"Olut" 1:
Alkoholiton
olut. Tätä voi maistaa siis hieman muita huolettomammin. Jos sattuu
haluamaan. Tuoksu ei lupaa hyvää. Makeaa kahvia ja mausteita. Hyvin
vähän mitään olutmaista. Maku on mämmiä, kahvia ja neilikkaa. Ihan ok
maustemehu, mutta ei tämä oikein oluesta mene. Joku jouluolut ehkä?
Big Drop Spiced Ale oli oikeastaan jopa vähän yllättävää, sillä Big Dropin alkoholiton stout on oikeasti hyvä. Tämä ei ollut.
"Olut" 2:
Alkoholiton
siideri. Tuoksuu ja maistuu siltä yleisimmältä alkoholittomalta
siideriltä, eli lasten limusiideriltä jota saa kaupasta. Ei vakuuta.
Joku Magners?
Good Cider of San Sebastian Apple ei oikein ole nimensä veroinen. Tai ehkä San Sebastian saattaa pitää paikkansa.
Olut 3:
No
niin, vihdoin asiaan. Kaatuu lasiin samean keltaisena matalalla
vaahdolla. Tuoksussa hedelmää ja humalaa. Maku tuntuu aluksi hieman
vetiseltä ja greippiseltä. Humalaakin. Olisiko vähän hapan? Ei, vaan
paljon. Eihän tämä ollutkaan mikään IPA vaan ihan rehti sour.
Suutuntumakaan ei tunnu enää kovin vetiseltä kun sen sisäistää. Ihan
hyvää. Humaloitu sour tuo heti mieleen To Ølin.
Ja kuinka ollakaan, sehän oli To Øl Lemongrass Gose. Kelpo olut.
Olut 4:
Kirkas, tumman kultainen. Matala vaahto. Tuoksu lähinnä makeaa mallasta, hieman tunkkainen. Maku makeaa mallasta, metallista alkoholia, pahvia, humalaa. Ei säväytä. Taas joku turha eurolager?
Saimaa Brewer's Special Belgian Blonde Ale ei oikein osunut. Muistelin tämän olleen parempi, mutta nyt ei juuri luonnetta löytynyt. Tämä lagerien ja alejen sekaisin meno tulisi olemaan toistuva teema tässä pruuvissa.
Olut 5:
Kirkas kultainen matalalla vaahdolla. Makeaa mallasta, hieman metallista alkoholia. Vähän humalaa. Erittäin samanlaiset tunnelmat kuin edellisestä, eli arvaus suuntautuu Alkon perinteiselle eurolager-osastolle.
Tämä meni vähän edes sinne päin. Schnaitl Maibock on kelvollinen perusjuoma Itävallasta.
Olut 6:
Kirkas ruskea, matalalla vaahdolla. Melko kevyt tuoksu. Paahteista mallasta ja vähän kahvia. Maku aika vetinen, paahteinen, kahvia ja pahvia. Ei kyllä nyt vakuuta vähää alusta. Tästä tulee mieleen joku ison kotimaisen panimon jouluolut. Ehkä tumma versio jostain bulkkilagerista?
Sepä se. Nimittäin Karhu Tumma. Arvostuksen puute ei siis johdu pelkästään brändistä.
Olut 7:
Hieman samea kultainen, aiempia korkeammalla ja kestävämmällä vaahdolla. Lupaa hyvää. Tuoksu on kuitenkin lähinnä mallasta. Maku makeaa mallasta ja humalaa. Ei ollut kummoinen tämäkään. Eurolager-tunnelmia ei voi estää.
Mallaskosken Imperial Pine Cone Saison on nimenä komea, mutta ei tämä oikein sen luomia odotuksia lunastanut.
