Alkon käsityöoluet 1/2020

Tänä vuonna Alko vihdoin lopetti massiivisiin mittasuhteisiin paisuneen käsityöläissarjan kasvattamisen ja päätti sen sijaan pilkkoa sarjan useampaan osaan, jotka julkaistaan muutaman kerran vuodessa. Ensimmäinen julkaisu osui helmikuulle, ja ehdimme perinteisellä kuuden hengen raadillamme jo maaliskuun alussa näitä maistamaan. Raati arvioi oluet asteikolla 1-10.

Suomenlinnan Panimo on perinteisesti suorittanut vahvasti näissä maisteluissa, eikä herukalla maustettu Gerdes Gose ollut poikkeus. Erinomainen alkumalja, vaikka yksi raatilainen luonnehtikin makua "kuravedeksi".

Raadin arvio: 7½ (6 - 9)

Ahvenenanmaalla sijaitseva Open Water Brewery oli muistikuvieni mukaan ensimmäistä kertaa näissä karkeloissa mukana, ja avaus olikin vahva. Paradoxale Black IPA kallistui ehkä enemmän katkeran stoutin suuntaan kuin hedelmäisemmäksi mieltämääni Black IPAan, mutta kevyen savuinen keitos maistui silti koko raadille.

Raadin arvio: 8+ (8 - 8½)

Jos Kakolan panimolla halutaan etsiä lähistöltä menestystarinaa, ei tarvitse lähteä funikulaaria kauemmas kalaan. Funi onnistuu oluena paremmin kuin esikuvansa liikennevälineenä, vaikka kovin merkittävää "dry hopped" vaikutusta emme löytäneetkään. Hyvä saison tämä kuitenkin oli.

Raadin arvio: 7- (6 - 7+)

Etiketistä annan pieniä moitteita, sillä Bryggeri Black Bock näyttää ensi katsomalta olevan vain "panimon musta" kahdella eri kielellä, eli haastavahko etsittävä olutarviolistoilta. Helpompi jos ymmärtää ottaa mukaan etiketistä kokonaan pudotetun "Helsinki" ja sivuosaan jätetyn "bock". Muuta kritisoitavaa en sitten oikein löytänytkään, sillä itse olut oli aivan loistava. Savua ja paahdetta hyvässä balanssissa. Itselleni tämä oli sarjan paras.

Raadin arvio: 8 (7- - 9)

Lieneekö konsulttien naamoja ollut hyvin tarjolla vai minulta mennyt joku tarina nimen takana ohi, mutta Ruosniemen panimon Konsultti on aikojen saatossa ollut useita eri oluita. Tällä kertaa vehnä-IPA. Tyyli ei kuulu omiin suosikkeihini, enkä ollut raadissa tämän suhteen ainoa. Hopfenweizeneista pidän, mutta nämä ovat aina jotenkin pliisuja ja joka kerta hieman liian makeita. Niin tämäkin. Katkeroa sentään oli mukavasti.

Raadin arvio: 6 (4 - 7)

Hiisi oli mukana jopa kahdella oluella, joista ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi, itse asiassa koko sarjan mielenkiintoisin, oli Huu, red wine old ale. Old ale on nykyään rikollisen aliarvostettu ja vähän tehty oluttyyli, ja punaviini siihen mielenkiintoinen twisti. Itse pidin tästä hyvinkin paljon, mutta osalle raadista upposi vähän heikommin. Eli haastava olut, jota kannattaa kokeilla jos kuvaus yhtään kiinnostaa.

Raadin arvio: 7- (3 - 8½)

Tuju on noussut nopeasti yhdeksi Suomen varmimmista suorittajista, joka hoitaa perusasiat niin hyvin ettei mitään kikkoja tarvita. Siksi myös Pyöveliä kohtaan oli odotukset korkealla, ja ne odotukset myös lunastettiin. Mainio tasapaino, oikeastaan kaikki kohdallaan. Hoitaa homman.

