One Pintin joulumaistelu 2021

Joka joulun perinne on One Pint Pubin jouluolutmaistelu. Näistä kinkereistä ei perinteisesti ole vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Listaa ei koskaan ole saatu etukäteen, eikä siihen koskaan ole tarvinnut pettyä. Tällä kertaa listan oli kasannut ja maistelun piti Kyde "Markku" Kykkänen, joka oli konsultoinut myös ex-ravintolapäällikköä ja nykyistä panimopäällikkö Allu Montinia. Oli siis syytä odottaa vain parasta. Kyde antoi meidän arvuutella jokaista olutta hetken ennen kuin paljasti mitä laseista löytyy. Otimme käyttöön myös edellisistä kellarien aarteista tutun menetelmän, jossa joka oluelle äänestettiin sen maistamisen jälkeen paikka paremmuusjärjestykessä olevasta jonosta.

Ensimmäinen olut tuoksui kuin tripel. Selvästi ollaan Belgiassa, vähintään henkisesti. Makuakin oli melko vahvasti. Äärimmäisen miellyttävä ja tasapainoinen tuote. Jossain tämä panimo kuulemma on edelläkävijä, mitä sen jälkeen Chouffekin on tehnyt, mutta mitä se on?

Se erikoisuus oli jenkkihumalat belgioluessa, ja panimo La Rulles. Olut ei kuitenkaan ollut tripel, vaan "pelkästään" Blonde (UT ka 3,51). Hyvää kamaa, josta ei kovin pahaa sanottavaa löytynyt.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3,9), 0,03 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/1

Sitten punertavampaan ja funkymman tuoksuiseen suuntaan. Tästä minulla olikin jo hyvä arvaus vaikka ei varmaa tietoa ollutkaan, sillä olin nähnyt erään kiinnostavan belgipullon kaapissa ja hiljaa toivonutkin sitä maisteluun.

Arvaukseni osui oikeaan, ja lasissa oli Rodenbachin Red Tripel (UT ka 3,50), panimon 200-vuotis juhlaolut. Siinä missä normaalisti Rodenbachiin laitetaan 25 % vanhaa ja 75 % nuorta olutta, tässä oli nuori hapanolut korvattu panimon omalla tripelillä, jota ei tiettävästi ole vielä myyty sellaisenaan missään. Varsin mielenkiintoinen ja täysin omanlaisensa maku, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Mutta niinhän Rodenbach on aina tehnyt muutenkin. Itse olisin jättänyt tämän Rullesin taakse jonossa, mutta enemmistö oli eri mieltä.

Raadin arvio: 4- (3,7 - 4), 0,28 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/2

"Kukas Belgiassa on NEIPAa tehnyt?". Ei kukaan tietenkään, vaan välijuomana tarjolla vähän hypekaljaa rapakon takaa. Minusta tätä ei kovista mainospuheista huolimatta mitenkään selvällä erolla erottanut parhaista kotimaisista genren tuotoksista, mutta ei tästä tietysti suurta vikaakaan löytynyt.

Ja lasissahan oli erittäin arvostetun Other Half - panimon Double Dry Hopped Space Diamonds (UT ka 4,35). Hyvää kaljaa, mutta mielestäni ei kuitenkaan hintansa (15+ €) arvoista. Mutta mieluusti toki otin tällaisessa maistelutilanteessa jakotölkiksi. Ei mielestäni ansainnut kärkipaikkaa jonossa, mutta melko selvin äänin sen kuitenkin sai.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4+), 0,28 alle keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/3

Väristä oli helppo päätellä tyylin muuttuneen, mutta lasissa ei kuitenkaan ollut Helsinki Long Drinkiä, vaan tuoksusta päätellen lambicia. Ihan en saanut kiinni millä maustettua, mutta pahuksen hyvää kuitenkin.

Kyseessähän oli uudehko lambicsekoittamo Tilquin, ja heidän luumuilla maustettu Oude Quetsche - oluensa vuosilta 2019-20 (UT ka 4,07). Todellinen helmi jonka olin maistanut kerran aiemminkin, mutta maistoin varsin mieluusti uudestaan. Aina löytyy kuitenkin joukosta se yksi lambic-vihaaja, jonka äänellä jonon kärkipaikka jäi saavuttamatta. Vihaaja ei kuitenkaan osallistunut Untappd-raatiin, joten sieltä pisteitä tuli paremmin.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,23 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 2/4

Viimeisenä mentiin perinteisen belgioluen ja -tyylin modernimpaan versioon. Tunnusomainen vaahto ja väri, mutta tuoksussa aivan selkeää bourbonin makeutta. Ihan en osannut kuitenkaan panimoa tunnistaa vaikka olisi vaahdon perusteella melkein pitänyt.

