Väkevä joulu - tasting

Joulu lähenee, ja silloin on tietenkin aika Olutkulttuuriseuran klassikoksi muodostuneen One Pintissä pidettävän joulumaistelun. Nämä maistelut ovat kuin itsestään muodostuneet OKS:n ja Pintin yhteistyön kulminaatiopisteiksi, jossa pubin väki tarjoilee naurettavan halpaan hintaan räävittömän kattauksen toinen toistaan parempia oluita. Perinteeksi on myös muodostunut ettei tastingin olutlistaa enää edes yritetä saada tietoon etukäteen. Luotto järjestävään tahoon on vahva.

Tällä kertaa Allu oli kertonut teeman olevan "Väkevä joulu", mutta valitteli juomien keskivahvuuden jäävän niukasti 10 % alle. 11 paikalle päässeestä jäsenestä suurin osa toimitti arvosanan raatiin joko Untappdin tai IRCin / sähköpostin välityksellä.

Tastingin aloitti Troubadourin Magma - klassikko-oluen Maris Otter maltaasta valmistettu versio. Troubadour teki ilmeisesti tätä versiota ensi kerran 2016, mutta meillä oli maistossa 2018 versio, josa oli harmillisesti ehtinyt päiväys mennä umpeen. Voltteja löytyi 9 %, mutta kuten Belgiassa on tapana, ne eivät juurikaan maistuneet. Untappdin yleisimpien kuvailusanojen joukosta löytyi "light", jota pidän tässä tapauksessa kohteliaisuutena. Tyylikäs ja maistuva olut.

Keskivahvuus tähän asti: 9 %

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Tastingin toinen olut oli Pintin historiaan sopivasti Markku Korhosen HBF - matkoillaan Sloveniasta maahantuoma HumanFish Russian Imperial Stout. Voltteja vain 8,4 % ja Allu kutsuikin tätä sessiovahvuisimmaksi russian imperial stoutiksi jonka on ikinä nähnyt. Olut ei valitettavasti ollut ihan täysosuma, sillä tämä oli jopa vetinen. Ihan mukava paahde ja kahvisuus, mutta syvyyttä jäimme kaipaamaan.

Keskivahvuus tähän asti: 8,7 %

Raadin arvio: 3+ (2 - 4)

Sitten olikin taas luvassa takuuvarma tuote, De Struise Tsjeeses Reserva, tarkalleen ottaen vuoden 2014 (!) Knob Creek - bourbontynnyrissä kypsynyt versio. Luultavasti jokainen Struisen oluita maistanut pystyy jossain määrin kuvittelemaan millaisesta tuotteesta on kyse, ja haluaisi tätä myös maistaa. Erinomaista. Voltteja tasan 10 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,13 %

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)

Tokihan tähänkin tastingiin yksi hapanolut saatiin, nimittäin Alvinnen Cuvée Freddy. Olin maistanut aiemmin vadelmaversion, mutta tämä oli rehellinen maustamaton dark sour ale. Voltteja kuitenkin 8 %. Alvinne käyttää oluensa omalla morpheus - hiivakannallaan, joka on jonkinlainen yhdistelmä perinteistä saccharomyces - hiivaa ja villimpää brettanomycestä, antaen melko hallitun mutta kompleksin happamuuden. On toiminut mainiosti ennen ja toimi mainiosti myös nyt.

Keskivahvuus tähän asti: 8,85 %

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Belgiasta palattiin Espoon (suur-)Olariin, josta oli mukaan tarttunut vasta julkaistu tuplatynnyröity versio heidän imperial stoutistaan, eli DBA Dibs on the Cacao Nibs, joka oli kypsynyt sekä akvavit- että bourbontynnyreissä. Kirosin sitä kun satuin samana päivänä ostamaan panimolta pullon itselleni, mutta onneksi oli ainakin hyvää. Todella hyvää. Voltteja 11 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,28 %

Raadin arvio: 4½ (4 - 5, yksi 6/5 joka laskettiin 5/5:nä)

Jossain tastingissa tämä voisi olla jopa johtotähti, mutta tällä kertaa Gulden Draak Bremaster's Edition jäi välioluen rooliin. Hyväähän tämä toki on, ja voltteja muhkeat 10,5 %, mutta koska tämä oli useille jo tuttu edellisistä Kellareiden aarteista, ei erityistä sävähtämistä tapahtunut.

Keskivahvuus tähän asti: 9,48 %

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Loppuun saatiin vielä rehellistä pastry stoutia, ja vaikka olinkin tämän jo alkuvuonna Craft Beer Winter Wonderlandissa maistanut, Af Brew'n Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! on silti olut jota maistaa mielellään. Överimakea toki, mutta se ei ole häirinnyt näissä enää vuosiin. Voltteja pyöreät 10,0 %.

