiolan yhteydessä oli Gallows Bird Tapiolan terassilla pienpanimotapahtuma ja samalla Ota Olut teki paluun Tietotien parkkipaikalle. Herää kysymys eikö näitä olisi voinut aikatauluttaa fiksummin, ja Ota Olut herätti monia muitakin kysymyksiä joista lisää hieman tuonnempana. Päätin kuitenkin käydä tutustumassa molempiin tapahtumiin.

Makujen Tapiola Gallows Birdillä

 

Saavuin paikalle noin 14:45, kun tapahtuma oli ilmoitettu aukeavaksi kello 15. Melko keskeneräiseltä näytti, joten sisältä hakemaan odotusjuomaa.

Uutuuslätkä hanassa houkutteli, joten pöytään mukaan pieninä annoksina Gallowsin oman panimon Schäferhund German IPA ja real-hanasta jo pidempään tarjolla ollut mutta minulle uusi Captain Citrus. Vanhan koulukunnan menoa, toimii. Oluita juodessa paikalle ilmestyi pari kaveria, kello kävi, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan hanoja kiinni, tai osalla edes kegejä paikalla.

Ihmetellessäni tätä baarin puolella sain vastaukseksi että edellisenä iltana oli tullut ilmi jotain minkä takia aloitusaikaa piti siirtää tunnilla. Tästä oli kuulemma tiedotettu. Näytin puhelimestani Facebook-tapahtumaa joka edelleen ilmoitti alkavansa kello 15, kun kello oli noin 15:40. Sain vastaukseksi pahoittelut. Vielä hetkeä myöhemmin näytti siltä että myös 16 olisi optimistinen arvio, joten lähdimme vaeltamaan kohti Ota Olutta.

Ota Olut 2022 1/2

Ota Olut teki aikanaan vaikutuksen olemalla hyvällä tavalla kotikutoisen oloinen ja opiskelijahenkinen. Nyt kahteen eri viikonloppuun jaetun tapahtuman yllä oli useita kysymysmerkkejä. Lippujen hinnoittelu oli omituinen ja epäselvästi tiedotettu - päivälippuja ei myyty ollenkaan ja 15 € viikonloppulippu oli melko kallis yhdestä sisäänpääsystä ja yhdestä lasista mikä piti säilyttää lauantaihin tai jättää "lasiparkkiin". 18 € kahdesta viikonlopusta on jo ihan ok, mutta suosii vain tosiammattilaisia. Käytännössä hinnoittelulla voitaisiin karkoittaa iso joukko vähemmän ammattimaista kävijäkuntaa joilla ei ole mitään tietoa onko paikalle tarkoitus tulla yli yhtenä iltana. Itselleni sain lopulta ilmaisen sisäänpääsyn kun kävin tästä rakentavaa palautekeskustelua, mutta hinnoittelu ei luonnollisesti lyhyellä varoitusajalla muuttunut. Verkkokauppa todettiin myös melko onnettomaksi, kun maksun jälkeen ostajat olivat saaneet 2000-luvun alkua huokuvan "lippu saapuu samaan sähköpostiin lähipäivinä" viestin. Ei näin.

Kaikesta tästä huolimatta olimme menossa kiinnostuneina paikalle. Tyhjältä pari tuntia aukeamisen jälkeen näyttänyt alue ei valitettavasti yllättänyt. Nimeäni ei luonnollisesti ollut millään listalla, mutta pääsin sisään kun paikalle osui sattumalta henkilö joka sattui tietämään että nimen piti olla listalla. Lasia pitäisi kuitenkin säilyttää myös seuraavaan viikonloppuun (tai jättää lasiparkkiin). Olisikohan lasipantti kuitenkin parempi ratkaisu? Käsittämättömin käänne näkyi tämän jälkeen, kun repun vieminen alueelle sisään osoittautui mahdottomaksi, vaikka se oli lähes tyhjä ja helposti läpi katsottavissa, samalla kun kaksi edellistä sisään menijää olivat vieneet hyvinkin täydet olkalaukut mukanaan. "Johonkin se raja on pakko vetää". Mitähän helvettiä? Kannetaan sitten järjestelmäkameraa kädessä.

Sama kotikutoisuus, tällä kertaa huonolla tavalla, oli myös järjestelyjen kantava teema. Ruokaa täältä sentään sai ja Sangan juustoleipä oli erinomainen. Muutenkaan itse tarjonnassa ei ollut valittamista. Hinnat olivat kalliimmat kuin esim. Cool Headin festareilla, mikä tuntui kalliin sisäänpääsyn päälle vähän törkeältä, mutta pääosin 3,5 € / 1,5 dl hintaan myydyt juomat kyllä tuntuivat hintansa arvoisilta. Olut oli hyvää ja ihmiset tiskien takana mukavia. Panimoja oli paikalla yksi ylimääräinen suhteessa listaan (Husky) ja CoolHeadin luulimme puuttuvan kokonaan, kunnes huomasimme että heidän oluitaan sai Bräugierin teltan ja Paloaseman välistä. Alla kuvassa järjestyksessä Bräugier, CoolHead, Paloasema.

En tiedä miksi CoolHeadille matka Viikistä Otaniemeen oli liian pitkä, mutta on jokseenkin käsittämätöntä että maan värikkäimmän pienpanimon tiskillä ei edes kunnolla lue panimon nimeä. Eikä viereinen teltta juuri tehnyt kunniaa festarin ainoalle ulkomaalaispanimolle. Vielä kun tiskeillä päivysti ihmisiä festarin omissa paidoissa ja olutlistat olivat vain printatuilla A4:silla pöydillä, vaikutelma oli selvästi lähempänä infotiskiä kuin panimon myyntipistettä. 

