Olutpyöräily: Porvoo

Olin pari vuotta sitten Suomen Olutseuran syyretkellä, jossa kävimme Porvoossa Kråkön panimolla. Tuolloin panimon isäntä puheli että majoitustoimintaakin olisi ehkä lähivuosina tulossa. Innostuin tietysti heti että olisipa makea paikka tulla pyörällä yöpymään. No, majoitustoimintaa ei ole vielä käynnistetty, mutta päätin silti pakata pyörän ja lähteä kohti Porvoota. Pitkäkyntiset veivät pyörästä työpaikan edessä yhden runkolaukun edellisenä päivänä, niin piti ostaa eteen parempi tilalle.

Matka taittui nyt ensimmäistä kertaa Nikkilä-Hinthaara reitin kautta, joka sekä toi paremmin karttaruutuja, että oli selvästi mielenkiintoisempaa tietä ajella kuin se suorempi reitti.

Matkaa toki tällä tapaa kertyi vähän enemmän, etenkin kun päätepysäkki oli Kråkö eikä Porvoon keskusta. Hieman alle 80km jälkeen Kråköllä odotti Alpha Lager, joka maistui muuten poikkeuksellisen hyvältä. Vendace ja shrimp pinsa annokset hävisivät myös melko vauhdikkaasti pöydältä. 1st Porterin kanssa nautittua brownie annosta ehti sentään jo vähän maistelemaan.

Vielä parikymmentä kilometriä lisää ja majoitukseen, jonka virkaa toimitti Johannisbergissä Easystay. Ei tähän hintaan glamouria saa mutta sellaista ei tilattukaan, täällä oli kuitenkin mukava sänky, vapaasti käytettävä sauna, sekä aamupala. Eikä matka ollut pyörällä mitenkään sellainen etteikö saunan jälkeen olisi tullut vielä lähdettyä keskustan tarjontaan tutustumaan.

Vanhan Porvoon panimon tuotteet olivat jo festareilta tuttuja, mutta taproomilla kävin ensi kertaa. Siis flightilla liikkeelle. Juttu luisti olutseuratoverin kanssa niin päädyin vielä tilaamaan kaksikin olutta lisää. West Coast IPAlta kuvan vasemmanpuoleinen tuoppi ei kyllä nimestään huolimatta näyttänyt eikä maistunut, mutta ihan hyvä olut se silti oli.

Taproomin jälkeen käytiin yksillä Paahtimossa, joka lienee edelleen se tämän kylän ykköspaikka. Valitettavasti sen tietävät myös kaikki muut oluenjanoiset sekä ravintolan omistajat, joten sekä hinnat että desibelit ovat kohtalaisen korkealla. Käymisen arvoinen paikka, mutta ei tällä kertaa rankan päivän päätteeksi yli yhden oluen mittaiselle visiitille. Loppuillan kohteeksi vielä entinen Näsin Krouvi, nykyinen Näsin Terapia. Ei mikään olutharrastajan paikka, mutta ei mikään kovin synkkä lähiöräkäläkään. Reilusti darts-tauluja ja biljardipöytiä. Kyllä täälläkin kelpaa harrastaa.

Jos menomatkalla olin yllättäen selvinnyt ilman luvattua vesisadetta ja tuulikin oli koko matkan kevyen myötäinen, paluumatkalla synnit tulivat maksuun kun seurana oli kevyt vastatuuli ja tihkuttava sade.

Ja tietenkin myös rengas puhkesi. Paloi kiinni niin että kamerankin kuvat ylivalottuivat muutaman kuvan verran! Onneksi olin saanut vorojen varastaman pumpun tilalle naapurista lainaksi vielä paremman niin sentään renkaanvaihto sujui. Eikä juuri sillä hetkellä edes satanut.

Matkafiilistä paransi myös vain kilometri rengasrikon jälkeen silmien eteen ilmestynyt suoran Porvoon reitin paras taukopaikka, N'avetta. Kyllä tällä limun ja rieskarullan yhdistelmällä jaksoi kotiin päin.

Matkan viimeinen kuva tuli otettua tunti ennen kotia Kontulankaaren upeiden muraalien ääreltä. Tästä eteenpäin olikin jo helppoa.

 Yhteensä ajettavaa kertyi noin 170 kilometriä, mikä voi ehkä kuulostaa paljolta mutta eiköhän tuo kahteen päivään taukoja pitäen onnistuisi useimmilta jotka yhtään säännöllisemmin pyöräilevät. Itselläni myös sekä motivaatiota että matkaa lisäämässä olivat Squadrats ja Wandrer, joiden ruutujen ja katujen perässä tuli ajeltua lenkki jos toinenkin. Joten alla vielä matkan uudet ruudut ja tiet:

Oluita en tähän nyt enempää arvostele, mutta Alpha Lager oli siinä tilanteessa 5/5.

Panimoretki Makulle ja Etkolle

Maku brewing mainosti pimeitä panimopäiviä ja samalla keksin että vielä on Etkon uudessa Klondyke-talon taproomissa käymättä. Nehän on melkein vierekkäin, eli pyörä alle ja menoksi!

Ensimmäiset puolitoista tuntia idea tuntui oikein hyvältä kun hieman plussan puolella ollut syyssää pysyi kuivana ja tietkin olivat lumesta ja jäästä vapaat. Viimeiset puoli tuntia ennen Makulle saapumista alkoi sataa ja perille tullessa varpaita palelsi jo sen verran, että päätin jäädä ilmaiselle makkaralle ja glögille juuri alkavan panimokierroksen sijaan.