Keskivahvuus lopussa: 9,55 %

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-)

Melko tiukka kattaus, joka olisi vaatinut aika raskasta syötävää jos olisi meinannut seitinohuen humalatilan välttää. Voiton vei yksimielistä ylistystä kerännyt Olarin Panimon tuotos, mutta jos raadin heikoin keskiarvo on 3+ ja muut vähintään 4-, kilpailu oli vähintäänkin kova. Suurkiitos Pintille ja Allulle jälleen yhdestä eeppisestä tastingista. Kaikki oluet oli haettu ympäri kaupunkia varta vasten tätä maistelua varten ja illalla luotiinkin kaksivuotissuunnitelma jonka mukaan ensi vuonna joka olut haetaan varta vasten eri Euroopan maasta ja 2021 joulutastingin joka olut on haettu itse eri mantereelta. Antarktiksen olut pitänee Allun käydä tekemässä paikan päällä itse. Sitä odotellessa.

OKS joulutasting

Olutkulttuuriseuran joulukuun kuukausikokoontumisessa oli taas vuorossa yksi vuoden kohokohdista - jouluolutmaistelu One Pint Pubissa. Pintin joulumaisteluissa on perinteisesti operoitu erittäin hyvällä hinta-laatu-suhteella Allun hellässä huomassa. Tälläkin kertaa maestro oli saanut erittäin vapaat kädet budjetin suhteen ja hyödynsi valtaansa esimerkillisesti. Teemana oli "härski hipsteri" ja esipuheessa Allu totesi jättäneensä varsinaiset jouluoluet kokonaan pois tastingista. Luvassa olisi sen sijaan joulutunnelmaan sopivia mausteisia ja teeman mukaisia oluita.

Pöytään kannettiin ensin naposteltavia kuin ruoka-annoksia kiinalaisen ravintolan illallisella. Sipsiä, kurkkua, kahta eri tummaa suklaata, kahta eri homejuustoa, kovaa juustoa, voileipäkeksejä. Tunnelma oli innostuneen odottava.

Allu avasi maistelun "mysteerioluella", koska "jos tietäisitte mitä tämä on, se vaikuttaisi arvioon". Ainoa vihje oli oluen "belgihenkisyys" sekä "parin vuoden" kypsytys. Sokkomaistelujen suurena ystävänä ilahduin tästä, mutta myös tuo pohjustus vaikutti arviooni. Olisiko kyseessä erittäin arvostettu olut vai päinvastoin? Jälkiviisaana olisi pitänyt arvata että tietysti se ensimmäinen optio, mutta arviot ja arvaukset vaihtelivat laidasta laitaan. "Liikaa belgivehjettä", "Hyvää, mutta onko belgiä?" "Tsekki pils? Ei ole tarpeeksi pyöreä siihen. Paloaseman panimon ensimmäinen koekeitto tai joku kotimainen bulkkilager." Arviot lukittiin ennen mysteerin paljastusta. Allu toi pöytään muutaman vihreän korkin, koska etikettiä pulloissa ei ollut. Tämähän oli siis Westvleteren Blonde. Belgian arvostetuimman luostaripanimon harvinaisin tuote. Olin itse asiassa maistanut tämän pari vuotta sitten Pintissä ja antanut lähestulkoon numerolleen samat arviot kuin nyt, melko samalla luonnehdinnalla. "Ihan hyvä, mutta pieni pettymys." Juntin makuaisti ei ole siis juuri päässyt kehittymään.

Raadin arvio: 3 

Loput oluet maisteltiin avoimin kortein. Toisena tuotteena pöytään kannettiin perinteikkään gosepanimo Rittergutsin Bärentöter Sour Gose Bock, hyvin mielenkiintoinen mallastwist perinteiseen tyyliin. Appelsiininkuori ja kaneli tulivat tässä myös vahvasti esille. Kaiken kaikkiaan oikein toimiva jouluolut.

Raadin arvio: 3½

Tässä vaiheessa pyydettiin osallistujien mielipidettä siihen, otetaanko "raikas välijuoma" nyt vai myöhemmin. Päätettiin juoda raikkaat pois alta. Olut oli Alefarmin Deer Heart, erittäin tuore NEIPA tanskanmaalta (tölkitetty 1.11.). Joulumaisteluun tämä tuli mukaan graafisella aasinsillalla, koska etiketin peura muistuttaa etäisesti poroa. Molemmilla sarvet. Erittäin hedelmäisen tuoksun jälkeen oluesta löytyikin yllättävän ryhdikkäästi katkeroa ja vähän mehumaisuutta. Ei siis mehuisten versioiden ystävälle, mutta tuoreen ja tasapainoisen peräkärrillä varustetun version ystäville kyllä. Joku ehdotti tämän juomista heti hampaiden pesun jälkeen, mikä kirvoitti varsin äänekkäät reaktiot muusta pöytäseurueesta.