Olut 8:
Hieman samea ruskea matalalla paksulla vaahdolla. Melko viskoosia tavaraa. Nyt luulisi löytyvän makuakin. Tuoksussa kaiken muun jyrää savukinkku. Hei vaan Bamberg, mukava nähdä taas. Maku on savuista makeaa mallasta, mutta kuitenkin myös vähän tuhkakuppia ja reiluhkosti humalaa. Tämä ei kuitenkaan taida olla Schlenkerla, vaikka savumaltaat ovat todennäköisesti Bambergista. En vain keksi keneltä muulta olisi savuolut nyt tulossa.
Vastaus oli Beer Hunters ja olut oli Mufloni Fressewerk Rauchbier. Suositus tälle.
Olut 9:
Hieman samea kultainen matalalla paksulla vaahdolla. Tuoksu on makeaa mallasta ja hedelmää, mutta maun puolelle hedelmää ei juuri riitä. Makeutta ja humalaa kylläkin. Erittäin kuiva ja karkea loppumaku, joka tuo mieleen Mallaskosken True IPAn. Sitä tämä ei kuitenkaan taida olla?
Kimiton SMaSH Golden Bikini oli kyllä tuttu, mutta muistikuvat olivat melko erilaiset. Aika mitäänsanomattomaksi jäi tällä maistolla.
Olut 10:
Hieman samea kultainen, matala vaahto. Tuoksu hieman marjainen, makea. Maku on taas jotain aivan muuta. Makeaa mallasta ja kilotolkulla humalaa, mutta ei marjaa eikä hedelmää mailla halmeilla. En kyllä tätä osaa kohdistaa. Mallaskoski-vibat jostain syystä myös tästä.
Vahvasti aloittaneen Jacobstadsin Dasher Majestic India Pale Ale ei tällä kertaa oikein vakuuttanut. Ei huono, mutta ei kovin erikoinen.
Olut 11:
Samean keltainen kermaisella vaahdolla. Tuoksussa mehuisaa hedelmää. Näin kauas päästiin listalla kunnes tuli ensimmäinen NEIPA vastaan. Maku mehuisaa hedelmää, humalaa, pieni hopburn seassa. Alkutunnelmat viittasivat Cool Headin suuntaan, mutta joku tässä maussa ei kuitenkaan täsmää. Voisiko tämä olla se Laitilan NEIPA? Hyvää kuitenkin.
Minulta oli päässyt unohtumaan toinen tuore NEIPA-uutuus, Hiisi Otus. Jos olisin muistanut sen olemassaolon, olisin saattanut osuakin.
Olut 12:
Sameahko keltainen matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeaa mallasta ja reilusti humalaa. Vähän alkoholiakin. Maussa makeaa mallasta, hedelmää, humalaa. Tämäkin voisi olla se Laitilan NEIPA, tai sitten jonkun trendikkään ulkomaisen pienpanimon (hazy) IPA.
Cool Head / Donut Island Juicy Lucy IIIPA oli hienoinen yllätys, sillä muistikuvat olivat paljon paremmat. Liekö tuoreus jo kaikonnut vai erä vähän edellistä heikompi. Ei huono vieläkään, mutta ei aivan sellaista herkullista nektaria kuin aiemmin.
Olut 13:
Hieman samea kultainen matalalla vaahdolla. Melko viskoosi. Tuoksu makea ja voimakkaan maltainen ja viljainen. Lupaa hyvää. Maussakin on sitä makeaa viljaista mallasta, mutta jotain siitä kuitenkin puuttuu. Ehkä hieman vetinen. Humalaa lopussa. Tuo mieleen jonkun vahvan lagerin. Odotin maukkaampaa bockia.
Saimaa Brewer's Special Ekuanot IPA oli lasissa. Liekö vika humalalajikkeessa vai panimossa, mutta ei tästä kovin vahvat IPA-vibat kyllä välity. Juotava olut, mutta ei juuri muuta.
Olut 14:
Kirkas, punertavan ruskea. Matala vaahto. Tuoksu on makea, hieman hedelmäinen, maltainen. Maussa lähinnä makeaa mallasta ja humalaa. Miten nyt joka toisesta oluesta tulee mieleen vain vahva lager?
