Päädyin hiljattain työmatkalle Kosovoon. Maan oluttarjonnasta ei oikein ollut aavistusta, mutta matka ainakin alkoi tutusti Oak Barrelista. Stallhagenin Terrace Lager höyrynakeilla ja perunasalaateilla käynnisti päivän mainiosti.
Matkan päätavoite, eli paikallisen oluen maistaminen, täyttyi jo Frankfurt - Pristina lennolla, jossa Peja maksoi vähemmän kuin Heineken ja maistui paremmalle. Myöhään illalla varsin mielenkiintoisen automatkan päätteeksi perille päästyämme nautimme vielä toiset Pejat paikallisen ABC - variantin terassilla.
Matkalla tuli maisteltua myös muita lähialueiden oluita, mutta ne olivat järjestään huonompia kuin Peja. Jo aiemmalta Kroatian reissulta tuttu Lasko meni vain janojuomana kuumalla, eikä Montenegrosta tuotu Niksicko kelvannut edes siihen.
Hintatasoltaan Kosovo on todella edullinen. Peja maksaa pöytään tarjoiltunakin euron, kaupassa huomattavasti vähemmän. Tyylikkään 2 l muovipullon saa parilla eurolla, eikä ruokakaan maksa oikein mitään.
Kuten odottaa saattoi, valikoima ei kuitenkaan ollut kovin laaja. Pristinan lentokentän liepeillä mainostettiin tummaa Pejaa, mutta koko Mitrovicasta, jossa työtehtävät sijaitsivat, ei tuntunut tätä löytyvän. Kaiken kaikkiaan matkalla olut toimitti enemmän jano- ja ruokajuoman tehtävää, kuin varsinaisen maisteltavan nautintoaineen. Pristinasta luultavasti löytyisi jo jotain craftimpaa, sillä se on jo kohtalaisen kokoinen kaupunki eikä Kosovossa olueen suhtauduta mitenkään negatiivisesti vaikka maa onkin muslimienemmistöinen. En varsinaisesti lähtisi erikseen oluen perässä Kosovoon, mutta ei maata kannata myöskään pelätä ja väistää jos sattuu Balkanilla matkustamaan.
No comments:
Post a Comment