Elokuinen kellarien aarteita - tasting on hiljalleen muodostunut perinteeksi Olutkulttuuriseuran Helsingin jaostolle. Ensimmäisestä kerrasta ei blogipostausta tullut, mutta viimevuotinen löytyy täältä. Tällä kertaa maisteluun osallistui 8 maistelijaa, joilta mukaan tuli yhteensä 11 olutta. Oluet maisteltiin vahvuusjärjestyksessä, paitsi "virallisen" osion jälkeen maistettu yksilö. Raadin arviot on kasattu vaihtelevalta määrältä Untappd-käyttäjiä.
Tastingin aloitti Kaliforniasta tuotu tynnyröity mansikka-berliner. Phantom Carriage Broadacres - Strawberry keräsi ylistystä lähes kaikilta - syystäkin. Erittäin maukas olut jossa happamuudessakin oli vähän enemmän ulottuvuuksia kuin keskiverto kattilasoureissa.
Raadin arvio: 4+ (4- - 4½)
Paria pykälää tavallisempi olut jatkoksi. Oakhamin Bishops Farewell on kuitenkin erittäin laadukas tyylisuuntansa edustaja. Sopivan hedelmäinen ja raikas. Jatkoon.
Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-)
Raadin arvio: 3 (3 - 3)
Sitten taas kertaheitolla syvempään päähän, sarjaan "oluita joiden maisteluannos oli aivan liian pieni". 0.375 l pullo 3 Fonteinen Oude Geuzea olisi mennyt helposti yksinkin. Kyseessä oli 16|17 blend #13 ja hyvää oli. Happamuuden monitahoisuus painii aivan eri sarjassa jopa alun Broadacresin kanssa.
Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)
"Väliolut" ennen viimeistä vaaleaa, ruotsalaisen Coppersmithsin Intermezzo vuodelta 2016. Useimmat tuntuivat tätä kehuvan, mutta itselleni jäi vähän yksitoikkoiseksi. Vihannestakin oli vähän liikaa mukana.
Raadin arvio: 3½ (3- - 4+)
Käbliku Raspisen sympaattinen etiketti oli tuttu näky One Pintin kaapista pitkältä aikaa, mutta jotenkin olut oli silti jäänyt ennen tätä maistamatta. Itselleni tästä tuli mieleen Bryggeri Helsinki Rose, jossa oli vähän samanlainen ote. Vadelmaa, tallisuutta, hento happamuus. Hyvää, joskin vähän makean puoleista.
Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)
Sitten tummaan sarjaan, jonka avasi erinomaisen Stone Xocovezan tynnyröity Extra Añejo - versio. Harmillisesti tasan sama 2015 batch 06 versio jonka olin maistanut aiemminkin. Johtuneeko tästä sattumasta, mutta unohdin ottaa tästä pullosta ja oluesta kuvan. Hyvää se kuitenkin oli, joskaan ei aivan yhtä hyvää kuin perusversio.
Raadin arvio: 4+ (4+ - 5-)
Kanadalaista olutta pääsee harvoin juomaan, mutta nyt yksi jäsenistämme oli tuonut tuliaisia road tripiltään. Maistoon siis Les Trois Mousquetaires - panimon Porter Baltique. Erittäin hyvä balttiporter. Makeahko, intensiivinen, paahteinen.
Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)
Väliin vielä pieni pullo italialaista barley wineä. Piccolo Birrificio Clandestino - panimon Fortezza Nuova. Melko tyylipuhdas ohraviinihän tämä oli. Makean puoleinen, mutta hyvässä tasapainossa.
Raadin arvio: 4- (3+ - 4)
Utah on osavaltio josta ei odottaisi saavansa vahvaa hyvää olutta, paitsi jos muistaa Epicin olevan siellä. Omalta matkaltamme toimme Big Bad Baptist Reserven maistoon. Odotin tältä ehkä jopa liikaakin, sillä kaksi kolmesta pulloon sekoitetusta oluesta oli maistettu ja loistaviksi todettu. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan osiensa summa. Hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sekoittamattomana. Osa raadista moitti läpi puskevaa viinaisuutta, mutta minua moinen ei tässä haitannut.
Raadin arvio: 4 (4 - 4+)
Tastingin päätti varsinainen klassikko, AleSmith Speedway Stout. Tämä olut oli iso ja kaunis imperial stout rapakon takaa jo kauan ennen nykyistä Suomen pienpanimobuumia ja voisi luulla että olut olisi jotenkin jäänyt ajastaan jälkeen, mutta silloin olisi väärässä. Ei esitä kovin kummoisia kikkoja, koska tarvetta ei ole. Äärimmäisen tasapainoinen, intensiivinen ja maukas olut, jonka toivoisi pääsevän Valviran piinasta joskus. Tosin AleSmithien hinnat ovat Alkossa niin poskettomia, että näinköhän sitä siltikään tulisi ostettua.
Raadin arvio: 4½ (4+ - 5-)
Itse maistelun tauottua avattiin vielä yhden osallistujan mukanaan "välipalaksi" tuoma Lehe / Cool Head Three Pleasures: Whiskey. Ei noussut suurten oluiden joukkoon, mutta ihan ok loppulämmittely. Tämän jälkeen jatkettiin saunaan eikä saunaoluita arvioitu. Eikä saunan jälkeen avattua Brooklynin Local 2:sta...
Raadin arvio: 4- (3½ - 4)
Tämänvuotisen kellarimaistelun voittoon nousi siis nousukkaiden uhittelusta piittaamatta Speedway Stout. Onneksi kukaan osallistujista ei omista autoa, muutenhan illan päätteeksi olisi päädytty ajamaan päättömästi rallia Jätkäsaaren kaduilla.
No comments:
Post a Comment