Tämä oli puolestaan Ruosniemen Artesaani. Vähän hedelmäisemmät muistot tästä oli. Ihan juotava kuitenkin.
Olut 15:
Kirkkaan keltainen. Korkea pitkäkestoinen vaahto. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Lähes siiderimäinen. Maussa raikasta hedelmää, mallasta, humalaa. Varsin kelvollinen, lienee joku IPA. Ehkä Saimaa?
Mitä sanoinkaan lagerin ja alen sekoittamisesta. Tämähän oli Sorin Hardly Working, eli pils. Sen raikkauden olisi tietysti pitänyt soittaa kelloja ja vihjata että lagerin puolella mennään. Oikein kiva. Parempi kuin muistin.
Olut 16:
Samea erittäin tumma ruskea, matala vaahto. Tuoksussa paahteista mallasta, kahvia, jotain makeaa. Sherryä? Maussa makeaa paahteista mallasta, kahvia, jotain marjaisaa, alkoholia, humalaa. Tulee mieleen Ballast Pointin Tongue Buckler, lähinnä koska tiedän että sitä saa Alkosta nyt.
Sitähän tämä ei kuitenkaan ollut, vaan Bryggeri Helsinki Tyrniportteri. Niin tietysti! Marjainen maku loksahti kerralla paikalleen. Tämä oli oikein mainio ja yllättävä olut. Tyrni portterissa toimii.
Olut 17:
Kirkas tumma ruskea. Matala vaahto. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, suklaata, ehkä laktoosia. Tulee mieleen hiljattain maistettu Xocoveza. Maku on makeaa paahteista mallasta, kahvia ja humalaa. Ei ollut Xocoveza. Suu sanoo silti milk stout. Joku kevyempi kuitenkin. Voisi olla Jet Black Heart, mutta ei ehkä aivan niin vaniljainen.
Ei aivan osunut, sillä lasissa oli Malmgårdin Tammipähkinä. En kyllä pähkinää tästä napannut sokkona yhtään. Makeutta paljonkin ja jotenkin laktoosinen viba siinä oli. Hyvää joka tapauksessa.
Olut 18:
Kirkas tumma ruskea matalalla vaahdolla. Viskoosi. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, kahvia ja alkoholin lämpöä. Maussa paahteista mallasta, kahvia, viskiä, alkoholia, humalaa. Oikein kiva imperial stout. Lähes klassisen tyylikäs. Voisiko olla joku AleSmith?
Melkoinen kunnianosoitus tuosta arvauksesta Kuopioon. Tämähän oli Iso-Kallan Pimeyden Morsian. Hyväksi olen sen kyllä ennenkin todennut ja tämä vain vahvisti sitä. Erittäin laadukas olut.
Olut 19:
Kirkas tumma, punertava ruskea. Tuoksu hieman marjainen, kahvinen, paahteista mallasta. Edellisen kohdalla aloin miettimään olisiko nyt jopa joku imperial stout - erikoiserä, mutta tämä ei oikein siihen viittaa. Maku on aika kevyt. Paahteista mallasta, vähän kahvia, humalaa. Joku aika perustason stout tämä on.
Olen saanut käsityksen että tämä Porterhousen Oyster Stout olisi parhaimmillaan jumalten nektaria, mutta pulloversio on heikompi. Tämä kun on se pulloversio niin voin vain siltä osin vahvistaa tämän osaltani.
Olut 20:
Kirkas tumma ruskea, hieman valkoisesta poikkeava vaahto. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, samoin maussa. Aika vähän sitten mitään muuta. Humalaa vähän. Tuo mieleen jonkun tumman, kyllä vain, lagerin. Tässä vaiheessa en pidä onnistumista kovin todennäköisenä.
No, Tornion Arctic Stout on sinänsä suht lähellä. Mieto, tumma, kotimainen. Ihan juotava, mutta ei säväytä.