Kyseessähän oli erittäin laadukkaan Huyghen Delirium Blonde Barrel Aged (UT ka 4,06). Olen viime vuosina alkanut pitämään tynnyrikypsyteyistä oluista vähemmän ja vähemmän, mutta tästä saatiin taas osoitus siitä miten kypsytyksen voi tehdä oikein. Bourbon, tammi ja vaalea mutta vahva belgiale ovat aivan älyttömässä tasapainossa, eikä lopputuloksesta tahdo löytyä muuta kuin ylisanoja. Erinomainen olut johon maistelu on mukava päättää. Harmi vain että Untappd-raadin ulkopuolelta löytyi jälleen yksi naysayer jonka äänellä kärkipaikka lopullisessa jonossa jäi saavuttamatta.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,27 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 2/5 

Erinomainen maistelu Pintiltä jälleen kerran, ja tällä kertaa ei jonoon tarvinut "hajurakoja" jättää, sillä jokainen tuote oli todella hyvä. Jonon järjestykseen ei tainnut olla tyytyväinen kukaan paikallaolijoista, mutta niin se demokratia toimii.

Maistelun paras arvosana: Delirium Blonde Barrel Aged

Maistelun jonon kärki: Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds

Oma suosikki: Delirium Blonde Barrel Aged

Raadin yliarvostama: Rodenbach Red Tripel

Raadin aliarvostama: Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds

One Pint comeback tasting

Pitkän tauon jälkeen Olutkulttuuriseura on päässyt taas (ainakin hetkeksi) palaamaan Helsingin jaoston henkiseen kotiin, One Pint Pubiin, virallisestikin. Tämän kunniaksi järjestettiin tietenkin comeback-tasting, jonka sisältöön legendaarinen Kyde sai vapaat kädet. Maistelun alkupää vedettiin osin sokkona ja lopussa Kyde paljasti jo turhankin nopeasti mitä laseista löytyy.

Maistelun aloitti itseoikeutetusti Paloaseman / Teddy Bay N.E.W.B., onhan Paloasema "talon panimo" ja Teddy Bayn Janne Pintin vakioasiakkaita. New England WitBier on ihan mielenkiintoinen muotityyli, ja tämä tuotos varsin pätevä esimerkki siitä.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)

Suolapalaksi Kyde oli hakenut itseäänkin legendaarisemmasta Tanskalaisesta voileivästä leipiä, jotka jaettiin maistelijoille. Makuina paahtopaisti, katkarapu, brie ja peruna. En valitettavasti tehnyt muistiinpanoja makupareista, mutta leivät olivat ainakin hyviä ja oluen kylkeen sopivia.

Sitten siirryttiin Tanskaan. Sokkona veikkasin että tämä olisi voinut olla Bad Seedin Post Cologne, mutta kyseessä oli kuitenkin saman panimon Neu Pilsner. Oikein maistuva pils josta ei suuria vikoja löytynyt. Osa raadista arvotti puhtautta enemmän, osa vähemmän. Tomi oli väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4-)

Matka jatkui saman panimon lagereilla, tällä kertaa vuorossa Bad Seed Vienna Lager. Hyvähän tämäkin oli, jokseenkin samoilla saatteilla kuin edellinen. Tomi oli taas väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 3.6)

One Pint on viime aikoina tuonut Bad Seediä maahan, joten panimo pysyi samana. Tällä kertaa NEIPA nimeltään Lazarus IPA. Panimolle tyypillisesti tämäkin on tehty puhtaus ja juotavuus edellä, eli mistään mehupommista ei ollut kyse. Hyvää kaljaa tämäkin oli.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4-)

Sitten palattiinkin takaisin Suomeen, ainakin teknisesti. Ahvenanmaalle nimittäin, ja tarjolla Paloaseman Panimon helposti suussa soljuva Kökar - Öar & Skär, Kökarin kyläkauppaan valmistettu katajasaison. Tätä maistellessa voi kieltämättä kuvitella itsensä kesäiseen meren rantaan ulapalle tuijottamaan. Lähes meren rannassa me olimmekin, mutta ei se ole sama asia. Maistui.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3.9)

Viimeiseen olueen asti saimme odottaa "sitä pakollista imperial stoutia". Maistelu oli tähän asti ollut hieman kevyempi kuin mihin seurueemme on Pintissä yleensä tottunut, mikä ei mielestäni ollut kuitenkaan huono asia. Tastingin päätti siis Bad Seed Good Morning, Vietnam (Kyde ei esittänyt Robin Williams - versiota nimestä). Vietnamilaisella kahvilla maustettu imperial stout, jossa luonnollisesti on kaikki kohdillaan.