Raadin arvio: 8 (7 - 9-)

Jos Huu oli päivän odotetuin, niin tämä oli sitten se vastakohta. Olut, jota kohtaan oli vain negatiivisia odotuksia. Malmgård Double Brut IPA. Vaikka symppaankin vahvasti sekä Saimaata että Malmgårdia, jälkimmäisen taso on valitettavasti fuusion jälkeen laskenut kuin lehmän häntä. Lisäksi double brut IPA on tyylinä sellainen ettei sitä pitäisi kenenkään koskaan alkaa edes yrittää. Pelkkä brut IPA tuntuu olevan tyyli josta ei vieläkään ole mitään konsensusta, ja raikkauteen ja ohuuteen perustuvan tyylin tuplaaminen on melko järjetön ajatus. Negatiiviset odotukset lunastettiin ja osa raadista jätti pienenkin lasin kesken. Saatiinpa tähän pieneenkin sarjaan se yksi hylätty suoritus.

Raadin arvio: 4½ (3 - 5)

Kun huomasin että listalla on Hiisi Kouko, ajattelin että vanha tuttu barley wine on jostain syystä tehnyt paluun. Vaan olihan tämä kuitenkin uusi, sillä kyseessä oli rommitynnyröity Kouko. Sinänsä rommitynnyröity barley wine kuulostaa piristävän erilaiselta kaikkien viskitynnyröityjen imperial stouttien keskellä, mutta ei tämä täysin onnistunut. Itselleni upposi kyllä kohtalaisesti, mutta kaiken muun jyräävä rommin makeus ja alkoholisuus tökki joillain hieman pahemminkin.

Raadin arvio: 5 (1 - 7)

Kaiken kaikkiaan tällainen pienempi käsityöläissarja oli erittäin hyvä ja tervetullut uudistus konseptille. Maistelu ei tuntunut yhtään niin raskaalta kuin muutamana aiempana vuonna, eikä samanlaista kiirettä tarvinut pitää. Asetimme oluet lopulta ylläolevan kuvan mukaiseen järjestykseen, eli uudehkot tulokkaat Open Water ja Tuju veivät kärkisijat kokeneempien Helsingin panimoiden nenän edestä. Seuraava sarja otetaan varmasti maistoon kun sen aika on!

Väkevä joulu - tasting

Joulu lähenee, ja silloin on tietenkin aika Olutkulttuuriseuran klassikoksi muodostuneen One Pintissä pidettävän joulumaistelun. Nämä maistelut ovat kuin itsestään muodostuneet OKS:n ja Pintin yhteistyön kulminaatiopisteiksi, jossa pubin väki tarjoilee naurettavan halpaan hintaan räävittömän kattauksen toinen toistaan parempia oluita. Perinteeksi on myös muodostunut ettei tastingin olutlistaa enää edes yritetä saada tietoon etukäteen. Luotto järjestävään tahoon on vahva.

Tällä kertaa Allu oli kertonut teeman olevan "Väkevä joulu", mutta valitteli juomien keskivahvuuden jäävän niukasti 10 % alle. 11 paikalle päässeestä jäsenestä suurin osa toimitti arvosanan raatiin joko Untappdin tai IRCin / sähköpostin välityksellä.

Tastingin aloitti Troubadourin Magma - klassikko-oluen Maris Otter maltaasta valmistettu versio. Troubadour teki ilmeisesti tätä versiota ensi kerran 2016, mutta meillä oli maistossa 2018 versio, josa oli harmillisesti ehtinyt päiväys mennä umpeen. Voltteja löytyi 9 %, mutta kuten Belgiassa on tapana, ne eivät juurikaan maistuneet. Untappdin yleisimpien kuvailusanojen joukosta löytyi "light", jota pidän tässä tapauksessa kohteliaisuutena. Tyylikäs ja maistuva olut.

Keskivahvuus tähän asti: 9 %

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Tastingin toinen olut oli Pintin historiaan sopivasti Markku Korhosen HBF - matkoillaan Sloveniasta maahantuoma HumanFish Russian Imperial Stout. Voltteja vain 8,4 % ja Allu kutsuikin tätä sessiovahvuisimmaksi russian imperial stoutiksi jonka on ikinä nähnyt. Olut ei valitettavasti ollut ihan täysosuma, sillä tämä oli jopa vetinen. Ihan mukava paahde ja kahvisuus, mutta syvyyttä jäimme kaipaamaan.