Olut 21:
Viimeistä viedään, ja täysin erilaisissa merkeissä kuin tähän asti. Samea pinkki olut, hieman pinkkiin taittavalla vaahdolla. Tuoksusssa hapanta mallasta ja marjaa, eli berliner weisse taitaa olla kyseessä. Maku vahvistaa epäilyt. Hapanta mallasta ja marjaa. Hieman vetinen, muttei pahasti. Olisiko tämä taas se Revontulet, vai joku kotimainen berliner? En vain keksi kenen, koska Cool Headilta tämä ei maistu.
Eikä se Suomesta ollutkaan, vaan mainion London Beer Factoryn Berliner Heist. Ihan potentiaalinen ostos kun pakkaustyyppinä on todennäköisesti taas 0,33l aromitölkki. Harmillisen myöhään tämä vain kesää ajatellen tuli.
Suht rankka pruuvi, vielä kun pävällä piti ehtiä muihinkin menoihin, mutta ehdottomasti positiivinen ongelma. Uutuuksia on oikein mukavasti, jopa ihan oikeitakin uutuuksia. Loppuun vielä vanhan blogialustan ajalta tutut top-koosteet.
Ja kuinka ollakaan, sehän oli To Øl Lemongrass Gose. Kelpo olut.
Olut 4:
Kirkas, tumman kultainen. Matala vaahto. Tuoksu lähinnä makeaa mallasta, hieman tunkkainen. Maku makeaa mallasta, metallista alkoholia, pahvia, humalaa. Ei säväytä. Taas joku turha eurolager?
Saimaa Brewer's Special Belgian Blonde Ale ei oikein osunut. Muistelin tämän olleen parempi, mutta nyt ei juuri luonnetta löytynyt. Tämä lagerien ja alejen sekaisin meno tulisi olemaan toistuva teema tässä pruuvissa.
Olut 5:
Kirkas kultainen matalalla vaahdolla. Makeaa mallasta, hieman metallista alkoholia. Vähän humalaa. Erittäin samanlaiset tunnelmat kuin edellisestä, eli arvaus suuntautuu Alkon perinteiselle eurolager-osastolle.
Tämä meni vähän edes sinne päin. Schnaitl Maibock on kelvollinen perusjuoma Itävallasta.
Olut 6:
Kirkas ruskea, matalalla vaahdolla. Melko kevyt tuoksu. Paahteista mallasta ja vähän kahvia. Maku aika vetinen, paahteinen, kahvia ja pahvia. Ei kyllä nyt vakuuta vähää alusta. Tästä tulee mieleen joku ison kotimaisen panimon jouluolut. Ehkä tumma versio jostain bulkkilagerista?
Sepä se. Nimittäin Karhu Tumma. Arvostuksen puute ei siis johdu pelkästään brändistä.
Olut 7:
Hieman samea kultainen, aiempia korkeammalla ja kestävämmällä vaahdolla. Lupaa hyvää. Tuoksu on kuitenkin lähinnä mallasta. Maku makeaa mallasta ja humalaa. Ei ollut kummoinen tämäkään. Eurolager-tunnelmia ei voi estää.
Mallaskosken Imperial Pine Cone Saison on nimenä komea, mutta ei tämä oikein sen luomia odotuksia lunastanut.
Olut 8:
Hieman samea ruskea matalalla paksulla vaahdolla. Melko viskoosia tavaraa. Nyt luulisi löytyvän makuakin. Tuoksussa kaiken muun jyrää savukinkku. Hei vaan Bamberg, mukava nähdä taas. Maku on savuista makeaa mallasta, mutta kuitenkin myös vähän tuhkakuppia ja reiluhkosti humalaa. Tämä ei kuitenkaan taida olla Schlenkerla, vaikka savumaltaat ovat todennäköisesti Bambergista. En vain keksi keneltä muulta olisi savuolut nyt tulossa.
Vastaus oli Beer Hunters ja olut oli Mufloni Fressewerk Rauchbier. Suositus tälle.