Raadin arvio: 4-

Yksi Pintin joulumaisteluiden perinne alkaa olla yhden oluen tarjoilu kuumana kahvipannusta. Tällä kertaa tämän kunnian sai melkoinen harvinaisuus, BFM La Dragonne. Tätä olutta tuli aikanaan vuonna 2015 kolme pulloa Suomeen. Yksi myytiin Helsinki Beer Festivalilla johon pullot tuotiin, yksi meni samana kesänä maistelussa ja nyt nautittiin se kolmas. Valmistaja on määritellyt optimaaliseksi tarjoilulämpötilaksi 42,333 astetta, joten olut tarjoiltiin luonnollisesti noin 60-asteisena. Erittäin maistuva glögiolut ei kaikille uponnut, mutta itselleni oikein hyvin. Makeaa, mausteista, marjaista, vähän maltaistakin. Hyvää.

Raadin arvio: 3+

Seuraavaksi hieman vähemmän harvinaisen, muttei millään tapaa huonomman oluen pariin. De Struisen Dark Horse Reserva on Flanders redin ja brown alen välimuoto, joka on istunut neljä vuotta punaviinitynnyreissä. Ja oluthan oli jokseenkin sitä mitä kuvailu lupasi. Kompleksisen hapan, hieman piimäinen, maltainen, paahteinen, punaviinin tanniinit vienosti taustalla. Aivan mahtava tuote. Jos joku ei kerta kaikkiaan voi sietää punaviinejä, voi tämä olutkin tuottaa ongelmia. Muuten vahva suositus.

Raadin arvio: 4+

Punaviiniin pettyneille oli luvassa lisää pettymyksiä, muille ei. Alechemyn Bring Out the Imp - imperial stoutista oli nimittäin tarjolla Côtes du Rhône - tynnyrissä kypsynyt versio. Olueen on käytetty melassia, lakritsaa ja kauraa, sekä belgihiivaa. Aivan erinomainen oluthan sieltä lopputuloksena syntyi. Maku nojaa hieman jopa viskitynnyröinnin suuntaan, vaikkei tässä sellaista olekaan.

Raadin arvio: 4+

Tässä vaiheessa otettiin pieni sivuaskel olutmaistelusta, sillä pöytään tuli B. Nektar Meaderyn siideri, The Dude's Rug. Joulumausteilla täytetty makeahko siideri toimi erinomaisesti. Tämänkin olisi voinut lämmittää, mutta maistui kyllä kylmänäkin. Tässä vaiheessa Janne kertoi B. Nektarin tyyppien olevan melko huonoja ottamaan kehuja vastaan. Oli käynyt kehumassa heidän tuotteitaan ja vastaus oli ollut "eipä meadist". 

Raadin arvio: 4-

Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, maistettiin vehnäviiniä. Italialaisen Baladinin helposti lausuttava Xyauyù Barrel oli myös tuote jota oli Allun mukaan tullut Suomeen kuusi (tai max 12) pulloa, joista kaksi oli armeliaasti annettu Oljenkorteen ja loput säilötty Pinttiin. Ks. pullo oli vuoden 2013 vuosikertaa, eli jo hetken aikaa nauttimistaan odottanut. Wheat wine sanan varsinaisssa merkityksessä. Hiilihapoton ja hienostuneen kompleksi. Erittäin maukas lopetus iltaan. Olut todettiin erinomaiseksi makupariksi appelsiinikrokanttisuklaan kanssa. "Kun suklaa loppuu, kenen kro-kantti kestää?" kysyi Janne.

Raadin arvio: 4½

Tastingin voittajaksi kiri siis lopulta Baladinin vehnäviini, punaviinitynnyröityjen oluiden seuratessa perässä. Olihan tämä taas melkoinen makumatka kahdeksan eri juoman kautta. Allu sai ansaitut aplodit ja väitti ettei tällaista tastingia voisi mille tahansa porukalle pitää niin että kaikki saavat jotain irti kaikista juomista. Oli varmaan oikeassa. Erittäin härskin hipsteriä tavaraa oli tarjolla, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Tämä tasting vahvisti myös edelleen mielipidettäni siitä, että mitä vähemmän Pintissä pidettävän tastingin listasta tiedetään etukäteen, sitä parempaa settiä on luvassa. Olisi hölmöä jättää ensi joulun vastaava tapahtuma väliin.

One Pint Pubin joulutasting 2018 (omassa) järjestyksessä:

1. Struise Dark Horse Reserva 4.5/5
2. Alechemy Bring Out the Imp Côtes du Rhône BA 4.1/5
3. Baladin Xyauyù Barrel Riserva 2013 3.9/5
4. Ritterguts Bärentöter Sour Gose Bock 3.7/5

5. BFM La Dragonne 3.7/5
6. Alefarm Deer Heart 3.7/5
7. Westvletern Blond 3.4/5