Alkon käsityöoluet 1/2020

Tänä vuonna Alko vihdoin lopetti massiivisiin mittasuhteisiin paisuneen käsityöläissarjan kasvattamisen ja päätti sen sijaan pilkkoa sarjan useampaan osaan, jotka julkaistaan muutaman kerran vuodessa. Ensimmäinen julkaisu osui helmikuulle, ja ehdimme perinteisellä kuuden hengen raadillamme jo maaliskuun alussa näitä maistamaan. Raati arvioi oluet asteikolla 1-10.

Suomenlinnan Panimo on perinteisesti suorittanut vahvasti näissä maisteluissa, eikä herukalla maustettu Gerdes Gose ollut poikkeus. Erinomainen alkumalja, vaikka yksi raatilainen luonnehtikin makua "kuravedeksi".

Raadin arvio: 7½ (6 - 9)

Ahvenenanmaalla sijaitseva Open Water Brewery oli muistikuvieni mukaan ensimmäistä kertaa näissä karkeloissa mukana, ja avaus olikin vahva. Paradoxale Black IPA kallistui ehkä enemmän katkeran stoutin suuntaan kuin hedelmäisemmäksi mieltämääni Black IPAan, mutta kevyen savuinen keitos maistui silti koko raadille.

Raadin arvio: 8+ (8 - 8½)

Jos Kakolan panimolla halutaan etsiä lähistöltä menestystarinaa, ei tarvitse lähteä funikulaaria kauemmas kalaan. Funi onnistuu oluena paremmin kuin esikuvansa liikennevälineenä, vaikka kovin merkittävää "dry hopped" vaikutusta emme löytäneetkään. Hyvä saison tämä kuitenkin oli.

Raadin arvio: 7- (6 - 7+)

Etiketistä annan pieniä moitteita, sillä Bryggeri Black Bock näyttää ensi katsomalta olevan vain "panimon musta" kahdella eri kielellä, eli haastavahko etsittävä olutarviolistoilta. Helpompi jos ymmärtää ottaa mukaan etiketistä kokonaan pudotetun "Helsinki" ja sivuosaan jätetyn "bock". Muuta kritisoitavaa en sitten oikein löytänytkään, sillä itse olut oli aivan loistava. Savua ja paahdetta hyvässä balanssissa. Itselleni tämä oli sarjan paras.

Raadin arvio: 8 (7- - 9)

Lieneekö konsulttien naamoja ollut hyvin tarjolla vai minulta mennyt joku tarina nimen takana ohi, mutta Ruosniemen panimon Konsultti on aikojen saatossa ollut useita eri oluita. Tällä kertaa vehnä-IPA. Tyyli ei kuulu omiin suosikkeihini, enkä ollut raadissa tämän suhteen ainoa. Hopfenweizeneista pidän, mutta nämä ovat aina jotenkin pliisuja ja joka kerta hieman liian makeita. Niin tämäkin. Katkeroa sentään oli mukavasti.

Raadin arvio: 6 (4 - 7)

Hiisi oli mukana jopa kahdella oluella, joista ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi, itse asiassa koko sarjan mielenkiintoisin, oli Huu, red wine old ale. Old ale on nykyään rikollisen aliarvostettu ja vähän tehty oluttyyli, ja punaviini siihen mielenkiintoinen twisti. Itse pidin tästä hyvinkin paljon, mutta osalle raadista upposi vähän heikommin. Eli haastava olut, jota kannattaa kokeilla jos kuvaus yhtään kiinnostaa.

Raadin arvio: 7- (3 - 8½)

Tuju on noussut nopeasti yhdeksi Suomen varmimmista suorittajista, joka hoitaa perusasiat niin hyvin ettei mitään kikkoja tarvita. Siksi myös Pyöveliä kohtaan oli odotukset korkealla, ja ne odotukset myös lunastettiin. Mainio tasapaino, oikeastaan kaikki kohdallaan. Hoitaa homman.

Raadin arvio: 8 (7 - 9-)

Jos Huu oli päivän odotetuin, niin tämä oli sitten se vastakohta. Olut, jota kohtaan oli vain negatiivisia odotuksia. Malmgård Double Brut IPA. Vaikka symppaankin vahvasti sekä Saimaata että Malmgårdia, jälkimmäisen taso on valitettavasti fuusion jälkeen laskenut kuin lehmän häntä. Lisäksi double brut IPA on tyylinä sellainen ettei sitä pitäisi kenenkään koskaan alkaa edes yrittää. Pelkkä brut IPA tuntuu olevan tyyli josta ei vieläkään ole mitään konsensusta, ja raikkauteen ja ohuuteen perustuvan tyylin tuplaaminen on melko järjetön ajatus. Negatiiviset odotukset lunastettiin ja osa raadista jätti pienenkin lasin kesken. Saatiinpa tähän pieneenkin sarjaan se yksi hylätty suoritus.

Raadin arvio: 4½ (3 - 5)

Kun huomasin että listalla on Hiisi Kouko, ajattelin että vanha tuttu barley wine on jostain syystä tehnyt paluun. Vaan olihan tämä kuitenkin uusi, sillä kyseessä oli rommitynnyröity Kouko. Sinänsä rommitynnyröity barley wine kuulostaa piristävän erilaiselta kaikkien viskitynnyröityjen imperial stouttien keskellä, mutta ei tämä täysin onnistunut. Itselleni upposi kyllä kohtalaisesti, mutta kaiken muun jyräävä rommin makeus ja alkoholisuus tökki joillain hieman pahemminkin.

Raadin arvio: 5 (1 - 7)

Kaiken kaikkiaan tällainen pienempi käsityöläissarja oli erittäin hyvä ja tervetullut uudistus konseptille. Maistelu ei tuntunut yhtään niin raskaalta kuin muutamana aiempana vuonna, eikä samanlaista kiirettä tarvinut pitää. Asetimme oluet lopulta ylläolevan kuvan mukaiseen järjestykseen, eli uudehkot tulokkaat Open Water ja Tuju veivät kärkisijat kokeneempien Helsingin panimoiden nenän edestä. Seuraava sarja otetaan varmasti maistoon kun sen aika on!