Olut 9:
Hieman samea kultainen matalalla paksulla vaahdolla. Tuoksu on makeaa mallasta ja hedelmää, mutta maun puolelle hedelmää ei juuri riitä. Makeutta ja humalaa kylläkin. Erittäin kuiva ja karkea loppumaku, joka tuo mieleen Mallaskosken True IPAn. Sitä tämä ei kuitenkaan taida olla?
Kimiton SMaSH Golden Bikini oli kyllä tuttu, mutta muistikuvat olivat melko erilaiset. Aika mitäänsanomattomaksi jäi tällä maistolla.
Olut 10:
Hieman samea kultainen, matala vaahto. Tuoksu hieman marjainen, makea. Maku on taas jotain aivan muuta. Makeaa mallasta ja kilotolkulla humalaa, mutta ei marjaa eikä hedelmää mailla halmeilla. En kyllä tätä osaa kohdistaa. Mallaskoski-vibat jostain syystä myös tästä.
Vahvasti aloittaneen Jacobstadsin Dasher Majestic India Pale Ale ei tällä kertaa oikein vakuuttanut. Ei huono, mutta ei kovin erikoinen.
Olut 11:
Samean keltainen kermaisella vaahdolla. Tuoksussa mehuisaa hedelmää. Näin kauas päästiin listalla kunnes tuli ensimmäinen NEIPA vastaan. Maku mehuisaa hedelmää, humalaa, pieni hopburn seassa. Alkutunnelmat viittasivat Cool Headin suuntaan, mutta joku tässä maussa ei kuitenkaan täsmää. Voisiko tämä olla se Laitilan NEIPA? Hyvää kuitenkin.
Minulta oli päässyt unohtumaan toinen tuore NEIPA-uutuus, Hiisi Otus. Jos olisin muistanut sen olemassaolon, olisin saattanut osuakin.
Olut 12:
Sameahko keltainen matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeaa mallasta ja reilusti humalaa. Vähän alkoholiakin. Maussa makeaa mallasta, hedelmää, humalaa. Tämäkin voisi olla se Laitilan NEIPA, tai sitten jonkun trendikkään ulkomaisen pienpanimon (hazy) IPA.
Cool Head / Donut Island Juicy Lucy IIIPA oli hienoinen yllätys, sillä muistikuvat olivat paljon paremmat. Liekö tuoreus jo kaikonnut vai erä vähän edellistä heikompi. Ei huono vieläkään, mutta ei aivan sellaista herkullista nektaria kuin aiemmin.
Olut 13:
Hieman samea kultainen matalalla vaahdolla. Melko viskoosi. Tuoksu makea ja voimakkaan maltainen ja viljainen. Lupaa hyvää. Maussakin on sitä makeaa viljaista mallasta, mutta jotain siitä kuitenkin puuttuu. Ehkä hieman vetinen. Humalaa lopussa. Tuo mieleen jonkun vahvan lagerin. Odotin maukkaampaa bockia.
Saimaa Brewer's Special Ekuanot IPA oli lasissa. Liekö vika humalalajikkeessa vai panimossa, mutta ei tästä kovin vahvat IPA-vibat kyllä välity. Juotava olut, mutta ei juuri muuta.
Olut 14:
Kirkas, punertavan ruskea. Matala vaahto. Tuoksu on makea, hieman hedelmäinen, maltainen. Maussa lähinnä makeaa mallasta ja humalaa. Miten nyt joka toisesta oluesta tulee mieleen vain vahva lager?
Tämä oli puolestaan Ruosniemen Artesaani. Vähän hedelmäisemmät muistot tästä oli. Ihan juotava kuitenkin.
Olut 15:
Kirkkaan keltainen. Korkea pitkäkestoinen vaahto. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Lähes siiderimäinen. Maussa raikasta hedelmää, mallasta, humalaa. Varsin kelvollinen, lienee joku IPA. Ehkä Saimaa?