Kuitenkin jopa umpisurkeasti järjestetty tapahtuma, jollaiseksi tämä on nyt pakko laskea, voi olla miellyttävä kun seura on oikea ja olut hyvää, joten ilta oli lopulta oikein mukava. Ehkä käyn myös ensi viikonloppuna pyörähtämässä, katsomassa tekeekö järjestäjä edelleen kaikkensa pilatakseen illan. Sää tulee silloin olemaan huomattavasti kylmempi. Mitenhän tyhjää sitten on? 

Molemmat tapahtumat jatkuvat tänään. Kokeilkaa omalla vastuulla.

Ota Olut 2022 1/2 Top 5:

1. Etko Peanut Butter Hazelnut Chocolate Caramel Sad Cake 4.4/5

2. Etko Boo-Boo 4.3/5 
3. Bräugier God-Damn-Zilla! 3.9/5
4. Salama Coconut Carneval 3.9/5
5. Fat Lizard Fat Lab 49: South African Double NEIPA 3.7/5

Ota Olut 2019 (ja SOPP Oulu)

Aloitetaan nopeasti Oulusta.

Satuin työmatkalle Ouluun samana viikonloppuna kun SOPP kiertue veteli siellä viimeisiään. Tällainen tilaisuushan on pakko käyttää hyödykseen. Lyhyellä iltavisiitillä aloitin loogisesti stadilaisella oluella, mutta päädyin myös maistelemaan kaikki paikalliset läpi ja illan saldo soolosuorituksena jäi yhdeksään. Erityismaininta uudelle tuttavuudelle Haapalalle, jolta ainoa maistettu olut oli myös aivan mainio.

SOPP Oulu 2019 Top 3

1. Sonnisaari Tippa '19 Keskisarja Edition 4.1/5.0

- Paikalliselle Ratebeer-aktiiville tehty olut oli edelleen hyvässä tikissä.

2. Mallaskellari Iceberg Imperial Gose 4.1/5.0

- Varsin perverssi tuplagose, jossa etenkin tallia runsaasti.

3. Tuju Vermont Ravit 8/19 3.7/5.0

- Tämä on vähän epäreilua kun Tuju viilaa hyvän NEIPAn reseptiä jatkuvasti ja aina uusi olut saa hyvät arviot.

Ota Olut 2019

Sitten asiaan. Otaniemen suurin ja kaunein oli jälleen agendalla, vaikka sen ympärillä olikin kalenterissa ulkomaanmatkoja mm. Puolaan ja Ouluun. Kävimme Eevan langos-himosta johtuen paikalla jo perjantaina, mutta "pääpäivä" osui itselle lauantaille, jolloin paikalle piti perinteisesti tulla jo "kukonlaulun aikaa" alkuiltapäivästä.

 Ja Ota Oluen kakkospäivähän kuuluu aloittaa langosilla. Jotka eivät niin tee, ovat väärässä. Ensimmäisenä päivänä syödyn perinteisen juusto-smetana langosin sijaan otin rohkeasti juusto-pesto langosin.

Paloaseman tiskillä jo tässä vaiheessa ponua kaadettiin mietojen sekaan, mikä lupasi hyvää loppuiltaa varten.

Vatsaan oli hädin tuskin ehtinyt langosin jälkeen tulla tilaa kun Anikó kyseli maistamaan Laurean ruokia. Laurea toimitti jo viime vuonna hyviä vegaaniruokia, joita syödessään ei pääasiassa huomannut syövänsä vegaanista. Sama teema piti tänäkin vuonna ja ruoat olivat hyviä. Kevätrullista ehkä hieman puuttui runkoa, jota maapähkinäkastike ei ihan tarpeeksi tuonut, mutta wokki, kanttarellibruschettat ja empanadat olivat kaikki erinomaisen hinta-laatusuhteen oluteväitä.

Oluita ehdin maistella hyvän määrän. Viimeisenä menin kyselemään tutuilta Paloaseman tiskiltä mitä kortin viimeisellä kahdella eurolla saisi. Lopputulos oli kuvassa näkyvä iso Ratto pontikka-floatilla. Teetti hieman töitä, mutta siitä selvittiin! Kokonaisuutena festari oli edelleen mainio, vaikka lippujonon purku olikin toivottoman hidasta ja valojen vähyys soi vähän loppuillan tunnelmaa. Kyllä tänne silti ensi vuonnakin tulla haluaa.

Ota Olut 2019 Top 5:

1. Paloaseman Pipe NEIPA 3.9/5.0

- Hyvä, tuore NEIPA. Ei paljon muuta vaadita.

2. Ruosniemen Betony Imperial Stout 3.9/5.0

- Kuulin sanottavan että Ruosniemellä olisi sekä tapahtuman paras että huonoin olut. Tämä oli monen mielestä se paras.

3. Etko Indian Summer 3.7/5.0

- Kahdesta hyvästä hapan-IPAsta se parempi.

4. Sori Shakeout A: Vanilla 3./5.0

- Aika perinteistä trendibisseä, mutta hyvältä se maistui.

5. Etko Chai Wallah 3.7/5.0

- Makea jälkkäristout chai-mausteilla. Kyllä kiitos.