Keskivahvuus tähän asti: 8,7 %

Raadin arvio: 3+ (2 - 4)

Sitten olikin taas luvassa takuuvarma tuote, De Struise Tsjeeses Reserva, tarkalleen ottaen vuoden 2014 (!) Knob Creek - bourbontynnyrissä kypsynyt versio. Luultavasti jokainen Struisen oluita maistanut pystyy jossain määrin kuvittelemaan millaisesta tuotteesta on kyse, ja haluaisi tätä myös maistaa. Erinomaista. Voltteja tasan 10 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,13 %

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)

Tokihan tähänkin tastingiin yksi hapanolut saatiin, nimittäin Alvinnen Cuvée Freddy. Olin maistanut aiemmin vadelmaversion, mutta tämä oli rehellinen maustamaton dark sour ale. Voltteja kuitenkin 8 %. Alvinne käyttää oluensa omalla morpheus - hiivakannallaan, joka on jonkinlainen yhdistelmä perinteistä saccharomyces - hiivaa ja villimpää brettanomycestä, antaen melko hallitun mutta kompleksin happamuuden. On toiminut mainiosti ennen ja toimi mainiosti myös nyt.

Keskivahvuus tähän asti: 8,85 %

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Belgiasta palattiin Espoon (suur-)Olariin, josta oli mukaan tarttunut vasta julkaistu tuplatynnyröity versio heidän imperial stoutistaan, eli DBA Dibs on the Cacao Nibs, joka oli kypsynyt sekä akvavit- että bourbontynnyreissä. Kirosin sitä kun satuin samana päivänä ostamaan panimolta pullon itselleni, mutta onneksi oli ainakin hyvää. Todella hyvää. Voltteja 11 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,28 %

Raadin arvio: 4½ (4 - 5, yksi 6/5 joka laskettiin 5/5:nä)

Jossain tastingissa tämä voisi olla jopa johtotähti, mutta tällä kertaa Gulden Draak Bremaster's Edition jäi välioluen rooliin. Hyväähän tämä toki on, ja voltteja muhkeat 10,5 %, mutta koska tämä oli useille jo tuttu edellisistä Kellareiden aarteista, ei erityistä sävähtämistä tapahtunut.

Keskivahvuus tähän asti: 9,48 %

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Loppuun saatiin vielä rehellistä pastry stoutia, ja vaikka olinkin tämän jo alkuvuonna Craft Beer Winter Wonderlandissa maistanut, Af Brew'n Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! on silti olut jota maistaa mielellään. Överimakea toki, mutta se ei ole häirinnyt näissä enää vuosiin. Voltteja pyöreät 10,0 %.

Keskivahvuus lopussa: 9,55 %

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-)

Melko tiukka kattaus, joka olisi vaatinut aika raskasta syötävää jos olisi meinannut seitinohuen humalatilan välttää. Voiton vei yksimielistä ylistystä kerännyt Olarin Panimon tuotos, mutta jos raadin heikoin keskiarvo on 3+ ja muut vähintään 4-, kilpailu oli vähintäänkin kova. Suurkiitos Pintille ja Allulle jälleen yhdestä eeppisestä tastingista. Kaikki oluet oli haettu ympäri kaupunkia varta vasten tätä maistelua varten ja illalla luotiinkin kaksivuotissuunnitelma jonka mukaan ensi vuonna joka olut haetaan varta vasten eri Euroopan maasta ja 2021 joulutastingin joka olut on haettu itse eri mantereelta. Antarktiksen olut pitänee Allun käydä tekemässä paikan päällä itse. Sitä odotellessa.

