Growler - aikakauden alku

Vaikka kevät on koronan takia ollut pienpanimoille ja koko olutkulttuurille varsin synkkää aikaa, on tälläkin pilvellä ollut hopeareunus. Kaksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa panimoa on nimittäin alkanut myymään olutta growlereissa. Oletan että suunnitelmia oli jo ennen koronaa, mutta ehkä niiden toteuttaminen on tästä hieman aikaistunut. Taustoitetaan sen verran, että baarien saadessa mahdollisuuden ulosmyyntiin viimeisimmän alkoholilain uudistuksen myötä moni mietti alkaisiko nyt growlerien aikakausi, mutta tämä torpattiin lainsäätäjän puolelta nopeasti. Baareille growlermyynti ei edelleenkään ole laillista, mutta panimoille on, kunhan astia täytetään ja suljetaan panimotilan puolella. Näin pulloon saatu tuote säilyy hyvänä selvästi vähemmän aikaa kuin perinteiset pakkausumuodot, mutta astiakoko saadaan suuremmaksi ja tuoreudesta voi olla varma. Ja keksin kyllä kauheampiakin kohtaloita kuin suuren olutastian tyhjennys viikonlopun aikana.

Missasin historiallisen avausviikonlopun koska en kehdannut poistua kotoani tauteja uhmaamaan pelkän oluen perässä, mutta viikkoa myöhemmin oli asiaa töihinkin niin kävin hakemassa Olarilta "pienet" (0,75 l) growlerit ja sain seuratoverin toimittamana viikkoa myöhemmin growlerien makuun päässeeltä Bryggeriltä "pienen" (1,0 l) growlerin. Yhtäkkiä minulla olikin 2,5 l olutta jotka piti juoda viikonlopun aikana pois.

Aloitetaan toki näillä ensin markkinoille ehtineillä. Olarin Hazy Hoodz 6 on olut josta olisin ollut luonnollisesti kiinnostunut muutenkin, mutta tuoreena growlerissa tämä oli pakko-ostos. Hazy Hoodz - sarjan taso on vaihdellut hieman, mutta suurin osa on ollut erinomaisia ja heikommatkin kelvollisia. Tämä meni luonnollisesti sinne parempaan päähän, etenkin näin tuoreena. Hopburnia hieman, mutta itseäni se ei koskaan ole liiemmin häirinnyt. Hyvää NEIPAa.

Jos edellinen oli moderni mehuIPA, niin tämä toinen olikin sitten sieltä perinteisemmästä päästä. Olarin Mic Check Series: North West Coast IPA on sellainen katkeroon ja pihkaan nojaava jenkki-IPA, jollaisten tekeminen on jostain syystä jäänyt aika vähiin viime vuosina. Se on sääli, sillä tämä oli kerrassaan loistava olut. Vielä parempi kuin edellinen. Ja toki tuoreena parhaimmillaan. Ai että.

Bryggeri Helsinki kuuluu niihin panimoihin joiden oluista tulee aika säännöllisesti pidettyä, mutta koska en kovin usein kulje olustelumielessä torikorttelien suunnalla, Bryggerin oluita ei kovin usein tule maisteltua. Growler oli kuitenkin riittävän hyvä syy hankkia tämän panimon tuotetta käsiin ja olihan hienon pullon sisällä myös hyvää olutta. Bryggeri Helsinki Tartan on hieman hedelmäinen ja reilun pähkinäinen ja maltainen skottiale, joka sopii loistavasti tällaisen "välikelin" juomaksi kotisohvalla nautittavaksi. Tämä on ehkä kahta muuta vähemmän tuoretuote, millä tarkoitan lähinnä sitä että toiminee yhtä hyvin myös muissa pakkausmuodoissa jos tulee sellaisenaan tarjolle.

Vahva suositus molemmille growlermyynneille, kuten näille ja muille paikallisille panimoille muutenkin. Lisätiedot hinnoista, panteista, ym. (Bryggerillä ei haluta pulloja takaisin, siksi pieni pantti) Olarin ja Bryggerin verkkokaupoista.

Alkon käsityöoluet 1/2020

Tänä vuonna Alko vihdoin lopetti massiivisiin mittasuhteisiin paisuneen käsityöläissarjan kasvattamisen ja päätti sen sijaan pilkkoa sarjan useampaan osaan, jotka julkaistaan muutaman kerran vuodessa. Ensimmäinen julkaisu osui helmikuulle, ja ehdimme perinteisellä kuuden hengen raadillamme jo maaliskuun alussa näitä maistamaan. Raati arvioi oluet asteikolla 1-10.

Suomenlinnan Panimo on perinteisesti suorittanut vahvasti näissä maisteluissa, eikä herukalla maustettu Gerdes Gose ollut poikkeus. Erinomainen alkumalja, vaikka yksi raatilainen luonnehtikin makua "kuravedeksi".

Raadin arvio: 7½ (6 - 9)

Ahvenenanmaalla sijaitseva Open Water Brewery oli muistikuvieni mukaan ensimmäistä kertaa näissä karkeloissa mukana, ja avaus olikin vahva. Paradoxale Black IPA kallistui ehkä enemmän katkeran stoutin suuntaan kuin hedelmäisemmäksi mieltämääni Black IPAan, mutta kevyen savuinen keitos maistui silti koko raadille.