Mitä sanoinkaan lagerin ja alen sekoittamisesta. Tämähän oli Sorin Hardly Working, eli pils. Sen raikkauden olisi tietysti pitänyt soittaa kelloja ja vihjata että lagerin puolella mennään. Oikein kiva. Parempi kuin muistin.
Olut 16:
Samea erittäin tumma ruskea, matala vaahto. Tuoksussa paahteista mallasta, kahvia, jotain makeaa. Sherryä? Maussa makeaa paahteista mallasta, kahvia, jotain marjaisaa, alkoholia, humalaa. Tulee mieleen Ballast Pointin Tongue Buckler, lähinnä koska tiedän että sitä saa Alkosta nyt.
Sitähän tämä ei kuitenkaan ollut, vaan Bryggeri Helsinki Tyrniportteri. Niin tietysti! Marjainen maku loksahti kerralla paikalleen. Tämä oli oikein mainio ja yllättävä olut. Tyrni portterissa toimii.
Olut 17:
Kirkas tumma ruskea. Matala vaahto. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, suklaata, ehkä laktoosia. Tulee mieleen hiljattain maistettu Xocoveza. Maku on makeaa paahteista mallasta, kahvia ja humalaa. Ei ollut Xocoveza. Suu sanoo silti milk stout. Joku kevyempi kuitenkin. Voisi olla Jet Black Heart, mutta ei ehkä aivan niin vaniljainen.
Ei aivan osunut, sillä lasissa oli Malmgårdin Tammipähkinä. En kyllä pähkinää tästä napannut sokkona yhtään. Makeutta paljonkin ja jotenkin laktoosinen viba siinä oli. Hyvää joka tapauksessa.
Olut 18:
Kirkas tumma ruskea matalalla vaahdolla. Viskoosi. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, kahvia ja alkoholin lämpöä. Maussa paahteista mallasta, kahvia, viskiä, alkoholia, humalaa. Oikein kiva imperial stout. Lähes klassisen tyylikäs. Voisiko olla joku AleSmith?
Melkoinen kunnianosoitus tuosta arvauksesta Kuopioon. Tämähän oli Iso-Kallan Pimeyden Morsian. Hyväksi olen sen kyllä ennenkin todennut ja tämä vain vahvisti sitä. Erittäin laadukas olut.
Olut 19:
Kirkas tumma, punertava ruskea. Tuoksu hieman marjainen, kahvinen, paahteista mallasta. Edellisen kohdalla aloin miettimään olisiko nyt jopa joku imperial stout - erikoiserä, mutta tämä ei oikein siihen viittaa. Maku on aika kevyt. Paahteista mallasta, vähän kahvia, humalaa. Joku aika perustason stout tämä on.
Olen saanut käsityksen että tämä Porterhousen Oyster Stout olisi parhaimmillaan jumalten nektaria, mutta pulloversio on heikompi. Tämä kun on se pulloversio niin voin vain siltä osin vahvistaa tämän osaltani.
Olut 20:
Kirkas tumma ruskea, hieman valkoisesta poikkeava vaahto. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, samoin maussa. Aika vähän sitten mitään muuta. Humalaa vähän. Tuo mieleen jonkun tumman, kyllä vain, lagerin. Tässä vaiheessa en pidä onnistumista kovin todennäköisenä.
No, Tornion Arctic Stout on sinänsä suht lähellä. Mieto, tumma, kotimainen. Ihan juotava, mutta ei säväytä.
Olut 21:
Viimeistä viedään, ja täysin erilaisissa merkeissä kuin tähän asti. Samea pinkki olut, hieman pinkkiin taittavalla vaahdolla. Tuoksusssa hapanta mallasta ja marjaa, eli berliner weisse taitaa olla kyseessä. Maku vahvistaa epäilyt. Hapanta mallasta ja marjaa. Hieman vetinen, muttei pahasti. Olisiko tämä taas se Revontulet, vai joku kotimainen berliner? En vain keksi kenen, koska Cool Headilta tämä ei maistu.