Down Under tasting

Kuten aiemmasta postauksesta voi päätellä, kävin tänä kesänä myös kiertämässä Australiaa. Tuliaisia tuli laukuissa sen verran paljon, ettei niitä viitsinyt yksin tuhota. Täytyi pitää tasting! Keräsimme siis kourallisen 'seuratovereita asunnollemme maistelemaan Australian ja pieneltä osin Uuden-Seelannin herkkuja, sekä kenguru- emu- ja vegaanijerkyä, joista viimeinen oli selvästi lihaisin ja muutenkin maukkain. Huomautan tässä vaiheessa ettei tämä ollut, eikä voinutkaan olla, mikään Australian oluiden creme de la creme, sillä mitään näistä ei luonnnollisesti oltu maistettu vielä Australiassa, eikä kaikkien osalta edes panimo ollut tuttu. Raadissa oli aluksi viisi henkeä, ja kuudes saapui loppuillasta paikalle maistamaan mitä oli jäljellä.

Illan avasi Perthistä ostettu "mitä halpaa bulkkia teillä on", eli Swan Draught. Tuote pullossa oli jokseenkin sitä mitä olutkaupassa esitetyllä kysymyksellä odottaa sopii. Oli se parempaa kuin Bud.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)

Eagle Bay - panimoa kohtaan oli sentään jo jotain odotuksia, mutta Kölsch ei niitä kyllä täyttänyt. Melko vaisu ja vetinen tuote kaiken kaikkiaan.

Raadin arvio: 2+ (2+ - 2½)

Hetkeksi pääkaupunkiseudulle, siihen Canberran kahdesta panimosta heikompaan. Se parempi tosin on sen verran hyvä että Capital Brewingin Rock Hopper IPA oli myös varsin kelpo olut. Tuore ja tasapainoinen.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4)

Takaisin länteen ja Eagle Bayn Cacao Stout. Kuiva kaakaostout ei varmasti ole sitä mitä nimen perusteella Young's Double Chocolateen tykästynyt olutharrastaja odottaa, mutta minulle tämä kyllä toimi. Jakoi mielipiteitä, kuten kuivilla stouteilla ja raakakaakaolla on tapana.

Raadin arvio: 3 (1 - 3½)

Soureja Australiasta löytyi vähemmän kuin esim. Suomesta, mutta tässä nyt yksi sellainen. Beerfarmin ja Smith Street Tapsin kollabo Asam Boi oli luumugose. Yksi raadistamme maistoi gosea ensi kertaa, vaikka joskus vuosia sitten oli se henkilö joka kertoi minulle koko tyylin olemassaolosta. Hyvähän tämä kuitenkin oli. Erään raatilaisen mielestä "mangochili gose meets sokeriton Jaffa". 

Raadin arvio: 3+ (3- - 4-)

Sitten lisää tuoretuotteita. Näitähän mieluiten mukaansa otti, mutta hyväksi todettua onkin sitten aika mahdoton Suomessa saada vastaavan laatuisena. Feral Biggie Juicen tölkissä on alunperin ollut Notorious B.I.G.:n kuva, mutta jostain syystä ei enää. Lähes kaikille maistui.

Raadin arvio: 3½ (2 - 4)

Tämä oli sitten se Canberran parempi panimo. BentSpoke Big Nut, jonka tyylitieto on sivustosta riippuen stout tai black IPA. BentSpokelta olisimme tuoneet jo maistetun ja erinomaiseksi todetun Descent '19:n, mutta neljän tölkin minimi tuntui silloin kovalta. Tässä vaiheessa tietysti kaduttaa ettei siihen tullut tartuttua. No mutta asiaan. Big Nut oli jokseenkin sitä mitä lupaa. Pähkinäinen, paahteinen ja raskaasti humaloitu. Black IPAa tästä ei kyllä saa millään. Jakoi mielipiteitä.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-)

Pidän siitä että panimo nimeltään Boston Brewing Co. sijaitsee Australiassa Denmark - nimisellä paikkakunnalla. Pidän myös heidän oluistaan. Eikä The Right ollut poikkeus. Aika hyvin tällainen hyvin tehty pähkinäinen brown ale toimi myös muulle raadille.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4)