Raadin arvio: 4 (4- - 4½)

Hieman "tavallisesta" poikkeava mutta kuitenkin varsin laadukas maistelu, jonka voittajaksi selviytyi tietenkin se vahvin ja intensiivisin olut, kuinkas muutenkaan. Miedommista löytyi kuitenkin hyviä kirittäjiä, ja etenkin witbierillä päästiin melko lähelle kärkeä. Koska palvelu tunnetusti pelaa, meille oli varattu kourallinen molempia Paloaseman tuotteita tölkissä "special reserve only for you" meiningillä. Tämän tarjouksen tietenkin käytimme, joten etenkin Kökar-oluen käsiinsä saaminen voi valitettavasti olla jo hieman hankalaa. Käykää nyt kuitenkin Bad Seedit maistamassa ja ehkä Pintin kaapista löytyy muita Paloaseman tuotteita!

One Pint Pubin Liettuan ja Suomen omatuonnit

 

Koronarajoitusten helpotuttua One Pintista lähdettiin tietenkin omatuontimatkalle. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa läheisistä rajoituksen alta vapautuneista maista se vähiten tuttu, Liettua. Heti reissusta kuultuani varasin meille tastingin. Koska ennen sovittua tastingia tapahtui myös Pintin ensimmäinen kotimaan omatuontimatka, One Pint Ride, päätimme lopulta jakaa tastingin puoliksi noiden kahden matkan antimien kesken. Listan tekivät ja tastingin pitivät Liettuassa käynyt Salla ja Suomessa käynyt Esko. Maistelijoita oli lopulta paikalla 13, joista 7-8 oluesta riippuen osallistui raatiin Untappdin kautta.

Ensin Liettuaan, ja kuuluisan kapinallisen mukaan nimetty Vasaknu Cpt. Plater. (Untappd ka 3,45). Vadelmainen berliner weisse, jossa ei mitään erityisen säväyttävää ollut, mutta etenkin tuoksussa mukavasti vadelmaa ja kuumaan kesäpäivään sopiva juotavuus, jos nyt maku ei aivan tuoksun odotuksia lunastanutkaan. Tätä on kuulemma vaikea myydä hanasta kun vadelma tukkii hanat.

Raadin arvio: 3 (1 - 3½, 0,52 alle UT-keskiarvon)

  

Seuraavaksi kotimaahan ja maistoon viime aikoina kovassa vedossa ja sen veroisessa maineessa ollut Mallassepät, ja vahvempi versio heidän Pimp my Blueberry - hapanoluestaan (Untappd ka 3,57). Tämähän oli mustikkapiirakkaa lasissa. Vain Brewskiltä olen aiemmin maistanut tämän tason pastry souria. Kerrassaan mainio. Kuulemma Mallassepiltä piti lopulta ottaa reilusti suunniteltua enemmän tavaraa myyntiin kun panimolla maistatettiin toinen toistaan parempia tuotteita joita ei vain voinut jättää kyydistä. En ihmettele.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+, 0,24 yli UT keskiarvon)

  

Palasimme Liettuaan ja Vasaknylle. Sallahan lopulta kelpuutti Liettuan matkalta vain kaksi panimoa mukaan, ja Vasaknylta tuli tällä kertaa kaksi tuotetta. Bearded John (Untappd ka 3,56) on weizenbock joka perustuu pääpanijan kotiolutreseptiin jolla on voitettu useita kisoja ennen panimon perustamista. Etiketti hakee taas inspiraatiota joltain historialliselta henkilöltä. Itse olut on lopulta melko lähellä tavallista hefeweizenia, mutta kyllä sieltä jotain bockin piirteitäkin löytyi. Ihan hyvä.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4, 0,08 yli UT keskiarvon)

Viimeisenä liettualaisena maisteltiin Genysin Trys vienuoliai, eli kolme munkkia (Untappd ka 3,68). Nimensä mukaisesti luostaritripel. Mielestäni myös oikein kelvollinen sellainen. Kaikki tunnusomaiset piirteet löytyivät ja olivat hyvin tasapainossa.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-, 0,25 alle UT keskiarvon)