Raadin arvio: 8+ (8 - 8½)

Jos Kakolan panimolla halutaan etsiä lähistöltä menestystarinaa, ei tarvitse lähteä funikulaaria kauemmas kalaan. Funi onnistuu oluena paremmin kuin esikuvansa liikennevälineenä, vaikka kovin merkittävää "dry hopped" vaikutusta emme löytäneetkään. Hyvä saison tämä kuitenkin oli.

Raadin arvio: 7- (6 - 7+)

Etiketistä annan pieniä moitteita, sillä Bryggeri Black Bock näyttää ensi katsomalta olevan vain "panimon musta" kahdella eri kielellä, eli haastavahko etsittävä olutarviolistoilta. Helpompi jos ymmärtää ottaa mukaan etiketistä kokonaan pudotetun "Helsinki" ja sivuosaan jätetyn "bock". Muuta kritisoitavaa en sitten oikein löytänytkään, sillä itse olut oli aivan loistava. Savua ja paahdetta hyvässä balanssissa. Itselleni tämä oli sarjan paras.

Raadin arvio: 8 (7- - 9)

Lieneekö konsulttien naamoja ollut hyvin tarjolla vai minulta mennyt joku tarina nimen takana ohi, mutta Ruosniemen panimon Konsultti on aikojen saatossa ollut useita eri oluita. Tällä kertaa vehnä-IPA. Tyyli ei kuulu omiin suosikkeihini, enkä ollut raadissa tämän suhteen ainoa. Hopfenweizeneista pidän, mutta nämä ovat aina jotenkin pliisuja ja joka kerta hieman liian makeita. Niin tämäkin. Katkeroa sentään oli mukavasti.

Raadin arvio: 6 (4 - 7)

Hiisi oli mukana jopa kahdella oluella, joista ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi, itse asiassa koko sarjan mielenkiintoisin, oli Huu, red wine old ale. Old ale on nykyään rikollisen aliarvostettu ja vähän tehty oluttyyli, ja punaviini siihen mielenkiintoinen twisti. Itse pidin tästä hyvinkin paljon, mutta osalle raadista upposi vähän heikommin. Eli haastava olut, jota kannattaa kokeilla jos kuvaus yhtään kiinnostaa.

Raadin arvio: 7- (3 - 8½)

Tuju on noussut nopeasti yhdeksi Suomen varmimmista suorittajista, joka hoitaa perusasiat niin hyvin ettei mitään kikkoja tarvita. Siksi myös Pyöveliä kohtaan oli odotukset korkealla, ja ne odotukset myös lunastettiin. Mainio tasapaino, oikeastaan kaikki kohdallaan. Hoitaa homman.

Raadin arvio: 8 (7 - 9-)

Jos Huu oli päivän odotetuin, niin tämä oli sitten se vastakohta. Olut, jota kohtaan oli vain negatiivisia odotuksia. Malmgård Double Brut IPA. Vaikka symppaankin vahvasti sekä Saimaata että Malmgårdia, jälkimmäisen taso on valitettavasti fuusion jälkeen laskenut kuin lehmän häntä. Lisäksi double brut IPA on tyylinä sellainen ettei sitä pitäisi kenenkään koskaan alkaa edes yrittää. Pelkkä brut IPA tuntuu olevan tyyli josta ei vieläkään ole mitään konsensusta, ja raikkauteen ja ohuuteen perustuvan tyylin tuplaaminen on melko järjetön ajatus. Negatiiviset odotukset lunastettiin ja osa raadista jätti pienenkin lasin kesken. Saatiinpa tähän pieneenkin sarjaan se yksi hylätty suoritus.

Raadin arvio: 4½ (3 - 5)

Kun huomasin että listalla on Hiisi Kouko, ajattelin että vanha tuttu barley wine on jostain syystä tehnyt paluun. Vaan olihan tämä kuitenkin uusi, sillä kyseessä oli rommitynnyröity Kouko. Sinänsä rommitynnyröity barley wine kuulostaa piristävän erilaiselta kaikkien viskitynnyröityjen imperial stouttien keskellä, mutta ei tämä täysin onnistunut. Itselleni upposi kyllä kohtalaisesti, mutta kaiken muun jyräävä rommin makeus ja alkoholisuus tökki joillain hieman pahemminkin.

Raadin arvio: 5 (1 - 7)

Kaiken kaikkiaan tällainen pienempi käsityöläissarja oli erittäin hyvä ja tervetullut uudistus konseptille. Maistelu ei tuntunut yhtään niin raskaalta kuin muutamana aiempana vuonna, eikä samanlaista kiirettä tarvinut pitää. Asetimme oluet lopulta ylläolevan kuvan mukaiseen järjestykseen, eli uudehkot tulokkaat Open Water ja Tuju veivät kärkisijat kokeneempien Helsingin panimoiden nenän edestä. Seuraava sarja otetaan varmasti maistoon kun sen aika on!