Jos matkalta pitäisi valita paras panimo, se olisi luultavasti Bridge Road. Sen verran kovia pastry stoutteja ainakin näiltä löytyi. Robust Porter on volteiltaan erittäin mieto, mutta maussa tuota mietoutta ei huomaa. Todella laadukas porter kaikin puolin, eikä siis ihme että olinkin tätä joskus aiemmin Suomeen tuotuna jo maistanut. Nyt pidin vielä hieman enemmän kuin silloin. Muillekin toimi.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Uuden-Seelannin vahvistuksista ensimmäisenä maistettiin Garage Projectin Pernicious Yuzu Weed, yuzuversio jossain määrin kuuluisasta. Pernicious Weedistä. Oak Barrelin myyjä kehui tätä vieläpä varsin tuoreeksi tapaukseksi, mutta jotenkin mausta ei sellaista kuvaa saanut. Hyvähän tämä oli, mutta vähän ehkä tunkkainen.

Raadin arvio: 3- (1- - 4-)

Ainoana New South Walesin edustajana maistettiin Batchin Pash the Magic Dragon, passionhedelmä-dragonfruit sour. Ja hyvinhän se yleisöön upposi. Loistavan tuoksun jälkeen odotin ehkä vähän enemmän, mutta hyvää silti.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4+)

Yksi odotetumpia oluita maistelussa oli Wolf of the Willowsin Lark Barrel Aged Imperial JSP, vaikka JSP:n merkitys ei ollut, eikä ehkä vieläkään ole, täysin itselleni selvä. Hyväähän tämä oli, ja intensiivistä. Kumman punaviinistä, vaikka punaviinin kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä. Muille ei jostain syystä maistunut.

Raadin arvio: 3- (2 - 4+)

Toisena Uuden-Seelannin vieraana maisteltiin Garage Projectin Yuzukosho yuzugose. Se oli suunnilleen niin hyvää kuin odottaa sopii. Eli erittäin.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 5)

Viimeisenä maistettiin tastingin odotetuin olut, josta tuli myös se suurin pettymys. Ehkä siksi kuva jäi ottamatta. Kehutun La Sirènen Belgian Praline oli nimittäin päässyt happanemaan. Tyylikkäästi, ei siinä, mutta tuskin sen tällaista piti olla. 

Raadin arvio: 2½ (1½ - 4-)

Raatimme voittajaksi selvisi siisi Yuzukosho, perässään tiukasti Boston Brewingin The Right ja Feralin Biggie Juice. Oma suosikkilistani oli hieman erilainen.

Down Under tasting Top 5:

1. Garage Project Yuzukosho 4.1/5

- No okei, kärki oli sama. Olihan se hyvää.
2. Wolf of the Willows Lark Barrel Aged Imperial JSP 4.1/5

- Intensiivinen ja maukas. En ymmärrä miksi tästä nyt ei pitäisi.

3. Bridge Road Robust Porter 3.7/5

- Loistava runko ja tasapaino, eikä voltteja juuri mitään.

4. Feral Biggie Juice 3.7/5

- Tuoretta aussi-IPAa ei monesti Suomessa saa.

5. BentSpoke Big Nut 3.7/5

- Ei BentSpoken parhaimmistoa, mutta silti erittäin hyvä.

Voiko pitää olutta ilman alkoholia?

Suomen Olutseuran hallitus, johon tätä nykyä itsekin kuulun, sai jokin aika sitten kutsun Kuluttaja - lehden olutraatiin. Ei mihin tahansa raatiin, vaan alkoholittomien oluiden raatiin. Vastasimme kutsuun myöntävästi kolmen muun hallituskumppanin kanssa ja päätimme rohkeasti ottaa testiin kaikki 21 ehdotettua tuotetta. Maistelu toteutettiin sokkona Bier-Bierissä eräänä aurinkoisena päivänä.