Esko pohjusti tätä kertomalla miten olivat kuulleet että Pyynikin vahvat oluet ovat parempia kuin hieman heikossa maineessa olevat kauppavahvuiset. Ja tämän piti olla Mallasseppien oluen lisäksi sellainen jonka Untappd keskiarvo on aivan liian pieni oluen tasoon nähden. Kyseessä siis tupla-IPA Paradise Cancelled (Untappd ka 3,08). Ensi puraisulla ymmärsin Eskon pointin, mutta mitä enemmän tätä maisteli, sitä varmempi olin siitä että tuo keskiarvo on itse asiassa liian korkea, eikä tästäkään ollut Pyynikin maineen pelastajaksi. 

Raadin arvio: 3½ (2,7 - 3½, 0,20 yli UT keskiarvon)

  

Viimeisenä maisteltiin olut jonka missaamista olinkin hieman harmitellut viimeksi Jyväskylässä käydessäni. Panimoyhtiö X Tammi (Untappd ka 3,86), ginitynnyrissä kypsynyt imperial stout. Ginitynnyröintiä on harrastanut muutama muukin viime aikoina ja mielestäni tämä on tervetullut ilmiö ikuisten viskitynnyröintien ja satunnaisten rommitynnyröintien rinnalle. Ginin mausteisuus kun toimii tällaisessa kuivakassa imperial stoutissa oikein hyvin. Itselle ainakin kolahti ja kovaa.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,1, 0,13 alle UT keskiarvon)

Melko lähelle UT keskiarvoja nuo raadin arviot siis sijoittuivat, vaikka hajontaa oli melkoisesti. Lopuksi jaetaan palkinnot:

Maistelun paras: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Oma suosikki: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Raadin yliarvostama: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Raadin aliarvostama: Vasaknu Cpt. Plater

Ehkä ensi kerralla saadaan näihin palkintoihinkin vähän lisää vaihtelua, kun kellarien aarteita maistellaan loppukuusta. Pintissä on vielä näitä ja muitakin samojen reissujen tuomisia jäljellä, suosittelen tutustumaan pikimmiten.

Väkevä joulu - tasting

Joulu lähenee, ja silloin on tietenkin aika Olutkulttuuriseuran klassikoksi muodostuneen One Pintissä pidettävän joulumaistelun. Nämä maistelut ovat kuin itsestään muodostuneet OKS:n ja Pintin yhteistyön kulminaatiopisteiksi, jossa pubin väki tarjoilee naurettavan halpaan hintaan räävittömän kattauksen toinen toistaan parempia oluita. Perinteeksi on myös muodostunut ettei tastingin olutlistaa enää edes yritetä saada tietoon etukäteen. Luotto järjestävään tahoon on vahva.

Tällä kertaa Allu oli kertonut teeman olevan "Väkevä joulu", mutta valitteli juomien keskivahvuuden jäävän niukasti 10 % alle. 11 paikalle päässeestä jäsenestä suurin osa toimitti arvosanan raatiin joko Untappdin tai IRCin / sähköpostin välityksellä.

Tastingin aloitti Troubadourin Magma - klassikko-oluen Maris Otter maltaasta valmistettu versio. Troubadour teki ilmeisesti tätä versiota ensi kerran 2016, mutta meillä oli maistossa 2018 versio, josa oli harmillisesti ehtinyt päiväys mennä umpeen. Voltteja löytyi 9 %, mutta kuten Belgiassa on tapana, ne eivät juurikaan maistuneet. Untappdin yleisimpien kuvailusanojen joukosta löytyi "light", jota pidän tässä tapauksessa kohteliaisuutena. Tyylikäs ja maistuva olut.

Keskivahvuus tähän asti: 9 %

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Tastingin toinen olut oli Pintin historiaan sopivasti Markku Korhosen HBF - matkoillaan Sloveniasta maahantuoma HumanFish Russian Imperial Stout. Voltteja vain 8,4 % ja Allu kutsuikin tätä sessiovahvuisimmaksi russian imperial stoutiksi jonka on ikinä nähnyt. Olut ei valitettavasti ollut ihan täysosuma, sillä tämä oli jopa vetinen. Ihan mukava paahde ja kahvisuus, mutta syvyyttä jäimme kaipaamaan.