Makkara oli maistuvaa, glögi lämmitti, ja panimokaupasta tuli ostettua reiluhkosti tuotteita mukaan, kohokohtina kaikkien perus ipojen ja imppistouttien lisäksi itsenäisyyspäivänä nautittu pussillinen Työmiehen mustaa sahtia ja jouluaattoa odottava Julmust-lonkero. En jäänyt juomaan mitään Makulle kun se ei sisätiloissa ollut sallittua, ja käänsin pyörän kohti Saviota.

Matka tuntui varpaat jäässä vesisateessa yllättävän pitkältä, mutta loppui kuitenkin aikanaan. Tässä vaiheessa sitten oikeasti tajusin että tämähän ei tosiaan ole Keravan keskustassa vaan Saviolla, joten rohkea ajatukseni "kyllä sieltä jotain ruokaa varmaan löytyy" alkoi vaikuttaa aiempaa rohkeammalta. No, Makulta oli vinkattu että Etkolta voisi saada pizzaa ja jos ei saa, läheltä pitäisi löytyä ihan kelvollinen pizzeria. Ensimmäinen optio oli minulle huomattavasti mieluisampi, joten Diavola tilaukseen ja iso West Coast Pils kyytipojaksi.

Kun pizza, olut ja lämpimät sisätilat olivat palauttaneet minut elävien kirjoihin, tilasin "yhden jokaista Factorya". Tosin vain desin annoksissa, kun niitä optioita oli hanassa kymmenen.

Mainioitahan ne pääosin olivat, joskin sumukaljat erottuivat toisistaan pääosin aika heikosti ja stoutit olivat makeammasta päästä, mikä sopi tähän lämpötilaan ja olotilaan täydellisesti, mutta ei ehkä ihan joka kerta toimisi. Lopuksi vielä muutama maistamaton tölkki niin Makua kuin Etkoakin kaapista mukaan ja pikainen kurkkaus panimon puolelle.

Meininki näyttää täällä oikein mainiolta ja vaikka nyt olikin tyhjää, illaksi oli luvassa elävää musiikkia, joten eiköhän tuolla joskus ole ihan ruuhkaakin. Otin Saviosta junan takaisin kotiin ja matka Savion juna-asemalta ei tosiaan ole matka eikä mikään, joten varsin helppo vierailukohde kenelle tahansa lähijunaverkon varressa sijaitsevalle. 

 

Vikat ja ekat vedot Olarilla

Lauantaille osui kaksi kovaa tapahtumaa, kun Haze Wave juhlittiin Otaniemessä ja joku brittibändi soitteli urheilukentällä. En tietenkään osallistunut kumpaankaan, vaan lähdin pyöräilemään. Luvassa oli haikea tapahtuma, Olarin vikat vedot, kun tuo alati Suur-Olaria laajentava panimo joutuu lähtemään aivan työpaikkani naapurista kauas Konepajalle. Koska Otaniemi on vähän liian lähellä eikä sitä muutenkaan halua työmatkaa polkea vapaaehtoisesti viikonloppuna, niin otin vähän vauhtia lännestä.

Bemböle - Burger Grill + Salama

Olen ajanut Burger Grillin ohi muutaman kerran niin Veikkolaan kuin Salamalle polkiessa ja pysähdys on aina kiinnostanut. Nyt tuli sitten hyvä mahdollisuus käydä evästämässä tuossa ja olihan tämä varsin maukas burgeri. Ehkä käyn uudestaankin.

Salamalla ei valitettavasti ole hanaolutta normaalisti tarjolla, mutta kylmien tölkkien kaveriksi saa lasin lainaan, jos sellaisen haluaa nauttia terassilla, ja miksipä ei haluaisi. La La Land huiviin ja matka kohti Otaniemeä.

Otaniemi - Olarin vikat vedot

Otaniemessä ritti porukkaa ja tarjolla oli ruoan ja juoman lisäksi taidetta All Cityn graffitinäyttelyn muodossa. Kävin napsimassa kuvat koko setistä, mutta en viitsinyt tähän laittaa niitä enempää. Väkeä ja meteliä (musiikkia) oli omaan makuun vähän liikaakin ja aikataulu painoi päälle, joten yksi Last Call Otaniemi sai riittää ennen seuraavaa etappia. Sainpahan samalla palautettua edellisenä päivänä ostetut Otaniemen viimeiset growlerit tyhjänä panimolle.

Konepaja - Olarin ekat vedot

Eihän täällä Konepajan Olarilla mitään tapahtumaa ollut, mutta koska en ollut koskaan vielä paikalla käynyt, ajattelin että olisi hauska korkata tämä lokaatio samana päivänä kun vanha paikka laitetaan pakettiin. Ja olihan se. Konepajan tila sopii panimolle täydellisesti tilojen ja tunnelman puolesta, toivottavasti myös se tärkein eli oluen tekeminen saadaan pian toimimaan ja pääsen noukkimaan töiden jälkeen growlereita pienen lisälenkin päästä. Täällä nesteytystä hoitivat Break from Reality, uutuus Hot in the 90's Witbier sekä vierailevan Factory brewingin High Tide, päteviä tuotteita jokainen.

Kotiin päästyä matkaa kertyi reilu 45 kilometriä ja aikaa matkoihin kului reilu pari tuntia. Detailit tämän linkin takana. Oikein kiva lenkki vaikka tietöitä olikin Espoon puolella yli oman tarpeen.