Yksityiskohtia en luonnollisesti voi vielä paljastaa (lehti on tulossa ulos 31.7.) mutta varsin mielenkiintoinen kokemus tämä oli. Ennakko-odotukset olivat itselläni ehkä positiivisemmat kuin muulla raadilla, mutta ne karisivat pian. Moni tuotteista oli melko juomakelvottomia tapauksia. Seasta löytyi onneksi myös niitä positiivisia tapauksia, jotka nousivat tällaisessa joukossa vielä tavallista paremmin esiin. Oluiden nimet kuullessa yllätyksiä tuli molempiin suuntiin, tosin enemmän niin päin että hyvänä pitämäni olut oli sokkona lähes kelvoton, mutta pari yllätti myös positiivisesti.

Sen verran voin tämän perusteella siis sanoa että alkoholitonta olutta valitessa kannattaa olla tarkkana, sillä se arpa ei kovin usein voita. Koska tämän testin tulokset tulevat ostopäätöksen tueksi vasta heinäkuun lopulla, kannattaa siihen asti pitäytyä alkoholia sisältävissä oluissa.

BrewDog Helsinki bottle share

Tämän viikon torstaina oli karkkipäivän lisäksi toinenkin oluttapahtuma, johon oli päästävä, nimittäin BrewDog Helsingin bottle share tasting. Ajatuksena siis aukoa isoja, harvinaisia ja kalliita pulloja isohkolle joukolle niin että hinta pysyy maltillisena. 30 € lippuja ei kuulemma saatu aivan kaikkia myytyä, joten jouduimme tyytymään hieman suunniteltua isompiin annoksiin. Miinuspuolena myöskään tastingin pitäjä ei ollut päässyt vielä yhtäkään olutta maistamaan, joten ennakkopuheet jäivät tavallista lyhyemmiksi. Vai onko se sitten miinuspuoli? Saapahan nopeammin olutta. Taustoja panimoiden takaa löytyi kuitenkin kiitettävästi.

BrewDog Overworks Punk x Funk

Koska BrewDogin maistelut aloitetaan "aina" Punkilla, alkoi tämä maistelu uudehkon Overworks hapanolutpanimon funk - versiolla. Villihiivaa läheiseltä pellolta, Punk IPAa mukaileva mallasmaailma (nyt mukana myös kolmea muuta viljaa tosin), humalaa perään. Oikein toimiva aloitus. Happamuus on mukavan maanläheinen ja tasapainoinen, hedelmää ja hiivaa sopivasti. Etenkin aiemmin päivällä maisteltujen hampaansulattajien jälkeen tämä toimi mainiosti.

3.9 / 5

Cool Head Brew Saison de Trois: Lingonberry

Tätä kohtaan ei sitten ollutkaan niin minkäänlaisia odotuksia. OlutExpossa hanaversio oli melko lailla juomakelvoton. Voisiko tämä kuitenkin olla jotenkin parempi? Voisi, ja oli! En tiedä mikä ero näillä kahdella versiolla lopulta on, mutta siinä missä Kaapelitehtaalla saatiin ylikäynyttä puolukkamehua, tämä oli oikein tasapainoinen ja sopivan hapan saison, jossa puolukka toimi juuri niinkuin toivoa sopii. Sen happamuus pelasi samassa tiimissä muun oluen kanssa. Tämähän oli aivan hyvää.

3.7 / 5

Lindheim Farmer's Reserve: Raspberry Brut

Tätä kohtaan oli kuulemma tastingin pitäjällä kovat odotukset, ja 'seuratoveri Janne kertoi tämän Tallinnassa joskus maistaneensakin. Lindheim on osallistunut TCBW:lle ainakin kahtena edellisvuotena. Tuoksu lupasikin oikein maukasta vadelmasouria, mutta maku ei jotenkin itselle aivan riittänyt. Vetisen puoleiseksi jäi. Ei paha, mutta kalpeni edellisten rinnalla.

3.4 / 5

Baladin Metodo Classico Riserva 2016

Sitten jotain aivan muuta. Baladin on panimo jonka perusoluetkin osaavat olla jotenkin hämmentäviä, ja nämä ei-niin-perus oluet sitäkin enemmän. Tämä olut on jonkinlainen hunajainen shampanja-barleywine. Hailakan oranssi, reilusti kiinteää sakkaa, tuoksu ja maku kuin makeassa barleywinessä, kuplat kuin shampanjassa. Hämmentävä tapaus, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Ehkä tastingin kohokohta.