Keskivahvuus tähän asti: 8,7 %

Raadin arvio: 3+ (2 - 4)

Sitten olikin taas luvassa takuuvarma tuote, De Struise Tsjeeses Reserva, tarkalleen ottaen vuoden 2014 (!) Knob Creek - bourbontynnyrissä kypsynyt versio. Luultavasti jokainen Struisen oluita maistanut pystyy jossain määrin kuvittelemaan millaisesta tuotteesta on kyse, ja haluaisi tätä myös maistaa. Erinomaista. Voltteja tasan 10 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,13 %

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)

Tokihan tähänkin tastingiin yksi hapanolut saatiin, nimittäin Alvinnen Cuvée Freddy. Olin maistanut aiemmin vadelmaversion, mutta tämä oli rehellinen maustamaton dark sour ale. Voltteja kuitenkin 8 %. Alvinne käyttää oluensa omalla morpheus - hiivakannallaan, joka on jonkinlainen yhdistelmä perinteistä saccharomyces - hiivaa ja villimpää brettanomycestä, antaen melko hallitun mutta kompleksin happamuuden. On toiminut mainiosti ennen ja toimi mainiosti myös nyt.

Keskivahvuus tähän asti: 8,85 %

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Belgiasta palattiin Espoon (suur-)Olariin, josta oli mukaan tarttunut vasta julkaistu tuplatynnyröity versio heidän imperial stoutistaan, eli DBA Dibs on the Cacao Nibs, joka oli kypsynyt sekä akvavit- että bourbontynnyreissä. Kirosin sitä kun satuin samana päivänä ostamaan panimolta pullon itselleni, mutta onneksi oli ainakin hyvää. Todella hyvää. Voltteja 11 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,28 %

Raadin arvio: 4½ (4 - 5, yksi 6/5 joka laskettiin 5/5:nä)

Jossain tastingissa tämä voisi olla jopa johtotähti, mutta tällä kertaa Gulden Draak Bremaster's Edition jäi välioluen rooliin. Hyväähän tämä toki on, ja voltteja muhkeat 10,5 %, mutta koska tämä oli useille jo tuttu edellisistä Kellareiden aarteista, ei erityistä sävähtämistä tapahtunut.

Keskivahvuus tähän asti: 9,48 %

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Loppuun saatiin vielä rehellistä pastry stoutia, ja vaikka olinkin tämän jo alkuvuonna Craft Beer Winter Wonderlandissa maistanut, Af Brew'n Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! on silti olut jota maistaa mielellään. Överimakea toki, mutta se ei ole häirinnyt näissä enää vuosiin. Voltteja pyöreät 10,0 %.

Keskivahvuus lopussa: 9,55 %

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-)

Melko tiukka kattaus, joka olisi vaatinut aika raskasta syötävää jos olisi meinannut seitinohuen humalatilan välttää. Voiton vei yksimielistä ylistystä kerännyt Olarin Panimon tuotos, mutta jos raadin heikoin keskiarvo on 3+ ja muut vähintään 4-, kilpailu oli vähintäänkin kova. Suurkiitos Pintille ja Allulle jälleen yhdestä eeppisestä tastingista. Kaikki oluet oli haettu ympäri kaupunkia varta vasten tätä maistelua varten ja illalla luotiinkin kaksivuotissuunnitelma jonka mukaan ensi vuonna joka olut haetaan varta vasten eri Euroopan maasta ja 2021 joulutastingin joka olut on haettu itse eri mantereelta. Antarktiksen olut pitänee Allun käydä tekemässä paikan päällä itse. Sitä odotellessa.

Beerytales Pubirundi #3

Beerytales instagramtiliä pyörittävät ystäväni ovat järjestäneet jo pari kertaa pubikierroksen, jolle en ole perinteisesti viikonloppuisin täynnä olevan kalenterini takia päässyt. Tällä kertaa kohdalle osui kuitenkin vapaa viikonloppu, joten päätin lyöttäytyä mukaan soveltuvilta osin.

#1: Pullman's Bar

Kierros alkoi rautatieaseman real ale - keitaasta, Pullmanista. Josta tietenkin alkuviikossa tapitettu real ale oli päässyt taas loppumaan. Lähes koko seurue kyllä yksitellen asiaa kysyi. No, Fuller's ESB on aivan pätevä juoma kierroksen alkuun. Kierroksilla on ilmeisesti perinteisesti ollut mukana bissebingo, josta suoritushenkinen pubikiertäjä löytää apuja olutvalintaan. Ensimmäinen rasti tuli luonnollisesti jo ensimmäisestä oluesta. Seurueemme kerääntyi paikalle tipoittain ja tuoppien tyhjennyttyä jatkoimme matkaa kohti Kalevankatua.