Eikä se Suomesta ollutkaan, vaan mainion London Beer Factoryn Berliner Heist. Ihan potentiaalinen ostos kun pakkaustyyppinä on todennäköisesti taas 0,33l aromitölkki. Harmillisen myöhään tämä vain kesää ajatellen tuli.
Suht rankka pruuvi, vielä kun pävällä piti ehtiä muihinkin menoihin, mutta ehdottomasti positiivinen ongelma. Uutuuksia on oikein mukavasti, jopa ihan oikeitakin uutuuksia. Loppuun vielä vanhan blogialustan ajalta tutut top-koosteet.
Elokuun uutuudet top 5:
1. Iso-Kallan Pimeyden Morsian Imperial Stout 4.1 / 4,51 € / 0,33 l / 0.3 p / € / l
2. Bryggeri Helsinki Tyrniportteri 3.9 / 4,53 € / 0,33 l / 0.28 p / € / l
3. Hiisi Otus 3.9 / 4,85 € / 0,33 l / 0.27 p / € / l
4. Malmgård Tammipähkinä 3.9 / 4,99 € / 0,33 l / 0.26 p / € / l
5. Beer Hunters Mufloni Fressewerk 3.7 / 4,01 € / 0,33 l / 0.30 p / € / l
2. Bryggeri Helsinki Tyrniportteri 3.9 / 4,53 € / 0,33 l / 0.28 p / € / l
3. Hiisi Otus 3.9 / 4,85 € / 0,33 l / 0.27 p / € / l
4. Malmgård Tammipähkinä 3.9 / 4,99 € / 0,33 l / 0.26 p / € / l
5. Beer Hunters Mufloni Fressewerk 3.7 / 4,01 € / 0,33 l / 0.30 p / € / l
Lasken nämä kaikki uutuuksiksi, ainakin Alkon valikoimassa, joten en näe tarvetta erilliselle uutuuslistalle tällä kertaa. Hinnat ovat maltilliset ja kaikki pienessä pullossa. Ostaisin.
Elokuun uutuudet hinta-laatu-suhde top 5:
1. Saimaa Brewers Special Ekuanot IPA 0.49 p / € / l / 3.5 p / 2,38 € / 0,33 l
2. Karhu Tumma 0.43 p / € / l / 2.6 p / 2,99 € / 0,5 l
3. Porterhouse Oyster Stout 0.34 p / € / l / 3.1 p / 2,99 € / 0,33 l
4. Sori Hardly Working 0.33 p / € / l / 3.5 p / 3,49 € / 0,33 l
5. Tornion Arctic Stout 0.32 p / € / l / 3.1 p / 3,20 € / 0,33 l
2. Karhu Tumma 0.43 p / € / l / 2.6 p / 2,99 € / 0,5 l
3. Porterhouse Oyster Stout 0.34 p / € / l / 3.1 p / 2,99 € / 0,33 l
4. Sori Hardly Working 0.33 p / € / l / 3.5 p / 3,49 € / 0,33 l
5. Tornion Arctic Stout 0.32 p / € / l / 3.1 p / 3,20 € / 0,33 l
Tätä kategoriaa hallitaan perintetä noudattaen "ihan ok" oluilla jotka on hinnoiteltu alas. Karhu oli koko pruuvin ainoa 0,5 l pakkauksessa myytävä tuote ja kiilasikin sillä melko korkealle vaikka sisällön taso jäi muista jälkeen. Ihan kelvollisia juomia nämä toki ovatkin, mutta kuten näkyy, varsinainen top 5 - lista ei jää kovin merkittävästi näistä jälkeen, joten vähätkin rahat on ehkä kuitenkin parempi suunnata sinne.
5 euroa pienestä pullosta ei kyllä ole maltillinen hinta kotimaisesta oluesta.
ReplyDeleteKyllä se tuppaa tänä päivänä olemaan. Etenkin kun noissa kaikissa on kohtalaisesti potkua. Malmgård on aina ollut vähän muita hintavampi ja se trendi pitää nytkin.
Delete