3.9 / 5

Wild Beer Beyond Modus V

Wild Beer julkaisee ajoittain tynnyrikypsytettyjä versioita Modus Operandi oluestaan. Tämä oli käynyt mm. Islay - viskitynnyrissä, ja sen kyllä huomasi. Tuoksu meni aivan joka paikkaan, mutta maku oli selvästi lähempänä alkuperäistä olutta, sopivalla Islay - vivahteella höystettynä. Kunnianhimoinen olut, joka ei tuoksussa aivan vakuuttanut, mutta maku paikkasi paljon.

3.7 / 5

Buxton Kentucky Woods

Maistelun päätti "tylsä" Buxtonin viskinen imperial stout. Tylsä siksi koska Buxton on sen verran takuuvarma tässä tyylissä, ettei olut pääse ketään yllättämään. Eikä päässyt tämäkään. Perhanan hyvää se kyllä oli, todennäköisesti paras olut tässä tastingissa. Mutta Metodo Classicon jälkeen kaipasi jotain särmikkäämpää.

4.2 / 5

Itse tastingin jälkeen jaoimme vielä Jannen kanssa hanavalikoimassa jäljellä olleet Reservoir Dogs - henkiset Mr. Pink, Blue, Brown, Blonde ja White (kuvan järjestyksessä vasemmalta oikealle). Olin kuullut näistä vain nimeltä mainitsemattoman Ratebeer - aktiivin arvion "ihan kauheita kaikki", ja vaikka en tuohon voi aivan yhtyä, ymmärrän mistä mielipide kumpuaa. Totesimme Jannen kanssa että kyllähän neljä - viisi vuotta sitten nämä olisivat räjäyttäneet tajunnan, mutta nyt tällainen puolittain onnistunut kikkailu lähinnä ärsyttää, sen verran hyvin moni nämä samat asiat tekee. Brown oli minusta lähes juomakelvoton, mutta Janne piti. Muut enemmän tai vähemmän keskitasoa. Omat arvosanani vaihtelivat niille neljälle välillä 3.3 - 3.5.

Mainio tapahtuma tämäkin. Toivottavasti ensi kerralla saadaan vähintään saman verran väkeä mukaan.

Pieni karkkipäivä

Kuva: Pien Shop & Bar

Pien on alkanut baaripuolen aukeamisen myötä pitämään varsin mielenkiintoisia torstaitapahtumia helposti suussa soljuvan TTTTO (Thrusday Turbo TapTakeOver) - lyhenteen alla. Tällä viikolla vuorossa oli panimo, joka veti viime kesän Brewskivalilla slushkone-ylivoimallaan festarin ainoan hypejonon, jättäen Omnipollon tavallisen rivipanimon asemaan, nimittäin Morgondagens. En tuolloin tiennyt panimosta mitään enkä luonnollisesti jonottanut hypen perässä. Ehkä olisi kannattanut.

Kovan valikoiman olutkauppoja tulee usein kuvailtua karkkikaupaksi, sillä niihin astuessa olo on kuin lapsella karkkikaupassa - valitseminen tuntuu mahdottomalta. Tämän panimon kohdalla karkkikauppavertaus saa kuitenkin vielä uuden ulottuvuuden, sillä cirkusöl - nimellä kuvaillut oluet ovat todellakin kuin nestemäistä karkkia niin ulkonäöltään kuin maultaan.

Otin alkuun heti melko rohkean värisuoran. Tiskillä kysyttiin haluanko Hockeypulver - oluen lasin reunoille aitoa sitä itseään, ja minähän halusin. Tämä tosin hankaloitti hieman oluen tuoksun arviointia.

Morgondagens Hockeypulver

Kirsikalla, mangolla, vadelmalla, passionhedelmällä ja tietysti hockeypulver - jauheella maustettu berliner weisse. Tuoksu nyt oli lähinnä sitä salmiakkijauhetta sattuneesta syystä, mutta maussakin olin sitä havaitsevinani. Päällimmäisenä tästä jäi kuitenkin mieleen se miten huikean hyvin tuo lasin reunoille laitettu pulveri pelasi yhteen todella makean ja happaman oluen kanssa. Eihän tämän yhdistelmän sopivuus mikään yllätys ollut, mutta tässä se todella toimi.