#2: Mikkeller Helsinki

Kierroksilla on pyritty välttämään aiemmilla kierroksilla kohteina olleita pubeja, joten mikäpä sen parempi kohde kuin baari jota ei vielä edellisen kierroksen aikaan edes ollut. Pieni Mikkeller on myös oikein sopiva kohde kierroksen alkupäähän, kun koko porukan mahtuminen sisään on todennäköisempää. Suurin osa seurueesta nautti täyskokoisia mukeja, ammattilaiset tiesivät että pienempiä ehtii maistella enemmän.

#3: One Pint Pub

Lähes rikollista ettei Pint ollut vielä osunut kierrokselle, mutta kaikilla on heikkoutensa. Tämä kuuluu niin ikään niihin paikkoihin joihin on hyvä mennä alkuiltapäivästä jos mielii isolla porukalla varmasti istumaan. Pyysin bissebingoon mahdollisimman monta rastia täyttävää suositusta, mutta lopulta tiskin takaa saatu suositus täytti vain vaatimuksen "baarimikon suositus". Oh well. Juomalla pienen ehtii jälleen nauttia toisen, joten valitsin kaapista keltaisen tölkin bingorastia varten. Olihan se toki myös hyvä olut.

#4 Panema

Pintistä tiemme vei ensimmäisellä julkisen liikenteen etapilla Kallion craftimmalle puolelle, Panemaan. Ammattimaisilla juomavalinnoilla sain itse tässä vaiheessa joukon ensimmäisenä bingon täyteen, mutta palkintona oli valitettavasti vain kunniaa ja kyseenalaista mainetta. Väki pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja tunnelma kohosi entisestään.

Tässä vaiheessa pääjoukko lähti kohti ruokailuetappia Viidessä Pennissä, jonka jätin itse väliin vaikka kokemukseni Pennistä ovatkin olleet yksinomaan positiivisia. En toki myöskään "säästänyt syömällä", kuten yllä oleva matkalle osunut mainoslause kehotti.

#6: St. Urho's Pub

Liityimme takaisin hilpeään seurueeseen Urkissa, johon mukaan tuli myös vaimo, koira ja ystävä. Näistä keskimmäinen saa tulla valitettavasti vain terassille, joten suuntasimme sinne. Lämmintä oli ihan riittävästi, mutta vesisade haittasi hieman menoa. Laadukas real ale kuitenkin kesti pienen laimennuksen luonnettaan menettämättä, samoin kuin laadukas terassin puolelle seuraamme liittynyt osa pubirundiporukasta.

Tässä välissä lähdimme viemään koiraa kotiin. Olimme alkuperäisen suunnitelman vastaisesti päättäneet liittyä seurueen mukaan vielä päätösetapillekin, mutta livemusiikkia ks. iltana tarjonneen Black Doorin jätimme väliin.

#8: Pikkulintu Ruttopuisto

Kierroksen päätti Ruttopuiston kulmille hiljattain auennut Pikkulinnun haarakonttori, jossa tunnelma oli kohonnut entisestään, eikä edelleen hieman kliinisen karu sisustus päässyt sitä haittaamaan. Huomasin myös ilokseni että hanalistan kirjoittajan käsiala oli parantunut luettavalle tasolle, mikä helpotti hieman juomavalintaa. Poistuimme puolilta öin muun seurueen jäädessä jatkamaan iltaa.

Kokonaisuutena kierros oli, ainakin näin parilla tauolla varustettuna, erittäin onnistunut ja tahdiltaan sellainen ettei kenenkään kisakunto ollut koetuksella. Kaikki valitut paikat olivat, ja ovat edelleen, erinomaisia ja ansaitsevat suosituksen. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä käymättömiä paikkoja ensi kerralle löytyy.

Beerytales pubirundi #3 top 5:

1. Spike Fantasma 4.1/5 (hana @ Pikkulintu Ruttopuisto)
2. Cloudwater Human Meanings 3.9/5 (tölkki @ One Pint Pub)

3. Mikkeller Scour Scandinavia 3.9/5 (hana @ Mikkeller Helsinki)
4. Paloaseman Panimo Haze Windu 3.7/5 (hana @ One Pint Pub)
5. Alefarm Nogenlunde Afklaret of Fuldt ud til Stede 3.7/5 (hana @ Panema)