4.0 / 5

Morgondagens Grön Tjära

Vain tätä tapahtumaa varten tehty tervaleijona-sour. Kyllä, tervaleijona-sour. Tuoksu on sitä itseään, samoin maku. Jotain vienon hedelmäistä elementtiä sieltä myös löytyy ja jotain mikä etäisesti muistuttaa mallasta, mutta jälkimaku on taas aivan pelkkää tervaleijonan raikkautta. Aivan mahtavaa, mutta ei totisesti jokaiselle.

3.9 / 5

Wizard Puppethead

Morgondagens ja Mikrofonbryggeri löivät hullut päänsä yhteen ja perustivat Wizard Brewing nimeä kantavan kollabopanimon. Tarkoituksena ilmeisesti olla vieläkin överimpi kuin "maltilliset" perustajapanimot. Hassua kyllä, tämä vadelmalla ja mustaherukalla maustettu berliner oli maltillisin maistamani olut Pienessä tänä torstaina. Oikein mukava marjaisuus, jotain joka muistuttaa jopa tasapainoa, ja reilusti happamuutta. Hyväähän tämäkin toki oli.

3.7 / 5

Aikaa oli vielä toiselle kolmikolle. Yksi näistä ei ollut edes hapan, jotta hampaani säästyisivät. Ja kyllähän tässä vaiheessa kaipasi jo pientä tasapainoa siihen happamuuteenkin.

All In / Attic Meadery / Beerbliotek / Dugges / Electric Nurse / Mikrofonbryggeriet / Mohawk / Morgondagens / O/O / Oceanbryggeriet / Odd Island / Poppels / Spike / Stigbergets / Vega Gothenburg Phenomenon

Sellainen kollabo sillä kertaa. Göteborgin panomiehet ovat lähteneet porukalla panemaan ja tehneet... oikein tasapainoisen IPAn. Mikäpä siinä. Hedelmäisyyttä, vähän pihkaa, reilusti katkeroa. Ehkä kontrasti sirkusoluisiin myös vaikutti arvioon, mutta tämä toimi mainiosti tähän väliin.

3.8 / 5

Morgondagens Kalamazoo

Ajattelin ottaa Morgondagensilta myös yhden "normaalimman" sourin, ja kohteeksi valikoitui Kalamazoo. Mustaherukalla, vadelmalla ja kirsikalla maustettu berliner. No, mausteet olivat muita normaalimmat mutta tähän olikin sitten sen vastapainoksi työnnetty lactobacillusta oikein urakalla. En tiedä miten minulla on vielä hampaita jäljellä, mutta se tuntui mahdottomalta tätä maistaessa. Hyvää, toki, mutta ei näitä litratolkulla uskalla illassa juoda.

4.0 / 5

Morgondagens Dead Head

Viimeisenä oluena tällä kertaa taas kirjaimellisesti karkkiolutta. Punamustien "dead head" pääkallokarkkien hengessä tehty vadelmalakritsiberliner. Sain mitä tilasin. Vadelmaa, lakritsia, yllättävän mieto happamuus, eli silläkin saralla ollaan hyvin lähellä niitä karkkeja. Tai siis näin luulen, eihän aikuinen mies karkkia syö.

3.9 / 5

Huikea kattaus kaiken kaikkiaan. Jos BrewDogin bottle share tasting ei olisi ollut juuri alkamassa, olisin maistanut loputkin ja lähtenyt tyytyväisenä kotiin. Kannattaa mennä heti tänään katsomaan onko mitään näistä enää jäljellä. Ainakin Hockeypulveria ja Puppetheadia oli tarjolla myös tölkissä noin 6 € puolisuolaiseen hintaan. Jos ostatte Hockeypulverin niin etsikää ihmeessä jostain myös salmiakkijauhetta siihen lasin reunaan.